Objektiivinen moraali

[Stadin öljylanne]

Olen metaeettisesti ehkäpä moraalirelativisti. En niin, että mikä tahansa menee, vaan että mikä tahansa konteksiinsa sopiva menee. Kaikki ei siis mene kaikissa konteksteissa. Tai ehkä tämä on enemmän kuvaus miten moraali ilmenee, kuin pitäisikö näin olla. Kysymykseen, pitäisikö näin myös olla, yritän paraikaa pohtia, onko tilanteelle tehtävissä jotain. Katsokaas, aina voi haluta sitäkin, että yksisarviset tulisivat.

[Kohina]

Olen metaeettisesti ehkäpä moraalirelativisti. En niin, että mikä tahansa menee, vaan että mikä tahansa konteksiinsa sopiva menee. Kaikki ei siis mene kaikissa konteksteissa. Tai ehkä tämä on enemmän kuvaus miten moraali ilmenee. Kysymykseen, pitäisikö näin myös olla, yritän paraikaa pohtia, onko tilanteelle tehtävissä jotain. Katsokaas, aina voi haluta sitäkin, että yksisarviset tulisivat.

Itse olin nuorempana tyhmä myös, mutta vanhemmiten ymmärsin että hyvät arvot leviävät populaatiossa kuin itsestään ja länkkärit nyt sattuvat olemaan maailman valtiaita, eli sekulaari humanismi on ihan perusteltua.

Sekulaari humanismi ei tosin kerro paljoakaan kenestäkään.

[Stadin öljylanne]

Olen metaeettisesti ehkäpä moraalirelativisti. En niin, että mikä tahansa menee, vaan että mikä tahansa konteksiinsa sopiva menee. Kaikki ei siis mene kaikissa konteksteissa. Tai ehkä tämä on enemmän kuvaus miten moraali ilmenee. Kysymykseen, pitäisikö näin myös olla, yritän paraikaa pohtia, onko tilanteelle tehtävissä jotain. Katsokaas, aina voi haluta sitäkin, että yksisarviset tulisivat.

Itse olin nuorempana tyhmä myös, mutta vanhemmiten ymmärsin että hyvät arvot leviävät populaatiossa kuin itsestään ja länkkärit nyt sattuvat olemaan maailman valtiaita, eli sekulaari humanismi on ihan perusteltua.

Sekulaari humanismi ei tosin kerro paljoakaan kenestäkään.

Tätä tarkoitin. Jos arvot kehittyvät ja leviävät "kuin itsestään", tilanteelle ei ehkä ole tehtävissä mitään. Muille moraalin sanelu olisi mahdollisesti kuin kantaisi vettä kaivoon.

[Brainwashed]

Olen metaeettisesti ehkäpä moraalirelativisti. En niin, että mikä tahansa menee, vaan että mikä tahansa konteksiinsa sopiva menee. Kaikki ei siis mene kaikissa konteksteissa. Tai ehkä tämä on enemmän kuvaus miten moraali ilmenee. Kysymykseen, pitäisikö näin myös olla, yritän paraikaa pohtia, onko tilanteelle tehtävissä jotain. Katsokaas, aina voi haluta sitäkin, että yksisarviset tulisivat.

Itse olin nuorempana tyhmä myös, mutta vanhemmiten ymmärsin että hyvät arvot leviävät populaatiossa kuin itsestään ja länkkärit nyt sattuvat olemaan maailman valtiaita, eli sekulaari humanismi on ihan perusteltua.

Sekulaari humanismi ei tosin kerro paljoakaan kenestäkään.

Tätä tarkoitin. Jos arvot kehittyvät ja leviävät "kuin itsestään", tilanteelle ei ehkä ole tehtävissä mitään. Muille moraalin sanelu olisi mahdollisesti kuin kantaisi vettä kaivoon.

Toimii kuvailuna lanseeraamalleni 95% ilmiölle kun sana moraali korvataan järjellä.

[Kohina]

Olen metaeettisesti ehkäpä moraalirelativisti. En niin, että mikä tahansa menee, vaan että mikä tahansa konteksiinsa sopiva menee. Kaikki ei siis mene kaikissa konteksteissa. Tai ehkä tämä on enemmän kuvaus miten moraali ilmenee. Kysymykseen, pitäisikö näin myös olla, yritän paraikaa pohtia, onko tilanteelle tehtävissä jotain. Katsokaas, aina voi haluta sitäkin, että yksisarviset tulisivat.

