Keskustelua faktoista

[MooM]

Varmaan sinun pitää ainakin päättää kieli, jolla mallin rakennat. Esimerkiksi suomen "tieto" on aika epäspesifinen, koska englanniksi se kattaa (ainakin) käsitteet data, information, knowledge. Osin tietenkin meillä käytetään lainasanoja, kuten faktat.

Mutta ilmeisesti rakennat mallia englanniksi.

[Purdue]

Varmaan sinun pitää ainakin päättää kieli, jolla mallin rakennat. Esimerkiksi suomen "tieto" on aika epäspesifinen, koska englanniksi se kattaa (ainakin) käsitteet data, information, knowledge. Osin tietenkin meillä käytetään lainasanoja, kuten faktat.

Mutta ilmeisesti rakennat mallia englanniksi.

Toki. Englanniksi rakentelen tätä ajatusrakennelmaa, ja totta on että kun ei ne käsitteet ole tarkkaan määriteltyjä ja rajattuja englanniksikaan, niin suomen kielen mukaan tuominen helposti hämmentää tätä kokonaisuutta lisää.

Mutta loppujen lopuksi, niin tärkeintähän on se, että käsitteet määritellään selkeästi ja loogisesti niin, että se niiden käsitteiden kuvaama maailma ja todellisuus on kaikkien helppo ymmärtää.

Tämä on se pyrkimys.

[Kohina]

Sekoitan soppaa metiksellä ja epistemellä:
Seeing Like a State – metis and episteme – Any nation-building requires a top-down view of the society it wants to organize. It’s either impossible or inefficient to draw a map with the same precision that local communities use. Because of this, certain details are elided, ignored, misplaced. This categorization process is “epistemic”, where episteme (or epistemic rationalism, or just rationalism) means abstract, generalized, theoretical knowledge. Some of this is physical science (a lot of this is physical science), but it equally applies to aesthetics, ethics, politics, etc. Of course, states do not merely map – they act with those cadastral, epistemic theories. The level of abstraction (plus a sort of blase attitude towards empiricism and predictive power) rarely suits the concrete, and local conditions tend to deteriorate (kind way of putting it).

Metis, on the other hand, is a kind of accumulated, experiential knowledge. In Seeing Like a State it’s Scott’s term for the kind of experiential knowledge that one has of a craft or a skill. By analogy, it’s the background process for whatever makes local knowledge work, and also the reason it’s hard to express in technical language. I tend to use it as shorthand (somewhat incorrectly by the original work) for the accumulated local knowledge of any given community. It is normally expressed in culture, tradition, “old wives’ tales”, etc. These are highly localized and adapted to the specific conditions on the ground. They are not based in theory, and the way the community might explain them often appears “irrational”. Religious festivals, adapted to fit planting patterns and practices of a region, are a good example. Critically, these are not actually irrational, inasmuch as they’re generally much more effective than theoretical regimes.
https://samzdat.com/2017/08/28/the-uruk-machine/

[Purdue]

Varmaan sinun pitää ainakin päättää kieli, jolla mallin rakennat. Esimerkiksi suomen "tieto" on aika epäspesifinen, koska englanniksi se kattaa (ainakin) käsitteet data, information, knowledge. Osin tietenkin meillä käytetään lainasanoja, kuten faktat.

Mutta ilmeisesti rakennat mallia englanniksi.

Tosta tiedosta vielä. Kirjoitit, että se on "perusteltu tosi uskomus". Tuo on siis filosofien näkemys asiasta, mutta yhtä lailla esim. Webster määrittelee termin Knowledge usealla tavalla, joista tuossa yksi:

"the fact or condition of being aware of something"


Tuossa "tieto" ei viittaa niinkään perusteltuun tosi uskomukseen, vaan siihen että "henkilö on tietoinen jostakin". Tää on hyvä alku, ja sitä voisi jatkaa tuolla ajatuksella:

"Knowledge is essentially information that has been interpreted and understood, giving it meaning and context. It's more than just raw data or facts; it's the application of that information in a meaningful way, . . ."

(Lähde: Google haun tekoäly vastaus)


Tuossa yllä taas "tieto" on informaatiota jolle on annettu merkitys tekemällä siitä tulkinta.

Ja tässä mun tietoteoriassa (se toinen niistä liite taulukoista) on niin, että henkilöt voivat tulkita tuota aistien välittämää informaatiota maailmasta ja "todellisuudesta" neljällä eri tavalla.

Ne tulkinnalliset kehikot ovat tosi/epätosi, hyvä/paha sekä oikein/väärin. Kaikki näiden tulkinnallisten kehikoiden läpi suodatettu informaatio on "tietoa" (knowledge) tässä mun viitekehyksessä, eli se henkilö voi käyttää tätä tietoa hyväkseen suunnitellessaan toimintaansa tässä maailmassa ja tehdessään valintoja.

[MooM]

Kyllä tuo yksinkertainenkin määritelmällisesti sisältää sen ihmisen, siinä on se "uskomus" mukana. Datakin on (suomeksi) tietoa, mutta ei tuossa mielessä, vaan se on riippumatonta siitä, tulkitseeko kukaan sitä. Lisäksi data voi olla väärin tai väärää. Toki tietokin (knowledge) voi osoittautua sellaiseksi, mutta niin kauan kuin henkilö perustellusti uskoo siihen, hänelle se on totta. Muutenhan se ei ole tietoa.

[Purdue]

Kyllä tuo yksinkertainenkin määritelmällisesti sisältää sen ihmisen, siinä on se "uskomus" mukana. Datakin on (suomeksi) tietoa, mutta ei tuossa mielessä, vaan se on riippumatonta siitä, tulkitseeko kukaan sitä. Lisäksi data voi olla väärin tai väärää. Toki tietokin (knowledge) voi osoittautua sellaiseksi, mutta niin kauan kuin henkilö perustellusti uskoo siihen, hänelle se on totta. Muutenhan se ei ole tietoa.

Toki. Tohon toiseen taulukkoon liittyen, niin taidan ainakin toistaiseksi pitää sen sellaisena jatkotyöstön pohjana, koska ne eri käsitteet on ainakin periaatteessa mahdollista siinä määritellä niin ettei pahempia päällekkäisyyksiä synny.

Tossa vielä Googlen tekoälyn yhteenvetoa näistä konsepteista: tieto, tulkinta, informaatio ja data.

Knowledge and interpretation of meaning are distinct yet interconnected processes. Information is raw, unprocessed data, while knowledge is the understanding and meaning derived from that information through experience, learning, or interpretation. Interpretation is the cognitive process of assigning meaning to information, often influenced by context, prior knowledge, and individual perspectives.

1. Information:
- Raw data: Facts, figures, statistics, observations, or any form of unprocessed material.
- Not inherently meaningful: Data becomes information when it is structured, organized, and presented in a way that has potential meaning.

2. Interpretation:
- Cognitive process: The act of assigning meaning to information.
- Subjective: Different individuals may interpret the same information in different ways.

3. Knowledge:
- Meaningful understanding: Knowledge is the result of interpreting information, integrating it with prior experiences and learning, and forming a deeper understanding.
- Actionable: Knowledge allows for informed decision-making, problem-solving, and the ability to apply learned information in various situations.

Lähde: Google haun tekoäly yhteenveto

Tuossa ollaan aika lähellä sitä käsitystä tiedosta (knowledge) jota mä olen hakemassa. Prosessi voisi mennä noin:

1) Aistihavainnot
2) Aistihavaintojen tulkinta ("Filtterit": tosi/epätosi, hyvä/paha, oikein/väärin)
3) Tuloksena 4 tiedon lajia (Tosiasiat, arvostukset, normit, käyttäytyminen)


Tässä toki henkilön tieto voi olla väärän tulkinnan takia pielessä. Nuo tosiasiat viittaavat objektiiviseen todellisuuteen, joka on tosi/epätosi yksilöstä riippumatta. Mutta nuo kolme muuta tiedon lajia on enemmän taikka vähemmän tulkinnan varaisia. Toki normit on useimmiten intersubjektiivisesti jaettuja, mutta käyttäytymistä ja arvostuksia voidaan tulkita paljon helpommin eri tavoin.

[Purdue]

Heitetäänpä tuo toisen laittamani taulukon pohjalta uusi kuvio, joka kuvaa tuota tiedon muodostumista prosessina.

Tuo aiempi taulukko löytyy täältä: Taulukko tiedon lajeista


Ja nyt syntyi ajattelun pohjaksi tämä:

Knowledge_240725a.png

Tuossa kuviossa noita kolmen boksin ryhmiä luetaan siis vasemmalta oikealle, ja toisaalta ylhäältä alaspäin.

Ehkäpä tuo taas selventää ajatteluani piirun verran?

[Stadin öljylanne]

En oikein halua luokitella normeja faktoiksi. Ne kun ovat paitsi kulttuurisidonnaisia, myös suhteellisia ja tilanteesta riippuvia. Hyvin harva normi on absoluuttisesti ja kategorisesti oikein tai väärin. Siis edes normina, saati sitten jollain mittarilla.

Joo, ymmärrän kyllä pointtisi. Tässä päästään taas siihen keskusteluun, että mitä ovat faktat?

Mulla tuossa yllä olevassa taulukossa on eroteltu faktat (facts) ja toisaalta totuudet (truths). Totuudet peilaa reaalimaailmaa, ja totuuden korrespondenssiteoria osuu tähän hyvin.

Normit ovat kulttuurisidonnaisia, mutta tuossa mun luokittelussa normit ovat "faktoja" joilla arvioidaan käyttäytymistä johonkin kulttuuriseen standardiin sidottuna.


Mutta siis, jos ei "faktat" käsitteenä sulle kelpaa, niin onko sulla kenties korvaavaa käsitettä jota tarjoaisit tilalle? Ja vieläpä niin, että tuon aloituksen taulukon idea pysyy kasassa?

Tuo onkin hankala. Itselleni facts on truths ja lisäksi muita luokkia sikäli, kun ne voi kiistatta osoittaa todeksi. Esim käyttäytymistä. Osa taas on ehkä "appraisals" tai "assessments", esim hyvä/paha tai oikein/väärin.

En oikein löydä kattotermiä, vaikka ymmärrän tavoitteesi. Truth ei ole appraisal. Jonkinlaisia todellisuuteen liittyviä toteamuksia nuo kai ovat. Statements about reality?

Niinpä. Taidan toistaiseksi pitäytyä tuossa aloituksen määritelmässä. Toki jos parempi termi löytyy niin sitten vaihdan.

