Onko teillä vapaa sielu?

[Kissatäti]

Onko teillä vapaa sielu? Miten se toimii?

[Kissatäti]

Nyt löytyi määritys:

7 merkkiä siitä, että olet vapaa sielu

1. Valitset, ajattelet ja toimit tarvitsematta muiden hyväksyntää
2. Elät pelottomasti ja luotat itseesi
3. Olet aito, rohkea ja spontaani ihminen
4. Tiedät, miksi vapautta kannattaa puolustaa
5. Vapaa sielu ei ole riippuvainen toisista
6. Vapaa sielua osaa arvostaa elämän pieniä asioita
7. Elämä inspiroi sinua ja asenteesi inspiroi muita

[Kissatäti]

Ei täyty minulla kaikki merkit. Harmi. 1, 3, 4 ja 6. Toteutuu. Muut eivät täysin.

[Elämänsankari]

5 ei toteudu koska ekaa kertaa aikuiselämässäni olen riippuvainen toisesta ihmisestä, sydän päätti niin. Ikävä kyllä.
7 on sillei kiikun kaakun, juu ja ei.

Muut tuntus toteutuvan.

[Tauko]

3/7

[Wiesti]

Ei toteudu mikään mainitsemisen arvoisesti. Harmin paikka, kun olisin niin mielelläni ollut muita pikkuisen parempi.

[Brainwashed]

Muuten kaikki ihan sukkana, mutta 7 vain puolet toteutuu, eli "inspiroidun elämästä", mutta tuskin inspiroin ketään, ja hyvä niin. Arvioin vapaasieluuteni 95% tasoiseksi.

[Brainwashed]

Ei toteudu mikään mainitsemisen arvoisesti. Harmin paikka, kun olisin niin mielelläni ollut muita pikkuisen parempi.

Ei vapaasieluisuus toimi "hyvän ihmisen" määrittelijänä, mutta hyvin 95/5% erottelijana, joten älä masennu, olet ihan normaali keskivertojäbä.

[Märkäruuti]

1. Pääosin näin
2. Melko pelottomasti itseni suhteen, mutta jälkikasvun suhteen pieni huoli on aina. Itseluottamusta ei ole puuttunut, mutta siinäkin pitää olla myös tervettä itsekritiikkiä.
3. Aito, melko rohkea, mutta enemmän harkitseva kuin spontaani.
4. Kyllä. Olen Popperini ja Arendini lukenut.
5. Täydellisenä erakkona tuskin nykyään pärjää kukaan. Olen riippuvainen toisten tuottamista elämisen tarpeista ja jonkin verran myös sosiaalisista suhteista.
6. Pienten asioiden arvostamisen olen aina osannut. Ehkä siksi olenkin "vähän onnellinen"
7. Inspiroi minkä inspiroi. Omasta vaikutuksestani ympäristööni en uskalla sanoa sitä enkä tätä.

[Märkäruuti]

Ei toteudu mikään mainitsemisen arvoisesti. Harmin paikka, kun olisin niin mielelläni ollut muita pikkuisen parempi.

Jospa sinulla on vain ylikorostunut superego, joka Pekka Puupään Justiinan tavoin hallitsee mieltäsi, ja rajoittaa egosi vapauden lentoa. Saatat olla paras vertaistesi joukossa, mutta yliminäsi estää sinua näkemästä todellista luotoasi.

Taik sit ei.

[Naturalisti]

Nyt löytyi määritys:

7 merkkiä siitä, että olet vapaa sielu

1. Valitset, ajattelet ja toimit tarvitsematta muiden hyväksyntää
2. Elät pelottomasti ja luotat itseesi
3. Olet aito, rohkea ja spontaani ihminen
4. Tiedät, miksi vapautta kannattaa puolustaa
5. Vapaa sielu ei ole riippuvainen toisista
6. Vapaa sielua osaa arvostaa elämän pieniä asioita
7. Elämä inspiroi sinua ja asenteesi inspiroi muita

Mietin, että onko tämä liian yksiulotteinen kysymysarja sosiaalisuuden ja itsenäisyyden yhteensovittamisen näkökulmasta.

