Ulottuvuudet, Universumi, Aika ja Avaruus

[Eusa]

Massa ja massatiheyden gradientti ovat invariantteja. Kun jaat /c² kytket suureet paikalliseen mittaukseen. Energia ja c² eivät erikseen ole invariantteja usealle havaisijalle vaan kovarianssin termejä, joilla paikalliset fysikaaliset prosessit saadaan yhteismitallisuuteensa, eli hiukkasuniversaalius huomioidaan.

Siis: erillisyyksien yli vertailut, kuten kaarevuus ja sen kehittyminen, on syytä toteuttaa massan tasoisin termein (esim. energia-impulssi-tiheys-tensorin geometrinen muoto) ja paikallisfysiikka (standardimalli) voidaan hallita energioilla yhden järjestelmäkehyksen yhteisen c-kausaliteettinopeuden alaisuudessa.

Oletetaan, että allekirjoitukseni kaava hienorakennevakiolle pitää paikkansa asymptoottina täydellisessä nollaenergiassa. Kun energiat kasvavat, on kyse liikkeestä koordinaatistossa, jolloin tilallinen osuus säilyy, mutta rakenteelliset silmukat litistyvät. Analogiana äärimmäisessä energiassa hienorakennevakion asymptootti on tilallisen vapausasteen mukainen n. 1/5³ = 1/125 tuon 1/137.036 -nollaenergia-arvon sijaan.

Voidaan päätellä, että aika-avaruudella on yleistä "silmukointia" toteuttava "kudosrakenteensa". Tässä tutkimus-teaserini Hypersymmetriasta, supersymmetrian 10-ulotteista matemaattista ratkaisua miimikoivasta 6-ulotteisesta neutraalimittausjatkumosta, jossa on 4 avointa ja 2 kompaktia ulottuvuutta: http://dx.doi.org/10.13140/RG.2.2.31638.41280.

[Goswell]

Traktorin ratin takaa.

Täällä esitetään jatkuvasti että gravitaatio ei ole voima, miksi. Ei se tee voimaa olemattomaksi että kappaleen massa säilyttää symmetrisen voimatasapainon rakenteessaan gravitaation vaikuttaessa kappaleeseen silloin kun se on vapaa kiihtymään. Voima tulee äärettömän selkeästi esiin kun vaikutettavan kappaleen kiihtyvyys estetään, se kappaleen massan paino on voimaa ja se syntyy gravitaatiosta, yksinomaan gravitaatiosta, vaikkakin mitataan sm-voiman kautta.

Gravitaatio on tyystin erilainen voima kuin sm-voima, mutta sekään ei poista sitä voimien listalta.

[Purdue]

Kun taas tuo mun kaava lähtee siitä, että se gravitaatiokiihtyvyys ei ole voima, vaan johtuu aika-avaruuden kaareutumisesta Einsteinin mukaan ja siihen vaikuttaa massan sisältämä energia.

Tuo G jakautuu siis kahteen osaan: G/c^2 ja Em (joka on 1 kilogramman sisältämä energia). Nää on kummatkin vakioita.
...
Tässä mun tulkinnassa siis lopulta se mikä aiheuttaa gravitaatiokiihtyvyyden ei ole gravitaatiovoima (a'la Newton) vaan aika-avaruuden kaareutuminen (a'la Einstein), ja tuo mun kaava muuttaa Newtonin kaavan painovoimakiihtyvyydestä sellaiseen muotoon, että se on yhteensopiva Einsteinin yleisen suhteellisuusteorian ideoiden kanssa.

Mutta kun tuo sinun kaavasi on vain algebrallinen manipulaatio klassisesta kaavasta. Se johtaa klassiseen liikeyhtälöön. Yleisen suhteellisuusteorian yhtälöt ovat erilaisia ja johtavat erilaiseen liikeyhtälöön.

Eli voiko tuota enää selvemmin ilmaista. G voidaan tulkita uudella tavalla (G" * Em), jossa on kaksi vakiota jotka kertovat sen kuinka aika-avaruus kaareutuu massojen vaikutuksesta, ja se on tämä kaareutuminen joka lopulta aiheuttaa gravitaatiokiihtyvyyden.

