Onko koko maa pidettävä asuttuna?

[Mr.Spy]

Kannatan kuntaliitoksia.

[MooM]

Jos on, niin miten?
Keinot koko maan pitämiseksi asuttuna taitavat olla aika vähissä; ainakin sellaiset jotka ovat realistisesti toteutettavissa.
Syrjäalueiden tarkoituksellinen näivettäminen huonoilla päätöksillä on eri asia, mutta maaseutu on autioitunut jo kymmeniä vuosia, eikä suunta ole käännettävissä.

Se mitä on tapahtunut on ollut poliittisten päätöksien seurausta, kiiluvasilmäinen tehokkuuden tavoittelu joka ei ole muuta kuin peiton jatkamista jalkopäästä leikatulla palasella. EU:hun meno tähtitieteellisellä byrokratialla ja täydellisellä idiotismillä oli viimeinen niitti, joka romahdutti maaseudun selviämisen.

Maaseudun kehitys oli hyvässä vauhdissa jo ennen EU hölmölää, nyt se ajettiin väkisin nopeasti tappiin ja tuloksen voi nähdä jokainen, täydellistä hölmöyttä.
Ihmiset pakotetaan kaupunkeihin työn perässä ja työt on siiretty kaupunkeihin, jos ei töitä niin pääkonttorit ainakin ja raha siirtyy sinne idiotismin persereikään eikä jää sinne missä työt tehdään.

On mahdoton sanoa, miten asiat olisi menneet ilman EU-jäsenyyttää. Ei kehityssuunta olisi siihen pysähtynyt, saati kääntynyt.

Nostalgia on sairaus, sanoi joku viisas.

Se olisi mennyt hallitummin, luonnostaan, nyt se pakottettiin, voi niitä ihmiskohtaloita mitä tuosta seurasi ja seuraa.

Ai niinkuin 60/70-luilla. Maaseudun Tulevaisuus:

Puoli miljoonaa työikäistä muutti Suomen maaseudulta kaupunkeihin ja Ruotsiin 1960–1970-luvulla. Määrä ei jää kauas Helsingin väkimäärästä tai Turun, Tampereen ja Jyväskylän yhteenlasketusta asukasluvusta.

Suomen historian professori Pertti Haapala Tampereen yliopistosta muistaa ajan elävästi.

”Puolet ikäluokkani opiskelijoista oli kotoisin maaseudulta. He tavallisesti sanoivat lähdön syyksi, että navettatyöt eivät kiinnostaneet. Lisäksi monelle oli ensi kertaa tarjolla koulutusmahdollisuuksia.”

Todellakin. Karkeasti puolet suurista ikäluokista – noista paljon puhutuista boomereista – muutti maalta pois äärimmäisen nopeassa tahdissa lähinnä työttömyyden vuoksi.

--
Valtiovalta yritti parhaansa mukaan hillitä maaltapakoa tukemalla maakuntien teollisuutta. Hyvä esimerkki oli valtion vuonna 1965 perustama Kemijärven sellutehdas, joka lakkautettiin 2008.

”Siitä ei koskaan saatu kannattavaa, vaikka fuusiojärjestelyin tulosta kaunisteltiinkin”, Haapala toteaa.

Veikko Vennamo kasvatti suosiota vaatimalla työtä maaseudulle, ja sitä todella yritettiin. Kehitysaluetuilla ja -rahastolla synnytettiin muun muassa tekstiiliteollisuutta, mutta usein tuotanto näivettyi markkinoiden puutteessa.

Huovari pohtii, että 1960-luvulla alueellisella tukipolitiikalla haaskattiin rahaa ja resursseja usein kannattamattomiin kohteisiin ympäri maata, kun tuolloin olisi pitänyt investoida vahvemmin eteläiseen Suomeen.

”Tukipolitiikalla harvoin saadaan pysyviä ratkaisuja, ellei toiminta itsessään ole kannattavaa.”

[Goswell]

Jos on, niin miten?
Keinot koko maan pitämiseksi asuttuna taitavat olla aika vähissä; ainakin sellaiset jotka ovat realistisesti toteutettavissa.
Syrjäalueiden tarkoituksellinen näivettäminen huonoilla päätöksillä on eri asia, mutta maaseutu on autioitunut jo kymmeniä vuosia, eikä suunta ole käännettävissä.

Se mitä on tapahtunut on ollut poliittisten päätöksien seurausta, kiiluvasilmäinen tehokkuuden tavoittelu joka ei ole muuta kuin peiton jatkamista jalkopäästä leikatulla palasella. EU:hun meno tähtitieteellisellä byrokratialla ja täydellisellä idiotismillä oli viimeinen niitti, joka romahdutti maaseudun selviämisen.

Maaseudun kehitys oli hyvässä vauhdissa jo ennen EU hölmölää, nyt se ajettiin väkisin nopeasti tappiin ja tuloksen voi nähdä jokainen, täydellistä hölmöyttä.
Ihmiset pakotetaan kaupunkeihin työn perässä ja työt on siiretty kaupunkeihin, jos ei töitä niin pääkonttorit ainakin ja raha siirtyy sinne idiotismin persereikään eikä jää sinne missä työt tehdään.

