Purdue kirjoitti: ↑08 Syys 2025, 17:37
Joo, mulla on itse asiassa ehdotus sulle Naturalisti.
Mitäpä jos alettaisiin harrastamaan salapoliisityötä, ja lähdetään liikkeelle yksittäisistä hermosoluista, ja siitä kuinka ne muodostavat pylväitä ja muita rakenteita aivoissa, ja kuinka tästä perustasta sitten muodostuu aivotoiminta?
Ajattelin lähinnä sitä, että hermosoluthan toimivat "digitaalisesti" joko on/off periaatteella. Ainoa varianssi niiden kyvyssä välittää informaatiota on niiden laukeamisen frekvenssi.
Jos sitten ajatellaan, että on kymmenen hermosolua yhdessä ryppäässä, jotka kaikki prosessoivat samaa aistivirtaa, ja ne laukeavat hieman eri tahtisesti, niin siitähän syntyy hyvinkin monipuolinen muotokaava (pattern) jolla tuota koko hommaa voidaan lähestyä. Ja jos ajatellaan tuon ryppään luomaa em-kenttää (esim. EEG), niin siitä ryppään yksittäisten digitaalisten mutta eri tahtiin laukeavin hermosolujen kokonaisuudesta muodostuu monipuolinen aaltokuvio.
Mitäpä jos lähdettäisiin ensinnä pohtimaan siis sitä, että kuinka nuo aivot toimivat neuronien ja niiden "ryppäiden" tasolla, ja kuinka aivojen prosessointi muodostuu tuosta kokonais rytmistä.
Yhtenä lähtökohtana voisi olla tämä kirja (en ole itsekään lukenut):
Gyorgy Buzsaki: Rhythms of the Brain (löytyy pdf tiedostona netistä University of California San Diego sivuilta).
Eli ehdotan, että pohditaan aluksi sitä kuinka yksittäiset neuronit toimivat yksin ja "ryppäissä". Tarkoitan ryppäällä sitä, että kyseiset neuronit ovat samalla aivoalueella, ja osallistuvat saman aistimuksen prosessoimiseen.
Ja siis mietitään ylipäätään kuinka aivot prosessoivat informaatiota neuraalisesti. Ehkäpä siitä löytyisi jokin johtolanka, että miten ja missä kohtaa mieli/tietoisuus mahdollisesti nousee esiin.
Joo, mikä ettei. Tuo voisi olla hyvä idea, että seurataan jonkin kirjan pohdintoja ja kommentoidaan sitten niitä sekä toistemme ajatuksia. Ehkä mukaan saadaan muitakin keskustelijoita
Kopioin tuon kirjan pdf-tiedoston ja alustavan silmäilyn mukaan se antaa ainakin inspiraatiota vaikkei kaikesta ihan samaa mieltä olisikaan. Teetkö jonkun johdantoon liittyvän keskustelun avaava kommentin asiasta?
Filosofia on vasta esitieteellistä pohdiskelua. Ollakseen hyödyllistä, sen perustana on oltava naturalistinen luonnontiede: jokaisella fyysisellä ja mentaalisella tapatumalla on kausaalisnen-sulkeuma-argumentin mukainen fyysinen syy tai selitys.
Corto kirjoitti: ↑09 Syys 2025, 07:55
Enpä olekaan kuullut sellaisesta kuin transfysikalismi!
Panpsykismista: se ei tarkoita sitä että tajuisuus olisi todellisuuden perimmäinen taso tai niin sitä en ole tulkinnut/ lukenut (Chalmer). Se viittaa siihen että tajuisuutta ( ei siis tietoisuutta, vaan silkkaa tuntumista) on fysikaalisessa maailmassa sisällä siemenenä. Integoituessaan ( aivot) sen on mahdollista muuttuua tietoisuudeksi. Se on siitä yksinkertainen että ei sentään tarvitse avukseen uusi todellisuuksia vaan tämä fysikaalinen ( tai fysikaalinen +) maailma riittää. Maailmankuvan ei tarvitse ratkaisevasti muuttua. Mutta pysyy spekulaationa ilman empiriaa.
Transfysikalismi tuntuu menevän ehkä enempi teologian suuntaan. Tarvitaan valtava määrä selitystä lähtien kokonaisen uuden sielullisen ulottuvuuden löytämisestä, jotta tuo dualistinen kokonaisuus toimisi.
Puhdas materialismi on loogisin, mutta on päätynyt selityskuilun äärelle.
Jotenkin näin hahmotan asiaa.
Joo, minullekin tuo "transfysikalismi" on käsitteenä täysin uusi, mutta se nyt varmaan parhaiten kuvasi noita edeltäviä täysin spekulatiivisia ajatuksiani.
Toki se menee ehkä enempi "teologian suuntaan" kuten ilmaiset, mutta itse en olettanut mitään "jumalaa" tuon taustalle.
Lähinnä ajattelin asiaa siltä kantilta, että tuntemamme fysiikka kuvaa neliulotteista aika-avaruuttamme, mutta jos ulottuvuuksia olisi useampia, niin siellä saattaisi olla fysiikkaa josta emme ole tietoisia.
Ja ehkäpä kvanttimaailman kummallisuudet liittyvät tähän jotenkin?
Ajatellaan vaikkapa kaksoisrakokoetta. Jos mittaamme sen kummasta raosta esim. elektroni kulkee, niin saamme tietyn tuloksen, ja se kulkee vain jommasta kummasta raosta.
Jos taas sitä ei mitata, niin se kulkee aallon tavoin ilmeisesti kummastakin raosta, ja muodostaa raon taakse interferenssikuvion.
Tästä voisi joku vetää sellaisen johtopäätöksen, että tuon elektronin luontainen tapa kulkea (ilman mittausta) on jossakin korkeammassa ulottuvuudessa, jonka perusteella syntyy se interferenssikuvio, ja joka on liikkeenä aaltomaista.
Mutta jos tehdään mittaus niin tämä elektroni kulkee puhtaasti meidän neliulotteisessa aika-avaruudessamme, ja paljastaa siten paikkansa, ja kulkee vain yhdestä raosta kerrallaan.
Kyse ei siis olisi pelkästään aalto-hiukkas dualismista, vaan sen lisäksi siitä, että tämä aalto liikkuu moniulotteisessa transfysikaalisessa maailmankaikkeudessa, siinä missä tuo elektroni hiukkasena ilmenee vain meidän neliulotteisessa aika-avaruudessa.
~ The road to wisdom is paved with the pain of understanding the world.
Purdue kirjoitti: ↑08 Syys 2025, 17:37
Joo, mulla on itse asiassa ehdotus sulle Naturalisti.
