Purdue kirjoitti: ↑02 Elo 2025, 14:37
Tuosta Popperin 3 maailman ontologiasta, niin olen siitä nyttemmin luopunut. Ihan sen takia että se monimutkaistaa asioita liikaa. On vain yksi maailma, jossa on kaksi aspektia: materiaalinen eksistenssi ja subjektiivinen todellisuus.
Palaan vielä tähän Popperin kolmen maailman ontologiaan. Totesit, että olet siitä nyttemmin luopunut, koska se monimutkaistaa asioita liikaa.
Kirjoitit: "On vain yksi maailma, jossa on kaksi aspektia: materiaalinen eksistenssi ja subjektiivinen todellisuus."
Olen tästä täysin samaa mieltä. Ja lisäisin vielä, että tämä subjektiivinen todellisuus on itsekin osa materiaalista eksistenssiä – se on olemassa aivojen materiaalisten prosessien käynnissä olemisena.
Jäin kuitenkin pohtimaan, mitä tarkalleen tarkoitat sillä, että Popperin malli "monimutkaistaa asioita liikaa"?
Kuten aiemmin totesin: Tuo äskeinen konsensus selkeytti mielessäni myös monistista tulkintaa kolmen maailman mallista:
- Maailma 1: Kaikki oleva – materiaaliset objektit ja niiden luonnonlakien mukaiset vuorovaikutusprosessit.
- Maailma 2: Tämän kokonaisuuden osajoukko – subjektiiviset mielet, jotka ovat materiaalisia prosesseja.
- Maailma 3: Kulttuurinen todellisuus, sosiaalinen todellisuus sen osana – maailman 2 osajoukko, joka koostuu subjektiivisiin mieliin hajautuneista intersubjektiivisista prosesseista.
Tässä mallissa maailma 3 ei ole erillinen ontologinen taso, vaan ilmentymä maailman 2 sisäisestä rakenteesta – kulttuurisesti muotoutuneista representaatioista, jotka ovat olemassa yksilöiden mielissä ja vuorovaikutuksessa.
Toivon edelleen saavani kommenttisi siitä, onko tämä tulkinta mielestäsi loogisesti ja terminologisesti yhteensopiva sen konsensuksen kanssa, johon olemme viimeisimmissä keskusteluissa päätyneet? Entä miten itse tällä hetkellä tulkitset Popperin pluralistista mallia?
Kun sitten aloin miettiä, miten taulukkosi eri tiedon lajit liittyvät aivojen rakenteeseen ja toimintaan, nousi mieleeni juuri tämä monistinen tulkinta. Siinä maailman 2 osajoukkoon sisältyvät vain aivojen tietoiset, memeettiset toiminnot, kun taas geneettisesti määräytyneet, tiedostamattomat toiminnot jäävät maailman 1 piiriin.
Tämä liittyy myös Searlen biologiseen naturalismiin, jossa geneettistä ja memeettistä tasoa ei eroteta selkeästi. Tämän vuoksi jää epäselväksi, miten tietoinen subjektiivinen mieli on materiaalisesti olemassa. (Searlen ajatteluun liittyvä lukupiiri taisi meillä jäädä hieman kesken.)
Kuten aiemmissa keskusteluissa olen tuonut esiin, aivot voidaan karkeasti jakaa fylogeneettisesti kahteen osaan:
- Uudempi osa: Etuotsalohko, joka vastaa memeettisestä eli tietoisesta aivotoiminnasta.
- Vanhempi osa: Muut aivojen rakenteet, jotka vastaavat geneettisesti määräytyneestä, tiedostamattomasta toiminnasta – kuten homeostaasin ylläpidosta, aistimusvirran tuottamisesta ja lajityypillisestä reagoinnista.
Emotionaaliset tuntemukset viriävät vanhemmissa aivojen osissa ja tulkitaan tietoisella tasolla etuotsalohkon avulla. Uudemmat ja vanhemmat osat ovat jatkuvassa molemminsuuntaisessa vuorovaikutuksessa. Tietoisen tason toiminta voi vaikuttaa alaspäin – esimerkiksi varautumisen kautta syntyviin vatsanpohjatuntemuksiin.
Tässä yhteydessä kysyisin: miten sinun taulukkosi eri tiedon lajit voidaan suhteuttaa konkreettisten aivojen rakenteiden toimintaan? Voisiko taulukkoa täydentää neurofysiologisella ulottuvuudella, joka selittäisi, missä ja miten nämä tiedon muodot syntyvät?
Filosofia on vasta esitieteellistä pohdiskelua. Ollakseen hyödyllistä, sen perustana on oltava naturalistinen luonnontiede: jokaisella fyysisellä ja mentaalisella tapatumalla on kausaalisnen-sulkeuma-argumentin mukainen fyysinen syy tai selitys.
Purdue kirjoitti: ↑02 Elo 2025, 14:37
Tuosta Popperin 3 maailman ontologiasta, niin olen siitä nyttemmin luopunut. Ihan sen takia että se monimutkaistaa asioita liikaa. On vain yksi maailma, jossa on kaksi aspektia: materiaalinen eksistenssi ja subjektiivinen todellisuus.
Palaan vielä tähän Popperin kolmen maailman ontologiaan. Totesit, että olet siitä nyttemmin luopunut, koska se monimutkaistaa asioita liikaa.
Kirjoitit: "On vain yksi maailma, jossa on kaksi aspektia: materiaalinen eksistenssi ja subjektiivinen todellisuus."
Olen tästä täysin samaa mieltä. Ja lisäisin vielä, että tämä subjektiivinen todellisuus on itsekin osa materiaalista eksistenssiä – se on olemassa aivojen materiaalisten prosessien käynnissä olemisena.
Jäin kuitenkin pohtimaan, mitä tarkalleen tarkoitat sillä, että Popperin malli "monimutkaistaa asioita liikaa"?
Kuten aiemmin totesin: Tuo äskeinen konsensus selkeytti mielessäni myös monistista tulkintaa kolmen maailman mallista:
- Maailma 1: Kaikki oleva – materiaaliset objektit ja niiden luonnonlakien mukaiset vuorovaikutusprosessit.
- Maailma 2: Tämän kokonaisuuden osajoukko – subjektiiviset mielet, jotka ovat materiaalisia prosesseja.
- Maailma 3: Kulttuurinen todellisuus, sosiaalinen todellisuus sen osana – maailman 2 osajoukko, joka koostuu subjektiivisiin mieliin hajautuneista intersubjektiivisista prosesseista.
Tässä mallissa maailma 3 ei ole erillinen ontologinen taso, vaan ilmentymä maailman 2 sisäisestä rakenteesta – kulttuurisesti muotoutuneista representaatioista, jotka ovat olemassa yksilöiden mielissä ja vuorovaikutuksessa.
Toivon edelleen saavani kommenttisi siitä, onko tämä tulkinta mielestäsi loogisesti ja terminologisesti yhteensopiva sen konsensuksen kanssa, johon olemme viimeisimmissä keskusteluissa päätyneet? Entä miten itse tällä hetkellä tulkitset Popperin pluralistista mallia?
Kun sitten aloin miettiä, miten taulukkosi eri tiedon lajit liittyvät aivojen rakenteeseen ja toimintaan, nousi mieleeni juuri tämä monistinen tulkinta. Siinä maailman 2 osajoukkoon sisältyvät vain aivojen tietoiset, memeettiset toiminnot, kun taas geneettisesti määräytyneet, tiedostamattomat toiminnot jäävät maailman 1 piiriin.
Tämä liittyy myös Searlen biologiseen naturalismiin, jossa geneettistä ja memeettistä tasoa ei eroteta selkeästi. Tämän vuoksi jää epäselväksi, miten tietoinen subjektiivinen mieli on materiaalisesti olemassa. (Searlen ajatteluun liittyvä lukupiiri taisi meillä jäädä hieman kesken.)
Kuten aiemmissa keskusteluissa olen tuonut esiin, aivot voidaan karkeasti jakaa fylogeneettisesti kahteen osaan:
- Uudempi osa: Etuotsalohko, joka vastaa memeettisestä eli tietoisesta aivotoiminnasta.
- Vanhempi osa: Muut aivojen rakenteet, jotka vastaavat geneettisesti määräytyneestä, tiedostamattomasta toiminnasta – kuten homeostaasin ylläpidosta, aistimusvirran tuottamisesta ja lajityypillisestä reagoinnista.
Emotionaaliset tuntemukset viriävät vanhemmissa aivojen osissa ja tulkitaan tietoisella tasolla etuotsalohkon avulla. Uudemmat ja vanhemmat osat ovat jatkuvassa molemminsuuntaisessa vuorovaikutuksessa. Tietoisen tason toiminta voi vaikuttaa alaspäin – esimerkiksi varautumisen kautta syntyviin vatsanpohjatuntemuksiin.
Tässä yhteydessä kysyisin: miten sinun taulukkosi eri tiedon lajit voidaan suhteuttaa konkreettisten aivojen rakenteiden toimintaan? Voisiko taulukkoa täydentää neurofysiologisella ulottuvuudella, joka selittäisi, missä ja miten nämä tiedon muodot syntyvät?
Tosta Popperin 3 maailman ontologiasta, niin Popperhan olettaa niiden olevan oikeasti kunkin olemassa. Me päästiin jo yhteisymmärrykseen sun kanssa tossa aiemmin, että "sosiaalinen maailma" koostuu sekä sosiaalisesta todellisuudesta (subjektiiviset meemit) sekä materiaalisesta vuorovaikutuksesta (meemien fenotyyppinen ilmentyminen).
Ja kuten totesit, on olemassa vain yksi ontologinen todellisuus, eli materialainen eksistenssi, jonka ilmentymä myös subjektiivinen aivotoimintaan liittyvä todellisuuden aspekti on.
Pointti se, että tuo Popperin maailma on käsitteellisesti erittäin vaikea saada toimimaan yhteen niin ettei niiden maailmojen välille synny päällekkäisyyksiä ja ristiriitaisuuksia. Tää oli mun johtopäätös niistä meidän aiemmista keskusteluista.
Mitä tulee noihin tiedon lajeihin, niin varmastikin eri aivoalueet prosessoivat näitä eri tiedon lajeja. Faktat ja enemmän emotionaaliset arvostukset prosessoidaan osin eri aivoalueilla.
Toki nuo ei suoraan vastaa siihen miten neuraaliset prosessit prosessoivat eri tiedon lajeja, mutta liittyvät yleisemmin tän ketjun pohdintoihin.
Ja sitten mulla olisi sulle muutama vastakysymys. Kysymys on tuosta pääsääntöisen hedonismin suhteesta etiikkaan, ja tästä jaottelusta jonka olen tehnyt ja jonka annoin Copilotin pähkäiltäväksi:
1. Tavoittele hyötyjä >> Mahdollistavat oikeudet
2. Välttele haittoja >> Suojelevat oikeudet
3. Hyväksy haitat >> Sallivat oikeudet
Eli kuinka näet tämän kansalaisoikeuksien ja ihmisoikeuksien kannalta? Copilot analysoi tätä aihetta aika ansiokkaasti USA:n itsenäisyysjulistuksen sekä toisaalta YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen kannalta, ja osoitti myös että globaaleja neutraaleja vertailuja eri kulttuurien sekä uskontojen välillä voidaan tehdä tältä pohjalta heidän arvomaailmaansa liittyen.
Miltä tuo tekemäni jako oikeuksien kolmeen eri luokkaan sinusta vaikuttaa?
Sallivilla oikeuksilla tarkoitan siis oikeuksia, joilla mahdollistavat ja suojelevat oikeudet voidaan sivuuttaa, ja jolloinka yksilö voi toimia "haitallisesti" omasta näkökulmastaan. Eutanasia voidaan laskea tähän luokkaan, kuten myös tietyllä tapaa esim. oikeus ostaa ja nauttia alkoholia tai polttaa tupakkaa.
~ The road to wisdom is paved with the pain of understanding the world.
Purdue kirjoitti: ↑02 Elo 2025, 14:37
Tuosta Popperin 3 maailman ontologiasta, niin olen siitä nyttemmin luopunut. Ihan sen takia että se monimutkaistaa asioita liikaa. On vain yksi maailma, jossa on kaksi aspektia: materiaalinen eksistenssi ja subjektiivinen todellisuus.
Palaan vielä tähän Popperin kolmen maailman ontologiaan. Totesit, että olet siitä nyttemmin luopunut, koska se monimutkaistaa asioita liikaa.
Kirjoitit: "On vain yksi maailma, jossa on kaksi aspektia: materiaalinen eksistenssi ja subjektiivinen todellisuus."
Olen tästä täysin samaa mieltä. Ja lisäisin vielä, että tämä subjektiivinen todellisuus on itsekin osa materiaalista eksistenssiä – se on olemassa aivojen materiaalisten prosessien käynnissä olemisena.
Jäin kuitenkin pohtimaan, mitä tarkalleen tarkoitat sillä, että Popperin malli "monimutkaistaa asioita liikaa"?
Kuten aiemmin totesin: Tuo äskeinen konsensus selkeytti mielessäni myös monistista tulkintaa kolmen maailman mallista:
- Maailma 1: Kaikki oleva – materiaaliset objektit ja niiden luonnonlakien mukaiset vuorovaikutusprosessit.
- Maailma 2: Tämän kokonaisuuden osajoukko – subjektiiviset mielet, jotka ovat materiaalisia prosesseja.
- Maailma 3: Kulttuurinen todellisuus, sosiaalinen todellisuus sen osana – maailman 2 osajoukko, joka koostuu subjektiivisiin mieliin hajautuneista intersubjektiivisista prosesseista.
Tässä mallissa maailma 3 ei ole erillinen ontologinen taso, vaan ilmentymä maailman 2 sisäisestä rakenteesta – kulttuurisesti muotoutuneista representaatioista, jotka ovat olemassa yksilöiden mielissä ja vuorovaikutuksessa.
Toivon edelleen saavani kommenttisi siitä, onko tämä tulkinta mielestäsi loogisesti ja terminologisesti yhteensopiva sen konsensuksen kanssa, johon olemme viimeisimmissä keskusteluissa päätyneet? Entä miten itse tällä hetkellä tulkitset Popperin pluralistista mallia?
Kun sitten aloin miettiä, miten taulukkosi eri tiedon lajit liittyvät aivojen rakenteeseen ja toimintaan, nousi mieleeni juuri tämä monistinen tulkinta. Siinä maailman 2 osajoukkoon sisältyvät vain aivojen tietoiset, memeettiset toiminnot, kun taas geneettisesti määräytyneet, tiedostamattomat toiminnot jäävät maailman 1 piiriin.
Tämä liittyy myös Searlen biologiseen naturalismiin, jossa geneettistä ja memeettistä tasoa ei eroteta selkeästi. Tämän vuoksi jää epäselväksi, miten tietoinen subjektiivinen mieli on materiaalisesti olemassa. (Searlen ajatteluun liittyvä lukupiiri taisi meillä jäädä hieman kesken.)
Kuten aiemmissa keskusteluissa olen tuonut esiin, aivot voidaan karkeasti jakaa fylogeneettisesti kahteen osaan:
- Uudempi osa: Etuotsalohko, joka vastaa memeettisestä eli tietoisesta aivotoiminnasta.
- Vanhempi osa: Muut aivojen rakenteet, jotka vastaavat geneettisesti määräytyneestä, tiedostamattomasta toiminnasta – kuten homeostaasin ylläpidosta, aistimusvirran tuottamisesta ja lajityypillisestä reagoinnista.
Emotionaaliset tuntemukset viriävät vanhemmissa aivojen osissa ja tulkitaan tietoisella tasolla etuotsalohkon avulla. Uudemmat ja vanhemmat osat ovat jatkuvassa molemminsuuntaisessa vuorovaikutuksessa. Tietoisen tason toiminta voi vaikuttaa alaspäin – esimerkiksi varautumisen kautta syntyviin vatsanpohjatuntemuksiin.
