Goswell kirjoitti: ↑28 Syys 2025, 12:12
Jos puhutaan gravitaatiosta ja "aika-avaruuden" kaareutumisesta, kilot ja grammat ei sinne kuulu, ne ilmaantuvat vasta kun gravitaation luoma kiihtyvyys estetään.
Nyt sulla menee sekaisin suureet ja niiden mittayksiköt. Ja massa ja paino.
Suure massa ja sen määrä on olemassa mittayksiköistä riippumatta ja se massa on olemassa ilman, että se on toisen massan gravitaatiokentässä.
Jaa, lisätään vielä että tuo gravitaatioVAKIOkin on ihan käsittämätön, mitä vakiota on gravitaatiossa, paitsi suhde massan määrään josta se syntyy.
Gravitaatiovakio on luonnonvakio, siis vakio - ei muutu. Ja on verrannollisuuskerroin.
Se verrannollisuus on että massallisen kappaleen aiheuttama gravitaatiokiihtyvyys on suoraan verrannollinen kappaleen massaan ja kääntäen verrannollinen etäisyyden neliöön kappaleen keskipisteestä.
Eli
gr²/M = vakio = G
Ja kahden massallisen kappaleen tapauksessa
Fr²/mM = vakio = G.
Enpä usko että menee massat ja painot sekaisin.
Kiitos tuon vakion joka ei ole vakio selittämisestä, se on verrannollinen massan määrään, hyvä, mutta mikä ihmeen vakio se sellainen on joka ei ole vakio vaan muuttuu massan määrän mukaan.
Goswell kirjoitti: ↑28 Syys 2025, 12:12
Jos puhutaan gravitaatiosta ja "aika-avaruuden" kaareutumisesta, kilot ja grammat ei sinne kuulu, ne ilmaantuvat vasta kun gravitaation luoma kiihtyvyys estetään.
Nyt sulla menee sekaisin suureet ja niiden mittayksiköt. Ja massa ja paino.
Suure massa ja sen määrä on olemassa mittayksiköistä riippumatta ja se massa on olemassa ilman, että se on toisen massan gravitaatiokentässä.
Jaa, lisätään vielä että tuo gravitaatioVAKIOkin on ihan käsittämätön, mitä vakiota on gravitaatiossa, paitsi suhde massan määrään josta se syntyy.
Gravitaatiovakio on luonnonvakio, siis vakio - ei muutu. Ja on verrannollisuuskerroin.
Se verrannollisuus on että massallisen kappaleen aiheuttama gravitaatiokiihtyvyys on suoraan verrannollinen kappaleen massaan ja kääntäen verrannollinen etäisyyden neliöön kappaleen keskipisteestä.
Eli
gr²/M = vakio = G
Ja kahden massallisen kappaleen tapauksessa
Fr²/mM = vakio = G.
Enpä usko että menee massat ja painot sekaisin.
"kilot ja grammat ei sinne kuulu, ne ilmaantuvat vasta kun gravitaation luoma kiihtyvyys estetään."
Mitä tuo sitten tarkoittaa?
Että ei ole massaa ilman gravitaatiokiihtyvyyden estämistä?
Massa on ihan sama massa, on se gravitaatiossa tai ei ole ja onko estetty vaiko ei ole.
Kiitos tuon vakion joka ei ole vakio
Jos ei ole vakio, niin miten sen arvo muuttuu?
selittämisestä, se on verrannollinen massan määrään,
kiihtyvyys on verrannollinen massan määrään - ei gravitaatiovakio.
hyvä, mutta mikä ihmeen vakio se sellainen on joka ei ole vakio vaan muuttuu massan määrän mukaan.
Ei se vakio muutu.
Juurihan kerroin mikä asia gravitaatiossa on vakio.
Goswell kirjoitti: ↑28 Syys 2025, 12:12
Jos puhutaan gravitaatiosta ja "aika-avaruuden" kaareutumisesta, kilot ja grammat ei sinne kuulu, ne ilmaantuvat vasta kun gravitaation luoma kiihtyvyys estetään.