Mitäpä jos alettaisiin harrastamaan salapoliisityötä, ja lähdetään liikkeelle yksittäisistä hermosoluista, ja siitä kuinka ne muodostavat pylväitä ja muita rakenteita aivoissa, ja kuinka tästä perustasta sitten muodostuu aivotoiminta?
Ajattelin lähinnä sitä, että hermosoluthan toimivat "digitaalisesti" joko on/off periaatteella. Ainoa varianssi niiden kyvyssä välittää informaatiota on niiden laukeamisen frekvenssi.
Jos sitten ajatellaan, että on kymmenen hermosolua yhdessä ryppäässä, jotka kaikki prosessoivat samaa aistivirtaa, ja ne laukeavat hieman eri tahtisesti, niin siitähän syntyy hyvinkin monipuolinen muotokaava (pattern) jolla tuota koko hommaa voidaan lähestyä. Ja jos ajatellaan tuon ryppään luomaa em-kenttää (esim. EEG), niin siitä ryppään yksittäisten digitaalisten mutta eri tahtiin laukeavin hermosolujen kokonaisuudesta muodostuu monipuolinen aaltokuvio.
Mitäpä jos lähdettäisiin ensinnä pohtimaan siis sitä, että kuinka nuo aivot toimivat neuronien ja niiden "ryppäiden" tasolla, ja kuinka aivojen prosessointi muodostuu tuosta kokonais rytmistä.
Yhtenä lähtökohtana voisi olla tämä kirja (en ole itsekään lukenut):
Gyorgy Buzsaki: Rhythms of the Brain (löytyy pdf tiedostona netistä University of California San Diego sivuilta).
Eli ehdotan, että pohditaan aluksi sitä kuinka yksittäiset neuronit toimivat yksin ja "ryppäissä". Tarkoitan ryppäällä sitä, että kyseiset neuronit ovat samalla aivoalueella, ja osallistuvat saman aistimuksen prosessoimiseen.
Ja siis mietitään ylipäätään kuinka aivot prosessoivat informaatiota neuraalisesti. Ehkäpä siitä löytyisi jokin johtolanka, että miten ja missä kohtaa mieli/tietoisuus mahdollisesti nousee esiin.
Joo, mikä ettei. Tuo voisi olla hyvä idea, että seurataan jonkin kirjan pohdintoja ja kommentoidaan sitten niitä sekä toistemme ajatuksia. Ehkä mukaan saadaan muitakin keskustelijoita
Kopioin tuon kirjan pdf-tiedoston ja alustavan silmäilyn mukaan se antaa ainakin inspiraatiota vaikkei kaikesta ihan samaa mieltä olisikaan. Teetkö jonkun johdantoon liittyvän keskustelun avaava kommentin asiasta?
Joo, pyrin tekemään avaavan kommentin jossakin vaiheessa tän päivän aikana kunhan saan tuon kirjan johdannon luettua.
Sillä aikaa, jos on tekemisen puutetta, niin varsinkin nuo edellä linkkaamani videot voisi olla kiinnostavia. Varsinkin se keskimmäinen video niistä kolmesta, joka käsittelee Theta rytmejä aivoissa, niin voisi olla sellainen että se olisi relevantti tän meidän keskustelun kannalta.
~ The road to wisdom is paved with the pain of understanding the world.
Ykkösnolla kirjoitti: ↑08 Syys 2025, 20:09
Luulen, että joku lahjakas tutkija voisi osoittaa nämä yritykset "tietoisuuden arvoituksen" ratkaisemiseksi loogisesti mahdottomaksi, kaikille sopivin lähtöoletuksin ja menetelmin, siis logiikan ja matematiikan avulla.
Miten nämä tietoisuuden kuvailuyritykset erottavat eri minuudet toisistaan, eikö mitenkään? Moni meistä on varmaan ainakin joskus ajatellet, että olisi mukavaa, jos ei olisi koskaan tarvinnut syntyä tähän pahaan maailmaan! Vanha ajatus on sekin, että sijastani olisi syntynyt joku muu. Mutta voisihan ajatella vielä askeleen pidemmälle: tämä muu olisi kuitenkin niin ruumiiltaan, elämältään ja mieleltään (eli "tieteelliseltä tietoisuudeltaan") täysin samankaltainen kuin minä. Mutta se olisi kuitenkin joku muu, koska itseni ei siis tarvinnut, tässä ajatuskokeessa, syntyä tänne pahuuden keskelle! - Tämä ajatuskoe osoittaa oman logiikkani mukaan aineellisen tietoisuuden hakemisen yhtä toivottomaksi tehtäväksi kuin ympyrän neliöimisen tai piin viimeisen desimaalin julistamisen (aine = kaikki tunnetut aineet, säteilyt ja erilaiset "hömppäenergiat" mukaan lukien, myös nämä Naturalistin meemit, joista on ymmärrä yhtään mitään).
Tuo termi ei ole minun keksimä. Tässä on pelkistetty selitys siitä, miten itse tämän ymmärrän. Lähdetään liikkeelle geeneistä, mikä lienee selvä käsite. Niihin tallentuu yksilön fylogeneesin aikana kehittynyt elämää ohjaava informaatio. Tämä informaatio muuttuu vain hedelmöitys hetkinä, joten siihen ei voi tallentua yksilön oman elämänsä ontogeneesin aikana omaksuma informaatio.
Meemi on nimitys tällaisen informaation yksiköille. Oman tulkintani mukaan ne ovat vain käyttäytymisyä ja ajattelua tuottavia tottumuksia (ajattelu on mielen sisäistä käyttäytymistä). Olen samaa mieltä kuin tässäkin keskustelussa mainittu Revonsuo, että elämme ajatuksissamme mielemme luomassa virtuaalitodellisuudessa.
Oman tulkintani mukaan tämän mielen sisäisen virtuaalitodellisuuden luo meemien toiminta. Meemit eli mielensisällöt ovat sekä realitodellisuuden että kuvitteelisen todelusuuden tallettajia ja luojia. Niiden luoman mielen sisäisen virtuaalitodellisuuden kokeminen on tietoisuutta – siis kokemus valveilla olevasta ympäristöään aistivasta ja siinä toimivasta minästä. Tätä ei ole tarpeen mitenkään mystifioida.
Filosofia on vasta esitieteellistä pohdiskelua. Ollakseen hyödyllistä, sen perustana on oltava naturalistinen luonnontiede: jokaisella fyysisellä ja mentaalisella tapatumalla on kausaalisnen-sulkeuma-argumentin mukainen fyysinen syy tai selitys.
Corto kirjoitti: ↑08 Syys 2025, 18:21
Aivotutkija Antti Revoinsuota lainatakseni: tietoisuuden kovaa ongelmaa tuskin tullaankaan ratkaisemaan seuraavan sadan vuoden aikana.
