Jeesuksen jumaluus

[Sulervo]

Ei liene yllättävää, että More muodosti englanninkielisen sanan, englantilainen kun oli.

Mutta - ihme ja kumma - vaikka "monoteismi" ja "monotheism" ovat kaksi eri sanaa, ne tarkoittavat samaa käsitettä! Ja vielä jänskempää on se, että nuo kirjaimet eivät näytä miltään jumalalta! Tästä aukeaa semiotiikan kiehtova kenttä.

[Vän]

Ei liene yllättävää, että More muodosti englanninkielisen sanan, englantilainen kun oli.

Mutta - ihme ja kumma - vaikka "monoteismi" ja "monotheism" ovat kaksi eri sanaa, ne tarkoittavat samaa käsitettä! Ja vielä jänskempää on se, että nuo kirjaimet eivät näytä miltään jumalalta! Tästä aukeaa semiotiikan kiehtova kenttä.

Niinpä aukeaa. Monoteismin jälkimmäinen osa, teismi, näyttää jumalalta, koska se on johdettu kreikan kielen jumalaa tarkoittavasta sanasta. Kovin paljon enempää ei sana voi jumalalta näyttää.

[Stalker]

Alussa oli Sana.
Sana oli Jumalan luona,
ja Sana oli Jumala.

[Sulervo]

Monoteismin jälkimmäinen osa, teismi, näyttää jumalalta (...)

Miltähän jumalalta merkkijono "theismi" näyttää?

[OlliS]

Kristinuskon perussanomiin kuuluu, että Jeesus on Vanhan Testamentin Jahve, maailman Luoja, ja tuleva Messias. Jumalan Poika, Jumala.

Tietenkin muut kuin tunnustavat kristityt ovat eri mieltä. Eihän ihminen voi olla Jumala.

Entäpä, jos Jumalakin on vain ihmisen keksimä olento johon jotkut haluavat turvautua?

"Luullakseni uskonto perustuu etusijassa ja pääasiallisesti pelkoon. Se on osittain pelkoa tuntematonta kohtaan, osittain sitä, että ihminen toivoo, että hänellä olisi eräänlainen isoveli seisomassa rinnallaan jokaisen vaikeuden ja kiistan kohdatessa. Pelko on koko jutun perusta — salaperäisyyden pelko, häviämisen pelko, kuoleman pelko. Pelko on julmuuden alku, eikä sen vuoksi olekaan ihme, että julmuus ja uskonto ovat kulkeneet käsi kädessä."

Bertrand Russell 3.6.192

Täydellinen rakkaus poistaa tuon pelon. Sanotaan Kirjoituksissa. Ei ole enää mitään pelättävää, jos lapsen lailla uskoo kuollessaan menevänsä rakastavan Isänsä luo, ja tässä elämässä kaikissa vaikeuksissa saa avun rukoilemalla ja/tai seurakunnalta.
...
Uskovaisen pelko on kadotukseen joutuminen, että joutuu hylätyksi, ettei pelastukaan.

Siis onko sitä pelättävää vai ei? Tuosta nimittäin ei saa selvää vastausta.

Kuten aina sinun kanssa, vastaus oli jo siinä edellä. Mikä se oli?

Ensin sanot, ettei ole mitään pelättävää, ja kohta perään, että uskovaisen pelko on kadotukseen joutuminen. Kumpi siis pitää paikkansa?

Ratkaisu on siinä sanottu: Täydellinen rakkaus karkoittaa kaiken pelon.

Pitää siis vaan rakastaa Jumalaa yli kaiken, ja lähimmäistä kuten itseään ja kaikki mitä siihen liittyy, niin kaikki pelko katoaa, myös uskovaisen kadotukseen joutumisen pelko.

Mikä Waltarikin sanoo, että älkää pelätkö. Rakkauden vaan säilytätte sydämessänne.

Kyllähän Jumalan pelko perinteiseen kristinuskoon kuuluu. Sanotaanhan, että Herran pelko on viisauden alku. Mielestäni on varsin jakomielistä, jos samaan aikaan Jumalaa pitäisi sekä rakastaa että pelätä.

Se pelko tarkoittaa kunnioitusta, ja rangaistuksen pelkoa, jos on epävarma parannuksen teostaan ja syntien anteeksisaamisdstaan. Ihan oikea ja hyvä kunnioitus ja pelko. Jumalaa pitää rakastaa, se on kymmenen käskyn pääsisältö Jeesuksen sanojen mukaan. Ja lähimmäistä.