Tuo kaareutuminen on ristiriidassa yleisen suhteellisuusteorian kenttäyhtälöstä johdetun kaarevuustensorin kanssa. Ja myös tarkkojen havaintojen kanssa. Jos johdat tuosta kaavastasi esim. liikeyhtälöt planeetoille ja ratkaiset ne, niin saat täsmälleen samat ennusteet kuin Newtonin mekaniikan standardiformuloinnista johtamalla. Ei tuo tuota relativistisia korjauksia, joiden vaikutus on helppo mitata nykytekniikalla.

Mä sanoisin, että tän palstan fysiikkaa tuntevat ihmiset ei tunne sitä fysiikkaansa niin perin pohjaisesti, että osaisivat kertoa mistä tässä itse asiassa on kysymys, kun ei tätä tietoa saa suoraan oppikirjoista lukemalla.

g" = G" * Em * M / r^2

on siis ihan pätevä tulkinta Newtonin kaavasta joka koskee gravitaatiokiihtyvyyttä, ja se antaa tälle gravitaatio kiihtyvyydelle erilaisen tulkinnan.

Se voi olla jollain mystisellä tasolla pätevä tulkinta, mutta noilla tulkinnoilla ei ole mitään tieteellistä merkitystä. Ne ovat vain populaaria käsienheiluttelua. Päteviä tulkintoja voidaan keksiä ääretön määrä.

Tuo kaava g" ei siis ole tuulesta temmattu vain algebrallisella manipulaatiolla, vaan nuo Gravitaatiovakion G osatekijät G/c^2 ja J/kg tulee ihan teoriasta jos sitä teoriaa haluaa vain ymmärtää.

Algebrallinen manipulaatio ei ole tuulesta tempaamista vaan äärimmäisen rajoitettu looginen tapa muokata yhtälöitä.

Kiitokset vastauksesta eli nyt päästään tässä keskustelussa eteenpäin.

Mutta eikö ole kuitenkin totta että tuo mun kaava antaa gravitaatiokiihtyvyydelle saman numeerisen arvon kuin yleinen suhteellisuusteoriakin? Eli tuo kaava on tässä mielessä oikeassa ja tarkka?


Jos sitten taas ajatellaan noita liikeyhtälöitä, niin niihinhän Newtonilainen mekaniikka toki antaa eri arvot kuin Einsteinin yleinen suhteellisuusteoria, ja toki GR on tässä se teoria joka antaa eksaktit tulokset.


Mutta voisiko tuosta mun kaavasta siis johtaa kuitenkin liikeyhtälöiden sijaan sen kuinka aika-avaruus muuttuu massojen vaikutuksesta? Tuo mun kaava voidaan johtaa muotoon:

dl = dr / Sqrt(1 - (2 G" Em M / r)) jolla saa laskettua radiaalisen venymis tekijän etäisyydellä r (radial stretching factor).


Samoin Proper Distance etäisyydeltä r1 etäisyydelle r2 voidaan laskea tuon avulla:

l (r1 > r2) = Integraali r1 > r2 dr / Sqrt(1 - (2 G" Em M / r))


Noilla siis pitäisi mun käsittääkseni saada samat tulokset kuin niissä "virallisissakin" laskelmissa, joissa tuo tekijä onkin:

1 / Sqrt( 1 - (2GM / rc^2))


Eli olen siinä käsityksessä, että kun mua kiinnostaa tässä asiassa nyt lähinnä ne aika-avaruuden tilaan ja aikaan liittyvät muutokset eikä liikeyhtälöt, niin nämä yhtälöt joita olen yllä esitellyt, niin riittää varsin mainiosti näiden laskemiseen?

Mun käsittääkseni noista yllä olevista yhtälöistä siis saa samat vastaukset kuin sen perinteisen kaavankin avulla.


Ja tuo derivointi ja integrointi siis antaa samat tulokset kuin GR?! Mulla on pari kirjaa mitkä käsittelee gravitaatiota ja yleistä suhteellisuusteoriaa, ja niissä tuo muutos ajassa ja avaruudessa lasketaan juurikin tuolla periaatteella kuin tuossa yllä on esitetty.


Eli eikö ole niin, että gravitaatiokiihtyvyys g sekä tuo "stretching factor" sekä "proper distance" voidaan laskea GR:nkin mukaan yllä ,olevilla kaavoilla, ja silloin tuo mun versio kaavasta on ihan yhtä pätevä kuin Newtoninkin?