Tjsp.
Organismin toiminta integroituu monessakin mielessä ilman tietoisuutta. Tuntoaistimuksesta päädytään säätelemään tarkasti tasapainoa ilman tietoisuutta. Lyhytkestoisen proseduraalisen muistin tietoa käytetään koko ajan toiminnan ohjauksessa ilman mitään tietoista käsitystä asiasta.
Tämä on linjassa sen kanssa, että P-tietoisuudeksi määritellyt toiminnot eivät ole oikeastaan vielä tietoisuutta. Nämä kyvyt on hankittu fylogeneesin aikana ja ne ovat tallentunteet geeneihin. Nämä kyvyt tuottavat vain aistimusvirtaa ja lajityypillisestä reagoimista. Kehittyneimmillä eläimillä on edellisen lisäksi A-tietoisuus eli sen lkyky muistaa ja pohtia koko elämän ajan kestävän ontogeneesin aikana hankkimaan kokemuksia ja kommunikoida niistä lajikumppanien kanssa (nämä kyvyt vaihtelevat lajeittain). Tästä kehittyy laumoja yhdistäviä kulttuureja, joiden olemassaolo jatkuu muiden yksilöiden mielissä, vaikka yksittäisten yksilöiden kulttuurinen tietämys häviää heidän kuollessaan.
Hmm...
Käsitteistä:
Tajunta, tajuisuus, tajunnallisuus=jonkin tuntuu joltakin.
Tietoisuus=tiedän tuntevani jotakin, voin suunnata tarkkaavuuttani, reflektoida jne (meta-taso, sisältää jo kognitiivista toimintaa).
Tajunta on se hard problem. Mikä se oikein on?
Tuossa kuvaamassani esimerkissä ei ole kyse tajunnallisesta toiminnasta vaan siitä että älykäs ja sopeutuva toiminta voi olla tajutonta.
Mikä herättää ihmetyksen siitä, miksi sellainen ilmiö ylipäätään on olemassa.
Mitä mieltä olet tuosta äsken Ykkösnollalle antamastani käsitteiden tulkinnasta?
Filosofia on vasta esitieteellistä pohdiskelua. Ollakseen hyödyllistä, sen perustana on oltava naturalistinen luonnontiede: jokaisella fyysisellä ja mentaalisella tapatumalla on kausaalisnen-sulkeuma-argumentin mukainen fyysinen syy tai selitys.
Purdue kirjoitti: ↑08 Syys 2025, 17:37
Yhtenä lähtökohtana voisi olla tämä kirja (en ole itsekään lukenut):
Gyorgy Buzsaki: Rhythms of the Brain (löytyy pdf tiedostona netistä University of California San Diego sivuilta).
No niin, eli ruvetaan pohtimaan tuota, että kuinka aivot prosessoivat informaatiota. Yhtenä lähteenä voisi olla tuo Buzsakin kirja vuodelta 2006, joka löytyy netistä pdf muodossa. Mutta koko keskustelun ei tarvitse perustua siis tälle kirjalle.
Tuossa kirjassa Buzsaki puhuu aivojen rytmeistä, oskillaatioista sekä periodimaisuudesta. Naturalisti pyysi että tekisin kirjan ensimmäisen luvun (Cycle 1: Introduction) perusteella alustuksen aiheesta.
Mutta itse asiassa tuo eka luku liikkui aika yleisellä tasolla. Buzsaki kirjoittaa lähinnä ajasta, sillä aivojen rytmit liittyvät oleellisesti aikaan. Toinen pointti Buzsakin introssa liittyy siihen, että neuraaliset representaatiot eivät ole vain yksittäisten neuronien laukeamisia, vaan lukemattomien neuronien kaavamaisten (patterned) laukeamisten tulos. Buzsaki myös kirjoittaa kompleksisuudesta, emergenssistä sekä kaksisuuntaisesta prosessoinnista eli bottom-up sekä top-down prosessoinnista.
Eli tuo kirjan intro (Cycle 1) oli aika köyhä näiden rytmien suhteen. Mitäpä siis jos pohdittaisiin asioita yleisemmällä tasolla ennen kuin päästään kirjan käsittelyssä pidemmälle?
Lähdetään liikkeelle yksittäisestä hermosolusta. Neuroni joko laukeaa taikka ei laukea, eli se on "digitaalinen" luonteeltaan. Ainoa mikä neuronin toiminnassa voi luoda muuttuvaa informaatiota niin on tuo laukeamisen frekvenssi.
Ja sitten kun noita neuroneita on isompi joukko prosessoimassa jotakin ärsykettä, niin tuo yksittäisten neuronien laukeamisten kokonaisuus muodostaa muotokaavan (pattern), ja se on nämä muotokaavat joidenka pohjalle aivojen representaatiot perustuvat.
Eli voisi ajatella, että yksittäisten digitaalisten neuronien laukeamiset muodostavat kokonaisuuksia, jotka ovat analogisia? Nämä aivojen kaavamaiset representaatiot siis perustuvat yksittäisten neuronien digitaalisuudelle, mutta niiden synkronoidusta toiminnasta nousee se emergentti piirre, että representaatiot ovat analogisia?
Ja mikä rooli näistä oskillaatioista esiin nousevilla em-kentillä kenties on tässä prosessissa? Vai onko mitään? Tiedetään kuitenkin, että neuronien sähköisellä stimulaatiolla voidaan tuottaa erilaisia representaatioita, ja luoda sekä motorisia vasteita että ajatuksia sekä aistikokemuksia.
Eli onko jollakin tästä kommentoitavaa, lisättävää taikka kritisoitavaa? Eli mietitäänkö tää neuraalisen prosessoinnin perusta valmiiksi, niin ollaan kaikki samalla aaltopituudella sitten myöhemmin?
~ The road to wisdom is paved with the pain of understanding the world.
Corto kirjoitti: ↑08 Syys 2025, 18:21
Aivotutkija Antti Revoinsuota lainatakseni: tietoisuuden kovaa ongelmaa tuskin tullaankaan ratkaisemaan seuraavan sadan vuoden aikana.
Tjsp.
Organismin toiminta integroituu monessakin mielessä ilman tietoisuutta. Tuntoaistimuksesta päädytään säätelemään tarkasti tasapainoa ilman tietoisuutta. Lyhytkestoisen proseduraalisen muistin tietoa käytetään koko ajan toiminnan ohjauksessa ilman mitään tietoista käsitystä asiasta.
