Mikä on nykyään miehistä?

[KultaKikkare]

Toopen sanoja lainaten, sitä on näemmä perjantai pullo auennut. Ei siinä, maistuisi kyllä itsellekkin.

Oletko eri mieltä vai??? Romantiikkaan uskova mies? Joka avautuu ja itkee naisten nähden? Haluan nähdä miten käy käytännössä. Koska olet mankeloitu ja täysin silppuna.

Riippuu vähän siitäkin miksi itkee ja miten. Ja mistä avautuu.

Jos tuota teet suosittelisin olemaan kuitenkin aika varovainen. Tosin tunteilleen ei mitään voi. Mutta jos nainen on päästään vialla annat kyllä hänelle kaikki aseet tuhota sinut. Siksi tunnistin itseni hyvin Apetterin viestistä. Se on aika samankaltainen tarina kuin omani. Miinus se että 40 vuotta olen sen jälkeen ollut yksin. Tajusin jo suhteen aikana että tämä tulee olemaan se ainut suhde. Ja se suhde kusi.

Kai sä nyt yhdelle vinksahtaneelle horolle pärjäät.

[MooM]

Toopen sanoja lainaten, sitä on näemmä perjantai pullo auennut. Ei siinä, maistuisi kyllä itsellekkin.

Oletko eri mieltä vai??? Romantiikkaan uskova mies? Joka avautuu ja itkee naisten nähden? Haluan nähdä miten käy käytännössä. Koska olet mankeloitu ja täysin silppuna.

Riippuu vähän siitäkin miksi itkee ja miten. Ja mistä avautuu.

Juuri näin. Sukupuolesta riippumatta turha draama ja itsesääli on rasittavaa ja puolisossa ainakin itselle se olisi sietämätöntä. Mutta sekään ei ole hyvä, jos ei voi luottaa puolisoonsa niin, että uskaltaisi tuntea

Oman mieheni on itkenyt (minun nähteni) ei edes joka vuosi. Joskus nuorempana pitkän (maantieteellisen) erossaolon alla eron hetkellä, läheisten ollessa vaarassa (esimerkiksi sen jälkeen, kun vuoden vanha poikamme kannettiin valmisteluhuoneesta nukutettuna leikkaukseen) tai kuollessa/hautajaisissa ja joissain parisuhteen vaikeissa tilanteissa, joita en halua kuvailla sen tarkemmin. Minusta nuo ovat olleet rohkeutta näyttää tunteet, ei heikkoutta. Muuten hän ei ole mitenkään tunteellinen tyyppi, ennemmin hänen on vaikea kertoa tuollaisista.

[Phobos]

ÄO muistaakseni korreloi sinne 125 saakka hyvin, mutta korkeampi älykkyys ei enää niin suoraan.

Joo, korrelaatio lähtee heikkeneen. 135 ei menesty yhtä paljon enemmän verrattuna 125 kuin 125 verrattuna 115.

Mut yli 125 pärjää keskimäärin kuitenkin aina paremmin kuin 125. Ei tietääkseni ole pistettä jossa voisi olla liian älykäs ja se kääntyisi heikkoudeksi.

EI varmaan älyn kannalta, mutta superälykkyys voi aiheuttaa ongelmia vuorovaikutuksessa ns normaalien kanssa, mikä taas vaikeuttaa menestystä. Menestymiseen tarvitaan aina joku kombo hyviä ominaisuuksia, alasta riippuu tarkemmin, millainen.

Keskimäärin asia varmaan on noin. Ja niitä supersuperälykkäitä on niin vähän, että heistä ei oikein voikaan sanoa mitään yleistyvää keskimääräistä. Mensan rajan ylittäneissä on ihan tavallisia ihmisiä.

Olisi tavallaan kiva tietää, mikä se oma lukema on. Olen ollut rekrytointivaiheessa päivän kestävissä testeissä ja niiden + yksin tehtyjen testien perusteella luulisin, että olen aika lähellä rajaa. Noissa tietysti testattiin kykyjä aika paljon laajemmin kuin mensan testissä. Tosin nyt vaihdevuosien aivosumussa on turha mennä mihinkään testeihin Tieto ei kiinnosta niinkään keulimisen vuoksi, vaan koska voisi vähän peilata sitä, miten erilaisten ihmisten kanssa pystyy vaihtaman ajatuksia. En jotenkin usko, että kyse on edes suurimmaksi osaksi älykkyydestä (ellei mennä alueelle, jossa on jo ongelmia hahmottaa tavanomaisia asioita), vaan muuten persoonasta ja kiinnostuneisuudesta asioihin ja juttelemiseen. Ja olisihan se tavallaan kiva tietää, miten oma käsitys ja sekalaiset näytöt vastaavat testin lukemaa.