On mahdoton sanoa, miten asiat olisi menneet ilman EU-jäsenyyttää. Ei kehityssuunta olisi siihen pysähtynyt, saati kääntynyt.

Nostalgia on sairaus, sanoi joku viisas.

Se olisi mennyt hallitummin, luonnostaan, nyt se pakottettiin, voi niitä ihmiskohtaloita mitä tuosta seurasi ja seuraa.

Ai niinkuin 60/70-luilla. Maaseudun Tulevaisuus:

Puoli miljoonaa työikäistä muutti Suomen maaseudulta kaupunkeihin ja Ruotsiin 1960–1970-luvulla. Määrä ei jää kauas Helsingin väkimäärästä tai Turun, Tampereen ja Jyväskylän yhteenlasketusta asukasluvusta.

Suomen historian professori Pertti Haapala Tampereen yliopistosta muistaa ajan elävästi.

”Puolet ikäluokkani opiskelijoista oli kotoisin maaseudulta. He tavallisesti sanoivat lähdön syyksi, että navettatyöt eivät kiinnostaneet. Lisäksi monelle oli ensi kertaa tarjolla koulutusmahdollisuuksia.”

Todellakin. Karkeasti puolet suurista ikäluokista – noista paljon puhutuista boomereista – muutti maalta pois äärimmäisen nopeassa tahdissa lähinnä työttömyyden vuoksi.

--
Valtiovalta yritti parhaansa mukaan hillitä maaltapakoa tukemalla maakuntien teollisuutta. Hyvä esimerkki oli valtion vuonna 1965 perustama Kemijärven sellutehdas, joka lakkautettiin 2008.

”Siitä ei koskaan saatu kannattavaa, vaikka fuusiojärjestelyin tulosta kaunisteltiinkin”, Haapala toteaa.

Veikko Vennamo kasvatti suosiota vaatimalla työtä maaseudulle, ja sitä todella yritettiin. Kehitysaluetuilla ja -rahastolla synnytettiin muun muassa tekstiiliteollisuutta, mutta usein tuotanto näivettyi markkinoiden puutteessa.

Huovari pohtii, että 1960-luvulla alueellisella tukipolitiikalla haaskattiin rahaa ja resursseja usein kannattamattomiin kohteisiin ympäri maata, kun tuolloin olisi pitänyt investoida vahvemmin eteläiseen Suomeen.

”Tukipolitiikalla harvoin saadaan pysyviä ratkaisuja, ellei toiminta itsessään ole kannattavaa.”

Ehkä olisi ollut muitakin mahdollisuuksia kuin nuo, ja nyt puhutaan 80 luvun lopusta ja 90 luvun alusta, aiempina vuosikymmeninä tilanne oli vielä ihan toinen.
Esim tarvittavaa infraa ei koskaan saatu tänne, rantarata, sitä jauhettiin vuosikymmeniä, sen varteen olisi teollisuutta sopinut, isot satamat on kuitenkin täällä, sen sijaan rahat käytettiin pääasiassa Suomen persereijän tarpeisiin ja kehitettiin pääasiassa sitä kolkkaa. Nytkin on menossa tunninjunahanke, jolla leikataan muutama minuutti matka-ajasta, 8 miljardilla, ainahan nuo kustannukset tuplaantuu, tuolla rahalla saisi kehitettyä aika paljon asioita muualla Suomessa, tämä olisi noin miljardi kertaa viisaampaa. Ei teollisuutta synny jos ei ole toimivia hyviä yhteyksiä.

[MooM]

Jos on, niin miten?
Keinot koko maan pitämiseksi asuttuna taitavat olla aika vähissä; ainakin sellaiset jotka ovat realistisesti toteutettavissa.
Syrjäalueiden tarkoituksellinen näivettäminen huonoilla päätöksillä on eri asia, mutta maaseutu on autioitunut jo kymmeniä vuosia, eikä suunta ole käännettävissä.

Se mitä on tapahtunut on ollut poliittisten päätöksien seurausta, kiiluvasilmäinen tehokkuuden tavoittelu joka ei ole muuta kuin peiton jatkamista jalkopäästä leikatulla palasella. EU:hun meno tähtitieteellisellä byrokratialla ja täydellisellä idiotismillä oli viimeinen niitti, joka romahdutti maaseudun selviämisen.

Maaseudun kehitys oli hyvässä vauhdissa jo ennen EU hölmölää, nyt se ajettiin väkisin nopeasti tappiin ja tuloksen voi nähdä jokainen, täydellistä hölmöyttä.
Ihmiset pakotetaan kaupunkeihin työn perässä ja työt on siiretty kaupunkeihin, jos ei töitä niin pääkonttorit ainakin ja raha siirtyy sinne idiotismin persereikään eikä jää sinne missä työt tehdään.

On mahdoton sanoa, miten asiat olisi menneet ilman EU-jäsenyyttää. Ei kehityssuunta olisi siihen pysähtynyt, saati kääntynyt.

Nostalgia on sairaus, sanoi joku viisas.

Se olisi mennyt hallitummin, luonnostaan, nyt se pakottettiin, voi niitä ihmiskohtaloita mitä tuosta seurasi ja seuraa.

