Pääsääntöinen hedonismi on moraalifilosofinen näkemys, jonka mukaan toiminnan moraalinen arvo määräytyy sen tuottaman mielihyvän määrän perusteella. Toisin sanoen, teko on oikein, jos se tuottaa enemmän mielihyvää kuin mielipahaa, ja väärin, jos se tuottaa enemmän mielipahaa kuin mielihyvää. Pääsääntöisen hedonismin mukaan yksilön tulisi pyrkiä maksimoimaan omaa mielihyväänsä ja minimoimaan mielipahaa kaikessa toiminnassaan.
Lyhyesti:
Määritelmä: Pääsääntöinen hedonismi on moraaliteoria, jonka mukaan teon oikeellisuus arvioidaan sen tuottaman mielihyvän perusteella.
Keskeinen ajatus: Ihminen pyrkii maksimoimaan nautinnon ja minimoimaan kivun.
Eettinen näkökulma: Teot ovat oikein, jos ne tuottavat enemmän mielihyvää kuin mielipahaa.
Vertailu: Eroaa muista hedonismin muodoista, kuten utilitarismista, jossa otetaan huomioon myös muiden ihmisten mielihyvä.
Ensinnäkin, niin ymmärrät varmaankin että tämä EI ole se merkitys, jossa "pääsääntöistä hedonismia" käytän.
Predominant kääntyy Googlella (Oxford Languages): "present as the strongest or main element."
Suomeksi predominant kääntyy: Vallitseva, hallitseva
Eli pääsääntöinen taikka "hallitseva" egoismi, on siis näkökanta, jonka mukaan yksilön päätöksentekoa ja valintoja dominoi psykologinen hedonismi, mutta tämä hallitsevuus ei ole absoluuttista, vaan yksilöt pystyvät myös altruismiin.
Näkökulma on siis pluralistinen.
Toisekseen, niin kun googlettaa sanan "pääsääntöinen hedonismi", niin tekoäly toki tarjoaa tuota synonyymiksi "eettiselle hedonismille", mutta esim. SEP puhuu vain psykologisesta ja eettisestä hedonismista:
Naturalisti kirjoitti: ↑01 Heinä 2025, 08:07
Lopuksi, tähän liittyen: ymmärrän, että pääsääntöinen hedonismi on yksi osa hahmottelemaasi kokonaisuutta. Mutta jotta pääsisin paremmin jyvälle, voisitko vääntää tästä jonkin yksinkertaisemman, konkreettisen kysymyksen? Sellaisen, joka helpottaisi maallikon vastaamista ja avaisi sen, mihin pääsääntöisessä hedonismissa tarkemmin toivot minun ottavan kantaa.
Pääsääntöinen hedonismi pohjautuu perinteisen hedonismin sijaan kolmelle oletukselle, ja on siis pluralistinen ajattelumalli, joka hyväksyy yksilön motiiveiksi/päämääriksi myös muut kuin puhtaan hedonistiset tavoitteet, eli esim. altruismin.
Se katsoo, että yksilö voi valita tilanteen mukaan kolmesta päämäärästä:
Ymmärrän kyllä, ettei tämä ole omaa erikoistumisalaasi koskeva probleema, mutta tuossa mun kysymykset sulle:
1) Kuinka näet tuon mun yllä olevassa kommentissa (linkki yllä) olevan "evidenssin" puoltavan pääsääntöistä hedonistista tulkintaa?
2) Kuinka osuvina näet tuon pääsääntöisen hedonismin kolme oletusta yksilöiden motiiveista?
3) Kuinka tämä mahdollisesti suhtautuu sun oman memeettisen naturalismin vitekehykseen?
Eli jos sulla on aikaa ja intoa pohdiskella näitä juttuja yleisellä tasolla, niin ihan lyhyetkin kommentit riittää. Ja mä näkisin, että vaikka oletkin maallikko, niin aikaisempien keskustelujemme pohjalta sulla voisi kuitenkin olla jokin arvokas näkemys asiasta?
Eli, yritä päästä hetkeksi eroon IPE-näkökulmasta, ja arvioi pääsääntöistä hedonismia motivaatiopsykologian näkökulmasta?
Sun ei tarvitse siis ottaa kantaa tähän tän pääsääntöisen hedonismin kansainvälispoliittiseen soveltamiseen, jonka olen tehnyt.
¤¤¤
Niin ja tosta sun Google AI yhteenvedosta:
Unohda se. Mä kerroin jo sulle aiemmin ettei pääsääntöisellä hedonismilla (predominant hedonism) ole mitään tekemistä moraalisen hedonismin kanssa. Nämä ovat aivan kaksi eri asiaa!
Pääsääntöinen hedonismi on ihan mun oma tulkinta ja laajennus standardi psykologisesta hedonismista.
Joo, minäpä kertaan nyt, mitä olet asiasta eri yhteyksissä esittänyt, mietin asiaa vähän tarkemmin ja kysyn tarvittaessa tarkennuksia.
Siinä saattaa kulua muutama tovi, mutta kommentoin sitten, kun olen mielestäni sisäistänyt ajatuksesi.
PS. Hakusanalla "predominant hedonism" Googlen AI-yhteenvedon linkeistä löytyy tämmöinen artikkeli.
Filosofia on vasta esitieteellistä pohdiskelua. Ollakseen hyödyllistä, sen perustana on oltava naturalistinen luonnontiede: jokaisella fyysisellä ja mentaalisella tapatumalla on kausaalisnen-sulkeuma-argumentin mukainen fyysinen syy tai selitys.
Naturalisti kirjoitti: ↑01 Heinä 2025, 08:07
Lopuksi, tähän liittyen: ymmärrän, että pääsääntöinen hedonismi on yksi osa hahmottelemaasi kokonaisuutta. Mutta jotta pääsisin paremmin jyvälle, voisitko vääntää tästä jonkin yksinkertaisemman, konkreettisen kysymyksen? Sellaisen, joka helpottaisi maallikon vastaamista ja avaisi sen, mihin pääsääntöisessä hedonismissa tarkemmin toivot minun ottavan kantaa.
Pääsääntöinen hedonismi pohjautuu perinteisen hedonismin sijaan kolmelle oletukselle, ja on siis pluralistinen ajattelumalli, joka hyväksyy yksilön motiiveiksi/päämääriksi myös muut kuin puhtaan hedonistiset tavoitteet, eli esim. altruismin.
Se katsoo, että yksilö voi valita tilanteen mukaan kolmesta päämäärästä:
Ymmärrän kyllä, ettei tämä ole omaa erikoistumisalaasi koskeva probleema, mutta tuossa mun kysymykset sulle:
1) Kuinka näet tuon mun yllä olevassa kommentissa (linkki yllä) olevan "evidenssin" puoltavan pääsääntöistä hedonistista tulkintaa?
2) Kuinka osuvina näet tuon pääsääntöisen hedonismin kolme oletusta yksilöiden motiiveista?
3) Kuinka tämä mahdollisesti suhtautuu sun oman memeettisen naturalismin vitekehykseen?
Eli jos sulla on aikaa ja intoa pohdiskella näitä juttuja yleisellä tasolla, niin ihan lyhyetkin kommentit riittää. Ja mä näkisin, että vaikka oletkin maallikko, niin aikaisempien keskustelujemme pohjalta sulla voisi kuitenkin olla jokin arvokas näkemys asiasta?
Eli, yritä päästä hetkeksi eroon IPE-näkökulmasta, ja arvioi pääsääntöistä hedonismia motivaatiopsykologian näkökulmasta?
Sun ei tarvitse siis ottaa kantaa tähän tän pääsääntöisen hedonismin kansainvälispoliittiseen soveltamiseen, jonka olen tehnyt.
¤¤¤
Niin ja tosta sun Google AI yhteenvedosta:
Unohda se. Mä kerroin jo sulle aiemmin ettei pääsääntöisellä hedonismilla (predominant hedonism) ole mitään tekemistä moraalisen hedonismin kanssa. Nämä ovat aivan kaksi eri asiaa!
