Wiesti kirjoitti: ↑22 Syys 2025, 10:13
Tekoälyn tuottamia ylipitkiä juttuja ei kukaan lue.
Ja ylipitkiä muutenkaan. Monesti tuollaisissa ketjuissa on sinänsä ihan kiinnostavia aiheita, mutta käsittely on niin raskasta, että into seurata lopahtaa.
Ymmärrän hyvin kommenttinne – ylipitkä teksti voi tuntua raskaalta, varsinkin jos keskustelu rönsyilee. Mutta jos tiivistän oman panokseni tähän ketjuun, olen pyrkinyt hahmottamaan, miten koko maan elinvoimaisuutta voisi kehittää demokraattisesti ja kestävästi donitsitalouden viitekehyksessä, yhdistäen siihen MMT:n työtakuumallin. Olen esittänyt konkreettisia esimerkkejä siitä, miten kunnat voisivat paikallisesti vahvistaa hoivaa, osallisuutta, ekologista jälleenrakennusta ja kulttuurista elinvoimaa – ei pelkästään sopeutumalla väestömuutoksiin, vaan neuvotellen omista tavoitteistaan.
Jos tämä tuntuu raskaalta, voisitteko itse esittää jotakin uutta ketjun aiheesta – esimerkiksi miten te näkisitte koko maan asuttuna pitämisen mahdollisuudet tai rajat – niin lyhyesti, että asia tulee ymmärretyksi ja sen jaksaa lukea läpi? Olisi kiinnostavaa kuulla, millaisia ratkaisuja tai näkökulmia teillä on.
Filosofia on vasta esitieteellistä pohdiskelua. Ollakseen hyödyllistä, sen perustana on oltava naturalistinen luonnontiede: jokaisella fyysisellä ja mentaalisella tapatumalla on kausaalisnen-sulkeuma-argumentin mukainen fyysinen syy tai selitys.
Naturalisti kirjoitti: ↑20 Syys 2025, 20:02
Siksi on tärkeää puolustaa demokratian perusideaa: että politiikka ei ole peli, vaan yhteisten asioiden hoitamista. Ja että poliitikot eivät ole pelkästään etujen ajajia, vaan myös vastuunkantajia – vaikka se ei aina näyttäydy mediassa sankaritarinana.
Edustuksellisen demokratian idea on kyllä nimenomaan se, että poliitikot on valittu ajamaan äänenkannattajiensa etua.
wikipedia kirjoitti:
Edustuksellisessa demokratiassa edustajat ovat tilivelvollisia äänestäjille.
Toki vastuunkannollakin on politiikassa merkitystä - tai ainakin pitäisi olla - mutta kuka päättää kaikkien puolesta, mikä on "yhteinen hyvä"? Tämä on ongelma, varsinkin monipuoluejärjestelmässä. Toisaalta puolueiden määrän karsiminenkaan ei ole hyvä asia, kuten Yhdysvalloista olemme saaneet oppia. Siellä demokraatit ja republikaanit kumoavat kilvan toistensa päätöksiä ollessaan vuorollaan päättämässä asioista.
Tässä kohtaa donitsitalous tarjoaa kiinnostavan näkökulman. Sen mukaan politiikan tehtävänä ei ole vain maksimoida ryhmäkohtaisia etuja, vaan varmistaa, että kaikkien perustarpeet täyttyvät ekologisten reunaehtojen sisällä. Donitsitalouden sisäkehä kuvaa sosiaalista perustaa (terveys, toimeentulo, osallisuus), ja ulkokehä ekologista kattoa (ilmasto, biodiversiteetti, resurssien käyttö). Kestävä politiikka toimii näiden kehien välissä – ei niiden kustannuksella.
Tämä ei tarkoita, että kaikki puolueet ajaisivat samaa asiaa, vaan että niiden toiminta olisi sidottu yhteiseen kehykseen, jossa sekä ihmisten että planeetan hyvinvointi ovat politiikan reunaehtoja. Donitsitalous ei siis kumoa edustuksellisuutta, vaan laajentaa sen moraalista ja ekologista ulottuvuutta.
Donitsitalous tuntuu olevan uusi lyömäaseesi, vaikka se ei tunnu kyllä tuovan mitään konkreettista talousajatteluun. Se asettaa kauniita tavoitteita, mutta konkreettiset tavat saavuttaa ne ovat täysin hakusessa.
Toisaalla jakamasi linkin takaa löytyvästä infosta päätellen se ei olekaan saavuttanut kovin innostunutta vastaanottoa kuntapäättäjien keskuudessa.
Sitra kirjoitti:
Donitsitalous kiinnosti kuntien päätöksentekijöitä, mutta he pitivät mallia teoreettisena ja sen käytännön toteuttamisen arveltiin olevan hankalaa. Osallistujat kaipasivat erityisesti lisätietoa ja konkreettisia esimerkkejä donitsimallin käytännön sovellutuksista sekä luotettavia mittareita.
Jätin taas lainauksesta pois asioita, jotka olivat lähinnä itsestäänselvyyksien toteamista ja vanhan toistoa.
Niin jätit jopa tuosta sitaatistasi pois tuon ensimmäisen lihavoimani lauseen, joka kumoaa yksiselitteisesti esittämäsi väitteen.
Sitra kirjoitti:Hankkeen työpajoihin osallistuneet kokivat donitsitalouden havainnollistavaksi, pedagogisesti hyödylliseksi ja innostavaksi malliksi. Donitsitalous kiinnosti kuntien päätöksentekijöitä, mutta he pitivät mallia teoreettisena ja sen käytännön toteuttamisen arveltiin olevan hankalaa. Osallistujat kaipasivat erityisesti lisätietoa ja konkreettisia esimerkkejä donitsimallin käytännön sovellutuksista sekä luotettavia mittareita. Mallia itsessään kuitenkin pidettiin intuitiivisena ja tavoitteita hyvinä.
Ne kumoavat toinen toisensa. Miksi ihmeessä jotain pidetään samaan aikaan havainnollistavana ja toivotaan kuitenkin käytännön esimerkkejä?
Veikkaan, että tuo yhteenveto on tekoälyn laatima, eikä sen takia ole tolkullinen. Itse kallistun valitsemani arvion puoleen, koska idean toteutuspuoli on kovin ohkaisesti esitetty.
Ymmärrän, että uudenlaisten ajattelumallien omaksuminen voi tuntua vieraalta, ja silloin ristiriitoja saattaa nähdä sielläkin, missä niitä ei varsinaisesti ole. Kysyt: "Miksi ihmeessä jotain pidetään samaan aikaan havainnollistavana ja toivotaan kuitenkin käytännön esimerkkejä?" Itse en näe tässä mitään loogista ristiriitaa. On täysin tavallista, että jokin malli koetaan intuitiiviseksi ja innostavaksi – se auttaa hahmottamaan asioita uudella tavalla – mutta sen käytännön soveltaminen vaatii silti lisää työkaluja, esimerkkejä ja mittareita.