Itse olin nuorempana tyhmä myös, mutta vanhemmiten ymmärsin että hyvät arvot leviävät populaatiossa kuin itsestään ja länkkärit nyt sattuvat olemaan maailman valtiaita, eli sekulaari humanismi on ihan perusteltua.

Sekulaari humanismi ei tosin kerro paljoakaan kenestäkään.

Tätä tarkoitin. Jos arvot kehittyvät ja leviävät "kuin itsestään", tilanteelle ei ehkä ole tehtävissä mitään. Muille moraalin sanelu olisi mahdollisesti kuin kantaisi vettä kaivoon.

Toimii kuvailuna lanseeraamalleni 95% ilmiölle kun sana moraali korvataan järjellä.

Menneen miehen kuolonkorinaa.

[Brainwashed]

Olen metaeettisesti ehkäpä moraalirelativisti. En niin, että mikä tahansa menee, vaan että mikä tahansa konteksiinsa sopiva menee. Kaikki ei siis mene kaikissa konteksteissa. Tai ehkä tämä on enemmän kuvaus miten moraali ilmenee. Kysymykseen, pitäisikö näin myös olla, yritän paraikaa pohtia, onko tilanteelle tehtävissä jotain. Katsokaas, aina voi haluta sitäkin, että yksisarviset tulisivat.

Itse olin nuorempana tyhmä myös, mutta vanhemmiten ymmärsin että hyvät arvot leviävät populaatiossa kuin itsestään ja länkkärit nyt sattuvat olemaan maailman valtiaita, eli sekulaari humanismi on ihan perusteltua.

Sekulaari humanismi ei tosin kerro paljoakaan kenestäkään.

Tätä tarkoitin. Jos arvot kehittyvät ja leviävät "kuin itsestään", tilanteelle ei ehkä ole tehtävissä mitään. Muille moraalin sanelu olisi mahdollisesti kuin kantaisi vettä kaivoon.

Toimii kuvailuna lanseeraamalleni 95% ilmiölle kun sana moraali korvataan järjellä.

Menneen miehen kuolonkorinaa.

[Purdue]

Sam Harrisin kirjasta "Moraalinen maisema" inspiroituneena pohdin, voisiko moraalisia hyveitä valita objektiivisesti. Harris näyttää valitsevan hyveitä utilitarismin avulla ja tutkii niiden saavuttamista tieteellisesti, mutta mietin, voisiko hyveiden valinta perustua objektiivisempiin kriteereihin.

Onko tämä siis ihan hölmöä ajattelua? Tai onhan tämä, mutta millä kaikilla eri tavoilla? Entä olisiko tässä jotain säästettävissä; edes pienellä viilailulla? Onko kellään omia ajatuksia, millä tavoin moraalista voitaisiin rakentaa objektiivisesti mittava ilmiö (edes periaatteessa)? Tai vain yleistä kritiikkiä tällaisia yrityksiä kohtaan?

Mä olen itse funtsinut moraalin ja etiikan seuraavalla tavalla. Jo Hume totesi ettei moraalia voida johtaa faktoista: You can't derive ought from is!"

Mitä sitten neuvoksi? Jos ajatellaan, että ihmisillä on kolmen tyyppisiä kognitioita: faktuaalisia, hedonisia ja normatiivisia. Normatiiviset ajatukset ovat siis moraalisia ja eettisiä ohjenuoria, mutta ne vaihtelevat kulttuurista ja ryhmästä toiseen. Ja millä tavalla voidaan ylipäätään johtaa nämä normit?

Jos ei niitä voida johtaa faktoista, niin jäljelle jää hedoninen ajattelu elikkä positiivinen ja negatiivinen valenssi. Asiat tuntuvat ihmisistä joko hyviltä taikka pahoilta, ja jos tarpeeksi moni yksilö kokee jonkin tietyn asian negatiivisena, niin siitä voidaan johtaa arvo akselilla hyvä/paha. Eli se negatiivinen asia nähdään kollektiivisesti pahana. Ja kun tämä arvo on määritelty, niin siitä voidaan johtaa käyttäytymistä sääteleviä normeja.

Eli homma menee näin: valenssi >> arvot >> normit.