Tämä on linjassa sen kanssa, että P-tietoisuudeksi määritellyt toiminnot eivät ole oikeastaan vielä tietoisuutta. Nämä kyvyt on hankittu fylogeneesin aikana ja ne ovat tallentunteet geeneihin. Nämä kyvyt tuottavat vain aistimusvirtaa ja lajityypillisestä reagoimista. Kehittyneimmillä eläimillä on edellisen lisäksi A-tietoisuus eli sen lkyky muistaa ja pohtia koko elämän ajan kestävän ontogeneesin aikana hankkimaan kokemuksia ja kommunikoida niistä lajikumppanien kanssa (nämä kyvyt vaihtelevat lajeittain). Tästä kehittyy laumoja yhdistäviä kulttuureja, joiden olemassaolo jatkuu muiden yksilöiden mielissä, vaikka yksittäisten yksilöiden kulttuurinen tietämys häviää heidän kuollessaan.
Hmm...
Käsitteistä:
Tajunta, tajuisuus, tajunnallisuus=jonkin tuntuu joltakin.
Tietoisuus=tiedän tuntevani jotakin, voin suunnata tarkkaavuuttani, reflektoida jne (meta-taso, sisältää jo kognitiivista toimintaa).
Tajunta on se hard problem. Mikä se oikein on?
Tuossa kuvaamassani esimerkissä ei ole kyse tajunnallisesta toiminnasta vaan siitä että älykäs ja sopeutuva toiminta voi olla tajutonta.
Mikä herättää ihmetyksen siitä, miksi sellainen ilmiö ylipäätään on olemassa.
Mitä mieltä olet tuosta äsken Ykkösnollalle antamastani käsitteiden tulkinnasta?
jaa-a. Jos katson sitä pala kerrallaan, niin.... Geenien informaatio muuttuu kyllä hedelmöityshetken jälkeenkin: mutaatioiden myötä ja myös kokemusten myötä muuttuu niiden aktivaatiokin. Mutta ehkä noin karkeasti ottaen tajunnallisuuden peruspalikat tulevat sieltä esihistoriasta. Solut ohjaavat tosiaan niin että esim. näköaistille välttämättömät solut rakentuvat jne. Vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa ne järjestyvät edelleen tavattoman monimutkaisiksi rakenteiksi.
Meemin käsitteesi tuntuisi kuvaavan kognition peruselementteja. Jos oikein käsitteesi ymmärrän, niin neuropsykologiassa tällaisia kutsutaan moduuleksi. Yksi moduuli käsittelee tietyn tyyppistä informaatiota (esim. kielen havaitseminen, kasvojen tunnistus).
Tällainen kertoo kuitenkin siitä "miten mieli toimii". Ei vielä siis sitä mikä on se ilmiö kun valot syttyvät mielessä palamaan ja jonkin tuntuu joltakin (Ei miten vaan mikä). Se on se outo juttu, jossa me ei päästä etenemään mihinkään, vaikka kuinka pohdittaisiin.
Fundamentals of cognition-kirja. Raskas kyllä, mutta käyttää jäsennystä, joka on yleinen tapa hahmottaa mielen toimintoja.
Korkeatasoista prosesseista on ehkä helpompi puhua kun nuo perusprosessit on jotenkin selkeänä mielessä. Ehkäisee käsitesekaannusta. https://www.adlibris.com/fi/kirja/funda ... 1032471310
Corto kirjoitti: ↑08 Syys 2025, 18:21
Aivotutkija Antti Revoinsuota lainatakseni: tietoisuuden kovaa ongelmaa tuskin tullaankaan ratkaisemaan seuraavan sadan vuoden aikana.
Tjsp.
Organismin toiminta integroituu monessakin mielessä ilman tietoisuutta. Tuntoaistimuksesta päädytään säätelemään tarkasti tasapainoa ilman tietoisuutta. Lyhytkestoisen proseduraalisen muistin tietoa käytetään koko ajan toiminnan ohjauksessa ilman mitään tietoista käsitystä asiasta.
Tämä on linjassa sen kanssa, että P-tietoisuudeksi määritellyt toiminnot eivät ole oikeastaan vielä tietoisuutta. Nämä kyvyt on hankittu fylogeneesin aikana ja ne ovat tallentunteet geeneihin. Nämä kyvyt tuottavat vain aistimusvirtaa ja lajityypillisestä reagoimista. Kehittyneimmillä eläimillä on edellisen lisäksi A-tietoisuus eli sen lkyky muistaa ja pohtia koko elämän ajan kestävän ontogeneesin aikana hankkimaan kokemuksia ja kommunikoida niistä lajikumppanien kanssa (nämä kyvyt vaihtelevat lajeittain). Tästä kehittyy laumoja yhdistäviä kulttuureja, joiden olemassaolo jatkuu muiden yksilöiden mielissä, vaikka yksittäisten yksilöiden kulttuurinen tietämys häviää heidän kuollessaan.
Hmm...
Käsitteistä:
Tajunta, tajuisuus, tajunnallisuus=jonkin tuntuu joltakin.
Tietoisuus=tiedän tuntevani jotakin, voin suunnata tarkkaavuuttani, reflektoida jne (meta-taso, sisältää jo kognitiivista toimintaa).
Tajunta on se hard problem. Mikä se oikein on?
Tuossa kuvaamassani esimerkissä ei ole kyse tajunnallisesta toiminnasta vaan siitä että älykäs ja sopeutuva toiminta voi olla tajutonta.
Mikä herättää ihmetyksen siitä, miksi sellainen ilmiö ylipäätään on olemassa.
Mitä mieltä olet tuosta äsken Ykkösnollalle antamastani käsitteiden tulkinnasta?
jaa-a. Jos katson sitä pala kerrallaan, niin.... Geenien informaatio muuttuu kyllä hedelmöityshetken jälkeenkin: mutaatioiden myötä
Joo, ohitin tuon, koska oletan, ettei geeneettinen informaatio voi muuttua riittävän nopeasti toimiakseen kognitiivisen tiedon muistinna. Eikä.ilmeisesti ole esitetty mitään ehdotuksia siitä mitkä rakenteet ja miten tätä tietoa prosessoisivat. Memeettinen naturalismi ehdottaa, että etuotsalohko ohjelmoituu geneettisesti vain osittain ja sen ohjelmointia jatketaan sosiaalisen vuorovaikutuksen avulla. Valmiiksi se tulee vasta noin 25 v.
ja myös kokemusten myötä muuttuu niiden aktivaatiokin. Mutta ehkä noin karkeasti ottaen tajunnallisuuden peruspalikat tulevat sieltä esihistoriasta. Solut ohjaavat tosiaan niin että esim. näköaistille välttämättömät solut rakentuvat jne. Vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa ne järjestyvät edelleen tavattoman monimutkaisiksi rakenteiksi.