Ai niinkuin 60/70-luilla. Maaseudun Tulevaisuus:

Puoli miljoonaa työikäistä muutti Suomen maaseudulta kaupunkeihin ja Ruotsiin 1960–1970-luvulla. Määrä ei jää kauas Helsingin väkimäärästä tai Turun, Tampereen ja Jyväskylän yhteenlasketusta asukasluvusta.

Suomen historian professori Pertti Haapala Tampereen yliopistosta muistaa ajan elävästi.

”Puolet ikäluokkani opiskelijoista oli kotoisin maaseudulta. He tavallisesti sanoivat lähdön syyksi, että navettatyöt eivät kiinnostaneet. Lisäksi monelle oli ensi kertaa tarjolla koulutusmahdollisuuksia.”

Todellakin. Karkeasti puolet suurista ikäluokista – noista paljon puhutuista boomereista – muutti maalta pois äärimmäisen nopeassa tahdissa lähinnä työttömyyden vuoksi.

--
Valtiovalta yritti parhaansa mukaan hillitä maaltapakoa tukemalla maakuntien teollisuutta. Hyvä esimerkki oli valtion vuonna 1965 perustama Kemijärven sellutehdas, joka lakkautettiin 2008.

”Siitä ei koskaan saatu kannattavaa, vaikka fuusiojärjestelyin tulosta kaunisteltiinkin”, Haapala toteaa.

Veikko Vennamo kasvatti suosiota vaatimalla työtä maaseudulle, ja sitä todella yritettiin. Kehitysaluetuilla ja -rahastolla synnytettiin muun muassa tekstiiliteollisuutta, mutta usein tuotanto näivettyi markkinoiden puutteessa.

Huovari pohtii, että 1960-luvulla alueellisella tukipolitiikalla haaskattiin rahaa ja resursseja usein kannattamattomiin kohteisiin ympäri maata, kun tuolloin olisi pitänyt investoida vahvemmin eteläiseen Suomeen.

”Tukipolitiikalla harvoin saadaan pysyviä ratkaisuja, ellei toiminta itsessään ole kannattavaa.”

Ehkä olisi ollut muitakin mahdollisuuksia kuin nuo, ja nyt puhutaan 80 luvun lopusta ja 90 luvun alusta, aiempina vuosikymmeninä tilanne oli vielä ihan toinen.
Esim tarvittavaa infraa ei koskaan saatu tänne, rantarata, sitä jauhettiin vuosikymmeniä, sen varteen olisi teollisuutta sopinut, isot satamat on kuitenkin täällä, sen sijaan rahat käytettiin pääasiassa Suomen persereijän tarpeisiin ja kehitettiin pääasiassa sitä kolkkaa. Nytkin on menossa tunninjunahanke, jolla leikataan muutama minuutti matka-ajasta, 8 miljardilla, ainahan nuo kustannukset tuplaantuu, tuolla rahalla saisi kehitettyä aika paljon asioita muualla Suomessa, tämä olisi noin miljardi kertaa viisaampaa. Ei teollisuutta synny jos ei ole toimivia hyviä yhteyksiä.

Tunnin junaa tuskin tulee. Sitä ei kehdata perua, mutta se vaaan lykkäytyy ja jää muiden juttujen jalkoihin. Kunnes taas nostetaan esiin.

Rantarata... Melkoinen tolloprojekti sekin, varsinkin, kun Venäjän liikenne on pysähdyksissä. Ei lännestä tulevaa rahtiliikennnettä kannata viedä tuonne asti, kun matka pitenee ja kulutajat ovat kuitenkin pääasiassa lännempänä.

[Märkäruuti]

Muistan tekuaikana 1970 luvun lopussa olleita illanistujaisia, joissa pienellä porukalla parannettiin maailmaa. Sanoin, että jos vaan töitä löytyisi, muuttaisin mielelläni johonkin syrjäseudulle. Tähän kommentoi Mikkelin suunnalta tullut kaveri, että jos kerran on päässyt maaseudulta kaupunkiin, niin kuka hullu takaisin maalle haluaisi. Siellä ei tapahdu mitään.

Asia ei ole yksioikoinen. Suuri osa nuorista halusi jo tuolloin kaupunkeihin, eikä vain koulutusta hakemaan, vaan ympäristöön joka tarjoaa erilaisia virikkeitä aivan toisessa mittakaavassa kuin maalaiskylä. Onhan hallituksilla ollut maaseutua tukevia ohjelmia virastojen hajasijoituksista lähtien. Varsinkin Kepun ollessa ruorissa on tehty aktiivista kehitysaluepolitiikkaa.
Valtion virastoja ja laitoksia voidaan vielä hajauttaa, mutta sen paremmin firmoja kuin yksityisiä ihmisiäkään ei voi pakottaa syrjäseudulle. Firmoilla logistiset edut painavat vaa´assa ja yksilöillä kulttuuritarjonta ja virikkeellisempi ympäristö.
Hallituksia on aika helppo, mutta mielestäni aivan turha syyttää asiasta.

[Märkäruuti]

Muistan tekuaikana 1970 luvun lopussa olleita illanistujaisia...

Moomin lainaus edellä Maaseudun tulevaisuudesta kertoi asian paljon paremmin ja laajemmin kuin omat pienen piirin muisteloni -70 luvulta. En tullut lukeneeksi koko ketjua. MT:n näkemykseen on helppo maalaispojankin yhtyä.