Ihan täysin objektiivista noista normeista tuskin saadaan. Mutta voidaan ajatella että ihmiset (lähes) kaikissa kulttuureissa arvottavat esim. murhan negatiivisesti. Se sitten riippuu kulttuurista ja yhteiskunnasta, että kuinka tuo arvo operationalisoidaan eli muutetaan normeiksi, ja kenties laeiksi asti. Sama arvo voidaan siis eri kulttuureissa normittaa eri tavoin.

Voidaan siis sanoa, että murha on universaali lähes objektiivinen paha, ja normi älä tapa kuuluu lähes kaikkiin kulttuureihin. Se kuitenkin eroaa sitten valtavasti mitkä seuraukset tällaisella toiminnalla on.

[Stadin öljylanne]

Sam Harrisin kirjasta "Moraalinen maisema" inspiroituneena pohdin, voisiko moraalisia hyveitä valita objektiivisesti. Harris näyttää valitsevan hyveitä utilitarismin avulla ja tutkii niiden saavuttamista tieteellisesti, mutta mietin, voisiko hyveiden valinta perustua objektiivisempiin kriteereihin.

Onko tämä siis ihan hölmöä ajattelua? Tai onhan tämä, mutta millä kaikilla eri tavoilla? Entä olisiko tässä jotain säästettävissä; edes pienellä viilailulla? Onko kellään omia ajatuksia, millä tavoin moraalista voitaisiin rakentaa objektiivisesti mittava ilmiö (edes periaatteessa)? Tai vain yleistä kritiikkiä tällaisia yrityksiä kohtaan?

Mä olen itse funtsinut moraalin ja etiikan seuraavalla tavalla. Jo Hume totesi ettei moraalia voida johtaa faktoista: You can't derive ought from is!"

Mitä sitten neuvoksi? Jos ajatellaan, että ihmisillä on kolmen tyyppisiä kognitioita: faktuaalisia, hedonisia ja normatiivisia. Normatiiviset ajatukset ovat siis moraalisia ja eettisiä ohjenuoria, mutta ne vaihtelevat kulttuurista ja ryhmästä toiseen. Ja millä tavalla voidaan ylipäätään johtaa nämä normit?

Jos ei niitä voida johtaa faktoista, niin jäljelle jää hedoninen ajattelu elikkä positiivinen ja negatiivinen valenssi. Asiat tuntuvat ihmisistä joko hyviltä taikka pahoilta, ja jos tarpeeksi moni yksilö kokee jonkin tietyn asian negatiivisena, niin siitä voidaan johtaa arvo akselilla hyvä/paha. Eli se negatiivinen asia nähdään kollektiivisesti pahana. Ja kun tämä arvo on määritelty, niin siitä voidaan johtaa käyttäytymistä sääteleviä normeja.

Eli homma menee näin: valenssi >> arvot >> normit.

Ihan täysin objektiivista noista normeista tuskin saadaan. Mutta voidaan ajatella että ihmiset (lähes) kaikissa kulttuureissa arvottavat esim. murhan negatiivisesti. Se sitten riippuu kulttuurista ja yhteiskunnasta, että kuinka tuo arvo operationalisoidaan eli muutetaan normeiksi, ja kenties laeiksi asti. Sama arvo voidaan siis eri kulttuureissa normittaa eri tavoin.

Voidaan siis sanoa, että murha on universaali lähes objektiivinen paha, ja normi älä tapa kuuluu lähes kaikkiin kulttuureihin. Se kuitenkin eroaa sitten valtavasti mitkä seuraukset tällaisella toiminnalla on.

Hyvää pohdintaa. Murha kai riippuu siitä kuka sen tekee. Kuolemantuomio on suunniteltu tappo kuten on kaiketi murhakin.

[ID10T]

Sam Harrisin kirjasta "Moraalinen maisema" inspiroituneena pohdin, voisiko moraalisia hyveitä valita objektiivisesti. Harris näyttää valitsevan hyveitä utilitarismin avulla ja tutkii niiden saavuttamista tieteellisesti, mutta mietin, voisiko hyveiden valinta perustua objektiivisempiin kriteereihin.

Onko tämä siis ihan hölmöä ajattelua? Tai onhan tämä, mutta millä kaikilla eri tavoilla? Entä olisiko tässä jotain säästettävissä; edes pienellä viilailulla? Onko kellään omia ajatuksia, millä tavoin moraalista voitaisiin rakentaa objektiivisesti mittava ilmiö (edes periaatteessa)? Tai vain yleistä kritiikkiä tällaisia yrityksiä kohtaan?