Olen samaa mieltä, että biologisen evoluution tuottama geneettinen koodi ohjaa tietoisista toiminnoista vastaavan etuotsalohkon ja sensomotoorista toiminnoista vastaavien aivokuoren alueiden kehitystä hyvin pitkälle samalla tavalla, mutta ero tulee siitä, että sensomotoriset toiminnot eli synapsikytkennät kehittyvät lähes kokonaan geneettisesti "kovakoodattuna" kun taas etuotsalohkon toiminnat eli synapsikytkennät ohjelmoituvat geneettisesti vain alkuasetusten osalta muilta osin etuotsalohko kehittyy empiiristen kokemusten ja sosiaalisen vuorovaikutuksen ohjaamana.
Meemin käsitteesi tuntuisi kuvaavan kognition peruselementteja. Jos oikein käsitteesi ymmärrän, niin neuropsykologiassa tällaisia kutsutaan moduuleksi. Yksi moduuli käsittelee tietyn tyyppistä informaatiota (esim. kielen havaitseminen, kasvojen tunnistus).
Kyllä, mutta kognition lisäksi ne käsittelevät myös kulttuuriseen tunneteoriaan liittyviä asioita. Määritteleeko neuropsykologia tarkemmin sen onko moduulit vain prosesdointielementtejä, mihin niiden prosessoima informaatio tallentuu ja miten siitä generoituu ajattelua ja käyttäytymistä?
Tällainen kertoo kuitenkin siitä "miten mieli toimii". Ei vielä siis sitä mikä on se ilmiö kun valot syttyvät mielessä palamaan ja jonkin tuntuu joltakin (Ei miten vaan mikä). Se on se outo juttu, jossa me ei päästä etenemään mihinkään, vaikka kuinka pohdittaisiin
Ajattelen niin, että aivojen vanhemmat osat tuottavat vain aistimuksia ja tuntemuksia ja niihin lajityypillisiä reaktioita, mutta tämä ei ole vielä tietoisuutta siinä mielessä, että siihen liittyisi mitään tietoista harkintaa. Tämä tietoinen harkinta on etuotsalohkon emergentti kyky, joka mahdollistaa koettujen tapahtumien toistamisen uusissa tilanteissa tai vain mielikuvituksessa mikä mahdollistaa tulevien toimien vaihtoehtojen harkinnan. Tietoisuuteen liittyy kyky kokea itsensä fyysisessä ja sosiaalisessa ympäristössä vuorovaikuttavaksi toimijaksi.
Filosofia on vasta esitieteellistä pohdiskelua. Ollakseen hyödyllistä, sen perustana on oltava naturalistinen luonnontiede: jokaisella fyysisellä ja mentaalisella tapatumalla on kausaalisnen-sulkeuma-argumentin mukainen fyysinen syy tai selitys.
Corto kirjoitti: ↑08 Syys 2025, 18:21
Aivotutkija Antti Revoinsuota lainatakseni: tietoisuuden kovaa ongelmaa tuskin tullaankaan ratkaisemaan seuraavan sadan vuoden aikana.
Tjsp.
Organismin toiminta integroituu monessakin mielessä ilman tietoisuutta. Tuntoaistimuksesta päädytään säätelemään tarkasti tasapainoa ilman tietoisuutta. Lyhytkestoisen proseduraalisen muistin tietoa käytetään koko ajan toiminnan ohjauksessa ilman mitään tietoista käsitystä asiasta.
Tämä on linjassa sen kanssa, että P-tietoisuudeksi määritellyt toiminnot eivät ole oikeastaan vielä tietoisuutta. Nämä kyvyt on hankittu fylogeneesin aikana ja ne ovat tallentunteet geeneihin. Nämä kyvyt tuottavat vain aistimusvirtaa ja lajityypillisestä reagoimista. Kehittyneimmillä eläimillä on edellisen lisäksi A-tietoisuus eli sen lkyky muistaa ja pohtia koko elämän ajan kestävän ontogeneesin aikana hankkimaan kokemuksia ja kommunikoida niistä lajikumppanien kanssa (nämä kyvyt vaihtelevat lajeittain). Tästä kehittyy laumoja yhdistäviä kulttuureja, joiden olemassaolo jatkuu muiden yksilöiden mielissä, vaikka yksittäisten yksilöiden kulttuurinen tietämys häviää heidän kuollessaan.
Hmm...
Käsitteistä:
Tajunta, tajuisuus, tajunnallisuus=jonkin tuntuu joltakin.
Tietoisuus=tiedän tuntevani jotakin, voin suunnata tarkkaavuuttani, reflektoida jne (meta-taso, sisältää jo kognitiivista toimintaa).
Tajunta on se hard problem. Mikä se oikein on?
Tuossa kuvaamassani esimerkissä ei ole kyse tajunnallisesta toiminnasta vaan siitä että älykäs ja sopeutuva toiminta voi olla tajutonta.
Mikä herättää ihmetyksen siitä, miksi sellainen ilmiö ylipäätään on olemassa.
Mitä mieltä olet tuosta äsken Ykkösnollalle antamastani käsitteiden tulkinnasta?
jaa-a. Jos katson sitä pala kerrallaan, niin.... Geenien informaatio muuttuu kyllä hedelmöityshetken jälkeenkin: mutaatioiden myötä
Joo, ohitin tuon, koska oletan, ettei geeneettinen informaatio voi muuttua riittävän nopeasti toimiakseen kognitiivisen tiedon muistinna. Eikä.ilmeisesti ole esitetty mitään ehdotuksia siitä mitkä rakenteet ja miten tätä tietoa prosessoisivat. Memeettinen naturalismi ehdottaa, että etuotsalohko ohjelmoituu geneettisesti vain osittain ja sen ohjelmointia jatketaan sosiaalisen vuorovaikutuksen avulla. Valmiiksi se tulee vasta noin 25 v.
ja myös kokemusten myötä muuttuu niiden aktivaatiokin. Mutta ehkä noin karkeasti ottaen tajunnallisuuden peruspalikat tulevat sieltä esihistoriasta. Solut ohjaavat tosiaan niin että esim. näköaistille välttämättömät solut rakentuvat jne. Vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa ne järjestyvät edelleen tavattoman monimutkaisiksi rakenteiksi.
Olen samaa mieltä, että biologisen evoluution tuottama geneettinen koodi ohjaa tietoisista toiminnoista vastaavan etuotsalohkon ja sensomotoorista toiminnoista vastaavien aivokuoren alueiden kehitystä hyvin pitkälle samalla tavalla, mutta ero tulee siitä, että sensomotoriset toiminnot eli synapsikytkennät kehittyvät lähes kokonaan geneettisesti "kovakoodattuna" kun taas etuotsalohkon toiminnat eli synapsikytkennät ohjelmoituvat geneettisesti vain alkuasetusten osalta muilta osin etuotsalohko kehittyy empiiristen kokemusten ja sosiaalisen vuorovaikutuksen ohjaamana.