Pääsääntöinen hedonismi on ihan mun oma tulkinta ja laajennus standardi psykologisesta hedonismista.
Joo, minäpä kertaan nyt, mitä olet asiasta eri yhteyksissä esittänyt, mietin asiaa vähän tarkemmin ja kysyn tarvittaessa tarkennuksia.
Siinä saattaa kulua muutama tovi, mutta kommentoin sitten, kun olen mielestäni sisäistänyt ajatuksesi.
PS. Hakusanalla "predominant hedonism" Googlen AI-yhteenvedon linkeistä löytyy tämmöinen artikkeli.
Joo, kävin katsomassa tuota sun linkkiä ja sitä artikkelia. Siinä ei kertaakaan mainittu termiä "predominant hedonism".
Ja fiksuna miehenä ymmärrät myös sen, että monista konsepteista on olemassa erilaisia määritelmiä. Ja minulla on oikeus määritellä käyttämäni käsitteet itse katsomallani soveliaalla ja asiaan kuuluvalla tavalla.
Mutta toki, toivottavasti sisäistät ajatukseni, ja kommentoit niitä ajatuksia joita minä olen esittänyt "pääsääntöisestä hedonismista" sen sijaan että kommentoit AI-yhteenvetoja.
Nuo AI-yhteenvedot ja standardi hedonismi ei ole sitä mitä mä haen, sillä en ollenkaan käsittele "nautinnon maksimointia" tai "kivun minimointia". Ne termit jotka mulla on käytössä on paljon neutraalimpia, eli "positiiviset ja negatiiviset kokemukset". Ihmiset siis tavoittelevat jotakin jonka kokevat itselleen "hyväksi" ja välttelevät itselleen "pahoja" asioita. Näin pääsääntöisesti. Mutta reaalimaailmassa ihmiset myös hyväksyvät välillä "pahoja" asioita itselleen erinäisistä syistä kuten nyt vaikkapa altruismista.
Noista AI-yhteenvedoista saa hyviä "Olkiukkoja" mutta silloin sun pohdinnat ja palaute menevät ihan hukkaan!
~ The road to wisdom is paved with the pain of understanding the world.
Tuo kirjoitus yksinkertaistaa asiaa, mutta siinä on ISO pointti!
Joo. Lukaisin artikkelin. Kristillisyys ei perustu hedonismille, mutta toisaalta hedonismiakin voi tulkita monin eri tavoin. Ja perusmuodossaanhan psykologinen hedonismi ei kuvaa reaalimaailmaa muutoinkaan. Ihmiset käyttäytyvät aina joskus altruistisesti, mikä sotii puhdasta hedonismia vastaan.
~ The road to wisdom is paved with the pain of understanding the world.
HuuHaata kirjoitti: ↑24 Kesä 2025, 18:21
Tämä lienee varsin hyvä todellisuuden kuvaus. On orjat (pääosa ihmisistä), ja sitten ne jotka keksii mitä orjien tulisi tehdä.
Nykyaika on rikki Suomessa, koska töiden keksijätkin lopettivat työnsä.
Vähän vaikeeta kun sossukin vähentää korvauksia. Ikävää että meiltä puuttuu kokonaan se kulttuuri mikä on USAssa jossa keksijöitä rahoitetaan.
Naturalisti kirjoitti: ↑01 Heinä 2025, 08:07
Lopuksi, tähän liittyen: ymmärrän, että pääsääntöinen hedonismi on yksi osa hahmottelemaasi kokonaisuutta. Mutta jotta pääsisin paremmin jyvälle, voisitko vääntää tästä jonkin yksinkertaisemman, konkreettisen kysymyksen? Sellaisen, joka helpottaisi maallikon vastaamista ja avaisi sen, mihin pääsääntöisessä hedonismissa tarkemmin toivot minun ottavan kantaa.
Pääsääntöinen hedonismi pohjautuu perinteisen hedonismin sijaan kolmelle oletukselle, ja on siis pluralistinen ajattelumalli, joka hyväksyy yksilön motiiveiksi/päämääriksi myös muut kuin puhtaan hedonistiset tavoitteet, eli esim. altruismin.
Se katsoo, että yksilö voi valita tilanteen mukaan kolmesta päämäärästä:
Ymmärrän kyllä, ettei tämä ole omaa erikoistumisalaasi koskeva probleema, mutta tuossa mun kysymykset sulle:
1) Kuinka näet tuon mun yllä olevassa kommentissa (linkki yllä) olevan "evidenssin" puoltavan pääsääntöistä hedonistista tulkintaa?
2) Kuinka osuvina näet tuon pääsääntöisen hedonismin kolme oletusta yksilöiden motiiveista?
3) Kuinka tämä mahdollisesti suhtautuu sun oman memeettisen naturalismin vitekehykseen?
Eli jos sulla on aikaa ja intoa pohdiskella näitä juttuja yleisellä tasolla, niin ihan lyhyetkin kommentit riittää. Ja mä näkisin, että vaikka oletkin maallikko, niin aikaisempien keskustelujemme pohjalta sulla voisi kuitenkin olla jokin arvokas näkemys asiasta?
Eli, yritä päästä hetkeksi eroon IPE-näkökulmasta, ja arvioi pääsääntöistä hedonismia motivaatiopsykologian näkökulmasta?
Sun ei tarvitse siis ottaa kantaa tähän tän pääsääntöisen hedonismin kansainvälispoliittiseen soveltamiseen, jonka olen tehnyt.
¤¤¤
Niin ja tosta sun Google AI yhteenvedosta:
Unohda se. Mä kerroin jo sulle aiemmin ettei pääsääntöisellä hedonismilla (predominant hedonism) ole mitään tekemistä moraalisen hedonismin kanssa. Nämä ovat aivan kaksi eri asiaa!
Pääsääntöinen hedonismi on ihan mun oma tulkinta ja laajennus standardi psykologisesta hedonismista.
Joo, minäpä kertaan nyt, mitä olet asiasta eri yhteyksissä esittänyt, mietin asiaa vähän tarkemmin ja kysyn tarvittaessa tarkennuksia.
Siinä saattaa kulua muutama tovi, mutta kommentoin sitten, kun olen mielestäni sisäistänyt ajatuksesi.
PS. Hakusanalla "predominant hedonism" Googlen AI-yhteenvedon linkeistä löytyy tämmöinen artikkeli.
Joo, kävin katsomassa tuota sun linkkiä ja sitä artikkelia. Siinä ei kertaakaan mainittu termiä "predominant hedonism".
Ja fiksuna miehenä ymmärrät myös sen, että monista konsepteista on olemassa erilaisia määritelmiä. Ja minulla on oikeus määritellä käyttämäni käsitteet itse katsomallani soveliaalla ja asiaan kuuluvalla tavalla.
Mutta toki, toivottavasti sisäistät ajatukseni, ja kommentoit niitä ajatuksia joita minä olen esittänyt "pääsääntöisestä hedonismista" sen sijaan että kommentoit AI-yhteenvetoja.
Nuo AI-yhteenvedot ja standardi hedonismi ei ole sitä mitä mä haen, sillä en ollenkaan käsittele "nautinnon maksimointia" tai "kivun minimointia". Ne termit jotka mulla on käytössä on paljon neutraalimpia, eli "positiiviset ja negatiiviset kokemukset". Ihmiset siis tavoittelevat jotakin jonka kokevat itselleen "hyväksi" ja välttelevät itselleen "pahoja" asioita. Näin pääsääntöisesti. Mutta reaalimaailmassa ihmiset myös hyväksyvät välillä "pahoja" asioita itselleen erinäisistä syistä kuten nyt vaikkapa altruismista.
Noista AI-yhteenvedoista saa hyviä "Olkiukkoja" mutta silloin sun pohdinnat ja palaute menevät ihan hukkaan!