Mä olen itse funtsinut moraalin ja etiikan seuraavalla tavalla. Jo Hume totesi ettei moraalia voida johtaa faktoista: You can't derive ought from is!"

Mitä sitten neuvoksi? Jos ajatellaan, että ihmisillä on kolmen tyyppisiä kognitioita: faktuaalisia, hedonisia ja normatiivisia. Normatiiviset ajatukset ovat siis moraalisia ja eettisiä ohjenuoria, mutta ne vaihtelevat kulttuurista ja ryhmästä toiseen. Ja millä tavalla voidaan ylipäätään johtaa nämä normit?

Jos ei niitä voida johtaa faktoista, niin jäljelle jää hedoninen ajattelu elikkä positiivinen ja negatiivinen valenssi. Asiat tuntuvat ihmisistä joko hyviltä taikka pahoilta, ja jos tarpeeksi moni yksilö kokee jonkin tietyn asian negatiivisena, niin siitä voidaan johtaa arvo akselilla hyvä/paha. Eli se negatiivinen asia nähdään kollektiivisesti pahana. Ja kun tämä arvo on määritelty, niin siitä voidaan johtaa käyttäytymistä sääteleviä normeja.

Eli homma menee näin: valenssi >> arvot >> normit.

Ihan täysin objektiivista noista normeista tuskin saadaan. Mutta voidaan ajatella että ihmiset (lähes) kaikissa kulttuureissa arvottavat esim. murhan negatiivisesti. Se sitten riippuu kulttuurista ja yhteiskunnasta, että kuinka tuo arvo operationalisoidaan eli muutetaan normeiksi, ja kenties laeiksi asti. Sama arvo voidaan siis eri kulttuureissa normittaa eri tavoin.

Voidaan siis sanoa, että murha on universaali lähes objektiivinen paha, ja normi älä tapa kuuluu lähes kaikkiin kulttuureihin. Se kuitenkin eroaa sitten valtavasti mitkä seuraukset tällaisella toiminnalla on.

Hyvää pohdintaa. Murha kai riippuu siitä kuka sen tekee. Kuolemantuomio on suunniteltu tappo kuten on kaiketi murhakin.

Miksi siis kuolemantuomio on käytössä osassa yhdysvaltoja ja monessa muussa maassa? Ovatko he moraaliltaan vajavaisia?

[Purdue]

Sam Harrisin kirjasta "Moraalinen maisema" inspiroituneena pohdin, voisiko moraalisia hyveitä valita objektiivisesti. Harris näyttää valitsevan hyveitä utilitarismin avulla ja tutkii niiden saavuttamista tieteellisesti, mutta mietin, voisiko hyveiden valinta perustua objektiivisempiin kriteereihin.

Onko tämä siis ihan hölmöä ajattelua? Tai onhan tämä, mutta millä kaikilla eri tavoilla? Entä olisiko tässä jotain säästettävissä; edes pienellä viilailulla? Onko kellään omia ajatuksia, millä tavoin moraalista voitaisiin rakentaa objektiivisesti mittava ilmiö (edes periaatteessa)? Tai vain yleistä kritiikkiä tällaisia yrityksiä kohtaan?

Mä olen itse funtsinut moraalin ja etiikan seuraavalla tavalla. Jo Hume totesi ettei moraalia voida johtaa faktoista: You can't derive ought from is!"

Mitä sitten neuvoksi? Jos ajatellaan, että ihmisillä on kolmen tyyppisiä kognitioita: faktuaalisia, hedonisia ja normatiivisia. Normatiiviset ajatukset ovat siis moraalisia ja eettisiä ohjenuoria, mutta ne vaihtelevat kulttuurista ja ryhmästä toiseen. Ja millä tavalla voidaan ylipäätään johtaa nämä normit?

Jos ei niitä voida johtaa faktoista, niin jäljelle jää hedoninen ajattelu elikkä positiivinen ja negatiivinen valenssi. Asiat tuntuvat ihmisistä joko hyviltä taikka pahoilta, ja jos tarpeeksi moni yksilö kokee jonkin tietyn asian negatiivisena, niin siitä voidaan johtaa arvo akselilla hyvä/paha. Eli se negatiivinen asia nähdään kollektiivisesti pahana. Ja kun tämä arvo on määritelty, niin siitä voidaan johtaa käyttäytymistä sääteleviä normeja.

Eli homma menee näin: valenssi >> arvot >> normit.