[oksidaani]

Minusta koko maa olisi syytä pitää asuttuna, jos siitä meinaan halutaan pitää kiinni. Paras keino tähän olisi mielestäni hyvinvointialueiden itsenäisyyden lisääminen ja verotusoikeus niille, jolloin alueellinen luovuus pääsisi paremmin kukkimaan. Itsenäisyyden lisäämisen tulisi tarkoittaa myös sitä, että osa lainsäädäntövallasta siirrettäisiin hyvinvointialueille, jolloin voisivat itse preferoida verorahojen käyttökohteensa.

[Goswell]

Jos on, niin miten?
Keinot koko maan pitämiseksi asuttuna taitavat olla aika vähissä; ainakin sellaiset jotka ovat realistisesti toteutettavissa.
Syrjäalueiden tarkoituksellinen näivettäminen huonoilla päätöksillä on eri asia, mutta maaseutu on autioitunut jo kymmeniä vuosia, eikä suunta ole käännettävissä.

Se mitä on tapahtunut on ollut poliittisten päätöksien seurausta, kiiluvasilmäinen tehokkuuden tavoittelu joka ei ole muuta kuin peiton jatkamista jalkopäästä leikatulla palasella. EU:hun meno tähtitieteellisellä byrokratialla ja täydellisellä idiotismillä oli viimeinen niitti, joka romahdutti maaseudun selviämisen.

Maaseudun kehitys oli hyvässä vauhdissa jo ennen EU hölmölää, nyt se ajettiin väkisin nopeasti tappiin ja tuloksen voi nähdä jokainen, täydellistä hölmöyttä.
Ihmiset pakotetaan kaupunkeihin työn perässä ja työt on siiretty kaupunkeihin, jos ei töitä niin pääkonttorit ainakin ja raha siirtyy sinne idiotismin persereikään eikä jää sinne missä työt tehdään.

On mahdoton sanoa, miten asiat olisi menneet ilman EU-jäsenyyttää. Ei kehityssuunta olisi siihen pysähtynyt, saati kääntynyt.

Nostalgia on sairaus, sanoi joku viisas.

Se olisi mennyt hallitummin, luonnostaan, nyt se pakottettiin, voi niitä ihmiskohtaloita mitä tuosta seurasi ja seuraa.

Ai niinkuin 60/70-luilla. Maaseudun Tulevaisuus:

Puoli miljoonaa työikäistä muutti Suomen maaseudulta kaupunkeihin ja Ruotsiin 1960–1970-luvulla. Määrä ei jää kauas Helsingin väkimäärästä tai Turun, Tampereen ja Jyväskylän yhteenlasketusta asukasluvusta.

Suomen historian professori Pertti Haapala Tampereen yliopistosta muistaa ajan elävästi.

”Puolet ikäluokkani opiskelijoista oli kotoisin maaseudulta. He tavallisesti sanoivat lähdön syyksi, että navettatyöt eivät kiinnostaneet. Lisäksi monelle oli ensi kertaa tarjolla koulutusmahdollisuuksia.”

Todellakin. Karkeasti puolet suurista ikäluokista – noista paljon puhutuista boomereista – muutti maalta pois äärimmäisen nopeassa tahdissa lähinnä työttömyyden vuoksi.

--
Valtiovalta yritti parhaansa mukaan hillitä maaltapakoa tukemalla maakuntien teollisuutta. Hyvä esimerkki oli valtion vuonna 1965 perustama Kemijärven sellutehdas, joka lakkautettiin 2008.

”Siitä ei koskaan saatu kannattavaa, vaikka fuusiojärjestelyin tulosta kaunisteltiinkin”, Haapala toteaa.

Veikko Vennamo kasvatti suosiota vaatimalla työtä maaseudulle, ja sitä todella yritettiin. Kehitysaluetuilla ja -rahastolla synnytettiin muun muassa tekstiiliteollisuutta, mutta usein tuotanto näivettyi markkinoiden puutteessa.

Huovari pohtii, että 1960-luvulla alueellisella tukipolitiikalla haaskattiin rahaa ja resursseja usein kannattamattomiin kohteisiin ympäri maata, kun tuolloin olisi pitänyt investoida vahvemmin eteläiseen Suomeen.

”Tukipolitiikalla harvoin saadaan pysyviä ratkaisuja, ellei toiminta itsessään ole kannattavaa.”

Ehkä olisi ollut muitakin mahdollisuuksia kuin nuo, ja nyt puhutaan 80 luvun lopusta ja 90 luvun alusta, aiempina vuosikymmeninä tilanne oli vielä ihan toinen.
Esim tarvittavaa infraa ei koskaan saatu tänne, rantarata, sitä jauhettiin vuosikymmeniä, sen varteen olisi teollisuutta sopinut, isot satamat on kuitenkin täällä, sen sijaan rahat käytettiin pääasiassa Suomen persereijän tarpeisiin ja kehitettiin pääasiassa sitä kolkkaa. Nytkin on menossa tunninjunahanke, jolla leikataan muutama minuutti matka-ajasta, 8 miljardilla, ainahan nuo kustannukset tuplaantuu, tuolla rahalla saisi kehitettyä aika paljon asioita muualla Suomessa, tämä olisi noin miljardi kertaa viisaampaa. Ei teollisuutta synny jos ei ole toimivia hyviä yhteyksiä.

