Mitä/mikä elämä on?

[KultaKikkare]

Mikä tekee soluista eläviä? Solut koostuvat ei-elävistä komponenteista, proteiineista, lipideistä, DNA:sta, yms.

Elämän määritelmä on syntynyt solun ympärille, solu on elämän perusyksikkö.

Elämä on prosessi, mutta onko se ainoastaan monimutkaisesta aineen järjestyksestä muodostuva itseään ruokkiva reaktio?

On kielikuva elämän liekki. Onko elämä kuin monimutkainen kynttilä joka palaa kunnes steariini eli polttoaine loppuu?

Voidaanko elämä pelkistää pelkästään prosessiksi?

Biologisessa mielessä se on joukko itseään ylläpitäviä vesiliuoksessa tapahtuvia kemiallisia reaktioita. Tämähän ei rajoitu pelkästään yhden yksilön elämään, vaan elämä luo lisää elämää, solut monistavat itseään ja eläimet ja kasvit lisääntyvät.

Biologinen prosessi pitää solut hengissä. Solut taas kommunikoivat sähköisesti, eli ihmisen tai eläimen kropan sisällä on käynnissä jatkuva sähkökemiallinen prosessi.

Solut sitten siirtävät toisilleen informaatiota, tuon sähkökemiallisen prosessin päällä pyörii jatkuva informaatioprosessi. Myös ihmiset/eläimet siirtävät informaatiota toisilleen, eli prosessi tapahtuu lokaalisti kropan sisällä kuin myös globaalin elämän sisällä.


Kynttilä analogia pätee melko hyvin.
Kynttilän sytytys. -> Abiogeneesi. Se miten elämä syttyi on vielä tuntematonta.
Steariini höyrystyy ja muodostaa palokaasuja, jotka ruokkivat liekkiä. -> Ravinteet hajotetaan ja muokataan solussa käyttökelpoiseen muotoon.
Happi reagoi palokaasun kanssa. -> Soluhengitys
Liekki ylläpitää itseään kunnes polttoaine loppuu. -> Solu ylläpitää aineenvaihduntaa kunnes energia loppuu tai solu hajoaa.

Lisääntyminen voidaan nähdä analogiassa kahdella tapaa? Joko kaikki elävä on yhtä suurta kynttilää, evoluutio muovaa lajeja sopimaan paremmin ympäristöönsä mutta voidaan olettaa että kaikki elävä on lähtöisin samasta solusta ja samasta sytytyksestä. Evoluutio ei sytyttele kynttilöitä, se muovaa jo palavaa kynttilää.

Tai sitten lisääntymisessä kynttilällä sytytetään toinen kynttilä jolloin liekki on kuitenkin samaa alkuperää.

Myös yksittäisen solun voi ajatella yhtenä kynttilänä, jolloin solujen monistuessa ne sytyttelevät uusia.

[Brainwashed]

Nää on niitä juttuja...

[Märkäruuti]

Mikä tekee soluista eläviä?

Olisko se pitkään etsitty vitaalivoima?

[KultaKikkare]

Mikä tekee soluista eläviä?

Olisko se pitkään etsitty vitaalivoima?

Itse en usko tohon, eikö se olis jo löydetty? No ei välttämättä. Uskon että se on kausaalinen prosessi joka teoriassa voitaisiin jäljittää big bangiin asti mutta käytännössä ei.

Eli juuri oikeanlainen materiaalin järjestys yhdistettynä johonkin tapahtumaan joka sytytti liekin eli käynnisti ensimmäisen solun. Mutta ei mun uskomus ole kiveen hakattu, ja kiinnostaa miten muut ihmiset asian näkevät josko kukaan tälläsiä edes jaksaa miettiä.

[Jäärä]

Kosmoksessa on asioita, jotka tapahtuman vääjäämättä ja niiden syyt ja seuraukset tiedetään entuudestaan. Tämän oivaltaneena on ihminen alkanut kuvaamaan niitä ohjaavia tapahtumia fysiikan laeiksi. Olen vähän sitä mieltä, että yhtä varmasti kuin vesi alkaa kiehumaan sadassa asteessa (pyöreesti tuhannen hehtopascalin ilmanpaineessa), niin BB:tä voisi toistaa loputtomiin ja lopputulos olisi aina hyvin saman kaltainen. Mutta, onko elämän synty vääjäämätöntä? Toteutuuko se joka kerta kun olosuhteet ja palikat ovat läsnä? Vai onko se otollistenkin olosuhteiden vallitessa todella harvinainen sattuma? Onko solu lopulta aina vääjäämätön kehityskulku tarvittavien materiaalien läsnäollessa, vai voisiko se johtaa johonkin muuhun? Onko elämä siis sittenkin aina vääjäämätön kehityskulku kaikkeudessa, jossa ”väkisinkin” muodostuu olosuhteita, jossa sen kaltainen kehitys mahdollistuu?