Tässä yhteydessä kysyisin: miten sinun taulukkosi eri tiedon lajit voidaan suhteuttaa konkreettisten aivojen rakenteiden toimintaan? Voisiko taulukkoa täydentää neurofysiologisella ulottuvuudella, joka selittäisi, missä ja miten nämä tiedon muodot syntyvät?
Tosta Popperin 3 maailman ontologiasta, niin Popperhan olettaa niiden olevan oikeasti kunkin olemassa. Me päästiin jo yhteisymmärrykseen sun kanssa tossa aiemmin, että "sosiaalinen maailma" koostuu sekä sosiaalisesta todellisuudesta (subjektiiviset meemit) sekä materiaalisesta vuorovaikutuksesta (meemien fenotyyppinen ilmentyminen).
Ja kuten totesit, on olemassa vain yksi ontologinen todellisuus, eli materialainen eksistenssi, jonka ilmentymä myös subjektiivinen aivotoimintaan liittyvä todellisuuden aspekti on.
Pointti se, että tuo Popperin maailma on käsitteellisesti erittäin vaikea saada toimimaan yhteen niin ettei niiden maailmojen välille synny päällekkäisyyksiä ja ristiriitaisuuksia. Tää oli mun johtopäätös niistä meidän aiemmista keskusteluista.
Mitä tulee noihin tiedon lajeihin, niin varmastikin eri aivoalueet prosessoivat näitä eri tiedon lajeja. Faktat ja enemmän emotionaaliset arvostukset prosessoidaan osin eri aivoalueilla.
Toki nuo ei suoraan vastaa siihen miten neuraaliset prosessit prosessoivat eri tiedon lajeja, mutta liittyvät yleisemmin tän ketjun pohdintoihin.
Ja sitten mulla olisi sulle muutama vastakysymys. Kysymys on tuosta pääsääntöisen hedonismin suhteesta etiikkaan, ja tästä jaottelusta jonka olen tehnyt ja jonka annoin Copilotin pähkäiltäväksi:
1. Tavoittele hyötyjä >> Mahdollistavat oikeudet
2. Välttele haittoja >> Suojelevat oikeudet
3. Hyväksy haitat >> Sallivat oikeudet
Eli kuinka näet tämän kansalaisoikeuksien ja ihmisoikeuksien kannalta? Copilot analysoi tätä aihetta aika ansiokkaasti USA:n itsenäisyysjulistuksen sekä toisaalta YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen kannalta, ja osoitti myös että globaaleja neutraaleja vertailuja eri kulttuurien sekä uskontojen välillä voidaan tehdä tältä pohjalta heidän arvomaailmaansa liittyen.
Miltä tuo tekemäni jako oikeuksien kolmeen eri luokkaan sinusta vaikuttaa?
Sallivilla oikeuksilla tarkoitan siis oikeuksia, joilla mahdollistavat ja suojelevat oikeudet voidaan sivuuttaa, ja jolloinka yksilö voi toimia "haitallisesti" omasta näkökulmastaan. Eutanasia voidaan laskea tähän luokkaan, kuten myös tietyllä tapaa esim. oikeus ostaa ja nauttia alkoholia tai polttaa tupakkaa.
Kiitos jatkosta, Purdue. Me molemmat taidamme vastata toistemme kysymyksiin hieman valikoivasti – ehkä osin siksi, että keskustelumme haarautuu moniin suuntiin. Ennen kuin menemme syvemmälle noihin linkkaamiisi kysymyksiin ja oikeuksien jaotteluun, haluaisin ensin selventää tähän Popper-kommenttiin liittyviä kohtia.
En minäkään kannata Popperin alkuperäistä pluralistista ontologiaa, vaan sen modifioitua monistista tulkintaa. Tässä mallissa maailmojen päällekkäisyys ei ole ongelma – kuten itse totesit – vaan nimenomaan sen keskeinen idea:
- Maailma 1 sisältää kaiken olevan, mukaan lukien subjektiiviset prosessit.
- Maailma 2 on tämän kokonaisuuden osajoukko: tietoiset, memeettisen tason aivoprosessit.
- Maailma 3 on edelleen maailman 2 osajoukko: intersubjektiiviset prosessit, jotka ilmenevät kulttuurisina rakenteina ja sosiaalisena todellisuutena.
Olemme siis yksimielisiä siitä, että tietoiset subjektiiviset prosessit sisältävät myös yksilön käsitykset sosiaalisesta todellisuudesta.
Pulmaksi nousee nyt se, että jos maailma 2 sisältää vain tietoiset, memeettisen tason prosessit, niin mitä asemaa annamme geneettisesti määräytyneille, tiedostamattomille aivoprosesseille – jotka kuuluvat maailmaan 1, mutta ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa tietoisen mielen kanssa?
Tässä kohtaa kysyn: missä vaiheessa näiden vanhempien, tietoisuuden ulkopuolella toimivien aivoprosessien toiminta voidaan ajatella edustavan tiedon tyyppejä? Sinun taulukkosi lähestyy tiedon lajeja metaeettisestä suunnasta, mutta itse ajattelen, että tiedon lajeina niistä voidaan puhua vasta memeettisen tason prosesseina – eli yksilön ontogeneesin aikana omaksutuista uskomuksista. Fylogeneesin aikana kehittyneet geneettiset kyvyt eivät vielä muodosta tiedon lajeja, vaan vastaavat valmiuksia, joihin memeettisen tason tietoisuus voi rakentua.
Tämä rajakohta on mielestäni keskeinen, kun pohditaan tiedon syntyä ja sen suhdetta aivojen rakenteisiin. Voisiko taulukkosi jäsentää tätä eroa selkeämmin – esimerkiksi lisäämällä ulottuvuuden, joka erottaa geneettisesti määräytyneet reaktiot ja kulttuurisesti omaksutut uskomukset?
Palataan mielellään myös noihin oikeuksien kolmeen luokkaan, kun tämä ontologinen perusta on ensin selkeytetty.
Filosofia on vasta esitieteellistä pohdiskelua. Ollakseen hyödyllistä, sen perustana on oltava naturalistinen luonnontiede: jokaisella fyysisellä ja mentaalisella tapatumalla on kausaalisnen-sulkeuma-argumentin mukainen fyysinen syy tai selitys.
Purdue kirjoitti: ↑02 Elo 2025, 14:37
Tuosta Popperin 3 maailman ontologiasta, niin olen siitä nyttemmin luopunut. Ihan sen takia että se monimutkaistaa asioita liikaa. On vain yksi maailma, jossa on kaksi aspektia: materiaalinen eksistenssi ja subjektiivinen todellisuus.
Palaan vielä tähän Popperin kolmen maailman ontologiaan. Totesit, että olet siitä nyttemmin luopunut, koska se monimutkaistaa asioita liikaa.
Kirjoitit: "On vain yksi maailma, jossa on kaksi aspektia: materiaalinen eksistenssi ja subjektiivinen todellisuus."
Olen tästä täysin samaa mieltä. Ja lisäisin vielä, että tämä subjektiivinen todellisuus on itsekin osa materiaalista eksistenssiä – se on olemassa aivojen materiaalisten prosessien käynnissä olemisena.
Jäin kuitenkin pohtimaan, mitä tarkalleen tarkoitat sillä, että Popperin malli "monimutkaistaa asioita liikaa"?
Kuten aiemmin totesin: Tuo äskeinen konsensus selkeytti mielessäni myös monistista tulkintaa kolmen maailman mallista:
- Maailma 1: Kaikki oleva – materiaaliset objektit ja niiden luonnonlakien mukaiset vuorovaikutusprosessit.
- Maailma 2: Tämän kokonaisuuden osajoukko – subjektiiviset mielet, jotka ovat materiaalisia prosesseja.
- Maailma 3: Kulttuurinen todellisuus, sosiaalinen todellisuus sen osana – maailman 2 osajoukko, joka koostuu subjektiivisiin mieliin hajautuneista intersubjektiivisista prosesseista.
Tässä mallissa maailma 3 ei ole erillinen ontologinen taso, vaan ilmentymä maailman 2 sisäisestä rakenteesta – kulttuurisesti muotoutuneista representaatioista, jotka ovat olemassa yksilöiden mielissä ja vuorovaikutuksessa.
Toivon edelleen saavani kommenttisi siitä, onko tämä tulkinta mielestäsi loogisesti ja terminologisesti yhteensopiva sen konsensuksen kanssa, johon olemme viimeisimmissä keskusteluissa päätyneet? Entä miten itse tällä hetkellä tulkitset Popperin pluralistista mallia?
Kun sitten aloin miettiä, miten taulukkosi eri tiedon lajit liittyvät aivojen rakenteeseen ja toimintaan, nousi mieleeni juuri tämä monistinen tulkinta. Siinä maailman 2 osajoukkoon sisältyvät vain aivojen tietoiset, memeettiset toiminnot, kun taas geneettisesti määräytyneet, tiedostamattomat toiminnot jäävät maailman 1 piiriin.
Tämä liittyy myös Searlen biologiseen naturalismiin, jossa geneettistä ja memeettistä tasoa ei eroteta selkeästi. Tämän vuoksi jää epäselväksi, miten tietoinen subjektiivinen mieli on materiaalisesti olemassa. (Searlen ajatteluun liittyvä lukupiiri taisi meillä jäädä hieman kesken.)
Kuten aiemmissa keskusteluissa olen tuonut esiin, aivot voidaan karkeasti jakaa fylogeneettisesti kahteen osaan:
- Uudempi osa: Etuotsalohko, joka vastaa memeettisestä eli tietoisesta aivotoiminnasta.
- Vanhempi osa: Muut aivojen rakenteet, jotka vastaavat geneettisesti määräytyneestä, tiedostamattomasta toiminnasta – kuten homeostaasin ylläpidosta, aistimusvirran tuottamisesta ja lajityypillisestä reagoinnista.
Emotionaaliset tuntemukset viriävät vanhemmissa aivojen osissa ja tulkitaan tietoisella tasolla etuotsalohkon avulla. Uudemmat ja vanhemmat osat ovat jatkuvassa molemminsuuntaisessa vuorovaikutuksessa. Tietoisen tason toiminta voi vaikuttaa alaspäin – esimerkiksi varautumisen kautta syntyviin vatsanpohjatuntemuksiin.
Tässä yhteydessä kysyisin: miten sinun taulukkosi eri tiedon lajit voidaan suhteuttaa konkreettisten aivojen rakenteiden toimintaan? Voisiko taulukkoa täydentää neurofysiologisella ulottuvuudella, joka selittäisi, missä ja miten nämä tiedon muodot syntyvät?
Tosta Popperin 3 maailman ontologiasta, niin Popperhan olettaa niiden olevan oikeasti kunkin olemassa. Me päästiin jo yhteisymmärrykseen sun kanssa tossa aiemmin, että "sosiaalinen maailma" koostuu sekä sosiaalisesta todellisuudesta (subjektiiviset meemit) sekä materiaalisesta vuorovaikutuksesta (meemien fenotyyppinen ilmentyminen).
Ja kuten totesit, on olemassa vain yksi ontologinen todellisuus, eli materialainen eksistenssi, jonka ilmentymä myös subjektiivinen aivotoimintaan liittyvä todellisuuden aspekti on.
Pointti se, että tuo Popperin maailma on käsitteellisesti erittäin vaikea saada toimimaan yhteen niin ettei niiden maailmojen välille synny päällekkäisyyksiä ja ristiriitaisuuksia. Tää oli mun johtopäätös niistä meidän aiemmista keskusteluista.
Mitä tulee noihin tiedon lajeihin, niin varmastikin eri aivoalueet prosessoivat näitä eri tiedon lajeja. Faktat ja enemmän emotionaaliset arvostukset prosessoidaan osin eri aivoalueilla.
Toki nuo ei suoraan vastaa siihen miten neuraaliset prosessit prosessoivat eri tiedon lajeja, mutta liittyvät yleisemmin tän ketjun pohdintoihin.
Ja sitten mulla olisi sulle muutama vastakysymys. Kysymys on tuosta pääsääntöisen hedonismin suhteesta etiikkaan, ja tästä jaottelusta jonka olen tehnyt ja jonka annoin Copilotin pähkäiltäväksi:
1. Tavoittele hyötyjä >> Mahdollistavat oikeudet
2. Välttele haittoja >> Suojelevat oikeudet
3. Hyväksy haitat >> Sallivat oikeudet
Eli kuinka näet tämän kansalaisoikeuksien ja ihmisoikeuksien kannalta? Copilot analysoi tätä aihetta aika ansiokkaasti USA:n itsenäisyysjulistuksen sekä toisaalta YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen kannalta, ja osoitti myös että globaaleja neutraaleja vertailuja eri kulttuurien sekä uskontojen välillä voidaan tehdä tältä pohjalta heidän arvomaailmaansa liittyen.
Miltä tuo tekemäni jako oikeuksien kolmeen eri luokkaan sinusta vaikuttaa?
Sallivilla oikeuksilla tarkoitan siis oikeuksia, joilla mahdollistavat ja suojelevat oikeudet voidaan sivuuttaa, ja jolloinka yksilö voi toimia "haitallisesti" omasta näkökulmastaan. Eutanasia voidaan laskea tähän luokkaan, kuten myös tietyllä tapaa esim. oikeus ostaa ja nauttia alkoholia tai polttaa tupakkaa.
Kiitos jatkosta, Purdue. Me molemmat taidamme vastata toistemme kysymyksiin hieman valikoivasti – ehkä osin siksi, että keskustelumme haarautuu moniin suuntiin. Ennen kuin menemme syvemmälle noihin linkkaamiisi kysymyksiin ja oikeuksien jaotteluun, haluaisin ensin selventää tähän Popper-kommenttiin liittyviä kohtia.
En minäkään kannata Popperin alkuperäistä pluralistista ontologiaa, vaan sen modifioitua monistista tulkintaa. Tässä mallissa maailmojen päällekkäisyys ei ole ongelma – kuten itse totesit – vaan nimenomaan sen keskeinen idea:
- Maailma 1 sisältää kaiken olevan, mukaan lukien subjektiiviset prosessit.
- Maailma 2 on tämän kokonaisuuden osajoukko: tietoiset, memeettisen tason aivoprosessit.
- Maailma 3 on edelleen maailman 2 osajoukko: intersubjektiiviset prosessit, jotka ilmenevät kulttuurisina rakenteina ja sosiaalisena todellisuutena.
Olemme siis yksimielisiä siitä, että tietoiset subjektiiviset prosessit sisältävät myös yksilön käsitykset sosiaalisesta todellisuudesta.
Pulmaksi nousee nyt se, että jos maailma 2 sisältää vain tietoiset, memeettisen tason prosessit, niin mitä asemaa annamme geneettisesti määräytyneille, tiedostamattomille aivoprosesseille – jotka kuuluvat maailmaan 1, mutta ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa tietoisen mielen kanssa?
Tässä kohtaa kysyn: missä vaiheessa näiden vanhempien, tietoisuuden ulkopuolella toimivien aivoprosessien toiminta voidaan ajatella edustavan tiedon tyyppejä? Sinun taulukkosi lähestyy tiedon lajeja metaeettisestä suunnasta, mutta itse ajattelen, että tiedon lajeina niistä voidaan puhua vasta memeettisen tason prosesseina – eli yksilön ontogeneesin aikana omaksutuista uskomuksista. Fylogeneesin aikana kehittyneet geneettiset kyvyt eivät vielä muodosta tiedon lajeja, vaan vastaavat valmiuksia, joihin memeettisen tason tietoisuus voi rakentua.
