Hieman taiteilijasta ja hänen näyttelystänsä:
Santiago Yahuarcani
Perulainen taiteilija maalaa hybridiolentoja, silmiään koristavia kiviä ja keihäitä heiluttavia kaloja shamanistisessa juhlinnassaan kodistaan ja kansastaan – mutta myös heille aiheutetuista kauhistuttavista siirtomaa-ajan kauhuista.
SAntiago Yahuarcani on Uitoto-kansakunnan valkoisten haikaroiden klaanin johtaja. Uitoto-kansa on Perussa ja Kolumbiassa Amazonin altaan alkuperäiskansojen väkijoukko. Hän käyttää työtään kansansa historian säilyttämiseen, heidän kohtaamansa väkivallan kohtaamiseen ja jatkuvan uhanalaisen tulevaisuuden puolesta taistelemiseen. Hänen maalauksissaan taivaalliset olennot tanssivat tähtien valossa. Hybridiolennot – osaksi ihmiset, osaksi delfiinit – kahlaavat jokien läpi. Kehot sulautuvat luontoon ja viidakko kehoon. Nämä huimaavan shamanistiset maalaukset mytologisista olennoista ja alkuperäiskansojen spiritualismista ovat juhla hänen kodilleen, kansalleen ja menneisyydelleen.
Näyttely – osa Manchesterin kansainvälistä festivaalia – alkaa kolmella valtavalla, kaoottisella maalauksella perinteiselle kankaalle, karkealle ja tiheälle materiaalille, jota hän vaivalloisesti takoo tasaiseksi machetella. Jokainen teos on täynnä nuolevien kielten, ammottavien suiden ja loputtomien hybridiolentojen pyörrettä. Selällään suomuja ja räpylöitä omaava nainen kerää kaloja syliinsä, kun mies hengittää sisään suuria savupilviä, joita harmaa hahmo, jonka kädet ovat ravun saksia, puhaltaa ulos. Kivillä on silmät ja hampaat, linnuista tulee liskoja, kaloista tulee keihäitä. Jos se kuulostaa hallusinogeenien polttoaineelta, se johtuu siitä, että se on sitä: lääkekasvit, kuten ayahuasca, sekä koka ja tupakka, ovat olennainen osa Uitoto-kulttuuria.
Yahuarcanin villit näyt ovat täynnä viittauksia luomismyytteihin, siihen, miten joet, eläimet ja metsät ovat muistojen kantajia. Henkiä on kaikkialla, ja vanhimmat välittävät heidän tarinoitaan rituaaleissa tarinankerrontatilaisuuksissa (Yahuarcani on kotoisin taiteilijaperheestä). Hän maalaa maailman, jossa ihminen ja luonto sulautuvat toisiinsa, ovat erottamattomia, toisiinsa liittyviä ja yhteydessä toisiinsa.
Monilla teoksilla on suora kerronta. Koka- ja tupakanlehtien kuva kertoo tarinan Moo Buinaimasta, isäluojasta, jonka kyyneleet mahdollistivat ihmiskunnan vaeltamisen maan päällä, ja nämä pyhät kasvit mahdollistivat kommunikaation Uitoton ja jumalallisen välillä. Hahmo, jolla on leveät lintujalat, esittää Jumaa, haikaramiesiestä, Yahuarcanin ensimmäistä esi-isää, joka oli vastuussa Moo Buinaimasta. Käsiä esittävä maalaus kuvaa Uitoto-Aimeni-laskennan toimintaa. Kokonainen tietojärjestelmä hahmotellaan, koko ihmiskunnan historia kerrotaan ruskeiden, punaisten ja sinisten pyörteilevien kuvioiden avulla.
Mutta yksi tekijä häämöttää synkkänä kaiken tämän yllä: siirtomaaväkivalta. Yhdessä maalauksessa hahmot työntävät ruumiita tuleen konekivääreillä heilutellen. Toisessa nainen vuotaa loputtoman valkoisen nesteen virran. Yli 30 000 alkuperäiskansojen asukasta kuoli vuosien 1879 ja 1912 välillä Perun Amazon-yhtiön käsissä. Se riisti raa'asti ihmisiä ja maata voiton tavoittelemiseksi, ja näiden julmuuksien tuska – jonka Yahuarcanin isoisä koki suoraan – säilyy näissä maalauksissa.
Myös modernimpia uhkia ilmaantuu, ja Covid kuvataan maailmaa riepottelevana karvaisena hirviönä. Mutta kaikesta tästä järkyttävästä kuvastosta huolimatta Yahuarcanin teokset ovat täynnä leopardeja, krokotiileja, vaaleanpunaisia delfiinejä ja jumalia, hahmoja, jotka vastustavat ja taistelevat hyväksikäytön ja väkivallan hyökkäystä vastaan. Nämä fantastiset olennot edustavat hänen maataan, hänen kansaansa, hänen historiaansa, jotka kaikki selviytyvät kohtaamistaan vastoinkäymisistä huolimatta.
Yahuarcanin työt ovat monimutkaisia, yksityiskohtaisia, värikkäitä ja intohimoisia. Ne kertovat tärkeitä, voimakkaita tarinoita, ja ne kertovat niitä kiireellisesti. Mutta tässä on pidettävä hieno raja ja oltava varovainen, ettei fetisisoi teosta tai Yahuarcanin taustaa – mutta samaan aikaan et voi vain tarkastella sitä länsimaisen taidehistorian linssin läpi. Se ei ole hyvä siksi, että se näyttää länsimaiselta maalaustaiteelta, eikä se ole hyvä vain siksi, että se kertoo uskomattoman koskettavan tarinan. Se on hyvä siksi, että se on merkityksellistä, koska se on tunteellinen, koska se on taiteilija, joka käyttää maalausta selviytymisen, kestävyyden ja kommunikaation välineenä.
Aikana, jolloin alkuperäiskulttuurit ovat yhä uhatumpia, Yahuarcanin työ tuntuu tarpeelliselta ja ratkaisevalta. Ei haittaa, että se on myös syvästi kaunista ja valtavan liikuttavaa.
Santiago Yahuarcani: Tiedon alku on esillä Whitworthissa Manchesterissa osana Manchesterin kansainvälistä festivaalia 4. tammikuuta 2026 asti.
Kuvat suurenevat napsauttamalla:
