Keskustelua faktoista

[Purdue]

Saisko jotain neurokorrelaatteja tuolle valenssille joka on tunteita fundamentaalimpi.

En ole perehtynyt neurotieteelliseen tutkimukseen tämän asian tiimoilta.

Mutta tuossa on tuo lainaus edelleen, jossa eläintutkimukseen perustuen esim. tätä asiaa perustellaan:

Carruthers also references research on nonhuman animals to show that valence operates independently of conscious emotion.

These studies support the idea that valence is a **basic evaluative mechanism**, not just a byproduct of emotion.

So while emotions are important, Carruthers emphasizes **valence as the foundational mechanism**—the silent signal that steers our choices beneath the surface.

Nuo sitaatit on noista mun Copilotilta saamista vastauksista, jotka linkkasin tossa edellä tähän lankaan.


Ja sitten sellainen huomio vielä, että Carruthersin väite liittyy päätöksentekoon: valenssi on tunteita fundamentaalimpi päätöksenteossa ja valinnoissa. Muuhun hän ei ota kantaa.

[HuuHaata]

Tiede on faktojen kanssa jännän äärellä, koska kielimallit jyrää kaiken uusiksi.

Aiemmin koko yliopistojärjestelmä on perustunut vakauteen, jossa uusi on pelottavana lähes kokonaan estetty. Sallien se vain poikkeustapauksissa, kuten Nobelistien toimesta johonkin rajaan asti.

[Stadin öljylanne]

Oletko Purdue siis sitä mieltä tai onko Carruthers sitä mieltä, että mielihyvä ja mielipaha eivät ole tunteita? Vai vain sitä mieltä, että ne eivät ole välttämättä tietoisuuteen asti nousevia tunteita, vaan pysyvät alitajuisina, joten niiden kutsuminen tunteiksi on väärin?

Carruthers on tätä mieltä (kirjassa lainaus sivulta p.26):

["i]The main upshot of this section is that valence (pleasure and displeasure when conscious) plays a critical common-currency-like role in decision-making.[/i]"

Carruthers siis määrittelee mielihyvän ja mielipahan valenssin tietoiseksi komponentiksi.

Toisekseen, niin mielihyvä ja mielipaha eivät ole "tunteita" kuten perustunteet ilo, suru, viha, rakkaus, inho ja hämmästys.

Mielihyvä ja mielipaha toimivat kuitenkin +/- akselilla, eli samalla akselilla kuin valenssi, ja tämä positiivinen ja negatiivinen arvottaminen on myös tunteiden yksi taustatekijä.

Valenssi, tiedostetut tunteet sekä valenssin tiedostettu puoli eli mielihyvä/mielipaha Carruthersin termein (jonka Rozin määrittelee positiiviseksi ja negatiiviseksi asioiden kokemiseksi), niin niitä kaikkia yhdistää affekti, kuten Carrutherskin toteaa.

Affekti on psykologiassa kattokäsite tunteille, mielialoille, valenssille ja mielihyvälle/mielipahalle.

Eli eikö tuo edellytä, että aivoissa on jokin verkosto, joka tuottaa alitajuisen "mielihyvä- mielipahainformaation" tai "+/-" -informaation ja sitten kokonaan eri verkosto, joka tuottaa tietoisen "mielihyvä- ja mielipahainformaation" tai "+/-" -informaation?

Itse olen luullut, että sama verkosto hoitaisi molemmat. Ja että "mielihyvä-/mielipaha" tai "+/-" -informaatio päätyy siitä tietoisuuteen asti vain, mikäli se poikkeaa riittävästi aivojen ennusteesta. Jos ei poikkea ennusteesta riittävästi, pysyisi "mielihyvä-/mielipaha" tai "+/-" -informaatio tiedostamattomana automaationa. Jos taas poikkeaa riittävästi, kyseisestä valenssista olisi erotettavissa tietoinen tunnesisältö.

Eli esimerkiksi 1+2=3 ei olisi tunteettomasti ja vain loogisesti oikein laskettu lasku, vaan sen tunteettomuus johtuisi vain siitä, että päättelyssä valenssin toteutunut tunnesisältö ei poikennut aivojemme ennusteesta kyseisen valenssin tunnesisällölle.

[Purdue]

Eli eikö tuo edellytä, että aivoissa on jokin verkosto, joka tuottaa alitajuisen "mielihyvä- mielipahainformaation" tai "+/-" -informaation ja sitten kokonaan eri verkosto, joka tuottaa tietoisen "mielihyvä- ja mielipahainformaation" tai "+/-" -informaation?

Itse olen luullut, että sama verkosto hoitaisi molemmat. Ja että "mielihyvä-/mielipaha" tai "+/-" -informaatio päätyy siitä tietoisuuteen asti vain, mikäli se poikkeaa riittävästi aivojen ennusteesta. Jos ei poikkea ennusteesta riittävästi, pysyisi "mielihyvä-/mielipaha" tai "+/-" -informaatio tiedostamattomana automaationa. Jos taas poikkeaa riittävästi, kyseisestä valenssista olisi erotettavissa tietoinen tunnesisältö.

Eli esimerkiksi 1+2=3 ei olisi tunteettomasti ja vain loogisesti oikein laskettu lasku, vaan sen tunteettomuus johtuisi vain siitä, että päättelyssä valenssin toteutunut tunnesisältö ei poikennut aivojemme ennusteesta kyseisen valenssin tunnesisällölle.

Nyt ruvetaan menemään alueelle, jota en juurikaan tunne, joten kysyin Googlelta, jonka tekoäly yhteenveto tuossa:

The brain regions associated with approach and avoidance behavior, often linked to emotional valence, include the prefrontal cortex (PFC) and the amygdala. Specifically, the left PFC is associated with approach behaviors (positively valenced emotions), while the right PFC is linked to avoidance behaviors (negatively valenced emotions). The amygdala, a key structure in the limbic system, also plays a crucial role in processing emotions like fear and anxiety, which are often associated with avoidance.

Here's a more detailed breakdown:

Prefrontal Cortex (PFC): The PFC is highly involved in decision-making, including approach and avoidance behaviors.

