Sinkku vai parisuhteessa?

[JarppiOne]

Oletteko sinkku- vai parisuhdeihmisiä? Lähinnä tarkoitan että luonteeltanne, ei statukselta niinkään.

Itse olen parisuhdeihminen. Nyt olen ollut sinkkuna pari vuotta ja meinaa olla tuskaa. Jotenkin vaan tuntuu helpommalta jos on se kumppani siinä. Välttämättä ei tarvitse asua edes samalla paikkakunnalla. Ja yhdessä asuminen ei oikein olekaan minun juttuni. Miksi pitäisi ne huonot päivät ja hetket viedä toisen elämään kun kerran on mahdollista asua omissakin kämpissä? Lisäksi tarvin kuitenkin ehkä keskimääräistä enemmän omaa tilaa ja aikaa. Ja tiedän, olen ristiriitojen repimä koko ukko!

Mutta jos on lähes pelkästään kotona ja käy vain Salessa ja yksin siivoilemassa ei varmaan kovinkaan suurella todennäköisyydellä törmää elämänsä kuningattareen...

Olisiko antaa ohjeita kuinka pääsisin tästä pattitilanteesta?

[anarkistialkuasukas]

Enempi kait introvertti yksineläjä mutta silti välillä sitä fyysistä kosketusta ja yhdessäoloa vaan kaipaa. Tämän hetkinen tilanne tuntuu palvelevan tarkoituksiani täydellisesti. Tapaillaan viikonloppuisin ja viikolla viestitään päivittäin.

[Kissatäti]

Minä olen sekä että. Tosin olen vain Hänen kanssaan mutta luulen että vaikka naimisissa ollaan nin olen vähän sinkkukin

[Tuttu]

Olen sinkku, tavallaan. En asu yhdessä ystäväni kanssa enkä usko haluavani koskaan asuakaan. Ehkä sitten vanhuuden höperönä saatan tarvita toisen höperön rinnalleni.

[asdf]

Enempi kait introvertti yksineläjä mutta silti välillä sitä fyysistä kosketusta ja yhdessäoloa vaan kaipaa. Tämän hetkinen tilanne tuntuu palvelevan tarkoituksiani täydellisesti. Tapaillaan viikonloppuisin ja viikolla viestitään päivittäin.

Aika lailla samanlainen järjestely naisystävän kanssa, ja tämä sopii hyvin. Itse olisin kyllä valmis vakavampaankin suhteeseen, mutta naisystävä on ehdoton sen suhteen, ettei suhde ole vakavaa. On siinä tietysti se hyvä puoli, että voi sitten bylsiä hyvällä omatunnolla muitakin naisia.

[Neutroni]

Oletteko sinkku- vai parisuhdeihmisiä? Lähinnä tarkoitan että luonteeltanne, ei statukselta niinkään.

Kai se luonnetta vaatii, että on pysynyt neljännesvuosisadan suhteessa.

Olisiko antaa ohjeita kuinka pääsisin tästä pattitilanteesta?

Älä minulta kysy. Se mikä toimi nuorena tuskin toimii enää. Pitkän suhteen kolme tärkeintä tekijää on tuuri, onni ja mäihä.

[Märkäruuti]

Sinkku. Kaksi kertaa naimisissa ja yksi pidempi suhde. Nyt vannoutunut poikamies jo kymmenisen vuotta, enkä tarvitse yksilahkeista elämääni sekoittamaan.

Viimeiset pari kuukautta melkoisen viehko naapurin rouva on tuntunut vähän jopa flirttailevan. Muutti tänne vähän aikaa sitten ja alkoi melkein heti heittäytyä tuttavalliseksi. On ainakin 10 vuotta minua nuorempi. Pitäisikö olla huolissaan?

[Deimos]

Sinkku. Kaksi kertaa naimisissa ja yksi pidempi suhde. Nyt vannoutunut poikamies jo kymmenisen vuotta, enkä tarvitse yksilahkeista elämääni sekoittamaan.

Viimeiset pari kuukautta melkoisen viehko naapurin rouva on tuntunut vähän jopa flirttailevan. Muutti tänne vähän aikaa sitten ja alkoi melkein heti heittäytyä tuttavalliseksi. On ainakin 10 vuotta minua nuorempi. Pitäisikö olla huolissaan?

Olisin huolissani... Ja varovainen. Ei niistä ikinä tiedä mitä niiden päässä liikkuu.

