Missä viipyy liikuntapilleri?

[asdf]

Eiköhän tuo riikinkukon pyrstö toimi myös pelotteena saalistajaa vastaan?

Tuo on kai yleisin esimerkki, mihin törmää artikkeleissa, joissa vertaillaan jonkun rakenteen hyötyjä ja haittoja evoluution kannalta. Paratiisilinnun pyrstö on toinen yleinen esimerkki.

Mä olen ollut siinä uskossa, että komeilla pyrstöillä riikinkukot on kovaa valuuttaa riikinkanojen silmissä.

[Märkäruuti]

Mä olen ollut siinä uskossa, että komeilla pyrstöillä riikinkukot on kovaa valuuttaa riikinkanojen silmissä.

Kanamarkkinoilla pyrstö on kovaa valuuttaa, mutta kettua tai kotkaa paetessa ei niinkään. Juuri lintukoirailla vaatteilla koreilu on hyvinkin yleistä. Komea höyhenpuku viestittää, että tässäpä hyvä ja terve sulhasehdokas. Ihmisten maailmassa saman tekee atleettisen olemuksen ohella Rolex ranteessa tai uusi Mersu pihassa.
Riippuu tietenkin vähän myös vastakkaisen sukupuolen maailmankatsomuksesta.

[Tonttu]

Onko sinulla esimerkkejä tästä?

Kelpaisiko riikinkukon pyrstö. Parinmuodostuksessa komea pyrstö on tutkimusten mukaan valtti. Kun pyrstön silmäkuvioita teipattiin näkymättömiin, putosi pariutumistodennäköisyys huomattavasti. Saaliseläimenä tuollaisesta pyrstöstä on vain haittaa. Sama pätee hirvien suuriin sarviin. Sarvikruunun vuosittainen kasvattaminen vaatii paljon energiaa, mutta suuremmat sarvet takaavat paremmat lisääntymismahdollisuudet. Tällaisia esimerkkejä on luonnossa tuhkatiheään.

Eiköhän tuo riikinkukon pyrstö toimi myös pelotteena saalistajaa vastaan? Hirven sarvet toimivat myös aseena.

Ei.

Ja tuo oli vastaus kumpaan?

Kumpaankin. Uroksien komeat sarvet tai komea pyrstö on tarpeen kun haetaan lisääntymiskumppania. Luonnossa selviytymisen kannalta niistä ei ole sanottavaa hyötyä.

[ID10T]

Onko sinulla esimerkkejä tästä?

Kelpaisiko riikinkukon pyrstö. Parinmuodostuksessa komea pyrstö on tutkimusten mukaan valtti. Kun pyrstön silmäkuvioita teipattiin näkymättömiin, putosi pariutumistodennäköisyys huomattavasti. Saaliseläimenä tuollaisesta pyrstöstä on vain haittaa. Sama pätee hirvien suuriin sarviin. Sarvikruunun vuosittainen kasvattaminen vaatii paljon energiaa, mutta suuremmat sarvet takaavat paremmat lisääntymismahdollisuudet. Tällaisia esimerkkejä on luonnossa tuhkatiheään.

Eiköhän tuo riikinkukon pyrstö toimi myös pelotteena saalistajaa vastaan? Hirven sarvet toimivat myös aseena.

Ei.

Ja tuo oli vastaus kumpaan?

Kumpaankin. Uroksien komeat sarvet tai komea pyrstö on tarpeen kun haetaan lisääntymiskumppania. Luonnossa selviytymisen kannalta niistä ei ole sanottavaa hyötyä.

Kyllä eläimet aina hyötyvät sarvista taistellessaan. Esim. sarvikuono on erittäin vaarallinen juuri sarvensa takia. Eikä härkätaistelujakaan varmaan järjestettäisi, jos härillä ei olisi sarvia.

[ID10T]

Meillä on olennainen ero eläimiin verrattuna. Me ihmiset teemme suunnitelmia ja meillä on haaveita.

Nekin ovat evoluution meihin synnyttämiä ominaisuuksia.

Haaveet ja suunnitelmat menevät usein täysin evoluution ehdoin. Rakkaus, perhe ja vauraus ovat yleisimpiä haaveita. Haaveilemme niistä asioista, jotka ovat hyödyllisiä geenien levityksessä.

