viewtopic.php?p=414857#p414857
Edellä listattujen teemojen jatkopohdintaa:Naturalisti kirjoitti: ↑11 Loka 2025, 20:59
Vastaus Neutronin kommenttiin:
viewtopic.php?p=414782#p414782
Kommenttisi sisältää useita kiinnostavia kysymyksiä, jotka liittyvät demokratian rakenteisiin, teknologian valtasuhteisiin ja ihmisen evolutiivisiin rajoitteisiin. Niistä – erityisesti alueellisen ja globaalin demokratian näkökulmasta – voisi jatkaa keskustelua esimerkiksi ketjussa "Euroopasta on tehtävä liittovaltio – MEGA".
Voisimme pohtia siellä esimerkiksi seuraavia teemoja:
- Miten demokratia voi uudistua, jos yksilöiden käsitykset ovat hajautuneita ja kompromissit jäävät pinnallisiksi?
- Voiko teknologia tukea yhteisten käsitteellisten kehysten syntyä ilman autoritaarista ohjausta?
- Miten kuvitellut yhteisöt (Hararin termi) syntyvät ja muuttuvat teknologian vaikutuksesta?
- Onko mahdollista rakentaa demokraattinen infrastruktuuri, jossa tekoäly toimii läpinäkyvänä jäsentäjänä eikä propagandatyökaluna?
- Miten EU:n kaltaisessa monitasoisessa järjestelmässä voidaan yhdistää paikallinen osallistuminen ja globaali koordinointi?
Tämän ketjun kontekstissa keskustelemme tekoälyn roolista poliittisessa viestinnässä. Tässä olen edelleen ID10T:n kanssa samaa mieltä: tekoälyn ei pidä ottaa poliittisia kannanottoja ilman käyttäjän ohjausta. Se ei ole toimija, vaan väline – eikä sillä ole omaa tahtoa, intressiä tai maailmankuvaa. Jos sille kovakoodataan ideologia tai metafyysinen totuus, se ei enää jäsennä vaan ohjaa.
Sen sijaan tekoäly voi auttaa vertailemaan eri ajatteluperinteitä, selventämään käsitteitä ja jäsentämään keskustelua – mutta vastuu tulkinnasta ja päätöksistä kuuluu aina ihmisille. Tämä ei ole haihattelua, vaan eettinen peruslähtökohta, jos tekoäly halutaan säilyttää demokraattisen keskustelun tukena eikä sen korvikkeena.
- Demokratian uudistuminen hajautuneiden käsitysten keskellä: Tämä on ehkä koko nykyajan ydinkysymys. Jos yhteistä kieltä tai jaettua todellisuutta ei ole, kompromissit jäävät helposti teknisiksi tai näennäisiksi. Ehkä tarvitaan uusia deliberatiivisia rakenteita, joissa ei vain äänestetä, vaan rakennetaan yhteistä ymmärrystä – vaikka se olisi tilapäistä.
- Teknologian rooli käsitteellisten kehysten tukemisessa: Tekoäly voi auttaa tässä, mutta vain jos se toimii läpinäkyvästi ja moninäkökulmaisesti. Jos se alkaa ohjata keskustelua kohti ennalta valittua "totuutta", se ei enää tue demokratiaa vaan korvaa sen.
- Kuvitellut yhteisöt ja teknologinen muutos: Hararin termi on osuva – mutta nyt yhteisöt syntyvät algoritmien, alustojen ja datavirtojen kautta. Miten varmistetaan, että nämä yhteisöt eivät ole pelkästään kaupallisesti optimoituja kuplia, vaan myös poliittisesti merkityksellisiä?
- Demokraattinen tekoälyinfrastruktuuri: Tämä on visio, jota kannattaisi kehittää. Voisiko EU olla se toimija, joka rakentaa avoimen, auditoitavan ja monikielisen tekoälykerroksen julkiseen keskusteluun – ei valvontaan, vaan jäsentämiseen?
- Paikallinen osallistuminen vs globaali koordinointi: Tässä EU:n monitasoinen rakenne on sekä haaste että mahdollisuus. Jos tekoäly voi auttaa yhdistämään paikalliset huolenaiheet globaaleihin kehityskulkuihin, se voisi vahvistaa sekä osallisuutta että strategista kyvykkyyttä.