[Deimos]

Sinkku vuodesta 1991. Pannut viimeksi aikuisten oikeesti 1992. Kyllä sitä läheisyyttä kaipaisi välillä. Muutenkin kuin seksin muodossa. Olen todella introvertti joten naisen pitäisi kaapata minut. Ja olla sopivan oloinen. Myös pääpuoli olisi tärkeä. Eli jos ei ole järke ei taida hommasta tulla mitään. Pari kopelointia mahtuu nyt pariin viimeiseen vuoteen mutta ei sen enempää. Parempi kuin ei mitään. Tosin nainen kyllä ilmaisi että olisin voinut olla ihan kuka tahansa mikä on omiaan nostamaan itsetuntoani.

[Tauko]

Nyt kai sitten sinkku.

Noin 25v oltiin kimpassa, mutta sitten riitti. Se osti sitten itselleen asunnon kaupungin keskustasta, muutti sinne ja itse jäin asumaan omakotitaloomme lasten (nykyisin ovat aikuisia ja omillaan) kanssa saman kaupungin laitaman maaseutumaisemiin.

Nähdään edelleen muutaman kerran vuodessa ja jouluateriointi aina yhdessä koko perheen kanssa. Ja välit nykyisin ihan kunnossa.

Uutta parisuhdetta en ole harkinnut, jotenkin tuntuma, että vastahan (10v sitten) edellisestä pääsi eroon, eikä vielä kaipaa uutta.

Virallisesti ollaan kuitenkin edelleen naimisissa, kun kumpikaan ei ole eroa hakenut.

[Brainwashed]

Nyt kai sitten sinkku.

Noin 25v oltiin kimpassa, mutta sitten riitti. Se osti sitten itselleen asunnon kaupungin keskustasta, muutti sinne ja itse jäin asumaan omakotitaloomme lasten (nykyisin ovat aikuisia ja omillaan) kanssa saman kaupungin laitaman maaseutumaisemiin.

Nähdään edelleen muutaman kerran vuodessa ja jouluateriointi aina yhdessä koko perheen kanssa. Ja välit nykyisin ihan kunnossa.

Uutta parisuhdetta en ole harkinnut, jotenkin tuntuma, että vastahan (10v sitten) edellisestä pääsi eroon, eikä vielä kaipaa uutta.

Virallisesti ollaan kuitenkin edelleen naimisissa, kun kumpikaan ei ole eroa hakenut.

Oho! Mielestäni todella erikoista. Teit minuun vaikutuksen sillee hyvällä tavalla, jos se nyt mitään meinaa...

[JarppiOne]

Oletteko sinkku- vai parisuhdeihmisiä? Lähinnä tarkoitan että luonteeltanne, ei statukselta niinkään.

Kai se luonnetta vaatii, että on pysynyt neljännesvuosisadan suhteessa.

Olisiko antaa ohjeita kuinka pääsisin tästä pattitilanteesta?

Älä minulta kysy. Se mikä toimi nuorena tuskin toimii enää. Pitkän suhteen kolme tärkeintä tekijää on tuuri, onni ja mäihä.

Tuli mieleen tämä biisi:

[anarkistialkuasukas]

Enempi kait introvertti yksineläjä mutta silti välillä sitä fyysistä kosketusta ja yhdessäoloa vaan kaipaa. Tämän hetkinen tilanne tuntuu palvelevan tarkoituksiani täydellisesti. Tapaillaan viikonloppuisin ja viikolla viestitään päivittäin.

Aika lailla samanlainen järjestely naisystävän kanssa, ja tämä sopii hyvin. Itse olisin kyllä valmis vakavampaankin suhteeseen, mutta naisystävä on ehdoton sen suhteen, ettei suhde ole vakavaa. On siinä tietysti se hyvä puoli, että voi sitten bylsiä hyvällä omatunnolla muitakin naisia.

On meidän suhteissa sitten just se ero että meillä on kumpikin osapuoli ihan vakavissaan mutta asutaan erillään.

[apetteri]

Reilu 10v. ollaan oltu naimisissa, mutta nyt ero vireillä. Asia puhuttiin ihan hyvissä väleissä, eka viikko oli hankalaa mutta ihan ok tässä tullaan toimeen. Odottelen joka tunti tietoa uudesta asunnosta mutta joku jonossa ensimmäinen on vehdannut sitä viikko tolkulla ja kyllä raivostuttaa.

[jester]

Sinkkuus taitaa olla varsin uusi keksintö. Ennen oltiin vain vanhoja poikia tai piikoja. Itse olen vanha poika, mutta en omasta tahdosta. Joitain yrityksiä on ollut, mutta myönnän että aivan omaa syytä se pariutumattomuus on.