Mitä olen testejä tehnyt niin en sen takia että keulisin niillä vaan yritän ymmärtää mikä minussa mättää. Ymmärrän hyvinkin testien sudenkuopat ja vajavaisuuden. Nyt ehkä saan varmuuden kun saan potilaskertomukseni Peijaksesta vuosilta 1994-2025. Siellä on kattava pallopäätesti. Tosin sillekään en tule antamaan kovin suurta painoarvoa.

Mikä mättää eniten elämässä on se etten oikein löydä vertaisiani. Jokaisessa ihmisessä tuntuu olevan pieni pala minua mutta ei kokonaisuutta. En muuta kuin ihmettele. Olen hyvin vaativa itseänä kohtaan ja myös ystäviäni kohtaan. Muistini on liiankin hyvä.

Ja en todellakaan osaa sanoa miten älykäs olen. Voin mahdollisesti olla täysi idioottikin (En halua loukata nimimerkki ID10T:tia). Eli haluan vain ymmärtää itsenäni, mitään muuta merkitystä testeillä ei minulle ole. Psykiatreilta ei vastauksia saa. Aina kun olen hoidossa tai pakkohoidossa jää vain joka kerta enemmän avoimia kysymyksiä. Nuorempana kuvittelin että tähän ikään mennessä tietäisin enemmän mutta koko ajan tuntuu että tiedän aina vain vähemmän.

[MooM]

Toopen sanoja lainaten, sitä on näemmä perjantai pullo auennut. Ei siinä, maistuisi kyllä itsellekkin.

Oletko eri mieltä vai??? Romantiikkaan uskova mies? Joka avautuu ja itkee naisten nähden? Haluan nähdä miten käy käytännössä. Koska olet mankeloitu ja täysin silppuna.

Riippuu vähän siitäkin miksi itkee ja miten. Ja mistä avautuu.

Jos tuota teet suosittelisin olemaan kuitenkin aika varovainen. Tosin tunteilleen ei mitään voi. Mutta jos nainen on päästään vialla annat kyllä hänelle kaikki aseet tuhota sinut. Siksi tunnistin itseni hyvin Apetterin viestistä. Se on aika samankaltainen tarina kuin omani. Miinus se että 40 vuotta olen sen jälkeen ollut yksin. Tajusin jo suhteen aikana että tämä tulee olemaan se ainut suhde. Ja se suhde kusi.

Miten niin "kaikki aseet"? Jos itkee jossain vastoinkäymisessä tai surussa, niin korkeintaan se epäreilu kusipää saa siitä vittuilun aiheen, jollaisia epäreilulla kusipäällä on joka tapauksessa.

Tietysti se, jos tunnustaa jonkun rikoksen tai ällöttävän pervoilun, antaa aseita, mutta siitähän tässä ei ollut kyse, vaan tunteiden näyttämisestä ja ajatusten kertomisesta.

[MooM]

Mikä mättää eniten elämässä on se etten oikein löydä vertaisiani. Jokaisessa ihmisessä tuntuu olevan pieni pala minua mutta ei kokonaisuutta. En muuta kuin ihmettele. Olen hyvin vaativa itseänä kohtaan ja myös ystäviäni kohtaan. Muistini on liiankin hyvä.

Haluaisitko sitten olla itsesilaisen ihmisen kanssa ystävänä ja parisuhteessa? Älykkyys on vain yksi piirre, ei sitä kannata yliarvioida. Aika isolla äo-rangella sitä voi kompensoida vahvuuksilla muissa piirteissä.

[Phobos]

Toopen sanoja lainaten, sitä on näemmä perjantai pullo auennut. Ei siinä, maistuisi kyllä itsellekkin.

Oletko eri mieltä vai??? Romantiikkaan uskova mies? Joka avautuu ja itkee naisten nähden? Haluan nähdä miten käy käytännössä. Koska olet mankeloitu ja täysin silppuna.