Miten tuollainen suhde eroaa narsistisen ja alistavan kumppanin kanssa elävän ihmisen tilanteeseen?
"Rakasta minua, tai muuten rankaisen sinua..." on kai sitten mielestäsi "oikea ja hyvä kunnioitus ja pelko".

Ja sinä vielä kehtaat ihannoida tuollaista!

Kyse on Jumalan kunnioittamisesta eikä ihmisen. Kaikki on toisin jos olettaa Jumalan olemassa olevaksi ja Jumalaksi eikä miksikään vähäisemmäksi.

[asdf]

Entäpä, jos Jumalakin on vain ihmisen keksimä olento johon jotkut haluavat turvautua?

"Luullakseni uskonto perustuu etusijassa ja pääasiallisesti pelkoon. Se on osittain pelkoa tuntematonta kohtaan, osittain sitä, että ihminen toivoo, että hänellä olisi eräänlainen isoveli seisomassa rinnallaan jokaisen vaikeuden ja kiistan kohdatessa. Pelko on koko jutun perusta — salaperäisyyden pelko, häviämisen pelko, kuoleman pelko. Pelko on julmuuden alku, eikä sen vuoksi olekaan ihme, että julmuus ja uskonto ovat kulkeneet käsi kädessä."

Bertrand Russell 3.6.192

Täydellinen rakkaus poistaa tuon pelon. Sanotaan Kirjoituksissa. Ei ole enää mitään pelättävää, jos lapsen lailla uskoo kuollessaan menevänsä rakastavan Isänsä luo, ja tässä elämässä kaikissa vaikeuksissa saa avun rukoilemalla ja/tai seurakunnalta.
...
Uskovaisen pelko on kadotukseen joutuminen, että joutuu hylätyksi, ettei pelastukaan.

Siis onko sitä pelättävää vai ei? Tuosta nimittäin ei saa selvää vastausta.

Kuten aina sinun kanssa, vastaus oli jo siinä edellä. Mikä se oli?

Ensin sanot, ettei ole mitään pelättävää, ja kohta perään, että uskovaisen pelko on kadotukseen joutuminen. Kumpi siis pitää paikkansa?

Ratkaisu on siinä sanottu: Täydellinen rakkaus karkoittaa kaiken pelon.

Pitää siis vaan rakastaa Jumalaa yli kaiken, ja lähimmäistä kuten itseään ja kaikki mitä siihen liittyy, niin kaikki pelko katoaa, myös uskovaisen kadotukseen joutumisen pelko.

Mikä Waltarikin sanoo, että älkää pelätkö. Rakkauden vaan säilytätte sydämessänne.

Kyllähän Jumalan pelko perinteiseen kristinuskoon kuuluu. Sanotaanhan, että Herran pelko on viisauden alku. Mielestäni on varsin jakomielistä, jos samaan aikaan Jumalaa pitäisi sekä rakastaa että pelätä.

Se pelko tarkoittaa kunnioitusta, ja rangaistuksen pelkoa, jos on epävarma parannuksen teostaan ja syntien anteeksisaamisdstaan. Ihan oikea ja hyvä kunnioitus ja pelko. Jumalaa pitää rakastaa, se on kymmenen käskyn pääsisältö Jeesuksen sanojen mukaan. Ja lähimmäistä.

Miten tuollainen suhde eroaa narsistisen ja alistavan kumppanin kanssa elävän ihmisen tilanteeseen?
"Rakasta minua, tai muuten rankaisen sinua..." on kai sitten mielestäsi "oikea ja hyvä kunnioitus ja pelko".

Ja sinä vielä kehtaat ihannoida tuollaista!

Kyse on Jumalan kunnioittamisesta eikä ihmisen. Kaikki on toisin jos olettaa Jumalan olemassa olevaksi ja Jumalaksi eikä miksikään vähäisemmäksi.

Tuo on samanlaista aivovammaista uskovaisten harrastamaa itselleen valehtelua, kuin että jumala on hyvä ja rakastava silloinkin, kun tekee pahaa. Eli jumala on myös mitä joviaalein ja rakastava seuramies silloinkin, kun hän on sietämätön puberteettinen narsisti mulkku. Kumma, että fundis-uskovaisten logiikka ei oikein aukea pienen piirin ulkopuolelle.

