Keskustelunurkka

[Kissatäti]

Avaan keskustelun kysymällä:

Miksi musiikki on tai ei ole sinulle tärkeä?

[Neutroni]

Avaan keskustelun kysymällä:

Miksi musiikki on tai ei ole sinulle tärkeä?

Saatan kuunnella joskus 80-luvun hevirenkutuksia autoillessani, mutta en voi sanoa, että mikään musiikki on minulle tärkeää. Pärjäisin loppuelämän ilman musiikkisa kokematta puutteen tunnetta.

[Kissatäti]

Minä taas tunnen suurta iloa löytäessäni, minulle uuden, hyvänkappaleen tai artistin. Siksi musiikki on minulle myös kommunikointia ja haluan kuulla ja tietää muiden musiikkimakuun hyviä kappaleita. Musiikkiin kuten muuhunkin taiteeseen tai viihteeseen kuuluu mielestäni myös kokemuksen jakaminen kanssakulkijoiden kanssa. Minulla musiikki myös vähentää ahdistusta ilon tuomisen lisäksi. Luulen että sillä on suurehko merkitys mielentiloilleni. Elämäni on aika pieniympyröistä, tasaista ja introverttia. Musiikin (ja elokuvien) kautta voi kokea samaistumista ja eri tunteita turvallisesti. Dopamiini on miellyttävä välittäjäaine.

[Märkäruuti]

Minulla on ollut kausikortti kolmen eri kaupungin sinfoniaorkesterien konsertteihin yhteensä toistakymmentä vuotta. Nuorena hurahdin myös vanhaan bluesiin ja yritin muutaman vuoden opetella soittamaankin sitä. Vaan ei minusta oikeaa kitaristia tullut. Yli 50 vuotta vanha kitara klassisella kaulalla (paksut nakkisormet syynä kaulan valintaan) on vieläkin sinällä, mutta sormet eivät enää hermota sitä vertaa, että kehtaisin soittaa edes omaksi huvikseni. Progea kuuntelin paljon ja jokus jopa kantria. Klassinen oli kuitenkin minulle se suuri intohimo, jopa se vähän uudempi.


Sitten saakelin "ammattitauti" vei kuulon. Virkauran aikana toistakymmentä vuotta hävittäjätukikohdassa töissä ei voi olla jättämättä jälkiä kuulokäyrään. Kuuden tonnin kohdalla oikea korvani on käytännössä kuuro (Draken-kuoppa?) Sen jälkeen kuulo vähän palautuu, mutta kymppitonnista eteenpäin kuuluu molemmissa korvissa enää kappale "The Sound of Silence."
Kuuntelen jonkin verran vieläkin, mutta sävelmaailma on auttamattoman plissu, vaikka olisi miten laadukaat kuulokkeet korvilla. Konsertteihin en voi nykyään edes mennä, kun korvat särähtävät jokaisessa forte kohdassa - fortissimosta puhumattakaan ja aina kun särähtää, kuulovaurio pahenee (sano mulle lekuri)

[Tauko]

Avaan keskustelun kysymällä:

Miksi musiikki on tai ei ole sinulle tärkeä?

Kyllä musiikki on minulle tärkeä, ei niinkään sanoitukset, vaan melodiakulku ja minkä tunteen se tuo.
On toki nerokkaita sanoituksia esim Gösta Sundqvist "unelmia ja toimistohommia".

Olen jotain musiikkia soittanutkin ja muutaman biisin tehnyt - harrastuksena.

Joskus kyllä tulee myös tilanne, että ei halua kuunnella mitään musiikkia, ei siedä. Ja silloin usein käy niin, että jos vaikka kuulee tai lukee jostakin biisin nimen, niin se alkaa soida päässä.

[Märkäruuti]

niin se alkaa soida päässä.

Onko montakaan inhottavampaa asiaa, kuin pitkään jatkuva korvamato? Varsinkin jos se on kappaleesta, jota ei itse voi sietää.
En kirjoita esimerkkiä, ettei alkaisi soida päässä.

[Märkäruuti]

On toki nerokkaita sanoituksia esim Gösta Sundqvist "unelmia ja toimistohommia".

Itse pidin joitain Juicen sanoituksista lähes Eino Leinoon verrattavina.