Onhan eri tieteissä käytössä paljonkin termejä, jotka eroavat niiden arkikäytön merkityksistä. Vaikkapa fenomenologian "intentionaalisuus".

Jos taas ajatellaan vaikkapa "moraalisia faktoja" niin ne eivät kerro sitä mikä on tosi/epätosi (totuus) vaan sen mikä on oikein/väärin (normi). Ja tämä käsitys moraalisista faktoista on enemmän taikka vähemmän (inter)subjektiivinen.

Tässä mielessä nämä eri tyyppiset faktat eroavat laadullisesti toisistaan, koska ne vastaavat eri kysymyksiin.

Tarkoitatko että moraali tai normit tai tunteet ovat kielellinen ilmiö eikä niillä ole evoluutiobiologista funktiota? Vai että evoluutiobiologia on liian karkean tason ilmaus tuon kaltaisille ajattelun rakenteille? Valenssin lisääminen ei mielestäni lisää mitään uutta tasoa vaan on relaatio ts. liitos ärsykkeen ja reaktion välillä. Eikä se ole mielivaltainen vaan valikoituu sen evolutiivisen hyödyn kautta. Kuten esimerkiksi pitää osata muodostaa järkeviä lauseita, jotta selviytyisi evoluutiossa.

[Purdue]

En oikein halua luokitella normeja faktoiksi. Ne kun ovat paitsi kulttuurisidonnaisia, myös suhteellisia ja tilanteesta riippuvia. Hyvin harva normi on absoluuttisesti ja kategorisesti oikein tai väärin. Siis edes normina, saati sitten jollain mittarilla.

Joo, ymmärrän kyllä pointtisi. Tässä päästään taas siihen keskusteluun, että mitä ovat faktat?

Mulla tuossa yllä olevassa taulukossa on eroteltu faktat (facts) ja toisaalta totuudet (truths). Totuudet peilaa reaalimaailmaa, ja totuuden korrespondenssiteoria osuu tähän hyvin.

Normit ovat kulttuurisidonnaisia, mutta tuossa mun luokittelussa normit ovat "faktoja" joilla arvioidaan käyttäytymistä johonkin kulttuuriseen standardiin sidottuna.


Mutta siis, jos ei "faktat" käsitteenä sulle kelpaa, niin onko sulla kenties korvaavaa käsitettä jota tarjoaisit tilalle? Ja vieläpä niin, että tuon aloituksen taulukon idea pysyy kasassa?

Tuo onkin hankala. Itselleni facts on truths ja lisäksi muita luokkia sikäli, kun ne voi kiistatta osoittaa todeksi. Esim käyttäytymistä. Osa taas on ehkä "appraisals" tai "assessments", esim hyvä/paha tai oikein/väärin.

En oikein löydä kattotermiä, vaikka ymmärrän tavoitteesi. Truth ei ole appraisal. Jonkinlaisia todellisuuteen liittyviä toteamuksia nuo kai ovat. Statements about reality?

Niinpä. Taidan toistaiseksi pitäytyä tuossa aloituksen määritelmässä. Toki jos parempi termi löytyy niin sitten vaihdan.

Onhan eri tieteissä käytössä paljonkin termejä, jotka eroavat niiden arkikäytön merkityksistä. Vaikkapa fenomenologian "intentionaalisuus".

Jos taas ajatellaan vaikkapa "moraalisia faktoja" niin ne eivät kerro sitä mikä on tosi/epätosi (totuus) vaan sen mikä on oikein/väärin (normi). Ja tämä käsitys moraalisista faktoista on enemmän taikka vähemmän (inter)subjektiivinen.

Tässä mielessä nämä eri tyyppiset faktat eroavat laadullisesti toisistaan, koska ne vastaavat eri kysymyksiin.

Tarkoitatko että moraali tai normit tai tunteet ovat kielellinen ilmiö eikä niillä ole evoluutiobiologista funktiota? Vai että evoluutiobiologia on liian karkean tason ilmaus tuon kaltaisille ajattelun rakenteille?

Valenssin lisääminen ei mielestäni lisää mitään uutta tasoa vaan on relaatio ts. liitos ärsykkeen ja reaktion välillä. Eikä se ole mielivaltainen vaan valikoituu sen evolutiivisen hyödyn kautta. Kuten esimerkiksi pitää osata muodostaa järkeviä lauseita, jotta selviytyisi evoluutiossa.

Ensinnäkin, niin en ole tainnut ottaa kantaa evoluutionäkökulmaan ollenkaan. Ja toisaalta valenssilla on merkitystä ihmisen päätöksenteossa, joten sillä on paljon funktioita ihmisen ajattelussa.


Hyvä kirja, joka käsittelee valenssia aika lailla on Peter Carruthersin vuonna 2024 ilmestynyt kirja "Human Motives".

Carruthers puhuu affektiivisuudesta, ja inputeista ja outputeista, joten tässä mielessä olet kyllä oikeassa: valenssi tulee ärsykkeen ja reaktion välille. Se auttaa itse asiassa henkilöä luomaan suhteen siihen ulkoiseen objektiin, joka valenssin kautta arvioidaan +/- akselilla.

Carruthers erottelee ensinnäkin Inputin (The appraisal of value), ja appraisal on mentaalinen prosessi, joka linkittää stimuluksen taltioituihin persoonallisiin arvoihin, ja aktivoi ne.

Tuloksena on erilaisia Outputteja: behavior, arousal, valence sekä affective learning. Carruthers toteaa valenssista:

"... valence (pleasure and displeasure when conscious) plays a critical common-currency-like role in decision-making."

Ja kirjan anti on sitten sitä, että hän tarkastelee tuota valenssia tutkimustulosten valossa.


Pointti siis oikeastaan, että valenssilla on ISO merkitys meidän joka päiväisessä elämässämme, koska se auttaa meitä tekemään päätöksiä.

Toki sillä on merkityksensä evoluutiossakin, kuten affektiivisuudella ylipäätään eri muodoissaan. Mutta en ole perehtynyt tämän aihepiirin evoluutiobiologiseen puoleen. Jos sulla on tästä itselläsi tietoa, ja haluat kirjoittaa kommentin, niin mielelläni sellaisen luen.


Tosta valenssista vielä sen verran, että tämä +/- evaluaatio on erittäin fundamentaalinen päätöksenteossa, ja kaikilla eliöillä on lähentymis-loitontumis mekanismeja (approach-avoidance motivation) käytössään. Ne siis millisekunneissa reagoivat ärsykkeisiin, arvottavat ne joko positiivisiksi mahdollisuuksiksi (kuten ruoka) tai negatiivisiksi uhkiksi (kuten saalistajat). Ihmiselläkin on aivoissa alueita, jotka käsittelevät sekä positiivisia että negatiivisia ärsykkeitä.

Tästä Approach-Avoidance Motivation teemasta on hyvä artikkeli, joka kannattaa lukea, jos sen netistä löydät:

A. Elliot & M. Cohen (2001) Approach and Avoidance Motivation. Educational Psychology Review, Vol. 13, No. 2.


Ihmisen kohdalla toki on niin, että pelkän S-R (Stimulus-Response) reaktion lisäksi ihmiset hyödyntävät tuota valenssia tietoisesti. Eli kyse on enemmänkin S-E-R (Stimulus-Evaluation-Response) prosessista, jossa tuo evaluaatio vaihe on juurikin sitä kognitiivisen psykologian työsarkaa, ja siten vaihetta päätöksenteossa, jossa yksilö tekee tulkintoja niistä stimulus ärsykkeistä.

Mun hypoteesi on taas se, että nämä stimulus evaluaatiot voidaan jakaa kolmeen pääluokkaan: tosi/epätosi, hyvä/paha sekä oikein/väärin.

Ihmiset siis tarkastelevat maailmaa sekä faktuaalisesti, hedonisesti että normatiivisesti, ja arvioivat maailman tapahtumia ja toisten ihmisten käyttäytymistä näiden kolmen filtterin läpi.

Noiden filtterien käyttö ei ole välttämättä tietoista puuhaa sen tulkintaa tekevän yksilön näkökulmasta, mutta analyyttisesti ne eri tulkintaprosessit voidaan jakaa noihin kolmeen ryhmään.

Tää on siis mun HYPOTEESI ja se pitäisi tietty tutkimuksellisesti myös todentaa. Ja vähintäänkin tuo kolmijako on tutkijalle oiva analyyttinen apuväline, joka auttaa jäsentelemään ja tulkitsemaan sitä dataa.

[Stadin öljylanne]

En oikein halua luokitella normeja faktoiksi. Ne kun ovat paitsi kulttuurisidonnaisia, myös suhteellisia ja tilanteesta riippuvia. Hyvin harva normi on absoluuttisesti ja kategorisesti oikein tai väärin. Siis edes normina, saati sitten jollain mittarilla.

Joo, ymmärrän kyllä pointtisi. Tässä päästään taas siihen keskusteluun, että mitä ovat faktat?

Mulla tuossa yllä olevassa taulukossa on eroteltu faktat (facts) ja toisaalta totuudet (truths). Totuudet peilaa reaalimaailmaa, ja totuuden korrespondenssiteoria osuu tähän hyvin.

Normit ovat kulttuurisidonnaisia, mutta tuossa mun luokittelussa normit ovat "faktoja" joilla arvioidaan käyttäytymistä johonkin kulttuuriseen standardiin sidottuna.


Mutta siis, jos ei "faktat" käsitteenä sulle kelpaa, niin onko sulla kenties korvaavaa käsitettä jota tarjoaisit tilalle? Ja vieläpä niin, että tuon aloituksen taulukon idea pysyy kasassa?

Tuo onkin hankala. Itselleni facts on truths ja lisäksi muita luokkia sikäli, kun ne voi kiistatta osoittaa todeksi. Esim käyttäytymistä. Osa taas on ehkä "appraisals" tai "assessments", esim hyvä/paha tai oikein/väärin.

En oikein löydä kattotermiä, vaikka ymmärrän tavoitteesi. Truth ei ole appraisal. Jonkinlaisia todellisuuteen liittyviä toteamuksia nuo kai ovat. Statements about reality?

Niinpä. Taidan toistaiseksi pitäytyä tuossa aloituksen määritelmässä. Toki jos parempi termi löytyy niin sitten vaihdan.

Onhan eri tieteissä käytössä paljonkin termejä, jotka eroavat niiden arkikäytön merkityksistä. Vaikkapa fenomenologian "intentionaalisuus".

Jos taas ajatellaan vaikkapa "moraalisia faktoja" niin ne eivät kerro sitä mikä on tosi/epätosi (totuus) vaan sen mikä on oikein/väärin (normi). Ja tämä käsitys moraalisista faktoista on enemmän taikka vähemmän (inter)subjektiivinen.