Nyt sulla menee sekaisin suureet ja niiden mittayksiköt. Ja massa ja paino.
Suure massa ja sen määrä on olemassa mittayksiköistä riippumatta ja se massa on olemassa ilman, että se on toisen massan gravitaatiokentässä.
Jaa, lisätään vielä että tuo gravitaatioVAKIOkin on ihan käsittämätön, mitä vakiota on gravitaatiossa, paitsi suhde massan määrään josta se syntyy.
Gravitaatiovakio on luonnonvakio, siis vakio - ei muutu. Ja on verrannollisuuskerroin.
Se verrannollisuus on että massallisen kappaleen aiheuttama gravitaatiokiihtyvyys on suoraan verrannollinen kappaleen massaan ja kääntäen verrannollinen etäisyyden neliöön kappaleen keskipisteestä.
Eli
gr²/M = vakio = G
Ja kahden massallisen kappaleen tapauksessa
Fr²/mM = vakio = G.
Enpä usko että menee massat ja painot sekaisin.
"kilot ja grammat ei sinne kuulu, ne ilmaantuvat vasta kun gravitaation luoma kiihtyvyys estetään."
Mitä tuo sitten tarkoittaa?
Että ei ole massaa ilman gravitaatiokiihtyvyyden estämistä?
Massa on ihan sama massa, on se gravitaatiossa tai ei ole ja onko estetty vaiko ei ole.
Kiitos tuon vakion joka ei ole vakio
Jos ei ole vakio, niin miten sen arvo muuttuu?
selittämisestä, se on verrannollinen massan määrään,
kiihtyvyys on verrannollinen massan määrään - ei gravitaatiovakio.
hyvä, mutta mikä ihmeen vakio se sellainen on joka ei ole vakio vaan muuttuu massan määrän mukaan.
Ei se vakio muutu.
Juurihan kerroin mikä asia gravitaatiossa on vakio.
Tämä on hiukan hankalaa oppineelle, mutta massa saa painon vasta kun kappaleen kiihtyvyys estetään, vapaana avaruudessa se massa on kirjaimellisesti painotonta.
Ts ne grammat ja kilot astuu kuvaan vasta sitten kun se muutoin gravitaatiosta syntyvä kiihtyvyys estyy. Ts gravikentillä vapaana kruisaileville grammat ja kilot ei kuulu.
Gravitaation voimakkuus muuttuu sen synnyttävän massan määrän mukaisesti tietenkin, mutta siellä vaikutettavassa päässä massan määrällä ei ole merkitystä kiihtyvyyteen. Kappaleen pintagravitaatioon taas vaikuttaa massan tiheys, tilavuus missä se massa on.
Eli eihän gravitaatio ole mikään vakio, massan määrä/tiheys ja siitä syntyvä gravikenttä on verrannollinen.
Otetaan vaikka korantin moukarinheittäjä, se moukari lepää maassa, se omaa maan gravitaatiosta johtuvan painon, painava massa, alat pyörittää sitä, se saa painon joka suuntautuu suoraan ulos pyörintäkeskiöstä, jos pyörität hitaasti se roikuu alaviistoon koska gravitaatio voittaa, pyörität nopeammin, ratataso nousee koska moukarin paino säteen suunnassa kasvaa ja hiki nousee pyörittäjälle. Irroitat ja moukari lentää, nyt kuvaan astuu moukarin hidasmassa, ilmanvastus hidastaa moukaria ja moukari lentää nyt kiihtyvyyden antamalla hitaudellaan, symmetrinen voima moukarin massan ja ilmanvastuksen välillä, nopeus laskee ja moukari kääntyy kohti maata, tömps, hidas ja painavamassa yhdessä saa kuopan maahan ja lopuksi jää painava massa gravitaation takia.