Ihan täysin objektiivista noista normeista tuskin saadaan. Mutta voidaan ajatella että ihmiset (lähes) kaikissa kulttuureissa arvottavat esim. murhan negatiivisesti. Se sitten riippuu kulttuurista ja yhteiskunnasta, että kuinka tuo arvo operationalisoidaan eli muutetaan normeiksi, ja kenties laeiksi asti. Sama arvo voidaan siis eri kulttuureissa normittaa eri tavoin.

Voidaan siis sanoa, että murha on universaali lähes objektiivinen paha, ja normi älä tapa kuuluu lähes kaikkiin kulttuureihin. Se kuitenkin eroaa sitten valtavasti mitkä seuraukset tällaisella toiminnalla on.

Hyvää pohdintaa. Murha kai riippuu siitä kuka sen tekee. Kuolemantuomio on suunniteltu tappo kuten on kaiketi murhakin.

Juu, kyllähän tappaminen tietyissä oloissa on sallittua. Esim. sodassa taikka poliisiviranomainen voi käyttää tappavaa voimaa itsepuolustukseksi.

Kuolemantuomio liittyy tuohon, että kuinka normin rikkojaa rangaistaan. Jos ajatellaan, että tekee murhan eli rikkoo tuota normia, niin sillä murhalla on eri seuraukset eri maissa. Suomessa näennäinen elinkautinen, mutta USA:ssa taitaa useimmiten osavaltiosta riippuen rapsahtaa joko tosi elinkautinen taikka sitten kuolemantuomio.

Ja kuolemantuomio on siis suunniteltu ja sallittu tappo, jonka valtio taikka tässä tapauksessa valtion viranomainen suorittaa.

[Purdue]

Sam Harrisin kirjasta "Moraalinen maisema" inspiroituneena pohdin, voisiko moraalisia hyveitä valita objektiivisesti. Harris näyttää valitsevan hyveitä utilitarismin avulla ja tutkii niiden saavuttamista tieteellisesti, mutta mietin, voisiko hyveiden valinta perustua objektiivisempiin kriteereihin.

Onko tämä siis ihan hölmöä ajattelua? Tai onhan tämä, mutta millä kaikilla eri tavoilla? Entä olisiko tässä jotain säästettävissä; edes pienellä viilailulla? Onko kellään omia ajatuksia, millä tavoin moraalista voitaisiin rakentaa objektiivisesti mittava ilmiö (edes periaatteessa)? Tai vain yleistä kritiikkiä tällaisia yrityksiä kohtaan?

Mä olen itse funtsinut moraalin ja etiikan seuraavalla tavalla. Jo Hume totesi ettei moraalia voida johtaa faktoista: You can't derive ought from is!"

Mitä sitten neuvoksi? Jos ajatellaan, että ihmisillä on kolmen tyyppisiä kognitioita: faktuaalisia, hedonisia ja normatiivisia. Normatiiviset ajatukset ovat siis moraalisia ja eettisiä ohjenuoria, mutta ne vaihtelevat kulttuurista ja ryhmästä toiseen. Ja millä tavalla voidaan ylipäätään johtaa nämä normit?

Jos ei niitä voida johtaa faktoista, niin jäljelle jää hedoninen ajattelu elikkä positiivinen ja negatiivinen valenssi. Asiat tuntuvat ihmisistä joko hyviltä taikka pahoilta, ja jos tarpeeksi moni yksilö kokee jonkin tietyn asian negatiivisena, niin siitä voidaan johtaa arvo akselilla hyvä/paha. Eli se negatiivinen asia nähdään kollektiivisesti pahana. Ja kun tämä arvo on määritelty, niin siitä voidaan johtaa käyttäytymistä sääteleviä normeja.

Eli homma menee näin: valenssi >> arvot >> normit.

Ihan täysin objektiivista noista normeista tuskin saadaan. Mutta voidaan ajatella että ihmiset (lähes) kaikissa kulttuureissa arvottavat esim. murhan negatiivisesti. Se sitten riippuu kulttuurista ja yhteiskunnasta, että kuinka tuo arvo operationalisoidaan eli muutetaan normeiksi, ja kenties laeiksi asti. Sama arvo voidaan siis eri kulttuureissa normittaa eri tavoin.

Voidaan siis sanoa, että murha on universaali lähes objektiivinen paha, ja normi älä tapa kuuluu lähes kaikkiin kulttuureihin. Se kuitenkin eroaa sitten valtavasti mitkä seuraukset tällaisella toiminnalla on.