Riippuu vähän siitäkin miksi itkee ja miten. Ja mistä avautuu.

Jos tuota teet suosittelisin olemaan kuitenkin aika varovainen. Tosin tunteilleen ei mitään voi. Mutta jos nainen on päästään vialla annat kyllä hänelle kaikki aseet tuhota sinut. Siksi tunnistin itseni hyvin Apetterin viestistä. Se on aika samankaltainen tarina kuin omani. Miinus se että 40 vuotta olen sen jälkeen ollut yksin. Tajusin jo suhteen aikana että tämä tulee olemaan se ainut suhde. Ja se suhde kusi.

Miten niin "kaikki aseet"? Jos itkee jossain vastoinkäymisessä tai surussa, niin korkeintaan se epäreilu kusipää saa siitä vittuilun aiheen, jollaisia epäreilulla kusipäällä on joka tapauksessa.

Tietysti se, jos tunnustaa jonkun rikoksen tai ällöttävän pervoilun, antaa aseita, mutta siitähän tässä ei ollut kyse, vaan tunteiden näyttämisestä ja ajatusten kertomisesta.

Eksän kanssa olin hyvin avoin ja näytin tunteeni. Kun ero sitten tuli kaikki se käytettiin minua vastaan. Vanhemmiten olen ymmärtänyt paljon. Myös omat virheeni jotka aiheuttivat eron mahdollisesti. Annoin suhteen arjistua liikaa ankä huolehtinut suhteesta kuten piti. Syy ei ollut pelkästään kumppanissani vaan aika paljon pistäisin omaan piikkiini. Mutta mitä? Olin keskenkasvuinen kakara. Hän oli tavatessamme 15 ja minä 17. Hänestä kasvoi nainen ja samalla kasvoimme myös erilleen. Hyvä ettei hän tuhlannut elämäänsä minuun vaan alkoi toteuttaa unelmiaan. En tiedä mihin hän päätyi ja täyttyivätkö hänen unelmansa.

[Phobos]

Mikä mättää eniten elämässä on se etten oikein löydä vertaisiani. Jokaisessa ihmisessä tuntuu olevan pieni pala minua mutta ei kokonaisuutta. En muuta kuin ihmettele. Olen hyvin vaativa itseänä kohtaan ja myös ystäviäni kohtaan. Muistini on liiankin hyvä.

Haluaisitko sitten olla itsesilaisen ihmisen kanssa ystävänä ja parisuhteessa? Älykkyys on vain yksi piirre, ei sitä kannata yliarvioida. Aika isolla äo-rangella sitä voi kompensoida vahvuuksilla muissa piirteissä.

Ystävä ja rakastettu samassa paketissa. Ehkä painoa ystävyydelle mutta myös rakastetulle. Ja kyllä pään sisällä täytyy olla kapasiteettia. Mieleen tulee vaikka Kata Kärkkäinen, Sofi Oksanen ja Li Andersson. Siinä minun naisihanteitani.

[Phobos]

Löysin Facebookista nyt itselleni hyvän välineen.

[MooM]

Mikä mättää eniten elämässä on se etten oikein löydä vertaisiani. Jokaisessa ihmisessä tuntuu olevan pieni pala minua mutta ei kokonaisuutta. En muuta kuin ihmettele. Olen hyvin vaativa itseänä kohtaan ja myös ystäviäni kohtaan. Muistini on liiankin hyvä.

Haluaisitko sitten olla itsesilaisen ihmisen kanssa ystävänä ja parisuhteessa? Älykkyys on vain yksi piirre, ei sitä kannata yliarvioida. Aika isolla äo-rangella sitä voi kompensoida vahvuuksilla muissa piirteissä.

Ystävä ja rakastettu samassa paketissa. Ehkä painoa ystävyydelle mutta myös rakastetulle. Ja kyllä pään sisällä täytyy olla kapasiteettia. Mieleen tulee vaikka Kata Kärkkäinen, Sofi Oksanen ja Li Andersson. Siinä minun naisihanteitani.

Aika erilaisia persoonia ja elämäntyylejä heillä. Älykkäitä kaikki kyllä.