Specifically:

Left PFC: Studies show increased activity in the left PFC when individuals are presented with stimuli associated with positive valence (e.g., pleasant smells, monetary rewards). This suggests the left PFC is important for approach-related actions and emotions.

Right PFC: Conversely, the right PFC is more active when individuals are presented with stimuli associated with negative valence (e.g., unpleasant smells, monetary losses). This indicates a role in avoidance behaviors and negative emotions.

Amygdala: The amygdala, part of the limbic system, is crucial for processing emotions, particularly those related to fear, anxiety, and aggression, all of which are tied to avoidance behaviors.

Anterior Prefrontal Cortex (aPFC): The aPFC, particularly in the context of approach-avoidance conflict, is active when there is incongruence between instructions and action tendencies. It may play a role in suppressing automatic action tendencies that are incompatible with current goals.

Hippocampus: The hippocampus, particularly the anterior portion, has been implicated in avoidance behaviors, potentially tracking the level of threat in a given situation.

Anterior Cingulate Cortex (ACC): The perigenual and subgenual ACC (pgACC & sgACC) are involved in approach behaviors, especially in individuals with lower neuroticism.

These brain regions work together to enable organisms to navigate their environment, seeking out beneficial stimuli while avoiding potential threats.

Lähde: Google haun tekoäly vastaus

The brain appraises valence, which refers to the positive or negative quality of an emotion or stimulus, through complex neural circuits and appraisal processes. This appraisal involves evaluating the relevance, implications, coping potential, and normative significance of events or stimuli. Key brain regions like the amygdala, prefrontal cortex, and striatum play crucial roles in this process.

In essence, valence appraisal is a dynamic and complex process involving multiple brain regions and appraisal mechanisms, ultimately guiding our behavior and emotional responses based on the perceived value of stimuli.

Lähde: Google haun tekoäly vastaus

Valence, the inherent positive or negative feeling associated with a stimulus, is generated in the brain through complex interactions between different neural circuits. Subconscious and conscious valence arise from distinct, yet interconnected, pathways. Subconscious valence arises from automatic, often learned, associations between stimuli and emotional responses, while conscious valence involves higher-level cognitive processing and awareness.

Subconscious Valence:

Learned Associations: Subconscious valence is heavily influenced by past experiences and learned associations. The brain creates neural pathways that link specific stimuli to emotional responses, often without conscious awareness.

Amygdala: The amygdala, a key structure in the brain's emotional processing system, plays a crucial role in processing and storing emotional memories. It rapidly assesses stimuli for their potential threat or reward and triggers appropriate emotional responses.

Conscious Valence:

Higher-Level Processing: Conscious valence involves higher-level cognitive processing, including attention, appraisal, and emotional regulation.

Prefrontal Cortex: The prefrontal cortex, responsible for executive functions, plays a significant role in conscious emotional experience and regulation.

Cognitive Appraisal: Conscious valence can be influenced by how we interpret and evaluate a situation. This appraisal process can modulate or even override the initial subconscious emotional response.

Lähde: Google haun tekoäly yhteenveto

Tuossa sulle Googlen tekoälyn tekemiä yhteenvetoja aiheesta. Ehkäpä nämä selventävät asiaa?! Itse en ainakaan pysty antamaan tuota parempaa vastausta sun kysymyksen.

[Stadin öljylanne]

Joko sinä Purdue et ymmärrä, mitä google sinulle vastaa tai minä en ymmärrä mitä google minulle vastaa

Minä: Tapahtuuko tietoinen ajattelu eri hermoverkostolla kuin opitulla hermoverkostolla vai tapahtuuko tietoinen ajattelu opitulla hermoverkostolla. Eli että olisi erikseen muistihermoverkosto ja sitten tietoisuushermoverkosto?

Gemini: Yksinkertaistetusti, **tietoinen ajattelu tapahtuu olennaisesti opituilla hermoverkostoilla.** Aivoissa ei ole erillisiä, toisistaan täysin riippumattomia "muistihermoverkostoja" ja "tietoisuushermoverkostoja", jotka toimisivat toisistaan erillään. Sen sijaan ne ovat **syvästi integroituneita ja toisiinsa kietoutuneita.**

Tässä tarkemmin:

---

### Miten aivot toimivat?

Aivojen toiminta perustuu **hermoverkostojen** (neural networks) aktivoitumiseen. Nämä verkostot ovat miljardien hermosolujen, eli neuronien, muodostamia monimutkaisia yhteyksiä. Oppiminen tapahtuu näiden yhteyksien vahvistuessa tai heikentyessä kokemusten myötä. Tätä kutsutaan **neuroplastisuudeksi**.

---

### Tietoinen Ajattelu ja Opitut Hermoverkostot

1. **Oppiminen luo pohjan tietoisuudelle:** Kaikki, mitä koemme, opimme ja muistamme, tallentuu aivoihin hermoverkostojen muutoksina. Nämä opitut rakenteet (esim. tieto kielestä, käsitteistä, taidoista, maailman säännöistä) ovat ne "työkalut" ja "sisältö", joilla tietoinen ajattelu operoi. Et voi ajatella tiedostetusti jostain asiasta, josta sinulla ei ole mitään aikaisempaa tietoa tai kokemusta.

2. **Muisti on keskeinen osa tietoisuutta:** Tietoinen ajattelu vaatii jatkuvaa pääsyä muistiin. Kun ajattelet jotain, käytät **työmuistiasi**, joka on lyhytaikainen tila, jossa tietoa pidetään aktiivisena käsittelyä varten. Työmuisti perustuu puolestaan **pitkäkestoisessa muistissa** olevien opittujen verkostojen aktivointiin. Et voi käydä ajatusta loppuun ilman, että muistat ajatuksen aiemmat osat.