Hyvää pohdintaa. Murha kai riippuu siitä kuka sen tekee. Kuolemantuomio on suunniteltu tappo kuten on kaiketi murhakin.

Miksi siis kuolemantuomio on käytössä osassa yhdysvaltoja ja monessa muussa maassa? Ovatko he moraaliltaan vajavaisia?

Koko idea tuossa edellä oli se, että eri kulttuureissa kuten Suomessa taikka Yhdysvalloissa on samat arvot eli yksilön tekemä murha katsotaan pahaksi, ja tästä on johdettu lailliset normit ja määritelty murha suunnitelmalliseksi tapoksi.

Eli meillä on samat arvot, ja suht sama arvon normittaminenkin, mutta eri käsitykset siitä kuinka normin rikkojaa tulee rangaista, ja tämäkin rangaistus on heijastumaa yhteiskunnan arvoista.

Eivät he ole moraaliltaan vajavaisia vaan heillä tuo ketju: "valenssi >> arvot >> normit >> normin rikkomisesta johtuvat seuraukset" menee eri tavalla kuin meillä Suomessa.

[Stadin öljylanne]

Sam Harrisin kirjasta "Moraalinen maisema" inspiroituneena pohdin, voisiko moraalisia hyveitä valita objektiivisesti. Harris näyttää valitsevan hyveitä utilitarismin avulla ja tutkii niiden saavuttamista tieteellisesti, mutta mietin, voisiko hyveiden valinta perustua objektiivisempiin kriteereihin.

Onko tämä siis ihan hölmöä ajattelua? Tai onhan tämä, mutta millä kaikilla eri tavoilla? Entä olisiko tässä jotain säästettävissä; edes pienellä viilailulla? Onko kellään omia ajatuksia, millä tavoin moraalista voitaisiin rakentaa objektiivisesti mittava ilmiö (edes periaatteessa)? Tai vain yleistä kritiikkiä tällaisia yrityksiä kohtaan?

Mä olen itse funtsinut moraalin ja etiikan seuraavalla tavalla. Jo Hume totesi ettei moraalia voida johtaa faktoista: You can't derive ought from is!"

Mitä sitten neuvoksi? Jos ajatellaan, että ihmisillä on kolmen tyyppisiä kognitioita: faktuaalisia, hedonisia ja normatiivisia. Normatiiviset ajatukset ovat siis moraalisia ja eettisiä ohjenuoria, mutta ne vaihtelevat kulttuurista ja ryhmästä toiseen. Ja millä tavalla voidaan ylipäätään johtaa nämä normit?

Jos ei niitä voida johtaa faktoista, niin jäljelle jää hedoninen ajattelu elikkä positiivinen ja negatiivinen valenssi. Asiat tuntuvat ihmisistä joko hyviltä taikka pahoilta, ja jos tarpeeksi moni yksilö kokee jonkin tietyn asian negatiivisena, niin siitä voidaan johtaa arvo akselilla hyvä/paha. Eli se negatiivinen asia nähdään kollektiivisesti pahana. Ja kun tämä arvo on määritelty, niin siitä voidaan johtaa käyttäytymistä sääteleviä normeja.

Eli homma menee näin: valenssi >> arvot >> normit.

Ihan täysin objektiivista noista normeista tuskin saadaan. Mutta voidaan ajatella että ihmiset (lähes) kaikissa kulttuureissa arvottavat esim. murhan negatiivisesti. Se sitten riippuu kulttuurista ja yhteiskunnasta, että kuinka tuo arvo operationalisoidaan eli muutetaan normeiksi, ja kenties laeiksi asti. Sama arvo voidaan siis eri kulttuureissa normittaa eri tavoin.

Voidaan siis sanoa, että murha on universaali lähes objektiivinen paha, ja normi älä tapa kuuluu lähes kaikkiin kulttuureihin. Se kuitenkin eroaa sitten valtavasti mitkä seuraukset tällaisella toiminnalla on.

Hyvää pohdintaa. Murha kai riippuu siitä kuka sen tekee. Kuolemantuomio on suunniteltu tappo kuten on kaiketi murhakin.

Juu, kyllähän tappaminen tietyissä oloissa on sallittua. Esim. sodassa taikka poliisiviranomainen voi käyttää tappavaa voimaa itsepuolustukseksi.