Miksi vääristelet asioita? Ristiriita oli siinä, että havainnollistavana pidetty asia ei kaipaa esimerkkejä.
Naturalisti kirjoitti:
Donitsitalous ei ole valmis resepti, vaan kehys, joka auttaa hahmottamaan, mitä kestävä ja oikeudenmukainen elinvoima tarkoittaa eri alueilla.
Eiköhän tämä ole ollut aluepolitiikan kantavana ajatuksena aina.
Naturalisti kirjoitti:
Esitin aiemmin nimimerkille Bored konkreettisia esimerkkejä siitä, miten donitsitalouden kehys ja MMT:n työtakuumalli voisivat yhdessä tukea kuntien kehittämistä.
Nimenomaan juuri konkretia jäi taas puuttumaan.
Naturalisti kirjoitti:
Työtakuumalli tarjoaa kunnille keinon toteuttaa paikallisia donitsitavoitteita – ei pelkästään budjettiraamien ehdoilla, vaan yhteiskunnallisen tarpeen mukaan.
Wiesti kirjoitti: ↑22 Syys 2025, 10:13
Tekoälyn tuottamia ylipitkiä juttuja ei kukaan lue.
Ja ylipitkiä muutenkaan. Monesti tuollaisissa ketjuissa on sinänsä ihan kiinnostavia aiheita, mutta käsittely on niin raskasta, että into seurata lopahtaa.
Ymmärrän hyvin kommenttinne – ylipitkä teksti voi tuntua raskaalta, varsinkin jos keskustelu rönsyilee. Mutta jos tiivistän oman panokseni tähän ketjuun, olen pyrkinyt hahmottamaan, miten koko maan elinvoimaisuutta voisi kehittää demokraattisesti ja kestävästi donitsitalouden viitekehyksessä, yhdistäen siihen MMT:n työtakuumallin. Olen esittänyt konkreettisia esimerkkejä siitä, miten kunnat voisivat paikallisesti vahvistaa hoivaa, osallisuutta, ekologista jälleenrakennusta ja kulttuurista elinvoimaa – ei pelkästään sopeutumalla väestömuutoksiin, vaan neuvotellen omista tavoitteistaan.
Jos tämä tuntuu raskaalta, voisitteko itse esittää jotakin uutta ketjun aiheesta – esimerkiksi miten te näkisitte koko maan asuttuna pitämisen mahdollisuudet tai rajat – niin lyhyesti, että asia tulee ymmärretyksi ja sen jaksaa lukea läpi? Olisi kiinnostavaa kuulla, millaisia ratkaisuja tai näkökulmia teillä on.
Ei minulla ole tästä mitään omaperäistä sanottavaa. Elinkeinorakenteen muuttuminen edellytti maaseudun tyhjenemistä. Tämän tyhjentämisen täydentää erittäin alhainen syntyvyys. Maaseutua ei kirkonkylien ulkopuolella voi pitää elinvoimaisena millään tukipolitiikalla.
Sinä kirjoitat periaatteessa hyvin, mutta se on helmiä sioille. Olen sika muiden joukossa.
Wiesti kirjoitti: ↑22 Syys 2025, 10:13
Tekoälyn tuottamia ylipitkiä juttuja ei kukaan lue.
Ja ylipitkiä muutenkaan. Monesti tuollaisissa ketjuissa on sinänsä ihan kiinnostavia aiheita, mutta käsittely on niin raskasta, että into seurata lopahtaa.
Ymmärrän hyvin kommenttinne – ylipitkä teksti voi tuntua raskaalta, varsinkin jos keskustelu rönsyilee. Mutta jos tiivistän oman panokseni tähän ketjuun, olen pyrkinyt hahmottamaan, miten koko maan elinvoimaisuutta voisi kehittää demokraattisesti ja kestävästi donitsitalouden viitekehyksessä, yhdistäen siihen MMT:n työtakuumallin. Olen esittänyt konkreettisia esimerkkejä siitä, miten kunnat voisivat paikallisesti vahvistaa hoivaa, osallisuutta, ekologista jälleenrakennusta ja kulttuurista elinvoimaa – ei pelkästään sopeutumalla väestömuutoksiin, vaan neuvotellen omista tavoitteistaan.
Jos tämä tuntuu raskaalta, voisitteko itse esittää jotakin uutta ketjun aiheesta – esimerkiksi miten te näkisitte koko maan asuttuna pitämisen mahdollisuudet tai rajat – niin lyhyesti, että asia tulee ymmärretyksi ja sen jaksaa lukea läpi? Olisi kiinnostavaa kuulla, millaisia ratkaisuja tai näkökulmia teillä on.
Ei minulla ole tästä mitään omaperäistä sanottavaa. Elinkeinorakenteen muuttuminen edellytti maaseudun tyhjenemistä. Tämän tyhjentämisen täydentää erittäin alhainen syntyvyys. Maaseutua ei kirkonkylien ulkopuolella voi pitää elinvoimaisena millään tukipolitiikalla.
Sinä kirjoitat periaatteessa hyvin, mutta se on helmiä sioille. Olen sika muiden joukossa.
Samaa mieltä.
Utopiat ja idealismi on kaunista, mutta niiden ratkaisujen tuominen politiikkaan on usein toivotonta, joskus ihan oikeistakin syistä, eikä vain muutosvastarinnan ja nollasummapelin vuoksi. Isojen mullistusten, kuten vaikka kommunismin tai fasismin, juurruttaminen on vaatinut kläytännössä vallankaappausta. Nopeaa väkivaltaista (esim Venäjä) tai hidasta ja periaatteessa laillista (Saksa, Espanja)
While I had personally never felt the lack of a penis, I did admit that it was a handy thing to have along on a picnic…
D. Gabaldon
Naturalisti kirjoitti: ↑22 Syys 2025, 10:22
Ymmärrän, että uudenlaisten ajattelumallien omaksuminen voi tuntua vieraalta, ja silloin ristiriitoja saattaa nähdä sielläkin, missä niitä ei varsinaisesti ole. Kysyt: "Miksi ihmeessä jotain pidetään samaan aikaan havainnollistavana ja toivotaan kuitenkin käytännön esimerkkejä?" Itse en näe tässä mitään loogista ristiriitaa. On täysin tavallista, että jokin malli koetaan intuitiiviseksi ja innostavaksi – se auttaa hahmottamaan asioita uudella tavalla – mutta sen käytännön soveltaminen vaatii silti lisää työkaluja, esimerkkejä ja mittareita.