Ei toteudu mikään mainitsemisen arvoisesti. Harmin paikka, kun olisin niin mielelläni ollut muita pikkuisen parempi.

Mainitsemani ristiriidan vuoksi taidan alustavasti asettua samalle kannalle kuin Wiesti.

Tämä on kuitenkin kiinnostava keskustelunaihe ja siksi pyysin Copilotia analysoimaan kysymyksiä tuon yksilöllisyyden ja sosiaalisuuden näkökulmasta ja kysyin myös mistä kysymykset mahdollisesti ovat peräisin.

Tässä on vastaus:

Kysymyssarja on peräisin Askel Terveyteen -sivustolta, ja se edustaa yksilökeskeistä, henkisen kasvun ideaalia, joka voi jättää sosiaalisen vuorovaikutuksen ja yhteisöllisyyden merkityksen varjoon.

Lähde ja tausta
Kissatädin lainaama lista “7 merkkiä siitä, että olet vapaa sielu” on julkaistu Askel Terveyteen -sivustolla. Sivusto käsittelee henkistä hyvinvointia, ja kyseinen artikkeli linkittää vapaan sielun käsitteen Maslow’n tarvehierarkiaan, erityisesti itsensä toteuttamisen tasolle. Vapaa sielu esitetään kypsänä, itseriittoisena ja sisäisesti turvallisena yksilönä, joka ei ole riippuvainen ulkoisesta hyväksynnästä.

Analyysi: sosiaalisuuden ja itsenäisyyden ristiriita
Kysymyssarja korostaa itsenäisyyttä, pelottomuutta ja riippumattomuutta, mutta ei käsittele lainkaan sosiaalisia suhteita, empatiaa, vuorovaikutusta tai yhteisöllisyyttä. Tämä tekee siitä yksiulotteisen, etenkin jos tarkastellaan vapautta suhteessa toisiin ihmisiin.

Tarkastellaan muutamia kohtia:

- Kohta 1: “Valitset, ajattelet ja toimit tarvitsematta muiden hyväksyntää”
Tämä voi olla vapauttavaa, mutta myös eristävää, jos se sivuuttaa toisten näkökulmat tai yhteisön dynamiikan. Sosiaalinen kypsyys ei tarkoita hyväksynnän etsimistä, mutta se edellyttää kykyä neuvotella ja ottaa muut huomioon.

- Kohta 5: “Vapaa sielu ei ole riippuvainen toisista”
Tämä väite on filosofisesti ongelmallinen. Ihminen on aina jossain määrin riippuvainen toisista – emotionaalisesti, kognitiivisesti, yhteiskunnallisesti. Täydellinen riippumattomuus voi olla illuusio tai jopa narsistinen ihanne.

- Kohta 7: “Elämä inspiroi sinua ja asenteesi inspiroi muita”
Tämä vihjaa sosiaaliseen vaikutukseen, mutta ei käsittele vastavuoroisuutta tai suhteiden hoitamista. Inspiroiminen ei ole sama kuin kuunteleminen tai yhteinen kasvu.

Filosofinen näkökulma
Vapaan sielun ideaali tässä kysymyssarjassa muistuttaa eksistentialistista yksilöllisyyttä (esim. Sartre, Nietzsche), jossa vapaus on ennen kaikkea sisäistä autonomiaa. Mutta jos tarkastellaan vapautta suhteessa toisiin, kuten dialogisessa filosofiassa (esim. Martin Buberin “Minä ja Sinä”), vapaus ei ole yksinäisyyttä vaan kykyä olla toisen kanssa ilman alistumista.

Johtopäätös
Kysymyssarja edustaa henkisen itsenäisyyden ihannetta, mutta se ei ota huomioon sosiaalisen vapauden ulottuvuutta – kykyä olla vapaa vuorovaikutuksessa, ei vain erillään. Tämä tekee siitä yksiulotteisen, ja Wiestin ironinen kommentti osuu tähän: jos vapaan sielun ideaali on näin kapea, moni jää ulkopuolelle – koska on sosiaalisesti kypsä ja empaattinen.