Goswell kirjoitti: ↑28 Syys 2025, 12:12
Jos puhutaan gravitaatiosta ja "aika-avaruuden" kaareutumisesta, kilot ja grammat ei sinne kuulu, ne ilmaantuvat vasta kun gravitaation luoma kiihtyvyys estetään.
Nyt sulla menee sekaisin suureet ja niiden mittayksiköt. Ja massa ja paino.
Suure massa ja sen määrä on olemassa mittayksiköistä riippumatta ja se massa on olemassa ilman, että se on toisen massan gravitaatiokentässä.
Jaa, lisätään vielä että tuo gravitaatioVAKIOkin on ihan käsittämätön, mitä vakiota on gravitaatiossa, paitsi suhde massan määrään josta se syntyy.
Gravitaatiovakio on luonnonvakio, siis vakio - ei muutu. Ja on verrannollisuuskerroin.
Se verrannollisuus on että massallisen kappaleen aiheuttama gravitaatiokiihtyvyys on suoraan verrannollinen kappaleen massaan ja kääntäen verrannollinen etäisyyden neliöön kappaleen keskipisteestä.
Eli
gr²/M = vakio = G
Ja kahden massallisen kappaleen tapauksessa
Fr²/mM = vakio = G.
Enpä usko että menee massat ja painot sekaisin.
"kilot ja grammat ei sinne kuulu, ne ilmaantuvat vasta kun gravitaation luoma kiihtyvyys estetään."
Mitä tuo sitten tarkoittaa?
Että ei ole massaa ilman gravitaatiokiihtyvyyden estämistä?
Massa on ihan sama massa, on se gravitaatiossa tai ei ole ja onko estetty vaiko ei ole.
Kiitos tuon vakion joka ei ole vakio
Jos ei ole vakio, niin miten sen arvo muuttuu?
selittämisestä, se on verrannollinen massan määrään,
kiihtyvyys on verrannollinen massan määrään - ei gravitaatiovakio.
hyvä, mutta mikä ihmeen vakio se sellainen on joka ei ole vakio vaan muuttuu massan määrän mukaan.
Ei se vakio muutu.
Juurihan kerroin mikä asia gravitaatiossa on vakio.
Tämä on hiukan hankalaa oppineelle, mutta massa saa painon vasta kun kappaleen kiihtyvyys estetään, vapaana avaruudessa se massa on kirjaimellisesti painotonta.
Se massan määrä on m oli missä hyvänsä ja paino mg gravikentässä, jossa kiihtyvyys on g.
Ts ne grammat ja kilot astuu kuvaan vasta sitten kun se muutoin gravitaatiosta syntyvä kiihtyvyys estyy. Ts gravikentillä vapaana kruisaileville grammat ja kilot ei kuulu.
Massa on massa m, SI-yksiköissä kg
Gravitaation voimakkuus muuttuu sen synnyttävän massan määrän mukaisesti tietenkin, mutta siellä vaikutettavassa päässä massan määrällä ei ole merkitystä kiihtyvyyteen.
Se kappaleen M massa aiheuttaa gravitaatiokiihtyvyyden g, joka ei riipu kohteen massasta m.
Kappaleen pintagravitaatioon taas vaikuttaa massan tiheys, tilavuus missä se massa on.
gravitaation aiheuttaa massan määrä.
Eli eihän gravitaatio ole mikään vakio, massan määrä/tiheys ja siitä syntyvä gravikenttä on verrannollinen.
En tiedä mitä tässä gravitaatiolla tarkoitat. Ja mitä tarkoitat vakiolla.
Edelleen gravitaation aiheuttama kiihtyvyys on
g = GM/r²
ja voima
F = GmM/r²
Otetaan vaikka korantin moukarinheittäjä,
Mielellään, ei kiitos. Ei enää.
Ja sama sinun gravitaatiosi kanssa,
Eikö nämä ole jo käsitelty sen sata kertaa.