Meemin käsitteesi tuntuisi kuvaavan kognition peruselementteja. Jos oikein käsitteesi ymmärrän, niin neuropsykologiassa tällaisia kutsutaan moduuleksi. Yksi moduuli käsittelee tietyn tyyppistä informaatiota (esim. kielen havaitseminen, kasvojen tunnistus).
Kyllä, mutta kognition lisäksi ne käsittelevät myös kulttuuriseen tunneteoriaan liittyviä asioita. Määritteleeko neuropsykologia tarkemmin sen onko moduulit vain prosesdointielementtejä, mihin niiden prosessoima informaatio tallentuu ja miten siitä generoituu ajattelua ja käyttäytymistä?
Tällainen kertoo kuitenkin siitä "miten mieli toimii". Ei vielä siis sitä mikä on se ilmiö kun valot syttyvät mielessä palamaan ja jonkin tuntuu joltakin (Ei miten vaan mikä). Se on se outo juttu, jossa me ei päästä etenemään mihinkään, vaikka kuinka pohdittaisiin
Ajattelen niin, että aivojen vanhemmat osat tuottavat vain aistimuksia ja tuntemuksia ja niihin lajityypillisiä reaktioita, mutta tämä ei ole vielä tietoisuutta siinä mielessä, että siihen liittyisi mitään tietoista harkintaa. Tämä tietoinen harkinta on etuotsalohkon emergentti kyky, joka mahdollistaa koettujen tapahtumien toistamisen uusissa tilanteissa tai vain mielikuvituksessa mikä mahdollistaa tulevien toimien vaihtoehtojen harkinnan. Tietoisuuteen liittyy kyky kokea itsensä fyysisessä ja sosiaalisessa ympäristössä vuorovaikuttavaksi toimijaksi.
Etuotsalohkoilla kyllä nähdään merkittävä rooli tietoisuudessa ja työmuistin ja tarkkaavaisuuden säätelyssä ja se kypsyy myöhään.
Tätä en oikein ymmärtänyt:
"Kyllä, mutta kognition lisäksi ne käsittelevät myös kulttuuriseen tunneteoriaan liittyviä asioita."
Mutta veikkaan että se mistä puhut on mielenteorian/mentalisaation moduuli (mediaalinen prefrontaalikorteksi, ohimolohkon rakenteet)
Sen ajatellaan erityisesti kehittyvän varhaisessa vuorovaikutuksessa, mutta myös läpi elämän. Mahdollistaa kuvittelun - ylipiäätään mielellisen toiminnan -> fyysiselle tuntemukselle merkitys / mieli. Tämä taitaa vastata sitä mitä haet?
Muistot (info) tallentuu hajautetusti pitkin aivokuorta ymmärtääkseni. Hippokampus jonkinmoinen hakuopas jonka avulla tietoja haetaan.
Corto kirjoitti: ↑09 Syys 2025, 15:41
Fundamentals of cognition-kirja. Raskas kyllä, mutta käyttää jäsennystä, joka on yleinen tapa hahmottaa mielen toimintoja.
Korkeatasoista prosesseista on ehkä helpompi puhua kun nuo perusprosessit on jotenkin selkeänä mielessä. Ehkäisee käsitesekaannusta. https://www.adlibris.com/fi/kirja/funda ... 1032471310
Joo, kiitos linkistä. Tuo on kyllä uusi kirja ja pitää sisällään myös kognitiotieteen uusimpia tuloksia.
Mulla on nää kaksi hieman jo vanhahkoa kirjaa jotka käsittelee kognitiota:
Noita kahta kirjaa olen siis selaillut, ja edellisestä lukukerrasta on kummankin kohdalla nyt hiukan aikaa. Kun en ole virallisesti opiskellut alaa, niin varmaankin käsitteiden oikeaoppisessa käytössä on mulla myös lieviä puutteita.
Lohduttaudun kuitenkin sillä ajatuksella, että myös maallikoilla on oikeus keskustella tiedeaiheista. Keskusteleehan porukka politiikastakin ja kansainvälisistä asioista vaikka osa porukkaa on niistä pihalla kuin lumiukot konsanaan.
Neurotieteestä suosittelen jompaa kumpaa online kirjaa kaikille kiinnostuneille. Ne on ilmaiseksi netissä, ja ne saa ladattua omalle koneelle. Ne on Michiganin yliopiston tuottamia.
Tässä Buzsaki kirjoittaa neuroneista, niiden kytkennöistä ja esimerkiksi kortikaalisista pylväsrakenteista. Tää tuntuu olevan enemmän Naturalistin heiniä, joten haluatko kirjoittaa pidemmän kommentin tästä?
~ The road to wisdom is paved with the pain of understanding the world.
Corto kirjoitti: ↑09 Syys 2025, 15:41
Fundamentals of cognition-kirja. Raskas kyllä, mutta käyttää jäsennystä, joka on yleinen tapa hahmottaa mielen toimintoja.
Korkeatasoista prosesseista on ehkä helpompi puhua kun nuo perusprosessit on jotenkin selkeänä mielessä. Ehkäisee käsitesekaannusta. https://www.adlibris.com/fi/kirja/funda ... 1032471310
Joo, kiitos linkistä. Tuo on kyllä uusi kirja ja pitää sisällään myös kognitiotieteen uusimpia tuloksia.
Mulla on nää kaksi hieman jo vanhahkoa kirjaa jotka käsittelee kognitiota:
Noita kahta kirjaa olen siis selaillut, ja edellisestä lukukerrasta on kummankin kohdalla nyt hiukan aikaa. Kun en ole virallisesti opiskellut alaa, niin varmaankin käsitteiden oikeaoppisessa käytössä on mulla myös lieviä puutteita.
Lohduttaudun kuitenkin sillä ajatuksella, että myös maallikoilla on oikeus keskustella tiedeaiheista. Keskusteleehan porukka politiikastakin ja kansainvälisistä asioista vaikka osa porukkaa on niistä pihalla kuin lumiukot konsanaan.
Neurotieteestä suosittelen jompaa kumpaa online kirjaa kaikille kiinnostuneille. Ne on ilmaiseksi netissä, ja ne saa ladattua omalle koneelle. Ne on Michiganin yliopiston tuottamia.