Rohkenen olla eri mieltä, koska evoluutio antoi meille aivot, joita meidän pitää itse opetella käyttämään.

Ns. viidakkolapsi oppii eläinten tavoille, eikä hän siis ole suunnitelmallinen ihmisten tavoin.

https://listafriikki.com/yhteiskunta/10 ... llilapset/

Ei evoluutio piittaa geenien leviämisestä pätkääkään. Kausaliteetti menee niin, että sopeutuvaisimmat yksilöt pääsevät jatkamaan sukua, ei niin, että suvunjatkaminen liittyisi selviytymiseen per se. Itse asiassahan suuri lapsikatras sitoo resursseja, jotka ovat muusta toiminnasta ja sitä kautta selvitymisestä pois.

Evoluutio tuottaa silkkaa sekundaa jatkuvasti, mutta ne jäävät kuriositeeteiksi. Kehitysvammat ovat monesti synnynnäisiä ja merkki evoluutiosta.

Geenit ovat evoluution työkalu. Evoluutio ei ole kiinnostunut yksilön selviytymisestä vaan ne geenit jotka periytyvät tehokkaimmin eteenpäin tulevat vallitseviksi ajan kanssa.

Ei, vaan ne geenit, joiden kantajat selvityvät parhaiten, tulevat vallitseviksi ajan kanssa. Geenit eivät koskaan periydy sellaisenaan, paitsi kloonauksessa.

Selviytyminen on toki yksi tärkeä asia siinä pääseekö joku yksilö levittämään geenejään, mutta kollektiivisilla eläimillä kuten muurahaisilla tai mehiläisillä geenien leviäminen perustuu kuningattaren lisääntymiseen. Sen takia ne voivat uhrata itsensä niin helposti, koska uhraus edistää samojen geenien leviämisen kuningattaren kautta.

Tämä lienee poikkeustapaus, koska erittäin harvoin vain yksi yksilö vastaa kokonaisen populaation lisääntymistarpeesta.

Ihmisillä ja eläimillä on toki myös jossain määrin tälläisiä taipumuksia suhteessa sukulaisiinsa. Selvin esimerkki on vanhempien uhrautuminen lapsia suojellessa. Sisaruksien puolesta voidaan myös uhrautua. Mitä samankaltaisemmat geenit ovat niin sitä enemmän tapahtuu altruismia ja uhrautumista toisen puolesta. Vanhempien rakkaus lapsiinsa on vain geenien itsekkyyttä. Toki ihmiset uhrautuvat myös geneettisesti kaukaisempienkin takia joskus, mutta se on paljon harvinaisempaa.

Eiköhän tuossa ole ainakin ihmisen kohdalla kyse kiintymyssuhteesta. Kyllä vanhempi uhrautuu myös adoptiolapsen puolesta.

[ID10T]

Eiköhän tuossa ole ainakin ihmisen kohdalla kyse kiintymyssuhteesta. Kyllä vanhempi uhrautuu myös adoptiolapsen puolesta.

Miksi eläimet ja ihmiset tuntevat kiintymystä? Miksi tuollainen tunne on syntynyt luonnonvalinnan seurauksena?

Jaa-a, Mustaleski saattaa syödä koiraan parittelun jälkeen ja jotkut eläinlajit syövät omia poikasiaankin, joten kiintymys ei ole selviytymisen kannalta välttämättä olennaista.

Tunteet ovat riippuvaisia aivokemiasta ja sitä, mikä tuottaa mielihyvää, tavoitellaan, oli se sitten kiintymystä, maksalaatikon syömistä, harrikalla kruisailua tai mitä tahansa muille täysin käsittämätöntäkin. Tunteita on välillä melko turha analysoida kysymyksen "miksi" pohjalta.

Miksi ihmiset haluavat joskus adoptoida lapsia? Se halu on syntynyt luonnonvalinnan seurauksena, oikeastaan sivuvaikutuksena sille että rakkaus omiin lapsiin on niin voimakas. Tämä kiintymys omiin lapsiin ominaisuus on vahvistunut luonnonvalinnassa niin voimakkaaksi, koska on niin tärkeä ominaisuus geenien levittämisen kannalta. Niin tärkeä että sivuvaikutuksena satunnainen adoptio lapseen kiintyminen ja siitä huolehtiminen ei tätä ominaisuutta poista geeneistä.