Tässä mielessä nämä eri tyyppiset faktat eroavat laadullisesti toisistaan, koska ne vastaavat eri kysymyksiin.

Tarkoitatko että moraali tai normit tai tunteet ovat kielellinen ilmiö eikä niillä ole evoluutiobiologista funktiota? Vai että evoluutiobiologia on liian karkean tason ilmaus tuon kaltaisille ajattelun rakenteille?

Valenssin lisääminen ei mielestäni lisää mitään uutta tasoa vaan on relaatio ts. liitos ärsykkeen ja reaktion välillä. Eikä se ole mielivaltainen vaan valikoituu sen evolutiivisen hyödyn kautta. Kuten esimerkiksi pitää osata muodostaa järkeviä lauseita, jotta selviytyisi evoluutiossa.

Ensinnäkin, niin en ole tainnut ottaa kantaa evoluutionäkökulmaan ollenkaan. Ja toisaalta valenssilla on merkitystä ihmisen päätöksenteossa, joten sillä on paljon funktioita ihmisen ajattelussa.


Hyvä kirja, joka käsittelee valenssia aika lailla on Peter Carruthersin vuonna 2024 ilmestynyt kirja "Human Motives".

Carruthers puhuu affektiivisuudesta, ja inputeista ja outputeista, joten tässä mielessä olet kyllä oikeassa: valenssi tulee ärsykkeen ja reaktion välille. Se auttaa itse asiassa henkilöä luomaan suhteen siihen ulkoiseen objektiin, joka valenssin kautta arvioidaan +/- akselilla.

Carruthers erottelee ensinnäkin Inputin (The appraisal of value), ja appraisal on mentaalinen prosessi, joka linkittää stimuluksen taltioituihin persoonallisiin arvoihin, ja aktivoi ne.

Tuloksena on erilaisia Outputteja: behavior, arousal, valence sekä affective learning. Carruthers toteaa valenssista:

"... valence (pleasure and displeasure when conscious) plays a critical common-currency-like role in decision-making."

Ja kirjan anti on sitten sitä, että hän tarkastelee tuota valenssia tutkimustulosten valossa.


Pointti siis oikeastaan, että valenssilla on ISO merkitys meidän joka päiväisessä elämässämme, koska se auttaa meitä tekemään päätöksiä.

Toki sillä on merkityksensä evoluutiossakin, kuten affektiivisuudella ylipäätään eri muodoissaan. Mutta en ole perehtynyt tämän aihepiirin evoluutiobiologiseen puoleen. Jos sulla on tästä itselläsi tietoa, ja haluat kirjoittaa kommentin, niin mielelläni sellaisen luen.


Tosta valenssista vielä sen verran, että tämä +/- evaluaatio on erittäin fundamentaalinen päätöksenteossa, ja kaikilla eliöillä on lähentymis-loitontumis mekanismeja (approach-avoidance motivation) käytössään. Ne siis millisekunneissa reagoivat ärsykkeisiin, arvottavat ne joko positiivisiksi mahdollisuuksiksi (kuten ruoka) tai negatiivisiksi uhkiksi (kuten saalistajat). Ihmiselläkin on aivoissa alueita, jotka käsittelevät sekä positiivisia että negatiivisia ärsykkeitä.

Tästä Approach-Avoidance Motivation teemasta on hyvä artikkeli, joka kannattaa lukea, jos sen netistä löydät:

A. Elliot & M. Cohen (2001) Approach and Avoidance Motivation. Educational Psychology Review, Vol. 13, No. 2.


Ihmisen kohdalla toki on niin, että pelkän S-R (Stimulus-Response) reaktion lisäksi ihmiset hyödyntävät tuota valenssia tietoisesti. Eli kyse on enemmänkin S-E-R (Stimulus-Evaluation-Response) prosessista, jossa tuo evaluaatio vaihe on juurikin sitä kognitiivisen psykologian työsarkaa, ja siten vaihetta päätöksenteossa, jossa yksilö tekee tulkintoja niistä stimulus ärsykkeistä.

Mun hypoteesi on taas se, että nämä stimulus evaluaatiot voidaan jakaa kolmeen pääluokkaan: tosi/epätosi, hyvä/paha sekä oikein/väärin.

Ihmiset siis tarkastelevat maailmaa sekä faktuaalisesti, hedonisesti että normatiivisesti, ja arvioivat maailman tapahtumia ja toisten ihmisten käyttäytymistä näiden kolmen filtterin läpi.

Noiden filtterien käyttö ei ole välttämättä tietoista puuhaa sen tulkintaa tekevän yksilön näkökulmasta, mutta analyyttisesti ne eri tulkintaprosessit voidaan jakaa noihin kolmeen ryhmään.

Tää on siis mun HYPOTEESI ja se pitäisi tietty tutkimuksellisesti myös todentaa. Ja vähintäänkin tuo kolmijako on tutkijalle oiva analyyttinen apuväline, joka auttaa jäsentelemään ja tulkitsemaan sitä dataa.

Joo, eli valenssi liittyy tuota kautta aivoihin. Itse ajattelen tuon niin, että valenssi muodostetaan keskeisesti sillä perusteella, mihin kiinnitämme huomiomme. Siitä mihin kiinnitämme huomiomme, vastaa aivoista kaiketi nykyläsityksen mukaan aivojen salience-verkosto, minkä yksi, joskaan ei ainut komponentti, ovat juuri tunteet. Tuntet ovat tietenkin takaisin kytkeytyvä prosessi. Eli ne ovat sekä syy, että seuraus sille, millainen valenssi tuntuu meistä perustellulta asioiden välillä ts. mikä ärsyke tarkoittaa mielestämme mitäkin, tai yleisemmin, mihin ärsykkeeseen on järkevää reagoida mitenkin. Eli vaikka valenssiin muodostaminen todennäköisesti on abstraktia, aivot tarjoavat valikoiman järkeviä reaktioita ärsykkeelle sillä perusteella, mihin kiinnitämme huomiomme tietoisuudessamme ja abstrakti päättely valitsee valikoimasta sen fiksuimmalta "tuntuvan".

[Purdue]

En oikein halua luokitella normeja faktoiksi. Ne kun ovat paitsi kulttuurisidonnaisia, myös suhteellisia ja tilanteesta riippuvia. Hyvin harva normi on absoluuttisesti ja kategorisesti oikein tai väärin. Siis edes normina, saati sitten jollain mittarilla.

Joo, ymmärrän kyllä pointtisi. Tässä päästään taas siihen keskusteluun, että mitä ovat faktat?

Mulla tuossa yllä olevassa taulukossa on eroteltu faktat (facts) ja toisaalta totuudet (truths). Totuudet peilaa reaalimaailmaa, ja totuuden korrespondenssiteoria osuu tähän hyvin.

Normit ovat kulttuurisidonnaisia, mutta tuossa mun luokittelussa normit ovat "faktoja" joilla arvioidaan käyttäytymistä johonkin kulttuuriseen standardiin sidottuna.


Mutta siis, jos ei "faktat" käsitteenä sulle kelpaa, niin onko sulla kenties korvaavaa käsitettä jota tarjoaisit tilalle? Ja vieläpä niin, että tuon aloituksen taulukon idea pysyy kasassa?

Tuo onkin hankala. Itselleni facts on truths ja lisäksi muita luokkia sikäli, kun ne voi kiistatta osoittaa todeksi. Esim käyttäytymistä. Osa taas on ehkä "appraisals" tai "assessments", esim hyvä/paha tai oikein/väärin.

En oikein löydä kattotermiä, vaikka ymmärrän tavoitteesi. Truth ei ole appraisal. Jonkinlaisia todellisuuteen liittyviä toteamuksia nuo kai ovat. Statements about reality?

Niinpä. Taidan toistaiseksi pitäytyä tuossa aloituksen määritelmässä. Toki jos parempi termi löytyy niin sitten vaihdan.

Onhan eri tieteissä käytössä paljonkin termejä, jotka eroavat niiden arkikäytön merkityksistä. Vaikkapa fenomenologian "intentionaalisuus".

Jos taas ajatellaan vaikkapa "moraalisia faktoja" niin ne eivät kerro sitä mikä on tosi/epätosi (totuus) vaan sen mikä on oikein/väärin (normi). Ja tämä käsitys moraalisista faktoista on enemmän taikka vähemmän (inter)subjektiivinen.

Tässä mielessä nämä eri tyyppiset faktat eroavat laadullisesti toisistaan, koska ne vastaavat eri kysymyksiin.

Tarkoitatko että moraali tai normit tai tunteet ovat kielellinen ilmiö eikä niillä ole evoluutiobiologista funktiota? Vai että evoluutiobiologia on liian karkean tason ilmaus tuon kaltaisille ajattelun rakenteille?

Valenssin lisääminen ei mielestäni lisää mitään uutta tasoa vaan on relaatio ts. liitos ärsykkeen ja reaktion välillä. Eikä se ole mielivaltainen vaan valikoituu sen evolutiivisen hyödyn kautta. Kuten esimerkiksi pitää osata muodostaa järkeviä lauseita, jotta selviytyisi evoluutiossa.

Ensinnäkin, niin en ole tainnut ottaa kantaa evoluutionäkökulmaan ollenkaan. Ja toisaalta valenssilla on merkitystä ihmisen päätöksenteossa, joten sillä on paljon funktioita ihmisen ajattelussa.


Hyvä kirja, joka käsittelee valenssia aika lailla on Peter Carruthersin vuonna 2024 ilmestynyt kirja "Human Motives".

Carruthers puhuu affektiivisuudesta, ja inputeista ja outputeista, joten tässä mielessä olet kyllä oikeassa: valenssi tulee ärsykkeen ja reaktion välille. Se auttaa itse asiassa henkilöä luomaan suhteen siihen ulkoiseen objektiin, joka valenssin kautta arvioidaan +/- akselilla.

Carruthers erottelee ensinnäkin Inputin (The appraisal of value), ja appraisal on mentaalinen prosessi, joka linkittää stimuluksen taltioituihin persoonallisiin arvoihin, ja aktivoi ne.

Tuloksena on erilaisia Outputteja: behavior, arousal, valence sekä affective learning. Carruthers toteaa valenssista:

"... valence (pleasure and displeasure when conscious) plays a critical common-currency-like role in decision-making."

Ja kirjan anti on sitten sitä, että hän tarkastelee tuota valenssia tutkimustulosten valossa.