Tämä rajakohta on mielestäni keskeinen, kun pohditaan tiedon syntyä ja sen suhdetta aivojen rakenteisiin. Voisiko taulukkosi jäsentää tätä eroa selkeämmin – esimerkiksi lisäämällä ulottuvuuden, joka erottaa geneettisesti määräytyneet reaktiot ja kulttuurisesti omaksutut uskomukset?
Palataan mielellään myös noihin oikeuksien kolmeen luokkaan, kun tämä ontologinen perusta on ensin selkeytetty.
Meillä on selkeästi ihan eri tavoitteet tuon taulukon suhteen. Mulle riittää se tapa jolla se jo nyt lähestyy todellisuutta, joten jätän memeettisen tason prosessien arvioinnin suhteessa tuohon taulukkoon tyystin sinun jatkopohdintojesi varaan.
~ The road to wisdom is paved with the pain of understanding the world.
Purdue kirjoitti: ↑03 Elo 2025, 20:26
Meillä on selkeästi ihan eri tavoitteet tuon taulukon suhteen. Mulle riittää se tapa jolla se jo nyt lähestyy todellisuutta, joten jätän memeettisen tason prosessien arvioinnin suhteessa tuohon taulukkoon tyystin sinun jatkopohdintojesi varaan.
Ok, unohdetaan sitten tuo taulukko, mutta tämä rajakohta on kuitenkin mielestäni keskeinen, kun pohditaan tiedon syntyä ja sen suhdetta aivojen rakenteisiin. Miten voidaan erottaa geneettisesti määräytyvät reaktiot ja kulttuurisesti omaksutut uskomukset?
Jätetään myös tuo Popperin kolmen maailman malli nyt sivuun, kun kumpikaan meistä ei pidä sitä sellaisenaan toimivana viitekehyksenä. Entä voisimmeko sen sijan käsitellä näitä kysymyksiä Searlen biologisen naturalismin näkökulmasta, jota muistaakseni kommentoit aiemmin hyväksyvästi.
Searlen ajattelussa tietoisuus on emergentti ominaisuus, joka syntyy aivojen biologisista prosesseista, mutta ei ole niistä erillinen. Hän korostaa, että mielen tilat ovat materiaalisesti olemassa – ne tapahtuvat aivoissa – mutta samalla niillä on subjektiivinen luonne, jota ei voi redusoida pelkiksi fysikaalisiksi kuvauksiksi.
Tässä yhteydessä nousee esiin mielestäni keskeinen rajakohta: Miten voidaan erottaa geneettisesti määräytyvät reaktiot ja kulttuurisesti omaksutut uskomukset?
Tämä kysymys liittyy suoraan siihen, missä vaiheessa jokin prosessi voidaan kutsua "tiedoksi". Fylogeneettisesti määräytyneet reaktiot – kuten homeostaasin ylläpito, lajityypillinen pelkoreaktio tai aistivirran käsittely – eivät vielä muodosta tiedollista sisältöä. Ne ovat biologisia valmiuksia, jotka mahdollistavat tietoisuuden, mutta eivät itsessään sisällä kulttuurisesti jäsennettyä merkitystä.
Sen sijaan memeettisen tason prosessit – yksilön ontogeneesin aikana omaksutut uskomukset, käsitteet ja arvostukset – muodostavat sen, mitä voimme kutsua tiedon lajeiksi. Ne syntyvät sosiaalisessa vuorovaikutuksessa, kielellisessä kontekstissa ja kulttuurisessa ympäristössä. Ne ovat subjektiivisia, mutta samalla intersubjektiivisesti muotoutuvia.
Searlen mallissa tämä erottelu jää osin epäselväksi. Hän ei tee selkeää rajaa geneettisen ja memeettisen tason välillä, vaan puhuu tietoisuudesta yhtenä kokonaisuutena. Tämä voi johtaa siihen, että tietoisuuden materiaalinen olemassaolo jää liian yleiselle tasolle – eikä tarkasti jäsennä, miten eri aivoalueet ja prosessit osallistuvat tiedon muodostukseen.
Olisi kiinnostavaa kuulla, miten sinä hahmotat tämän erottelun:
Missä vaiheessa biologinen reaktio muuttuu tiedolliseksi prosessiksi?
Voiko tiedon lajeista puhua vasta silloin, kun yksilö on omaksunut kulttuurisia rakenteita?
Nämä ovat olennaisia kysymyksiä ja vastaukset antaa hyvän pohjan sille, miten arvot ja normit rakentuvat yksilön kokemuksesta käsin.
Filosofia on vasta esitieteellistä pohdiskelua. Ollakseen hyödyllistä, sen perustana on oltava naturalistinen luonnontiede: jokaisella fyysisellä ja mentaalisella tapatumalla on kausaalisnen-sulkeuma-argumentin mukainen fyysinen syy tai selitys.
Purdue kirjoitti: ↑03 Elo 2025, 20:26
Meillä on selkeästi ihan eri tavoitteet tuon taulukon suhteen. Mulle riittää se tapa jolla se jo nyt lähestyy todellisuutta, joten jätän memeettisen tason prosessien arvioinnin suhteessa tuohon taulukkoon tyystin sinun jatkopohdintojesi varaan.
Ok, unohdetaan sitten tuo taulukko, mutta tämä rajakohta on kuitenkin mielestäni keskeinen, kun pohditaan tiedon syntyä ja sen suhdetta aivojen rakenteisiin. Miten voidaan erottaa geneettisesti määräytyvät reaktiot ja kulttuurisesti omaksutut uskomukset?
Jätetään myös tuo Popperin kolmen maailman malli nyt sivuun, kun kumpikaan meistä ei pidä sitä sellaisenaan toimivana viitekehyksenä. Entä voisimmeko sen sijan käsitellä näitä kysymyksiä Searlen biologisen naturalismin näkökulmasta, jota muistaakseni kommentoit aiemmin hyväksyvästi.
Searlen ajattelussa tietoisuus on emergentti ominaisuus, joka syntyy aivojen biologisista prosesseista, mutta ei ole niistä erillinen. Hän korostaa, että mielen tilat ovat materiaalisesti olemassa – ne tapahtuvat aivoissa – mutta samalla niillä on subjektiivinen luonne, jota ei voi redusoida pelkiksi fysikaalisiksi kuvauksiksi.
Tässä yhteydessä nousee esiin mielestäni keskeinen rajakohta: Miten voidaan erottaa geneettisesti määräytyvät reaktiot ja kulttuurisesti omaksutut uskomukset?
Tämä kysymys liittyy suoraan siihen, missä vaiheessa jokin prosessi voidaan kutsua "tiedoksi". Fylogeneettisesti määräytyneet reaktiot – kuten homeostaasin ylläpito, lajityypillinen pelkoreaktio tai aistivirran käsittely – eivät vielä muodosta tiedollista sisältöä. Ne ovat biologisia valmiuksia, jotka mahdollistavat tietoisuuden, mutta eivät itsessään sisällä kulttuurisesti jäsennettyä merkitystä.
Sen sijaan memeettisen tason prosessit – yksilön ontogeneesin aikana omaksutut uskomukset, käsitteet ja arvostukset – muodostavat sen, mitä voimme kutsua tiedon lajeiksi. Ne syntyvät sosiaalisessa vuorovaikutuksessa, kielellisessä kontekstissa ja kulttuurisessa ympäristössä. Ne ovat subjektiivisia, mutta samalla intersubjektiivisesti muotoutuvia.
Searlen mallissa tämä erottelu jää osin epäselväksi. Hän ei tee selkeää rajaa geneettisen ja memeettisen tason välillä, vaan puhuu tietoisuudesta yhtenä kokonaisuutena. Tämä voi johtaa siihen, että tietoisuuden materiaalinen olemassaolo jää liian yleiselle tasolle – eikä tarkasti jäsennä, miten eri aivoalueet ja prosessit osallistuvat tiedon muodostukseen.
Olisi kiinnostavaa kuulla, miten sinä hahmotat tämän erottelun:
Missä vaiheessa biologinen reaktio muuttuu tiedolliseksi prosessiksi?
Voiko tiedon lajeista puhua vasta silloin, kun yksilö on omaksunut kulttuurisia rakenteita?
Nämä ovat olennaisia kysymyksiä ja vastaukset antaa hyvän pohjan sille, miten arvot ja normit rakentuvat yksilön kokemuksesta käsin.
Niin, kertauksen vuoksi, niin nuo tiedon lajit olivat:
- Truths (true/false)
- Behaviors (interpreted true/false)
- Valuations (good/bad)
- Norms (right/wrong)
- Fairness (fair/unfair)
Mun käsittääkseni nuo kaikki edellyttävät tietoisen tason prosessointia, mutta siinä ja aistien välissä on hedoninen valenssi.
Homma menee sillä tavalla, että aistit (varsinkin näkö ja kuulo) tuottavat havaintoja maailmasta, joita aivot prosessoivat.
Näiden aistihavaintojen perusteella aivot tekevät jo alitajuisesti +/- evaluaation, joka liittyy hedoniseen valenssiin. Samalla aivot saattavat myös alitajuisesti prosessoida noihin tiedon lajeihin liittyviä evaluaatioita.
Mutta tietoiset päätökset ja valinnat syntyvät siten, että tietoisuuteen nousee noiden viiden tiedon lajin tietoiset ilmentymät, joiden perusteella henkilö tekee tietoisia päätöksiä.
Se arviointiprosessi noiden tiedon lajien taustalla saattaa olla enemmän taikka vähemmän alitajuinen riippuen tilanteesta, mutta yksilön tietoisuuteen nousee aina tilanteen ja tarpeen mukaan jokin noista evaluaatioista, joiden perusteella niitä valintoja sekä päätöksiä tehdään.
Kysyit: "Voiko tiedon lajeista puhua vasta silloin, kun yksilö on omaksunut kulttuurisia rakenteita?"
Vastaus tähän on kinkkinen, eli kyllä ja ei.
Ja vastaukseen vaikuttaa myös eläinten kognitio. Uskoisin, että primitiivisellä tasolla noita evaluaatioita tapahtuu ilman kulttuurisia rakenteita. Tarkoitan tällä sitä, että aivot tuottavat erilaisia evaluaatioita myös ilman, että sillä eliöllä on kieltä ja kulttuuria käytettävissään.
Simpanssit ja muut ihmiselle sukua olevat eläimet arvioivat myös asioista "fairness" näkökulmasta, eli ne kyllä tunnistavat milloin niitä kohdellaan reilusti taikka epäreilusti kun vaikka ruoan jakamisesta on kysymys.
Ja kyllä, ihmisen kohdalla arvot ja normit rakentuvat tästä tiedollisesta ja eritoten hedonisesta hyvä/paha evaluaatiosta käsin. Arvojen muodostuminen siis jo edellyttää kulttuuria, kieltä ja sitä että ihmiset voivat kommunikoida konseptien välityksellä.
Mutta arvot ei muodostu suoraan yksilöllisten valenssin ja hyvä/paha arvioiden välityksellä, vaan siihen tarvitaan näiden arvioiden evaluaatiota ryhmässä, jossa ne "kollektiiviset" arvot syntyvät ja muokkaantuvat. Tämä oli se mun näkemys.
Ja näiden arvojen perusteella sitten luodaan yhteisön normit.
~ The road to wisdom is paved with the pain of understanding the world.
Naturalisti kirjoitti: ↑03 Elo 2025, 23:43
Olisi kiinnostavaa kuulla, miten sinä hahmotat tämän erottelun:
Missä vaiheessa biologinen reaktio muuttuu tiedolliseksi prosessiksi?
Voiko tiedon lajeista puhua vasta silloin, kun yksilö on omaksunut kulttuurisia rakenteita?
Nämä ovat olennaisia kysymyksiä ja vastaukset antaa hyvän pohjan sille, miten arvot ja normit rakentuvat yksilön kokemuksesta käsin.
Niin, kertauksen vuoksi, niin nuo tiedon lajit olivat:
- Truths (true/false)
- Behaviors (interpreted true/false)
- Valuations (good/bad)
- Norms (right/wrong)
- Fairness (fair/unfair)
Mun käsittääkseni nuo kaikki edellyttävät tietoisen tason prosessointia, mutta siinä ja aistien välissä on hedoninen valenssi.
Homma menee sillä tavalla, että aistit (varsinkin näkö ja kuulo) tuottavat havaintoja maailmasta, joita aivot prosessoivat.
Näiden aistihavaintojen perusteella aivot tekevät jo alitajuisesti +/- evaluaation, joka liittyy hedoniseen valenssiin. Samalla aivot saattavat myös alitajuisesti prosessoida noihin tiedon lajeihin liittyviä evaluaatioita.
Mutta tietoiset päätökset ja valinnat syntyvät siten, että tietoisuuteen nousee noiden viiden tiedon lajin tietoiset ilmentymät, joiden perusteella henkilö tekee tietoisia päätöksiä.
Se arviointiprosessi noiden tiedon lajien taustalla saattaa olla enemmän taikka vähemmän alitajuinen riippuen tilanteesta, mutta yksilön tietoisuuteen nousee aina tilanteen ja tarpeen mukaan jokin noista evaluaatioista, joiden perusteella niitä valintoja sekä päätöksiä tehdään.
Kysyit: "Voiko tiedon lajeista puhua vasta silloin, kun yksilö on omaksunut kulttuurisia rakenteita?"
Vastaus tähän on kinkkinen, eli kyllä ja ei.
Ja vastaukseen vaikuttaa myös eläinten kognitio. Uskoisin, että primitiivisellä tasolla noita evaluaatioita tapahtuu ilman kulttuurisia rakenteita. Tarkoitan tällä sitä, että aivot tuottavat erilaisia evaluaatioita myös ilman, että sillä eliöllä on kieltä ja kulttuuria käytettävissään.
Simpanssit ja muut ihmiselle sukua olevat eläimet arvioivat myös asioista "fairness" näkökulmasta, eli ne kyllä tunnistavat milloin niitä kohdellaan reilusti taikka epäreilusti kun vaikka ruoan jakamisesta on kysymys.
Ja kyllä, ihmisen kohdalla arvot ja normit rakentuvat tästä tiedollisesta ja eritoten hedonisesta hyvä/paha evaluaatiosta käsin. Arvojen muodostuminen siis jo edellyttää kulttuuria, kieltä ja sitä että ihmiset voivat kommunikoida konseptien välityksellä.
Mutta arvot ei muodostu suoraan yksilöllisten valenssin ja hyvä/paha arvioiden välityksellä, vaan siihen tarvitaan näiden arvioiden evaluaatiota ryhmässä, jossa ne "kollektiiviset" arvot syntyvät ja muokkaantuvat. Tämä oli se mun näkemys.
Ja näiden arvojen perusteella sitten luodaan yhteisön normit.
Joo, olen tästä samaa mieltä. Tuntemus siitä, onko jokin sisäinen tai ulkoinen ärsyke eliön kannalta hyvä vai huono, viriää jo evoluution geneettiseen koodiin kirjoitetuista toimintamalleista. Mutta nämä tuntemukset eriytyvät sanallisesti kuvattaviksi tiedon lajeiksi vasta tietoisella eli memeettisellä tasolla.
Tietoista mielikuva-ajattelua – joka jo edustaa memeettistä tasoa – oli olemassa ennen symbolisen kielen kehittymistä. Kulttuurista informaatiota välittyi mallioppimisen ja esimerkiksi leirinuotiolla esitettyjen performanssien kautta. Varsinainen memeettinen evoluutio sai kuitenkin täyden vauhdin vasta kielen kehittymisen myötä. Siitä käynnistyi kulttuurinen tarinointi ja kuvitteellisten sosiaalisten yhteisöjen rakentuminen.