Tarkoitus tässä ei tietenkään ole osoittaa Newtonin kaavaa vääräksi, vaan antaa sille uusi tulkinta. Newton ei olisi tällaista tulkintaa edes voinut tehdä, koska silloin ei tunnettu Einsteinin energia kaavaa E = mc^2 eikä valon nopeuden c arvoa tyhjiössä.


Mutta nykyään tällainen uudelleen tulkinta siis on mahdollinen. Ja se on nimenomaan tuossa mun kaavassa tuo eka tekijä G/c^2 mikä luo siteen Newtonin painovoimakiihtyvyyskaavan sekä GR:n aika-avaruuden muutoksiin liittyvien kaavojen (kaavat yllä) välille).


Näin siis ymmärrän tuon muunnellun kaavan merkityksen. Jos olen väärässä, niin missä suhteessa?

[Purdue]

Traktorin ratin takaa.

Täällä esitetään jatkuvasti että gravitaatio ei ole voima, miksi. Ei se tee voimaa olemattomaksi että kappaleen massa säilyttää symmetrisen voimatasapainon rakenteessaan gravitaation vaikuttaessa kappaleeseen silloin kun se on vapaa kiihtymään. Voima tulee äärettömän selkeästi esiin kun vaikutettavan kappaleen kiihtyvyys estetään, se kappaleen massan paino on voimaa ja se syntyy gravitaatiosta, yksinomaan gravitaatiosta, vaikkakin mitataan sm-voiman kautta.

Gravitaatio on tyystin erilainen voima kuin sm-voima, mutta sekään ei poista sitä voimien listalta.

Mun käsittääkseni gravitaatio on voima Newtonilaisessa mekaniikassa, mutta kun puhutaan Einsteinin GR:stä niin voiman sijaan gravitaation efektit johtuvat aika-avaruuden geometrian muutoksista.

Ja näitä geometrian muutoksia sekä siihen vaikuttavia tekijöitä olen yllä yrittänyt ymmärtää.

[Purdue]

Toki on olemassa Newtonin painovoima vakio G sekä Einsteinin vakio:


K = 8 * Pi * G / c^4


Ja tuo mun yllä oleva Newtonin kaavan muunnos, jossa G tulkitaan uudella tavalla siis on suoraan kytköksissä Einsteinin vakioon:


(8 * PI / c^2) * (G / c^2)


Tuo mun Newtonin kaavan uusi tulkinta G:lle on siis johdettu Einsteinin gravitaatiovakiosta, ja tuo:

G/c^2 "is a constant that converts mass (or energy) into a length-scale in general relativity."


Eli tästä on kyse tuossa mun kaavamuutoksessa!

[Aatami]

Kyllä, kaava ilmoittaa edelleen kiihtyvyyden, mutta antaa sille eri tulkinnan.

Siis jos G puoliintuisi, niin kun vaa´alle laitettaisiin kaksi litran maitotölkkiä niin vaaka näyttäisi (melkein) samaa kuin yhdellä litran tölkillä ennen ko. puoliintumista.

Syy em. asiaan olisi se että maapallon kyky kaareuttaa aika-avaruutta olisi muuttunut sen verran, että siitä aiheutuisi tuon kokoinen muutos.

[Purdue]

Kyllä, kaava ilmoittaa edelleen kiihtyvyyden, mutta antaa sille eri tulkinnan.

Siis jos G puoliintuisi, niin kun vaa´alle laitettaisiin kaksi litran maitotölkkiä niin vaaka näyttäisi (melkein) samaa kuin yhdellä litran tölkillä ennen ko. puoliintumista.

Syy em. asiaan olisi se että maapallon kyky kaareuttaa aika-avaruutta olisi muuttunut sen verran, että siitä aiheutuisi tuon kokoinen muutos.

Ei tuossa mun kaavassa G puoliinnu, vaan se saa tulkinnan kahden eri vakion kautta:

G = G/c^2 * Em

G/c^2 on johdettu Einsteinin gravitaatiovakiosta GR:stä.

Em on yhden kilogramman sisältämä energia J/kg.