Pointti siis oikeastaan, että valenssilla on ISO merkitys meidän joka päiväisessä elämässämme, koska se auttaa meitä tekemään päätöksiä.

Toki sillä on merkityksensä evoluutiossakin, kuten affektiivisuudella ylipäätään eri muodoissaan. Mutta en ole perehtynyt tämän aihepiirin evoluutiobiologiseen puoleen. Jos sulla on tästä itselläsi tietoa, ja haluat kirjoittaa kommentin, niin mielelläni sellaisen luen.


Tosta valenssista vielä sen verran, että tämä +/- evaluaatio on erittäin fundamentaalinen päätöksenteossa, ja kaikilla eliöillä on lähentymis-loitontumis mekanismeja (approach-avoidance motivation) käytössään. Ne siis millisekunneissa reagoivat ärsykkeisiin, arvottavat ne joko positiivisiksi mahdollisuuksiksi (kuten ruoka) tai negatiivisiksi uhkiksi (kuten saalistajat). Ihmiselläkin on aivoissa alueita, jotka käsittelevät sekä positiivisia että negatiivisia ärsykkeitä.

Tästä Approach-Avoidance Motivation teemasta on hyvä artikkeli, joka kannattaa lukea, jos sen netistä löydät:

A. Elliot & M. Cohen (2001) Approach and Avoidance Motivation. Educational Psychology Review, Vol. 13, No. 2.


Ihmisen kohdalla toki on niin, että pelkän S-R (Stimulus-Response) reaktion lisäksi ihmiset hyödyntävät tuota valenssia tietoisesti. Eli kyse on enemmänkin S-E-R (Stimulus-Evaluation-Response) prosessista, jossa tuo evaluaatio vaihe on juurikin sitä kognitiivisen psykologian työsarkaa, ja siten vaihetta päätöksenteossa, jossa yksilö tekee tulkintoja niistä stimulus ärsykkeistä.

Mun hypoteesi on taas se, että nämä stimulus evaluaatiot voidaan jakaa kolmeen pääluokkaan: tosi/epätosi, hyvä/paha sekä oikein/väärin.

Ihmiset siis tarkastelevat maailmaa sekä faktuaalisesti, hedonisesti että normatiivisesti, ja arvioivat maailman tapahtumia ja toisten ihmisten käyttäytymistä näiden kolmen filtterin läpi.

Noiden filtterien käyttö ei ole välttämättä tietoista puuhaa sen tulkintaa tekevän yksilön näkökulmasta, mutta analyyttisesti ne eri tulkintaprosessit voidaan jakaa noihin kolmeen ryhmään.

Tää on siis mun HYPOTEESI ja se pitäisi tietty tutkimuksellisesti myös todentaa. Ja vähintäänkin tuo kolmijako on tutkijalle oiva analyyttinen apuväline, joka auttaa jäsentelemään ja tulkitsemaan sitä dataa.

Joo, eli valenssi liittyy tuota kautta aivoihin. Itse ajattelen tuon niin, että valenssi muodostetaan keskeisesti sillä perusteella, mihin kiinnitämme huomiomme. Siitä mihin kiinnitämme huomiomme, vastaa aivoista kaiketi nykyläsityksen mukaan aivojen salience-verkosto, minkä yksi, joskaan ei ainut komponentti, ovat juuri tunteet. Tuntet ovat tietenkin takaisin kytkeytyvä prosessi. Eli ne ovat sekä syy, että seuraus sille, millainen valenssi tuntuu meistä perustellulta asioiden välillä ts. mikä ärsyke tarkoittaa mielestämme mitäkin, tai yleisemmin, mihin ärsykkeeseen on järkevää reagoida mitenkin. Eli vaikka valenssiin muodostaminen todennäköisesti on abstraktia, aivot tarjoavat valikoiman järkeviä reaktioita ärsykkeelle sillä perusteella, mihin kiinnitämme huomiomme tietoisuudessamme ja abstrakti päättely valitsee valikoimasta sen fiksuimmalta "tuntuvan".

Joo, toki valenssiin liittyy tunteet, mutta valenssi on "primitiivisempi" koska tunteet syntyy valenssin perusteella. Ja toki kun ajatellaan tuota "appraisal" prosessia, jossa aivot käsittelevät erilaisia ärsykkeitä, niin tunteet on yksi takaisinkytkentä, mutta yhtä lailla se tieto, joka meillä on maailmasta, niin vaikuttaa tuohon valenssin tietoiseen manifestaatioon, mikä taas ilmenee siinä että yksilö kokee positiivisia taikka negatiivisia tuntemuksia, ja tekee niiden perusteella päätöksiä.

[Stadin öljylanne]

En oikein halua luokitella normeja faktoiksi. Ne kun ovat paitsi kulttuurisidonnaisia, myös suhteellisia ja tilanteesta riippuvia. Hyvin harva normi on absoluuttisesti ja kategorisesti oikein tai väärin. Siis edes normina, saati sitten jollain mittarilla.

Joo, ymmärrän kyllä pointtisi. Tässä päästään taas siihen keskusteluun, että mitä ovat faktat?

Mulla tuossa yllä olevassa taulukossa on eroteltu faktat (facts) ja toisaalta totuudet (truths). Totuudet peilaa reaalimaailmaa, ja totuuden korrespondenssiteoria osuu tähän hyvin.

Normit ovat kulttuurisidonnaisia, mutta tuossa mun luokittelussa normit ovat "faktoja" joilla arvioidaan käyttäytymistä johonkin kulttuuriseen standardiin sidottuna.


Mutta siis, jos ei "faktat" käsitteenä sulle kelpaa, niin onko sulla kenties korvaavaa käsitettä jota tarjoaisit tilalle? Ja vieläpä niin, että tuon aloituksen taulukon idea pysyy kasassa?

Tuo onkin hankala. Itselleni facts on truths ja lisäksi muita luokkia sikäli, kun ne voi kiistatta osoittaa todeksi. Esim käyttäytymistä. Osa taas on ehkä "appraisals" tai "assessments", esim hyvä/paha tai oikein/väärin.

En oikein löydä kattotermiä, vaikka ymmärrän tavoitteesi. Truth ei ole appraisal. Jonkinlaisia todellisuuteen liittyviä toteamuksia nuo kai ovat. Statements about reality?

Niinpä. Taidan toistaiseksi pitäytyä tuossa aloituksen määritelmässä. Toki jos parempi termi löytyy niin sitten vaihdan.

Onhan eri tieteissä käytössä paljonkin termejä, jotka eroavat niiden arkikäytön merkityksistä. Vaikkapa fenomenologian "intentionaalisuus".

Jos taas ajatellaan vaikkapa "moraalisia faktoja" niin ne eivät kerro sitä mikä on tosi/epätosi (totuus) vaan sen mikä on oikein/väärin (normi). Ja tämä käsitys moraalisista faktoista on enemmän taikka vähemmän (inter)subjektiivinen.

Tässä mielessä nämä eri tyyppiset faktat eroavat laadullisesti toisistaan, koska ne vastaavat eri kysymyksiin.

Tarkoitatko että moraali tai normit tai tunteet ovat kielellinen ilmiö eikä niillä ole evoluutiobiologista funktiota? Vai että evoluutiobiologia on liian karkean tason ilmaus tuon kaltaisille ajattelun rakenteille?

Valenssin lisääminen ei mielestäni lisää mitään uutta tasoa vaan on relaatio ts. liitos ärsykkeen ja reaktion välillä. Eikä se ole mielivaltainen vaan valikoituu sen evolutiivisen hyödyn kautta. Kuten esimerkiksi pitää osata muodostaa järkeviä lauseita, jotta selviytyisi evoluutiossa.

Ensinnäkin, niin en ole tainnut ottaa kantaa evoluutionäkökulmaan ollenkaan. Ja toisaalta valenssilla on merkitystä ihmisen päätöksenteossa, joten sillä on paljon funktioita ihmisen ajattelussa.


Hyvä kirja, joka käsittelee valenssia aika lailla on Peter Carruthersin vuonna 2024 ilmestynyt kirja "Human Motives".

Carruthers puhuu affektiivisuudesta, ja inputeista ja outputeista, joten tässä mielessä olet kyllä oikeassa: valenssi tulee ärsykkeen ja reaktion välille. Se auttaa itse asiassa henkilöä luomaan suhteen siihen ulkoiseen objektiin, joka valenssin kautta arvioidaan +/- akselilla.

Carruthers erottelee ensinnäkin Inputin (The appraisal of value), ja appraisal on mentaalinen prosessi, joka linkittää stimuluksen taltioituihin persoonallisiin arvoihin, ja aktivoi ne.

Tuloksena on erilaisia Outputteja: behavior, arousal, valence sekä affective learning. Carruthers toteaa valenssista:

"... valence (pleasure and displeasure when conscious) plays a critical common-currency-like role in decision-making."

Ja kirjan anti on sitten sitä, että hän tarkastelee tuota valenssia tutkimustulosten valossa.


Pointti siis oikeastaan, että valenssilla on ISO merkitys meidän joka päiväisessä elämässämme, koska se auttaa meitä tekemään päätöksiä.

Toki sillä on merkityksensä evoluutiossakin, kuten affektiivisuudella ylipäätään eri muodoissaan. Mutta en ole perehtynyt tämän aihepiirin evoluutiobiologiseen puoleen. Jos sulla on tästä itselläsi tietoa, ja haluat kirjoittaa kommentin, niin mielelläni sellaisen luen.


Tosta valenssista vielä sen verran, että tämä +/- evaluaatio on erittäin fundamentaalinen päätöksenteossa, ja kaikilla eliöillä on lähentymis-loitontumis mekanismeja (approach-avoidance motivation) käytössään. Ne siis millisekunneissa reagoivat ärsykkeisiin, arvottavat ne joko positiivisiksi mahdollisuuksiksi (kuten ruoka) tai negatiivisiksi uhkiksi (kuten saalistajat). Ihmiselläkin on aivoissa alueita, jotka käsittelevät sekä positiivisia että negatiivisia ärsykkeitä.

Tästä Approach-Avoidance Motivation teemasta on hyvä artikkeli, joka kannattaa lukea, jos sen netistä löydät:

A. Elliot & M. Cohen (2001) Approach and Avoidance Motivation. Educational Psychology Review, Vol. 13, No. 2.


Ihmisen kohdalla toki on niin, että pelkän S-R (Stimulus-Response) reaktion lisäksi ihmiset hyödyntävät tuota valenssia tietoisesti. Eli kyse on enemmänkin S-E-R (Stimulus-Evaluation-Response) prosessista, jossa tuo evaluaatio vaihe on juurikin sitä kognitiivisen psykologian työsarkaa, ja siten vaihetta päätöksenteossa, jossa yksilö tekee tulkintoja niistä stimulus ärsykkeistä.