[Kissatäti]

Kari Hotakainen on todennut:
”--Sundqvistilta puuttuu se 'isojen poikien lauluissa' oleva typerä, tirkisteleväisen macho ote teksteihin. Leavingsilla perusyksikkö, tuntemus mistä lauletaan, on yksinäisyys. Jos Tuomari Nurmio on runoilija, on Gösta Sundqvist novellisti, jonka tarinat on ryyditetty surrealismilla.”

Juice taas on sanonut:
"Vuoden runoilija on kuitenkin vähän suppea nimitys. Aion tähdätä siihen, että minusta tulee vuosisadan runoilija." (Vuoden runoilija -palkintoa vastaanottaessa)


Leinossa sanoilla leikkiminen samaa kuin Juicessa mutta Leino oli helläsydäminen. Juice taas taisi olla ainakin lopunaikoina aika katkera?

Antti Halonen kuvasi teoksessaan ”Vihreä aamu” Leinon toimintaa masennuksen mielen tiloissa
:
Hän saapui kuin karhu pesäänsä. Hän vyöryi hiljalleen ylös pihamäkeä kuin karhu, ja hänen asettuessaan takan ääreen ikuinen tuike silmissään hänessä oli takaa-ajetun ja väsyneen karhun lepoa anovaa hartautta. Mutta nuo masennustilat ja elämäntuskat, joista hän ei milloinkaan puhunut, mutta joiden vallassa hän saattoi heittäytyä lyyrilliselle tuulelle ja äkkiarvaamatta aloittaa näynomaiset monologinsa, kesken ruokailun ja miltei vaistotilassa – ne haihtuivat usein odottamatta ja antoivat tilaa sille poikamaisesti räiskyvälle dialektiikalle ja nerokkaasti syttyvälle sanaleikille, jotka tekivät hänestä varsinkin intiimissä seurassa harvinaislaatuisen suomalaisen renessanssi-ihmisen. Leino ei milloinkaan puhunut pahaa muista, ja hyvän toivossaan hän kuuluikin aikamme keskellä puhdasverisempiin poikkeusihmisiin.

Silti hän ei tarvittaessa säästänyt suuren maailmanteatterin hurmiossa kieppuvia, kaksinaamaisia kulttuuripersoonallisuuksia hivelevän myrkyllisiltä sarkasmeiltaan, jotka lähinnä todistivat lahjomatonta oikeudenmukaisuutta ja korkealle kehittynyttä ihmisarviointia. Siinä suhteessa hänen vallaton kekseliäisyytensä oli uria uurtava. Niinpä onkin merkillepantavaa, että hänen improvisatoriset purkauksensa saattoivat olla verrattoman paljon loisteliaammat kuin mitä hän milloinkaan on paperille pannut."

[Tauko]

Tässä yksi, mielestäni nerokas, kappale sanoituksineen.
"J. Alfred Tanner levytti pianon säestyksellä 15.9.1911 Helsingissä Concert Record Gramophonelle oman laulunsa EIKÖ JUU"


"Tannerin lauluja julkaistiin myös suosittuina nuottivihkoina, joita kustansi August Kanervan omistama Kanervan kustannusliike. Tanner ja Kanerva olivat tutustuneet vuonna 1907, ja Kanerva järjesti Tannerille esiintymistilaisuuksia myös maaseudulle. Tannerin esiintymisiä oli usein seuraamassa August Kanervan sisarenpoika Reino Helismaa"

[Märkäruuti]

että hänen improvisatoriset purkauksensa saattoivat olla verrattoman paljon loisteliaammat kuin mitä hän milloinkaan on paperille pannut."

Ehkä niinkin.
Leinolla oli runoja, joita ei ikinä julkaistu kirjoissa ja kansissa. Olen ollut ruotsinlaivalla todistamassa, kun majurismerkkinen mies lausui aamuyön tunteina korkeassa polviasennossa ruotsia puhuvalle arvokkaan näköiselle vanhemmalle leidille minun mielestäni ehtaa Eino Leinoa. Leinon julkaissuista kokoelmista poiketen se oli suorastaan härskiä pornoa. Tämä harmaapäinen leidi nauroi kyyneleet silmissä. Ymmärsi ilmeisesti suomea.

Tässä vähän lievenpää lappilaiselle mesenaatilleen:
" Liirum laarum lappalainen
haista paska kappalainen
siinä sulle paras keino
ystäväsi Eino Leino"

[Why]

Musiikkiin kuten muuhunkin taiteeseen tai viihteeseen kuuluu mielestäni myös kokemuksen jakaminen kanssakulkijoiden kanssa. Minulla musiikki myös vähentää ahdistusta ilon tuomisen lisäksi. Luulen että sillä on suurehko merkitys mielentiloilleni.