Nää kaksi jälkimmäistä voisi olla tän langan kannalta oleellisia.
totta ihmeessä on oikeus keskustella. Mulla on nyt joku käsitys aiheesta ihan työ puolesta, mutta täytyy sanoa että a) käsitteet unohtuu, jollei aktiivisesti käytä, b) tajunta ja tietoisuus ovat niin monimutkaisia ilmiöitä että tietääkö niistä sittenkään juuri mitään. Fund.ment.cognition on silleen mielenkiintoinen, että se etenee kuin (kuiva) salapoliisiromaani: ilmiön äärelle mennään lukuisten tutkimusten kautta, mistään ei sanota että "näin se on" vaan että "mitä se tutkimusten valossa on." Oppikirjat on kyllä aika hyvä perusta, kun jonkun semmoisen kunnolla sisäistää, niin sitten on mielessä joku arkkitehtuuri aiheelle, jonka päälle rakentaa.
Corto kirjoitti: ↑09 Syys 2025, 15:41
Fundamentals of cognition-kirja. Raskas kyllä, mutta käyttää jäsennystä, joka on yleinen tapa hahmottaa mielen toimintoja.
Korkeatasoista prosesseista on ehkä helpompi puhua kun nuo perusprosessit on jotenkin selkeänä mielessä. Ehkäisee käsitesekaannusta. https://www.adlibris.com/fi/kirja/funda ... 1032471310
Joo, kiitos linkistä. Tuo on kyllä uusi kirja ja pitää sisällään myös kognitiotieteen uusimpia tuloksia.
Mulla on nää kaksi hieman jo vanhahkoa kirjaa jotka käsittelee kognitiota:
Noita kahta kirjaa olen siis selaillut, ja edellisestä lukukerrasta on kummankin kohdalla nyt hiukan aikaa. Kun en ole virallisesti opiskellut alaa, niin varmaankin käsitteiden oikeaoppisessa käytössä on mulla myös lieviä puutteita.
Lohduttaudun kuitenkin sillä ajatuksella, että myös maallikoilla on oikeus keskustella tiedeaiheista. Keskusteleehan porukka politiikastakin ja kansainvälisistä asioista vaikka osa porukkaa on niistä pihalla kuin lumiukot konsanaan.
Neurotieteestä suosittelen jompaa kumpaa online kirjaa kaikille kiinnostuneille. Ne on ilmaiseksi netissä, ja ne saa ladattua omalle koneelle. Ne on Michiganin yliopiston tuottamia.
Nää kaksi jälkimmäistä voisi olla tän langan kannalta oleellisia.
totta ihmeessä on oikeus keskustella. Mulla on nyt joku käsitys aiheesta ihan työ puolesta, mutta täytyy sanoa että a) käsitteet unohtuu, jollei aktiivisesti käytä, b) tajunta ja tietoisuus ovat niin monimutkaisia ilmiöitä että tietääkö niistä sittenkään juuri mitään. Fund.ment.cognition on silleen mielenkiintoinen, että se etenee kuin (kuiva) salapoliisiromaani: ilmiön äärelle mennään lukuisten tutkimusten kautta, mistään ei sanota että "näin se on" vaan että "mitä se tutkimusten valossa on." Oppikirjat on kyllä aika hyvä perusta, kun jonkun semmoisen kunnolla sisäistää, niin sitten on mielessä joku arkkitehtuuri aiheelle, jonka päälle rakentaa.
Hieno homma jos tulee työn puolesta perehdyttyä näihin asioihin. On aina kiva lukea ammattilaisen mielipiteitä näistä asioista, koska omalla kohdallani tää on tällaista "fundeerausta" jossa pyrin ottamaan asioista selvää samalla kun käyn keskustelua, ja samalla olisi tarkoitus myös oppia aiheesta jotakin. Eli olisi mukava lukea sun ajatuksia aiheesta jatkossakin!
~ The road to wisdom is paved with the pain of understanding the world.
Purdue kirjoitti: ↑08 Syys 2025, 17:37
Yhtenä lähtökohtana voisi olla tämä kirja (en ole itsekään lukenut):
Gyorgy Buzsaki: Rhythms of the Brain (löytyy pdf tiedostona netistä University of California San Diego sivuilta).
No niin, eli ruvetaan pohtimaan tuota, että kuinka aivot prosessoivat informaatiota. Yhtenä lähteenä voisi olla tuo Buzsakin kirja vuodelta 2006, joka löytyy netistä pdf muodossa. Mutta koko keskustelun ei tarvitse perustua siis tälle kirjalle.
Tuossa kirjassa Buzsaki puhuu aivojen rytmeistä, oskillaatioista sekä periodimaisuudesta. Naturalisti pyysi että tekisin kirjan ensimmäisen luvun (Cycle 1: Introduction) perusteella alustuksen aiheesta.
Mutta itse asiassa tuo eka luku liikkui aika yleisellä tasolla. Buzsaki kirjoittaa lähinnä ajasta, sillä aivojen rytmit liittyvät oleellisesti aikaan. Toinen pointti Buzsakin introssa liittyy siihen, että neuraaliset representaatiot eivät ole vain yksittäisten neuronien laukeamisia, vaan lukemattomien neuronien kaavamaisten (patterned) laukeamisten tulos. Buzsaki myös kirjoittaa kompleksisuudesta, emergenssistä sekä kaksisuuntaisesta prosessoinnista eli bottom-up sekä top-down prosessoinnista.
Eli tuo kirjan intro (Cycle 1) oli aika köyhä näiden rytmien suhteen. Mitäpä siis jos pohdittaisiin asioita yleisemmällä tasolla ennen kuin päästään kirjan käsittelyssä pidemmälle?
Lähdetään liikkeelle yksittäisestä hermosolusta. Neuroni joko laukeaa taikka ei laukea, eli se on "digitaalinen" luonteeltaan. Ainoa mikä neuronin toiminnassa voi luoda muuttuvaa informaatiota niin on tuo laukeamisen frekvenssi.
Ja sitten kun noita neuroneita on isompi joukko prosessoimassa jotakin ärsykettä, niin tuo yksittäisten neuronien laukeamisten kokonaisuus muodostaa muotokaavan (pattern), ja se on nämä muotokaavat joidenka pohjalle aivojen representaatiot perustuvat.
Eli voisi ajatella, että yksittäisten digitaalisten neuronien laukeamiset muodostavat kokonaisuuksia, jotka ovat analogisia? Nämä aivojen kaavamaiset representaatiot siis perustuvat yksittäisten neuronien digitaalisuudelle, mutta niiden synkronoidusta toiminnasta nousee se emergentti piirre, että representaatiot ovat analogisia?
Ja mikä rooli näistä oskillaatioista esiin nousevilla em-kentillä kenties on tässä prosessissa? Vai onko mitään? Tiedetään kuitenkin, että neuronien sähköisellä stimulaatiolla voidaan tuottaa erilaisia representaatioita, ja luoda sekä motorisia vasteita että ajatuksia sekä aistikokemuksia.