Miksi vääristelet asioita? Ristiriita oli siinä, että havainnollistavana pidetty asia ei kaipaa esimerkkejä.
Naturalisti kirjoitti:
Donitsitalous ei ole valmis resepti, vaan kehys, joka auttaa hahmottamaan, mitä kestävä ja oikeudenmukainen elinvoima tarkoittaa eri alueilla.
Eiköhän tämä ole ollut aluepolitiikan kantavana ajatuksena aina.
Naturalisti kirjoitti:
Esitin aiemmin nimimerkille Bored konkreettisia esimerkkejä siitä, miten donitsitalouden kehys ja MMT:n työtakuumalli voisivat yhdessä tukea kuntien kehittämistä.
Nimenomaan juuri konkretia jäi taas puuttumaan.
Naturalisti kirjoitti:
Työtakuumalli tarjoaa kunnille keinon toteuttaa paikallisia donitsitavoitteita – ei pelkästään budjettiraamien ehdoilla, vaan yhteiskunnallisen tarpeen mukaan.
Nämä kulkevat AINA rinnakkain.
Kiitos tarkkuudesta – semanttinen valppautesi Sitran sivujen tulkinnassa on vaikuttavaa. Jos joskus perustetaan kansallinen retorisen ristiriidan valvontavirasto, suosittelen sinua sen johtoon.
Mutta voisimmeko hetkeksi palata ketjun varsinaiseen aiheeseen: kaipaako Suomen aluepolitiikka korjausta? Jos kaipaa, niin minkälaista? Ja mitä konkreettista kritisoitavaa olisi siinä, että aluepolitiikkaa kehitettäisiin donitsitalouden ja MMT:n työtakuumallin suuntaan?
Olen esittänyt, että alueiden elinvoimaa voisi vahvistaa paikallisesti – ei pelkästään keskittämällä tai sopeutumalla – vaan neuvottelemalla aluekohtaisista tavoitteista ja tukemalla niitä demokraattisesti ja ekologisesti. Jos tämä tuntuu sinusta vanhan toistolta, ehkä voit itse ehdottaa jotakin uutta, joka ei ole vanhaa mutta ei myöskään liian uutta?
Lupaan lukea sen, vaikka se olisi havainnollistava ja silti sisältäisi esimerkkejä.
Filosofia on vasta esitieteellistä pohdiskelua. Ollakseen hyödyllistä, sen perustana on oltava naturalistinen luonnontiede: jokaisella fyysisellä ja mentaalisella tapatumalla on kausaalisnen-sulkeuma-argumentin mukainen fyysinen syy tai selitys.
Eikö tämä donitsitalouden perusidea ole aika itsestäänselvyys? Kyse on vain siitä, mihin donitsin rajat vedetään. Kuten tunnettua, sekä siedettävän niukkuuden että kestävän ekologian rajoja tulkitaan hyvin eri tavoin, esim eri maissa. Ja se on poliittinen asia.
Lisäksi tuosta puuttuu kokonaan resurssit. Jos rahaa ei kansantaloudessa ole, ei ole pelivaraakaan.
Naturalisti kirjoitti: ↑22 Syys 2025, 10:22
Ymmärrän, että uudenlaisten ajattelumallien omaksuminen voi tuntua vieraalta, ja silloin ristiriitoja saattaa nähdä sielläkin, missä niitä ei varsinaisesti ole. Kysyt: "Miksi ihmeessä jotain pidetään samaan aikaan havainnollistavana ja toivotaan kuitenkin käytännön esimerkkejä?" Itse en näe tässä mitään loogista ristiriitaa. On täysin tavallista, että jokin malli koetaan intuitiiviseksi ja innostavaksi – se auttaa hahmottamaan asioita uudella tavalla – mutta sen käytännön soveltaminen vaatii silti lisää työkaluja, esimerkkejä ja mittareita.
Miksi vääristelet asioita? Ristiriita oli siinä, että havainnollistavana pidetty asia ei kaipaa esimerkkejä.
Naturalisti kirjoitti:
Donitsitalous ei ole valmis resepti, vaan kehys, joka auttaa hahmottamaan, mitä kestävä ja oikeudenmukainen elinvoima tarkoittaa eri alueilla.
Eiköhän tämä ole ollut aluepolitiikan kantavana ajatuksena aina.
Naturalisti kirjoitti:
Esitin aiemmin nimimerkille Bored konkreettisia esimerkkejä siitä, miten donitsitalouden kehys ja MMT:n työtakuumalli voisivat yhdessä tukea kuntien kehittämistä.
Nimenomaan juuri konkretia jäi taas puuttumaan.
Naturalisti kirjoitti:
Työtakuumalli tarjoaa kunnille keinon toteuttaa paikallisia donitsitavoitteita – ei pelkästään budjettiraamien ehdoilla, vaan yhteiskunnallisen tarpeen mukaan.
Nämä kulkevat AINA rinnakkain.
Kiitos tarkkuudesta – semanttinen valppautesi Sitran sivujen tulkinnassa on vaikuttavaa. Jos joskus perustetaan kansallinen retorisen ristiriidan valvontavirasto, suosittelen sinua sen johtoon.
Mutta voisimmeko hetkeksi palata ketjun varsinaiseen aiheeseen: kaipaako Suomen aluepolitiikka korjausta? Jos kaipaa, niin minkälaista? Ja mitä konkreettista kritisoitavaa olisi siinä, että aluepolitiikkaa kehitettäisiin donitsitalouden ja MMT:n työtakuumallin suuntaan?
Olen esittänyt, että alueiden elinvoimaa voisi vahvistaa paikallisesti – ei pelkästään keskittämällä tai sopeutumalla – vaan neuvottelemalla aluekohtaisista tavoitteista ja tukemalla niitä demokraattisesti ja ekologisesti. Jos tämä tuntuu sinusta vanhan toistolta, ehkä voit itse ehdottaa jotakin uutta, joka ei ole vanhaa mutta ei myöskään liian uutta?
Lupaan lukea sen, vaikka se olisi havainnollistava ja silti sisältäisi esimerkkejä.
Koska lähdit ivalinjalle, niin täsmennän aiempaa kommenttiani:
Ristiriita oli siinä, että havainnollistavana pidetty asia ei kaipaa lisää esimerkkejä. Niitä on siis jo tarpeeksi, jotta esitys koetaan havainnollistavana.
Kaipaako Suomen aluepolitiikka korjausta?
Varmasti kaipaa, mutta minulla ei ole hihassani taikatemppuja tätä varten.
Naturalisti kirjoitti: ↑20 Syys 2025, 20:02
Siksi on tärkeää puolustaa demokratian perusideaa: että politiikka ei ole peli, vaan yhteisten asioiden hoitamista. Ja että poliitikot eivät ole pelkästään etujen ajajia, vaan myös vastuunkantajia – vaikka se ei aina näyttäydy mediassa sankaritarinana.