Mun hypoteesi on taas se, että nämä stimulus evaluaatiot voidaan jakaa kolmeen pääluokkaan: tosi/epätosi, hyvä/paha sekä oikein/väärin.

Ihmiset siis tarkastelevat maailmaa sekä faktuaalisesti, hedonisesti että normatiivisesti, ja arvioivat maailman tapahtumia ja toisten ihmisten käyttäytymistä näiden kolmen filtterin läpi.

Noiden filtterien käyttö ei ole välttämättä tietoista puuhaa sen tulkintaa tekevän yksilön näkökulmasta, mutta analyyttisesti ne eri tulkintaprosessit voidaan jakaa noihin kolmeen ryhmään.

Tää on siis mun HYPOTEESI ja se pitäisi tietty tutkimuksellisesti myös todentaa. Ja vähintäänkin tuo kolmijako on tutkijalle oiva analyyttinen apuväline, joka auttaa jäsentelemään ja tulkitsemaan sitä dataa.

Joo, eli valenssi liittyy tuota kautta aivoihin. Itse ajattelen tuon niin, että valenssi muodostetaan keskeisesti sillä perusteella, mihin kiinnitämme huomiomme. Siitä mihin kiinnitämme huomiomme, vastaa aivoista kaiketi nykyläsityksen mukaan aivojen salience-verkosto, minkä yksi, joskaan ei ainut komponentti, ovat juuri tunteet. Tuntet ovat tietenkin takaisin kytkeytyvä prosessi. Eli ne ovat sekä syy, että seuraus sille, millainen valenssi tuntuu meistä perustellulta asioiden välillä ts. mikä ärsyke tarkoittaa mielestämme mitäkin, tai yleisemmin, mihin ärsykkeeseen on järkevää reagoida mitenkin. Eli vaikka valenssiin muodostaminen todennäköisesti on abstraktia, aivot tarjoavat valikoiman järkeviä reaktioita ärsykkeelle sillä perusteella, mihin kiinnitämme huomiomme tietoisuudessamme ja abstrakti päättely valitsee valikoimasta sen fiksuimmalta "tuntuvan".

Joo, toki valenssiin liittyy tunteet, mutta valenssi on "primitiivisempi" koska tunteet syntyy valenssin perusteella. Ja toki kun ajatellaan tuota "appraisal" prosessia, jossa aivot käsittelevät erilaisia ärsykkeitä, niin tunteet on yksi takaisinkytkentä, mutta yhtä lailla se tieto, joka meillä on maailmasta, niin vaikuttaa tuohon valenssin tietoiseen manifestaatioon, mikä taas ilmenee siinä että yksilö kokee positiivisia taikka negatiivisia tuntemuksia, ja tekee niiden perusteella päätöksiä.

Ilmeisesti olen sitten ymmärtänyt jotain väärin. Ymmärtääkseni hermosto on kehittynyt kehollisten viestien (ulkoiset ja sisäiset "aistit") ja niihin reagoimisen välille, jotta evoluutiossa selviytyminen olisi mahdollista. Riippuen mitä tunteilla sitten tarkoitetaan, ovat ne joko tietoisuuteen nouseva osuus kehollisista viesteistä tai myös ne keholliset viestit, jotka jäävät tietoisuuden ulkopuolelle. Toimiiko valenssin muodostuminen siis ilman tietoa kehollisista sisäisistä viesteistä, vai miten tuo menee? Operoiko valenssin muodostuminen vain kehon ulkoisista ärsykkeistä ja niiden prosessoimisesta abstraktilla tasolla? Mutta mihin tunteita sitten tarvitaan? Miten evolluutio on kehittänyt tunteet, jos ne ovat myöhempää perua, kuin valenssin muodostaminen. Olivatko tunteet jokin välivaihe ihmislajin sukupuun kognitiivisessa evoluutiossa? Eivät olleet hyödyllisiä Liitukaudella mutta olivat hyödylisia Kambrikaudella. Tai toisin päin. Vai mikä niiden evolutiivinen funktio on tai on ollut. Osaisitkos korjata ymmärrystäni?

[Purdue]

En oikein halua luokitella normeja faktoiksi. Ne kun ovat paitsi kulttuurisidonnaisia, myös suhteellisia ja tilanteesta riippuvia. Hyvin harva normi on absoluuttisesti ja kategorisesti oikein tai väärin. Siis edes normina, saati sitten jollain mittarilla.

Joo, ymmärrän kyllä pointtisi. Tässä päästään taas siihen keskusteluun, että mitä ovat faktat?

Mulla tuossa yllä olevassa taulukossa on eroteltu faktat (facts) ja toisaalta totuudet (truths). Totuudet peilaa reaalimaailmaa, ja totuuden korrespondenssiteoria osuu tähän hyvin.

Normit ovat kulttuurisidonnaisia, mutta tuossa mun luokittelussa normit ovat "faktoja" joilla arvioidaan käyttäytymistä johonkin kulttuuriseen standardiin sidottuna.


Mutta siis, jos ei "faktat" käsitteenä sulle kelpaa, niin onko sulla kenties korvaavaa käsitettä jota tarjoaisit tilalle? Ja vieläpä niin, että tuon aloituksen taulukon idea pysyy kasassa?

Tuo onkin hankala. Itselleni facts on truths ja lisäksi muita luokkia sikäli, kun ne voi kiistatta osoittaa todeksi. Esim käyttäytymistä. Osa taas on ehkä "appraisals" tai "assessments", esim hyvä/paha tai oikein/väärin.

En oikein löydä kattotermiä, vaikka ymmärrän tavoitteesi. Truth ei ole appraisal. Jonkinlaisia todellisuuteen liittyviä toteamuksia nuo kai ovat. Statements about reality?

Niinpä. Taidan toistaiseksi pitäytyä tuossa aloituksen määritelmässä. Toki jos parempi termi löytyy niin sitten vaihdan.

Onhan eri tieteissä käytössä paljonkin termejä, jotka eroavat niiden arkikäytön merkityksistä. Vaikkapa fenomenologian "intentionaalisuus".

Jos taas ajatellaan vaikkapa "moraalisia faktoja" niin ne eivät kerro sitä mikä on tosi/epätosi (totuus) vaan sen mikä on oikein/väärin (normi). Ja tämä käsitys moraalisista faktoista on enemmän taikka vähemmän (inter)subjektiivinen.

Tässä mielessä nämä eri tyyppiset faktat eroavat laadullisesti toisistaan, koska ne vastaavat eri kysymyksiin.

Tarkoitatko että moraali tai normit tai tunteet ovat kielellinen ilmiö eikä niillä ole evoluutiobiologista funktiota? Vai että evoluutiobiologia on liian karkean tason ilmaus tuon kaltaisille ajattelun rakenteille?

Valenssin lisääminen ei mielestäni lisää mitään uutta tasoa vaan on relaatio ts. liitos ärsykkeen ja reaktion välillä. Eikä se ole mielivaltainen vaan valikoituu sen evolutiivisen hyödyn kautta. Kuten esimerkiksi pitää osata muodostaa järkeviä lauseita, jotta selviytyisi evoluutiossa.

Ensinnäkin, niin en ole tainnut ottaa kantaa evoluutionäkökulmaan ollenkaan. Ja toisaalta valenssilla on merkitystä ihmisen päätöksenteossa, joten sillä on paljon funktioita ihmisen ajattelussa.


Hyvä kirja, joka käsittelee valenssia aika lailla on Peter Carruthersin vuonna 2024 ilmestynyt kirja "Human Motives".

Carruthers puhuu affektiivisuudesta, ja inputeista ja outputeista, joten tässä mielessä olet kyllä oikeassa: valenssi tulee ärsykkeen ja reaktion välille. Se auttaa itse asiassa henkilöä luomaan suhteen siihen ulkoiseen objektiin, joka valenssin kautta arvioidaan +/- akselilla.

Carruthers erottelee ensinnäkin Inputin (The appraisal of value), ja appraisal on mentaalinen prosessi, joka linkittää stimuluksen taltioituihin persoonallisiin arvoihin, ja aktivoi ne.

Tuloksena on erilaisia Outputteja: behavior, arousal, valence sekä affective learning. Carruthers toteaa valenssista:

"... valence (pleasure and displeasure when conscious) plays a critical common-currency-like role in decision-making."

Ja kirjan anti on sitten sitä, että hän tarkastelee tuota valenssia tutkimustulosten valossa.


Pointti siis oikeastaan, että valenssilla on ISO merkitys meidän joka päiväisessä elämässämme, koska se auttaa meitä tekemään päätöksiä.

Toki sillä on merkityksensä evoluutiossakin, kuten affektiivisuudella ylipäätään eri muodoissaan. Mutta en ole perehtynyt tämän aihepiirin evoluutiobiologiseen puoleen. Jos sulla on tästä itselläsi tietoa, ja haluat kirjoittaa kommentin, niin mielelläni sellaisen luen.


Tosta valenssista vielä sen verran, että tämä +/- evaluaatio on erittäin fundamentaalinen päätöksenteossa, ja kaikilla eliöillä on lähentymis-loitontumis mekanismeja (approach-avoidance motivation) käytössään. Ne siis millisekunneissa reagoivat ärsykkeisiin, arvottavat ne joko positiivisiksi mahdollisuuksiksi (kuten ruoka) tai negatiivisiksi uhkiksi (kuten saalistajat). Ihmiselläkin on aivoissa alueita, jotka käsittelevät sekä positiivisia että negatiivisia ärsykkeitä.

Tästä Approach-Avoidance Motivation teemasta on hyvä artikkeli, joka kannattaa lukea, jos sen netistä löydät:

A. Elliot & M. Cohen (2001) Approach and Avoidance Motivation. Educational Psychology Review, Vol. 13, No. 2.


Ihmisen kohdalla toki on niin, että pelkän S-R (Stimulus-Response) reaktion lisäksi ihmiset hyödyntävät tuota valenssia tietoisesti. Eli kyse on enemmänkin S-E-R (Stimulus-Evaluation-Response) prosessista, jossa tuo evaluaatio vaihe on juurikin sitä kognitiivisen psykologian työsarkaa, ja siten vaihetta päätöksenteossa, jossa yksilö tekee tulkintoja niistä stimulus ärsykkeistä.