[Goswell]

Traktorin ratin takaa.

Täällä esitetään jatkuvasti että gravitaatio ei ole voima, miksi. Ei se tee voimaa olemattomaksi että kappaleen massa säilyttää symmetrisen voimatasapainon rakenteessaan gravitaation vaikuttaessa kappaleeseen silloin kun se on vapaa kiihtymään. Voima tulee äärettömän selkeästi esiin kun vaikutettavan kappaleen kiihtyvyys estetään, se kappaleen massan paino on voimaa ja se syntyy gravitaatiosta, yksinomaan gravitaatiosta, vaikkakin mitataan sm-voiman kautta.

Gravitaatio on tyystin erilainen voima kuin sm-voima, mutta sekään ei poista sitä voimien listalta.

Mun käsittääkseni gravitaatio on voima Newtonilaisessa mekaniikassa, mutta kun puhutaan Einsteinin GR:stä niin voiman sijaan gravitaation efektit johtuvat aika-avaruuden geometrian muutoksista.

Ja näitä geometrian muutoksia sekä siihen vaikuttavia tekijöitä olen yllä yrittänyt ymmärtää.

Ei se Newtonilainen voima olekkaan, se on ainut tunnettu voima joka ei ole symmetrinen kahden kappaleen välillä. Newton pelasi mekaniikan kanssa, siellä on selkeää koska puhutaan vuorovaikutuspareista, symmetria löytyy väkisin ja aina.
Gravitaatio on vaikutus, ei vuorovaikutus, se on yhteen suuntaan vaikuttava ja massan määrä tilavuudessa tuottaa tuon voiman. Gravitaatio läpäisee koko vaikutettavan massan, sm-vuorovaikutus vaikuttaa vain kappaleiden pintaan, pitää kappaleet erillään esmes, tuosta ne voimien nimet syntyy, pintavoima ja tilavuusvoima.

Tuosta syntyy se "aika-avaruuden" kaareutuminen ihan suoraan, ilman varsinaista aika-avaruutta. Sitä voi kuvata etäisyyden suhteen haalistuvana värinä kappaleen pinnasta ylöspäin 3d maailmassa.

[Neutroni]

Mutta eikö ole kuitenkin totta että tuo mun kaava antaa gravitaatiokiihtyvyydelle saman numeerisen arvon kuin yleinen suhteellisuusteoriakin? Eli tuo kaava on tässä mielessä oikeassa ja tarkka?

En ole suhteellisuusteorian taitaja. Useimmille fyysikoille se on vain pieni luku jossain fysiikan peruskurssissa kun ymmärryksen kehittyminen vaatisi erikoistumista siihen. Mutta käsittääkseni yleisessä suhteellisuusteoriassa ei ole putoamiskiihtyvyyttä ollenkaan. Se on klassisen fysiikan suure. Suhteellisuusteoriassa putoava kappale liikkuu geodeesia (suoran yleistys kaareutuvassa avaruudessa) ihan kuin silloin kun lähistöllä ei ole massoja.

Siinä liikkeet lasketaan laskemalla stress-energy -tensori massa- ja energiajakaumasta ja joistain jännityksistä (joista en tiedä mitään). Siitä saadaan avaruuden geometria (kaarevuustensori ja metrinen tensori) ratkaisemalla kenttäyhtälöt. Sen avulla voidaan laskea miten massa ja energiat muuttuvat ja tilanteen kehitystä edelleen.

Mutta voisiko tuosta mun kaavasta siis johtaa kuitenkin liikeyhtälöiden sijaan sen kuinka aika-avaruus muuttuu massojen vaikutuksesta? Tuo mun kaava voidaan johtaa muotoon:

dl = dr / Sqrt(1 - (2 G" Em M / r)) jolla saa laskettua radiaalisen venymis tekijän etäisyydellä r (radial stretching factor).

Yleisessä suhteellisuusteoriassa Aika-avaruutta muuttavat myös muut energiamuodot kuin lepomassa, joita sinun kaavasi ei huomioi mitenkään. En osaa sanoa voiko Newtonin mekaniikan formuloida saman kaltaisella avaruuden kaareutumisella kuin yleisen suhteellisuusteorian. En ihmettelisi, jos voisi, mutta koska se perinteinen tapa on niin paljon kätevämpi käyttää, ei tuo ole kuin matemaattinen temppu.