Eli onko jollakin tästä kommentoitavaa, lisättävää taikka kritisoitavaa? Eli mietitäänkö tää neuraalisen prosessoinnin perusta valmiiksi, niin ollaan kaikki samalla aaltopituudella sitten myöhemmin?
Kiitos johdantokommentista, Purdue. Tässä alustava vastaus kirjan Rhythms of the Brain (Cycle 1) pohjalta meemikoneen näkökulmasta.
Buzsákin kirjan johdanto korostaa, että aivot ovat ennen kaikkea ennustavia järjestelmiä, ja että niiden ennustuskyky kumpuaa rytmisestä aktiivisuudesta. Tämä on yhteensopiva meemikoneen näkökulman kanssa: tietoisuus ei ole pelkkä reaktio, vaan ennakoiva tulkinta — aistimusvirran jatkuvaa mallintamista aiempien kokemusten ja tottumusten (meemien) avulla.
Rytmit: seuraus vai syy?
Meemikoneen näkökulmasta rytmit eivät ole tietoisuuden syy, vaan seuraus neuraalisten prosessien järjestäytyneestä toiminnasta. EEG:ssä mitattavat aivoaallot ovat summasignaaleja valtavasta määrästä aktiopotentiaaleja, jotka synnyttävät sähkökenttiä. Näiden kenttien avulla voidaan arvioida, mitkä verkostot ovat aktiivisia — ja kenties ne voivat myös vaikuttaa siihen, että laukaisukynnyksen lähellä olevat neuronit aktivoituvat synkronisesti. Tämä voisi selittää, miten rytmit moduloivat laajempien verkostojen toimintaa, mutta eivät tuota sitä.
Motorinen järjestelmä ja rytmien evoluutio
Buzsákin esimerkki kaksijalkaisesta kävelystä on osuva: se on jaksollinen, rytminen toiminto, joka perustuu selkäytimen oskillaattoreihin. Tämä viittaa siihen, että hermoston evoluutio on edennyt kehittämällä ensin kemialliset aistit ja sitten 3D-tilassa liikkumiseen tarvittavat neuraaliset prosessit. Nämä kyvyt sisältyvät geneettiseen koodiin ja muodostavat fylogeneettisen perustan tiedostamattomalle aistimusvirralle, jota meemikone myöhemmin tulkitsee.
Aivot ja motorinen vuorovaikutus
Ajatus siitä, että aivojen päätavoite on hallita liikettä, on linjassa meemikoneen kanssa: kaikki tietoisuus ilmenee toiminnan kautta. Aivot eivät ole suljettuja ajattelukoneita, vaan järjestelmiä, joiden ainoa vuorovaikutuskeino maailman kanssa on motorinen — puhe, eleet, kirjoittaminen, liikkuminen. Meemikone ei siis ole pelkkä tulkitsija, vaan myös toiminnan ohjaaja.
Aivorytmit: indikaattoreita, ei syitä
Buzsáki muistuttaa, että aivorytmit eivät ole mystisiä voimia, vaan mittaustuloksia. Jos niitä aletaan tulkita toimintojen syiksi ilman perusteita, siirrytään tieteen ulkopuolelle. Meemikoneen näkökulmasta rytmit voivat olla hyödyllisiä indikaattoreita siitä, milloin jokin verkosto on aktiivinen — mutta tietoisuus syntyy vasta, kun nämä verkostot yhdistyvät tulkinnalliseksi kokonaisuudeksi.
Kompleksiset järjestelmät ja heuristinen toiminta
Buzsáki viittaa kompleksisten järjestelmien nousuun. Tämä on tärkeä huomio, mutta samalla muistutus: vaikka simulaatiomallit voivat tuottaa kiinnostavia tuloksia, ne eivät vielä perustu aivojen todellisten rakenteiden toiminnallisiin kuvauksiin. Aivot eivät ole apriorisia algoritmikoneita, vaan empirisesti muovautuvia järjestelmiä. Matematiikka on ihmisen keksimä ajattelun apuväline — algoritmisuus on kulttuurisesti kumuloitunutta empirismiä.
Meemikoneen näkökulmasta tämä tarkoittaa, että tietoisuus ei ole laskennallinen funktio, vaan heuristinen prosessi, joka rakentuu kokemuksesta, tottumuksesta ja jatkuvasta muokkauksesta.
Tietokonemetaforan kääntäminen
Robert Noycen ajatus on osuva: “Ymmärtääksemme aivoja olemme käyttäneet tietokonetta mallina. Ehkä on aika kääntää tämä päättely päinvastaiseksi.” Olen itsekin todennut, että koska tietokonemetafora ei toimi aivojen mallina, olisi syytä kehittää kone, joka toimii aivojen tavoin. Meemikoneen viitekehys voisi tarjota tähän suuntaan mallin, jossa toiminnot eivät ole ennalta määrättyjä vaan muovautuvia ja kontekstisidonnaisia.
Tekoäly ja rytmien jälkeinen aikakausi
Tekoälyn kehitys on edennyt merkittävästi sen jälkeen, kun tämä kirja kirjoitettiin. Nykyiset mallit kykenevät jo tuottamaan rytmisiä vasteita, mutta ne eivät vielä tulkitse aistimusvirtaa meemikoneen tavoin. Haasteena on kehittää järjestelmä, joka ei vain reagoi, vaan ennustaa, muistaa ja oppii — ei algoritmisesti, vaan kokemuksellisesti.
Purdue kirjoitti: ↑09 Syys 2025, 18:01
Luin tuon Buzsakin kirjan toisen luvun:
Cycle 2: Structure Defines Function
Tässä Buzsaki kirjoittaa neuroneista, niiden kytkennöistä ja esimerkiksi kortikaalisista pylväsrakenteista. Tää tuntuu olevan enemmän Naturalistin heiniä, joten haluatko kirjoittaa pidemmän kommentin tästä?
Ajattelin, että osallistun tähän keskustelun lähinnä kommentaattorina roolissa. Koska olen jo esittänyt omia näkemyksiäni noista pylväistä, kuulisin mielelläni enemmän myös sinun näkemyksiäsi. Siksi olisi kiva jos tekisit myös tuosta luvusta keskustelun avauksen. Voin kommentoida sitä sen jälkeen, kun olen lukenut tuon toisen luvun. Alan itse lukea sitä aikaisintaan huomenna.
Entä minkälaisia ajatuksia edellä sanomani herättää?
Filosofia on vasta esitieteellistä pohdiskelua. Ollakseen hyödyllistä, sen perustana on oltava naturalistinen luonnontiede: jokaisella fyysisellä ja mentaalisella tapatumalla on kausaalisnen-sulkeuma-argumentin mukainen fyysinen syy tai selitys.