[OlliS]

Täydellinen rakkaus poistaa tuon pelon. Sanotaan Kirjoituksissa. Ei ole enää mitään pelättävää, jos lapsen lailla uskoo kuollessaan menevänsä rakastavan Isänsä luo, ja tässä elämässä kaikissa vaikeuksissa saa avun rukoilemalla ja/tai seurakunnalta.
...
Uskovaisen pelko on kadotukseen joutuminen, että joutuu hylätyksi, ettei pelastukaan.

Siis onko sitä pelättävää vai ei? Tuosta nimittäin ei saa selvää vastausta.

Kuten aina sinun kanssa, vastaus oli jo siinä edellä. Mikä se oli?

Ensin sanot, ettei ole mitään pelättävää, ja kohta perään, että uskovaisen pelko on kadotukseen joutuminen. Kumpi siis pitää paikkansa?

Ratkaisu on siinä sanottu: Täydellinen rakkaus karkoittaa kaiken pelon.

Pitää siis vaan rakastaa Jumalaa yli kaiken, ja lähimmäistä kuten itseään ja kaikki mitä siihen liittyy, niin kaikki pelko katoaa, myös uskovaisen kadotukseen joutumisen pelko.

Mikä Waltarikin sanoo, että älkää pelätkö. Rakkauden vaan säilytätte sydämessänne.

Kyllähän Jumalan pelko perinteiseen kristinuskoon kuuluu. Sanotaanhan, että Herran pelko on viisauden alku. Mielestäni on varsin jakomielistä, jos samaan aikaan Jumalaa pitäisi sekä rakastaa että pelätä.

Se pelko tarkoittaa kunnioitusta, ja rangaistuksen pelkoa, jos on epävarma parannuksen teostaan ja syntien anteeksisaamisdstaan. Ihan oikea ja hyvä kunnioitus ja pelko. Jumalaa pitää rakastaa, se on kymmenen käskyn pääsisältö Jeesuksen sanojen mukaan. Ja lähimmäistä.

Miten tuollainen suhde eroaa narsistisen ja alistavan kumppanin kanssa elävän ihmisen tilanteeseen?
"Rakasta minua, tai muuten rankaisen sinua..." on kai sitten mielestäsi "oikea ja hyvä kunnioitus ja pelko".

Ja sinä vielä kehtaat ihannoida tuollaista!

Kyse on Jumalan kunnioittamisesta eikä ihmisen. Kaikki on toisin jos olettaa Jumalan olemassa olevaksi ja Jumalaksi eikä miksikään vähäisemmäksi.

Tuo on samanlaista aivovammaista uskovaisten harrastamaa itselleen valehtelua, kuin että jumala on hyvä ja rakastava silloinkin, kun tekee pahaa. Eli jumala on myös mitä joviaalein ja rakastava seuramies silloinkin, kun hän on sietämätön puberteettinen narsisti mulkku. Kumma, että fundis-uskovaisten logiikka ei oikein aukea pienen piirin ulkopuolelle.

Sinun logiikkasi ei toimi. Jos Jumala olisi tuollainen kuin väität, ei se sitten olisi olemassa eikä ainakaan olisi Jumala.

[marjatta1]

Entäpä, jos Jumalakin on vain ihmisen keksimä olento johon jotkut haluavat turvautua?

"Luullakseni uskonto perustuu etusijassa ja pääasiallisesti pelkoon. Se on osittain pelkoa tuntematonta kohtaan, osittain sitä, että ihminen toivoo, että hänellä olisi eräänlainen isoveli seisomassa rinnallaan jokaisen vaikeuden ja kiistan kohdatessa. Pelko on koko jutun perusta — salaperäisyyden pelko, häviämisen pelko, kuoleman pelko. Pelko on julmuuden alku, eikä sen vuoksi olekaan ihme, että julmuus ja uskonto ovat kulkeneet käsi kädessä."

Bertrand Russell 3.6.192

Täydellinen rakkaus poistaa tuon pelon. Sanotaan Kirjoituksissa. Ei ole enää mitään pelättävää, jos lapsen lailla uskoo kuollessaan menevänsä rakastavan Isänsä luo, ja tässä elämässä kaikissa vaikeuksissa saa avun rukoilemalla ja/tai seurakunnalta.
...
Uskovaisen pelko on kadotukseen joutuminen, että joutuu hylätyksi, ettei pelastukaan.

Siis onko sitä pelättävää vai ei? Tuosta nimittäin ei saa selvää vastausta.

Kuten aina sinun kanssa, vastaus oli jo siinä edellä. Mikä se oli?

Ensin sanot, ettei ole mitään pelättävää, ja kohta perään, että uskovaisen pelko on kadotukseen joutuminen. Kumpi siis pitää paikkansa?