Eli eikö ole niin, että gravitaatiokiihtyvyys g sekä tuo "stretching factor" sekä "proper distance" voidaan laskea GR:nkin mukaan yllä ,olevilla kaavoilla, ja silloin tuo mun versio kaavasta on ihan yhtä pätevä kuin Newtoninkin?

Juu, sinun kaava on ekvivalentti sen yleisen merkintätavan kanssa. Ei niissä ole eroa.

Tarkoitus tässä ei tietenkään ole osoittaa Newtonin kaavaa vääräksi, vaan antaa sille uusi tulkinta. Newton ei olisi tällaista tulkintaa edes voinut tehdä, koska silloin ei tunnettu Einsteinin energia kaavaa E = mc^2 eikä valon nopeuden c arvoa tyhjiössä.

Se on osoitettu vääräksi jo ajat sitten. Ei suhteellisuusteoriaa olisi olemassakaan, jos Newtonin fysiikka olisi onnistunut ennustamaan havaitut ilmiöt oikein. Sinun kaavasi on ihan yhtä väärä, koska se on ekvivalentti, ja ne tulkinnat ovat aina vain tarinoita.

Ja se on nimenomaan tuossa mun kaavassa tuo eka tekijä G/c^2 mikä luo siteen Newtonin painovoimakiihtyvyyskaavan sekä GR:n aika-avaruuden muutoksiin liittyvien kaavojen (kaavat yllä) välille).

Tuo vaatii sen keinotekoisen c^2:n kuomoamaan sen minkä gravitaatiovakiosta jaat pois. Sille ei ole mitään fysikaalista perustetta vaan se on sitä algebrallista temppuilua, jolla säilytetään ekvivalenssi Newtonin kaavan kanssa. Kaava on elegantimpi ilman lopputulokseen vaikuttamattomia kertomisia ja jakamisia ja ne voidaan sieventää pois ja käyttää Newtonin mekaniikkaa perinteisessä muodossaan.

Näin siis ymmärrän tuon muunnellun kaavan merkityksen. Jos olen väärässä, niin missä suhteessa?

Eivät nuo tulkinnat ole tieteellisesti falsifioitavissa olevia asioita. Voisi sanoa, että eivät ne ole edes väärässä. Ei niitä valtavirtatulkintojakaan kannata liian tosissaan ottaa, ei niillä sen kovempaa perustelua ole, vaan ne ovat fyysikoiden arvelua millainen syvempi todellisuus saattaisi aiheuttaa havaittavan fysiikan. Fysiikka vastaa tieteenä kysymykseen miten havaittava maailma toimii, mutta ei siihen miksi se toimii niin kuin toimii.

[Purdue]

Mutta eikö ole kuitenkin totta että tuo mun kaava antaa gravitaatiokiihtyvyydelle saman numeerisen arvon kuin yleinen suhteellisuusteoriakin? Eli tuo kaava on tässä mielessä oikeassa ja tarkka?

En ole suhteellisuusteorian taitaja. Useimmille fyysikoille se on vain pieni luku jossain fysiikan peruskurssissa kun ymmärryksen kehittyminen vaatisi erikoistumista siihen. Mutta käsittääkseni yleisessä suhteellisuusteoriassa ei ole putoamiskiihtyvyyttä ollenkaan. Se on klassisen fysiikan suure. Suhteellisuusteoriassa putoava kappale liikkuu geodeesia (suoran yleistys kaareutuvassa avaruudessa) ihan kuin silloin kun lähistöllä ei ole massoja.

Siinä liikkeet lasketaan laskemalla stress-energy -tensori massa- ja energiajakaumasta ja joistain jännityksistä (joista en tiedä mitään). Siitä saadaan avaruuden geometria (kaarevuustensori ja metrinen tensori) ratkaisemalla kenttäyhtälöt. Sen avulla voidaan laskea miten massa ja energiat muuttuvat ja tilanteen kehitystä edelleen.

Mutta voisiko tuosta mun kaavasta siis johtaa kuitenkin liikeyhtälöiden sijaan sen kuinka aika-avaruus muuttuu massojen vaikutuksesta? Tuo mun kaava voidaan johtaa muotoon:

dl = dr / Sqrt(1 - (2 G" Em M / r)) jolla saa laskettua radiaalisen venymis tekijän etäisyydellä r (radial stretching factor).