Me ollaan jauhettu näitä samoja asioita muissakin keskusteluissa ja mä oon nyt kertaillut vähän niitäkin. Taustatietoja hakiessa löysin tämmöisen kirjan How Successful is Naturalism
sen netistä vapaasti luettavissa oleva luku Naturalized Philosophy of Science: A Cognitive Approach, Ulrich Frey on kiinnostava siinä mielessä, että sen mukaan tieteen filosofiassa tulisi lähtökohtana olla empiirinen lähtökohta siitä miten ihmiset oikeasti ajattelevat. Memeettisessä näturalismissa pyrkimyksenä on viedä asia vielä astetta pidemmälle eli pohtia tarkemmin sitä minkälaiset mekanismit aivoissa homman hoitaa – sitoutumatta kuitenkaan minkään erityistieteen ongelmiin (se on niiden sisäinen asia). Homma on siis edelleen työn alla. Tämä väliaikatietona tällä erää.
Filosofia on vasta esitieteellistä pohdiskelua. Ollakseen hyödyllistä, sen perustana on oltava naturalistinen luonnontiede: jokaisella fyysisellä ja mentaalisella tapatumalla on kausaalisnen-sulkeuma-argumentin mukainen fyysinen syy tai selitys.
Naturalisti kirjoitti: ↑01 Heinä 2025, 08:07
Lopuksi, tähän liittyen: ymmärrän, että pääsääntöinen hedonismi on yksi osa hahmottelemaasi kokonaisuutta. Mutta jotta pääsisin paremmin jyvälle, voisitko vääntää tästä jonkin yksinkertaisemman, konkreettisen kysymyksen? Sellaisen, joka helpottaisi maallikon vastaamista ja avaisi sen, mihin pääsääntöisessä hedonismissa tarkemmin toivot minun ottavan kantaa.
Pääsääntöinen hedonismi pohjautuu perinteisen hedonismin sijaan kolmelle oletukselle, ja on siis pluralistinen ajattelumalli, joka hyväksyy yksilön motiiveiksi/päämääriksi myös muut kuin puhtaan hedonistiset tavoitteet, eli esim. altruismin.
Se katsoo, että yksilö voi valita tilanteen mukaan kolmesta päämäärästä:
Ymmärrän kyllä, ettei tämä ole omaa erikoistumisalaasi koskeva probleema, mutta tuossa mun kysymykset sulle:
1) Kuinka näet tuon mun yllä olevassa kommentissa (linkki yllä) olevan "evidenssin" puoltavan pääsääntöistä hedonistista tulkintaa?
2) Kuinka osuvina näet tuon pääsääntöisen hedonismin kolme oletusta yksilöiden motiiveista?
3) Kuinka tämä mahdollisesti suhtautuu sun oman memeettisen naturalismin vitekehykseen?
Eli jos sulla on aikaa ja intoa pohdiskella näitä juttuja yleisellä tasolla, niin ihan lyhyetkin kommentit riittää. Ja mä näkisin, että vaikka oletkin maallikko, niin aikaisempien keskustelujemme pohjalta sulla voisi kuitenkin olla jokin arvokas näkemys asiasta?
Eli, yritä päästä hetkeksi eroon IPE-näkökulmasta, ja arvioi pääsääntöistä hedonismia motivaatiopsykologian näkökulmasta?
Sun ei tarvitse siis ottaa kantaa tähän tän pääsääntöisen hedonismin kansainvälispoliittiseen soveltamiseen, jonka olen tehnyt.
¤¤¤
Niin ja tosta sun Google AI yhteenvedosta:
Unohda se. Mä kerroin jo sulle aiemmin ettei pääsääntöisellä hedonismilla (predominant hedonism) ole mitään tekemistä moraalisen hedonismin kanssa. Nämä ovat aivan kaksi eri asiaa!
Pääsääntöinen hedonismi on ihan mun oma tulkinta ja laajennus standardi psykologisesta hedonismista.
Joo, minäpä kertaan nyt, mitä olet asiasta eri yhteyksissä esittänyt, mietin asiaa vähän tarkemmin ja kysyn tarvittaessa tarkennuksia.
Siinä saattaa kulua muutama tovi, mutta kommentoin sitten, kun olen mielestäni sisäistänyt ajatuksesi.
PS. Hakusanalla "predominant hedonism" Googlen AI-yhteenvedon linkeistä löytyy tämmöinen artikkeli.
Joo, kävin katsomassa tuota sun linkkiä ja sitä artikkelia. Siinä ei kertaakaan mainittu termiä "predominant hedonism".
Ja fiksuna miehenä ymmärrät myös sen, että monista konsepteista on olemassa erilaisia määritelmiä. Ja minulla on oikeus määritellä käyttämäni käsitteet itse katsomallani soveliaalla ja asiaan kuuluvalla tavalla.
Mutta toki, toivottavasti sisäistät ajatukseni, ja kommentoit niitä ajatuksia joita minä olen esittänyt "pääsääntöisestä hedonismista" sen sijaan että kommentoit AI-yhteenvetoja.
Nuo AI-yhteenvedot ja standardi hedonismi ei ole sitä mitä mä haen, sillä en ollenkaan käsittele "nautinnon maksimointia" tai "kivun minimointia". Ne termit jotka mulla on käytössä on paljon neutraalimpia, eli "positiiviset ja negatiiviset kokemukset". Ihmiset siis tavoittelevat jotakin jonka kokevat itselleen "hyväksi" ja välttelevät itselleen "pahoja" asioita. Näin pääsääntöisesti. Mutta reaalimaailmassa ihmiset myös hyväksyvät välillä "pahoja" asioita itselleen erinäisistä syistä kuten nyt vaikkapa altruismista.
Noista AI-yhteenvedoista saa hyviä "Olkiukkoja" mutta silloin sun pohdinnat ja palaute menevät ihan hukkaan!
Me ollaan jauhettu näitä samoja asioita muissakin keskusteluissa ja mä oon nyt kertaillut vähän niitäkin. Taustatietoja hakiessa löysin tämmöisen kirjan How Successful is Naturalism
sen netistä vapaasti luettavissa oleva luku Naturalized Philosophy of Science: A Cognitive Approach, Ulrich Frey on kiinnostava siinä mielessä, että sen mukaan tieteen filosofiassa tulisi lähtökohtana olla empiirinen lähtökohta siitä miten ihmiset oikeasti ajattelevat. Memeettisessä näturalismissa pyrkimyksenä on viedä asia vielä astetta pidemmälle eli pohtia tarkemmin sitä minkälaiset mekanismit aivoissa homman hoitaa – sitoutumatta kuitenkaan minkään erityistieteen ongelmiin (se on niiden sisäinen asia). Homma on siis edelleen työn alla. Tämä väliaikatietona tällä erää.
Joo, siis tuossa mun lanseeraamassa "pääsääntöisessä hedonismissa" on myöskin empiirinen lähtökohta.
On osoitettu, että ihmiset toimivat hedonistisesti päätöksiä tehdessään, mutta että he toimivat välillä myös muista motiiveista lähtien, kuten altruistisesti.
Mä sanoisin, että tämä pääsääntöinen hedonismi on paljon paremmin puolusteltavissa empiirisesti kuin puhdas hedonismi taikka oletus rationaalisesta valitsijasta.
Jos ajatellaan, että pääsääntöinen hedonismi tekee kolme oletusta ihmisen käyttäytymisestä eli ihminen toimii joko:
Niin puhdas hedonismi kattaa kohdat 1 & 2 ja sitten rationaalinen valinta kohdan 1. Rationaalinen valinta on siis hyödyn maksimoimista, mutta esim. kohta 3 on epärationaalinen valinta.
Silti, ihmiset valitsevat kohdan kolme aina silloin tällöin reaalimaailmassa, joten oletus rationaalisesta valinnasta ei kuvaa reaalimaailmaa. Ja ei reaalimaailmaa siis kuvaa puhdas hedonismikaan.