[Deimos]

1. Valitset, ajattelet ja toimit tarvitsematta muiden hyväksyntää
2. Elät pelottomasti ja luotat itseesi
3. Olet aito, rohkea ja spontaani ihminen
4. Tiedät, miksi vapautta kannattaa puolustaa
5. Vapaa sielu ei ole riippuvainen toisista
6. Vapaa sielua osaa arvostaa elämän pieniä asioita
7. Elämä inspiroi sinua ja asenteesi inspiroi muita

Kaikki paitsi numero seitsemän. En vitussa kyllä inspiroi yhtään ketään. Inspiroiko elämä minua? Vaikea kysymys. Ajoittain ei, ajoittain kyllä.

Ja ehkä numero kaksi. En ehkä luota itseeni. Olen kuin sokea orgioissa. Etenen käsikopelolla summanmutikassa. Lainaus on muuten Leslie Nielseniltä aka Frank Drepiniltä. Ei siis omani. Pelottomasti? Kuolema pelottaa vähiten ja elämä eniten. Eli pelkään ja en pelkää.

[Pattinero]

Vapaa sielu? Ei hitossa ole. Tämän lukkiutuneempaa sielua saa etsiä. Se on kiusallinen olotila, kun samaan aikaan ihmisellä on kuitenkin ns. vapaa tahto, joka ei käytännössä monenkaan kohdalla toteudu. Enkä mahda sille mitään, kun erittäin monesti huomaan noiden Deimoksen tuntemuksien olevan hyvinkin identtisiä omieni kanssa.

Ymmärrän kyllä kaikki mainitut seitsemän kohtaa. Ja juuri nyt varsinkin nelonen laittaa miettimään, että totta helvetissä vapautta kannattaa puolustaa. Ihmettelen vain sitä, että miksi sitä edes pitäisi erikseen puolustaa? Sehän kuuluisi olla perusoikeus, jollet ole tarkoituksella tehnyt jotain tuomittavaa.

Ihminen on kyllä outo otus.

[Deimos]

Vapaa sielu? Ei hitossa ole. Tämän lukkiutuneempaa sielua saa etsiä. Se on kiusallinen olotila, kun samaan aikaan ihmisellä on kuitenkin ns. vapaa tahto, joka ei käytännössä monenkaan kohdalla toteudu. Enkä mahda sille mitään, kun erittäin monesti huomaan noiden Deimoksen tuntemuksien olevan hyvinkin identtisiä omieni kanssa.

Ymmärrän kyllä kaikki mainitut seitsemän kohtaa. Ja juuri nyt varsinkin nelonen laittaa miettimään, että totta helvetissä vapautta kannattaa puolustaa. Ihmettelen vain sitä, että miksi sitä edes pitäisi erikseen puolustaa? Sehän kuuluisi olla perusoikeus, jollet ole tarkoituksella tehnyt jotain tuomittavaa.

Ihminen on kyllä outo otus.

Todella mukava lukea että vastakaikua löytyy. Ehkä en olekaan niin yksin ajatelmieni kanssa kuin luulen. Ja on palstalla monia joiden ajatuksia myös arvostan. Sitä ei aina tule ilmaistua vaikka syytä ehkä olisi.

Sielu on hieman kummallinen ja hämärä käsite minulle, ehkä viittaa uskonnolisuuteen vaikka ei ehkä ole tarkoitus. Olisiko tietoisuus sama kuin sielu, noin agnostikon tai ateistin kohdalla? Mietin kyllä vastaanko Kissatädin kysymyksiin mitenkään.

Mutta tämä sielu voi nyt psyykkisesti ja fyysisesti pahoin. En ole juonut alkoholia, eli siitä ei ole kyse. Pää on helvetin kipeä ja oksettaa. Olin eilen vanhemilla lähes koko päivä, osa siis meni pihatöissä mutta myös sosiaalista kanssakäymistä. Kotona huomasin että olen täysin loppu. Menin sohvalle makaamaan ja täydessä pimeydessä 15-30 minuuttia. Nukun nykyään todella syvää ja raskasta unta mutta silti ihan loppu. Unet ovat synkkiä ja sekavia. Ehkä nyt myös aamusta liikaa tupakkaa ja kahvia. Vaikka sosiaalinen kanssakäyminen on mukavaa se on äärettömän kuormittavaa samalla.