Miksi aloittaa sama väärinkäsitysten jankkaaminen taas uudestaan.
se moukari lepää maassa, se omaa maan gravitaatiosta johtuvan painon, painava massa, alat pyörittää sitä, se saa painon joka suuntautuu suoraan ulos pyörintäkeskiöstä, jos pyörität hitaasti se roikuu alaviistoon koska gravitaatio voittaa, pyörität nopeammin, ratataso nousee koska moukarin paino säteen suunnassa kasvaa ja hiki nousee pyörittäjälle. Irroitat ja moukari lentää, nyt kuvaan astuu moukarin hidasmassa, ilmanvastus hidastaa moukaria ja moukari lentää nyt kiihtyvyyden antamalla hitaudellaan, symmetrinen voima moukarin massan ja ilmanvastuksen välillä, nopeus laskee ja moukari kääntyy kohti maata, tömps, hidas ja painavamassa yhdessä saa kuopan maahan ja lopuksi jää painava massa gravitaation takia.
Purdue kirjoitti: ↑27 Syys 2025, 04:12
Onko kukaan perehtynyt aika-avaruus diagrammeihin taikka siihen kuinka aika-avaruus käyttäytyy kaksiulotteisesti?
Jos ajatellaan, että:
- Valosekunti (light second, ls) on matka metreinä, jonka valo kulkee sekunnissa (c * 1s = 299 792 458 m)
- Valometri (light meter, lm) on aika sekunneissa, jonka puitteissa valo kulkee yhden metrin matkan (1m / c = 1/299 792 458 s)
- Näiden tulo on vakio 1 eli ls * lm = 1
Näiden kummankin taustalla siis on valon nopeus c = 299 792 458 m/s
Ja tuo "valosekuntimetri" pysyy arvossa 1 lokaalisti niin GR:ssä kuin SR:ssä, eli gravitaatio tai tasainen liike ei sitä muuta. Mutta globaalisti kun verrataan erilaisia koordinaatistoja, niin tuo yksikkö voi saada muita arvoja.
Tuossa Copilotin näkemys asiasta:
Multiplying a light-second by a light-meter
Yes. One light-second expressed in metres is exactly c × 1 s = 299 792 458 m and one light-meter expressed in seconds is 1 m / c = 1 / 299 792 458 s. Multiplying them gives 299 792 458 m × (1 / 299 792 458 s) = 1 so the result is a dimensionless 1.
Locally—using an observer’s proper time and proper length—the “light-second × light-meter” combination remains exactly unity, even in a gravitational field. Gravity curving spacetime doesn’t change the fact that in a small region (a local inertial frame) light travels one meter in the time it takes light to travel one second, so their product is still 1.
The role of time dilation and length stretching
When you step away from the local frame and use “global” (coordinate) time t and radius r in, say, Schwarzschild coordinates:
So even though clocks slow (dτ<dt) and rulers stretch (dℓ>dr), their effects exactly cancel in the dℓ / (c dτ) ratio.
Yes. Under constant velocity in special relativity, if you consistently use an observer’s proper time and proper length, the product “one light-second in metres × one light-metre in seconds” stays exactly 1.
Time dilation and length contraction cancel
When you compare coordinate measures between two frames moving at velocity v:
Time dilation: Δt′ = γ Δt
Length contraction: Δx′ = Δx/γ
For a light pulse Δx = c Δt, transformed quantities give Δx′ = c Δt/γ and Δt′ = γ Δt, so Δx′/Δt′ = c still holds and the product stays 1.
Locally, in any spacetime that respects the equivalence principle, the “light-second × light-metre = 1” unity still holds—proper time and proper length always tie together through 𝑐. You only lose the neat “1” if you mix different coordinate definitions of time and distance or if you step outside metric theories that enforce local Lorentz invariance.
The unity of one light-second × one light-metre is a direct consequence of light following null geodesics (ds² = 0). Locally, in the tangent space at any event, the metric reduces to the Minkowski form so that dℓ = c dτ and their product remains exactly 1. Spacetime curvature only appears when you compare finite separations via global coordinates or parallel transport—it doesn’t alter the local null condition along geodesics.