Maailma toimii siis pääsääntöisen hedonismin mukaan empiirisesti.
~ The road to wisdom is paved with the pain of understanding the world.
Naturalisti kirjoitti: ↑01 Heinä 2025, 08:07
Lopuksi, tähän liittyen: ymmärrän, että pääsääntöinen hedonismi on yksi osa hahmottelemaasi kokonaisuutta. Mutta jotta pääsisin paremmin jyvälle, voisitko vääntää tästä jonkin yksinkertaisemman, konkreettisen kysymyksen? Sellaisen, joka helpottaisi maallikon vastaamista ja avaisi sen, mihin pääsääntöisessä hedonismissa tarkemmin toivot minun ottavan kantaa.
Pääsääntöinen hedonismi pohjautuu perinteisen hedonismin sijaan kolmelle oletukselle, ja on siis pluralistinen ajattelumalli, joka hyväksyy yksilön motiiveiksi/päämääriksi myös muut kuin puhtaan hedonistiset tavoitteet, eli esim. altruismin.
Se katsoo, että yksilö voi valita tilanteen mukaan kolmesta päämäärästä:
Ymmärrän kyllä, ettei tämä ole omaa erikoistumisalaasi koskeva probleema, mutta tuossa mun kysymykset sulle:
1) Kuinka näet tuon mun yllä olevassa kommentissa (linkki yllä) olevan "evidenssin" puoltavan pääsääntöistä hedonistista tulkintaa?
2) Kuinka osuvina näet tuon pääsääntöisen hedonismin kolme oletusta yksilöiden motiiveista?
3) Kuinka tämä mahdollisesti suhtautuu sun oman memeettisen naturalismin vitekehykseen?
Eli jos sulla on aikaa ja intoa pohdiskella näitä juttuja yleisellä tasolla, niin ihan lyhyetkin kommentit riittää. Ja mä näkisin, että vaikka oletkin maallikko, niin aikaisempien keskustelujemme pohjalta sulla voisi kuitenkin olla jokin arvokas näkemys asiasta?
Eli, yritä päästä hetkeksi eroon IPE-näkökulmasta, ja arvioi pääsääntöistä hedonismia motivaatiopsykologian näkökulmasta?
Sun ei tarvitse siis ottaa kantaa tähän tän pääsääntöisen hedonismin kansainvälispoliittiseen soveltamiseen, jonka olen tehnyt.
¤¤¤
Niin ja tosta sun Google AI yhteenvedosta:
Unohda se. Mä kerroin jo sulle aiemmin ettei pääsääntöisellä hedonismilla (predominant hedonism) ole mitään tekemistä moraalisen hedonismin kanssa. Nämä ovat aivan kaksi eri asiaa!
Pääsääntöinen hedonismi on ihan mun oma tulkinta ja laajennus standardi psykologisesta hedonismista.
Joo, minäpä kertaan nyt, mitä olet asiasta eri yhteyksissä esittänyt, mietin asiaa vähän tarkemmin ja kysyn tarvittaessa tarkennuksia.
Siinä saattaa kulua muutama tovi, mutta kommentoin sitten, kun olen mielestäni sisäistänyt ajatuksesi.
PS. Hakusanalla "predominant hedonism" Googlen AI-yhteenvedon linkeistä löytyy tämmöinen artikkeli.
Joo, kävin katsomassa tuota sun linkkiä ja sitä artikkelia. Siinä ei kertaakaan mainittu termiä "predominant hedonism".
Ja fiksuna miehenä ymmärrät myös sen, että monista konsepteista on olemassa erilaisia määritelmiä. Ja minulla on oikeus määritellä käyttämäni käsitteet itse katsomallani soveliaalla ja asiaan kuuluvalla tavalla.
Mutta toki, toivottavasti sisäistät ajatukseni, ja kommentoit niitä ajatuksia joita minä olen esittänyt "pääsääntöisestä hedonismista" sen sijaan että kommentoit AI-yhteenvetoja.
Nuo AI-yhteenvedot ja standardi hedonismi ei ole sitä mitä mä haen, sillä en ollenkaan käsittele "nautinnon maksimointia" tai "kivun minimointia". Ne termit jotka mulla on käytössä on paljon neutraalimpia, eli "positiiviset ja negatiiviset kokemukset". Ihmiset siis tavoittelevat jotakin jonka kokevat itselleen "hyväksi" ja välttelevät itselleen "pahoja" asioita. Näin pääsääntöisesti. Mutta reaalimaailmassa ihmiset myös hyväksyvät välillä "pahoja" asioita itselleen erinäisistä syistä kuten nyt vaikkapa altruismista.
Noista AI-yhteenvedoista saa hyviä "Olkiukkoja" mutta silloin sun pohdinnat ja palaute menevät ihan hukkaan!
Me ollaan jauhettu näitä samoja asioita muissakin keskusteluissa ja mä oon nyt kertaillut vähän niitäkin.
Taustatietoja hakiessa löysin tämmöisen kirjan How Successful is Naturalism
sen netistä vapaasti luettavissa oleva luku
on kiinnostava siinä mielessä, että sen mukaan tieteen filosofiassa tulisi lähtökohtana olla empiirinen lähtökohta siitä miten ihmiset oikeasti ajattelevat. Memeettisessä näturalismissa pyrkimyksenä on viedä asia vielä astetta pidemmälle eli pohtia tarkemmin sitä minkälaiset mekanismit aivoissa homman hoitaa – sitoutumatta kuitenkaan minkään erityistieteen ongelmiin (se on niiden sisäinen asia). Homma on siis edelleen työn alla. Tämä väliaikatietona tällä erää.
Palaanpa tähän sun kommenttiin vielä toisen kerran. On ihan selvää, että tutkijat tekevät käsitteitä luodessaan karkeita yleistyksiä maailmasta, jolloinka empiirinen todellisuus hieman vääristyy. Rationaalisen valinnan teoria on yksi tällainen karkea yleistys.
Sun omassa ajattelussa "meemin" käsite on tällainen karkea yleistys. Onko aivotutkimus siis löytänyt meemejä ihmisten aivoista tai mielestä? Ei ole. Päinvastoin, olet korvannut useita jo pitkään käytössä olevia termejä meemin käsitteellä. Lisäksi meemi merkitsee niin monia eri asioita sun ajattelussa, että on suuri vaara sille ettei se enää merkitse mitään.
Pointti oikeastaan tässä se, että tuo meemin käsitteen hyvyys memeettisessä naturalismissa ei muodostu pelkästään sen perusteella kuinka tarkasti se kuvaa empiiristä maailmaa, vaan sen perusteella kuinka hyvin sa auttaa ymmärtämään tuota empiiristä maailmaa.
Ja tässä samassa mielessä tarkasteltuna pääsääntöinen hedonismi on hyvinkin käyttökelpoinen käsite, koska a) se ensinnäkin kuvaa empiiristä reaalimaailmaa, ja b) sen avulla on mahdollista ymmärtää monia reaalimaailman ilmiöitä tavoilla joilla muut näkökulmat ei pysty tätä tekemään.
Eli mä loin pääsääntöisen hedonismin käsitteen nimenomaan empiria mielessä, ja että se kuvaa reaalimaailmaa paremmin kuin standardi hedonismi taikka rationaaliseen valintaan perustuva odotetun hyödyn maksimointi.
~ The road to wisdom is paved with the pain of understanding the world.
Heitänpä tuosta pääsääntöisestä hedonismista ja rationaalisesta valinnasta vielä tällaisen idean esille.