Yleisessä suhteellisuusteoriassa Aika-avaruutta muuttavat myös muut energiamuodot kuin lepomassa, joita sinun kaavasi ei huomioi mitenkään. En osaa sanoa voiko Newtonin mekaniikan formuloida saman kaltaisella avaruuden kaareutumisella kuin yleisen suhteellisuusteorian. En ihmettelisi, jos voisi, mutta koska se perinteinen tapa on niin paljon kätevämpi käyttää, ei tuo ole kuin matemaattinen temppu.

Eli eikö ole niin, että gravitaatiokiihtyvyys g sekä tuo "stretching factor" sekä "proper distance" voidaan laskea GR:nkin mukaan yllä ,olevilla kaavoilla, ja silloin tuo mun versio kaavasta on ihan yhtä pätevä kuin Newtoninkin?

Juu, sinun kaava on ekvivalentti sen yleisen merkintätavan kanssa. Ei niissä ole eroa.

Tarkoitus tässä ei tietenkään ole osoittaa Newtonin kaavaa vääräksi, vaan antaa sille uusi tulkinta. Newton ei olisi tällaista tulkintaa edes voinut tehdä, koska silloin ei tunnettu Einsteinin energia kaavaa E = mc^2 eikä valon nopeuden c arvoa tyhjiössä.

Se on osoitettu vääräksi jo ajat sitten. Ei suhteellisuusteoriaa olisi olemassakaan, jos Newtonin fysiikka olisi onnistunut ennustamaan havaitut ilmiöt oikein. Sinun kaavasi on ihan yhtä väärä, koska se on ekvivalentti, ja ne tulkinnat ovat aina vain tarinoita.

Ja se on nimenomaan tuossa mun kaavassa tuo eka tekijä G/c^2 mikä luo siteen Newtonin painovoimakiihtyvyyskaavan sekä GR:n aika-avaruuden muutoksiin liittyvien kaavojen (kaavat yllä) välille).

Tuo vaatii sen keinotekoisen c^2:n kuomoamaan sen minkä gravitaatiovakiosta jaat pois. Sille ei ole mitään fysikaalista perustetta vaan se on sitä algebrallista temppuilua, jolla säilytetään ekvivalenssi Newtonin kaavan kanssa. Kaava on elegantimpi ilman lopputulokseen vaikuttamattomia kertomisia ja jakamisia ja ne voidaan sieventää pois ja käyttää Newtonin mekaniikkaa perinteisessä muodossaan.

Näin siis ymmärrän tuon muunnellun kaavan merkityksen. Jos olen väärässä, niin missä suhteessa?

Eivät nuo tulkinnat ole tieteellisesti falsifioitavissa olevia asioita. Voisi sanoa, että eivät ne ole edes väärässä. Ei niitä valtavirtatulkintojakaan kannata liian tosissaan ottaa, ei niillä sen kovempaa perustelua ole, vaan ne ovat fyysikoiden arvelua millainen syvempi todellisuus saattaisi aiheuttaa havaittavan fysiikan. Fysiikka vastaa tieteenä kysymykseen miten havaittava maailma toimii, mutta ei siihen miksi se toimii niin kuin toimii.

Kiitokset vastauksesta.

Eli yhteenvedon omaisesti voisi todeta, että tuo minunkin kaava on vain Newtonilainen approksimaatio, ja GR antaa sen oikean tuloksen.

[Eusa]

Tuo G/c² tarjoaa kytkennän 4-nosteen massatiheysgradientin (graavitaatiogeometria) ja paikallisten kynnysenergioiden välille.

Massa/∇massatiheys ovat geometrian invarianssia; 𝑐² tekee tästä geometriasta paikallisenergiarakenne-yhteismitallisen. 4‑nosteen kaarevuus tarjoaa tidal-mittakaavan ja kun kentän energiatiheysero kappaleen mitan yli ylittää ainerakenteellisen kynnysarvon, seuraa jonkin tason spagettifikaatio. Esimerkiksi jyrkässä gravitaatiokaivossa kappaleen nopeudella suuruuksineen ja suuntineen on merkitystä kuinka rakenteiden kynnykset kestävät niille generoituvaa energiaa tidal-gradienteista.