Aistit (varsinkin näkö ja kuulo) tuottavat havaintoja maailmasta, joita aivot prosessoivat. Näiden aistihavaintojen perusteella aivot tekevät jo alitajuisesti +/- evaluaation, joka liittyy hedoniseen valenssiin. Samalla aivot saattavat myös alitajuisesti prosessoida noihin tiedon lajeihin liittyviä evaluaatioita. Mutta tietoiset päätökset ja valinnat syntyvät siten, että tietoisuuteen nousee noiden viiden tiedon lajin tietoiset ilmentymät, joiden perusteella henkilö tekee päätöksiä.
Juuri näin. Symbolisen kielen avulla sanallistamme nämä tuntemukset ja liitämme ne kulttuurisiin tarinoihin, joista syntyy uskomuksia. Tämä sanallistaminen mahdollistaa myös tiedon lajeista puhumisen.
Voiko tiedon lajeista puhua vasta silloin, kun yksilö on omaksunut kulttuurisia rakenteita?
Tähän sanoisin myös: kyllä ja ei. Primitiivisellä tasolla evaluaatioita tapahtuu ilman kulttuurisia rakenteita. Vai tapahtuuko sittenkään? –onko kyseessä jo mielikuvan ajattelun tasolla toimiva memeettisen kulttuurin kehitys. Esimerkiksi simpanssit ja muut ihmisapinat kykenevät arvioimaan tilanteita "fairness"-näkökulmasta – ne tunnistavat, milloin niitä kohdellaan reilusti tai epäreilusti, erityisesti resurssien jaossa.
Tämä viittaa siihen, että myös muilla kehittyneillä eläimillä on memeettisen tason kyky mielikuva-ajatteluun ja sen myötä mahdollisuus kulttuurievoluutioon sekä sanattomien normien muodostamiseen.
Ihmisen kohdalla arvot ja normit rakentuvat hedonisesta hyvä/paha-evaluaatiosta, mutta ne eivät synny yksilöllisesti eristyksissä. Arvojen muodostuminen edellyttää kulttuuria, kieltä ja yhteistä konseptuaalista kommunikaatiota. Arvot syntyvät ryhmässä tapahtuvan evaluaation kautta – ne eivät ole suoraan yksilön valenssien johdannaisia, vaan kollektiivisesti muotoutuvia, joskin viime kädessä subjektiivisia käsityksiä.
Näiden arvojen pohjalta yhteisö sitten luo normit. Mitään metafyysisiä, ihmisestä riippumattomia normeja ei ole tarpeen olettaa olemassa oleviksi. Ne ovat kaikki memeettisen evoluution tuottamia uskomuksia, joista jokaisella yksilöllä on oma subjektiivinen – enemmän tai vähemmän muiden kanssa yhteensopiva – käsitys.
Filosofia on vasta esitieteellistä pohdiskelua. Ollakseen hyödyllistä, sen perustana on oltava naturalistinen luonnontiede: jokaisella fyysisellä ja mentaalisella tapatumalla on kausaalisnen-sulkeuma-argumentin mukainen fyysinen syy tai selitys.
Naturalisti kirjoitti: ↑03 Elo 2025, 23:43
Olisi kiinnostavaa kuulla, miten sinä hahmotat tämän erottelun:
Missä vaiheessa biologinen reaktio muuttuu tiedolliseksi prosessiksi?
Voiko tiedon lajeista puhua vasta silloin, kun yksilö on omaksunut kulttuurisia rakenteita?
Nämä ovat olennaisia kysymyksiä ja vastaukset antaa hyvän pohjan sille, miten arvot ja normit rakentuvat yksilön kokemuksesta käsin.
Niin, kertauksen vuoksi, niin nuo tiedon lajit olivat:
- Truths (true/false)
- Behaviors (interpreted true/false)
- Valuations (good/bad)
- Norms (right/wrong)
- Fairness (fair/unfair)
Mun käsittääkseni nuo kaikki edellyttävät tietoisen tason prosessointia, mutta siinä ja aistien välissä on hedoninen valenssi.
Homma menee sillä tavalla, että aistit (varsinkin näkö ja kuulo) tuottavat havaintoja maailmasta, joita aivot prosessoivat.
Näiden aistihavaintojen perusteella aivot tekevät jo alitajuisesti +/- evaluaation, joka liittyy hedoniseen valenssiin. Samalla aivot saattavat myös alitajuisesti prosessoida noihin tiedon lajeihin liittyviä evaluaatioita.
Mutta tietoiset päätökset ja valinnat syntyvät siten, että tietoisuuteen nousee noiden viiden tiedon lajin tietoiset ilmentymät, joiden perusteella henkilö tekee tietoisia päätöksiä.
Se arviointiprosessi noiden tiedon lajien taustalla saattaa olla enemmän taikka vähemmän alitajuinen riippuen tilanteesta, mutta yksilön tietoisuuteen nousee aina tilanteen ja tarpeen mukaan jokin noista evaluaatioista, joiden perusteella niitä valintoja sekä päätöksiä tehdään.
Kysyit: "Voiko tiedon lajeista puhua vasta silloin, kun yksilö on omaksunut kulttuurisia rakenteita?"
Vastaus tähän on kinkkinen, eli kyllä ja ei.
Ja vastaukseen vaikuttaa myös eläinten kognitio. Uskoisin, että primitiivisellä tasolla noita evaluaatioita tapahtuu ilman kulttuurisia rakenteita. Tarkoitan tällä sitä, että aivot tuottavat erilaisia evaluaatioita myös ilman, että sillä eliöllä on kieltä ja kulttuuria käytettävissään.
Simpanssit ja muut ihmiselle sukua olevat eläimet arvioivat myös asioista "fairness" näkökulmasta, eli ne kyllä tunnistavat milloin niitä kohdellaan reilusti taikka epäreilusti kun vaikka ruoan jakamisesta on kysymys.
Ja kyllä, ihmisen kohdalla arvot ja normit rakentuvat tästä tiedollisesta ja eritoten hedonisesta hyvä/paha evaluaatiosta käsin. Arvojen muodostuminen siis jo edellyttää kulttuuria, kieltä ja sitä että ihmiset voivat kommunikoida konseptien välityksellä.
Mutta arvot ei muodostu suoraan yksilöllisten valenssin ja hyvä/paha arvioiden välityksellä, vaan siihen tarvitaan näiden arvioiden evaluaatiota ryhmässä, jossa ne "kollektiiviset" arvot syntyvät ja muokkaantuvat. Tämä oli se mun näkemys.
Ja näiden arvojen perusteella sitten luodaan yhteisön normit.
Joo, olen tästä samaa mieltä. Tuntemus siitä, onko jokin sisäinen tai ulkoinen ärsyke eliön kannalta hyvä vai huono, viriää jo evoluution geneettiseen koodiin kirjoitetuista toimintamalleista. Mutta nämä tuntemukset eriytyvät sanallisesti kuvattaviksi tiedon lajeiksi vasta tietoisella eli memeettisellä tasolla.
Tietoista mielikuva-ajattelua – joka jo edustaa memeettistä tasoa – oli olemassa ennen symbolisen kielen kehittymistä. Kulttuurista informaatiota välittyi mallioppimisen ja esimerkiksi leirinuotiolla esitettyjen performanssien kautta. Varsinainen memeettinen evoluutio sai kuitenkin täyden vauhdin vasta kielen kehittymisen myötä. Siitä käynnistyi kulttuurinen tarinointi ja kuvitteellisten sosiaalisten yhteisöjen rakentuminen.
Aistit (varsinkin näkö ja kuulo) tuottavat havaintoja maailmasta, joita aivot prosessoivat. Näiden aistihavaintojen perusteella aivot tekevät jo alitajuisesti +/- evaluaation, joka liittyy hedoniseen valenssiin. Samalla aivot saattavat myös alitajuisesti prosessoida noihin tiedon lajeihin liittyviä evaluaatioita. Mutta tietoiset päätökset ja valinnat syntyvät siten, että tietoisuuteen nousee noiden viiden tiedon lajin tietoiset ilmentymät, joiden perusteella henkilö tekee päätöksiä.
Juuri näin. Symbolisen kielen avulla sanallistamme nämä tuntemukset ja liitämme ne kulttuurisiin tarinoihin, joista syntyy uskomuksia. Tämä sanallistaminen mahdollistaa myös tiedon lajeista puhumisen.
Voiko tiedon lajeista puhua vasta silloin, kun yksilö on omaksunut kulttuurisia rakenteita?
Tähän sanoisin myös: kyllä ja ei. Primitiivisellä tasolla evaluaatioita tapahtuu ilman kulttuurisia rakenteita. Vai tapahtuuko sittenkään? –onko kyseessä jo mielikuvan ajattelun tasolla toimiva memeettisen kulttuurin kehitys. Esimerkiksi simpanssit ja muut ihmisapinat kykenevät arvioimaan tilanteita "fairness"-näkökulmasta – ne tunnistavat, milloin niitä kohdellaan reilusti tai epäreilusti, erityisesti resurssien jaossa.
Tämä viittaa siihen, että myös muilla kehittyneillä eläimillä on memeettisen tason kyky mielikuva-ajatteluun ja sen myötä mahdollisuus kulttuurievoluutioon sekä sanattomien normien muodostamiseen.
Ihmisen kohdalla arvot ja normit rakentuvat hedonisesta hyvä/paha-evaluaatiosta, mutta ne eivät synny yksilöllisesti eristyksissä. Arvojen muodostuminen edellyttää kulttuuria, kieltä ja yhteistä konseptuaalista kommunikaatiota. Arvot syntyvät ryhmässä tapahtuvan evaluaation kautta – ne eivät ole suoraan yksilön valenssien johdannaisia, vaan kollektiivisesti muotoutuvia, joskin viime kädessä subjektiivisia käsityksiä.
Näiden arvojen pohjalta yhteisö sitten luo normit. Mitään metafyysisiä, ihmisestä riippumattomia normeja ei ole tarpeen olettaa olemassa oleviksi. Ne ovat kaikki memeettisen evoluution tuottamia uskomuksia, joista jokaisella yksilöllä on oma subjektiivinen – enemmän tai vähemmän muiden kanssa yhteensopiva – käsitys.
Alamme ilmeisesti lähestymään "totuuden syvintä olemusta" kun voimme olla näin monesta asiasta samaa mieltä.
Ja nyt niitä vastauksia tulemaan myös niihin kysymyksiin, joita olen sulle esittänyt aiemmin!
~ The road to wisdom is paved with the pain of understanding the world.
Naturalisti kirjoitti: ↑03 Elo 2025, 23:43
Olisi kiinnostavaa kuulla, miten sinä hahmotat tämän erottelun:
Missä vaiheessa biologinen reaktio muuttuu tiedolliseksi prosessiksi?
Voiko tiedon lajeista puhua vasta silloin, kun yksilö on omaksunut kulttuurisia rakenteita?
Nämä ovat olennaisia kysymyksiä ja vastaukset antaa hyvän pohjan sille, miten arvot ja normit rakentuvat yksilön kokemuksesta käsin.
Niin, kertauksen vuoksi, niin nuo tiedon lajit olivat:
- Truths (true/false)
- Behaviors (interpreted true/false)
- Valuations (good/bad)
- Norms (right/wrong)
- Fairness (fair/unfair)
Mun käsittääkseni nuo kaikki edellyttävät tietoisen tason prosessointia, mutta siinä ja aistien välissä on hedoninen valenssi.
Homma menee sillä tavalla, että aistit (varsinkin näkö ja kuulo) tuottavat havaintoja maailmasta, joita aivot prosessoivat.
Näiden aistihavaintojen perusteella aivot tekevät jo alitajuisesti +/- evaluaation, joka liittyy hedoniseen valenssiin. Samalla aivot saattavat myös alitajuisesti prosessoida noihin tiedon lajeihin liittyviä evaluaatioita.
Mutta tietoiset päätökset ja valinnat syntyvät siten, että tietoisuuteen nousee noiden viiden tiedon lajin tietoiset ilmentymät, joiden perusteella henkilö tekee tietoisia päätöksiä.
Se arviointiprosessi noiden tiedon lajien taustalla saattaa olla enemmän taikka vähemmän alitajuinen riippuen tilanteesta, mutta yksilön tietoisuuteen nousee aina tilanteen ja tarpeen mukaan jokin noista evaluaatioista, joiden perusteella niitä valintoja sekä päätöksiä tehdään.
Kysyit: "Voiko tiedon lajeista puhua vasta silloin, kun yksilö on omaksunut kulttuurisia rakenteita?"
Vastaus tähän on kinkkinen, eli kyllä ja ei.
Ja vastaukseen vaikuttaa myös eläinten kognitio. Uskoisin, että primitiivisellä tasolla noita evaluaatioita tapahtuu ilman kulttuurisia rakenteita. Tarkoitan tällä sitä, että aivot tuottavat erilaisia evaluaatioita myös ilman, että sillä eliöllä on kieltä ja kulttuuria käytettävissään.
Simpanssit ja muut ihmiselle sukua olevat eläimet arvioivat myös asioista "fairness" näkökulmasta, eli ne kyllä tunnistavat milloin niitä kohdellaan reilusti taikka epäreilusti kun vaikka ruoan jakamisesta on kysymys.
Ja kyllä, ihmisen kohdalla arvot ja normit rakentuvat tästä tiedollisesta ja eritoten hedonisesta hyvä/paha evaluaatiosta käsin. Arvojen muodostuminen siis jo edellyttää kulttuuria, kieltä ja sitä että ihmiset voivat kommunikoida konseptien välityksellä.
Mutta arvot ei muodostu suoraan yksilöllisten valenssin ja hyvä/paha arvioiden välityksellä, vaan siihen tarvitaan näiden arvioiden evaluaatiota ryhmässä, jossa ne "kollektiiviset" arvot syntyvät ja muokkaantuvat. Tämä oli se mun näkemys.
Ja näiden arvojen perusteella sitten luodaan yhteisön normit.
Joo, olen tästä samaa mieltä. Tuntemus siitä, onko jokin sisäinen tai ulkoinen ärsyke eliön kannalta hyvä vai huono, viriää jo evoluution geneettiseen koodiin kirjoitetuista toimintamalleista. Mutta nämä tuntemukset eriytyvät sanallisesti kuvattaviksi tiedon lajeiksi vasta tietoisella eli memeettisellä tasolla.
Tietoista mielikuva-ajattelua – joka jo edustaa memeettistä tasoa – oli olemassa ennen symbolisen kielen kehittymistä. Kulttuurista informaatiota välittyi mallioppimisen ja esimerkiksi leirinuotiolla esitettyjen performanssien kautta. Varsinainen memeettinen evoluutio sai kuitenkin täyden vauhdin vasta kielen kehittymisen myötä. Siitä käynnistyi kulttuurinen tarinointi ja kuvitteellisten sosiaalisten yhteisöjen rakentuminen.
Aistit (varsinkin näkö ja kuulo) tuottavat havaintoja maailmasta, joita aivot prosessoivat. Näiden aistihavaintojen perusteella aivot tekevät jo alitajuisesti +/- evaluaation, joka liittyy hedoniseen valenssiin. Samalla aivot saattavat myös alitajuisesti prosessoida noihin tiedon lajeihin liittyviä evaluaatioita. Mutta tietoiset päätökset ja valinnat syntyvät siten, että tietoisuuteen nousee noiden viiden tiedon lajin tietoiset ilmentymät, joiden perusteella henkilö tekee päätöksiä.
Juuri näin. Symbolisen kielen avulla sanallistamme nämä tuntemukset ja liitämme ne kulttuurisiin tarinoihin, joista syntyy uskomuksia. Tämä sanallistaminen mahdollistaa myös tiedon lajeista puhumisen.
Voiko tiedon lajeista puhua vasta silloin, kun yksilö on omaksunut kulttuurisia rakenteita?