Pääsääntöinen hedonismi olettaa, että ihmiset joko:
1) tavoittelevat hyötyjä
2) välttelevät haittoja
3) hyväksyvät haitat
Rationaalisen valinnan teoria olettaa, että ihmiset:
a) pyrkivät maksimoimaan odotettavissa olevan hyödyn
Jos taas ajattelee ihmisen päätöksentekoa, niin se sujuu suurin piirtein seuraavasti:
Ongelman analyysi <> Päämäärien asettaminen <> Keinojen valitseminen <> TOIMINTA
Mun hypoteesi on se, että pääsääntöinen hedonismi vallitsee "päämäärien asettamis" vaiheessa. Ja rationaalinen valinta "keinojen valitsemis" vaiheessa.
Päämäärien asettaminen on kytköksissä henkilön intentioihin siinä tilanteessa, ja nämä henkilön intentiot siis perustuvat pääsääntöiselle hedonismille. Rationaalinen valinta soveltuu huonosti tämän analyysiin.
Toisaalta kun henkilö valitsee keinoja päämääriensä saavuttamiseksi, niin pääsääntöinen hedonismi toimii huonommin, ja rationaalinen valinta odotettavissa olevan hyödyn maksimointina pääse oikeuksiinsa.
Henkilö pyrkii siis poikkeuksetta valitsemaan sen tehokkaimman keinon päästä päämääriinsä.
Tällöin se tehokkain keino määrittyy kahden asian mukaan: a) valittu keino tuottaa suurimman hyödyn, ja b) tämän hyödyn saamisen todennäköisyys maksimoidaan. (Hyödyn arvo x hyödyn saamisen todennäköisyys.)
Tästä voi päätellä sen, että ihmiset käyttävät päätöksenteossaan hyväkseen sekä hedonistista että rationaalista ajattelua, kuitenkin niin että nämä kaksi eri tapaa vaikuttavat päätöksenteon eri vaiheissa.
Tää lopputulos on yhteensopiva tänne aiemmin linkkaamani tutkimusartikkelin kanssa, joka totesi että ihminen käyttää päätöksenteossa hyväkseen sekä hedonismia että rationalismia, mutta että hedonismi dominoi.
Naturalisti kirjoitti: ↑01 Heinä 2025, 08:07
Lopuksi, tähän liittyen: ymmärrän, että pääsääntöinen hedonismi on yksi osa hahmottelemaasi kokonaisuutta. Mutta jotta pääsisin paremmin jyvälle, voisitko vääntää tästä jonkin yksinkertaisemman, konkreettisen kysymyksen? Sellaisen, joka helpottaisi maallikon vastaamista ja avaisi sen, mihin pääsääntöisessä hedonismissa tarkemmin toivot minun ottavan kantaa.
Pääsääntöinen hedonismi pohjautuu perinteisen hedonismin sijaan kolmelle oletukselle, ja on siis pluralistinen ajattelumalli, joka hyväksyy yksilön motiiveiksi/päämääriksi myös muut kuin puhtaan hedonistiset tavoitteet, eli esim. altruismin.
Se katsoo, että yksilö voi valita tilanteen mukaan kolmesta päämäärästä:
Ymmärrän kyllä, ettei tämä ole omaa erikoistumisalaasi koskeva probleema, mutta tuossa mun kysymykset sulle:
1) Kuinka näet tuon mun yllä olevassa kommentissa (linkki yllä) olevan "evidenssin" puoltavan pääsääntöistä hedonistista tulkintaa?
2) Kuinka osuvina näet tuon pääsääntöisen hedonismin kolme oletusta yksilöiden motiiveista?
3) Kuinka tämä mahdollisesti suhtautuu sun oman memeettisen naturalismin vitekehykseen?
Eli jos sulla on aikaa ja intoa pohdiskella näitä juttuja yleisellä tasolla, niin ihan lyhyetkin kommentit riittää. Ja mä näkisin, että vaikka oletkin maallikko, niin aikaisempien keskustelujemme pohjalta sulla voisi kuitenkin olla jokin arvokas näkemys asiasta?
Eli, yritä päästä hetkeksi eroon IPE-näkökulmasta, ja arvioi pääsääntöistä hedonismia motivaatiopsykologian näkökulmasta?
Sun ei tarvitse siis ottaa kantaa tähän tän pääsääntöisen hedonismin kansainvälispoliittiseen soveltamiseen, jonka olen tehnyt.
¤¤¤
Niin ja tosta sun Google AI yhteenvedosta:
Unohda se. Mä kerroin jo sulle aiemmin ettei pääsääntöisellä hedonismilla (predominant hedonism) ole mitään tekemistä moraalisen hedonismin kanssa. Nämä ovat aivan kaksi eri asiaa!
Pääsääntöinen hedonismi on ihan mun oma tulkinta ja laajennus standardi psykologisesta hedonismista.
Joo, minäpä kertaan nyt, mitä olet asiasta eri yhteyksissä esittänyt, mietin asiaa vähän tarkemmin ja kysyn tarvittaessa tarkennuksia.
Siinä saattaa kulua muutama tovi, mutta kommentoin sitten, kun olen mielestäni sisäistänyt ajatuksesi.
PS. Hakusanalla "predominant hedonism" Googlen AI-yhteenvedon linkeistä löytyy tämmöinen artikkeli.
Joo, kävin katsomassa tuota sun linkkiä ja sitä artikkelia. Siinä ei kertaakaan mainittu termiä "predominant hedonism".
Ja fiksuna miehenä ymmärrät myös sen, että monista konsepteista on olemassa erilaisia määritelmiä. Ja minulla on oikeus määritellä käyttämäni käsitteet itse katsomallani soveliaalla ja asiaan kuuluvalla tavalla.
Mutta toki, toivottavasti sisäistät ajatukseni, ja kommentoit niitä ajatuksia joita minä olen esittänyt "pääsääntöisestä hedonismista" sen sijaan että kommentoit AI-yhteenvetoja.
Nuo AI-yhteenvedot ja standardi hedonismi ei ole sitä mitä mä haen, sillä en ollenkaan käsittele "nautinnon maksimointia" tai "kivun minimointia". Ne termit jotka mulla on käytössä on paljon neutraalimpia, eli "positiiviset ja negatiiviset kokemukset". Ihmiset siis tavoittelevat jotakin jonka kokevat itselleen "hyväksi" ja välttelevät itselleen "pahoja" asioita. Näin pääsääntöisesti. Mutta reaalimaailmassa ihmiset myös hyväksyvät välillä "pahoja" asioita itselleen erinäisistä syistä kuten nyt vaikkapa altruismista.
Noista AI-yhteenvedoista saa hyviä "Olkiukkoja" mutta silloin sun pohdinnat ja palaute menevät ihan hukkaan!
Me ollaan jauhettu näitä samoja asioita muissakin keskusteluissa ja mä oon nyt kertaillut vähän niitäkin. Taustatietoja hakiessa löysin tämmöisen kirjan How Successful is Naturalism
sen netistä vapaasti luettavissa oleva luku Naturalized Philosophy of Science: A Cognitive Approach, Ulrich Frey on kiinnostava siinä mielessä, että sen mukaan tieteen filosofiassa tulisi lähtökohtana olla empiirinen lähtökohta siitä miten ihmiset oikeasti ajattelevat. Memeettisessä näturalismissa pyrkimyksenä on viedä asia vielä astetta pidemmälle eli pohtia tarkemmin sitä minkälaiset mekanismit aivoissa homman hoitaa – sitoutumatta kuitenkaan minkään erityistieteen ongelmiin (se on niiden sisäinen asia). Homma on siis edelleen työn alla. Tämä väliaikatietona tällä erää.
Joo, siis tuossa mun lanseeraamassa "pääsääntöisessä hedonismissa" on myöskin empiirinen lähtökohta.
On osoitettu, että ihmiset toimivat hedonistisesti päätöksiä tehdessään, mutta että he toimivat välillä myös muista motiiveista lähtien, kuten altruistisesti.
Mä sanoisin, että tämä pääsääntöinen hedonismi on paljon paremmin puolusteltavissa empiirisesti kuin puhdas hedonismi taikka oletus rationaalisesta valitsijasta.