Mutta lähes joka tavalla olen myös sidottu sielu, vailla yhtään mitään vapautta tehdä yhtään mitään.

[Pattinero]

Vapaa sielu? Ei hitossa ole. Tämän lukkiutuneempaa sielua saa etsiä. Se on kiusallinen olotila, kun samaan aikaan ihmisellä on kuitenkin ns. vapaa tahto, joka ei käytännössä monenkaan kohdalla toteudu. Enkä mahda sille mitään, kun erittäin monesti huomaan noiden Deimoksen tuntemuksien olevan hyvinkin identtisiä omieni kanssa.

Ymmärrän kyllä kaikki mainitut seitsemän kohtaa. Ja juuri nyt varsinkin nelonen laittaa miettimään, että totta helvetissä vapautta kannattaa puolustaa. Ihmettelen vain sitä, että miksi sitä edes pitäisi erikseen puolustaa? Sehän kuuluisi olla perusoikeus, jollet ole tarkoituksella tehnyt jotain tuomittavaa.

Ihminen on kyllä outo otus.

Todella mukava lukea että vastakaikua löytyy. Ehkä en olekaan niin yksin ajatelmieni kanssa kuin luulen. Ja on palstalla monia joiden ajatuksia myös arvostan. Sitä ei aina tule ilmaistua vaikka syytä ehkä olisi.

Sielu on hieman kummallinen ja hämärä käsite minulle, ehkä viittaa uskonnolisuuteen vaikka ei ehkä ole tarkoitus. Olisiko tietoisuus sama kuin sielu, noin agnostikon tai ateistin kohdalla? Mietin kyllä vastaanko Kissatädin kysymyksiin mitenkään.

Mutta tämä sielu voi nyt psyykkisesti ja fyysisesti pahoin. En ole juonut alkoholia, eli siitä ei ole kyse. Pää on helvetin kipeä ja oksettaa. Olin eilen vanhemilla lähes koko päivä, osa siis meni pihatöissä mutta myös sosiaalista kanssakäymistä. Kotona huomasin että olen täysin loppu. Menin sohvalle makaamaan ja täydessä pimeydessä 15-30 minuuttia. Nukun nykyään todella syvää ja raskasta unta mutta silti ihan loppu. Unet ovat synkkiä ja sekavia. Ehkä nyt myös aamusta liikaa tupakkaa ja kahvia. Vaikka sosiaalinen kanssakäyminen on mukavaa se on äärettömän kuormittavaa samalla.

Mutta lähes joka tavalla olen myös sidottu sielu, vailla yhtään mitään vapautta tehdä yhtään mitään.

Hyvä, että olet saanut alkoholin poistettua kuviosta. Itsekään en enää ole ottanut moneen hetkeen mitään. Se on parantanut tilannetta vain sen verran, että itseaiheutettu vedottomuus on nyt vähäisempää. Mutta, itsekin olen ollut yllättynyt siitä, että kuinka vähän se kuitenkin on vaikuttanut olotilaan isommassa kuvassa. Eroa olisi varmasti enemmän, jos olisin juonut päivittäin, jota en kuitenkaan tehnyt. Jos päivittäisen juomisen saa loppumaan, niin se vasta hyvä juttu olisikin.

Jos ihmisellä on fyysisiä kipuja, jotka eivät ole itsellenikään vieraita, ei hän pysty olemaan psyykkisestikään mitenkään kovinkaan reipas, koska kipu ottaa ylivallan. Siksi kivuista täytyisi päästä eroon, jos se vain on mahdollista. Silloin se sieluksi kutsuttu henkinen olotila on ainakin pykälän paremmassa hantissa.

Toi, että Deimos on fyysisen rasituksen jälkeen väsähtänyt, ei ole mikään ihme. Olen ymmärtänyt, että et ole mikään aivan nuori jamppa sinäkään enää. Mutta, siihen väsähtämiseen vaikuttaa myös henkinen olotila. Itse saatan väsähtää hyvinkin pienestä jo. Eikä syy ole fysiikassa, vaan nupissa, eli siinä lukkiutuneessa sielussa.