Mun hypoteesi on taas se, että nämä stimulus evaluaatiot voidaan jakaa kolmeen pääluokkaan: tosi/epätosi, hyvä/paha sekä oikein/väärin.

Ihmiset siis tarkastelevat maailmaa sekä faktuaalisesti, hedonisesti että normatiivisesti, ja arvioivat maailman tapahtumia ja toisten ihmisten käyttäytymistä näiden kolmen filtterin läpi.

Noiden filtterien käyttö ei ole välttämättä tietoista puuhaa sen tulkintaa tekevän yksilön näkökulmasta, mutta analyyttisesti ne eri tulkintaprosessit voidaan jakaa noihin kolmeen ryhmään.

Tää on siis mun HYPOTEESI ja se pitäisi tietty tutkimuksellisesti myös todentaa. Ja vähintäänkin tuo kolmijako on tutkijalle oiva analyyttinen apuväline, joka auttaa jäsentelemään ja tulkitsemaan sitä dataa.

Joo, eli valenssi liittyy tuota kautta aivoihin. Itse ajattelen tuon niin, että valenssi muodostetaan keskeisesti sillä perusteella, mihin kiinnitämme huomiomme. Siitä mihin kiinnitämme huomiomme, vastaa aivoista kaiketi nykyläsityksen mukaan aivojen salience-verkosto, minkä yksi, joskaan ei ainut komponentti, ovat juuri tunteet. Tuntet ovat tietenkin takaisin kytkeytyvä prosessi. Eli ne ovat sekä syy, että seuraus sille, millainen valenssi tuntuu meistä perustellulta asioiden välillä ts. mikä ärsyke tarkoittaa mielestämme mitäkin, tai yleisemmin, mihin ärsykkeeseen on järkevää reagoida mitenkin. Eli vaikka valenssiin muodostaminen todennäköisesti on abstraktia, aivot tarjoavat valikoiman järkeviä reaktioita ärsykkeelle sillä perusteella, mihin kiinnitämme huomiomme tietoisuudessamme ja abstrakti päättely valitsee valikoimasta sen fiksuimmalta "tuntuvan".

Joo, toki valenssiin liittyy tunteet, mutta valenssi on "primitiivisempi" koska tunteet syntyy valenssin perusteella. Ja toki kun ajatellaan tuota "appraisal" prosessia, jossa aivot käsittelevät erilaisia ärsykkeitä, niin tunteet on yksi takaisinkytkentä, mutta yhtä lailla se tieto, joka meillä on maailmasta, niin vaikuttaa tuohon valenssin tietoiseen manifestaatioon, mikä taas ilmenee siinä että yksilö kokee positiivisia taikka negatiivisia tuntemuksia, ja tekee niiden perusteella päätöksiä.

Ilmeisesti olen sitten ymmärtänyt jotain väärin. Ymmärtääkseni hermosto on kehittynyt kehollisten viestien (ulkoiset ja sisäiset "aistit") ja niihin reagoimisen välille, jotta evoluutiossa selviytyminen olisi mahdollista. Riippuen mitä tunteilla sitten tarkoitetaan, ovat ne joko tietoisuuteen nouseva osuus kehollisista viesteistä tai myös ne keholliset viestit, jotka jäävät tietoisuuden ulkopuolelle. Toimiiko valenssin muodostuminen siis ilman tietoa kehollisista sisäisistä viesteistä, vai miten tuo menee? Operoiko valenssin muodostuminen vain kehon ulkoisista ärsykkeistä ja niiden prosessoimisesta abstraktilla tasolla? Mutta mihin tunteita sitten tarvitaan? Miten evolluutio on kehittänyt tunteet, jos ne ovat myöhempää perua, kuin valenssin muodostaminen. Olivatko tunteet jokin välivaihe ihmislajin sukupuun kognitiivisessa evoluutiossa? Eivät olleet hyödyllisiä Liitukaudella mutta olivat hyödylisia Kambrikaudella. Tai toisin päin. Vai mikä niiden evolutiivinen funktio on tai on ollut. Osaisitkos korjata ymmärrystäni?

Musta tuntuu että sulla on enemmän tietoa kuin mulla tästä hommasta ainakin aivojen toimintaan ja evoluutioon liittyen, mutta yritän vastata sulle parhaan ymmärrykseni mukaan.

Mä tarkoitin valenssin primitiivisyydellä verrattuna tunteisiin sitä, että kaikilla eliöillä on lähentymis-loitontumis reaktioita, mutta kaikilla eliöillä ei ole tunteita. Jos ajatellaan vaikkapa kärpästä katossa, niin se pyrkii pakoon jos hätistelet sitä. Se perustuu negatiiviseen valenssiin. Mutta ei kärpäsellä ole tunteita. En usko että kärpänen "pelkää" tietoisesti ahdistelijaansa kuten ihminen tekee.

Ja jos oikein ymmärsin tuon Carruthersin sanoman, niin valenssi on aika lailla jopa tiedostamaton ja automaattinen reagointitapa. Mutta kun tuo valenssi nousee tietoisuuteen, niin ihmiset suhtautuu asioihin joko positiivisesti taikka negatiivisesti, ja tekevät sitten päätöksiä tämän perusteella.

Mistä päästään taas siihen kysymykseen, että mitä kaikkia asioita yksilö arvottaa positiivisesti ja negatiivisesti arvioita tehdessään. Mä näkisin, että tietoinen evaluaatio pitää puhtaan valenssin lisäksi sisällään esim. faktuaalisen analyysin taikka sen että toimiiko vastapuoli normien ja sääntöjen mukaan, ja ynnää nää mietteet osaksi positiivista taikka negatiivista evaluaatiotaan, jolle perustaa päätöksensä.

[Stadin öljylanne]

En oikein halua luokitella normeja faktoiksi. Ne kun ovat paitsi kulttuurisidonnaisia, myös suhteellisia ja tilanteesta riippuvia. Hyvin harva normi on absoluuttisesti ja kategorisesti oikein tai väärin. Siis edes normina, saati sitten jollain mittarilla.

Joo, ymmärrän kyllä pointtisi. Tässä päästään taas siihen keskusteluun, että mitä ovat faktat?

Mulla tuossa yllä olevassa taulukossa on eroteltu faktat (facts) ja toisaalta totuudet (truths). Totuudet peilaa reaalimaailmaa, ja totuuden korrespondenssiteoria osuu tähän hyvin.

Normit ovat kulttuurisidonnaisia, mutta tuossa mun luokittelussa normit ovat "faktoja" joilla arvioidaan käyttäytymistä johonkin kulttuuriseen standardiin sidottuna.


Mutta siis, jos ei "faktat" käsitteenä sulle kelpaa, niin onko sulla kenties korvaavaa käsitettä jota tarjoaisit tilalle? Ja vieläpä niin, että tuon aloituksen taulukon idea pysyy kasassa?

Tuo onkin hankala. Itselleni facts on truths ja lisäksi muita luokkia sikäli, kun ne voi kiistatta osoittaa todeksi. Esim käyttäytymistä. Osa taas on ehkä "appraisals" tai "assessments", esim hyvä/paha tai oikein/väärin.

En oikein löydä kattotermiä, vaikka ymmärrän tavoitteesi. Truth ei ole appraisal. Jonkinlaisia todellisuuteen liittyviä toteamuksia nuo kai ovat. Statements about reality?

Niinpä. Taidan toistaiseksi pitäytyä tuossa aloituksen määritelmässä. Toki jos parempi termi löytyy niin sitten vaihdan.

Onhan eri tieteissä käytössä paljonkin termejä, jotka eroavat niiden arkikäytön merkityksistä. Vaikkapa fenomenologian "intentionaalisuus".

Jos taas ajatellaan vaikkapa "moraalisia faktoja" niin ne eivät kerro sitä mikä on tosi/epätosi (totuus) vaan sen mikä on oikein/väärin (normi). Ja tämä käsitys moraalisista faktoista on enemmän taikka vähemmän (inter)subjektiivinen.

Tässä mielessä nämä eri tyyppiset faktat eroavat laadullisesti toisistaan, koska ne vastaavat eri kysymyksiin.

Tarkoitatko että moraali tai normit tai tunteet ovat kielellinen ilmiö eikä niillä ole evoluutiobiologista funktiota? Vai että evoluutiobiologia on liian karkean tason ilmaus tuon kaltaisille ajattelun rakenteille?

Valenssin lisääminen ei mielestäni lisää mitään uutta tasoa vaan on relaatio ts. liitos ärsykkeen ja reaktion välillä. Eikä se ole mielivaltainen vaan valikoituu sen evolutiivisen hyödyn kautta. Kuten esimerkiksi pitää osata muodostaa järkeviä lauseita, jotta selviytyisi evoluutiossa.

Ensinnäkin, niin en ole tainnut ottaa kantaa evoluutionäkökulmaan ollenkaan. Ja toisaalta valenssilla on merkitystä ihmisen päätöksenteossa, joten sillä on paljon funktioita ihmisen ajattelussa.


Hyvä kirja, joka käsittelee valenssia aika lailla on Peter Carruthersin vuonna 2024 ilmestynyt kirja "Human Motives".

Carruthers puhuu affektiivisuudesta, ja inputeista ja outputeista, joten tässä mielessä olet kyllä oikeassa: valenssi tulee ärsykkeen ja reaktion välille. Se auttaa itse asiassa henkilöä luomaan suhteen siihen ulkoiseen objektiin, joka valenssin kautta arvioidaan +/- akselilla.

Carruthers erottelee ensinnäkin Inputin (The appraisal of value), ja appraisal on mentaalinen prosessi, joka linkittää stimuluksen taltioituihin persoonallisiin arvoihin, ja aktivoi ne.

Tuloksena on erilaisia Outputteja: behavior, arousal, valence sekä affective learning. Carruthers toteaa valenssista:

"... valence (pleasure and displeasure when conscious) plays a critical common-currency-like role in decision-making."

Ja kirjan anti on sitten sitä, että hän tarkastelee tuota valenssia tutkimustulosten valossa.


Pointti siis oikeastaan, että valenssilla on ISO merkitys meidän joka päiväisessä elämässämme, koska se auttaa meitä tekemään päätöksiä.

Toki sillä on merkityksensä evoluutiossakin, kuten affektiivisuudella ylipäätään eri muodoissaan. Mutta en ole perehtynyt tämän aihepiirin evoluutiobiologiseen puoleen. Jos sulla on tästä itselläsi tietoa, ja haluat kirjoittaa kommentin, niin mielelläni sellaisen luen.