Kuolemantuomio liittyy tuohon, että kuinka normin rikkojaa rangaistaan. Jos ajatellaan, että tekee murhan eli rikkoo tuota normia, niin sillä murhalla on eri seuraukset eri maissa. Suomessa näennäinen elinkautinen, mutta USA:ssa taitaa useimmiten osavaltiosta riippuen rapsahtaa joko tosi elinkautinen taikka sitten kuolemantuomio.

Ja kuolemantuomio on siis suunniteltu ja sallittu tappo, jonka valtio taikka tässä tapauksessa valtion viranomainen suorittaa.

Moraali on ehkä samalla tavalla objektiivista kuin ovat trendit. Ne ovat olemassa tietyssä ajassa ja paikassa. Objektiivisesti olemassa olevaa informaatiota/tunteita, mutta ei ikuisesti eikä samalla tavalla silloin kun ovat olemassa. Analogisesti: virtausdynaamisesti olemassa olevat virtaukset, pyörteet ja turbulenssit nesteessä tai ilmassa.

[Stadin öljylanne]

Miten olisi pahantahtoisuus kuulumansa sisäryhmän muita jäseniä kohtaan. Ilmenisiköhän moraali tällä tavoin ikään kuin vääränlaisena asenteena. Teot eivät olisi moraalisia, mutta niiden funktiot kylläkin. Eli tarkoitus voi olla moraalisesti hyvää/pahaa. Ei se mikä on konkreettinen teko. Näin kuolemantuomio ja itsepuolustuksena tappo eivät ole moraalisesti pahaa, mutta pahantahtoisuudessa tehty tappo on on pahaa.

[Corto]

Totuusarvo voisi näin liittyä mielentilaan, jossa dopamiinitasot ovat oikeat, stressitekijät vähäisiä tai ylipäätään jonkinlainen mielentila, jossa kognitiivista dissonanssia koetaan riittävän vähän. ---Voisin siis väittää, että moraaliset väittämät tällä tavoin liitettynä mielentiloihin heijastavat viimekädessä esittäjänsä käsitystä maailman toiminnasta, ja niillä käsityksillä todennäköisesti jo on objektiivinen totuusarvo, vaikka niitä käsityksiä ei väitteiden mukana ääneen lausuttaisikaan. Voisin näin ollen väittää myös, että kaikki tosiasiaväittämät ovat niin ikään moraalisia väittämiä.

en muista kuka filosofi näin juuri sanoi.

Kyllä tämä keskustelupalstakin jollain lailla vahvistaa tuota ajatusta. Esim. ilmastonmuutoksesta kirjoitetut väittämät ovat kirjoittajille - oli hän mitä mieltä tahansa - selvästi enemmän kuin tosiasiaväittämiä. Oman maailmankuvan vastaiset väitteet herättävät jonkinlaista moraalista närkästystä.

Vähän vaikea kyllä ajatella esim. X:än likasankoa moraalisena areenana.

[Purdue]

Sam Harrisin kirjasta "Moraalinen maisema" inspiroituneena pohdin, voisiko moraalisia hyveitä valita objektiivisesti. Harris näyttää valitsevan hyveitä utilitarismin avulla ja tutkii niiden saavuttamista tieteellisesti, mutta mietin, voisiko hyveiden valinta perustua objektiivisempiin kriteereihin.

Onko tämä siis ihan hölmöä ajattelua? Tai onhan tämä, mutta millä kaikilla eri tavoilla? Entä olisiko tässä jotain säästettävissä; edes pienellä viilailulla? Onko kellään omia ajatuksia, millä tavoin moraalista voitaisiin rakentaa objektiivisesti mittava ilmiö (edes periaatteessa)? Tai vain yleistä kritiikkiä tällaisia yrityksiä kohtaan?

Mä olen itse funtsinut moraalin ja etiikan seuraavalla tavalla. Jo Hume totesi ettei moraalia voida johtaa faktoista: You can't derive ought from is!"

Mitä sitten neuvoksi? Jos ajatellaan, että ihmisillä on kolmen tyyppisiä kognitioita: faktuaalisia, hedonisia ja normatiivisia. Normatiiviset ajatukset ovat siis moraalisia ja eettisiä ohjenuoria, mutta ne vaihtelevat kulttuurista ja ryhmästä toiseen. Ja millä tavalla voidaan ylipäätään johtaa nämä normit?