Ratkaisu on siinä sanottu: Täydellinen rakkaus karkoittaa kaiken pelon.

Pitää siis vaan rakastaa Jumalaa yli kaiken, ja lähimmäistä kuten itseään ja kaikki mitä siihen liittyy, niin kaikki pelko katoaa, myös uskovaisen kadotukseen joutumisen pelko.

Mikä Waltarikin sanoo, että älkää pelätkö. Rakkauden vaan säilytätte sydämessänne.

Kyllähän Jumalan pelko perinteiseen kristinuskoon kuuluu. Sanotaanhan, että Herran pelko on viisauden alku. Mielestäni on varsin jakomielistä, jos samaan aikaan Jumalaa pitäisi sekä rakastaa että pelätä.

Se pelko tarkoittaa kunnioitusta, ja rangaistuksen pelkoa, jos on epävarma parannuksen teostaan ja syntien anteeksisaamisdstaan. Ihan oikea ja hyvä kunnioitus ja pelko. Jumalaa pitää rakastaa, se on kymmenen käskyn pääsisältö Jeesuksen sanojen mukaan. Ja lähimmäistä.

Miten tuollainen suhde eroaa narsistisen ja alistavan kumppanin kanssa elävän ihmisen tilanteeseen?
"Rakasta minua, tai muuten rankaisen sinua..." on kai sitten mielestäsi "oikea ja hyvä kunnioitus ja pelko".

Ja sinä vielä kehtaat ihannoida tuollaista!

Kyse on Jumalan kunnioittamisesta eikä ihmisen. Kaikki on toisin jos olettaa Jumalan olemassa olevaksi ja Jumalaksi eikä miksikään vähäisemmäksi.

Sanoppa vielä yksikin pätevä syy miksi Jumalaa pitää kunnioittaa? Miksi pitää olla ylistysvirsiä yms. ja sitten sitä vähättelyä ihmisillä ettei kelpaa Jumalalle, ettei ole tehnyt ja toiminut tarpeeksi hyvin Jumalan tahdon mukaisesti????

[ID10T]

Siis onko sitä pelättävää vai ei? Tuosta nimittäin ei saa selvää vastausta.

Kuten aina sinun kanssa, vastaus oli jo siinä edellä. Mikä se oli?

Ensin sanot, ettei ole mitään pelättävää, ja kohta perään, että uskovaisen pelko on kadotukseen joutuminen. Kumpi siis pitää paikkansa?

Ratkaisu on siinä sanottu: Täydellinen rakkaus karkoittaa kaiken pelon.

Pitää siis vaan rakastaa Jumalaa yli kaiken, ja lähimmäistä kuten itseään ja kaikki mitä siihen liittyy, niin kaikki pelko katoaa, myös uskovaisen kadotukseen joutumisen pelko.

Mikä Waltarikin sanoo, että älkää pelätkö. Rakkauden vaan säilytätte sydämessänne.

Kyllähän Jumalan pelko perinteiseen kristinuskoon kuuluu. Sanotaanhan, että Herran pelko on viisauden alku. Mielestäni on varsin jakomielistä, jos samaan aikaan Jumalaa pitäisi sekä rakastaa että pelätä.

Se pelko tarkoittaa kunnioitusta, ja rangaistuksen pelkoa, jos on epävarma parannuksen teostaan ja syntien anteeksisaamisdstaan. Ihan oikea ja hyvä kunnioitus ja pelko. Jumalaa pitää rakastaa, se on kymmenen käskyn pääsisältö Jeesuksen sanojen mukaan. Ja lähimmäistä.

Miten tuollainen suhde eroaa narsistisen ja alistavan kumppanin kanssa elävän ihmisen tilanteeseen?
"Rakasta minua, tai muuten rankaisen sinua..." on kai sitten mielestäsi "oikea ja hyvä kunnioitus ja pelko".

Ja sinä vielä kehtaat ihannoida tuollaista!

Kyse on Jumalan kunnioittamisesta eikä ihmisen. Kaikki on toisin jos olettaa Jumalan olemassa olevaksi ja Jumalaksi eikä miksikään vähäisemmäksi.

Tuo on samanlaista aivovammaista uskovaisten harrastamaa itselleen valehtelua, kuin että jumala on hyvä ja rakastava silloinkin, kun tekee pahaa. Eli jumala on myös mitä joviaalein ja rakastava seuramies silloinkin, kun hän on sietämätön puberteettinen narsisti mulkku. Kumma, että fundis-uskovaisten logiikka ei oikein aukea pienen piirin ulkopuolelle.