Tunnin junaa tuskin tulee. Sitä ei kehdata perua, mutta se vaaan lykkäytyy ja jää muiden juttujen jalkoihin. Kunnes taas nostetaan esiin.

Rantarata... Melkoinen tolloprojekti sekin, varsinkin, kun Venäjän liikenne on pysähdyksissä. Ei lännestä tulevaa rahtiliikennnettä kannata viedä tuonne asti, kun matka pitenee ja kulutajat ovat kuitenkin pääasiassa lännempänä.

Nyt on venäjän liikenne pysähdyksissä, ei silloin ollut kun sitä ajettiin eikä tule olemaan jatkossa. Miksi kuluttajat on lännenpänä?

[apetteri]

Asukoon jokainen siellä missä lystää mutta valtion ei pidä järjestää palveluita kaikkien metsäautoteiden päähän, vaan tietysti sinne missä on taloudellisesti järkevällä määrällä kestittyneesti asukkaita.

Tämä on selkeää ja oikeudenmukaista ja siksiemme tarvitse 300 kuntaa vatvomaan tällaisia asioita. Kunnat pois verovaroja tuhlaamasta, samoin paha Yle. Hävetkööt yleläiset, mokomat loiset.

Espoo, Vantaa, Kauniainen, Helsinki. Puolue-eliittien hillotolppia jotka ryöväävät köyhien verovaroja ..

Eihän valtio niitä palveluja tarjoakkaan, vaan kunta, joiden piiriin perussuomalainen hallitus leikkaa valtiolta velvoitteet, ja säätää vielä pakottavat lait päälle. Tästähän seuraa sitten väkisinkin se, että jollain aika välillä joku mätä kunta, jossa asuu 10 isäntää, joutuu nostamaan kuntaverot lähes äärettömäksi, jotta voidaan kustantaa sinne työkkäri, näennäinen lääkäriasema, joka on ulkoistettu kokoomus/perussuomalaisomisteiselle yksityiselle toimeksiantajalle, kunnan johto pääpaikkoineen ja kaikki muu sälä päälle. Kaikki henkilökunta ja muukin valtion virkoja lukuunottamatta ulkoistettu yksityiselle perskok toimijalle. Kunnan virat on jaettu kavereille.

Sitten kun isäntien rahat on kupattu ulosoton kautta, voidaan ne laittaa vankilaan maksuhäiriöiden vuoksi.

Hieno hallitus meillä, kiitos äänestäjät!

[Naturalisti]

"Onko koko maa pidettävä asuttuna?" – keskustelun jakolinjat ja MMT:n avaama vaihtoehtoinen näkökulma


Tiedepalstan keskustelu aiheesta jakautuu selvästi kahteen pääleiriin, mutta sisältää myös vivahteikkaampia välimuotoja. Toiset korostavat koko maan asuttuna pitämistä periaatteellisena ja käytännöllisenä tavoitteena, toiset puolestaan painottavat taloudellista ja ekologista realismia, joka suosii keskittämistä kasvukeskuksiin. Useat osallistujat hahmottelevat myös välimuotoja, kuten monipaikkaisuuden tukemista ja alueellisen saavutettavuuden vahvistamista.

Keskustelun päälinjat palstalla:

1. Koko maa asuttuna – periaate ja käytäntö
Ajatus ei tarkoita asutusta joka neliökilometrillä, vaan elinvoimaisia yhteisöjä myös harvaan asutuilla alueilla. Perustelut liittyvät huoltovarmuuteen, kulttuuriseen jatkuvuuteen, luonnonvarojen hyödyntämiseen ja elämänlaadun monimuotoisuuteen.

2. Keskittäminen – taloudellinen ja ekologinen realismi
Kaupunkien suosiminen nähdään resurssien tehokkaana käyttönä. Harvaan asuttujen alueiden ylläpito koetaan kalliiksi, ja kaupungistumisen katsotaan tukevan innovaatioita ja luonnonsuojelua.

3. Pragmaattiset välimuodot
Monipaikkaisuus, etätyö ja hajautettu tuotanto nähdään mahdollisuuksina. "Asuttuna pitäminen" ymmärretään usein alueiden elävöittämisenä, ei pysyvänä asutuksena.

Julkisuudessa esitetyt näkemykset:

- Timo Aro: Suomi ei ole ollut kokonaisuudessaan asuttu vuosikymmeniin. Kaupungistuminen jatkuu, vaikka monipaikkaisuus voi paikallisesti tasapainottaa kehitystä.
- Tytti Määttä: Koko maan elinvoima ei ole nostalginen idea, vaan strateginen välttämättömyys. Itä-Suomen potentiaali on hyödynnettävä.
- Mari Vaattovaara: Hokema "koko maa pidettävä asuttuna" on epätarkka. Oleellista on mahdollistaa hyvä elämä eri alueilla.
- Merja Kyllönen: Väestön keskittyminen jatkuu, mutta politiikalla voidaan tukea alueiden elinvoimaa.

Synteesi:

Sekä palstalla että julkisuudessa tunnistetaan, että "koko maan asuttuna pitäminen" ei tarkoita kirjaimellista asutusta, vaan alueiden elävyyden, saavutettavuuden ja mahdollisuuksien turvaamista. Monipaikkaisuus, etätyö ja hajautettu infrastruktuuri nousevat esiin konkreettisina ratkaisuina.

