Niin, täällä on ketju naisellisuudesta, mutta mikä on tänä päivänä miehistä? Millä tavalla miehen on hyvä tuoda esiin miehisyyttään, ilman että kyse on yliampuvasta äijämäisyydestä? Yhteiskunta pyrkii häivyttämään sukupuolirooleja, ja nykyään naisten on soveliasta harrastaa "miesten" harrastuksia ja olla töissä "miesten" duuneissa (ja toisinpäin), joten mitä jää jäljelle meille miehille? Pallit? Vai onko kyse jostakin muustakin?
Kuinka siis tuoda esiin omaa maskuliinisuuttaan onnistuneella tavalla, ja niin että se kelpaa naisillekin?
Eli tällainen hieman kevyehkömpi keskustelun avaus tällä kertaa kesäkuumalla.
~ The road to wisdom is paved with the pain of understanding the world.
Nykyajan miehille olisi hyvä laittaa muutama varoituksen sana Nietzscheltä ja Schopenhaurilta. Meitä viedään kuin litran mittaa. Muistakaa se että ettette näytä tunteitanne tai haavoittuvaisuutanne naisille. Jos sen teette olette silppua alta aikayksikön. Maailma on nykyään feminiinin sukupuolen. Me miehet olemme roistoja ja hyväksikäyttäjiä (Tämä on nykymaailman sanoma meille). Ei meillä enää ole palleja, meidät on kuohittu.
Phobos kirjoitti: ↑03 Heinä 2025, 14:23
Nykyajan miehille olisi hyvä laittaa muutama varoituksen sana Nietzscheltä ja Schopenhaurilta. Meitä viedään kuin litran mittaa. Muistakaa se että ettette näytä tunteitanne tai haavoittuvaisuutanne naisille. Jos sen teette olette silppua alta aikayksikön. Maailma on nykyään feminiinin sukupuolen. Me miehet olemme roistoja ja hyväksikäyttäjiä (Tämä on nykymaailman sanoma meille). Ei meillä enää ole palleja, meidät on kuohittu.
Eli tässä yllä on kuvaus suomalaisen miehen miehisestä ahdingosta?
Onko asiat todellakin päässeet tähän pisteeseen? Ja jos on, niin kuinka olla edelleen kuitenkin mies tässä naisten maailmassa? Olla näyttämättä tunteita naisille?
Ja onko niin, että naisetkin ovat tietyllä tavalla muuttuneet maskuliinisemmiksi ja kovemmiksi? Ja onko feminiinisyys miehessä juuri sitä haavoittuvaisuutta, josta sitten kuitenkin joutuu siihen silppuriin?
~ The road to wisdom is paved with the pain of understanding the world.
Purdue kirjoitti: ↑03 Heinä 2025, 14:16Mikä on nykyään miehistä?
Niin, täällä on ketju naisellisuudesta, mutta mikä on tänä päivänä miehistä? Millä tavalla miehen on hyvä tuoda esiin miehisyyttään, ilman että kyse on yliampuvasta äijämäisyydestä? Yhteiskunta pyrkii häivyttämään sukupuolirooleja, ja nykyään naisten on soveliasta harrastaa "miesten" harrastuksia ja olla töissä "miesten" duuneissa (ja toisinpäin), joten mitä jää jäljelle meille miehille? Pallit? Vai onko kyse jostakin muustakin?
Kuinka siis tuoda esiin omaa maskuliinisuuttaan onnistuneella tavalla, ja niin että se kelpaa naisillekin?
Eli tällainen hieman kevyehkömpi keskustelun avaus tällä kertaa kesäkuumalla.
Tuskin on mitään sellaista, joska "kelpaa naisille". Siis jokaiselle tai edes enemmistölle.
Jotta voisi kommentoida, pitäisi ensin tietää, mitä tässä tarkoitetaan miehisyydellä ja sen esiintuomisella. Harrastukset ja työ, eli puhutaanko nyt jostain elämäntavasta ja sen miehisyydestä?
Noin niinkuin biologisesti ja aika stereotyyppisesti miehekkyyss lienee yleensä fyysistä voimaa, jonkinlaista johtajuutta ja perheen ja yhteisön suojelua (niin vaaroilta kuin nälätä tms). Minusta näitä voi nykypäivään sovellettuna osoitaa myös ns. naisten ammateissa kuten vaikka sairaanhoitajana. Tai siitä huolimatta, että harrastaisi virkkaamista ja zumbaa. Tosin ei ehkä zumbatunnin aikana, joku raja sentään
While I had personally never felt the lack of a penis, I did admit that it was a handy thing to have along on a picnic…
D. Gabaldon
Phobos kirjoitti: ↑03 Heinä 2025, 14:23
Nykyajan miehille olisi hyvä laittaa muutama varoituksen sana Nietzscheltä ja Schopenhaurilta. Meitä viedään kuin litran mittaa. Muistakaa se että ettette näytä tunteitanne tai haavoittuvaisuutanne naisille. Jos sen teette olette silppua alta aikayksikön. Maailma on nykyään feminiinin sukupuolen. Me miehet olemme roistoja ja hyväksikäyttäjiä (Tämä on nykymaailman sanoma meille). Ei meillä enää ole palleja, meidät on kuohittu.