Mielenkiintoista.
No jaa.
Olet hoksannut, että matka on nopeus kertaa aika ja että aika on matka jaettuna nopeudella.
Ja että aika kertaa matka on matka kertaa aika.
No jaa.
En minä ole hoksannut mitään, vaan tää on amerikkalaisten eturivin fyysikoiden ajattelua, jotka aika-avaruutta ovat tutkineet.
~ The road to wisdom is paved with the pain of understanding the world.
Ja tästä aika-avaruuden skaalautuvuudesta on Nobelisti Kip Thorne kirjoittanut mielenkiintoisesti vuonna 1994 julkaistussa kirjassaan "Black Holes & Time Warps: Einstein's Outrageous Legacy".
Kirjan alussa luvussa "Prologue: A Voyage among the Holes" Thorne tekee kuvitteellisen matkan universumissa ja vierailee isojen mustien aukkojen läheisyydessä.
Thorne toteaa, että lähestyttäessä mustaa aukkoa niin säteittäisen matkan (radius) suhde kehään (2*pi) muuttuu siten, että mitä lähemmäksi tullaan niin jokaista kilometriä kohden tuon kehän pituus on yhä pienempi ja pienempi suhteessa 2*pi arvoon eli 6,28.
Tää on juuri sitä mistä kirjoitin tässä kommentissa, jossa oli tuo kuvio:
Eli tuossa kuviossa käy mustien aukkojen läheisyydessä siten, että:
- tuo välimatka h on pidempi kuin laakeassa avaruudessa ilman massaa. Tämä siitä syystä, että tuo viiva h leikkaa noita ympyräviivoja, ja käy matkansa varrella paikoissa, joissa matkat ovat venyneet.
- Ympyrän kehän sektorin c pituus suhteessa ympyrän säteeseen (r > p) pienenee sitä enemmän mitä lähemmäksi tuota mustaa aukkoa tullaan. Ympyrän sektorin pituus siis lyhenee siten, että c < 1/4 * 2 * pi * r.
Eli tää homma kertoo myös aika-avaruuden "skaalautuvuudesta" jossa aika-avaruus säteen suuntaisesti (radiaali suunta) venyy.
Ja mustat aukot on juuri niitä maailmankaikkeuden "koelaboratorioita" joissa tätä skaalautumista ja venymistä päästään toden teolla tutkimaan ja tarkastelemaan.
~ The road to wisdom is paved with the pain of understanding the world.
Goswell kirjoitti: ↑28 Syys 2025, 12:12
Jos puhutaan gravitaatiosta ja "aika-avaruuden" kaareutumisesta, kilot ja grammat ei sinne kuulu, ne ilmaantuvat vasta kun gravitaation luoma kiihtyvyys estetään.
Nyt sulla menee sekaisin suureet ja niiden mittayksiköt. Ja massa ja paino.
Suure massa ja sen määrä on olemassa mittayksiköistä riippumatta ja se massa on olemassa ilman, että se on toisen massan gravitaatiokentässä.
Jaa, lisätään vielä että tuo gravitaatioVAKIOkin on ihan käsittämätön, mitä vakiota on gravitaatiossa, paitsi suhde massan määrään josta se syntyy.
Gravitaatiovakio on luonnonvakio, siis vakio - ei muutu. Ja on verrannollisuuskerroin.
Se verrannollisuus on että massallisen kappaleen aiheuttama gravitaatiokiihtyvyys on suoraan verrannollinen kappaleen massaan ja kääntäen verrannollinen etäisyyden neliöön kappaleen keskipisteestä.
Eli
gr²/M = vakio = G
Ja kahden massallisen kappaleen tapauksessa
Fr²/mM = vakio = G.
Enpä usko että menee massat ja painot sekaisin.
"kilot ja grammat ei sinne kuulu, ne ilmaantuvat vasta kun gravitaation luoma kiihtyvyys estetään."
Mitä tuo sitten tarkoittaa?
Että ei ole massaa ilman gravitaatiokiihtyvyyden estämistä?
Massa on ihan sama massa, on se gravitaatiossa tai ei ole ja onko estetty vaiko ei ole.
Kiitos tuon vakion joka ei ole vakio
Jos ei ole vakio, niin miten sen arvo muuttuu?
selittämisestä, se on verrannollinen massan määrään,
kiihtyvyys on verrannollinen massan määrään - ei gravitaatiovakio.
hyvä, mutta mikä ihmeen vakio se sellainen on joka ei ole vakio vaan muuttuu massan määrän mukaan.
Ei se vakio muutu.
Juurihan kerroin mikä asia gravitaatiossa on vakio.
Tämä on hiukan hankalaa oppineelle, mutta massa saa painon vasta kun kappaleen kiihtyvyys estetään, vapaana avaruudessa se massa on kirjaimellisesti painotonta.
Se massan määrä on m oli missä hyvänsä ja paino mg gravikentässä, jossa kiihtyvyys on g.
Ts ne grammat ja kilot astuu kuvaan vasta sitten kun se muutoin gravitaatiosta syntyvä kiihtyvyys estyy. Ts gravikentillä vapaana kruisaileville grammat ja kilot ei kuulu.
Massa on massa m, SI-yksiköissä kg
Gravitaation voimakkuus muuttuu sen synnyttävän massan määrän mukaisesti tietenkin, mutta siellä vaikutettavassa päässä massan määrällä ei ole merkitystä kiihtyvyyteen.
Se kappaleen M massa aiheuttaa gravitaatiokiihtyvyyden g, joka ei riipu kohteen massasta m.
Kappaleen pintagravitaatioon taas vaikuttaa massan tiheys, tilavuus missä se massa on.
gravitaation aiheuttaa massan määrä.
Eli eihän gravitaatio ole mikään vakio, massan määrä/tiheys ja siitä syntyvä gravikenttä on verrannollinen.
En tiedä mitä tässä gravitaatiolla tarkoitat. Ja mitä tarkoitat vakiolla.
Edelleen gravitaation aiheuttama kiihtyvyys on
g = GM/r²
ja voima
F = GmM/r²
Otetaan vaikka korantin moukarinheittäjä,
Mielellään, ei kiitos. Ei enää.
Ja sama sinun gravitaatiosi kanssa,
Eikö nämä ole jo käsitelty sen sata kertaa.
Miksi aloittaa sama väärinkäsitysten jankkaaminen taas uudestaan.
se moukari lepää maassa, se omaa maan gravitaatiosta johtuvan painon, painava massa, alat pyörittää sitä, se saa painon joka suuntautuu suoraan ulos pyörintäkeskiöstä, jos pyörität hitaasti se roikuu alaviistoon koska gravitaatio voittaa, pyörität nopeammin, ratataso nousee koska moukarin paino säteen suunnassa kasvaa ja hiki nousee pyörittäjälle. Irroitat ja moukari lentää, nyt kuvaan astuu moukarin hidasmassa, ilmanvastus hidastaa moukaria ja moukari lentää nyt kiihtyvyyden antamalla hitaudellaan, symmetrinen voima moukarin massan ja ilmanvastuksen välillä, nopeus laskee ja moukari kääntyy kohti maata, tömps, hidas ja painavamassa yhdessä saa kuopan maahan ja lopuksi jää painava massa gravitaation takia.
Kyllähän täällä väärinkäsityksiä on gravitaatiosta, asia on äärimmäisen yksinkertainen, outo mutta yksinkertainen.
Kappaleen muodostaman gravikentän voimakkuuden määrää kappaleen massa ja muodostunut gravikenttä heikkenee etäisyyden neliöön, siinä se. Outous on se että toisen kappaleen gravikentän kiihdyttämän massan määrä on merkityksetön saatuun kiihtyvyyten nähden, eikä vapaana kiihtyvä kappale omaa painoa., se vain kiihtyy toisen kappaleen gravikentän määräämällä tavalla massansa määrästä riippumatta.