3. **Ei yhtä "tietoisuuskeskusta":** Nykykäsityksen mukaan tietoisuus ei sijaitse yhdessä aivojen tietyssä paikassa. Sen sijaan se syntyy useiden eri aivoalueiden välisen **integroidun toiminnan ja tiedon jakamisen** seurauksena. Tämä integraatio tapahtuu dynaamisesti erilaisten hermoverkostojen yhteistyönä. Esimerkiksi Default Mode Network (DMN) on keskeinen verkosto, joka aktivoituu, kun ajattelemme itseämme, suunnittelemme tulevaa tai muistelemme menneitä, ja se on vahvasti sidoksissa tietoiseen ajatteluun.

---

### Muisti- ja Tietoisuusverkostojen suhde

Sen sijaan, että olisi kaksi erillistä verkostoa, voimme ajatella sitä näin:

* **Muistihermoverkostot** ovat ne, jotka tallentavat ja edustavat oppimaamme tietoa ja kokemuksia.
* **Tietoisuus** on prosessi tai tila, joka syntyy, kun näitä opittuja muistihermoverkostoja aktivoidaan, integroidaan ja käsitellään dynaamisesti. Se on ikään kuin tietoinen "käyttöliittymä" tai "työpöytä", jolla aivot operoivat opituilla tiedoilla.

Esimerkiksi, kun opit ajamaan pyörällä, luot aivoihisi uusia hermoverkostoja ja vahvistat vanhoja. Aluksi ajaminen voi olla hyvin tietoista ja vaatia paljon keskittymistä (tietoinen ajattelu hyödyntää näitä vastikään opittuja verkostoja). Kun taito automatisoituu, se siirtyy enemmän tiedostamattomalle tasolle, mutta itse *mahdollisuus* tietoiseen pyöräilyyn tai siitä ajatteluun perustuu edelleen näihin opittuihin hermoverkostoihin.

**Yhteenveto:** Tietoinen ajattelu hyödyntää ja on riippuvainen opituista hermoverkostoista. Ne eivät ole toisistaan erillisiä, vaan tietoisuus nousee opittujen rakenteiden dynaamisesta vuorovaikutuksesta ja integroinnista aivoissa.

Minä: Muodostetaanko valenssi eri hermoverkoatolla kuin opitulla hermoverkostolla?

Gemini: **Ei, valenssia ei muodosteta täysin erillisillä hermoverkostoilla kuin opitulla hermoverkostolla.** Sen sijaan **opitut hermoverkostot ovat olennainen osa valenssin muodostumista ja kokemista.**

Tässä tarkemmin:

---

### Miten valenssi muodostuu aivoissa?

Valenssi, eli jonkin asian tai kokemuksen koettu miellyttävyys tai epämiellyttävyys, on monimutkainen aivotoiminnan tulos. Se syntyy useiden aivoalueiden välisen yhteistyönä, ja tähän prosessiin liittyy vahvasti **oppiminen ja aiemmat kokemukset**.

**Keskeisiä aivoalueita valenssin käsittelyssä ovat:**

* **Mantelitumake (Amygdala):** Tärkeä alue emotionaalisten ärsykkeiden havaitsemisessa ja niiden valenssin arvioinnissa, erityisesti negatiivisen valenssin (pelko, ahdistus).
* **Ventrale striatum (sis. Nucleus Accumbens):** Keskeinen palkitsemisen ja mielihyvän kokemisessa, liittyy positiiviseen valenssiin.
* **Aivokuoren etuosat (Prefrontal Cortex), erityisesti ventromediaalinen prefrontaalikorteksi (vmPFC):** Osallistuu emotionaalisen tiedon arviointiin ja päätöksentekoon valenssin perusteella.
* **Aivosaari (Insula):** Liittyy kehollisten tuntemusten ja subjektiivisten tunteiden kokemiseen, ja sillä on rooli sekä positiivisen että negatiivisen valenssin käsittelyssä.

Nämä alueet eivät toimi eristyksissä, vaan ne muodostavat **laajoja hermoverkostoja**, jotka kommunikoivat keskenään.

---

### Opittujen hermoverkostojen rooli valenssin muodostamisessa

1. **Assosiatiivinen oppiminen:** Suuri osa siitä, miten koemme jonkin asian positiivisena tai negatiivisena, on **opittua**. Esimerkiksi Pavlovilainen ehdollistuminen osoittaa, miten aiemmin neutraali ärsyke (kuten tietty ääni) voi saada positiivisen tai negatiivisen valenssin, jos se yhdistetään toistuvasti miellyttävään tai epämiellyttävään kokemukseen. Nämä assosiaatiot tallentuvat ja muuttavat hermoverkostojen yhteyksiä.
2. **Muistin ja tunteiden kytkös:** Valenssi on erottamattomasti sidoksissa muistiin. Kun muistelemme jotain tapahtumaa, emme muista vain faktoja, vaan myös siihen liittyvän tunnevalenssin. Tämä viittaa siihen, että **muistiverkostot ja valenssia käsittelevät verkostot ovat integroituneita.**
3. **Yksilölliset erot:** Ihmisten valenssin kokemisessa on suuria yksilöllisiä eroja, jotka johtuvat osittain heidän ainutlaatuisista oppimiskokemuksistaan ja siitä, miten heidän aivonsa ovat muokkautuneet näiden kokemusten perusteella. Optimistien aivoissa voi esimerkiksi olla samankaltaisia hermoverkostojen aktivaatiokuvioita, kun he ajattelevat tulevaisuutta positiivisesti.

### Johtopäätös

Aivoissa ei ole erillistä "valenssin muodostamisen hermoverkostoa", joka toimisi täysin riippumattomana opituista verkostoista. Sen sijaan **valenssi syntyy kompleksisessa ja dynaamisessa vuorovaikutuksessa useiden aivoalueiden välillä, ja tämä prosessi on syvästi muokattu ja vaikutettu oppimisen ja aiempien kokemusten kautta.** Opitut hermoverkostot eivät siis ole vain passiivinen "tallennustila", vaan aktiivinen osa valenssin luomista ja muokkaamista.

*******************

Tulkitsetko Purdue omia hakutuloksiasi siis siten, että on erikseen tietoinen velensaihermoverkosto ja sitten on kokonaan oma tiedostamaton valenssihermoveekosto?

[Stadin öljylanne]

Kysyin saman kysymyksen googlelta.