Höpön löpön. Tuolla tavalla ajattelevat ovat globaalisti marginaaliryhmä. Vaikka kieltämättä ärsyttävä porukka, joka yhtäaikaa vaatii herkkyyttä ja tunteellisuutta, mutta halveksii sitä, kun sitä sitten toteutetaan muussa kuin vaatijalle sopivissa tilanteissa tai sopivilla tavoilla.
While I had personally never felt the lack of a penis, I did admit that it was a handy thing to have along on a picnic…
D. Gabaldon
MooM kirjoitti: ↑03 Heinä 2025, 14:31
Jotta voisi kommentoida, pitäisi ensin tietää, mitä tässä tarkoitetaan miehisyydellä ja sen esiintuomisella. Harrastukset ja työ, eli puhutaanko nyt jostain elämäntavasta ja sen miehisyydestä?
Jätin "miehisyyden" määrittelemisen tarkoituksella avoimeksi, koska langan idea on pohtia että mitä se miehisyys tänä päivänä on?
Onko se äijämäisyyttä vaiko feminiininpää miehisyyttä vaiko mitä? Vai pärjääkö sitä ihan vaan arkijärjellä "olemalla oma itsensä"?
~ The road to wisdom is paved with the pain of understanding the world.
Phobos kirjoitti: ↑03 Heinä 2025, 14:23
Nykyajan miehille olisi hyvä laittaa muutama varoituksen sana Nietzscheltä ja Schopenhaurilta. Meitä viedään kuin litran mittaa. Muistakaa se että ettette näytä tunteitanne tai haavoittuvaisuutanne naisille. Jos sen teette olette silppua alta aikayksikön. Maailma on nykyään feminiinin sukupuolen. Me miehet olemme roistoja ja hyväksikäyttäjiä (Tämä on nykymaailman sanoma meille). Ei meillä enää ole palleja, meidät on kuohittu.
Eli tässä yllä on kuvaus suomalaisen miehen miehisestä ahdingosta?
Ihan globaalia eikä vain Suomen ongelma.
Purdue kirjoitti:Onko asiat todellakin päässeet tähän pisteeseen? Ja jos on, niin kuinka olla edelleen kuitenkin mies tässä naisten maailmassa? Olla näyttämättä tunteita naisille?
Ja onko niin, että naisetkin ovat tietyllä tavalla muuttuneet maskuliinisemmiksi ja kovemmiksi? Ja onko feminiinisyys miehessä juuri sitä haavoittuvaisuutta, josta sitten kuitenkin joutuu siihen silppuriin?
Näin se vain on. Herkille miehille ei maailmassa ole tilaa. Jos kohtaat naisen käyttäydy kuin täysi roisto. Se vetoaa naisiin ja tytöihin. Äidit ovat kouluttaneet tyttöjään tähän jo lapsuudesta asti. Isät eivät poikiaan. Feminiinisyys miehessä on katala ansa. Se on herkkä, uskoo romanttiseen rakkauteen. Mutta se kaikki on vain todella petollista illuusiota. Me miehet petämme itseämme sillä. hyvin harvoin, jos koskaan, löydät tasa-arvoisen kumppanin elämääsi. Se tarkoittaa sitä että kumpikaan ei käytä toista hyväkseen. Kumpikin tukee toisiaan. Joka suhteessa. Niin myötä- kuin vastamäisssä. Mutta tämä on äärettömän harvinaista.
Phobos kirjoitti: ↑03 Heinä 2025, 14:23
Nykyajan miehille olisi hyvä laittaa muutama varoituksen sana Nietzscheltä ja Schopenhaurilta. Meitä viedään kuin litran mittaa. Muistakaa se että ettette näytä tunteitanne tai haavoittuvaisuutanne naisille. Jos sen teette olette silppua alta aikayksikön. Maailma on nykyään feminiinin sukupuolen. Me miehet olemme roistoja ja hyväksikäyttäjiä (Tämä on nykymaailman sanoma meille). Ei meillä enää ole palleja, meidät on kuohittu.
Höpön löpön. Tuolla tavalla ajattelevat ovat globaalisti marginaaliryhmä. Vaikka kieltämättä ärsyttävä porukka, joka yhtäaikaa vaatii herkkyyttä ja tunteellisuutta, mutta halveksii sitä, kun sitä sitten toteutetaan muussa kuin vaatijalle sopivissa tilanteissa tai sopivilla tavoilla.