Tästä seuraa esimerkiksi se että väite että maa ja kuu vetävät toisiaan samalla voimalla on väärä, siinä väitteessä sotketaan vaikutettavan kappaleen massa kuvioon joka ei sinne kuulu, se massa ei vaikuta yhtään mitään toisen kappaleen gravikenttään eikä sen voimakkuuteen, tuo tulee merkitseväksi vasta kun gravitaation muutoin luoma kiihtyvyys estetään, vasta tällöin sen kappaleen massa saa painonsa.
Goswell kirjoitti: ↑29 Syys 2025, 09:46
Tästä seuraa esimerkiksi se että väite että maa ja kuu vetävät toisiaan samalla voimalla on väärä
Siis kaava F = G x m1 x m2/r^2 on mielestäsi väärä.
Weinberg piti sitä fysiikan kauneimpana kaavana. Yksinkertaisessa muodossa valtava selitysvoima. Ja nyt suomalainen itseoppinut fysiikan nero kertoo kaavan olevan väärä.
Goswell kirjoitti: ↑29 Syys 2025, 09:46
Tästä seuraa esimerkiksi se että väite että maa ja kuu vetävät toisiaan samalla voimalla on väärä
Siis kaava F = G x m1 x m2/r^2 on mielestäsi väärä.
Weinberg piti sitä fysiikan kauneimpana kaavana. Yksinkertaisessa muodossa valtava selitysvoima. Ja nyt suomalainen itseoppinut fysiikan nero kertoo kaavan olevan väärä.
Sellaista elämä on, täynnä yllätyksiä. Minusta se on väärin koska gravitaation tietty voimakkuus aiheuttaa vain tietyn kiihtyvyyden kiihdytettävän massan määrästä riippumatta. Nyt jokainen voi verrata maan kokemaa kiihtyvyyttä ja kuun kokemaa kiihtyvyyttä, onko ne yhtä suuret?
Kokeilen ymmärtää ajatuskokeella miksi Gossu väittää että Maa ja Kuu eivät voi vetää toisiaan samalla voimalla.
Koehenkilö, entinen painonnostaja, menee Maan pinnalla syväkyykkyyn, laittaa kuvitellun painotangon hartijoilleen ja ponnistaa maksimaalisesti. Laittaa muistiin rasituksen joka tuntui jaloissa sekä ponnistuskorkeuden. Hän toistaa kokeen Kuussa ja toteaa (oli helppo ponnistaa, ja käytiin paljon korkeammalla). Eli tietynkokoista massaa Maa ja Kuu vetävät eri voimilla, eikös niin ?
Miten ne sitten sattuvat erikokoisia massoja vetämään täsmälleen samalla voimalla, Maa, Kuu pari ei vaella tai sorra mihinkään suuntaan, kummankaan rata ei ole laajeneva spiraali.
Mielestäni vastaus piilee keskipakoisvoimassa, joka linkittyy Machin periaatteeseen. Otetaan avuksi moukarinheittäjä pyörimisvaiheessa. Jos kulmanopeus on vaikkapa 1.5 kierrosta sekunnissa ja pidetään se vakiona, voimaa jonka kuula kohdistaa heittäjään voidaan kasvattaa muutamasta kilosta aina äärettömyyteen pidentämällä vaijeria ja pitämällä kulmanopeus samana.
Eli, olisiko niin että juuri tuolla pyörintäsäteen kasvattamisella ja sen aiheuttamalla lisävoimalla Maa, Kuu pari pysyy tasapainossa ? Näin ajatellen todellakin olisi niin että voimat ovat yhtäsuuret mutta ne koostuvat parista (+ toisen planeetan vetovoima, - oman massan keskipakoisvoima).