Tähän sanoisin myös: kyllä ja ei. Primitiivisellä tasolla evaluaatioita tapahtuu ilman kulttuurisia rakenteita. Vai tapahtuuko sittenkään? –onko kyseessä jo mielikuvan ajattelun tasolla toimiva memeettisen kulttuurin kehitys. Esimerkiksi simpanssit ja muut ihmisapinat kykenevät arvioimaan tilanteita "fairness"-näkökulmasta – ne tunnistavat, milloin niitä kohdellaan reilusti tai epäreilusti, erityisesti resurssien jaossa.
Tämä viittaa siihen, että myös muilla kehittyneillä eläimillä on memeettisen tason kyky mielikuva-ajatteluun ja sen myötä mahdollisuus kulttuurievoluutioon sekä sanattomien normien muodostamiseen.
Ihmisen kohdalla arvot ja normit rakentuvat hedonisesta hyvä/paha-evaluaatiosta, mutta ne eivät synny yksilöllisesti eristyksissä. Arvojen muodostuminen edellyttää kulttuuria, kieltä ja yhteistä konseptuaalista kommunikaatiota. Arvot syntyvät ryhmässä tapahtuvan evaluaation kautta – ne eivät ole suoraan yksilön valenssien johdannaisia, vaan kollektiivisesti muotoutuvia, joskin viime kädessä subjektiivisia käsityksiä.
Näiden arvojen pohjalta yhteisö sitten luo normit. Mitään metafyysisiä, ihmisestä riippumattomia normeja ei ole tarpeen olettaa olemassa oleviksi. Ne ovat kaikki memeettisen evoluution tuottamia uskomuksia, joista jokaisella yksilöllä on oma subjektiivinen – enemmän tai vähemmän muiden kanssa yhteensopiva – käsitys.
Alamme ilmeisesti lähestymään "totuuden syvintä olemusta" kun voimme olla näin monesta asiasta samaa mieltä.
Ja nyt niitä vastauksia tulemaan myös niihin kysymyksiin, joita olen sulle esittänyt aiemmin!
Mitä tulee noihin tiedon lajeihin, niin varmastikin eri aivoalueet prosessoivat näitä eri tiedon lajeja. Faktat ja enemmän emotionaaliset arvostukset prosessoidaan osin eri aivoalueilla.
Toki nuo ei suoraan vastaa siihen miten neuraaliset prosessit prosessoivat eri tiedon lajeja, mutta liittyvät yleisemmin tän ketjun pohdintoihin.
Ja sitten mulla olisi sulle muutama vastakysymys. Kysymys on tuosta pääsääntöisen hedonismin suhteesta etiikkaan, ja tästä jaottelusta jonka olen tehnyt ja jonka annoin Copilotin pähkäiltäväksi:
1. Tavoittele hyötyjä >> Mahdollistavat oikeudet
2. Välttele haittoja >> Suojelevat oikeudet
3. Hyväksy haitat >> Sallivat oikeudet
Eli kuinka näet tämän kansalaisoikeuksien ja ihmisoikeuksien kannalta? Copilot analysoi tätä aihetta aika ansiokkaasti USA:n itsenäisyysjulistuksen sekä toisaalta YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen kannalta, ja osoitti myös että globaaleja neutraaleja vertailuja eri kulttuurien sekä uskontojen välillä voidaan tehdä tältä pohjalta heidän arvomaailmaansa liittyen.
Miltä tuo tekemäni jako oikeuksien kolmeen eri luokkaan sinusta vaikuttaa?
Sallivilla oikeuksilla tarkoitan siis oikeuksia, joilla mahdollistavat ja suojelevat oikeudet voidaan sivuuttaa, ja jolloinka yksilö voi toimia "haitallisesti" omasta näkökulmastaan. Eutanasia voidaan laskea tähän luokkaan, kuten myös tietyllä tapaa esim. oikeus ostaa ja nauttia alkoholia tai polttaa tupakkaa.
Kiitos linkeistä ja jatkokysymyksistä. Tässä on vastaukset:
Olen pitkälti samaa mieltä siitä, että eri tiedon lajit – kuten faktat, arvostukset, normit ja reiluuden arviointi – prosessoituvat fylogeneettisesti uudemmilla aivoalueilla. Tämä vastaa aiemmin esittämiäni ajatuksia siitä, että tietoisuus rakentuu fylogeneettisesti eriytyneissä rakenteissa: vanhemmat aivojen osat vastaavat geneettisesti määräytyneistä – ei tietoista – reaktioista, kun taas uudemmat, erityisesti etuotsalohko, käsittelevät kulttuurisesti omaksuttuja tietoisia uskomuksia.
Tässä kohtaa on kuitenkin hyvä täsmentää, että aivojen alueiden aktivaatio ei vielä kerro mekanismista, jolla tiedon lajit syntyvät. Se kertoo missä jotakin tapahtuu, mutta ei miten. Esimerkiksi se, että dorsolateraalinen prefrontaalinen aivokuori aktivoituu moraalisen päätöksenteon yhteydessä, ei vielä selitä, miten kulttuurisesti opittu normi muuntuu yksilön päätökseksi. Tätä mekanismia olisi tärkeä tarkastella tarkemmin, jos halutaan ymmärtää tiedon syntyä neurofysiologisella tasolla.
Pidän tekemääsi jaottelua – mahdollistavat, suojelevat ja sallivat oikeudet – selkeänä ja käyttökelpoisena. Se tuo esiin sen, että oikeudet eivät ole yksiulotteisia, vaan ne voivat perustua erilaisiin arvosteluperusteisiin. Copilotin analyysi USA:n itsenäisyysjulistuksen ja YK:n ihmisoikeusjulistuksen pohjalta oli myös osuva: se osoittaa, että tällainen jaottelu voi toimia vertailupohjana eri kulttuurien ja uskontojen välillä.
Aivojen toiminnan näkökulmasta metaeettiset teoriat – kuten internal realism tai emotivismi – ovat kuitenkin uskomuksia, eivät objektiivisia totuuksia. Aivot eivät ota kantaa niiden totuuteen, vaan prosessoivat niitä kuten muitakin käsitteellisiä rakenteita. Teorioiden totuusarvoa ei voida ratkaista neurofysiologisesti, vaan niitä on arvioitava niiden sisäisen logiikan ja empiirisen käyttökelpoisuuden perusteella.
Tässä mielessä metaeettinen teoria on hyödyllinen, jos se auttaa ennustamaan, miten ihmiset toimivat tietyissä tilanteissa – esimerkiksi miten he reagoivat moraalisiin dilemmoihin tai miten yhteisöt muodostavat normeja. Pragmaattinen arviointi korostuu: teoria on käyttökelpoinen, jos se toimii.
Filosofia on vasta esitieteellistä pohdiskelua. Ollakseen hyödyllistä, sen perustana on oltava naturalistinen luonnontiede: jokaisella fyysisellä ja mentaalisella tapatumalla on kausaalisnen-sulkeuma-argumentin mukainen fyysinen syy tai selitys.
Naturalisti kirjoitti: ↑03 Elo 2025, 23:43
Olisi kiinnostavaa kuulla, miten sinä hahmotat tämän erottelun:
Missä vaiheessa biologinen reaktio muuttuu tiedolliseksi prosessiksi?
Voiko tiedon lajeista puhua vasta silloin, kun yksilö on omaksunut kulttuurisia rakenteita?
Nämä ovat olennaisia kysymyksiä ja vastaukset antaa hyvän pohjan sille, miten arvot ja normit rakentuvat yksilön kokemuksesta käsin.
Niin, kertauksen vuoksi, niin nuo tiedon lajit olivat:
- Truths (true/false)
- Behaviors (interpreted true/false)
- Valuations (good/bad)
- Norms (right/wrong)
- Fairness (fair/unfair)
Mun käsittääkseni nuo kaikki edellyttävät tietoisen tason prosessointia, mutta siinä ja aistien välissä on hedoninen valenssi.
Homma menee sillä tavalla, että aistit (varsinkin näkö ja kuulo) tuottavat havaintoja maailmasta, joita aivot prosessoivat.
Näiden aistihavaintojen perusteella aivot tekevät jo alitajuisesti +/- evaluaation, joka liittyy hedoniseen valenssiin. Samalla aivot saattavat myös alitajuisesti prosessoida noihin tiedon lajeihin liittyviä evaluaatioita.
Mutta tietoiset päätökset ja valinnat syntyvät siten, että tietoisuuteen nousee noiden viiden tiedon lajin tietoiset ilmentymät, joiden perusteella henkilö tekee tietoisia päätöksiä.
Se arviointiprosessi noiden tiedon lajien taustalla saattaa olla enemmän taikka vähemmän alitajuinen riippuen tilanteesta, mutta yksilön tietoisuuteen nousee aina tilanteen ja tarpeen mukaan jokin noista evaluaatioista, joiden perusteella niitä valintoja sekä päätöksiä tehdään.
Kysyit: "Voiko tiedon lajeista puhua vasta silloin, kun yksilö on omaksunut kulttuurisia rakenteita?"
Vastaus tähän on kinkkinen, eli kyllä ja ei.
Ja vastaukseen vaikuttaa myös eläinten kognitio. Uskoisin, että primitiivisellä tasolla noita evaluaatioita tapahtuu ilman kulttuurisia rakenteita. Tarkoitan tällä sitä, että aivot tuottavat erilaisia evaluaatioita myös ilman, että sillä eliöllä on kieltä ja kulttuuria käytettävissään.
Simpanssit ja muut ihmiselle sukua olevat eläimet arvioivat myös asioista "fairness" näkökulmasta, eli ne kyllä tunnistavat milloin niitä kohdellaan reilusti taikka epäreilusti kun vaikka ruoan jakamisesta on kysymys.
Ja kyllä, ihmisen kohdalla arvot ja normit rakentuvat tästä tiedollisesta ja eritoten hedonisesta hyvä/paha evaluaatiosta käsin. Arvojen muodostuminen siis jo edellyttää kulttuuria, kieltä ja sitä että ihmiset voivat kommunikoida konseptien välityksellä.
Mutta arvot ei muodostu suoraan yksilöllisten valenssin ja hyvä/paha arvioiden välityksellä, vaan siihen tarvitaan näiden arvioiden evaluaatiota ryhmässä, jossa ne "kollektiiviset" arvot syntyvät ja muokkaantuvat. Tämä oli se mun näkemys.
Ja näiden arvojen perusteella sitten luodaan yhteisön normit.
Joo, olen tästä samaa mieltä. Tuntemus siitä, onko jokin sisäinen tai ulkoinen ärsyke eliön kannalta hyvä vai huono, viriää jo evoluution geneettiseen koodiin kirjoitetuista toimintamalleista. Mutta nämä tuntemukset eriytyvät sanallisesti kuvattaviksi tiedon lajeiksi vasta tietoisella eli memeettisellä tasolla.
Tietoista mielikuva-ajattelua – joka jo edustaa memeettistä tasoa – oli olemassa ennen symbolisen kielen kehittymistä. Kulttuurista informaatiota välittyi mallioppimisen ja esimerkiksi leirinuotiolla esitettyjen performanssien kautta. Varsinainen memeettinen evoluutio sai kuitenkin täyden vauhdin vasta kielen kehittymisen myötä. Siitä käynnistyi kulttuurinen tarinointi ja kuvitteellisten sosiaalisten yhteisöjen rakentuminen.
Aistit (varsinkin näkö ja kuulo) tuottavat havaintoja maailmasta, joita aivot prosessoivat. Näiden aistihavaintojen perusteella aivot tekevät jo alitajuisesti +/- evaluaation, joka liittyy hedoniseen valenssiin. Samalla aivot saattavat myös alitajuisesti prosessoida noihin tiedon lajeihin liittyviä evaluaatioita. Mutta tietoiset päätökset ja valinnat syntyvät siten, että tietoisuuteen nousee noiden viiden tiedon lajin tietoiset ilmentymät, joiden perusteella henkilö tekee päätöksiä.
Juuri näin. Symbolisen kielen avulla sanallistamme nämä tuntemukset ja liitämme ne kulttuurisiin tarinoihin, joista syntyy uskomuksia. Tämä sanallistaminen mahdollistaa myös tiedon lajeista puhumisen.
Voiko tiedon lajeista puhua vasta silloin, kun yksilö on omaksunut kulttuurisia rakenteita?
Tähän sanoisin myös: kyllä ja ei. Primitiivisellä tasolla evaluaatioita tapahtuu ilman kulttuurisia rakenteita. Vai tapahtuuko sittenkään? –onko kyseessä jo mielikuvan ajattelun tasolla toimiva memeettisen kulttuurin kehitys. Esimerkiksi simpanssit ja muut ihmisapinat kykenevät arvioimaan tilanteita "fairness"-näkökulmasta – ne tunnistavat, milloin niitä kohdellaan reilusti tai epäreilusti, erityisesti resurssien jaossa.
Tämä viittaa siihen, että myös muilla kehittyneillä eläimillä on memeettisen tason kyky mielikuva-ajatteluun ja sen myötä mahdollisuus kulttuurievoluutioon sekä sanattomien normien muodostamiseen.
Ihmisen kohdalla arvot ja normit rakentuvat hedonisesta hyvä/paha-evaluaatiosta, mutta ne eivät synny yksilöllisesti eristyksissä. Arvojen muodostuminen edellyttää kulttuuria, kieltä ja yhteistä konseptuaalista kommunikaatiota. Arvot syntyvät ryhmässä tapahtuvan evaluaation kautta – ne eivät ole suoraan yksilön valenssien johdannaisia, vaan kollektiivisesti muotoutuvia, joskin viime kädessä subjektiivisia käsityksiä.
Näiden arvojen pohjalta yhteisö sitten luo normit. Mitään metafyysisiä, ihmisestä riippumattomia normeja ei ole tarpeen olettaa olemassa oleviksi. Ne ovat kaikki memeettisen evoluution tuottamia uskomuksia, joista jokaisella yksilöllä on oma subjektiivinen – enemmän tai vähemmän muiden kanssa yhteensopiva – käsitys.
Alamme ilmeisesti lähestymään "totuuden syvintä olemusta" kun voimme olla näin monesta asiasta samaa mieltä.
Ja nyt niitä vastauksia tulemaan myös niihin kysymyksiin, joita olen sulle esittänyt aiemmin!
Mitä tulee noihin tiedon lajeihin, niin varmastikin eri aivoalueet prosessoivat näitä eri tiedon lajeja. Faktat ja enemmän emotionaaliset arvostukset prosessoidaan osin eri aivoalueilla.
Toki nuo ei suoraan vastaa siihen miten neuraaliset prosessit prosessoivat eri tiedon lajeja, mutta liittyvät yleisemmin tän ketjun pohdintoihin.
Ja sitten mulla olisi sulle muutama vastakysymys. Kysymys on tuosta pääsääntöisen hedonismin suhteesta etiikkaan, ja tästä jaottelusta jonka olen tehnyt ja jonka annoin Copilotin pähkäiltäväksi:
1. Tavoittele hyötyjä >> Mahdollistavat oikeudet
2. Välttele haittoja >> Suojelevat oikeudet
3. Hyväksy haitat >> Sallivat oikeudet
Eli kuinka näet tämän kansalaisoikeuksien ja ihmisoikeuksien kannalta? Copilot analysoi tätä aihetta aika ansiokkaasti USA:n itsenäisyysjulistuksen sekä toisaalta YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen kannalta, ja osoitti myös että globaaleja neutraaleja vertailuja eri kulttuurien sekä uskontojen välillä voidaan tehdä tältä pohjalta heidän arvomaailmaansa liittyen.
Miltä tuo tekemäni jako oikeuksien kolmeen eri luokkaan sinusta vaikuttaa?