Jos ajatellaan, että pääsääntöinen hedonismi tekee kolme oletusta ihmisen käyttäytymisestä eli ihminen toimii joko:
Niin puhdas hedonismi kattaa kohdat 1 & 2 ja sitten rationaalinen valinta kohdan 1. Rationaalinen valinta on siis hyödyn maksimoimista, mutta esim. kohta 3 on epärationaalinen valinta.
Silti, ihmiset valitsevat kohdan kolme aina silloin tällöin reaalimaailmassa, joten oletus rationaalisesta valinnasta ei kuvaa reaalimaailmaa. Ja ei reaalimaailmaa siis kuvaa puhdas hedonismikaan.
Maailma toimii siis pääsääntöisen hedonismin mukaan empiirisesti.
Joo, tämä pääsääntöinen hedonismi, niin kuin sen esittelet, alkaa tuntumaan järkevältä ajattelulta. Luulen, että rationaalinen valinta on aika kaukana useimpien toiminnasta. Taitaa hetkelliset mieliteot viedä useimmiten voiton ainakin jokapäiväisissä toimissa. Altruismi nousee esiin sitä enemmän mitä läheisemmistä lajikumppaneista on kyse. Mitään metafyysistä ihmisluontoa en kuitenkaan oleta olevaksi. Kyse on enemmän kulttuurisista tottumuksista. Tuosta sosiaalisesta todellisuudesta kommentoin enemmän vähän myöhemmin.
Filosofia on vasta esitieteellistä pohdiskelua. Ollakseen hyödyllistä, sen perustana on oltava naturalistinen luonnontiede: jokaisella fyysisellä ja mentaalisella tapatumalla on kausaalisnen-sulkeuma-argumentin mukainen fyysinen syy tai selitys.
Naturalisti kirjoitti: ↑01 Heinä 2025, 08:07
Lopuksi, tähän liittyen: ymmärrän, että pääsääntöinen hedonismi on yksi osa hahmottelemaasi kokonaisuutta. Mutta jotta pääsisin paremmin jyvälle, voisitko vääntää tästä jonkin yksinkertaisemman, konkreettisen kysymyksen? Sellaisen, joka helpottaisi maallikon vastaamista ja avaisi sen, mihin pääsääntöisessä hedonismissa tarkemmin toivot minun ottavan kantaa.
Pääsääntöinen hedonismi pohjautuu perinteisen hedonismin sijaan kolmelle oletukselle, ja on siis pluralistinen ajattelumalli, joka hyväksyy yksilön motiiveiksi/päämääriksi myös muut kuin puhtaan hedonistiset tavoitteet, eli esim. altruismin.
Se katsoo, että yksilö voi valita tilanteen mukaan kolmesta päämäärästä:
Ymmärrän kyllä, ettei tämä ole omaa erikoistumisalaasi koskeva probleema, mutta tuossa mun kysymykset sulle:
1) Kuinka näet tuon mun yllä olevassa kommentissa (linkki yllä) olevan "evidenssin" puoltavan pääsääntöistä hedonistista tulkintaa?
2) Kuinka osuvina näet tuon pääsääntöisen hedonismin kolme oletusta yksilöiden motiiveista?
3) Kuinka tämä mahdollisesti suhtautuu sun oman memeettisen naturalismin vitekehykseen?
Eli jos sulla on aikaa ja intoa pohdiskella näitä juttuja yleisellä tasolla, niin ihan lyhyetkin kommentit riittää. Ja mä näkisin, että vaikka oletkin maallikko, niin aikaisempien keskustelujemme pohjalta sulla voisi kuitenkin olla jokin arvokas näkemys asiasta?
Eli, yritä päästä hetkeksi eroon IPE-näkökulmasta, ja arvioi pääsääntöistä hedonismia motivaatiopsykologian näkökulmasta?
Sun ei tarvitse siis ottaa kantaa tähän tän pääsääntöisen hedonismin kansainvälispoliittiseen soveltamiseen, jonka olen tehnyt.
¤¤¤
Niin ja tosta sun Google AI yhteenvedosta:
Unohda se. Mä kerroin jo sulle aiemmin ettei pääsääntöisellä hedonismilla (predominant hedonism) ole mitään tekemistä moraalisen hedonismin kanssa. Nämä ovat aivan kaksi eri asiaa!
Pääsääntöinen hedonismi on ihan mun oma tulkinta ja laajennus standardi psykologisesta hedonismista.
Joo, minäpä kertaan nyt, mitä olet asiasta eri yhteyksissä esittänyt, mietin asiaa vähän tarkemmin ja kysyn tarvittaessa tarkennuksia.
Siinä saattaa kulua muutama tovi, mutta kommentoin sitten, kun olen mielestäni sisäistänyt ajatuksesi.
PS. Hakusanalla "predominant hedonism" Googlen AI-yhteenvedon linkeistä löytyy tämmöinen artikkeli.
Joo, kävin katsomassa tuota sun linkkiä ja sitä artikkelia. Siinä ei kertaakaan mainittu termiä "predominant hedonism".
Ja fiksuna miehenä ymmärrät myös sen, että monista konsepteista on olemassa erilaisia määritelmiä. Ja minulla on oikeus määritellä käyttämäni käsitteet itse katsomallani soveliaalla ja asiaan kuuluvalla tavalla.
Mutta toki, toivottavasti sisäistät ajatukseni, ja kommentoit niitä ajatuksia joita minä olen esittänyt "pääsääntöisestä hedonismista" sen sijaan että kommentoit AI-yhteenvetoja.
Nuo AI-yhteenvedot ja standardi hedonismi ei ole sitä mitä mä haen, sillä en ollenkaan käsittele "nautinnon maksimointia" tai "kivun minimointia". Ne termit jotka mulla on käytössä on paljon neutraalimpia, eli "positiiviset ja negatiiviset kokemukset". Ihmiset siis tavoittelevat jotakin jonka kokevat itselleen "hyväksi" ja välttelevät itselleen "pahoja" asioita. Näin pääsääntöisesti. Mutta reaalimaailmassa ihmiset myös hyväksyvät välillä "pahoja" asioita itselleen erinäisistä syistä kuten nyt vaikkapa altruismista.
Noista AI-yhteenvedoista saa hyviä "Olkiukkoja" mutta silloin sun pohdinnat ja palaute menevät ihan hukkaan!
Me ollaan jauhettu näitä samoja asioita muissakin keskusteluissa ja mä oon nyt kertaillut vähän niitäkin. Taustatietoja hakiessa löysin tämmöisen kirjan How Successful is Naturalism
sen netistä vapaasti luettavissa oleva luku Naturalized Philosophy of Science: A Cognitive Approach, Ulrich Frey on kiinnostava siinä mielessä, että sen mukaan tieteen filosofiassa tulisi lähtökohtana olla empiirinen lähtökohta siitä miten ihmiset oikeasti ajattelevat. Memeettisessä näturalismissa pyrkimyksenä on viedä asia vielä astetta pidemmälle eli pohtia tarkemmin sitä minkälaiset mekanismit aivoissa homman hoitaa – sitoutumatta kuitenkaan minkään erityistieteen ongelmiin (se on niiden sisäinen asia). Homma on siis edelleen työn alla. Tämä väliaikatietona tällä erää.
Joo, siis tuossa mun lanseeraamassa "pääsääntöisessä hedonismissa" on myöskin empiirinen lähtökohta.
On osoitettu, että ihmiset toimivat hedonistisesti päätöksiä tehdessään, mutta että he toimivat välillä myös muista motiiveista lähtien, kuten altruistisesti.
Mä sanoisin, että tämä pääsääntöinen hedonismi on paljon paremmin puolusteltavissa empiirisesti kuin puhdas hedonismi taikka oletus rationaalisesta valitsijasta.