Minä: Onko erikseen tietoinen valenssihermoverkosto ja siitä poikkeava tiedostamaton valenssihermoverkosto?

Gemini: Se, onko olemassa erillisiä hermoverkostoja tietoista ja tiedostamatonta valenssin käsittelyä varten, on monimutkainen kysymys, ja **nykyinen näkemys on pikemminkin jatkumo kuin tiukka jako erillisiin verkostoihin.**

---

### Tietoinen ja Tiedostamaton Valenssin Käsittely

Aivot käsittelevät jatkuvasti informaatiota sekä tietoisella että tiedostamattomalla tasolla. Myös valenssiarvioita tehdään molemmilla tasoilla:

* **Tiedostamaton valenssin käsittely:** Tämä on nopeaa, automaattista ja tapahtuu usein ilman, että olemme siitä tietoisia. Esimerkiksi, jos näet lyhyen vilahduksen käärmeestä, aivosi voivat rekisteröidä sen negatiivisen valenssin (uhka) ja valmistella "taistele tai pakene" -reaktion, ennen kuin edes tiedostat nähneesi käärmeen. Tähän osallistuvat usein varhaiset sensoriset alueet ja subkortikaaliset rakenteet, kuten **mantelitumake (amygdala)**, joka on keskeinen uhkaavien tai palkitsevien ärsykkeiden nopeassa tunnistamisessa.

* **Tietoinen valenssin käsittely:** Tämä on hitaampaa, joustavampaa ja vaatii aktiivista tarkkaavaisuutta. Se sisältää korkeamman tason kognitiivisia prosesseja, kuten arviointia, harkintaa ja suunnittelua. Kun punnitset eri vaihtoehtojen hyviä ja huonoja puolia tietoisesti (esim. minkä ammatin valitsisit), olet tekemisissä tietoisen valenssin käsittelyn kanssa. Tähän osallistuvat vahvasti **aivokuoren etuosat (erityisesti prefrontaalikorteksi)** sekä muut alueet, jotka ovat mukana työmuistissa ja päätöksenteossa.

---

### Eivät Erillisiä Verkostoja, vaan Erilaisia Prosessointitasoja ja Reittejä

Vaikka tiedostamaton ja tietoinen valenssin käsittely eroavat toisistaan nopeudessa ja mukana olevien aivoalueiden aktivaation laajuudessa, ne eivät yleensä perustu täysin **erillisiin hermoverkostoihin**. Pikemminkin kyse on:

1. **Paralleelisista reiteistä:** Aivoissa on usein rinnakkaisia reittejä, jotka käsittelevät samaa tietoa eri tavoin. Esimerkiksi emotionaalisen tiedon käsittelyssä puhutaan usein "matalasta reitistä" (low road), joka kulkee suoraan talamuksesta mantelitumakkeeseen nopeaa, tiedostamatonta reaktiota varten, ja "korkeasta reitistä" (high road), joka kulkee talamuksesta aivokuorelle ja sieltä mantelitumakkeeseen mahdollistaen hitaamman, tietoisemman ja yksityiskohtaisemman arvioinnin. Molemmat reitit käsittelevät valenssia.

2. **Aivoalueiden integroinnista:** Tietoisuus itsessään ei ole yksi verkosto, vaan se nousee useiden aivoalueiden välisestä **integroidusta toiminnasta**. Samat aivoalueet (kuten mantelitumake, insula, prefrontaalikorteksi) osallistuvat sekä tiedostamattomaan että tietoiseen valenssin käsittelyyn, mutta niiden aktivaatiokuvio ja yhteys muihin alueisiin voivat vaihdella riippuen prosessoinnin tietoisuuden tasosta. Esimerkiksi, tietoinen valenssin arviointi voi vaatia laajempien aivoverkostojen (kuten fronto-parietaalisten verkostojen) aktivaatiota ja synkronointia.

3. **Hyerarkkisesta käsittelystä:** Valenssin käsittely alkaa usein hyvin perustasolla ja tiedostamattomasti (esim. aivojen tunnistaessa nopeasti uhan tai palkkion signaalin), ja voi sitten eskaloitua tiedostavammalle tasolle, jos ärsyke on riittävän merkityksellinen tai jos tilanne vaatii tarkempaa harkintaa.

**Yhteenveto:** Ei ole kahta erillistä "valenssihermoverkostoa". Sen sijaan **samojen, dynaamisesti muuttuvien hermoverkostojen eri osat ja aktivaatiotasot osallistuvat sekä tiedostamattomaan että tietoiseen valenssin käsittelyyn.** Tiedostamaton käsittely voi olla nopeampaa ja reaktiivisempaa, kun taas tietoinen käsittely on hitaampaa ja mahdollistaa syvällisemmän analyysin ja harkinnan. Ne ovat pikemminkin eri toimintatapoja samojen järjestelmien sisällä.

[Purdue]

Joko sinä Purdue et ymmärrä, mitä google sinulle vastaa tai minä en ymmärrä mitä google minulle vastaa
. . .
Tulkitsetko Purdue omia hakutuloksiasi siis siten, että on erikseen tietoinen velensaihermoverkosto ja sitten on kokonaan oma tiedostamaton valenssihermoveekosto?

Mä luulen, että me tehdään eri kysymyksiä kun meitä kiinnostaa tässä hommassa eri asiat. Mua kiinnostaa valenssin suhde päätöksentekoon, ja sua taas tuntuu kiinnostavan tunteet, aivojen toiminta sekä tietoisen ja tiedostamattoman prosessoinnin erot ja yhteydet.

Ja en ole tulkinnut omia hakutuloksiani niin, että olisi erikseen tiedostettu ja tiedostamaton valenssihermoverkosto.

En ole itse asiassa ajatellut koko asiaa, mutta se tuntuu olevan tosiasia että aivot prosessoivat valenssia sekä tietoisella että tiedostamattomalla tasolla.

