Asiakas pysäytti varkaan, Lidl tuomitsi toiminnan

[KultaKikkare]

Mitä kukat tähän asiaan liittyy? Ei kai sillä mitään väliä ole onko uhri nainen vai mies jos ei pärjää tilanteessa. Eiköhän tollaseen puuttuminen juonna juurensa kuitenkin empatiasta, haluaisitko itse että kukaan ei tuu jeesaan jos joku hyökkää sun kimppuun?

En usko tuollaiseen romanttiseen lätinään. Se on ennemmin voittamisen ja näyttämisen halua. Sankari voittaa halveksitun roiston ja saa vielä statusta lauman silmissä, jota voi sitten hyödyntää materiaalisten resurssien haalimisen.

Mutta sankaruutta saadakseen pitäisi voittaa. On aika houkkamaisen optimistinen ajatus, että liikuntaa karttava tietotyöläinen voisi voittaa rosvojoukkojen tappeluissa kouliintuneen ja usein teräaseilla aseistautuneen hyökkääjän. Tuollainen alkaa olla mennyttä maailmaa ja minusta se on vain hyvä asia. Siinä, että yhteiskunnan turvakoneisto pettää, kun kaikki säästetään ja yksityistetään, ja roistot hilluvat vapaana ei ole mitään hyvää.

Ei kyllä tarvitse voittaa, riittää että jeesaa uhria ja molemmat poistuu paikalta. Tai en mä sun sankarifantasioista tiedä, ehkä niissä pitää voittaa kaksintaistelu.

[Neutroni]

Ei kyllä tarvitse voittaa, riittää että jeesaa uhria ja molemmat poistuu paikalta. Tai en mä sun sankarifantasioista tiedä, ehkä niissä pitää voittaa kaksintaistelu.

Tuollainen ei ole noissa tilanteissa omissa käsissä käykö se roisto itsen kimppuun, ottaako puukon ja uhkaa alkuperäistä uhria tai mitä tahansa. Sankaruus vaatii uskallusta syöksyä suin päin hallitsemattomiin tilanteisiin ja luottoa siihen, että pystyy keksimään salamannopeasti ratkaisut erilaisiin eskalaatioihin.

[KultaKikkare]

Ei kyllä tarvitse voittaa, riittää että jeesaa uhria ja molemmat poistuu paikalta. Tai en mä sun sankarifantasioista tiedä, ehkä niissä pitää voittaa kaksintaistelu.

Tuollainen ei ole noissa tilanteissa omissa käsissä käykö se roisto itsen kimppuun, ottaako puukon ja uhkaa alkuperäistä uhria tai mitä tahansa. Sankaruus vaatii uskallusta syöksyä suin päin hallitsemattomiin tilanteisiin ja luottoa siihen, että pystyy keksimään salamannopeasti ratkaisut erilaisiin eskalaatioihin.

Ei sekään ole omissa käsissä käykö joku kimppuun ihan vaan kun kävelee kadulla, eikä se tuleeko joku jeesaan sua jos niin käy.

Toivottavasti joku tulee, vaikka 95% käveleekin ohi kun niillä on kiire moralisoimaan Lidlin judokaa nettiin.

[Elämänsankari]

Ei kyllä tarvitse voittaa, riittää että jeesaa uhria ja molemmat poistuu paikalta. Tai en mä sun sankarifantasioista tiedä, ehkä niissä pitää voittaa kaksintaistelu.

Tuollainen ei ole noissa tilanteissa omissa käsissä käykö se roisto itsen kimppuun, ottaako puukon ja uhkaa alkuperäistä uhria tai mitä tahansa. Sankaruus vaatii uskallusta syöksyä suin päin hallitsemattomiin tilanteisiin ja luottoa siihen, että pystyy keksimään salamannopeasti ratkaisut erilaisiin eskalaatioihin.

Ei sekään ole omissa käsissä käykö joku kimppuun ihan vaan kun kävelee kadulla, eikä se tuleeko joku jeesaan sua jos niin käy.

Toivottavasti joku tulee, vaikka 95% käveleekin ohi kun niillä on kiire moralisoimaan Lidlin judokaa nettiin.

2 kertaa on porukalla yritetty minunkin kimppuun kun kävelen iltamyöhään töistä kotia, toisella kerralla oli tarpeeksi nopeat jalat ja toisella pääsin taistelemaan.

Eikä kukaan tullut jeesaamaan, taistelukerralla katsojia oli muutama muttei yhtäkään auttajaa.

Enkä muuta odottanutkaan, selvisin aika ehjin nahoin.

[Neutroni]

Ei sekään ole omissa käsissä käykö joku kimppuun ihan vaan kun kävelee kadulla, eikä se tuleeko joku jeesaan sua jos niin käy.

Ei tietenkään. Riskejä ei voi kokonaan vältää vaikka niitä voi vähentää. Nuo ovat hyvin perustavia luonnekysymyksiä. Jotkut ovat rohkeita oikeudenmukaisuuden puolesta taistelijoita ja jotkut arkoja kontrollifriikkejä. Nuo porukat voivat ymmärtää toisiaan varsin rajallisesti, koska se peruskokemus maailmasta on niin erilainen.