Edustuksellisen demokratian idea on kyllä nimenomaan se, että poliitikot on valittu ajamaan äänenkannattajiensa etua.
wikipedia kirjoitti:
Edustuksellisessa demokratiassa edustajat ovat tilivelvollisia äänestäjille.
Toki vastuunkannollakin on politiikassa merkitystä - tai ainakin pitäisi olla - mutta kuka päättää kaikkien puolesta, mikä on "yhteinen hyvä"? Tämä on ongelma, varsinkin monipuoluejärjestelmässä. Toisaalta puolueiden määrän karsiminenkaan ei ole hyvä asia, kuten Yhdysvalloista olemme saaneet oppia. Siellä demokraatit ja republikaanit kumoavat kilvan toistensa päätöksiä ollessaan vuorollaan päättämässä asioista.
Tässä kohtaa donitsitalous tarjoaa kiinnostavan näkökulman. Sen mukaan politiikan tehtävänä ei ole vain maksimoida ryhmäkohtaisia etuja, vaan varmistaa, että kaikkien perustarpeet täyttyvät ekologisten reunaehtojen sisällä. Donitsitalouden sisäkehä kuvaa sosiaalista perustaa (terveys, toimeentulo, osallisuus), ja ulkokehä ekologista kattoa (ilmasto, biodiversiteetti, resurssien käyttö). Kestävä politiikka toimii näiden kehien välissä – ei niiden kustannuksella.
Tämä ei tarkoita, että kaikki puolueet ajaisivat samaa asiaa, vaan että niiden toiminta olisi sidottu yhteiseen kehykseen, jossa sekä ihmisten että planeetan hyvinvointi ovat politiikan reunaehtoja. Donitsitalous ei siis kumoa edustuksellisuutta, vaan laajentaa sen moraalista ja ekologista ulottuvuutta.
Donitsitalous tuntuu olevan uusi lyömäaseesi, vaikka se ei tunnu kyllä tuovan mitään konkreettista talousajatteluun. Se asettaa kauniita tavoitteita, mutta konkreettiset tavat saavuttaa ne ovat täysin hakusessa.
Toisaalla jakamasi linkin takaa löytyvästä infosta päätellen se ei olekaan saavuttanut kovin innostunutta vastaanottoa kuntapäättäjien keskuudessa.
Sitra kirjoitti:
Donitsitalous kiinnosti kuntien päätöksentekijöitä, mutta he pitivät mallia teoreettisena ja sen käytännön toteuttamisen arveltiin olevan hankalaa. Osallistujat kaipasivat erityisesti lisätietoa ja konkreettisia esimerkkejä donitsimallin käytännön sovellutuksista sekä luotettavia mittareita.
Jätin taas lainauksesta pois asioita, jotka olivat lähinnä itsestäänselvyyksien toteamista ja vanhan toistoa.
Niin jätit jopa tuosta sitaatistasi pois tuon ensimmäisen lihavoimani lauseen, joka kumoaa yksiselitteisesti esittämäsi väitteen.
Sitra kirjoitti:Hankkeen työpajoihin osallistuneet kokivat donitsitalouden havainnollistavaksi, pedagogisesti hyödylliseksi ja innostavaksi malliksi. Donitsitalous kiinnosti kuntien päätöksentekijöitä, mutta he pitivät mallia teoreettisena ja sen käytännön toteuttamisen arveltiin olevan hankalaa. Osallistujat kaipasivat erityisesti lisätietoa ja konkreettisia esimerkkejä donitsimallin käytännön sovellutuksista sekä luotettavia mittareita. Mallia itsessään kuitenkin pidettiin intuitiivisena ja tavoitteita hyvinä.
Oli kuitenkin hyvä, että nostit esiin Sitran hankkeen palautteet. Ne eivät suinkaan kumoa donitsitalouden käyttökelpoisuutta, vaan osoittavat juuri sen, mitä uudenlaisten kehysten käyttöönotto vaatii: konkretiaa, mittareita ja paikallista soveltamista. Mallin intuitiivisuus ja innostavuus eivät ole pelkkiä kauniita sanoja – ne ovat lähtökohta sille, että kuntapäättäjät haluavat kehittää päätöksentekoa, joka ottaa huomioon sekä ihmisten perustarpeet että ekologiset reunaehdot.
Donitsitalous ei ole valmis ratkaisu, vaan kehys, jonka sisällä voidaan tehdä paikallisia valintoja. Ja juuri tässä kohtaa MMT:n työtakuumalli tarjoaa konkreettisen välineen: se mahdollistaa sen, että kunnilla olisi käytettävissään resurssit toteuttaa paikallisia donitsitavoitteita – ei pelkästään budjettiraamien ehdoilla, vaan yhteiskunnallisen tarpeen mukaan.
Konkreettisia esimerkkejä kuntakehittämisestä donitsitalouden ja MMT:n yhdistelmällä:
• Ikääntyvien hoiva ja osallisuus
MDI:n väestöennuste korostaa ikääntymisen pysyvyyttä. Työtakuumallin avulla kunta voisi palkata paikallisia hoiva-avustajia, kulttuuritoimijoita ja liikkuvien palveluiden järjestäjiä, jotka tukevat ikääntyneiden arkea – ei vain hoivan vaan myös osallisuuden näkökulmasta. Tämä tukisi donitsin sosiaalista perustaa (terveys, osallisuus) ilman, että palvelut riippuvat markkinaehtoisesta kannattavuudesta.
• Nuorten osallisuus ja koulutuksen tukeminen
Vaikka koululaisikäluokat pienenevät, työtakuumallin avulla kunta voisi palkata nuorten tukihenkilöitä, oppimisen ohjaajia ja harrastustoiminnan vetäjiä, jotka täydentävät supistuvaa koulupalveluverkkoa. Tämä ei korvaa opettajia, mutta vahvistaa yhteisöllistä oppimisympäristöä – ja tukee donitsin sisäkehän koulutustavoitetta.
• Ekologinen jälleenrakennus ja paikallinen kiertotalous
Työtakuun kautta kunta voisi työllistää ihmisiä esimerkiksi hulevesien hallintaan, lähiluonnon hoitoon, energiatehokkuuden parantamiseen tai kierrätyspalveluiden kehittämiseen. Tämä tukisi donitsin ulkokehän ekologisia tavoitteita ja loisi paikallista osaamista, joka ei ole riippuvainen ulkopuolisista investoinneista.