[Stadin öljylanne]

Joko sinä Purdue et ymmärrä, mitä google sinulle vastaa tai minä en ymmärrä mitä google minulle vastaa
. . .
Tulkitsetko Purdue omia hakutuloksiasi siis siten, että on erikseen tietoinen velensaihermoverkosto ja sitten on kokonaan oma tiedostamaton valenssihermoveekosto?

Mä luulen, että me tehdään eri kysymyksiä kun meitä kiinnostaa tässä hommassa eri asiat. Mua kiinnostaa valenssin suhde päätöksentekoon, ja sua taas tuntuu kiinnostavan tunteet, aivojen toiminta sekä tietoisen ja tiedostamattoman prosessoinnin erot ja yhteydet.

Ja en ole tulkinnut omia hakutuloksiani niin, että olisi erikseen tiedostettu ja tiedostamaton valenssihermoverkosto.

En ole itse asiassa ajatellut koko asiaa, mutta se tuntuu olevan tosiasia että aivot prosessoivat valenssia sekä tietoisella että tiedostamattomalla tasolla.

Päätöksenteko minuakin kiinnostaa. Nähdäkseni rakensit mielivaltaisen eron päätöksenteon ja tunteiden välille. Tai tietoisten tunteiden ja tiedostamattomien tunteiden välille päätöksenteossa, vaikka nuo ovat aivoissa kaikki samalla jatkumolla. Tosin tuo tulkintani intentiostasi saattoi olla väärä. Pahoittelut siinä tapauksessa ohi aiheen mennyt rönsyilyni.

[Purdue]

Joko sinä Purdue et ymmärrä, mitä google sinulle vastaa tai minä en ymmärrä mitä google minulle vastaa
. . .
Tulkitsetko Purdue omia hakutuloksiasi siis siten, että on erikseen tietoinen velensaihermoverkosto ja sitten on kokonaan oma tiedostamaton valenssihermoveekosto?

Mä luulen, että me tehdään eri kysymyksiä kun meitä kiinnostaa tässä hommassa eri asiat. Mua kiinnostaa valenssin suhde päätöksentekoon, ja sua taas tuntuu kiinnostavan tunteet, aivojen toiminta sekä tietoisen ja tiedostamattoman prosessoinnin erot ja yhteydet.

Ja en ole tulkinnut omia hakutuloksiani niin, että olisi erikseen tiedostettu ja tiedostamaton valenssihermoverkosto.

En ole itse asiassa ajatellut koko asiaa, mutta se tuntuu olevan tosiasia että aivot prosessoivat valenssia sekä tietoisella että tiedostamattomalla tasolla.

Päätöksenteko minuakin kiinnostaa. Nähdäkseni rakensit mielivaltaisen eron päätöksenteon ja tunteiden välille. Tai tietoisten tunteiden ja tiedostamattomien tunteiden välille päätöksenteossa, vaikka nuo ovat aivoissa kaikki samalla jatkumolla. Tosin tuo tulkintani intentiostasi saattoi olla väärä. Pahoittelut siinä tapauksessa ohi aiheen mennyt rönsyilyni.

Rakensinko? Vai rakensitko sinä tietoisen olkiukon tästä aiheesta?


Tuossa kaksi aiempaa kommenttiani:

Joo, toki valenssiin liittyy tunteet, mutta valenssi on "primitiivisempi" koska tunteet syntyy valenssin perusteella. Ja toki kun ajatellaan tuota "appraisal" prosessia, jossa aivot käsittelevät erilaisia ärsykkeitä, niin tunteet on yksi takaisinkytkentä, mutta yhtä lailla se tieto, joka meillä on maailmasta, niin vaikuttaa tuohon valenssin tietoiseen manifestaatioon, mikä taas ilmenee siinä että yksilö kokee positiivisia taikka negatiivisia tuntemuksia, ja tekee niiden perusteella päätöksiä.

Käytännössähän kuitenkin tutkimus on osoittanut, että ihminen tekee päätöksiä myös tunteiden varassa, mutta sekä tunteissa, mielihyvässä että valenssissa on kyse siis affektiivisuudesta, joka pitää sisällään tunteiden lisäksi myös siis mielihyvän ja mielipahan (valenssin tietoinen ilmentyminen).

Yritän tässä sanoa, että päätöksiä ja valintoja voidaan tehdä sekä valenssin (tietoisesti mielihyvä) että tunteiden perusteella. Tunteet ovat monipuolisempia affektiivisten tilojen ilmauksia kuin valenssi, joka koetaan pelkästään +/- akselilla.

Olen koko ajan sanonut, että tunteitakin on, mutta että se on tunteiden sijaan +/- valenssi, joka painaa enemmän vaakakupissa kun ihmiset tekevät valintoja ja päätöksiä.

Ja tutkimustulokset tukevat tätä Carruthersin argumenttia, joten miksi ei tämä sulle kelpaa?

[Purdue]

Ja ei tuo Carruthers ole ainoa, joka valenssin merkitystä painottaa. Nobel palkittu psykologi Daniel Kahneman esimerkiksi kirjoittaa seuraavassa kirjassa aiheesta, eli kuinka mahdollisesti mitata "objektiivista onnellisuutta":


Well-Being : The Foundations of Hedonic Psychology

In his article "Objective Happiness," Daniel Kahneman argues that happiness should be understood as the sum of "instantaneous utilities" experienced over a period of time, rather than relying on retrospective evaluations or global life satisfaction judgments. This "objective happiness" is distinct from what we might call the "remembering self's" perspective, which is prone to biases and inaccuracies. The concept of valence, which refers to the inherent positive or negative quality of an experience, plays a key role in Kahneman's framework because each moment's "instantaneous utility" is determined by its valence.

Here's a more detailed explanation:

Experienced vs. Remembering Self: Kahneman distinguishes between the "experiencing self," which is the one living through moments, and the "remembering self," which later evaluates those experiences.

Instantaneous Utility: Objective happiness is built upon the concept of "instantaneous utility," which is the valence (positive or negative) associated with a person's experience at any given moment.

Temporal Integration: To arrive at an overall assessment of happiness for a period, one needs to integrate (sum up) the instantaneous utilities of all moments within that period.

