Tavallaan olet oikeassa tuossa. Ehkä oppinut elämään sen kanssa. Jopa siinä määrin etten osaa sanoa olenko enää masentunut. Ja psylosybiinikokeiluni teki jotain mitä en osaa selittää. Jokin muuttui mutten osaa sanoa mikä. En suosittele kokeilemaan. Minua varoitettiin Psylosybiini.infossa että olen tekemässä jotakin mitä en ymmärrä. Tein selväksi että olen skitsoaffektiivinen ja varoittivat että sienet eivät ole minua varten. En sen jälkeen ole kokeillut ja ne tekivät ilmeisesti tehtävänsä. Ja siksi ei ole enää tarvetta kokeilla tai käyttää.KultaKikkare kirjoitti: ↑10 Loka 2025, 10:57Sä et näköjään ole koskaan parantunut masennuksesta ja sulta puuttuu kokonaan se näkökulma jossa katsot entistä masentunutta itseäsi uusin silmin. Et itsekään tiedä mistä siinä on kyse kun katsot sitä vain sisäpuolelta.
Kissatäsin kuvailema paranoia on se mikä hallitsee minua nyt tällä hetkellä. Voi olla että viikon kulttua en enää pysty menemään ulos ollenkaan. Juttelin hoitajani kanssa mutta hän ohjasi keskustelua enemmän treenien ja koulun suuntaan ja kun yritin kääntää sitä oireiluuni ja ongelmiini väisti ne alueet koko ajan. Vakavin aihe oli itsemurhat ja niiden tilastointi. Tiesimme kumpikin Seppo Heikinheimon ja hänen kirjansa. Ehkä pisin Suomen historiassa kirjoitettu itsemurhaviesti. Kannattaa lukea kirja vaikka on aika raakaa tekstiä ja kaikki saavat kuulla siinä kunniansa. Siis ne jotka olivat häntä kaltoin kohdelleet.
Suhtaudun hyvin skeptisesti tuon kaltaisiin ihmisiin kuten Jordan Peterson. Ihmisiin jotka ovat varmoja mikä on parasta sinulle ja miten sinun tulisi elää. Ainakin minulle on tehty selväksi ettei sairauteni ole omaa syytäni (Mistä olen hieman eri mieltä) ja en voi depressiossa vain yksinkertaisesti ottaa itseäni niskasta kiinni. Ainakin Suomessa psykiatrit ovat lienee aika samaa mieltä kanssani asiasta. Netti on pullollaan käärmeöljyn myyjiä joilla on ratkaisu jokaiseen ongelmaasi. En ole koskaan uskonut että ratkaisu tulisi minulle ulkopuolelta vaan se lähtee minusta jos on lähteäkseen. Tuki on taas eri asia ja sitä jokainen potilas tarvitsee. Oli kyseessä burn out, depressio, skitsofrenia tai vaikka bipolaarinen.
Ja en väheksy edes burn outtia. Jos sitä ei hoida ja olet herkkä se voi johtaa paljon vakavempiin ongelmiin. Itselläni se taisi alkaa noin (Tein kovasti töitä sen eteen että paloin loppuun). Kaikilla se ei ole valinta vaan työympäristö ja työ on sellaista että väistämättä palat loppuun lopulta.
Tämä alue. tuo mitä Kissatäti toi esiin on todella laaja ja monimutkainen. En pitkään aikaan ole ollut tekemisissä "Todellisuuden" kanssa. Tai sitten olen, enemmän kuin te. Kun sanon "Te" tarkoitan henkilöitä ilman diagnoosia. Jokainen potilas on yksilö. Jos nyt vaikka Kissatäti olisi skitsofreenikko ja minä tiedän että olen olemme täysin erillaisia ja kokemuksemme täysin erillaisia. Jokainen skitsofrenia on räätälöity yksistään yhtä yksilöä varten.
Anteeksi pitkä teksti. Ehkä liian pitkä ja liian monta asiaa. Tupakkatauko...