• Kulttuurinen elinvoima ja paikallisidentiteetti
Kunnat voisivat työllistää paikallisia kulttuuritoimijoita, tapahtumajärjestäjiä ja perinteen vaalijoita, jotka vahvistavat yhteisön identiteettiä ja osallisuutta. Tämä ei ole "ylimääräistä", vaan donitsitalouden näkökulmasta keskeistä sosiaalista infrastruktuuria.
---
Donitsitalous ei siis ole lyömäase, vaan kehys, joka auttaa hahmottamaan, mitä elinvoima tarkoittaa eri alueilla – ja MMT:n työtakuumalli tarjoaa keinon toteuttaa sitä ilman, että kunnat joutuvat kilpailemaan niukkuudessa. Kuntapäättäjien toive lisätiedosta ja mittareista on täysin perusteltu, ja juuri siksi seuraava askel olisi rakentaa paikallisia pilotteja, joissa donitsitavoitteet ja työtakuun tehtävät sovitetaan yhteen.
Tämä ei ole utopia, vaan vaihtoehto sille, että kunnat joutuvat pelkästään sopeutumaan väestömuutoksiin. Se on tapa rakentaa demokraattista, ekologista ja sosiaalisesti kestävää kuntakehittämistä – yhdessä kuntalaisten kanssa. Ja juuri siksi mallin intuitiivisuus ja innostavuus ovat arvokkaita: ne avaavat tilan, jossa politiikka ei ole vain hallintoa, vaan yhteisten asioiden hoitamista.
Oletan että nuo vat kyllä ChatGPT:n ajatuksia eivätkä omiasi. Jaottelu on hyvin tuttu minulle koska myös käytän ChatGPT:tä.
Tässä tapauksessa kyseessä on Copilotin stilisoima teksti, mutta sama kielimalli on toki käytössä myös ChatGPT:ssä. Olen aiemmin todennut, että ei ole väliä kirjoittaako sulkakynällä vai käyttääkö tekoälyä apuna tekstin muotoilussa – tärkeintä on, että kirjoittaja seisoo julkaisemiensa ajatusten takana. Tekoäly nopeuttaa kirjoittamista merkittävästi, ja sen tuottama jälki sopii hyvin keskustelupalstan kaltaiseen ympäristöön, vaikka se saattaa toisinaan olla hieman kaavamaista.
Kun itse käytät ChatGPT:tä, tiedät varmasti, että vastauksia täytyy usein "herutella" – eli tarkentaa kysymyksiä, jotta saat vastauksen, joka vastaa omaa ajatteluasi. Sama pätee lähteisiin: ne on hyvä tarkistaa ja suhteuttaa omaan näkemykseen. Minulla on parhaillaan lainassa Kate Raworthin kirja Donitsi taloustiede – Seitsemän tapaa ajatella kuin 2000-luvun taloustieteilijä, ja MMT-teoriaan sekä työtakuumalliin liittyviä ajatuksia olen omaksunut muun muassa Stephanie Keltonin Alijäämämyytistä.
Mutta kysyn suoraan: oliko sinulla muotoseikkojen lisäksi jotakin sanottavaa itse tekstin sisällöstä? Olen valmis selventämään ja puolustamaan esittämiäni ajatuksia – ne eivät ole pelkkää muotoa, vaan harkittua sisältöä.
Yhteenveto siitä mitä olen tässä ketjussa sanonut: Olen puolustanut demokratian syventämistä ja alueellisen elinvoiman vahvistamista donitsitalouden ja MMT:n työtakuumallin keinoin. Olen esittänyt konkreettisia esimerkkejä siitä, miten kunnat voisivat soveltaa näitä malleja ikääntymisen, koulutuksen, ekologisen jälleenrakennuksen ja kulttuurisen osallisuuden haasteisiin – ei pelkästään sopeutuen, vaan uudistaen.
Ilmoitan aina mikä osa itselläni on tekoälyn tuotosta ja mikä omaani. Ja yleensä kun kirjoitan niin käytän pelkästään omia ajatuksiani. En editoi ajatuksiani tekoälyllä. Siis olisi muita kunnioittavaa selkeästi ilmoittaa missä on tekoälyn tekstiä ja ajatuksia ja missä omia.
Itse olen pitänyt todella huonona suuntausta jossa tänne aletaan tunkemaan keinoälyn ehkä jopa virheellisiä päätelmiä. Lisäksi jokaisen tekoäly ottaa huomioon tekoälyn käyttäjän maun ja mielenlaadun eli se mukautuu käyttäjänsä olemukseen. Toisin sanoen miellyttää käyttäjäänsä. En näe tekoälyä kovin objektiivisena siitä syystä. En pistäisi pahakseni vaikka tekoälyn käyttö kiellettäisiin palstalla kokonaan. Mahdotontahan se on. Tosin kyllä sen yleensä huomaa vaikka teksti olisi käyttäjän kirjoittajan näköistä onko se todellisuudessa kuitenkin tekoälyn kirjoittamaa. Jokaisella nimimerkillä täällä on hyvin tunnusomainen käsiala. Jos se muuttuu yhtäkkiä ainakin minä kiinnitän huomiota siihen.
No, voi olla että nyt joku kokeilee sitä ja virittelee tänne ansoja.
Wiesti kirjoitti: ↑22 Syys 2025, 10:13
Tekoälyn tuottamia ylipitkiä juttuja ei kukaan lue.
Ja ylipitkiä muutenkaan. Monesti tuollaisissa ketjuissa on sinänsä ihan kiinnostavia aiheita, mutta käsittely on niin raskasta, että into seurata lopahtaa.
Ymmärrän hyvin kommenttinne – ylipitkä teksti voi tuntua raskaalta, varsinkin jos keskustelu rönsyilee. Mutta jos tiivistän oman panokseni tähän ketjuun, olen pyrkinyt hahmottamaan, miten koko maan elinvoimaisuutta voisi kehittää demokraattisesti ja kestävästi donitsitalouden viitekehyksessä, yhdistäen siihen MMT:n työtakuumallin. Olen esittänyt konkreettisia esimerkkejä siitä, miten kunnat voisivat paikallisesti vahvistaa hoivaa, osallisuutta, ekologista jälleenrakennusta ja kulttuurista elinvoimaa – ei pelkästään sopeutumalla väestömuutoksiin, vaan neuvotellen omista tavoitteistaan.
Jos tämä tuntuu raskaalta, voisitteko itse esittää jotakin uutta ketjun aiheesta – esimerkiksi miten te näkisitte koko maan asuttuna pitämisen mahdollisuudet tai rajat – niin lyhyesti, että asia tulee ymmärretyksi ja sen jaksaa lukea läpi? Olisi kiinnostavaa kuulla, millaisia ratkaisuja tai näkökulmia teillä on.