Critique of Retrospective Evaluations: Kahneman's theory critiques the reliance on retrospective evaluations (like asking someone about their overall happiness with a vacation) because these evaluations are often influenced by how the experience is remembered, not necessarily how it was actually lived through.

Valence as a Foundation: The concept of valence is fundamental to this idea because each moment's contribution to objective happiness is determined by the positive or negative valence of the experience at that time.

Relating to Well-being: While Kahneman's focus is on happiness, his work also has implications for understanding well-being. He suggests that objective happiness, as he defines it, might be a more reliable indicator of overall well-being than subjective, retrospective judgments.

In essence, Kahneman's "objective happiness" is a more nuanced and potentially more accurate way of assessing happiness by focusing on the sum of experienced valences over time, rather than relying on potentially biased or incomplete memories.

Lähde: Google haun tekoäly yhteenveto

Eli tässä jälleen esimerkki psykologisesta lähestymistavasta, joka käsittelee valenssia, mutta tällä kertaa onnellisuuden näkökulmasta.

[Stadin öljylanne]

Joko sinä Purdue et ymmärrä, mitä google sinulle vastaa tai minä en ymmärrä mitä google minulle vastaa
. . .
Tulkitsetko Purdue omia hakutuloksiasi siis siten, että on erikseen tietoinen velensaihermoverkosto ja sitten on kokonaan oma tiedostamaton valenssihermoveekosto?

Mä luulen, että me tehdään eri kysymyksiä kun meitä kiinnostaa tässä hommassa eri asiat. Mua kiinnostaa valenssin suhde päätöksentekoon, ja sua taas tuntuu kiinnostavan tunteet, aivojen toiminta sekä tietoisen ja tiedostamattoman prosessoinnin erot ja yhteydet.

Ja en ole tulkinnut omia hakutuloksiani niin, että olisi erikseen tiedostettu ja tiedostamaton valenssihermoverkosto.

En ole itse asiassa ajatellut koko asiaa, mutta se tuntuu olevan tosiasia että aivot prosessoivat valenssia sekä tietoisella että tiedostamattomalla tasolla.

Päätöksenteko minuakin kiinnostaa. Nähdäkseni rakensit mielivaltaisen eron päätöksenteon ja tunteiden välille. Tai tietoisten tunteiden ja tiedostamattomien tunteiden välille päätöksenteossa, vaikka nuo ovat aivoissa kaikki samalla jatkumolla. Tosin tuo tulkintani intentiostasi saattoi olla väärä. Pahoittelut siinä tapauksessa ohi aiheen mennyt rönsyilyni.

Rakensinko? Vai rakensitko sinä tietoisen olkiukon tästä aiheesta?


Tuossa kaksi aiempaa kommenttiani:

Joo, toki valenssiin liittyy tunteet, mutta valenssi on "primitiivisempi" koska tunteet syntyy valenssin perusteella. Ja toki kun ajatellaan tuota "appraisal" prosessia, jossa aivot käsittelevät erilaisia ärsykkeitä, niin tunteet on yksi takaisinkytkentä, mutta yhtä lailla se tieto, joka meillä on maailmasta, niin vaikuttaa tuohon valenssin tietoiseen manifestaatioon, mikä taas ilmenee siinä että yksilö kokee positiivisia taikka negatiivisia tuntemuksia, ja tekee niiden perusteella päätöksiä.

Käytännössähän kuitenkin tutkimus on osoittanut, että ihminen tekee päätöksiä myös tunteiden varassa, mutta sekä tunteissa, mielihyvässä että valenssissa on kyse siis affektiivisuudesta, joka pitää sisällään tunteiden lisäksi myös siis mielihyvän ja mielipahan (valenssin tietoinen ilmentyminen).

Yritän tässä sanoa, että päätöksiä ja valintoja voidaan tehdä sekä valenssin (tietoisesti mielihyvä) että tunteiden perusteella. Tunteet ovat monipuolisempia affektiivisten tilojen ilmauksia kuin valenssi, joka koetaan pelkästään +/- akselilla.

Olen koko ajan sanonut, että tunteitakin on, mutta että se on tunteiden sijaan +/- valenssi, joka painaa enemmän vaakakupissa kun ihmiset tekevät valintoja ja päätöksiä.

Ja tutkimustulokset tukevat tätä Carruthersin argumenttia, joten miksi ei tämä sulle kelpaa?

Ymmärsin tuollaisen näkökulman kun sanoit, että tunteet syntyvät valenssin perusteella, että tarkoitat sillä, ettei tunteet olisi integroituneena valenssiin jo alun perinkin, vaan että ensin tulisi valenssi ja vasta sen jälkeen tunteet, kuten ajatellaan varhaisemmissa kognitiivisissa teorioissa (psykologiassa). Psykologian kognitiivisen vallankumouksen alkuvaiheessa oli joitakin suuntauksia, jotka pyrkivät selittämään ihmisen mielen toimintaa tietokoneanalogian kautta, korostaen tiedonkäsittelyä ja sääntöperustaista logiikkaa. Vaikka tunteita ei täysin suljettu pois, niiden rooli valenssin tai arvojen muodostuksessa voitiin nähdä vähäisempänä tai sekundaarisena reaktiona ensisijaisesti kognitiiviseen arviointiin. Esimerkiksi jotkut varhaiset kognitivismin muodot saattoivat nähdä, että ympäristön ärsykkeet arvioidaan kognitiivisesti (hyvä/paha) ja vasta sitten herää siihen liittyvä tunne.

[Stadin öljylanne]

Ja ei tuo Carruthers ole ainoa, joka valenssin merkitystä painottaa. Nobel palkittu psykologi Daniel Kahneman esimerkiksi kirjoittaa seuraavassa kirjassa aiheesta, eli kuinka mahdollisesti mitata "objektiivista onnellisuutta":


Well-Being : The Foundations of Hedonic Psychology

In his article "Objective Happiness," Daniel Kahneman argues that happiness should be understood as the sum of "instantaneous utilities" experienced over a period of time, rather than relying on retrospective evaluations or global life satisfaction judgments. This "objective happiness" is distinct from what we might call the "remembering self's" perspective, which is prone to biases and inaccuracies. The concept of valence, which refers to the inherent positive or negative quality of an experience, plays a key role in Kahneman's framework because each moment's "instantaneous utility" is determined by its valence.