Tämä oli miesten ketju joten olet puolueellinen, sinulla on vahva bias koska olet nainen.
Phobos kirjoitti: ↑03 Heinä 2025, 14:36
Ihan globaalia eikä vain Suomen ongelma.
No sillä varauksella nyt kuitenkin, että Afganistanissa ja siellä suunnalla noin yleisestikin naisten asema ei ole häävi. Voisi jopa puhua "toksisesta maskuliinisuudesta", joka on kyllä käsitteenä sanahirviö.
~ The road to wisdom is paved with the pain of understanding the world.
Phobos kirjoitti: ↑03 Heinä 2025, 14:23
Nykyajan miehille olisi hyvä laittaa muutama varoituksen sana Nietzscheltä ja Schopenhaurilta. Meitä viedään kuin litran mittaa. Muistakaa se että ettette näytä tunteitanne tai haavoittuvaisuutanne naisille. Jos sen teette olette silppua alta aikayksikön. Maailma on nykyään feminiinin sukupuolen. Me miehet olemme roistoja ja hyväksikäyttäjiä (Tämä on nykymaailman sanoma meille). Ei meillä enää ole palleja, meidät on kuohittu.
Höpön löpön. Tuolla tavalla ajattelevat ovat globaalisti marginaaliryhmä. Vaikka kieltämättä ärsyttävä porukka, joka yhtäaikaa vaatii herkkyyttä ja tunteellisuutta, mutta halveksii sitä, kun sitä sitten toteutetaan muussa kuin vaatijalle sopivissa tilanteissa tai sopivilla tavoilla.
Tämä oli miesten ketju joten olet puolueellinen, sinulla on vahva bias koska olet nainen.
Juu, mutta toki naisnäkökulmakin on tässä asiassa arvokas. Siitä voi peilata sitä omaa käsitystään naisten käsitystä vastaan.
~ The road to wisdom is paved with the pain of understanding the world.
Ei sinänsä. Jos nyt saan käyttää moderaattori nimimerkki MooMia esimerkkinä Minulla on aika helvetin hyvä muisti. Ja mitä MooM on vuosien varrella kertonut. Tuo on aitoa kumppanuutta ja parisuhdetta mitä MooMilla on. Se on rehellistä. En usko että tuollainen on kovin yleistä. Ja voi olla että olen ymmärtänyt MooMin täysin väärin. Mutta juuri tuollainen suhde olisi omiaan minulle. Tosin olisinko sitten taas samanlainen sovinisti ja misogynisti kuin isäni? En tiedä. Olenko oppinut elämästäni yhtään mitää mitä tulee naisiin?
Me miehet olemme kertakäyttötavaraa. Meitä käytetään. Ja kun meistä tulee tarpeettomia meidän heitetään pois kuin käytetty kondomi. Nainen saa aina uuden miehen tilalle jos haluaa. Meillä miehillä tilanne ei ole samoin.
Ehkä polarisoitunutta ja yksinkertaistettua ajattelua. Ei sinänsä että Purdue koski nyt aika arkaan ja ajankohtaiseen aiheeseen. Ehkä tästä on syytä keskustella. Ja muidenkin kuin pelkästään miesten kesken. Eli naiset mukaan.
MooM kirjoitti: ↑03 Heinä 2025, 14:31
Noin niinkuin biologisesti ja aika stereotyyppisesti miehekkyyss lienee yleensä fyysistä voimaa, jonkinlaista johtajuutta ja perheen ja yhteisön suojelua (niin vaaroilta kuin nälätä tms). Minusta näitä voi nykypäivään sovellettuna osoitaa myös ns. naisten ammateissa kuten vaikka sairaanhoitajana. Tai siitä huolimatta, että harrastaisi virkkaamista ja zumbaa. Tosin ei ehkä zumbatunnin aikana, joku raja sentään
Niin, voisiko tässä olla jotenkin biologia ja geenit taustalla? Eli yhteiskunta on tukahduttanut naisen luontaisen käyttäytymisen erilaisilla avioliittoon ja lisääntymisen liittyvillä säännöillä, ja kun nainen on vapautunut, niin se käytöskin muuttuu?
Jostakin luin, että amerikkalaiset naiset lähes poikkeuksetta kiinnittävät parin valinnassa huomiota miehen lompakon paksuuteen. Eli kyky elättää ja kouluttaa menestyviä jälkeläisiä olisi kuitenkin se homman pointti.
Tässä mielessä toimiva miehisyys olisi siis menestymistä elämässä, niin työssä kuin sen kumppanin kanssa?
~ The road to wisdom is paved with the pain of understanding the world.