MMT-teorian avaama näkökulma:

Moderni rahateoria (MMT) tarjoaa vaihtoehtoisen tavan lähestyä aluepolitiikkaa. Sen keskeinen väite on, että suvereenin valuutan liikkeellelaskija – kuten Ruotsi tai hypoteettisesti euroalueen ulkopuolinen Suomi – ei ole rahoituksellisesti rajoitettu kuten kotitaloudet tai kunnat. Valtio voi rahoittaa investointeja, työllisyyttä ja alueellista kehitystä ilman budjettialijäämien pelkoa, kunhan inflaatio pysyy hallinnassa.

Tämä mahdollistaa:

- Työtakuumallin: Valtio voisi tarjota työtä alueilla, joilla markkinat eivät sitä tuota – esimerkiksi hoivassa, infrastruktuurissa tai ekologisessa jälleenrakennuksessa.
- Alueellisen investointipolitiikan: Investoinnit eivät olisi riippuvaisia verotuloista, vaan poliittisista prioriteeteista.
- Fiskaalisen autonomian: Euroalueen nykyinen rahajärjestelmä rajoittaa kansallista aluepolitiikkaa, mikä tekee rahapoliittisesta suvereniteetista keskeisen kysymyksen.

MMT:n mukaan koko maan elinvoimaisuuden ylläpitäminen ei ole taloudellinen ongelma, vaan poliittinen valinta. Se haastaa oletuksen, että keskittäminen on aina tehokkainta, ja tarjoaa välineitä hajautetun hyvinvoinnin rakentamiseen.

EU:n uudistaminen MMT:n hengessä:

MMT:n periaatteet ovat alkaneet heijastua myös EU:n huipputasolla. Mario Draghin vuoden 2024 kilpailukykyraportti esittää EU:lle teollisuus- ja investointipolitiikan, joka vaatisi jopa 800 miljardin euron vuosittaisia panostuksia. Raportti korostaa strategista autonomiaa, kestävää kasvua ja eurooppalaisen innovaatiokyvyn vahvistamista – kaikki MMT:n mukaan rahoitettavissa, jos poliittista tahtoa löytyy.

Christine Lagarde on tukenut raporttia ja todennut sen olevan "vakava mutta oikea diagnoosi" Euroopan tilasta. Hän kuitenkin muistuttaa, että investointipäätökset kuuluvat hallituksille, ei keskuspankille. Tämä avaa tilaa MMT:n mukaiselle finanssipolitiikalle – kunhan hintavakaus säilyy.

Draghin ja Lagarden avaukset mahdollistavat EU-uudistuksen, jossa:

- Budjettikehystä laajennetaan investointien mahdollistamiseksi ilman tiukkoja alijäämärajoja.
- Euroalueen rahapolitiikkaa täydennetään yhteisellä finanssipolitiikalla.
- Strateginen autonomia nähdään investointikohteena, ei kulueränä.
- Aluepolitiikka saa uuden painoarvon, kun rahoitus irrotetaan markkinaehtoisesta tuottavuuslogiikasta.

Kyse ei ole siitä, että pieni valtio "lähtisi lätkimään" rahaliitosta tai EU:sta, vaan siitä, että EU:ta kehitetään pienten valtioiden turvaksi – vastavoimaksi globaalille kapitalismille, jonka muoto USA:ssa ja Kiinassa eroaa enää lähinnä nimellisesti.

[Goswell]

Asukoon jokainen siellä missä lystää mutta valtion ei pidä järjestää palveluita kaikkien metsäautoteiden päähän, vaan tietysti sinne missä on taloudellisesti järkevällä määrällä kestittyneesti asukkaita.

Tämä on selkeää ja oikeudenmukaista ja siksiemme tarvitse 300 kuntaa vatvomaan tällaisia asioita. Kunnat pois verovaroja tuhlaamasta, samoin paha Yle. Hävetkööt yleläiset, mokomat loiset.

Espoo, Vantaa, Kauniainen, Helsinki. Puolue-eliittien hillotolppia jotka ryöväävät köyhien verovaroja ..

Eihän valtio niitä palveluja tarjoakkaan, vaan kunta, joiden piiriin perussuomalainen hallitus leikkaa valtiolta velvoitteet, ja säätää vielä pakottavat lait päälle. Tästähän seuraa sitten väkisinkin se, että jollain aika välillä joku mätä kunta, jossa asuu 10 isäntää, joutuu nostamaan kuntaverot lähes äärettömäksi, jotta voidaan kustantaa sinne työkkäri, näennäinen lääkäriasema, joka on ulkoistettu kokoomus/perussuomalaisomisteiselle yksityiselle toimeksiantajalle, kunnan johto pääpaikkoineen ja kaikki muu sälä päälle. Kaikki henkilökunta ja muukin valtion virkoja lukuunottamatta ulkoistettu yksityiselle perskok toimijalle. Kunnan virat on jaettu kavereille.

Sitten kun isäntien rahat on kupattu ulosoton kautta, voidaan ne laittaa vankilaan maksuhäiriöiden vuoksi.

Hieno hallitus meillä, kiitos äänestäjät!