Tosta valenssista vielä sen verran, että tämä +/- evaluaatio on erittäin fundamentaalinen päätöksenteossa, ja kaikilla eliöillä on lähentymis-loitontumis mekanismeja (approach-avoidance motivation) käytössään. Ne siis millisekunneissa reagoivat ärsykkeisiin, arvottavat ne joko positiivisiksi mahdollisuuksiksi (kuten ruoka) tai negatiivisiksi uhkiksi (kuten saalistajat). Ihmiselläkin on aivoissa alueita, jotka käsittelevät sekä positiivisia että negatiivisia ärsykkeitä.

Tästä Approach-Avoidance Motivation teemasta on hyvä artikkeli, joka kannattaa lukea, jos sen netistä löydät:

A. Elliot & M. Cohen (2001) Approach and Avoidance Motivation. Educational Psychology Review, Vol. 13, No. 2.


Ihmisen kohdalla toki on niin, että pelkän S-R (Stimulus-Response) reaktion lisäksi ihmiset hyödyntävät tuota valenssia tietoisesti. Eli kyse on enemmänkin S-E-R (Stimulus-Evaluation-Response) prosessista, jossa tuo evaluaatio vaihe on juurikin sitä kognitiivisen psykologian työsarkaa, ja siten vaihetta päätöksenteossa, jossa yksilö tekee tulkintoja niistä stimulus ärsykkeistä.

Mun hypoteesi on taas se, että nämä stimulus evaluaatiot voidaan jakaa kolmeen pääluokkaan: tosi/epätosi, hyvä/paha sekä oikein/väärin.

Ihmiset siis tarkastelevat maailmaa sekä faktuaalisesti, hedonisesti että normatiivisesti, ja arvioivat maailman tapahtumia ja toisten ihmisten käyttäytymistä näiden kolmen filtterin läpi.

Noiden filtterien käyttö ei ole välttämättä tietoista puuhaa sen tulkintaa tekevän yksilön näkökulmasta, mutta analyyttisesti ne eri tulkintaprosessit voidaan jakaa noihin kolmeen ryhmään.

Tää on siis mun HYPOTEESI ja se pitäisi tietty tutkimuksellisesti myös todentaa. Ja vähintäänkin tuo kolmijako on tutkijalle oiva analyyttinen apuväline, joka auttaa jäsentelemään ja tulkitsemaan sitä dataa.

Joo, eli valenssi liittyy tuota kautta aivoihin. Itse ajattelen tuon niin, että valenssi muodostetaan keskeisesti sillä perusteella, mihin kiinnitämme huomiomme. Siitä mihin kiinnitämme huomiomme, vastaa aivoista kaiketi nykyläsityksen mukaan aivojen salience-verkosto, minkä yksi, joskaan ei ainut komponentti, ovat juuri tunteet. Tuntet ovat tietenkin takaisin kytkeytyvä prosessi. Eli ne ovat sekä syy, että seuraus sille, millainen valenssi tuntuu meistä perustellulta asioiden välillä ts. mikä ärsyke tarkoittaa mielestämme mitäkin, tai yleisemmin, mihin ärsykkeeseen on järkevää reagoida mitenkin. Eli vaikka valenssiin muodostaminen todennäköisesti on abstraktia, aivot tarjoavat valikoiman järkeviä reaktioita ärsykkeelle sillä perusteella, mihin kiinnitämme huomiomme tietoisuudessamme ja abstrakti päättely valitsee valikoimasta sen fiksuimmalta "tuntuvan".

Joo, toki valenssiin liittyy tunteet, mutta valenssi on "primitiivisempi" koska tunteet syntyy valenssin perusteella. Ja toki kun ajatellaan tuota "appraisal" prosessia, jossa aivot käsittelevät erilaisia ärsykkeitä, niin tunteet on yksi takaisinkytkentä, mutta yhtä lailla se tieto, joka meillä on maailmasta, niin vaikuttaa tuohon valenssin tietoiseen manifestaatioon, mikä taas ilmenee siinä että yksilö kokee positiivisia taikka negatiivisia tuntemuksia, ja tekee niiden perusteella päätöksiä.

Ilmeisesti olen sitten ymmärtänyt jotain väärin. Ymmärtääkseni hermosto on kehittynyt kehollisten viestien (ulkoiset ja sisäiset "aistit") ja niihin reagoimisen välille, jotta evoluutiossa selviytyminen olisi mahdollista. Riippuen mitä tunteilla sitten tarkoitetaan, ovat ne joko tietoisuuteen nouseva osuus kehollisista viesteistä tai myös ne keholliset viestit, jotka jäävät tietoisuuden ulkopuolelle. Toimiiko valenssin muodostuminen siis ilman tietoa kehollisista sisäisistä viesteistä, vai miten tuo menee? Operoiko valenssin muodostuminen vain kehon ulkoisista ärsykkeistä ja niiden prosessoimisesta abstraktilla tasolla? Mutta mihin tunteita sitten tarvitaan? Miten evolluutio on kehittänyt tunteet, jos ne ovat myöhempää perua, kuin valenssin muodostaminen. Olivatko tunteet jokin välivaihe ihmislajin sukupuun kognitiivisessa evoluutiossa? Eivät olleet hyödyllisiä Liitukaudella mutta olivat hyödylisia Kambrikaudella. Tai toisin päin. Vai mikä niiden evolutiivinen funktio on tai on ollut. Osaisitkos korjata ymmärrystäni?

Musta tuntuu että sulla on enemmän tietoa kuin mulla tästä hommasta ainakin aivojen toimintaan ja evoluutioon liittyen, mutta yritän vastata sulle parhaan ymmärrykseni mukaan.

Mä tarkoitin valenssin primitiivisyydellä verrattuna tunteisiin sitä, että kaikilla eliöillä on lähentymis-loitontumis reaktioita, mutta kaikilla eliöillä ei ole tunteita. Jos ajatellaan vaikkapa kärpästä katossa, niin se pyrkii pakoon jos hätistelet sitä. Se perustuu negatiiviseen valenssiin. Mutta ei kärpäsellä ole tunteita. En usko että kärpänen "pelkää" tietoisesti ahdistelijaansa kuten ihminen tekee.

Ja jos oikein ymmärsin tuon Carruthersin sanoman, niin valenssi on aika lailla jopa tiedostamaton ja automaattinen reagointitapa. Mutta kun tuo valenssi nousee tietoisuuteen, niin ihmiset suhtautuu asioihin joko positiivisesti taikka negatiivisesti, ja tekevät sitten päätöksiä tämän perusteella.

Mistä päästään taas siihen kysymykseen, että mitä kaikkia asioita yksilö arvottaa positiivisesti ja negatiivisesti arvioita tehdessään. Mä näkisin, että tietoinen evaluaatio pitää puhtaan valenssin lisäksi sisällään esim. faktuaalisen analyysin taikka sen että toimiiko vastapuoli normien ja sääntöjen mukaan, ja ynnää nää mietteet osaksi positiivista taikka negatiivista evaluaatiotaan, jolle perustaa päätöksensä.

Kiitos. Minun pitää tutustua tuohon tulokulmaan tarkemmin, että kaikilla ei olisi tunteita.

Alustavasti näkisin, että tunne olisi karkeasti ottaen keholinen viesti ja se voi jäädä alitajuiseksi vähintään eliöillä, joilla ei ole tietoisuutta. Vaikuttaisi ja yltäisi tietoisuuteen joiltain osin ja oikeissa tilanteissa aina, jos tietoisuus löytyy. Voi hyvin olla että kaikilla eliöillä ei ole palautejärjestelmää kehossa eli hermosto olisi tietämätön esim raajojen asennosta ja että kun vaan stimuloidaan raajoja, ne toimisivat jonkinlaisena automaationa aina oikein riippumatta sitä, onko jalka ylhäällä vai alhaalla. Mutta tämä on enemmän subjektivista spekulaatiotani, joten kannattaa nauttia se suolan kanssa. Täytyy katsoa mihin päädyn nettihakujeni jälkeen tämän kanssa.

[Purdue]

Joo, ymmärrän kyllä pointtisi. Tässä päästään taas siihen keskusteluun, että mitä ovat faktat?

Mulla tuossa yllä olevassa taulukossa on eroteltu faktat (facts) ja toisaalta totuudet (truths). Totuudet peilaa reaalimaailmaa, ja totuuden korrespondenssiteoria osuu tähän hyvin.

Normit ovat kulttuurisidonnaisia, mutta tuossa mun luokittelussa normit ovat "faktoja" joilla arvioidaan käyttäytymistä johonkin kulttuuriseen standardiin sidottuna.


Mutta siis, jos ei "faktat" käsitteenä sulle kelpaa, niin onko sulla kenties korvaavaa käsitettä jota tarjoaisit tilalle? Ja vieläpä niin, että tuon aloituksen taulukon idea pysyy kasassa?

Tuo onkin hankala. Itselleni facts on truths ja lisäksi muita luokkia sikäli, kun ne voi kiistatta osoittaa todeksi. Esim käyttäytymistä. Osa taas on ehkä "appraisals" tai "assessments", esim hyvä/paha tai oikein/väärin.

En oikein löydä kattotermiä, vaikka ymmärrän tavoitteesi. Truth ei ole appraisal. Jonkinlaisia todellisuuteen liittyviä toteamuksia nuo kai ovat. Statements about reality?

Niinpä. Taidan toistaiseksi pitäytyä tuossa aloituksen määritelmässä. Toki jos parempi termi löytyy niin sitten vaihdan.

Onhan eri tieteissä käytössä paljonkin termejä, jotka eroavat niiden arkikäytön merkityksistä. Vaikkapa fenomenologian "intentionaalisuus".

Jos taas ajatellaan vaikkapa "moraalisia faktoja" niin ne eivät kerro sitä mikä on tosi/epätosi (totuus) vaan sen mikä on oikein/väärin (normi). Ja tämä käsitys moraalisista faktoista on enemmän taikka vähemmän (inter)subjektiivinen.

Tässä mielessä nämä eri tyyppiset faktat eroavat laadullisesti toisistaan, koska ne vastaavat eri kysymyksiin.

Tarkoitatko että moraali tai normit tai tunteet ovat kielellinen ilmiö eikä niillä ole evoluutiobiologista funktiota? Vai että evoluutiobiologia on liian karkean tason ilmaus tuon kaltaisille ajattelun rakenteille?

Valenssin lisääminen ei mielestäni lisää mitään uutta tasoa vaan on relaatio ts. liitos ärsykkeen ja reaktion välillä. Eikä se ole mielivaltainen vaan valikoituu sen evolutiivisen hyödyn kautta. Kuten esimerkiksi pitää osata muodostaa järkeviä lauseita, jotta selviytyisi evoluutiossa.