Jos ajatellaan, että pääsääntöinen hedonismi tekee kolme oletusta ihmisen käyttäytymisestä eli ihminen toimii joko:
Niin puhdas hedonismi kattaa kohdat 1 & 2 ja sitten rationaalinen valinta kohdan 1. Rationaalinen valinta on siis hyödyn maksimoimista, mutta esim. kohta 3 on epärationaalinen valinta.
Silti, ihmiset valitsevat kohdan kolme aina silloin tällöin reaalimaailmassa, joten oletus rationaalisesta valinnasta ei kuvaa reaalimaailmaa. Ja ei reaalimaailmaa siis kuvaa puhdas hedonismikaan.
Maailma toimii siis pääsääntöisen hedonismin mukaan empiirisesti.
Joo, tämä pääsääntöinen hedonismi, niin kuin sen esittelet, alkaa tuntumaan järkevältä ajattelulta. Luulen, että rationaalinen valinta on aika kaukana useimpien toiminnasta. Taitaa hetkelliset mieliteot viedä useimmiten voiton ainakin jokapäiväisissä toimissa. Altruismi nousee esiin sitä enemmän mitä läheisemmistä lajikumppaneista on kyse. Mitään metafyysistä ihmisluontoa en kuitenkaan oleta olevaksi. Kyse on enemmän kulttuurisista tottumuksista. Tuosta sosiaalisesta todellisuudesta kommentoin enemmän vähän myöhemmin.
Ensinnäkin kiitokset siitä, että olet ottamassa näköjään rakentavaa kantaa tähän pääsääntöiseen hedonismiin.
Toisekseen, mitä tulee rationaaliseen valintaan, niin tää mun ajattelu on vielä osin "a work in progress". Kirjoittelinkin tuossa edellä jo kommentin, jossa pohdiskelin koko päätöksentekoprosessia, ja nyt mulla on työn alla sellainen ajatus että mitäpä jos pääsääntöinen hedonismi kuvaakin tässä prosessissa päämäärien valintaa, eli intentioita, ja rationaalinen valinta sitten näiden päämäärien pohjalta tehtävää keinojen valintaa?
Jos ajattelee instrumentaalisen rationaalisuuden käsitettä, niin se juurikin kuvaa keinojen valintaa ja sitä että rationaalinen toimija pyrkii maksimoimaan valitsemallaan keinolla odotettavissa olevan hyödyn. Mutta tämä näkökanta ei ota kantaa siihen kuinka ne päämäärät ylipäätään syntyvät!
Ja tässä olisi sitten sen pääsääntöisen hedonismin paikka. Eli yksilöt pelkät hyödyn maksimoinnin sijaan tavoittelevat joko hyötyjä, välttelevät haittoja taikka hyväksyvät haitat vaikkapa altruistisista syistä.
Ja tää ajattelu päämääristä (intentiot) on sitten yhteensopiva sen ajattelun ja niiden taulukkojen kanssa olen tässä edellä esitellyt.
Ja tässä mielessä jos se ajattelu meneekin niin, että pääsääntöinen hedonismi + rationaalinen valinta, niin tää ajattelu on kenties helpompi perustella kansainvälisen politiikan tutkimuksen saralla. Kyse ei olisikaan niin paljon täydellisestä revoluutiosta vaan pikemminkin evoluutiosta, jossa rationaalisen selityksen rinnalle otetaan pääsääntöinen hedonismi.
Tietyllä tavalla tuo pääsääntöinen hedonismi siis dominoisi sitä päätöksentekoprosessia, koska kaikki mikä tapahtuu ennen keinojen valintaa kuuluisi sen alle.
Anyway, kiitokset jälleen stimuloivasta keskustelusta, ja jään odottelemaan sun ajatuksia sosiaalisesta todellisuudesta...
~ The road to wisdom is paved with the pain of understanding the world.
Heitänpä tosta uudesta ajattelusta, eli Rationaalinen Pääsääntöinen Hedonismi (RPH) muutaman ajatuksen esiin.
Jos ajatellaan, että pääsääntöinen hedonismi päätöksentekoprosessissa koskisi päämäärien valintaa, ja rationaalinen valinta keinojen valintaa, niin silloin itse asiassa rationaalinen valinta pelkistyisi odotettavissa olevan hyödyn maksimoinnin sijaan probleemaksi, jossa pitäisi löytää se keino joka maksimoi sen mahdollisuuden, että saavutetaan asetettu päämäärä.
Tässä taas on sitten kolme mahdollisuutta sen suhteen kuinka varmassa taikka epävarmassa maailmassa me elämme:
1) Varma maailma: lopputulos tiedetään varmuudella (pokeritermein "saletit" kädessä)
2) Riskin maailma: lopputuloksen todennäköisyys tiedetään (pokeritermein vetokäsi)
3) Epävarma maailma: edes lopputuloksen todennäköisyyttä ei voida arvioida (pokeritermein Hand reading)
Lähdetään siitä, että kv. politiikassa ollaan usein tilanteessa, joka on epävarma. Mitä tuo "käden lukeminen" tarkoittaisi käytännössä rationaalisen valinnan kannalta?
Se tarkoittaisi:
a) Sitä että vastustajan reaktioiden "range" pyrittäisiin arvioimaan: Eli mitkä ovat vastustajan mahdolliset reaktiot valittuun keinoon?
b) Kuinka nämä mahdolliset reaktiot vaikuttavat omien päämäärien toteutumiseen?
Eli tässä mallissa "rationaalisuudella" olisi kolme eri moodia riippuen siitä ollaanko varmassa, riskipitoisessa vaiko epävarmassa maailmassa.
Esimerkki tästä epävarmasta maailmasta voisi olla kriisitilanne kuten Kuuban ohjuskriisi vuonna 1962 USA:n ja Neuvostoliiton välillä. Tuossa kriisissä NL sijoitti ydinohjuksia Kuubaan, ja kun USA:ssa Kennedyn hallinto sai tietää tästä niin se vaati NL:ää poistamaan nämä ohjukset Kuubasta (tavoiteltu päämäärä).
Kennedyn hallinto pohti kriisin aikana kahta keinoa, jolla nuo ohjukset saataisiin poistettua Kuubasta: joko ilmavoimien tekemien iskujen avulla, tai sitten laivaston merisaarron avulla jossa NL siis painostettaisiin poistamaan ohjukset Kuubasta.
Kennedyn hallinto päätyi merisaartoon koska ilmaiskujen toimivuutta ei voitu varmistaa (epävarma maailma). Ja varmastikin Kennedyn hallinnossa pohdittiin NL:n reaktioita sekä ilmaiskuihin että merisaartoon (hand reading).
Merisaarrossa oli kuitenkin se pienempi mahdollisuus että tilanne kärjistyy ydinsodaksi USA:n ja NL:n välillä. Eli olisiko tämä sitten ollut "rationaalinen keinojen valinta" jossa omien päämäärien toteutuminen oli todennäköisintä? Ja pienimmällä riskillä eskalaatiosta?
No joo, siinä pientä pohdittavaa asiasta kiinnostuneille.
~ The road to wisdom is paved with the pain of understanding the world.
Naturalisti kirjoitti: ↑04 Heinä 2025, 19:15
Joo, tämä pääsääntöinen hedonismi, niin kuin sen esittelet, alkaa tuntumaan järkevältä ajattelulta. Luulen, että rationaalinen valinta on aika kaukana useimpien toiminnasta. Taitaa hetkelliset mieliteot viedä useimmiten voiton ainakin jokapäiväisissä toimissa. Altruismi nousee esiin sitä enemmän mitä läheisemmistä lajikumppaneista on kyse. Mitään metafyysistä ihmisluontoa en kuitenkaan oleta olevaksi. Kyse on enemmän kulttuurisista tottumuksista. Tuosta sosiaalisesta todellisuudesta kommentoin enemmän vähän myöhemmin.