Ei minulla ole tästä mitään omaperäistä sanottavaa. Elinkeinorakenteen muuttuminen edellytti maaseudun tyhjenemistä. Tämän tyhjentämisen täydentää erittäin alhainen syntyvyys. Maaseutua ei kirkonkylien ulkopuolella voi pitää elinvoimaisena millään tukipolitiikalla.
Sinä kirjoitat periaatteessa hyvin, mutta se on helmiä sioille. Olen sika muiden joukossa.
Samaa mieltä.
Utopiat ja idealismi on kaunista, mutta niiden ratkaisujen tuominen politiikkaan on usein toivotonta, joskus ihan oikeistakin syistä, eikä vain muutosvastarinnan ja nollasummapelin vuoksi. Isojen mullistusten, kuten vaikka kommunismin tai fasismin, juurruttaminen on vaatinut kläytännössä vallankaappausta. Nopeaa väkivaltaista (esim Venäjä) tai hidasta ja periaatteessa laillista (Saksa, Espanja)
Onhan se hieman ironista – että pyrkimykset demokratian laajentamiseen ja eksistentiaalisten elämänedellytysten säilyttämiseen leimataan samaan aikaan sekä utopiaksi että diktatuuriseksi dystopiaksi. Jos tavoitteena on, että ihmiset voivat elää merkityksellistä elämää ekologisesti kestävissä puitteissa ja osallistua yhteisten asioiden hoitoon, niin onko se todella verrattavissa kommunismin tai fasismin vallankaappauksiin?
Donitsitalous ja työtakuumalli eivät ole vallankumousohjelmia, vaan yrityksiä kehittää politiikkaa, joka tunnistaa sekä ekologiset reunaehdot että sosiaaliset perustarpeet – ja tekee sen demokraattisesti. Jos tämä on idealismia, niin ehkä juuri nyt tarvitaan idealismia, joka ei perustu väkivaltaan tai saneluun, vaan neuvotteluun ja paikalliseen elinvoimaan.
Mutta jos nämä ehdotukset tuntuvat teistä toivottomilta, kysyn suoraan: eikö mielestänne mitään tarvitse tehdä – tai mitään ole enää tehtävissä?
Jos teillä on jokin realistisempi tai toteuttamiskelpoisempi ehdotus, kuulisin sen mielelläni. Lyhyesti ja selkeästi, kuten toivoitte.
Filosofia on vasta esitieteellistä pohdiskelua. Ollakseen hyödyllistä, sen perustana on oltava naturalistinen luonnontiede: jokaisella fyysisellä ja mentaalisella tapatumalla on kausaalisnen-sulkeuma-argumentin mukainen fyysinen syy tai selitys.
Wiesti kirjoitti: ↑22 Syys 2025, 10:13
Tekoälyn tuottamia ylipitkiä juttuja ei kukaan lue.
Ja ylipitkiä muutenkaan. Monesti tuollaisissa ketjuissa on sinänsä ihan kiinnostavia aiheita, mutta käsittely on niin raskasta, että into seurata lopahtaa.
Ymmärrän hyvin kommenttinne – ylipitkä teksti voi tuntua raskaalta, varsinkin jos keskustelu rönsyilee. Mutta jos tiivistän oman panokseni tähän ketjuun, olen pyrkinyt hahmottamaan, miten koko maan elinvoimaisuutta voisi kehittää demokraattisesti ja kestävästi donitsitalouden viitekehyksessä, yhdistäen siihen MMT:n työtakuumallin. Olen esittänyt konkreettisia esimerkkejä siitä, miten kunnat voisivat paikallisesti vahvistaa hoivaa, osallisuutta, ekologista jälleenrakennusta ja kulttuurista elinvoimaa – ei pelkästään sopeutumalla väestömuutoksiin, vaan neuvotellen omista tavoitteistaan.
Jos tämä tuntuu raskaalta, voisitteko itse esittää jotakin uutta ketjun aiheesta – esimerkiksi miten te näkisitte koko maan asuttuna pitämisen mahdollisuudet tai rajat – niin lyhyesti, että asia tulee ymmärretyksi ja sen jaksaa lukea läpi? Olisi kiinnostavaa kuulla, millaisia ratkaisuja tai näkökulmia teillä on.
Ei minulla ole tästä mitään omaperäistä sanottavaa. Elinkeinorakenteen muuttuminen edellytti maaseudun tyhjenemistä. Tämän tyhjentämisen täydentää erittäin alhainen syntyvyys. Maaseutua ei kirkonkylien ulkopuolella voi pitää elinvoimaisena millään tukipolitiikalla.
Sinä kirjoitat periaatteessa hyvin, mutta se on helmiä sioille. Olen sika muiden joukossa.
Samaa mieltä.
Utopiat ja idealismi on kaunista, mutta niiden ratkaisujen tuominen politiikkaan on usein toivotonta, joskus ihan oikeistakin syistä, eikä vain muutosvastarinnan ja nollasummapelin vuoksi. Isojen mullistusten, kuten vaikka kommunismin tai fasismin, juurruttaminen on vaatinut kläytännössä vallankaappausta. Nopeaa väkivaltaista (esim Venäjä) tai hidasta ja periaatteessa laillista (Saksa, Espanja)
Onhan se hieman ironista – että pyrkimykset demokratian laajentamiseen ja eksistentiaalisten elämänedellytysten säilyttämiseen leimataan samaan aikaan sekä utopiaksi että diktatuuriseksi dystopiaksi. Jos tavoitteena on, että ihmiset voivat elää merkityksellistä elämää ekologisesti kestävissä puitteissa ja osallistua yhteisten asioiden hoitoon, niin onko se todella verrattavissa kommunismin tai fasismin vallankaappauksiin?
Donitsitalous ja työtakuumalli eivät ole vallankumousohjelmia, vaan yrityksiä kehittää politiikkaa, joka tunnistaa sekä ekologiset reunaehdot että sosiaaliset perustarpeet – ja tekee sen demokraattisesti. Jos tämä on idealismia, niin ehkä juuri nyt tarvitaan idealismia, joka ei perustu väkivaltaan tai saneluun, vaan neuvotteluun ja paikalliseen elinvoimaan.
Mutta jos nämä ehdotukset tuntuvat teistä toivottomilta, kysyn suoraan: eikö mielestänne mitään tarvitse tehdä – tai mitään ole enää tehtävissä?
Jos teillä on jokin realistisempi tai toteuttamiskelpoisempi ehdotus, kuulisin sen mielelläni. Lyhyesti ja selkeästi, kuten toivoitte.
En verranut arvomielessä, vaan siiinä mielessä, että tuodaan joku totaalisen uusi malli kerralla ja ideapohjalta (vs. tavanomainen yhteiskunnallinen evoluutio).