Sallivilla oikeuksilla tarkoitan siis oikeuksia, joilla mahdollistavat ja suojelevat oikeudet voidaan sivuuttaa, ja jolloinka yksilö voi toimia "haitallisesti" omasta näkökulmastaan. Eutanasia voidaan laskea tähän luokkaan, kuten myös tietyllä tapaa esim. oikeus ostaa ja nauttia alkoholia tai polttaa tupakkaa.
Kiitos linkeistä ja jatkokysymyksistä. Tässä on vastaukset:
Olen pitkälti samaa mieltä siitä, että eri tiedon lajit – kuten faktat, arvostukset, normit ja reiluuden arviointi – prosessoituvat fylogeneettisesti uudemmilla aivoalueilla. Tämä vastaa aiemmin esittämiäni ajatuksia siitä, että tietoisuus rakentuu fylogeneettisesti eriytyneissä rakenteissa: vanhemmat aivojen osat vastaavat geneettisesti määräytyneistä – ei tietoista – reaktioista, kun taas uudemmat, erityisesti etuotsalohko, käsittelevät kulttuurisesti omaksuttuja tietoisia uskomuksia.
Tässä kohtaa on kuitenkin hyvä täsmentää, että aivojen alueiden aktivaatio ei vielä kerro mekanismista, jolla tiedon lajit syntyvät. Se kertoo missä jotakin tapahtuu, mutta ei miten. Esimerkiksi se, että dorsolateraalinen prefrontaalinen aivokuori aktivoituu moraalisen päätöksenteon yhteydessä, ei vielä selitä, miten kulttuurisesti opittu normi muuntuu yksilön päätökseksi. Tätä mekanismia olisi tärkeä tarkastella tarkemmin, jos halutaan ymmärtää tiedon syntyä neurofysiologisella tasolla.
Pidän tekemääsi jaottelua – mahdollistavat, suojelevat ja sallivat oikeudet – selkeänä ja käyttökelpoisena. Se tuo esiin sen, että oikeudet eivät ole yksiulotteisia, vaan ne voivat perustua erilaisiin arvosteluperusteisiin. Copilotin analyysi USA:n itsenäisyysjulistuksen ja YK:n ihmisoikeusjulistuksen pohjalta oli myös osuva: se osoittaa, että tällainen jaottelu voi toimia vertailupohjana eri kulttuurien ja uskontojen välillä.
Aivojen toiminnan näkökulmasta metaeettiset teoriat – kuten internal realism tai emotivismi – ovat kuitenkin uskomuksia, eivät objektiivisia totuuksia. Aivot eivät ota kantaa niiden totuuteen, vaan prosessoivat niitä kuten muitakin käsitteellisiä rakenteita. Teorioiden totuusarvoa ei voida ratkaista neurofysiologisesti, vaan niitä on arvioitava niiden sisäisen logiikan ja empiirisen käyttökelpoisuuden perusteella.
Tässä mielessä metaeettinen teoria on hyödyllinen, jos se auttaa ennustamaan, miten ihmiset toimivat tietyissä tilanteissa – esimerkiksi miten he reagoivat moraalisiin dilemmoihin tai miten yhteisöt muodostavat normeja. Pragmaattinen arviointi korostuu: teoria on käyttökelpoinen, jos se toimii.
Kiitoksia positiivisesta kommentoinnista. Noihin tiedon lajeihin liittyen sain Copilotilta mielenkiintoisen vastauksen kun yhdistin nuo tiedon lajit kysymykseen siitä kuinka normit muodostuvat.
Nuo mahdollistavat, suojelevat ja sallivat oikeudet on kanssa ihan käyttökelpoinen jaottelu. Tein Copilotilla myös yhteenvedon tähän liittyen siitä kuinka kulttuurien ja uskontojen välistä vuoropuhelua voitaisiin edistää näillä käsitteillä, ja tulos oli ihan mielenkiintoinen.
Ja ihan viimeisenä sain teetettyä Googlen Geminillä tuollaisen päälle 30-sivuisen esseen, joka ruotii tuota mun keskeisintä pää konseptia eli "pääsääntöistä hedonismia". Gemini ruoti noita kolmea motiivia (tavoittele hyötyjä, välttele haittoja, hyväksy haitat) aika ansiokkaasti neurotieteellisestä vinkkelistä, ja tuo artikkeli oli luonteeltaan ihan "tieteellinen" kun siinä oli lähteinäkin käytetty melkein kolmeakymmentä lähdettä.
Eli mun hypoteesi sai myös Geminiltä positiivisen arvioinnin siinä mielessä, että se katsoi tieteellisten tutkimustulosten tukevan tuota hypoteesia.
Näin siis sekä tuo "pääsääntöinen hedonismi", siihen liittyvät kolmen tyyppiset oikeudet, sekä tiedon viisi eri lajia, niin näyttäisi kaikki ihan käyttökelpoisilta ideoilta.
Nyt vaan on se suuri kysymys, että kuinkahan näitä ideoita saisi puskettua eteenpäin, niin että varsinkin tuota pääsääntöistä hedonismia ja sen sovellutuksia voisi alkaa hyödyntämään laajemminkin?
~ The road to wisdom is paved with the pain of understanding the world.
Olen pitkälti samaa mieltä siitä, että eri tiedon lajit – kuten faktat, arvostukset, normit ja reiluuden arviointi – prosessoituvat fylogeneettisesti uudemmilla aivoalueilla. Tämä vastaa aiemmin esittämiäni ajatuksia siitä, että tietoisuus rakentuu fylogeneettisesti eriytyneissä rakenteissa: vanhemmat aivojen osat vastaavat geneettisesti määräytyneistä – ei tietoista – reaktioista, kun taas uudemmat, erityisesti etuotsalohko, käsittelevät kulttuurisesti omaksuttuja tietoisia uskomuksia.
Tässä kohtaa on kuitenkin hyvä täsmentää, että aivojen alueiden aktivaatio ei vielä kerro mekanismista, jolla tiedon lajit syntyvät. Se kertoo missä jotakin tapahtuu, mutta ei miten. Esimerkiksi se, että dorsolateraalinen prefrontaalinen aivokuori aktivoituu moraalisen päätöksenteon yhteydessä, ei vielä selitä, miten kulttuurisesti opittu normi muuntuu yksilön päätökseksi. Tätä mekanismia olisi tärkeä tarkastella tarkemmin, jos halutaan ymmärtää tiedon syntyä neurofysiologisella tasolla.
Pidän tekemääsi jaottelua – mahdollistavat, suojelevat ja sallivat oikeudet – selkeänä ja käyttökelpoisena. Se tuo esiin sen, että oikeudet eivät ole yksiulotteisia, vaan ne voivat perustua erilaisiin arvosteluperusteisiin. Copilotin analyysi USA:n itsenäisyysjulistuksen ja YK:n ihmisoikeusjulistuksen pohjalta oli myös osuva: se osoittaa, että tällainen jaottelu voi toimia vertailupohjana eri kulttuurien ja uskontojen välillä.
Aivojen toiminnan näkökulmasta metaeettiset teoriat – kuten internal realism tai emotivismi – ovat kuitenkin uskomuksia, eivät objektiivisia totuuksia. Aivot eivät ota kantaa niiden totuuteen, vaan prosessoivat niitä kuten muitakin käsitteellisiä rakenteita. Teorioiden totuusarvoa ei voida ratkaista neurofysiologisesti, vaan niitä on arvioitava niiden sisäisen logiikan ja empiirisen käyttökelpoisuuden perusteella.
Tässä mielessä metaeettinen teoria on hyödyllinen, jos se auttaa ennustamaan, miten ihmiset toimivat tietyissä tilanteissa – esimerkiksi miten he reagoivat moraalisiin dilemmoihin tai miten yhteisöt muodostavat normeja. Pragmaattinen arviointi korostuu: teoria on käyttökelpoinen, jos se toimii.
Kiitoksia positiivisesta kommentoinnista. Noihin tiedon lajeihin liittyen sain Copilotilta mielenkiintoisen vastauksen kun yhdistin nuo tiedon lajit kysymykseen siitä kuinka normit muodostuvat.
Nuo mahdollistavat, suojelevat ja sallivat oikeudet on kanssa ihan käyttökelpoinen jaottelu. Tein Copilotilla myös yhteenvedon tähän liittyen siitä kuinka kulttuurien ja uskontojen välistä vuoropuhelua voitaisiin edistää näillä käsitteillä, ja tulos oli ihan mielenkiintoinen.
Ja ihan viimeisenä sain teetettyä Googlen Geminillä tuollaisen päälle 30-sivuisen esseen, joka ruotii tuota mun keskeisintä pää konseptia eli "pääsääntöistä hedonismia". Gemini ruoti noita kolmea motiivia (tavoittele hyötyjä, välttele haittoja, hyväksy haitat) aika ansiokkaasti neurotieteellisestä vinkkelistä, ja tuo artikkeli oli luonteeltaan ihan "tieteellinen" kun siinä oli lähteinäkin käytetty melkein kolmeakymmentä lähdettä.
Eli mun hypoteesi sai myös Geminiltä positiivisen arvioinnin siinä mielessä, että se katsoi tieteellisten tutkimustulosten tukevan tuota hypoteesia.
Näin siis sekä tuo "pääsääntöinen hedonismi", siihen liittyvät kolmen tyyppiset oikeudet, sekä tiedon viisi eri lajia, niin näyttäisi kaikki ihan käyttökelpoisilta ideoilta.
Nyt vaan on se suuri kysymys, että kuinkahan näitä ideoita saisi puskettua eteenpäin, niin että varsinkin tuota pääsääntöistä hedonismia ja sen sovellutuksia voisi alkaa hyödyntämään laajemminkin?
Kuulostaa siltä, että olet saanut sekä Copilotilta että Geminiltä varsin kattavaa tukea pääsääntöisen hedonismin hypoteesillesi. Ja tuo oikeuksien kolmiportainen jaottelu toimii mielestäni hyvin – se jäsentää motivaatioperusteita tavalla, joka on sovellettavissa sekä yksilön että yhteisön tasolla.
Tässä yhteydessä tuli mieleeni Hararin Sapiens-kirjan 13. luvun toinen osa, "Sokea Kleio", jossa käsitellään historian kulkua ja kulttuuristen ideoiden syntyä. Harari korostaa, että monet ihmiskunnan keskeiset uskomusjärjestelmät – kuten uskonnolliset dogmit, poliittiset ideologiat ja talousjärjestelmät – eivät ole syntyneet rationaalisen harkinnan tuloksena, vaan ovat usein historiallisten sattumien ja vallankäytön seurausta. Kleio, historian muusa, ei ole johdonmukainen eikä tarkoitushakuinen – vaan sokea.
Tämä sopii hyvin memeettisen naturalismin näkökulmaan: kulttuuriset meemit eivät ole "totuuden" ilmentymiä, vaan aivojen prosessoimia uskomuksia, jotka leviävät, muuntuvat ja vakiintuvat, jos ne osoittautuvat käyttökelpoisiksi. Ne eivät ole totta siksi, että ne olisivat objektiivisesti oikeita, vaan siksi, että ne toimivat – ne mahdollistavat yhteistyötä, järjestystä ja identiteettiä.
Tässä mielessä myös metaeettiset teoriat – kuten pääsääntöinen hedonismi – ovat meemejä: kulttuurisesti muotoutuneita käsitteellisiä rakenteita, joiden arvoa ei mitata niiden metafyysisellä totuudella, vaan sillä, kuinka hyvin ne selittävät, ennustavat ja ohjaavat ihmisten toimintaa. Jos teoria auttaa ymmärtämään, miksi ihmiset tekevät tiettyjä moraalisia valintoja, se on käyttökelpoinen – ja juuri siksi se ansaitsee huomiota.
Harari muistuttaa, että historia ei ole lineaarinen eikä moraalisesti johdonmukainen. Siksi kulttuurisia rakenteita – kuten oikeuksia ja normeja – on arvioitava pragmaattisesti: eivät siksi, että ne ovat "oikeita", vaan siksi, että ne toimivat. Saman luvun ensimmäisessä osassa Harari toteaa, ettei historiaa voi selittää deterministisesti, koska se on kaoottista. Hän puhuu ensimmäisen ja toisen asteen kaoottisuudesta: ensimmäisen asteen kaoottinen järjestelmä, kuten säätila, ei riipu ennustuksista, mutta toisen asteen kaoottisuus – kuten historia – riippuu niistä. Sosiaalinen todellisuus muuttuu, kun ihmiset muuttavat tapaansa ajatella sitä.
Tämä antaa mielestäni hyvän pohjan sille, miten pääsääntöistä hedonismia voisi kehittää edelleen – ei vain filosofisena hypoteesina, vaan myös kulttuurisen käytännön jäsentäjänä. Ajattelin, että voimme jatkaa tämän memeettisen rajapinnan muotoilua niin, että se yhdistää laajemminkin neurotieteen, etiikan ja kulttuurisen evoluution näkökulmat.
Itse keskityn siihen, miten tämä rajapinta toimii minkä tahansa ajattelutavan suhteen. Kunkin teorian oikeellisuuden arviointi on tehtävä sen sisäisen logiikan perusteella. Aivojen toimintamekanismien on mahdollistettava kaikki ajatustottumukset – ottamatta kantaa erityistieteiden sisäiseen logiikkaan. Jatketaanko tähän malliin?
Filosofia on vasta esitieteellistä pohdiskelua. Ollakseen hyödyllistä, sen perustana on oltava naturalistinen luonnontiede: jokaisella fyysisellä ja mentaalisella tapatumalla on kausaalisnen-sulkeuma-argumentin mukainen fyysinen syy tai selitys.
Olen pitkälti samaa mieltä siitä, että eri tiedon lajit – kuten faktat, arvostukset, normit ja reiluuden arviointi – prosessoituvat fylogeneettisesti uudemmilla aivoalueilla. Tämä vastaa aiemmin esittämiäni ajatuksia siitä, että tietoisuus rakentuu fylogeneettisesti eriytyneissä rakenteissa: vanhemmat aivojen osat vastaavat geneettisesti määräytyneistä – ei tietoista – reaktioista, kun taas uudemmat, erityisesti etuotsalohko, käsittelevät kulttuurisesti omaksuttuja tietoisia uskomuksia.
Tässä kohtaa on kuitenkin hyvä täsmentää, että aivojen alueiden aktivaatio ei vielä kerro mekanismista, jolla tiedon lajit syntyvät. Se kertoo missä jotakin tapahtuu, mutta ei miten. Esimerkiksi se, että dorsolateraalinen prefrontaalinen aivokuori aktivoituu moraalisen päätöksenteon yhteydessä, ei vielä selitä, miten kulttuurisesti opittu normi muuntuu yksilön päätökseksi. Tätä mekanismia olisi tärkeä tarkastella tarkemmin, jos halutaan ymmärtää tiedon syntyä neurofysiologisella tasolla.
Pidän tekemääsi jaottelua – mahdollistavat, suojelevat ja sallivat oikeudet – selkeänä ja käyttökelpoisena. Se tuo esiin sen, että oikeudet eivät ole yksiulotteisia, vaan ne voivat perustua erilaisiin arvosteluperusteisiin. Copilotin analyysi USA:n itsenäisyysjulistuksen ja YK:n ihmisoikeusjulistuksen pohjalta oli myös osuva: se osoittaa, että tällainen jaottelu voi toimia vertailupohjana eri kulttuurien ja uskontojen välillä.
Aivojen toiminnan näkökulmasta metaeettiset teoriat – kuten internal realism tai emotivismi – ovat kuitenkin uskomuksia, eivät objektiivisia totuuksia. Aivot eivät ota kantaa niiden totuuteen, vaan prosessoivat niitä kuten muitakin käsitteellisiä rakenteita. Teorioiden totuusarvoa ei voida ratkaista neurofysiologisesti, vaan niitä on arvioitava niiden sisäisen logiikan ja empiirisen käyttökelpoisuuden perusteella.