Joo, siis tähän vielä toinen kommentti. Tuo tosiaan mitenkä olen esitellyt pääsääntöistä hedonismia aiemmin tässä langassa liittyy "vuorovaikutuksen" analyysiin. Tää uusin sovellus, jota muutamassa edellisessä kommentissa olen pohtinut niin liittyy "päätöksenteon" analyysiin.
Ajattelin, että pääsääntöistä hedonismia voisi soveltaa kumpaankin analyysiin. Mutta tää on pohdinnassa vielä.
Mitä tulee tuohon "ihmisluontoon" (human nature) niin itsekään en oleta mitään sen kummempaa ihmisluontoa olevaksi. Mutta kv. politiikan tutkimuksessa tällä termillä usein viitataan siihen, että onko ihminen kenties hyvä/altruistinen/yhteistyökykyinen vaiko paha/itsekäs/vallanhimoinen?
Pääsääntöinen hedonismi lähtee liikkeelle pluralismista. Eli ihminen on kykenevä sekä hyvään että pahaan.
~ The road to wisdom is paved with the pain of understanding the world.
Naturalisti kirjoitti: ↑04 Heinä 2025, 19:15
Joo, tämä pääsääntöinen hedonismi, niin kuin sen esittelet, alkaa tuntumaan järkevältä ajattelulta. Luulen, että rationaalinen valinta on aika kaukana useimpien toiminnasta. Taitaa hetkelliset mieliteot viedä useimmiten voiton ainakin jokapäiväisissä toimissa. Altruismi nousee esiin sitä enemmän mitä läheisemmistä lajikumppaneista on kyse. Mitään metafyysistä ihmisluontoa en kuitenkaan oleta olevaksi. Kyse on enemmän kulttuurisista tottumuksista. Tuosta sosiaalisesta todellisuudesta kommentoin enemmän vähän myöhemmin.
Joo, siis tähän vielä toinen kommentti. Tuo tosiaan mitenkä olen esitellyt pääsääntöistä hedonismia aiemmin tässä langassa liittyy "vuorovaikutuksen" analyysiin. Tää uusin sovellus, jota muutamassa edellisessä kommentissa olen pohtinut niin liittyy "päätöksenteon" analyysiin.
Ajattelin, että pääsääntöistä hedonismia voisi soveltaa kumpaankin analyysiin. Mutta tää on pohdinnassa vielä.
Mitä tulee tuohon "ihmisluontoon" (human nature) niin itsekään en oleta mitään sen kummempaa ihmisluontoa olevaksi. Mutta kv. politiikan tutkimuksessa tällä termillä usein viitataan siihen, että onko ihminen kenties hyvä/altruistinen/yhteistyökykyinen vaiko paha/itsekäs/vallanhimoinen?
Pääsääntöinen hedonismi lähtee liikkeelle pluralismista. Eli ihminen on kykenevä sekä hyvään että pahaan.
Mun piti vastata sosiaaliseen todellisuuteen liittyen vähän pidemmin, mutta suunnitelmat muuttui sosiaalisessa todellisuudessa sattuneen muutoksen vuoksi – meille tulee kesävieraita viikoksi – joten vastaankin nyt lyhyemmin.
Oikeastaan ajattelemme sosiaalisesta todellisuudesta samalla tavalla, mutta käytämme vain hiukan eri terminologiaa. Siinä missä sä puhut siitä dualismin käsittelin sosiaalisen todellisuuden objektiivisesta ja subjektiivisesta puolesta, mä puhun meemeistä ja meemien fenotyypeistä. Meemit ovat sun termein sosiaalisen todellisuuden subjektiivista puolta. Ne ovat aivojen ajattelua ja käyttäytymistä tuottavia prosesseja.
Mä haluan korostaa juuri tätä asiaa, ettei kyse ole metafyysisestä dualistista, vaan siitä, että tämä mentaalinen puoli on osa materiaalista todellisuutta – aivojen emergenttien dynaamisten prosessien käynnissä olemista. Se mitä sinä sanot sosiaalisen todellisuuden objektiivisessa puoleksi on mun termein ilmaisten meemien fenotyyppejä eli realitodellisuudessa havaittavissa olevia ihmisten suorittamia fysikaalisia akteja.
Siinä missä sä puhut tietoisen subjektiivisen todellisuuden kahdesta eri tyypistä, mä puhun liskoaivojen toiminnasta ja meemikoneen toiminnasta. Mä määrittelen vasta meemikoneen tuottaman rationaalisen tajunnanvirran ja käyttäytymisen tietoiseksi toiminnaksi. Liskoaivojen sisäisistä ja ulkoisista aistimuksista (kvaliat mukaan lukien) tuottama kokemus virta ja siihen reagointi lajityypillisellä käytäytymisellä ei ole vielä tietoista toimintaa.
Meemien ja geenien analogia on lähinnä vain metafora. Molemmat ovat informaation kantajia, mutta vain geenit ovat replikaattoreja. Meemit eivät kopioidu. Ne tallentuvat jokaisen subjektiivisten mieleen omalla yksilöllisellä tavalla, mutta tuottavat objektiivisessa todellisuudessa ilmenevät fenotyypit keskenään yhteensopivalla tavalla (vastaavasti täysin erilaisesta geneettisestä perustasta olevat eläimet kehittyvät samankaltaisista ekolokerossa toisiaan muistuttaviksi fenotyypeiksi).
Meemit ovat siis subjektiivisten mielten ajattelua ja käyttäytymistä tuottavia dynaamisia representaatioita ja niiden fenotyypit objektiivisessa todellisuudessa ilmeneviä tapahtumien sekvenssejä.Näin ajateltuna nettimeemit ovat oikeastaan meemien fenotyyppejä eli sen luoneen yksilön meemien fenotyyppiejä vastaavalla tavalla kuin kirja on kirjailijan mielensisällön eli meemin fenotyyppi, jonka jokainen lukija tulkitsee omalla tavallaan eli muodostaa siitä subjektiivisen meemin.
Sosiaalinen todellisuus on minun ajattelun mukaan olemassa vain ihmisten korvien välissä olevien dynaamisten meemien käynnissä olemisena. Vaikka kulttuuria kantavan populaation yksilön kuollessa hänen subjektiivisten mielen ja mielensisältöjen (meemien) olemassaolo päättyy jatkaa kulttuuri olemassaoloaan populaation muiden yksilöiden subjektiivisina käsityksiä (meemiplekseinä).
Mitään suoraan jaettavissa olevaa kollektiivista käsitystä ei ole olemassa. Sen sijaan on olemassa populaation yksilöiden subjektiivisten käsitysten joukko, joka kehittyy intersubjektiivisessa vuorovaikutuksessa kuin evoluutioalgoritmien ratkaisujoukko ilman, että suoraan jaettavissa olevaa kollektiivista käsitystä on missään.
Sinä määrittelet, että sosiaaliseen todellisuuteen kuuluu sekä objektiivinen että subjektiivinen puoli. Minä vierastan tätä dualistista määrittelyä ja määrittelen saman asian niin, että sosiaalinen todellisuus koostuu vain näistä korvien välissä toimivista subjektiivisten mielten meemien toiminnasta. Sinun määritelmän mukainen sosiaalisen todellisuuden objektiivinen puoli on subjektiivisiin mieliin hajautuneen sosiaalisen todellisuuden meemien ilmentymiä eli fenotyyppejä. Tässä eroaa siis vain se miten sosiaalinen määritelmä rajataan todellisuuden osaksi, ei varsinainen asia.
Palaan asiaan tarkemmin runsaan viikon päästä, mutta voin vilkuilla mahdollisia kommentteja jo sitä ennenkin.
Filosofia on vasta esitieteellistä pohdiskelua. Ollakseen hyödyllistä, sen perustana on oltava naturalistinen luonnontiede: jokaisella fyysisellä ja mentaalisella tapatumalla on kausaalisnen-sulkeuma-argumentin mukainen fyysinen syy tai selitys.