Edelleenkään en ymmärrä oma lapsi - adoptiolapsi -vastakkainasettelua. Ihminen arvostaa molempia yhtä lailla. "Veri on vettä sakeampaa" on puppua. Oman veljeni tytär on esimerkiksi kieltänyt isänsä, vaikka tähän ei ole mitään järjellistä syytä. Veljeni on niinikään lakannut pitämästä yhteyttä tyttäreensä.

Mutta jos mutaation kautta vieraisiin lapsiin kiintyminen kasvaisi vahvasti, niin että se alkaisi vaikuttaa saako yksilö enää omia geenejä kantavia lapsia, niin silloin luonnonvalinta poistaisi tuollaisen ominaisuuden pois nopeasti. Ei siis ole mahdollista että ihminen alkaisi adoptoimaan lapsia merkittävissä määrin, niin että se uhkaisi ihmisyksilön omien geenien leviämistä.

Onneksi tämä on pelkkäää spekulaatiota. Oma lapsi on yleensä aina toiveena, mutta sen sijaan adoptiolapsikin käy, vaikka jotkut toki ennalta tätä vaihtiehtoa vieroksuvatkin, ja adoptio jää siksi toteutumatta.

[Neutroni]

Ei tietenkään mitenkään, se katoaa heti pois, koska yksilö ei saa omia lapsiaan. Luonnonvalinta siis karsii tälläisten yksilöjen geenit heti pois, eikä halu vain adoptoida lapsia voi lisääntyä populaatiossa. Jo melko pienikin lisä halua adoptoida lapsia merkittävän usein tulee häviämään populaatiosta jonkun tietyn sukupolvien määrän jälkeen.

Evoluutio toimii tilastollisesti. Aivoja ei voi ohjelmoida tietokoneen tarkkuudella erottelemaan omat muista, vaan hoivavietti on karkea. Se johtaa siihen, että jotkut yksilöt kokevat hoivaamisen tarvetta myös muiden lapsiin. Evoluutio säätelee sitä populaatiotasolla, mutta altruismi on usein edullista laumaeläimille kohtuullisessa mittakaavassa. Lauma, jossa hoivataan toistenkin lapsia, esim. vanhempien kuoltua, voi kasvaa nopeammin ja kilpailla itsekkäimmistä yksilöistä koostuvat laumat nurin ja tarjota jäsenilleen paremmat lisääntymismahdollisuudet ja siten altruismin geenit leviävät. Hyvin moni eläinlaji hoitaa säännöllisesti tai satunnaisesti muidenkin jälkeläisiä.

Ihmisen karvapeite poistui miljoonia vuosia sitten ennen kuin ihminen alkoi käyttää vaatteita. Syynä pidetään ihmisen hikoilun kehittymistä ja sopeutumista kestävyysliikuntaan. Se vaati tehokkaan jäähdytys järjestelmän eli hikoilun, turkki taas haittasi sitä.

Tuo on totta. Ihminen on pitkän matkan liikunnassa yksi nopeimmista ja kestävimmistä eläinlajeista kaksijalkaisuuden ja hikoilun ansiosta. Sanovat, että jo maratonilla ihminen voittaa hevosen. Ultrajuoksussa vain muutama laji pärjää.

[Deimos]

Ihminen on vähän huono kaikessa (Voisiko sanoa että olemme lähes kaikessa surkeita?). Mutta meillä on äly ja kyky ennakoida tulevaa paremmin kuin muilla eliöillä.

Ehkä tuo laumakäyttäytyminen on myös yksi vahvuus. Mutta samalla tulee se että jos et sovi laumaan tai yhteisöön sinusta tulee ulkopuolinen. Jos olet liian erilainen ja poikkeat lauman säännöistä sinusta tulee lähes automaattisesti hylkiö. Aina on toivoa että löydät toisen samanlaisen. Niitä vain on hyvin harvassa.

[Corto]

Eiköhän tuossa ole ainakin ihmisen kohdalla kyse kiintymyssuhteesta. Kyllä vanhempi uhrautuu myös adoptiolapsen puolesta.