Tässä mielessä metaeettinen teoria on hyödyllinen, jos se auttaa ennustamaan, miten ihmiset toimivat tietyissä tilanteissa – esimerkiksi miten he reagoivat moraalisiin dilemmoihin tai miten yhteisöt muodostavat normeja. Pragmaattinen arviointi korostuu: teoria on käyttökelpoinen, jos se toimii.
Kiitoksia positiivisesta kommentoinnista. Noihin tiedon lajeihin liittyen sain Copilotilta mielenkiintoisen vastauksen kun yhdistin nuo tiedon lajit kysymykseen siitä kuinka normit muodostuvat.
Nuo mahdollistavat, suojelevat ja sallivat oikeudet on kanssa ihan käyttökelpoinen jaottelu. Tein Copilotilla myös yhteenvedon tähän liittyen siitä kuinka kulttuurien ja uskontojen välistä vuoropuhelua voitaisiin edistää näillä käsitteillä, ja tulos oli ihan mielenkiintoinen.
Ja ihan viimeisenä sain teetettyä Googlen Geminillä tuollaisen päälle 30-sivuisen esseen, joka ruotii tuota mun keskeisintä pää konseptia eli "pääsääntöistä hedonismia". Gemini ruoti noita kolmea motiivia (tavoittele hyötyjä, välttele haittoja, hyväksy haitat) aika ansiokkaasti neurotieteellisestä vinkkelistä, ja tuo artikkeli oli luonteeltaan ihan "tieteellinen" kun siinä oli lähteinäkin käytetty melkein kolmeakymmentä lähdettä.
Eli mun hypoteesi sai myös Geminiltä positiivisen arvioinnin siinä mielessä, että se katsoi tieteellisten tutkimustulosten tukevan tuota hypoteesia.
Näin siis sekä tuo "pääsääntöinen hedonismi", siihen liittyvät kolmen tyyppiset oikeudet, sekä tiedon viisi eri lajia, niin näyttäisi kaikki ihan käyttökelpoisilta ideoilta.
Nyt vaan on se suuri kysymys, että kuinkahan näitä ideoita saisi puskettua eteenpäin, niin että varsinkin tuota pääsääntöistä hedonismia ja sen sovellutuksia voisi alkaa hyödyntämään laajemminkin?
Kuulostaa siltä, että olet saanut sekä Copilotilta että Geminiltä varsin kattavaa tukea pääsääntöisen hedonismin hypoteesillesi. Ja tuo oikeuksien kolmiportainen jaottelu toimii mielestäni hyvin – se jäsentää motivaatioperusteita tavalla, joka on sovellettavissa sekä yksilön että yhteisön tasolla.
Tässä yhteydessä tuli mieleeni Hararin Sapiens-kirjan 13. luvun toinen osa, "Sokea Kleio", jossa käsitellään historian kulkua ja kulttuuristen ideoiden syntyä. Harari korostaa, että monet ihmiskunnan keskeiset uskomusjärjestelmät – kuten uskonnolliset dogmit, poliittiset ideologiat ja talousjärjestelmät – eivät ole syntyneet rationaalisen harkinnan tuloksena, vaan ovat usein historiallisten sattumien ja vallankäytön seurausta. Kleio, historian muusa, ei ole johdonmukainen eikä tarkoitushakuinen – vaan sokea.
Tämä sopii hyvin memeettisen naturalismin näkökulmaan: kulttuuriset meemit eivät ole "totuuden" ilmentymiä, vaan aivojen prosessoimia uskomuksia, jotka leviävät, muuntuvat ja vakiintuvat, jos ne osoittautuvat käyttökelpoisiksi. Ne eivät ole totta siksi, että ne olisivat objektiivisesti oikeita, vaan siksi, että ne toimivat – ne mahdollistavat yhteistyötä, järjestystä ja identiteettiä.
Tässä mielessä myös metaeettiset teoriat – kuten pääsääntöinen hedonismi – ovat meemejä: kulttuurisesti muotoutuneita käsitteellisiä rakenteita, joiden arvoa ei mitata niiden metafyysisellä totuudella, vaan sillä, kuinka hyvin ne selittävät, ennustavat ja ohjaavat ihmisten toimintaa. Jos teoria auttaa ymmärtämään, miksi ihmiset tekevät tiettyjä moraalisia valintoja, se on käyttökelpoinen – ja juuri siksi se ansaitsee huomiota.
Harari muistuttaa, että historia ei ole lineaarinen eikä moraalisesti johdonmukainen. Siksi kulttuurisia rakenteita – kuten oikeuksia ja normeja – on arvioitava pragmaattisesti: eivät siksi, että ne ovat "oikeita", vaan siksi, että ne toimivat. Saman luvun ensimmäisessä osassa Harari toteaa, ettei historiaa voi selittää deterministisesti, koska se on kaoottista. Hän puhuu ensimmäisen ja toisen asteen kaoottisuudesta: ensimmäisen asteen kaoottinen järjestelmä, kuten säätila, ei riipu ennustuksista, mutta toisen asteen kaoottisuus – kuten historia – riippuu niistä. Sosiaalinen todellisuus muuttuu, kun ihmiset muuttavat tapaansa ajatella sitä.
Tämä antaa mielestäni hyvän pohjan sille, miten pääsääntöistä hedonismia voisi kehittää edelleen – ei vain filosofisena hypoteesina, vaan myös kulttuurisen käytännön jäsentäjänä. Ajattelin, että voimme jatkaa tämän memeettisen rajapinnan muotoilua niin, että se yhdistää laajemminkin neurotieteen, etiikan ja kulttuurisen evoluution näkökulmat.
Itse keskityn siihen, miten tämä rajapinta toimii minkä tahansa ajattelutavan suhteen. Kunkin teorian oikeellisuuden arviointi on tehtävä sen sisäisen logiikan perusteella. Aivojen toimintamekanismien on mahdollistettava kaikki ajatustottumukset – ottamatta kantaa erityistieteiden sisäiseen logiikkaan. Jatketaanko tähän malliin?
Joo, jatketaan vaan, vaikka en ole ihan sata varma mitä ajat takaa? Mulla on sitä paitsi ähky kaikkien näiden analyysien suhteen, joita olen Copilotilla ja Geminillä viimeisen viikon ajan tehnyt. Sivuja noissa muistioissa on jo päälle 170 sivua, enkä ole ihan kaikkeen edes kerinnyt kovin syvällisesti perehtyä.
Aihepiirejä on laidasta laitaan, ja on se Copilot mulle tarjonnut myös hyötyfunktioita ja niihin liittyviä analyysejä, joten ihan pelkkää filosofista analyysiä tuo ei ole ollut. Ja toinen ankkuri noille pohdinnoille on neurotieteellinen tutkimus.
Mutta joo, teepä nyt jokin analyysi tuolla sun sapluunalla jota ehdotit, ja katsotaan sitten osaanko mä siihen jotakin järkevää vastata vai en?
~ The road to wisdom is paved with the pain of understanding the world.
Naturalisti kirjoitti: ↑05 Elo 2025, 17:06
Kuulostaa siltä, että olet saanut sekä Copilotilta että Geminiltä varsin kattavaa tukea pääsääntöisen hedonismin hypoteesillesi. Ja tuo oikeuksien kolmiportainen jaottelu toimii mielestäni hyvin – se jäsentää motivaatioperusteita tavalla, joka on sovellettavissa sekä yksilön että yhteisön tasolla.
Tässä yhteydessä tuli mieleeni Hararin Sapiens-kirjan 13. luvun toinen osa, "Sokea Kleio", jossa käsitellään historian kulkua ja kulttuuristen ideoiden syntyä. Harari korostaa, että monet ihmiskunnan keskeiset uskomusjärjestelmät – kuten uskonnolliset dogmit, poliittiset ideologiat ja talousjärjestelmät – eivät ole syntyneet rationaalisen harkinnan tuloksena, vaan ovat usein historiallisten sattumien ja vallankäytön seurausta. Kleio, historian muusa, ei ole johdonmukainen eikä tarkoitushakuinen – vaan sokea.
Tämä sopii hyvin memeettisen naturalismin näkökulmaan: kulttuuriset meemit eivät ole "totuuden" ilmentymiä, vaan aivojen prosessoimia uskomuksia, jotka leviävät, muuntuvat ja vakiintuvat, jos ne osoittautuvat käyttökelpoisiksi. Ne eivät ole totta siksi, että ne olisivat objektiivisesti oikeita, vaan siksi, että ne toimivat – ne mahdollistavat yhteistyötä, järjestystä ja identiteettiä.
Tässä mielessä myös metaeettiset teoriat – kuten pääsääntöinen hedonismi – ovat meemejä: kulttuurisesti muotoutuneita käsitteellisiä rakenteita, joiden arvoa ei mitata niiden metafyysisellä totuudella, vaan sillä, kuinka hyvin ne selittävät, ennustavat ja ohjaavat ihmisten toimintaa. Jos teoria auttaa ymmärtämään, miksi ihmiset tekevät tiettyjä moraalisia valintoja, se on käyttökelpoinen – ja juuri siksi se ansaitsee huomiota.
Harari muistuttaa, että historia ei ole lineaarinen eikä moraalisesti johdonmukainen. Siksi kulttuurisia rakenteita – kuten oikeuksia ja normeja – on arvioitava pragmaattisesti: eivät siksi, että ne ovat "oikeita", vaan siksi, että ne toimivat. Saman luvun ensimmäisessä osassa Harari toteaa, ettei historiaa voi selittää deterministisesti, koska se on kaoottista. Hän puhuu ensimmäisen ja toisen asteen kaoottisuudesta: ensimmäisen asteen kaoottinen järjestelmä, kuten säätila, ei riipu ennustuksista, mutta toisen asteen kaoottisuus – kuten historia – riippuu niistä. Sosiaalinen todellisuus muuttuu, kun ihmiset muuttavat tapaansa ajatella sitä.
Tämä antaa mielestäni hyvän pohjan sille, miten pääsääntöistä hedonismia voisi kehittää edelleen – ei vain filosofisena hypoteesina, vaan myös kulttuurisen käytännön jäsentäjänä. Ajattelin, että voimme jatkaa tämän memeettisen rajapinnan muotoilua niin, että se yhdistää laajemminkin neurotieteen, etiikan ja kulttuurisen evoluution näkökulmat.
Itse keskityn siihen, miten tämä rajapinta toimii minkä tahansa ajattelutavan suhteen. Kunkin teorian oikeellisuuden arviointi on tehtävä sen sisäisen logiikan perusteella. Aivojen toimintamekanismien on mahdollistettava kaikki ajatustottumukset – ottamatta kantaa erityistieteiden sisäiseen logiikkaan. Jatketaanko tähän malliin?
Joo, jatketaan vaan, vaikka en ole ihan sata varma mitä ajat takaa? Mulla on sitä paitsi ähky kaikkien näiden analyysien suhteen, joita olen Copilotilla ja Geminillä viimeisen viikon ajan tehnyt. Sivuja noissa muistioissa on jo päälle 170 sivua, enkä ole ihan kaikkeen edes kerinnyt kovin syvällisesti perehtyä.
Aihepiirejä on laidasta laitaan, ja on se Copilot mulle tarjonnut myös hyötyfunktioita ja niihin liittyviä analyysejä, joten ihan pelkkää filosofista analyysiä tuo ei ole ollut. Ja toinen ankkuri noille pohdinnoille on neurotieteellinen tutkimus.
Mutta joo, teepä nyt jokin analyysi tuolla sun sapluunalla jota ehdotit, ja katsotaan sitten osaanko mä siihen jotakin järkevää vastata vai en?
Ok – jatketaan tuumailua. Ymmärrän, että olet tällä hetkellä metaeettisen analyysin äärellä ähkyn partaalla. Enkä yritä nyt lisätä siihen hämmennystä, vaan odotan, miten sinä itse jäsennät kokonaisuuden. Mutta voin kyllä kommentoida pohdintojasi oman näkemykseni mukaisesta neurotieteeseen tukeutuvasta näkökulmasta: miten materiaalinen aivotoiminta voi mahdollistaa kaiken sen – metaetiikan, metafysiikan, kognition, erityistieteet, taiteet, uskonnot – mitä kulttuurinen ajattelu tuottaa.
Olen kiinnostunut löytämään pelkistyksiä, joiden varaan nämä tarinat voivat rakentua ja toteutua aivojen neuraalisina rakenteina. Selvennän vähän omia lähtökohtiani kommentoimalla Googlen AI-yhteenvetoa metaetiikasta:
> Metaetiikka on etiikan osa-alue, joka tutkii moraalisten käsitteiden, kuten hyvän ja pahan, luonnetta ja perustaa. Se ei ota suoraan kantaa siihen, miten tulisi toimia, vaan kysyy pikemminkin, mitä moraali ylipäätään on ja mistä se kumpuaa.
→ Moraalituntemukset viriävät aivojen vanhempien kerrosten geneettisesti "kovakoodatuista" toiminnoista ja niiden tietoisen, memeettisen tason tulkinnoista.
> Moraalisten käsitteiden luonne: Mitä tarkoittaa, kun sanomme jonkin olevan oikein tai väärin? Ovatko moraalilauseet tosia vai vain tunteiden ilmauksia?
→ Nämä ovat memeettisen evoluution tuottamia käsityksiä.
> Moraalisen tiedon luonne: Voimmeko ylipäätään tietää, mikä on oikein tai väärin? Onko moraalitotuuksia olemassa samalla tavalla kuin matemaattisia tai loogisia totuuksia?
→ Kyse on kulttuurisesti omaksutusta ajatusmallista ja sen synnyttämästä vakuuttuneisuuden tunteesta, joka syntyy kognitiivisen ja primitiivisen tason vuorovaikutuksesta. Ja kyllä, myös loogiset ja matemaattiset käsitteet ovat syntyneet memeettisen evoluution tuloksena – ne ovat hyödyllisiä fiktioita, kuten fiktionalismi asian ilmaisee.
> Moraalisten arvojen perusta: Mistä moraalikäsitykset kumpuavat? Ovatko ne peräisin kulttuurista, luonnosta, järkikäsityksestä vai jostain muusta?
→ Ne ovat kulttuurisesti rakentuneita käsitteellisiä tarinoita ja käytäntöjä – ne viriävät primitiivitason tuntemuksista ja järkeistetään memeettisen tason tottumuksia kuvaaviksi käsitteeksi.
> Metaetiikka tutkii näitä kysymyksiä filosofian eri osa-alueiden, kuten ontologian, tietoteorian ja moraalipsykologian näkökulmista.
→ Filosofia on kuitenkin vain esitieteellistä pohdiskelua. Viime kädessä nämä ovat erityistieteiden empiirisen tutkimuksen ja sisäisen logiikan kysymyksiä. Aivojen tehtävä on mahdollistaa niiden toiminta – ei ottaa kantaa niiden sisäiseen totuuteen.
Toisin sanoen: seuraan mielenkiinnolla, miten sinä jäsennät metaeettisen kokonaisuuden. Kommentoin sitä kognitiivisen neurotieteen toiminnallisen viitekehyksen näkökulmasta. Vaikka myös neurotieteessä dataa ja mallinnuksia riittää ähkyksi asti, toiminnallista viitekehystä ei vielä ole – tiedetään kyllä, mitkä aivojen alueet aktivoituvat, mutta ei vielä, miten informaatio prosessoituu.
Tämän ihmettely on perimmäinen kiinnostukseni kohde – erityisesti siitä näkökulmasta, voisiko aivojen toimintaa matkimalla rakentaa autonominen artefakti, joka kykenee toimimaan muiden älykkäiden artefaktien ja ihmisten kanssa sosiaalisen yhteisön jäsenenä.