[Phobos]

Tämä on hieman outoa. Meidän keskustelumme ja mitä ilmestyy sosiaaliseen mediaan. Mutta onneksi olen vahvasti PARANOIDI.

[Kohina]

Rohkeutta on olla avoimesti haavoittuvainen.

[Phobos]

Rohkeutta on olla avoimesti haavoittuvainen.

Tuo on kyllä totta. Mutta ehkä kannattaa miettiä kenen kanssa ja milloin?

[Kohina]

Rohkeutta on olla avoimesti haavoittuvainen.

Tuo on kyllä totta. Mutta ehkä kannattaa miettiä kenen kanssa ja milloin?

Ei se ole rohkeutta.

[KultaKikkare]

ÄO muistaakseni korreloi sinne 125 saakka hyvin, mutta korkeampi älykkyys ei enää niin suoraan.

Joo, korrelaatio lähtee heikkeneen. 135 ei menesty yhtä paljon enemmän verrattuna 125 kuin 125 verrattuna 115.

Mut yli 125 pärjää keskimäärin kuitenkin aina paremmin kuin 125. Ei tietääkseni ole pistettä jossa voisi olla liian älykäs ja se kääntyisi heikkoudeksi.

EI varmaan älyn kannalta, mutta superälykkyys voi aiheuttaa ongelmia vuorovaikutuksessa ns normaalien kanssa, mikä taas vaikeuttaa menestystä. Menestymiseen tarvitaan aina joku kombo hyviä ominaisuuksia, alasta riippuu tarkemmin, millainen.

Keskimäärin asia varmaan on noin. Ja niitä supersuperälykkäitä on niin vähän, että heistä ei oikein voikaan sanoa mitään yleistyvää keskimääräistä. Mensan rajan ylittäneissä on ihan tavallisia ihmisiä.

Olisi tavallaan kiva tietää, mikä se oma lukema on. Olen ollut rekrytointivaiheessa päivän kestävissä testeissä ja niiden + yksin tehtyjen testien perusteella luulisin, että olen aika lähellä rajaa. Noissa tietysti testattiin kykyjä aika paljon laajemmin kuin mensan testissä. Tosin nyt vaihdevuosien aivosumussa on turha mennä mihinkään testeihin Tieto ei kiinnosta niinkään keulimisen vuoksi, vaan koska voisi vähän peilata sitä, miten erilaisten ihmisten kanssa pystyy vaihtaman ajatuksia. En jotenkin usko, että kyse on edes suurimmaksi osaksi älykkyydestä (ellei mennä alueelle, jossa on jo ongelmia hahmottaa tavanomaisia asioita), vaan muuten persoonasta ja kiinnostuneisuudesta asioihin ja juttelemiseen. Ja olisihan se tavallaan kiva tietää, miten oma käsitys ja sekalaiset näytöt vastaavat testin lukemaa.

Joo, äly voi aiheuttaa ongelmia vuorovaikutuksessa ja varmaan muutakin. Mutta noi on yleensä sellasia ongelmia jotka sillä samasella älyllä pystyy ratkaisemaan tai kompensoimaan. Voi hakeutua työhön jossa pääsee käyttään vahvuuksiaan ja heikkoudet jää pienempään rooliin, opetella ymmärtämään miten muut ihmiset ajattelee, yms.

Jos ongelma on päinvastainen, että äly ei riitä, sitä on pirun vaikea kompensoida.

[Phobos]

Rohkeutta on olla avoimesti haavoittuvainen.

Tuo on kyllä totta. Mutta ehkä kannattaa miettiä kenen kanssa ja milloin?

Ei se ole rohkeutta.

Olkoon sitten niin. Ehkä jos joskus otetaan kuppia jossain baarissa niin voit opastaa mua naisten iskemisessä. Siinä olet huomattavsti parempi kuin minä. Toisaalta yksinelämisessä on aika paljon hyviä puolia.

Serkku joka asuu samassa rapussa kuin minä on järjestänyt suhteensa hienosti. Viikot erillään ja tapaavat vain viikonloppuisin. Itse ehkä tekisin samoin. Kaksiokin käy pieneksi kun on kaksi ihmistä. Kokeiltu on. Vaikka suhde Ariyanaan oli platoninen riitelimme kuin vanha pariskunta. Eli kyllä kaksiossa tuli äkkiä hyvinkin ahdasta.