Sinun logiikkasi ei toimi. Jos Jumala olisi tuollainen kuin väität, ei se sitten olisi olemassa eikä ainakaan olisi Jumala.

Ai, liittyykö jumalaan logiikkaakin? Palvoivathan antiikin kreikkalaisetkin Zeusta, joka saattoi iskeä salamalla päähän, jos sille päälle sattui. Ja niinhän se kristittyjen jumalakin taitaa tehdä

[OlliS]

Täydellinen rakkaus poistaa tuon pelon. Sanotaan Kirjoituksissa. Ei ole enää mitään pelättävää, jos lapsen lailla uskoo kuollessaan menevänsä rakastavan Isänsä luo, ja tässä elämässä kaikissa vaikeuksissa saa avun rukoilemalla ja/tai seurakunnalta.
...
Uskovaisen pelko on kadotukseen joutuminen, että joutuu hylätyksi, ettei pelastukaan.

Siis onko sitä pelättävää vai ei? Tuosta nimittäin ei saa selvää vastausta.

Kuten aina sinun kanssa, vastaus oli jo siinä edellä. Mikä se oli?

Ensin sanot, ettei ole mitään pelättävää, ja kohta perään, että uskovaisen pelko on kadotukseen joutuminen. Kumpi siis pitää paikkansa?

Ratkaisu on siinä sanottu: Täydellinen rakkaus karkoittaa kaiken pelon.

Pitää siis vaan rakastaa Jumalaa yli kaiken, ja lähimmäistä kuten itseään ja kaikki mitä siihen liittyy, niin kaikki pelko katoaa, myös uskovaisen kadotukseen joutumisen pelko.

Mikä Waltarikin sanoo, että älkää pelätkö. Rakkauden vaan säilytätte sydämessänne.

Kyllähän Jumalan pelko perinteiseen kristinuskoon kuuluu. Sanotaanhan, että Herran pelko on viisauden alku. Mielestäni on varsin jakomielistä, jos samaan aikaan Jumalaa pitäisi sekä rakastaa että pelätä.

Se pelko tarkoittaa kunnioitusta, ja rangaistuksen pelkoa, jos on epävarma parannuksen teostaan ja syntien anteeksisaamisdstaan. Ihan oikea ja hyvä kunnioitus ja pelko. Jumalaa pitää rakastaa, se on kymmenen käskyn pääsisältö Jeesuksen sanojen mukaan. Ja lähimmäistä.

Miten tuollainen suhde eroaa narsistisen ja alistavan kumppanin kanssa elävän ihmisen tilanteeseen?
"Rakasta minua, tai muuten rankaisen sinua..." on kai sitten mielestäsi "oikea ja hyvä kunnioitus ja pelko".

Ja sinä vielä kehtaat ihannoida tuollaista!

Kyse on Jumalan kunnioittamisesta eikä ihmisen. Kaikki on toisin jos olettaa Jumalan olemassa olevaksi ja Jumalaksi eikä miksikään vähäisemmäksi.

Sanoppa vielä yksikin pätevä syy miksi Jumalaa pitää kunnioittaa? Miksi pitää olla ylistysvirsiä yms. ja sitten sitä vähättelyä ihmisillä ettei kelpaa Jumalalle, ettei ole tehnyt ja toiminut tarpeeksi hyvin Jumalan tahdon mukaisesti????

Tuo on väärin sanottu, ettei kelpaa Jumalalle. Jumala on sanonut rakastavansa jokaista ihmistä ja jokaista yhtä paljon. Eikä Jumala valehtele. Siinä vaan on sellainen porttikohta, valinta, mutta se on kaikille sama. Saa uskoa tai olla uskomatta, valinta on vapaa. Useimmat eivät saa edes kuulla asiaa tai opetetaan väärin.

Ei pidä kunnioittaa, ennenkuin ymmärtää, ja taas on kysymys siitä, ettet ymmärrä, että Jumala on Jumala. Ei tässä mitä tahansa kunnioiteta, ei ihmistä, ei mitään epäjumalaa, vaan uskotaan että Jumala on, ja että hän on se mikä hän on, hyvä, kaikkivaltias ja kaikkitietävä. Sanalla sanoen Jumala.