Ajattelen, että tästä voisi syntyä kiinnostavaa jatkokeskustelua: voisiko näiden näkökulmien yhteensovittamisesta rakentua jopa jotain uutta?
Filosofia on vasta esitieteellistä pohdiskelua. Ollakseen hyödyllistä, sen perustana on oltava naturalistinen luonnontiede: jokaisella fyysisellä ja mentaalisella tapatumalla on kausaalisnen-sulkeuma-argumentin mukainen fyysinen syy tai selitys.
Naturalisti kirjoitti: ↑05 Elo 2025, 17:06
Kuulostaa siltä, että olet saanut sekä Copilotilta että Geminiltä varsin kattavaa tukea pääsääntöisen hedonismin hypoteesillesi. Ja tuo oikeuksien kolmiportainen jaottelu toimii mielestäni hyvin – se jäsentää motivaatioperusteita tavalla, joka on sovellettavissa sekä yksilön että yhteisön tasolla.
Tässä yhteydessä tuli mieleeni Hararin Sapiens-kirjan 13. luvun toinen osa, "Sokea Kleio", jossa käsitellään historian kulkua ja kulttuuristen ideoiden syntyä. Harari korostaa, että monet ihmiskunnan keskeiset uskomusjärjestelmät – kuten uskonnolliset dogmit, poliittiset ideologiat ja talousjärjestelmät – eivät ole syntyneet rationaalisen harkinnan tuloksena, vaan ovat usein historiallisten sattumien ja vallankäytön seurausta. Kleio, historian muusa, ei ole johdonmukainen eikä tarkoitushakuinen – vaan sokea.
Tämä sopii hyvin memeettisen naturalismin näkökulmaan: kulttuuriset meemit eivät ole "totuuden" ilmentymiä, vaan aivojen prosessoimia uskomuksia, jotka leviävät, muuntuvat ja vakiintuvat, jos ne osoittautuvat käyttökelpoisiksi. Ne eivät ole totta siksi, että ne olisivat objektiivisesti oikeita, vaan siksi, että ne toimivat – ne mahdollistavat yhteistyötä, järjestystä ja identiteettiä.
Tässä mielessä myös metaeettiset teoriat – kuten pääsääntöinen hedonismi – ovat meemejä: kulttuurisesti muotoutuneita käsitteellisiä rakenteita, joiden arvoa ei mitata niiden metafyysisellä totuudella, vaan sillä, kuinka hyvin ne selittävät, ennustavat ja ohjaavat ihmisten toimintaa. Jos teoria auttaa ymmärtämään, miksi ihmiset tekevät tiettyjä moraalisia valintoja, se on käyttökelpoinen – ja juuri siksi se ansaitsee huomiota.
Harari muistuttaa, että historia ei ole lineaarinen eikä moraalisesti johdonmukainen. Siksi kulttuurisia rakenteita – kuten oikeuksia ja normeja – on arvioitava pragmaattisesti: eivät siksi, että ne ovat "oikeita", vaan siksi, että ne toimivat. Saman luvun ensimmäisessä osassa Harari toteaa, ettei historiaa voi selittää deterministisesti, koska se on kaoottista. Hän puhuu ensimmäisen ja toisen asteen kaoottisuudesta: ensimmäisen asteen kaoottinen järjestelmä, kuten säätila, ei riipu ennustuksista, mutta toisen asteen kaoottisuus – kuten historia – riippuu niistä. Sosiaalinen todellisuus muuttuu, kun ihmiset muuttavat tapaansa ajatella sitä.
Tämä antaa mielestäni hyvän pohjan sille, miten pääsääntöistä hedonismia voisi kehittää edelleen – ei vain filosofisena hypoteesina, vaan myös kulttuurisen käytännön jäsentäjänä. Ajattelin, että voimme jatkaa tämän memeettisen rajapinnan muotoilua niin, että se yhdistää laajemminkin neurotieteen, etiikan ja kulttuurisen evoluution näkökulmat.
Itse keskityn siihen, miten tämä rajapinta toimii minkä tahansa ajattelutavan suhteen. Kunkin teorian oikeellisuuden arviointi on tehtävä sen sisäisen logiikan perusteella. Aivojen toimintamekanismien on mahdollistettava kaikki ajatustottumukset – ottamatta kantaa erityistieteiden sisäiseen logiikkaan. Jatketaanko tähän malliin?
Joo, jatketaan vaan, vaikka en ole ihan sata varma mitä ajat takaa? Mulla on sitä paitsi ähky kaikkien näiden analyysien suhteen, joita olen Copilotilla ja Geminillä viimeisen viikon ajan tehnyt. Sivuja noissa muistioissa on jo päälle 170 sivua, enkä ole ihan kaikkeen edes kerinnyt kovin syvällisesti perehtyä.
Aihepiirejä on laidasta laitaan, ja on se Copilot mulle tarjonnut myös hyötyfunktioita ja niihin liittyviä analyysejä, joten ihan pelkkää filosofista analyysiä tuo ei ole ollut. Ja toinen ankkuri noille pohdinnoille on neurotieteellinen tutkimus.
Mutta joo, teepä nyt jokin analyysi tuolla sun sapluunalla jota ehdotit, ja katsotaan sitten osaanko mä siihen jotakin järkevää vastata vai en?
Ok – jatketaan tuumailua. Ymmärrän, että olet tällä hetkellä metaeettisen analyysin äärellä ähkyn partaalla. Enkä yritä nyt lisätä siihen hämmennystä, vaan odotan, miten sinä itse jäsennät kokonaisuuden. Mutta voin kyllä kommentoida pohdintojasi oman näkemykseni mukaisesta neurotieteeseen tukeutuvasta näkökulmasta: miten materiaalinen aivotoiminta voi mahdollistaa kaiken sen – metaetiikan, metafysiikan, kognition, erityistieteet, taiteet, uskonnot – mitä kulttuurinen ajattelu tuottaa.
Olen kiinnostunut löytämään pelkistyksiä, joiden varaan nämä tarinat voivat rakentua ja toteutua aivojen neuraalisina rakenteina. Selvennän vähän omia lähtökohtiani kommentoimalla Googlen AI-yhteenvetoa metaetiikasta:
> Metaetiikka on etiikan osa-alue, joka tutkii moraalisten käsitteiden, kuten hyvän ja pahan, luonnetta ja perustaa. Se ei ota suoraan kantaa siihen, miten tulisi toimia, vaan kysyy pikemminkin, mitä moraali ylipäätään on ja mistä se kumpuaa.
→ Moraalituntemukset viriävät aivojen vanhempien kerrosten geneettisesti "kovakoodatuista" toiminnoista ja niiden tietoisen, memeettisen tason tulkinnoista.
> Moraalisten käsitteiden luonne: Mitä tarkoittaa, kun sanomme jonkin olevan oikein tai väärin? Ovatko moraalilauseet tosia vai vain tunteiden ilmauksia?
→ Nämä ovat memeettisen evoluution tuottamia käsityksiä.
> Moraalisen tiedon luonne: Voimmeko ylipäätään tietää, mikä on oikein tai väärin? Onko moraalitotuuksia olemassa samalla tavalla kuin matemaattisia tai loogisia totuuksia?
→ Kyse on kulttuurisesti omaksutusta ajatusmallista ja sen synnyttämästä vakuuttuneisuuden tunteesta, joka syntyy kognitiivisen ja primitiivisen tason vuorovaikutuksesta. Ja kyllä, myös loogiset ja matemaattiset käsitteet ovat syntyneet memeettisen evoluution tuloksena – ne ovat hyödyllisiä fiktioita, kuten fiktionalismi asian ilmaisee.
> Moraalisten arvojen perusta: Mistä moraalikäsitykset kumpuavat? Ovatko ne peräisin kulttuurista, luonnosta, järkikäsityksestä vai jostain muusta?
→ Ne ovat kulttuurisesti rakentuneita käsitteellisiä tarinoita ja käytäntöjä – ne viriävät primitiivitason tuntemuksista ja järkeistetään memeettisen tason tottumuksia kuvaaviksi käsitteeksi.
> Metaetiikka tutkii näitä kysymyksiä filosofian eri osa-alueiden, kuten ontologian, tietoteorian ja moraalipsykologian näkökulmista.
→ Filosofia on kuitenkin vain esitieteellistä pohdiskelua. Viime kädessä nämä ovat erityistieteiden empiirisen tutkimuksen ja sisäisen logiikan kysymyksiä. Aivojen tehtävä on mahdollistaa niiden toiminta – ei ottaa kantaa niiden sisäiseen totuuteen.
Toisin sanoen: seuraan mielenkiinnolla, miten sinä jäsennät metaeettisen kokonaisuuden. Kommentoin sitä kognitiivisen neurotieteen toiminnallisen viitekehyksen näkökulmasta. Vaikka myös neurotieteessä dataa ja mallinnuksia riittää ähkyksi asti, toiminnallista viitekehystä ei vielä ole – tiedetään kyllä, mitkä aivojen alueet aktivoituvat, mutta ei vielä, miten informaatio prosessoituu.
Tämän ihmettely on perimmäinen kiinnostukseni kohde – erityisesti siitä näkökulmasta, voisiko aivojen toimintaa matkimalla rakentaa autonominen artefakti, joka kykenee toimimaan muiden älykkäiden artefaktien ja ihmisten kanssa sosiaalisen yhteisön jäsenenä.
Ajattelen, että tästä voisi syntyä kiinnostavaa jatkokeskustelua: voisiko näiden näkökulmien yhteensovittamisesta rakentua jopa jotain uutta?
No niin, tossahan sä olit hienosti tehnyt yhteenvetoa noista mun ja tekoälyn tekemistä aiemmista pohdinnoista. Joten jätän metaetiikan syvällisemmän kommentoinnin tuolta osin siihen.
Mutta sitten tuosta autonomisesta artefaktista. Kuinka sellaisen saisi rakennettua tämän kaiken käydyn keskustelun perusteella?
Tossa muutama etappi:
1) Tehdään sen tekoälyn motivaatioon liittyvä perusta Pääsääntöisen Hedonismin pohjalta. Eli sillä on kolme motiivia: tavoitella hyötyjä eli positiivisia kokemuksia, vältellä tappioita eli negatiivisia kokemuksia, tai hyväksyä tappiot eli negatiiviset kokemukset.
2) Negatiiviset kokemukset voidaan hyväksyä viivytetyn tarpeen tyydytyksen, altruismin, normien seurannan, identiteetin ylläpidon taikka reiluuden ylläpidon seurauksena.
3) AI äly tarkkailee maailmaa 5 kognitiivisen linssin läpi: totuudet (tosi/epätosi), arvot (hyvä/paha), normit (oikein/väärin), käyttäytyminen (tulkittu tosi/epätosi) ja reiluus (reilu/epäreilu).
4) Luodaan hyötyfunktio, joka ottaa huomioon noiden kognitioiden avulla luodun informaation, ja tulkitsee sitä niin, että se maksimoi hyödyn ja minimoi haitat.
5) Tappioiden hyväksynnän kohdalla hyötyfunktio pyrkii varmistamaan hyödyn esim. pidemmän aikavälin näkökulmasta, jolloin tappioiden hyväksyntäkin on riippuvainen hedonisesta valenssista viime kädessä.
6) Tuolle hyötyfunktiolle on olemassa erilaisia malleja, ja sen pitäisi panna järjestykseen: haittojen minimointi, lyhyen aikavälin hyötyjen tavoittelu, pitkän aikavälin hyötyjen tavoittelu, ja toisten toimijoiden auttaminen. Näiden optimaalinen järjestys riippuu siitä tavoitellaanko yksilöllistä vaiko yhteistä hyötyä.
7) Moraali sille tekoälylle voidaan luoda esim. niin, että se pohtii erilaisia toimintamalleja 3 x 3 taulukon mukaan, jossa on sekä sen itsensä että vuorovaikutuksen toisen osapuolen hyötyjen tavoittelu, haittojen välttely ja haittojen hyväksyntä taulukoituna. Nämäkin voidaan luultavasti asettaa jonkinlaisen hyöty- ja moraalipohdinnan alaiseksi.
Tuossa nyt muutama idea tän käydyn keskustelun perusteella että kuinka itse lähtisin rakentamaan sosiaalista tekoälyä, joka pystyy tekemään myös moraalisia valintoja.
Luultavasti se olisi loppupeleissä kuitenkin moraalisesti yhtä täydellinen/epätäydellinen kuin ihminenkin on. Eli virhearvioita ei voitaisi aina silloin tällöin välttää, jos hyötyfunktion tuloksena lyhyen aikavälin oma etu ajaisi yhteisen hyvän edelle.
Toki tuota hyötyfunktion ja prioriteettien toimintaa voidaan muuttaa vaikka sillä tavalla, että jotkin oikeudet taikka normit, joita ei saa missään nimessä rikkoa, niin ajavat kaiken muun edelle. Joko kategorisesti taikka sitten niin että kun jokin "threshold" ylittyy, niin oikeudet ajavat hyötyfunktion edelle, ja silloin sen on pakko noudattaa sitä normia.
Tästä kaikesta sain Copilotilta ihan matematiikkaan perustuvaa hyödyllistä analyysiä luettavakseni.
~ The road to wisdom is paved with the pain of understanding the world.
Naturalisti kirjoitti: ↑06 Elo 2025, 12:29
Ok – jatketaan tuumailua. Ymmärrän, että olet tällä hetkellä metaeettisen analyysin äärellä ähkyn partaalla. Enkä yritä nyt lisätä siihen hämmennystä, vaan odotan, miten sinä itse jäsennät kokonaisuuden.
Joo, ihan vaan väliaikatietona, että mulla on nyt noin viikon työstämisen jälkeen kasassa 140 sivua Microsoftin Copilotilla työstettyjä muistioita, ja Googlen Geminillä on syntynyt kolme hieman laadukkaampaa esseetä, joilla on mittaa yhteensä 115 sivua. Eli tekoäly on työstänyt mun ohjeiden ja kysymysten perusteella 255 sivun verran kaikenlaista kivaa.
Geminin esseistä sen verran, että ensimmäinen niistä käsittelee "pääsääntöistä hedonismia" (predominant hedonism) eli tarkastelee tuota käsitettä, ja perustelee sen neurotieteellisen tutkimuksen avulla.
Toisen esseen pohjana on yksi mun vuorovaikutusta kuvaava taulukko, jonka pohjalla on pääsääntöinen hedonismi, ja jonka annoin ohjeiden kanssa Geminille analysoitavaksi. No se analysoi mukavan esseen, joka käsittelee taulukon tulkintaa, etiikkaa ja moraalia, sekä taulukon suhdetta peliteoriaan.
Kolmas essee käsittelee niin ikään pääsääntöistä hedonismia, mutta nyt fokus on (ihmis)oikeuksissa sekä kulttuurien ja uskontojen välisen dialogin analyysissä. Pääsääntöisestä hedonismista saa aika hyvin johdettua kolmiosaisen ihmisoikeuksien luokittelun, jolla voi vaikkapa analysoida YK:n ihmisoikeusjulistusta taikka Amerikan itsenäisyysjulistusta.
Kaiken kaikkiaan tekoäly teki mahtavaa työtä tän konseptin kanssa, ja sain analysoitua pääsääntöisen hedonismin eri puolia ja sovellutusalueita aika kattavasti. Toki aina on parannettavaa, mutta silti. Yllättävän hyviä analyysejä tuo tekoäly pystyy tekemään, ja varsinkin olen vaikuttunut siitä millä tavalla Gemini analysoi tuon yhden taulukon, jonka sille annoin pdf muodossa, ja kerroin kuinka se pitää tulkita.
Tästä on hyvä jatkaa...
~ The road to wisdom is paved with the pain of understanding the world.