Here's a more detailed explanation:

Experienced vs. Remembering Self: Kahneman distinguishes between the "experiencing self," which is the one living through moments, and the "remembering self," which later evaluates those experiences.

Instantaneous Utility: Objective happiness is built upon the concept of "instantaneous utility," which is the valence (positive or negative) associated with a person's experience at any given moment.

Temporal Integration: To arrive at an overall assessment of happiness for a period, one needs to integrate (sum up) the instantaneous utilities of all moments within that period.

Critique of Retrospective Evaluations: Kahneman's theory critiques the reliance on retrospective evaluations (like asking someone about their overall happiness with a vacation) because these evaluations are often influenced by how the experience is remembered, not necessarily how it was actually lived through.

Valence as a Foundation: The concept of valence is fundamental to this idea because each moment's contribution to objective happiness is determined by the positive or negative valence of the experience at that time.

Relating to Well-being: While Kahneman's focus is on happiness, his work also has implications for understanding well-being. He suggests that objective happiness, as he defines it, might be a more reliable indicator of overall well-being than subjective, retrospective judgments.

In essence, Kahneman's "objective happiness" is a more nuanced and potentially more accurate way of assessing happiness by focusing on the sum of experienced valences over time, rather than relying on potentially biased or incomplete memories.

Lähde: Google haun tekoäly yhteenveto

Eli tässä jälleen esimerkki psykologisesta lähestymistavasta, joka käsittelee valenssia, mutta tällä kertaa onnellisuuden näkökulmasta.

En ymmärrä, mistä sinä olet repinyt ajatuksen, että kun hyönteisellä tunteet eivät ole sisään leivottuina valenssiin, eivät ne ole sitä ihmisilläkään vaan valenssi on ihmisilläkin ensin ja vasta sitten tunteet. Vähän sama kuin yrittäisit ymmärtää ihmistä yhdellä solulla sen vuoksi, kun yksisoluiset eliöt edelsivät monisoluisia eliöitä: yksisoluisuus on etusijalla ja monisoluisuus syntyy vasta sen seurauksena. Nuo eivät ole ihmisen kohdalla järkeviä kategorioita eikä ensimmäisellä voi varsinkaan ymmärtää ihmistä eliönä.

[Purdue]

Joko sinä Purdue et ymmärrä, mitä google sinulle vastaa tai minä en ymmärrä mitä google minulle vastaa
. . .
Tulkitsetko Purdue omia hakutuloksiasi siis siten, että on erikseen tietoinen velensaihermoverkosto ja sitten on kokonaan oma tiedostamaton valenssihermoveekosto?

Mä luulen, että me tehdään eri kysymyksiä kun meitä kiinnostaa tässä hommassa eri asiat. Mua kiinnostaa valenssin suhde päätöksentekoon, ja sua taas tuntuu kiinnostavan tunteet, aivojen toiminta sekä tietoisen ja tiedostamattoman prosessoinnin erot ja yhteydet.

Ja en ole tulkinnut omia hakutuloksiani niin, että olisi erikseen tiedostettu ja tiedostamaton valenssihermoverkosto.

En ole itse asiassa ajatellut koko asiaa, mutta se tuntuu olevan tosiasia että aivot prosessoivat valenssia sekä tietoisella että tiedostamattomalla tasolla.

Päätöksenteko minuakin kiinnostaa. Nähdäkseni rakensit mielivaltaisen eron päätöksenteon ja tunteiden välille. Tai tietoisten tunteiden ja tiedostamattomien tunteiden välille päätöksenteossa, vaikka nuo ovat aivoissa kaikki samalla jatkumolla. Tosin tuo tulkintani intentiostasi saattoi olla väärä. Pahoittelut siinä tapauksessa ohi aiheen mennyt rönsyilyni.

Rakensinko? Vai rakensitko sinä tietoisen olkiukon tästä aiheesta?


Tuossa kaksi aiempaa kommenttiani:

Joo, toki valenssiin liittyy tunteet, mutta valenssi on "primitiivisempi" koska tunteet syntyy valenssin perusteella. Ja toki kun ajatellaan tuota "appraisal" prosessia, jossa aivot käsittelevät erilaisia ärsykkeitä, niin tunteet on yksi takaisinkytkentä, mutta yhtä lailla se tieto, joka meillä on maailmasta, niin vaikuttaa tuohon valenssin tietoiseen manifestaatioon, mikä taas ilmenee siinä että yksilö kokee positiivisia taikka negatiivisia tuntemuksia, ja tekee niiden perusteella päätöksiä.

Käytännössähän kuitenkin tutkimus on osoittanut, että ihminen tekee päätöksiä myös tunteiden varassa, mutta sekä tunteissa, mielihyvässä että valenssissa on kyse siis affektiivisuudesta, joka pitää sisällään tunteiden lisäksi myös siis mielihyvän ja mielipahan (valenssin tietoinen ilmentyminen).

Yritän tässä sanoa, että päätöksiä ja valintoja voidaan tehdä sekä valenssin (tietoisesti mielihyvä) että tunteiden perusteella. Tunteet ovat monipuolisempia affektiivisten tilojen ilmauksia kuin valenssi, joka koetaan pelkästään +/- akselilla.

Olen koko ajan sanonut, että tunteitakin on, mutta että se on tunteiden sijaan +/- valenssi, joka painaa enemmän vaakakupissa kun ihmiset tekevät valintoja ja päätöksiä.

Ja tutkimustulokset tukevat tätä Carruthersin argumenttia, joten miksi ei tämä sulle kelpaa?