JMe1 kirjoitti: ↑29 Syys 2025, 11:49
Kokeilen ymmärtää ajatuskokeella miksi Gossu väittää että Maa ja Kuu eivät voi vetää toisiaan samalla voimalla.
Koehenkilö, entinen painonnostaja, menee Maan pinnalla syväkyykkyyn, laittaa kuvitellun painotangon hartijoilleen ja ponnistaa maksimaalisesti. Laittaa muistiin rasituksen joka tuntui jaloissa sekä ponnistuskorkeuden. Hän toistaa kokeen Kuussa ja toteaa (oli helppo ponnistaa, ja käytiin paljon korkeammalla). Eli tietynkokoista massaa Maa ja Kuu vetävät eri voimilla, eikös niin ?
Miten ne sitten sattuvat erikokoisia massoja vetämään täsmälleen samalla voimalla, Maa, Kuu pari ei vaella tai sorra mihinkään suuntaan, kummankaan rata ei ole laajeneva spiraali.
Mielestäni vastaus piilee keskipakoisvoimassa, joka linkittyy Machin periaatteeseen. Otetaan avuksi moukarinheittäjä pyörimisvaiheessa. Jos kulmanopeus on vaikkapa 1.5 kierrosta sekunnissa ja pidetään se vakiona, voimaa jonka kuula kohdistaa heittäjään voidaan kasvattaa muutamasta kilosta aina äärettömyyteen pidentämällä vaijeria ja pitämällä kulmanopeus samana.
Eli, olisiko niin että juuri tuolla pyörintäsäteen kasvattamisella ja sen aiheuttamalla lisävoimalla Maa, Kuu pari pysyy tasapainossa ? Näin ajatellen todellakin olisi niin että voimat ovat yhtäsuuret mutta ne koostuvat parista (+ toisen planeetan vetovoima, - oman massan keskipakoisvoima).
Tuossa painonnostajassa puhutaan myös hitaasta massasta, ei ole eroa missä rautoja kiihdytät, maassa tai kuussa, sama tuska, mutta gravitaation pienempi osuus kuussa tietysti helpottaa koska rauta on kevyempi, samalla kiihdyttävällä voimalla saat paremman tuloksen.
Gravitaatio tilavuusvoimana ei aiheuta hidasta massaa vaikka se kiihdyttääkin kappaletta koska se vaikuttaa massan joka ikiseen partikkeliin koko massassa.
Gravitaation vaikutus on vain kiihtyvyys, ei mikään muu vapaalle kappaleelle, ihan kiihdytettävän massan määrästä riippumatta sama kiihtyvyys, eli edellisen viestin väite, suurempi voima gravitaatiossa = suurempi kiihtyvyys, josta seuraa suoraan että voimissa on eroa jolla maa vetää kuuta ja kuu maata, olkoon Weinbergin kaava miten kaunis tahansa, se on väärin.
Keskipakovoima on kyllä kuvassa mukana maa/kuu systeemissä, mutta vain kappaleen sisäisissä kuormituksissa, pyörintäkeskipisteen puolella gravitaation voima on merkittävästi voimakkaampi kuin ulkokehällä suurilla kappaleilla, pyörintäkeskipisteen lähimpiä osia kiihdytetään voimakkaammin kuin ulompia osia, siellä ulkopuolella taas vaikuttaa keskipakovoima, se pullistuma vuorovedessä maassa ja maan pintakin kohoaa, kappaleet vevyy soikeiksi. nuo voimaerot sen eri puolilla kumoaa toistensa vaikutusta ja kappale venyy soikeaksi.
Joskus vanhalle palstalle kirjoitin että esim kuun lähin puoli liikkuu liian hitaasti gravitaation voimaan nähden ja siksi pyrkii putoamaan, ulkopuoli taas liikkuu liian nopeasti gravitaation voimaan nähden ja siksi pyrkii karkaamaan ja siksi kuu venyy hiukan soikeaksi, minusta tuo pätee edelleen.