[Why]

Solubiologia on (vaan) elämän/elämisen mahdollistaja.

Elämän tärkein päämäärä on tulla onnelliseksi. Mikäpä sen epäitsekkäämpi tavoite.

Elämä on mahdollisuus seikkailuun:
Kun uskallat sulkea ensin ovi takana aukeaa edessäsi uusi ovi.

Elämä on koulu:
Se on joskus tuskaa, etenkin jos takertuu menneisyyteen, eikä kykene antamaan uudelle tilaa. Mutta vapautuminen on mahdollista ymmärryksen ja irtipäästämisen kautta.

Elämä on kokemusten, tunteiden ja merkityssuhteiden mosaiikki. Tämä on rulettia kohdusta hautaan ja tehtävänä on kullakin hakea tähän järjestystä.

Tänne meidät on heitetty ja tehtävämme on tehdä olomme mukavaksi – itselle sekä muille.

[Stalker]

"Elämä on yhtä helvettiä."
Tuntematon ajattelija.

[KultaKikkare]

Solubiologia on (vaan) elämän/elämisen mahdollistaja.

Elämän tärkein päämäärä on tulla onnelliseksi. Mikäpä sen epäitsekkäämpi tavoite.

Elämä on mahdollisuus seikkailuun:
Kun uskallat sulkea ensin ovi takana aukeaa edessäsi uusi ovi.

Elämä on koulu:
Se on joskus tuskaa, etenkin jos takertuu menneisyyteen, eikä kykene antamaan uudelle tilaa. Mutta vapautuminen on mahdollista ymmärryksen ja irtipäästämisen kautta.

Elämä on kokemusten, tunteiden ja merkityssuhteiden mosaiikki. Tämä on rulettia kohdusta hautaan ja tehtävänä on kullakin hakea tähän järjestystä.

Tänne meidät on heitetty ja tehtävämme on tehdä olomme mukavaksi – itselle sekä muille.

Tää on informaatioprosessin päällä pyörivän meemikoneen tuotosta.

Ja sitkun on löytänyt onnen onko tärkein päämäärä pyrkiä säilyttään tai maksimoimaan se?

Mulla on varmaankin aika korkea ns. perusonnellisuus, koen olevani onnellinen ellei jokin asia suoranaisesti tee mua onnettomaksi. Silloin elämän päämäärä olisi pyrkiä minimoimaan asiat jotka vie onnellisuutta pois.

Siinäpä sitä onkin savottaa eikä kaikki tietenkään ole omissa käsissä. Just nyt mikään ei vituta, harvinaislaatuinen hetki.

[KultaKikkare]

"Elämä on yhtä helvettiä."
Tuntematon ajattelija.

"Jos kuuntelet pirua olkapäällä, se johdattaa sut helvettiin. Jos edelleen kuuntelet sitä, et koskaan löydä sieltä pois."


-Justin Kexin

[Kohina]

Tähän pökäleeseen mä en näppejäni tunge.

[Why]

Ja sitkun on löytänyt onnen onko tärkein päämäärä pyrkiä säilyttään tai maksimoimaan se?

Mulla on varmaankin aika korkea ns. perusonnellisuus, koen olevani onnellinen ellei jokin asia suoranaisesti tee mua onnettomaksi. Silloin elämän päämäärä olisi pyrkiä minimoimaan asiat jotka vie onnellisuutta pois.

Kyllä. Kun muistamme että onnellinen ei voi olla tai tulla ellei myös läheiset ihmiset koe samoin. Silloin teemme myös muille ihmisille hyviä asioita. Siksi tämä tavoite on hyvä ja epäitsekäs.

[KultaKikkare]

Tähän pökäleeseen mä en näppejäni tunge.

Joo, tää onkin jatkumoa vapaan valinnan pökäleille.

[Kohina]

Sen voin aiheeseen sanoa että vanheneminen on kypsymistä. Kehon omat prosessit vähitellen kypsentävät kropan kaikilla eliöillä ja lopulta muututaan kullanruskeiksi sisältä päin.

Vanhuuteen voi siis kuolla, aivan sama mitä joku sanoo.

[Tauko]

Nuoruudessasi maaseudun keskikaljakuppiloissa istui usein "elämän filosofeja" ja heillä oli joskus hyvinkin tarkkaan mietittyjä näkemyksiä ihmiselosta.

Kaksi mieleen jääneimpää on:

"Elämä on paskanen vana kätilöopistolta krematorioon"

"Ei ole ihmisen elämä helppoa, jos ei ole nälkä, niin paskattaa"

[Märkäruuti]

Kaksi mieleen jääneimpää on:

"Elämä on paskanen vana kätilöopistolta krematorioon"

"Ei ole ihmisen elämä helppoa, jos ei ole nälkä, niin paskattaa"

Ehkä vähän arkisia ja jopa brutaaleja, mutta yhtä kaikki totisia kansanviisauksia.