Korkein olento, Luoja, universumin päällikkö, Ylijumala. " Minä Olen se mikä Minä Olen". Jeesus ilmoittaa millainen Jumala on. Sellainen kuin Jeesus. Jeesus on Jumala, Jumalan Poika, Luoja ja tulee takaisin Kuninkaana. Näin kristinuskossa.

Vai onko joku eri mieltä kristillisestä opista?

Ja mormonisuunta tarkentaa asian minun mielestä ja korjaa kirkkojen väärät traditiot asiassa ja kaikessa.

Siksi kunnioitetaan, ja vapaaehtoisesti. Historiassa on paljon pakkoa, ja se on väärin.

[Neutroni]

Sinun logiikkasi ei toimi. Jos Jumala olisi tuollainen kuin väität, ei se sitten olisi olemassa eikä ainakaan olisi Jumala.

Älä ala varastaa jumalan käsitettä. Ihan yhtä hyvin voidaan keksiä myyttejä pahoista jumalista kuin hyvistä. Ei hyvyys määritä jumalaa vaan äärimmäisen vahvat taikavoimat.

[OlliS]

Sinun logiikkasi ei toimi. Jos Jumala olisi tuollainen kuin väität, ei se sitten olisi olemassa eikä ainakaan olisi Jumala.

Älä ala varastaa jumalan käsitettä. Ihan yhtä hyvin voidaan keksiä myyttejä pahoista jumalista kuin hyvistä. Ei hyvyys määritä jumalaa vaan äärimmäisen vahvat taikavoimat.

Tuokin on väärä argumentti. Tottakai jokainen puolustaa oman uskontonsa Jumala-käsitystä, eikä jonkun toisen uskonnon Jumala-käsitystä. Ja sitten on jonkinlainen yleinen Jumala-käsite filosofiassa ja Bahai-uskonnossa, joka yrittää yhdistää uskonnot. Samoin jokaisessa ihmisessä on sisäänrakennettuna mahdollisuus yhteyteen Jumalan kanssa. Se on aivojen etulohkossa ja voidaan aktivoida. Se on vilpitön rukous.

[Neutroni]

Tuokin on väärä argumentti. Tottakai jokainen puolustaa oman uskontonsa Jumala-käsitystä, eikä jonkun toisen uskonnon Jumala-käsitystä. Ja sitten on jonkinlainen yleinen Jumala-käsite filosofiassa ja Bahai-uskonnossa, joka yrittää yhdistää uskonnot. Samoin jokaisessa ihmisessä on sisäänrakennettuna mahdollisuus yhteyteen Jumalan kanssa. Se on aivojen etulohkossa ja voidaan aktivoida. Se on vilpitön rukous.

No sano sitten, että sinun uskosi mukaan jumala ei ole sellainen. Älä sano, että jumala ei ole sellainen, koska jonkun toisen uskonnollisen käsityksen mukaan se voi olla. Sinun käsityksesi ei ole yhtään arvokkaampi kuin kenenkään muun vaikka kuinka koet itse olevasi kaikkiein puhdasoppisin ja vanhurskain, joka voi neuvoa itse jumalaakin tarvittaessa.

[Neutroni]

Vai onko joku eri mieltä kristillisestä opista?

Et kai kysy tosissasi? Kai tiedät, että kristinuskosta on ollut aina paljon hyvin erilaisia näkemyksiä ja nykyään erilaisia lahkoja ja kirkkoja on tuhansittain. Ja ne kiistelevät jatkuvasti siitä kuka edes on kristitty.

[OlliS]

Tuokin on väärä argumentti. Tottakai jokainen puolustaa oman uskontonsa Jumala-käsitystä, eikä jonkun toisen uskonnon Jumala-käsitystä. Ja sitten on jonkinlainen yleinen Jumala-käsite filosofiassa ja Bahai-uskonnossa, joka yrittää yhdistää uskonnot. Samoin jokaisessa ihmisessä on sisäänrakennettuna mahdollisuus yhteyteen Jumalan kanssa. Se on aivojen etulohkossa ja voidaan aktivoida. Se on vilpitön rukous.

No sano sitten, että sinun uskosi mukaan jumala ei ole sellainen. Älä sano, että jumala ei ole sellainen, koska jonkun toisen uskonnollisen käsityksen mukaan se voi olla. Sinun käsityksesi ei ole yhtään arvokkaampi kuin kenenkään muun vaikka kuinka koet itse olevasi kaikkiein puhdasoppisin ja vanhurskain, joka voi neuvoa itse jumalaakin tarvittaessa.

Niinhän minä sanoinkin. Ammut taas olkiukkoa.