Kyllä. Tuskin itse olisin jaksanut säveltää, soittaa ja sovittaa teoksiani vain laittaakseni ne sitten pöytälaatikkoon.

Itse ilmaisen musiikin avulla tunteita, joita en ole saanut sanoitettua tai ovat jossain piilossa (alitajunnassa).

Olen säveltänyt paljon (omaa) musiikkia, sekä sovittanut ja soittanut myös muiden tekemää.

Nyt on harjoittelun alla eräs barokkiajan helmistä: Corelli (Arcangelo ) - Sarabande

[Kissatäti]

Musiikkiin kuten muuhunkin taiteeseen tai viihteeseen kuuluu mielestäni myös kokemuksen jakaminen kanssakulkijoiden kanssa. Minulla musiikki myös vähentää ahdistusta ilon tuomisen lisäksi. Luulen että sillä on suurehko merkitys mielentiloilleni.

Kyllä. Tuskin itse olisin jaksanut säveltää, soittaa ja sovittaa teoksiani vain laittaakseni ne sitten pöytälaatikkoon.

Itse ilmaisen musiikin avulla tunteita, joita en ole saanut sanoitettua tai ovat jossain piilossa (alitajunnassa).

Olen säveltänyt paljon (omaa) musiikkia, sekä sovittanut ja soittanut myös muiden tekemää.

Nyt on harjoittelun alla eräs barokkiajan helmistä: Corelli (Arcangelo ) - Sarabande

Olisi hienoa kuulla joku tekemäsi teos!

[marjatta1]

Musiikki on elämän suola ja maku musiikin suhteen aina vaihtelee tilanteesta riippuen. Elävää musiikkia ja tykkäämistään muusikoiden soittamina. Emma Salokoskea, Daniel Rowlandia, Iiro Rantalaa, Pekka Kuusistoa, Kemal Ascourbekovia, Minna Pensolaa yms. monen muukin muusikon lisäksi olen livenä saanut kuulla ja nauttia heidän esityksistään...

[Why]

Olisi hienoa kuulla joku tekemäsi teos!

Valitettavasti en voi tänne laittaa omia kappaleita. Yritin sitä pari vuotta sitten ja laitoin muutaman, mutta sain eräältä (BW) erittäin karkeakielisen ja alatyylisen arvostelun.

Laitan tähän kuitenkin muutaman itse soittamani klassisen musiikin kappaleen. Näissä olen käyttänyt mm klassista kitaraa, pianoa syntetisaattoreita bassoa ym..

Adagio from Concierto de Aranjuez
https://drive.google.com/drive/folders/ ... sp=sharing

Adagio, Bach, Marcello
https://drive.google.com/drive/folders/ ... sp=sharing

Dvořák - Slavonic Dance Op. 72, No. 2 in E Minor
https://drive.google.com/drive/folders/ ... sp=sharing

Venetian Boat Song Op. 19, No. 6
https://drive.google.com/drive/folders/ ... sp=sharing

[marjatta1]

Avaan keskustelun kysymällä:

Miksi musiikki on tai ei ole sinulle tärkeä?

Kyllä musiikki on minulle tärkeä, ei niinkään sanoitukset, vaan melodiakulku ja minkä tunteen se tuo.
On toki nerokkaita sanoituksia esim Gösta Sundqvist "unelmia ja toimistohommia".

Olen jotain musiikkia soittanutkin ja muutaman biisin tehnyt - harrastuksena.

Joskus kyllä tulee myös tilanne, että ei halua kuunnella mitään musiikkia, ei siedä. Ja silloin usein käy niin, että jos vaikka kuulee tai lukee jostakin biisin nimen, niin se alkaa soida päässä.

Vesku Loirin lauluista en juurikaan aiemmin ole tykännyt, mutta Kuhmossa hän lauloi Uuno Kailaan runoja ja siihen hän mielestäni soveltui hyvin ja eläytyen.
Samoin on käynyt M.A Nummisen suhteen, että hänestäkään en juuri aiemmin piitannut mutta livenä häntä kuultuani olen muuttanut mieltäni hänen suhteen. Mainio live esiintyja Mauri Antero on.