Tilaenergiasisällön suhteen on sovellettava /c⁴.

[Neutroni]

Eli yhteenvedon omaisesti voisi todeta, että tuo minunkin kaava on vain Newtonilainen approksimaatio, ja GR antaa sen oikean tuloksen.

Fysiikan teoriat eivät anna oikeita tuloksia, vaan suunnilleen oikeita. Yleisen suhteelisuusteorian ja koetulosten välillä ei ole löydetty ristiriitoja vielä, mutta teoreettisesti GR on ongelmallinen mikroskooppisessa mittakaavassa. Se myös ennustaa ilmiselviä älyttömyyksiä, kuten singulariteetteja. En usko, että se on täydellinen kuvaus gravitaatiosta, vaan vain tarkempi likiarvo kuin Newtonin mekaniikka, mutta paremman teorian kehittely voi viedä hyvin kauan, koska gravitaatio on kvanttimekaanisesa mittakaavassa niin järjettömän heikko voima (olosuhteissa, joita laboratorioissa voidaan aikaansaada ja tutkia). Olen varautunut pidättämään hengitystä ainakin monen sukupolven ajan, enkä ihmettele, jos menee monta kymmentä.

[Neutroni]

Tuo G/c² tarjoaa kytkennän 4-nosteen massatiheysgradientin (graavitaatiogeometria) ja paikallisten kynnysenergioiden välille.

Siinä täyslaidallinen tulkintaa. Vivahteikasta ja kehittynyttä, sanoisin.

[Aatami]

Mutta eikö ole kuitenkin totta että tuo mun kaava antaa gravitaatiokiihtyvyydelle saman numeerisen arvon kuin yleinen suhteellisuusteoriakin? Eli tuo kaava on tässä mielessä oikeassa ja tarkka?

Ei, koska kaavasi antaa gravitaatiokiihtyvyydelle saman numeerisen arvon kuin Newtonin teoria.

Yleinen suhteellisuusteoria sanoo, että gravitaatiokentässä oleminen vaikuttaa gravitaatiokiihtyvyyden mittauslaitteisiin, vähän samallalailla kuin ajanmittauslaitteisiinkin. Kun taas Newtonin teoria sanoo että ei vaikuta.

[Purdue]

Eli yhteenvedon omaisesti voisi todeta, että tuo minunkin kaava on vain Newtonilainen approksimaatio, ja GR antaa sen oikean tuloksen.

Fysiikan teoriat eivät anna oikeita tuloksia, vaan suunnilleen oikeita. Yleisen suhteelisuusteorian ja koetulosten välillä ei ole löydetty ristiriitoja vielä, mutta teoreettisesti GR on ongelmallinen mikroskooppisessa mittakaavassa. Se myös ennustaa ilmiselviä älyttömyyksiä, kuten singulariteetteja. En usko, että se on täydellinen kuvaus gravitaatiosta, vaan vain tarkempi likiarvo kuin Newtonin mekaniikka, mutta paremman teorian kehittely voi viedä hyvin kauan, koska gravitaatio on kvanttimekaanisesa mittakaavassa niin järjettömän heikko voima (olosuhteissa, joita laboratorioissa voidaan aikaansaada ja tutkia). Olen varautunut pidättämään hengitystä ainakin monen sukupolven ajan, enkä ihmettele, jos menee monta kymmentä.

Tähän liittyen katselin jokin aika sitten Roger Penrosen haastattelun.

Hän oli sitä mieltä, että kun nykyään katsotaan että kvanttimekaniikka on se oikea teoria ja yleinen suhteellisuusteoria pitäisi sovittaa sen kanssa yhteen, niin asia onkin juurikin toisin päin, eli kvanttimekaniikka on se ongelma ja kvanttimekaniikka pitäisi sovittaa yleiseen suhteellisuusteoriaan.


Mutta kuten sanoit, niin sen lopullisen teorian muotoilu on vielä kaukana tulevaisuudessa.

Ja tässä mielessä vanhojen teorioiden uudet tulkinnat ovat juurikin se tie, jolla tästä umpisolmusta voidaan päästä eteenpäin.