Ensinnäkin, niin en ole tainnut ottaa kantaa evoluutionäkökulmaan ollenkaan. Ja toisaalta valenssilla on merkitystä ihmisen päätöksenteossa, joten sillä on paljon funktioita ihmisen ajattelussa.


Hyvä kirja, joka käsittelee valenssia aika lailla on Peter Carruthersin vuonna 2024 ilmestynyt kirja "Human Motives".

Carruthers puhuu affektiivisuudesta, ja inputeista ja outputeista, joten tässä mielessä olet kyllä oikeassa: valenssi tulee ärsykkeen ja reaktion välille. Se auttaa itse asiassa henkilöä luomaan suhteen siihen ulkoiseen objektiin, joka valenssin kautta arvioidaan +/- akselilla.

Carruthers erottelee ensinnäkin Inputin (The appraisal of value), ja appraisal on mentaalinen prosessi, joka linkittää stimuluksen taltioituihin persoonallisiin arvoihin, ja aktivoi ne.

Tuloksena on erilaisia Outputteja: behavior, arousal, valence sekä affective learning. Carruthers toteaa valenssista:

"... valence (pleasure and displeasure when conscious) plays a critical common-currency-like role in decision-making."

Ja kirjan anti on sitten sitä, että hän tarkastelee tuota valenssia tutkimustulosten valossa.


Pointti siis oikeastaan, että valenssilla on ISO merkitys meidän joka päiväisessä elämässämme, koska se auttaa meitä tekemään päätöksiä.

Toki sillä on merkityksensä evoluutiossakin, kuten affektiivisuudella ylipäätään eri muodoissaan. Mutta en ole perehtynyt tämän aihepiirin evoluutiobiologiseen puoleen. Jos sulla on tästä itselläsi tietoa, ja haluat kirjoittaa kommentin, niin mielelläni sellaisen luen.


Tosta valenssista vielä sen verran, että tämä +/- evaluaatio on erittäin fundamentaalinen päätöksenteossa, ja kaikilla eliöillä on lähentymis-loitontumis mekanismeja (approach-avoidance motivation) käytössään. Ne siis millisekunneissa reagoivat ärsykkeisiin, arvottavat ne joko positiivisiksi mahdollisuuksiksi (kuten ruoka) tai negatiivisiksi uhkiksi (kuten saalistajat). Ihmiselläkin on aivoissa alueita, jotka käsittelevät sekä positiivisia että negatiivisia ärsykkeitä.

Tästä Approach-Avoidance Motivation teemasta on hyvä artikkeli, joka kannattaa lukea, jos sen netistä löydät:

A. Elliot & M. Cohen (2001) Approach and Avoidance Motivation. Educational Psychology Review, Vol. 13, No. 2.


Ihmisen kohdalla toki on niin, että pelkän S-R (Stimulus-Response) reaktion lisäksi ihmiset hyödyntävät tuota valenssia tietoisesti. Eli kyse on enemmänkin S-E-R (Stimulus-Evaluation-Response) prosessista, jossa tuo evaluaatio vaihe on juurikin sitä kognitiivisen psykologian työsarkaa, ja siten vaihetta päätöksenteossa, jossa yksilö tekee tulkintoja niistä stimulus ärsykkeistä.

Mun hypoteesi on taas se, että nämä stimulus evaluaatiot voidaan jakaa kolmeen pääluokkaan: tosi/epätosi, hyvä/paha sekä oikein/väärin.

Ihmiset siis tarkastelevat maailmaa sekä faktuaalisesti, hedonisesti että normatiivisesti, ja arvioivat maailman tapahtumia ja toisten ihmisten käyttäytymistä näiden kolmen filtterin läpi.

Noiden filtterien käyttö ei ole välttämättä tietoista puuhaa sen tulkintaa tekevän yksilön näkökulmasta, mutta analyyttisesti ne eri tulkintaprosessit voidaan jakaa noihin kolmeen ryhmään.

Tää on siis mun HYPOTEESI ja se pitäisi tietty tutkimuksellisesti myös todentaa. Ja vähintäänkin tuo kolmijako on tutkijalle oiva analyyttinen apuväline, joka auttaa jäsentelemään ja tulkitsemaan sitä dataa.

Joo, eli valenssi liittyy tuota kautta aivoihin. Itse ajattelen tuon niin, että valenssi muodostetaan keskeisesti sillä perusteella, mihin kiinnitämme huomiomme. Siitä mihin kiinnitämme huomiomme, vastaa aivoista kaiketi nykyläsityksen mukaan aivojen salience-verkosto, minkä yksi, joskaan ei ainut komponentti, ovat juuri tunteet. Tuntet ovat tietenkin takaisin kytkeytyvä prosessi. Eli ne ovat sekä syy, että seuraus sille, millainen valenssi tuntuu meistä perustellulta asioiden välillä ts. mikä ärsyke tarkoittaa mielestämme mitäkin, tai yleisemmin, mihin ärsykkeeseen on järkevää reagoida mitenkin. Eli vaikka valenssiin muodostaminen todennäköisesti on abstraktia, aivot tarjoavat valikoiman järkeviä reaktioita ärsykkeelle sillä perusteella, mihin kiinnitämme huomiomme tietoisuudessamme ja abstrakti päättely valitsee valikoimasta sen fiksuimmalta "tuntuvan".

Joo, toki valenssiin liittyy tunteet, mutta valenssi on "primitiivisempi" koska tunteet syntyy valenssin perusteella. Ja toki kun ajatellaan tuota "appraisal" prosessia, jossa aivot käsittelevät erilaisia ärsykkeitä, niin tunteet on yksi takaisinkytkentä, mutta yhtä lailla se tieto, joka meillä on maailmasta, niin vaikuttaa tuohon valenssin tietoiseen manifestaatioon, mikä taas ilmenee siinä että yksilö kokee positiivisia taikka negatiivisia tuntemuksia, ja tekee niiden perusteella päätöksiä.

Ilmeisesti olen sitten ymmärtänyt jotain väärin. Ymmärtääkseni hermosto on kehittynyt kehollisten viestien (ulkoiset ja sisäiset "aistit") ja niihin reagoimisen välille, jotta evoluutiossa selviytyminen olisi mahdollista. Riippuen mitä tunteilla sitten tarkoitetaan, ovat ne joko tietoisuuteen nouseva osuus kehollisista viesteistä tai myös ne keholliset viestit, jotka jäävät tietoisuuden ulkopuolelle. Toimiiko valenssin muodostuminen siis ilman tietoa kehollisista sisäisistä viesteistä, vai miten tuo menee? Operoiko valenssin muodostuminen vain kehon ulkoisista ärsykkeistä ja niiden prosessoimisesta abstraktilla tasolla? Mutta mihin tunteita sitten tarvitaan? Miten evolluutio on kehittänyt tunteet, jos ne ovat myöhempää perua, kuin valenssin muodostaminen. Olivatko tunteet jokin välivaihe ihmislajin sukupuun kognitiivisessa evoluutiossa? Eivät olleet hyödyllisiä Liitukaudella mutta olivat hyödylisia Kambrikaudella. Tai toisin päin. Vai mikä niiden evolutiivinen funktio on tai on ollut. Osaisitkos korjata ymmärrystäni?

Musta tuntuu että sulla on enemmän tietoa kuin mulla tästä hommasta ainakin aivojen toimintaan ja evoluutioon liittyen, mutta yritän vastata sulle parhaan ymmärrykseni mukaan.

Mä tarkoitin valenssin primitiivisyydellä verrattuna tunteisiin sitä, että kaikilla eliöillä on lähentymis-loitontumis reaktioita, mutta kaikilla eliöillä ei ole tunteita. Jos ajatellaan vaikkapa kärpästä katossa, niin se pyrkii pakoon jos hätistelet sitä. Se perustuu negatiiviseen valenssiin. Mutta ei kärpäsellä ole tunteita. En usko että kärpänen "pelkää" tietoisesti ahdistelijaansa kuten ihminen tekee.

Ja jos oikein ymmärsin tuon Carruthersin sanoman, niin valenssi on aika lailla jopa tiedostamaton ja automaattinen reagointitapa. Mutta kun tuo valenssi nousee tietoisuuteen, niin ihmiset suhtautuu asioihin joko positiivisesti taikka negatiivisesti, ja tekevät sitten päätöksiä tämän perusteella.

Mistä päästään taas siihen kysymykseen, että mitä kaikkia asioita yksilö arvottaa positiivisesti ja negatiivisesti arvioita tehdessään. Mä näkisin, että tietoinen evaluaatio pitää puhtaan valenssin lisäksi sisällään esim. faktuaalisen analyysin taikka sen että toimiiko vastapuoli normien ja sääntöjen mukaan, ja ynnää nää mietteet osaksi positiivista taikka negatiivista evaluaatiotaan, jolle perustaa päätöksensä.

Kiitos. Minun pitää tutustua tuohon tulokulmaan tarkemmin, että kaikilla ei olisi tunteita.

Alustavasti näkisin, että tunne olisi karkeasti ottaen keholinen viesti ja se voi jäädä alitajuiseksi vähintään eliöillä, joilla ei ole tietoisuutta. Vaikuttaisi ja yltäisi tietoisuuteen joiltain osin ja oikeissa tilanteissa aina, jos tietoisuus löytyy. Voi hyvin olla että kaikilla eliöillä ei ole palautejärjestelmää kehossa eli hermosto olisi tietämätön esim raajojen asennosta ja että kun vaan stimuloidaan raajoja, ne toimisivat jonkinlaisena automaationa aina oikein riippumatta sitä, onko jalka ylhäällä vai alhaalla. Mutta tämä on enemmän subjektivista spekulaatiotani, joten kannattaa nauttia se suolan kanssa. Täytyy katsoa mihin päädyn nettihakujeni jälkeen tämän kanssa.

Niin, siis S-R palautejärjestelmä on kaikilla eliöillä, jotta ne pystyvät reagoimaan ympäristöönsä. Ja suurimmalla osalla eläimistäkin on vähintään alkeellisia tunteita. Kyllä se lammas pelkää laitumella kun susi tulee paikalle ja ryhtyy tappamaan.

Mutta toisaalta voidaan kysyä, että onko pienemmillä eliöillä kuten kärpäsillä taikka hyttysillä tunteita?

Mun käsittääkseni ei ole, mutta se ei tarkoita etteikö niillä olisi palautejärjestelmää, joka auttaa niitä selviytymään. Kyllä on, mutta se perustuu valenssiin tunteiden sijaan.