Jos ei niitä voida johtaa faktoista, niin jäljelle jää hedoninen ajattelu elikkä positiivinen ja negatiivinen valenssi. Asiat tuntuvat ihmisistä joko hyviltä taikka pahoilta, ja jos tarpeeksi moni yksilö kokee jonkin tietyn asian negatiivisena, niin siitä voidaan johtaa arvo akselilla hyvä/paha. Eli se negatiivinen asia nähdään kollektiivisesti pahana. Ja kun tämä arvo on määritelty, niin siitä voidaan johtaa käyttäytymistä sääteleviä normeja.

Eli homma menee näin: valenssi >> arvot >> normit.

Ihan täysin objektiivista noista normeista tuskin saadaan. Mutta voidaan ajatella että ihmiset (lähes) kaikissa kulttuureissa arvottavat esim. murhan negatiivisesti. Se sitten riippuu kulttuurista ja yhteiskunnasta, että kuinka tuo arvo operationalisoidaan eli muutetaan normeiksi, ja kenties laeiksi asti. Sama arvo voidaan siis eri kulttuureissa normittaa eri tavoin.

Voidaan siis sanoa, että murha on universaali lähes objektiivinen paha, ja normi älä tapa kuuluu lähes kaikkiin kulttuureihin. Se kuitenkin eroaa sitten valtavasti mitkä seuraukset tällaisella toiminnalla on.

Hyvää pohdintaa. Murha kai riippuu siitä kuka sen tekee. Kuolemantuomio on suunniteltu tappo kuten on kaiketi murhakin.

Juu, kyllähän tappaminen tietyissä oloissa on sallittua. Esim. sodassa taikka poliisiviranomainen voi käyttää tappavaa voimaa itsepuolustukseksi.

Kuolemantuomio liittyy tuohon, että kuinka normin rikkojaa rangaistaan. Jos ajatellaan, että tekee murhan eli rikkoo tuota normia, niin sillä murhalla on eri seuraukset eri maissa. Suomessa näennäinen elinkautinen, mutta USA:ssa taitaa useimmiten osavaltiosta riippuen rapsahtaa joko tosi elinkautinen taikka sitten kuolemantuomio.

Ja kuolemantuomio on siis suunniteltu ja sallittu tappo, jonka valtio taikka tässä tapauksessa valtion viranomainen suorittaa.

Moraali on ehkä samalla tavalla objektiivista kuin ovat trendit. Ne ovat olemassa tietyssä ajassa ja paikassa. Objektiivisesti olemassa olevaa informaatiota/tunteita, mutta ei ikuisesti eikä samalla tavalla silloin kun ovat olemassa. Analogisesti: virtausdynaamisesti olemassa olevat virtaukset, pyörteet ja turbulenssit nesteessä tai ilmassa.

Kyllä tuon voi mun mielestä noinkin ajatella!

Periaatteessahan tuo yhteiskunnallinen muutos lähtee liikkeelle siitä, että ihmisten arvot muuttuvat, ja syntyy paine muuttaa normeja.

Jos ajatellaan vaikkapa sitä millainen pakkopaita avioliitto oli vielä reilu 100 vuotta sitten monelle, tai kuinka suhtautuminen seksuaalivähemmistöjä kohtaan on muuttunut, tai mitä ihmiset ajattelevat esim. ympäristönsuojelusta tänä päivänä, niin se kaikki muutos on lähtenyt liikkeelle arvojen muutoksesta.

Siinä taustalla voi olla myös muutos siinä kuinka ihmiset hahmottavat todellisuutta, ja kuinka tämä todellisuuden muuttuminen vaikuttaa puolestaan siihen kuinka ihmiset reagoivat eri asioihin valenssin kautta hyvänä ja pahana.

Ja kun nämä arvot siis muuttuvat, niin normien muuttaminen tulee mahdolliseksi. Muutoksen aikaansaamiseksi tarvitaan siis riittävän suuri joukko ihmisiä, joiden arvot muuttuvat ja jotka pyrkivät näiden arvojen perusteella muuttamaan yhteiskunnan normeja uusiksi.

Demokratiassa tuo tietty tarkoittaa, että lakien muuttaminen vaatii enemmistön taakseen.

Sinällään kuitenkin on niin, että monet ihmiset pitävät kiinni arvoistaan kynsin hampain, jolloinka sen muutoksen alulle saaminen ei useinkaan ole kovin helppo homma.