Miksi eläimet ja ihmiset tuntevat kiintymystä? Miksi tuollainen tunne on syntynyt luonnonvalinnan seurauksena?

Miksi ihmiset haluavat joskus adoptoida lapsia? Se halu on syntynyt luonnonvalinnan seurauksena, oikeastaan sivuvaikutuksena sille että rakkaus omiin lapsiin on niin voimakas. Tämä kiintymys omiin lapsiin ominaisuus on vahvistunut luonnonvalinnassa niin voimakkaaksi, koska on niin tärkeä ominaisuus geenien levittämisen kannalta. Niin tärkeä että sivuvaikutuksena satunnainen adoptio lapseen kiintyminen ja siitä huolehtiminen ei tätä ominaisuutta poista geeneistä.

Mutta jos mutaation kautta vieraisiin lapsiin kiintyminen kasvaisi vahvasti, niin että se alkaisi vaikuttaa saako yksilö enää omia geenejä kantavia lapsia, niin silloin luonnonvalinta poistaisi tuollaisen ominaisuuden pois nopeasti. Ei siis ole mahdollista että ihminen alkaisi adoptoimaan lapsia merkittävissä määrin, niin että se uhkaisi ihmisyksilön omien geenien leviämistä.

Luulen ettei käyttäytymistä voi täysin redusoida geeneihin.
Kiintymys itsekkäiden geenien ilmaisuna olisi aika suppea näkemys. Kun tietty psykologinen taso saavutetaan se alkaa elää omaa elämäänsä. Toki kiintymys on kova kipailuvaltti. Mahdollistaa esim lapsen kognitiivisten kykyjen optimaalisen kehittymisen. Sen ansiosta lennetään taivailla ja selvitetään genomeja labroissa.

[ID10T]

Mutta jos mutaation kautta vieraisiin lapsiin kiintyminen kasvaisi vahvasti, niin että se alkaisi vaikuttaa saako yksilö enää omia geenejä kantavia lapsia, niin silloin luonnonvalinta poistaisi tuollaisen ominaisuuden pois nopeasti. Ei siis ole mahdollista että ihminen alkaisi adoptoimaan lapsia merkittävissä määrin, niin että se uhkaisi ihmisyksilön omien geenien leviämistä.

Onneksi tämä on pelkkäää spekulaatiota. Oma lapsi on yleensä aina toiveena, mutta sen sijaan adoptiolapsikin käy, vaikka jotkut toki ennalta tätä vaihtiehtoa vieroksuvatkin, ja adoptio jää siksi toteutumatta.

Ei kyse ole spekulaatiosta, vaan faktasta.

Oletetaan että on ihminen joka ei geneettisen ominaisuuden takia halua omia lapsiaan vaan pelkästään haluaa adoptoida. Miten tämä ominaisuus sitten leviää populaatiossa?

Ei se leviä mitenkään. Enkä edes ymmärrä, miksi kukaan preferoisi adoptiolasta oman edelle. Ainoastaan voin kuvitella tilanteen, jossa nainen pelkää synnytystä niin paljon, että valitsee mieluummin adoption, mutta nyt puhutaan äärimmäisen harvinaisista tapauksista.

Toimiessaan evoluutio sopeuttaa meidät aina vallitseviin olosuhteisiin, eikä menneisyyden rasitteita ole syytä kantaa perimässä.

Ihmisen karvapeitekin on ohentunut aikojen saatossa, koska emme elä enää siinä määrin säiden armoilla kuin kivikaudella.

Kun selasin vanhoja viestejä, niin törmäsin ohi menneisiin väittämiisi. Voisi olla hyvä jos opiskelisit hieman asiaa, toki on ihan hauska toimia opettajanakin.

Nyt olet alentuva. Ja siksi keskustelu jääkin osaltani tähän. Hyvää päivän jatkoa.

[Neutroni]

Mutta tässä aikaisemmassa ääriesimerkissä että syntyisi yksilö, joka ei koskaan halua ja saa omia biologisia lapsia ja pelkästään haluaa adoptiolapsia niin sellainen ominaisuus ei tietenkään siirry geneettisesti eteenpäin.