Miksi lopetit kesken hyvän kirjoituksen. Kun isännät on konkurssissa saa maat edullisesti tai ilmaiseksi itselle, "sitä isänmaan etua tässä vaan ajaetaan".

[apetteri]

Asukoon jokainen siellä missä lystää mutta valtion ei pidä järjestää palveluita kaikkien metsäautoteiden päähän, vaan tietysti sinne missä on taloudellisesti järkevällä määrällä kestittyneesti asukkaita.

Tämä on selkeää ja oikeudenmukaista ja siksiemme tarvitse 300 kuntaa vatvomaan tällaisia asioita. Kunnat pois verovaroja tuhlaamasta, samoin paha Yle. Hävetkööt yleläiset, mokomat loiset.

Espoo, Vantaa, Kauniainen, Helsinki. Puolue-eliittien hillotolppia jotka ryöväävät köyhien verovaroja ..

Eihän valtio niitä palveluja tarjoakkaan, vaan kunta, joiden piiriin perussuomalainen hallitus leikkaa valtiolta velvoitteet, ja säätää vielä pakottavat lait päälle. Tästähän seuraa sitten väkisinkin se, että jollain aika välillä joku mätä kunta, jossa asuu 10 isäntää, joutuu nostamaan kuntaverot lähes äärettömäksi, jotta voidaan kustantaa sinne työkkäri, näennäinen lääkäriasema, joka on ulkoistettu kokoomus/perussuomalaisomisteiselle yksityiselle toimeksiantajalle, kunnan johto pääpaikkoineen ja kaikki muu sälä päälle. Kaikki henkilökunta ja muukin valtion virkoja lukuunottamatta ulkoistettu yksityiselle perskok toimijalle. Kunnan virat on jaettu kavereille.

Sitten kun isäntien rahat on kupattu ulosoton kautta, voidaan ne laittaa vankilaan maksuhäiriöiden vuoksi.

Hieno hallitus meillä, kiitos äänestäjät!

Miksi lopetit kesken hyvän kirjoituksen. Kun isännät on konkurssissa saa maat edullisesti tai ilmaiseksi itselle, "sitä isänmaan etua tässä vaan ajaetaan".

Niin, tosiaan. Hemmetin EU kun on pilannut pankkisäädöksillään hyväksi todetut 90 luvun prosessit missä omaisuus kupattiin pankkiherrojen kautta sijoitusyrityksille, nykyisin asia pitää tehdä valtiovallan kautta ja yksityishenkilön sijaan pitää ajaa koko kunta ja suomi konkurssiin.

[MooM]

Minusta koko maa olisi syytä pitää asuttuna, jos siitä meinaan halutaan pitää kiinni. Paras keino tähän olisi mielestäni hyvinvointialueiden itsenäisyyden lisääminen ja verotusoikeus niille, jolloin alueellinen luovuus pääsisi paremmin kukkimaan. Itsenäisyyden lisäämisen tulisi tarkoittaa myös sitä, että osa lainsäädäntövallasta siirrettäisiin hyvinvointialueille, jolloin voisivat itse preferoida verorahojen käyttökohteensa.

Hyvinvointialueet liittyvät soteen. Ne eivät hoida työllisyyttä, kouluja, päivähoitoa, kaavoitusta, teiden ja katujen kunnossapitoa, liikuntapalveluita, kirjastoja... kunnilla on edelleen liuta tehtäviä ja vastuita.

[Naturalisti]

Mitäs me suomalaiset tuota murehtimaan, kun miljonäärillä on ehdotus Suomen asuttamisesta pakolaisilla!

"Israelilaismiljonäärin uskomaton ehdotus: Suomesta oma pakolaisvaltio
Yhdysvalloissa asuva miljonääri Jason Buzi kertoo keksineensä ratkaisun pakolaisongelmaan – kaikki maailman pakolaiset voitaisiin siirtää harvaan asuttuun Suomeen."
https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/2015080420129882

Jason Buzin ehdotus Suomesta "maailman pakolaisvaltioksi" on niin surrealistinen, että se vaatii tarkastelua tuhokapitalismin linssin läpi. Tuhokapitalismi (disaster capitalism) viittaa ilmiöön, jossa kriisit – olipa kyseessä sota, luonnonkatastrofi tai pakolaisuus – nähdään mahdollisuuksina voiton maksimointiin. Naomi Kleinin tunnetuksi tekemä käsite kuvaa, kuinka yksityiset toimijat hyödyntävät yhteiskunnallista hätää rakentaakseen uutta infrastruktuuria, siirtääkseen julkisia palveluita yksityisille ja luodakseen uusia markkinoita.

Buzin ehdotus: humanitaarinen utopia vai sijoittajan utopismi?

Vaikka Buzi esittää ideansa humanitaarisena ratkaisuna, sen logiikka muistuttaa enemmän kiinteistösijoittajan karttaa kuin ihmisoikeusjuristin visiota. Ajatus siitä, että kaikki maailman pakolaiset voitaisiin siirtää harvaan asuttuun Suomeen, ei ainoastaan ohita kansainvälisen oikeuden, vaan se myös implikoi, että ihmiset ovat siirrettävissä kuin logistinen resurssi – kuin kontteja satamasta toiseen.