Ymmärsin tuollaisen näkökulman kun sanoit, että tunteet syntyvät valenssin perusteella, että tarkoitat sillä, ettei tunteet olisi integroituneena valenssiin jo alun perinkin, vaan että ensin tulisi valenssi ja vasta sen jälkeen tunteet, kuten ajatellaan varhaisemmissa kognitiivisissa teorioissa (psykologiassa). Psykologian kognitiivisen vallankumouksen alkuvaiheessa oli joitakin suuntauksia, jotka pyrkivät selittämään ihmisen mielen toimintaa tietokoneanalogian kautta, korostaen tiedonkäsittelyä ja sääntöperustaista logiikkaa. Vaikka tunteita ei täysin suljettu pois, niiden rooli valenssin tai arvojen muodostuksessa voitiin nähdä vähäisempänä tai sekundaarisena reaktiona ensisijaisesti kognitiiviseen arviointiin. Esimerkiksi jotkut varhaiset kognitivismin muodot saattoivat nähdä, että ympäristön ärsykkeet arvioidaan kognitiivisesti (hyvä/paha) ja vasta sitten herää siihen liittyvä tunne.

Pitkältikin on niin, että valenssi tulee ensin ja tunteet vasta sitten. Ja nyt ei ole kyse mistään 1950-luvun tutkimuksesta.

Tuo Carruthersin kirja on julkaistu 2024 ja perustuu uusimmalle tutkimukselle. Ja tuo edellä linkkaamani viittaus Daniel Kahnemanin artikkeliin on sekin suht tuore, kun kirja on julkaistu vuonna 1999.


Tuossa jälleen tekoälyn yhteenveto aiheesta:

In the context of emotions, valence comes first as a foundational element, followed by the experience of emotions. Valence is the inherent positive or negative quality of an experience, while emotions are the subjective experiences that arise from those valence evaluations.

Here's a more detailed explanation:

Valence: Think of valence as the "goodness" or "badness" associated with something. It's the underlying feeling of whether something is pleasant or unpleasant, desirable or undesirable. For example, the sight of a delicious meal might have positive valence, while the sight of a spider might have negative valence.

Emotions: Emotions are the subjective, conscious experiences that arise from our evaluation of valence, combined with other factors. They are the specific feelings that result from our appraisal of situations, such as happiness, sadness, anger, fear, etc. These emotions are often accompanied by physiological changes and behavioral responses.

In essence, valence is the first step in the process, providing the initial positive or negative evaluation, and then emotions arise as a result of further processing and experience of that valence.

Lähde: Google haun tekoäly yhteenveto

Ei tota enää voi ton selvemmin ilmaista!

[Purdue]

Ja ei tuo Carruthers ole ainoa, joka valenssin merkitystä painottaa. Nobel palkittu psykologi Daniel Kahneman esimerkiksi kirjoittaa seuraavassa kirjassa aiheesta, eli kuinka mahdollisesti mitata "objektiivista onnellisuutta":


Well-Being : The Foundations of Hedonic Psychology

In his article "Objective Happiness," Daniel Kahneman argues that happiness should be understood as the sum of "instantaneous utilities" experienced over a period of time, rather than relying on retrospective evaluations or global life satisfaction judgments. This "objective happiness" is distinct from what we might call the "remembering self's" perspective, which is prone to biases and inaccuracies. The concept of valence, which refers to the inherent positive or negative quality of an experience, plays a key role in Kahneman's framework because each moment's "instantaneous utility" is determined by its valence.

Here's a more detailed explanation:

Experienced vs. Remembering Self: Kahneman distinguishes between the "experiencing self," which is the one living through moments, and the "remembering self," which later evaluates those experiences.

Instantaneous Utility: Objective happiness is built upon the concept of "instantaneous utility," which is the valence (positive or negative) associated with a person's experience at any given moment.

Temporal Integration: To arrive at an overall assessment of happiness for a period, one needs to integrate (sum up) the instantaneous utilities of all moments within that period.

Critique of Retrospective Evaluations: Kahneman's theory critiques the reliance on retrospective evaluations (like asking someone about their overall happiness with a vacation) because these evaluations are often influenced by how the experience is remembered, not necessarily how it was actually lived through.

Valence as a Foundation: The concept of valence is fundamental to this idea because each moment's contribution to objective happiness is determined by the positive or negative valence of the experience at that time.

Relating to Well-being: While Kahneman's focus is on happiness, his work also has implications for understanding well-being. He suggests that objective happiness, as he defines it, might be a more reliable indicator of overall well-being than subjective, retrospective judgments.

In essence, Kahneman's "objective happiness" is a more nuanced and potentially more accurate way of assessing happiness by focusing on the sum of experienced valences over time, rather than relying on potentially biased or incomplete memories.

Lähde: Google haun tekoäly yhteenveto

Eli tässä jälleen esimerkki psykologisesta lähestymistavasta, joka käsittelee valenssia, mutta tällä kertaa onnellisuuden näkökulmasta.

En ymmärrä, mistä sinä olet repinyt ajatuksen, että kun hyönteisellä tunteet eivät ole sisään leivottuina valenssiin, eivät ne ole sitä ihmisilläkään vaan valenssi on ihmisilläkin ensin ja vasta sitten tunteet. Vähän sama kuin yrittäisit ymmärtää ihmistä yhdellä solulla sen vuoksi, kun yksisoluiset eliöt edelsivät monisoluisia eliöitä: ylsisoluisuus on etusijalla ja monisoluisuus syntyy vasta sen päälle. Nuo eivät ole ihmisen kohdalla järkevä rajanveto kun yritetään ymmärtää ihmistä.

Viittaan tässä tuohon juuri edellä tekemääni postaukseen, jossa Google haun tekoäly yhteenveto on samoilla linjoilla kansani.

Musta nyt tuntuu ettet sä ymmärrä taikka halua ymmärtää mistä valenssissa on kyse ja mikä on sen merkitys ihmisen valinnoille ja päätöksenteolle.

[Stadin öljylanne]

Eli sinulla on tuo paradigman vastainen käsitys etkä ymmärrä sen olevan paradigman vastainen. Kiitos. Tiedän jatkossa olla suotta provosoitunatta kun sinä et huomaa asiaa. Ei ole ensimäinen kerta kun näen ristiriitoja siellä missä muut eivät näe. Se on luonnollisesti täysin subjektiivisesti minun oma ongelmani.