Ei nisäkkäille tyypillisessä genetiikassa.

Toki käytännössä keskiarvoihminen on auttamattoman huono verrattuna keskiarvollisesti useimpiin eläimeen edes vähän pidemmillä matkoilla. Päti jo ennen nykyajan elämisen helppoutta.

Eläinten jahtaaminen ja metsästäminen on aina ollut keskivertoihmisten hommaa. Eliittiyksilöt ovat tulleet paikalle syömään, kun saalis on kaadettu. Hyvin kehittyneissä yhteiskunnissa monet erikoistuvat fyysisesti kevyisiin toimintoihin ja heidän fysiikka ei kehity, mutta geneettisesti ihan keskivertotahvon ominaisuudet riittävät ihan hyvin, jos kasvaa tuollaiseen kulttuuriin.

Pöpelikössä eläimet saavat hyvin suuren edun suhteessa ihmiseen.

Katsoin joskus dokumenttia afrikkalaisesta metsästäjästä, joka väsytti jonkun antiloopin, gasellin tai vastaavan supernopean vähän valkohäntäkaurista pienemmän eläimen. Niissä oloissa pöpelikkö oli metsästäjälle helpoin, koska iso eläin ei pysty läpäisemään pöpelikköä kiireessä jättämättä jälkiä. Avoimet alueet olivat vaikeampia jäljittää. Tuo perustui siihen, että ihminen pystyi seuraamaan eläimen jälkiä. Metsästäjä lähti aamulla seuraamaan ja joskus illalla eläin, jonka huippunopeus on 80-90 km/h, oli niin väsynyt, että pääsi kävelemään viereen ja survaisemaan keihään keuhkoon.

[Neutroni]

Ehkä tuo savannilla metsästys on aika erilaista kuin vaikka Suomen luonnossa. Ei tuolla edes tottunut liikkuja pysy minkään eläimen perässä, oli se rusakko, peura tai joku muu. Ja kyllä ne suuremmatkin eläimet ryteikössä vaan etenevät paremmin. Kyllä pitkiä matkoja eläintä seuraamalla ja sen väsyttämällä tapahtuva saalistus on ollut marginaalinen ilmiö ihmislajin selviämisessä.

Suomessa hirven ja muiden eläinten jahtaaminen hiihtämällä on ollut yleistä talvella. En tiedä voiko kesäisessä metsässä seurata eläimiä sillä tavalla.

Mistä sinä tiedät tuon viimeisen? Otatko huomioon, että tämän ihmislajin olemassaolon ajasta vain noin 10000 vuotta on ollut pysyviä asumuksia ja maanviljelyä. Sitä ennen oli sellaiset 300000 vuotta metsästystä ja keräilyä. Ihmisen genetiikka on siltä ajalta ja muuttunut mitättömän vähän maanviljelyn takia. Siksi ihminen ei oikein pysty luomaan oikeasti toimivia kaupunkeja ja valtakuntia, jotka eivät ajaudu sotiin muutaman sukupolven välein. Näyttää siltä, että tekniikka ja kirjaviisauskaan ei voi korjata vaeltavan apinan viettejä.

[Neutroni]

En toki tiedä, veikkaan vain näin. Ehkäpä tarina ihmisestä joka juoksi väsyksiin eläimiä pitkillä matkoilla vetoaa, koska olemme fyysisesti muuten niin heikkoja verrattuna eläimiin. Kaikki wannabe ultrajuoksijat näitä tarinoita hehkuttavat. Se on kivempi tarina kuin että keräiltiin pääasiassa kasvikunnan tuotteita, saalistettiin ansoilla jne. Pidän vaan jotenkin realistisemman kuuloiselta ettei eläimien väsyksiin juokseminen ollut mitenkään merkittävässä osassa siitä miten ihminen sai ravintoa.

Sinulla on sitten varmaan hyvä idea miksi evoluutio on vaihtanut apinan UV-säteilyltä, katseilta ja kylmältä suojaavan karvoituksen erikoiseen hikoilujärjestelmään, joka mahdollistaa pitkäaikaiset suuritehoisen liikkumisen korkeassa lämpötilassa. Jotenkin en usko, että viihteellinen ultrajuoksun harrastaminen oli kehitystä ajava voima.