[KultaKikkare]

Ei sekään ole omissa käsissä käykö joku kimppuun ihan vaan kun kävelee kadulla, eikä se tuleeko joku jeesaan sua jos niin käy.

Ei tietenkään. Riskejä ei voi kokonaan vältää vaikka niitä voi vähentää. Nuo ovat hyvin perustavia luonnekysymyksiä. Jotkut ovat rohkeita oikeudenmukaisuuden puolesta taistelijoita ja jotkut arkoja kontrollifriikkejä. Nuo porukat voivat ymmärtää toisiaan varsin rajallisesti, koska se peruskokemus maailmasta on niin erilainen.

En usko että kyse on niinkään rohkeudesta, enempi toi tuntuisi sellaiselta fight-flight-freeze mekanismin aktivoitumiselta empaattisesta resonanssista. Siinä ei todellakaan tehdä mitään riskianalyysejä eikä muutenkaan mietitä toiminnan järkevyyttä, vaan autonominen toiminta käynnistyy silmänräpäyksessä. Ammattilaiset on sit asia erikseen, ne on totuttaneet itsensä tekeen rationaalisia päätöksiä siellä missä normaali ihmiset ei siihen kykene.

Käsittääkseni neurologiakin tukee tota selitystä. Kun ihminen näkee ns. verekseltään toisiin kohdistuvaa uhkaa tai väkivaltaa, se aktivoi ihan samoja mekanismeja kuin itseen kohdistuva uhka.

[Neutroni]

En usko että kyse on niinkään rohkeudesta, enempi toi tuntuisi sellaiselta fight-flight-freeze mekanismin aktivoitumiselta empaattisesta resonanssista. Siinä ei todellakaan tehdä mitään riskianalyysejä eikä muutenkaan mietitä toiminnan järkevyyttä, vaan autonominen toiminta käynnistyy silmänräpäyksessä. Ammattilaiset on sit asia erikseen, ne on totuttaneet itsensä tekeen rationaalisia päätöksiä siellä missä normaali ihmiset ei siihen kykene.

Käsittääkseni neurologiakin tukee tota selitystä. Kun ihminen näkee ns. verekseltään toisiin kohdistuvaa uhkaa tai väkivaltaa, se aktivoi ihan samoja mekanismeja kuin itseen kohdistuva uhka.

Varmaan noin. Mutta se on sitä luonnetta, kumpi toiminto aktivoituu. Tarkoitin niillä rohkeilla niitä, joilla taiselu on ensisijainen reaktio uhkatilanteissa ja aroilla niitä, jotka pakenevat tai lamaantuvat. Sitä ei voi valita ja noiden ryhmien välillä on aina suuria ymmärrysvaikeuksia, varsinkin selkeästi toiseen ääripäähän suuntautuvilla, kun arat ovat rohkeiden mielestä raukkamaisia pelkureita ja rohkeat aggressiivisia sekopäitä.

[KultaKikkare]

En usko että kyse on niinkään rohkeudesta, enempi toi tuntuisi sellaiselta fight-flight-freeze mekanismin aktivoitumiselta empaattisesta resonanssista. Siinä ei todellakaan tehdä mitään riskianalyysejä eikä muutenkaan mietitä toiminnan järkevyyttä, vaan autonominen toiminta käynnistyy silmänräpäyksessä. Ammattilaiset on sit asia erikseen, ne on totuttaneet itsensä tekeen rationaalisia päätöksiä siellä missä normaali ihmiset ei siihen kykene.

Käsittääkseni neurologiakin tukee tota selitystä. Kun ihminen näkee ns. verekseltään toisiin kohdistuvaa uhkaa tai väkivaltaa, se aktivoi ihan samoja mekanismeja kuin itseen kohdistuva uhka.

Varmaan noin. Mutta se on sitä luonnetta, kumpi toiminto aktivoituu. Tarkoitin niillä rohkeilla niitä, joilla taiselu on ensisijainen reaktio uhkatilanteissa ja aroilla niitä, jotka pakenevat tai lamaantuvat. Sitä ei voi valita ja noiden ryhmien välillä on aina suuria ymmärrysvaikeuksia, varsinkin selkeästi toiseen ääripäähän suuntautuvilla, kun arat ovat rohkeiden mielestä raukkamaisia pelkureita ja rohkeat aggressiivisia sekopäitä.

Varmaan se riippuu kaikilla tilanteesta ja kaikki kolme tapaa löytyy repertuaarista. Ainakin mulla on todistettavasti kaikki kolme reaktiota. Kunnon freeze tuli kerran kun kaveria tähdättiin pistoolilla päähän. Se oli polvillaan maassa ja rukoili enkä itsekään kyllä olisi kyennyt toimimaan millään tavalla vaikka en ollu tilanteessa uhattua.

Ei se ollut edes hyvä kaveri ja päädyin sen seuraan vähäksi aikaa sattumalta kyseisenä iltana. Ja mitäs koitti kusettaa vääriä ihmisiä autokaupoissa.

[KultaKikkare]

Mut myymälävarkaan kanssa en alkaisi silti painiin, enkä kokisi kenenkään olevan uhattuna vaikka tilanteen näkisin.

Lompakonkin annoin kerran kiltisti kun joku uhkas hiv piikillä, ei sielä ollu edes rahaa ja heitti sen maahan kun huomasi.