Tuhokapitalismin näkökulmasta tällainen ehdotus palvelee ennen kaikkea niitä, jotka haluavat kontrolloida maata, työvoimaa ja infrastruktuuria kriisin varjolla. Buzi on ilmoittanut olevansa valmis sijoittamaan miljoonia dollareita, jos joku muu lähtee mukaan. Tämä ei kuulosta pelkältä hyväntekeväisyydeltä, vaan siltä, että hän etsii mahdollisuutta päästä rakentamaan uutta yhteiskuntaa – omilla ehdoillaan.

Gazan Riviera – sama logiikka, eri maisema

Donald Trumpin ja hänen tukijoidensa visio Gazan Rivierasta – luksuslomakohteesta Gazan raunioille – on toinen esimerkki tuhokapitalismin logiikasta. Ajatus, että pommitetun alueen tilalle rakennettaisiin turistikohde, samalla kun alkuperäisväestö siirretään pois, on klassinen esimerkki siitä, miten kriisi muutetaan kiinteistökehitykseksi.

Trumpin puheissa Gazasta tulee "Lähi-idän Riviera", jossa asuu ihmisiä ympäri maailmaa, mutta ei enää palestiinalaisia. Tämä ei ole vain kolonialistinen fantasia – se on myös bisnesmalli. Kiinteistömogulit ja sijoittajat, kuten Elon Musk ja Trumpin taustajoukot, ovat jo ilmaisseet kiinnostuksensa hankkeeseen.

Yhteinen kaava: siirrä ihmiset, rakenna voittoa

Sekä Buzin pakolaisvaltioidea että Gazan Riviera -hanke noudattavat samaa kaavaa:

- Kriisi: pakolaisuus, sota, väestönsiirto
- Ratkaisu: siirretään ihmiset pois, rakennetaan uutta
- Voitto: kiinteistöt, infrastruktuuri, investoinnit

Tämä ei ole sattumaa. Se on järjestelmällinen tapa muuttaa inhimillinen hätä taloudelliseksi mahdollisuudeksi. Tuhokapitalismin näkökulmasta miljonäärillä ei ole kiire auttaa – hänellä on kiire päästä rakentamaan.

Katso myös:

• Uusi Suomi Blogit: Jason Buzi; "Suomesta maailman pakolaisvaltio" ( https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/hemmok ... aisvaltio/)
• YLE: Yhdysvallat | Trump haluaa Gazasta ”Lähi-idän Rivieran” – suomalaisasiantuntija: Suunnitelmassa on kyse etnisestä puhdistuksesta ( https://yle.fi/a/74-20141590)

[AimoJortikka]

Huovari pohtii, että 1960-luvulla alueellisella tukipolitiikalla haaskattiin rahaa ja resursseja usein kannattamattomiin kohteisiin ympäri maata, kun tuolloin olisi pitänyt investoida vahvemmin eteläiseen Suomeen.

”Tukipolitiikalla harvoin saadaan pysyviä ratkaisuja, ellei toiminta itsessään ole kannattavaa.”

Se on juuri noin kuin tuossa yllä. Tosin tuo jatkui vielä 70-luvulla ja osin 80-luvullakin.

Idoliani Raimo Ilaskiveä syytettiin joskus siitä, että hän veti tiukkaa linjaa ja yrityksiä ei tuettu. Jonka seurauksena jotkut väittivät että yritykset menevät Taka-Hikiälle jossa saavat ilmaiset hallit ja takauksia ja tukia. Ja monet menivätkin. Tekemään konkurssin ja kunnalle jäi tyhjä halli ja takausvelat.

Ei kannettu vesi kaivossa pysy. Jos ei olisi hassattu niin paljon rahaa aluepoliittisiin toimiin ja ruokittu sawolaisia woisulalla uuninpankolle niin meillä voisi olla asiat yhtä hyvin kuin Ruotsissa. Mutta kepulaiset halusivat olla itsenäisiä. Toisten rahoilla.

Muutenkin voi vähän miettiä. Etelässä ja lännessä sähköt ja puhelimet tulivat pitkälti yksityisellä toiminnalla. Sawossa ja Lapissa taas valtiolliset toimijat huolehtivat siitä, että kaikille tuli sähköt ja puhelin. Toisten rahoilla.

Jos havainnollistetaan. Jos on 20 km pitkä tie, jossa on kilometrin välein yksi talo eli 20 taloa. Tai on kilometrin mittainen tie, jossa on ne samat 20 taloa. Niin kummassa on halvempi tieinfra (+ talviauraukset yms yms), sähköt, puhelin, valokuitu, viemäröinti, vesi. Kun neropatti aina siitä eliitistä paasaa. Niin kyllä ne ovat ihan tavalliset ihmiset, jotka ovat halunneet asua kilometrin päässä toisesta että naapurit eivät kuule kun vaimolle annetaan kurinpalautusta. Muualla Euroopassa asutus on paljolti keskittynyt kyliin. Jossa monesti talot ovat seinä seinässä kiinni. Vain maatilat ovat kauempana kylistä tai nekin itse asiassa joskus keskellä kyllä. Kun taas Suomessa on hajasijoitettu haulikolla. Näin on tehty kaikesta kallista. Kun kummiskin sitä yhtäkin asukasta varten se tie pitäisi aurata, postit kantaa jne jne