En paheksu ideointia, päinvastoin. Toivottomuus liittyy ideoiden jalkauttamiseen. Ne pitää jotenkin saada markkinoitua ja himmailtua laajasti hyväksyttävälle tasolle. Ja siltikin prosessin on tuskaisen hidas ja nihkeä.
Meillä on yhteiskunnassa aika monta kipeää asiaa, joista pitäisi pystyä puhumaan. Esim juuri tämä syrjäseutujen ja jopa maakuntien elinvoimaisuuden tukeminen. Halutaanko sitä vai ei, ja mitä siitä ollaan valmiita maksamaan. Toinen iso kysymys liittyy terveydenhuoltoon. Ketä hoidetaan ja miten pitkälle hoidossa mennään, ja kenen kohdalla. Kolmas varmaan sosiaalitukiin. Näihin liittyy arvovalinta rahasta. Jos nyt tehdään vimpan päälle, velkaantuminen jatkuu, ellei sitten jotenkin saaada taloutta pyörimään.
While I had personally never felt the lack of a penis, I did admit that it was a handy thing to have along on a picnic…
D. Gabaldon
Wiesti kirjoitti: ↑22 Syys 2025, 10:13
Tekoälyn tuottamia ylipitkiä juttuja ei kukaan lue.
Ja ylipitkiä muutenkaan. Monesti tuollaisissa ketjuissa on sinänsä ihan kiinnostavia aiheita, mutta käsittely on niin raskasta, että into seurata lopahtaa.
Ymmärrän hyvin kommenttinne – ylipitkä teksti voi tuntua raskaalta, varsinkin jos keskustelu rönsyilee. Mutta jos tiivistän oman panokseni tähän ketjuun, olen pyrkinyt hahmottamaan, miten koko maan elinvoimaisuutta voisi kehittää demokraattisesti ja kestävästi donitsitalouden viitekehyksessä, yhdistäen siihen MMT:n työtakuumallin. Olen esittänyt konkreettisia esimerkkejä siitä, miten kunnat voisivat paikallisesti vahvistaa hoivaa, osallisuutta, ekologista jälleenrakennusta ja kulttuurista elinvoimaa – ei pelkästään sopeutumalla väestömuutoksiin, vaan neuvotellen omista tavoitteistaan.
Jos tämä tuntuu raskaalta, voisitteko itse esittää jotakin uutta ketjun aiheesta – esimerkiksi miten te näkisitte koko maan asuttuna pitämisen mahdollisuudet tai rajat – niin lyhyesti, että asia tulee ymmärretyksi ja sen jaksaa lukea läpi? Olisi kiinnostavaa kuulla, millaisia ratkaisuja tai näkökulmia teillä on.
Ei minulla ole tästä mitään omaperäistä sanottavaa. Elinkeinorakenteen muuttuminen edellytti maaseudun tyhjenemistä. Tämän tyhjentämisen täydentää erittäin alhainen syntyvyys. Maaseutua ei kirkonkylien ulkopuolella voi pitää elinvoimaisena millään tukipolitiikalla.
Sinä kirjoitat periaatteessa hyvin, mutta se on helmiä sioille. Olen sika muiden joukossa.
Samaa mieltä.
Utopiat ja idealismi on kaunista, mutta niiden ratkaisujen tuominen politiikkaan on usein toivotonta, joskus ihan oikeistakin syistä, eikä vain muutosvastarinnan ja nollasummapelin vuoksi. Isojen mullistusten, kuten vaikka kommunismin tai fasismin, juurruttaminen on vaatinut kläytännössä vallankaappausta. Nopeaa väkivaltaista (esim Venäjä) tai hidasta ja periaatteessa laillista (Saksa, Espanja)
Onhan se hieman ironista – että pyrkimykset demokratian laajentamiseen ja eksistentiaalisten elämänedellytysten säilyttämiseen leimataan samaan aikaan sekä utopiaksi että diktatuuriseksi dystopiaksi. Jos tavoitteena on, että ihmiset voivat elää merkityksellistä elämää ekologisesti kestävissä puitteissa ja osallistua yhteisten asioiden hoitoon, niin onko se todella verrattavissa kommunismin tai fasismin vallankaappauksiin?
Ainakin talousdemokratia ON utopiaa, koska sen edellyttämät uudistukset johtavat kommunismiin, mikä ei ole koskaan toiminut missään.
Demokratian laajentaminen ylipäätään on mahdollista suorien kansanäänestysten lisäämisellä, mutta taloudessa määrää pääoma. Jos pääoman merkitys talouden päätöksenteossa vähenee, vähenee sitä myötä myös pääoma, jolloin pääomasidonnainen tuotanto tyrehtyy.
Naturalisti kirjoitti:
Donitsitalous ja työtakuumalli eivät ole vallankumousohjelmia, vaan yrityksiä kehittää politiikkaa, joka tunnistaa sekä ekologiset reunaehdot että sosiaaliset perustarpeet – ja tekee sen demokraattisesti.
Kumpikaan ei tarjoa konkretiaa. Donitsitalous perustuu lähinnä hienoihin kaavakuviin tavoitetilasta, mutta keinoja tavoitetilan saavuttamiseen ei tarjota.
Työtakuumalli sen sijaan muistuttaa erehdyttävästi tempputyöllistämistä, sillä miksi meillä olisi tekemättömiä töitä "varastossa", jos meillä on tälläkin hetkellä ennätysmäinen työttömyys? Syy on se, että meillä ei ole varaa palkata ketään tekemään niitä tekemättömiä töitä, eikä työtakuumallikaan rahoitusongelmaa ratkaise.
Ainoa tapa parantaa taloutta ja sitä kautta työllisyyttä, on kehittää yritystomintaa, joka tarjoaa meille etulyöntiaseman vientimarkkinoilla. Meidän pitää tarjota jotain, mitä muilla ei ole.
Bored kirjoitti: ↑22 Syys 2025, 11:48
Ilmoitan aina mikä osa itselläni on tekoälyn tuotosta ja mikä omaani. Ja yleensä kun kirjoitan niin käytän pelkästään omia ajatuksiani. En editoi ajatuksiani tekoälyllä. Siis olisi muita kunnioittavaa selkeästi ilmoittaa missä on tekoälyn tekstiä ja ajatuksia ja missä omia.
Itse olen pitänyt todella huonona suuntausta jossa tänne aletaan tunkemaan keinoälyn ehkä jopa virheellisiä päätelmiä. Lisäksi jokaisen tekoäly ottaa huomioon tekoälyn käyttäjän maun ja mielenlaadun eli se mukautuu käyttäjänsä olemukseen. Toisin sanoen miellyttää käyttäjäänsä. En näe tekoälyä kovin objektiivisena siitä syystä. En pistäisi pahakseni vaikka tekoälyn käyttö kiellettäisiin palstalla kokonaan. Mahdotontahan se on. Tosin kyllä sen yleensä huomaa vaikka teksti olisi käyttäjän kirjoittajan näköistä onko se todellisuudessa kuitenkin tekoälyn kirjoittamaa. Jokaisella nimimerkillä täällä on hyvin tunnusomainen käsiala. Jos se muuttuu yhtäkkiä ainakin minä kiinnitän huomiota siihen.
No, voi olla että nyt joku kokeilee sitä ja virittelee tänne ansoja.
Tulee mieleen se vanha juttu miehestä, joka sanoi vaimolleen: "Rakastan, rakastan – koko ajan – ilmoitan sitten, jos asia muuttuu." Minä toimin samoin tekoälyn kanssa: käytän sitä lähes aina tekstin tarkistamiseen ja stilisointiin, enkä näe tarpeelliseksi ilmoittaa siitä joka kerta erikseen. Ilmoitan sitten, jos asia muuttuu.
Oikaisen samalla käsityksesi siitä, että tekoäly "ajattelee". Ei se ajattele – se ei ole subjekti, vaan kielimalli, joka tuottaa tekstiä tilastollisten yhteyksien perusteella. Se ei muodosta mielipiteitä eikä tee päätelmiä omasta aloitteestaan.
Sen sijaan pidän kohteliaana ja hyödyllisenä, että keskustelijat tarkistaisivat tekstinsä ennen julkaisua tekoälyn avulla. Tälle voisi olla vaikka oma nappula Tiedepalstan käyttöliittymässä. Näin vältyttäisiin monilta loogisilta virhepäätelmiltä ja kirjoitusvirheiltä, jotka usein johtavat turhaan vänkäämiseen.
Toki tekoälyn tuottamaa tekstiä pitää vielä itse tarkistaa – varmistaa, että se vastaa omaa ajattelua. Joskus se vaatii useamman kierroksen, mutta siitä ei ole haittaa. Päinvastoin: se selkeyttää omaa ajattelua ja auttaa jäsentämään sanottavaa. Tekoäly ei siis korvaa ajattelua, vaan toimii sen apuna – vähän kuin hyvä editori.
Filosofia on vasta esitieteellistä pohdiskelua. Ollakseen hyödyllistä, sen perustana on oltava naturalistinen luonnontiede: jokaisella fyysisellä ja mentaalisella tapatumalla on kausaalisnen-sulkeuma-argumentin mukainen fyysinen syy tai selitys.
MooM kirjoitti: ↑22 Syys 2025, 11:42
Eikö tämä donitsitalouden perusidea ole aika itsestäänselvyys? Kyse on vain siitä, mihin donitsin rajat vedetään. Kuten tunnettua, sekä siedettävän niukkuuden että kestävän ekologian rajoja tulkitaan hyvin eri tavoin, esim eri maissa. Ja se on poliittinen asia.
Lisäksi tuosta puuttuu kokonaan resurssit. Jos rahaa ei kansantaloudessa ole, ei ole pelivaraakaan.
Juuri tästä on kysymys. Yhdessä työtakuuidean kanssa voisi syntyä uutta aluepolitiikka.
Filosofia on vasta esitieteellistä pohdiskelua. Ollakseen hyödyllistä, sen perustana on oltava naturalistinen luonnontiede: jokaisella fyysisellä ja mentaalisella tapatumalla on kausaalisnen-sulkeuma-argumentin mukainen fyysinen syy tai selitys.
Bored kirjoitti: ↑22 Syys 2025, 11:48
Ilmoitan aina mikä osa itselläni on tekoälyn tuotosta ja mikä omaani. Ja yleensä kun kirjoitan niin käytän pelkästään omia ajatuksiani. En editoi ajatuksiani tekoälyllä. Siis olisi muita kunnioittavaa selkeästi ilmoittaa missä on tekoälyn tekstiä ja ajatuksia ja missä omia.
Itse olen pitänyt todella huonona suuntausta jossa tänne aletaan tunkemaan keinoälyn ehkä jopa virheellisiä päätelmiä. Lisäksi jokaisen tekoäly ottaa huomioon tekoälyn käyttäjän maun ja mielenlaadun eli se mukautuu käyttäjänsä olemukseen. Toisin sanoen miellyttää käyttäjäänsä. En näe tekoälyä kovin objektiivisena siitä syystä. En pistäisi pahakseni vaikka tekoälyn käyttö kiellettäisiin palstalla kokonaan. Mahdotontahan se on. Tosin kyllä sen yleensä huomaa vaikka teksti olisi käyttäjän kirjoittajan näköistä onko se todellisuudessa kuitenkin tekoälyn kirjoittamaa. Jokaisella nimimerkillä täällä on hyvin tunnusomainen käsiala. Jos se muuttuu yhtäkkiä ainakin minä kiinnitän huomiota siihen.
No, voi olla että nyt joku kokeilee sitä ja virittelee tänne ansoja.
Tulee mieleen se vanha juttu miehestä, joka sanoi vaimolleen: "Rakastan, rakastan – koko ajan – ilmoitan sitten, jos asia muuttuu." Minä toimin samoin tekoälyn kanssa: käytän sitä lähes aina tekstin tarkistamiseen ja stilisointiin, enkä näe tarpeelliseksi ilmoittaa siitä joka kerta erikseen. Ilmoitan sitten, jos asia muuttuu.
Oikaisen samalla käsityksesi siitä, että tekoäly "ajattelee". Ei se ajattele – se ei ole subjekti, vaan kielimalli, joka tuottaa tekstiä tilastollisten yhteyksien perusteella. Se ei muodosta mielipiteitä eikä tee päätelmiä omasta aloitteestaan.
Sen sijaan pidän kohteliaana ja hyödyllisenä, että keskustelijat tarkistaisivat tekstinsä ennen julkaisua tekoälyn avulla. Tälle voisi olla vaikka oma nappula Tiedepalstan käyttöliittymässä. Näin vältyttäisiin monilta loogisilta virhepäätelmiltä ja kirjoitusvirheiltä, jotka usein johtavat turhaan vänkäämiseen.
Toki tekoälyn tuottamaa tekstiä pitää vielä itse tarkistaa – varmistaa, että se vastaa omaa ajattelua. Joskus se vaatii useamman kierroksen, mutta siitä ei ole haittaa. Päinvastoin: se selkeyttää omaa ajattelua ja auttaa jäsentämään sanottavaa. Tekoäly ei siis korvaa ajattelua, vaan toimii sen apuna – vähän kuin hyvä editori.
Siis mielestäsi teksti on syytä tarkistaa tekoälyn avulla, MUTTA tekoälyn tuottamaa tekstiä pitää vielä itse tarkistaa? Mielestäni tässä on luuppi, josta ei pääse ulos.
