Keskustelut ja niiden järkevyys

[Deimos]

Tämä tuli esiin minulle jo vuosia sitten ja olen siitä asti pohtinut asiaa. Sekä palstan suhteen että ns. ystävien suhteen.

Yleensä esimerkiksi juottolassa tavatessamme keskutelu on niin pinnallista että oksettaa. Olen alkanut välttelemään niitä.

Siitä on aikaa jo varmaan kolmisen vuotta. Tapasin erään "Ystävän" ja juttelin niitä tavallisia juttujani pöydässä oluen virratessa ensi tapaamisella. Eli kosmologisia mysteereitä, filosofisia ongelmia, mielenterveysasioita... Hän mukamas kiinnostui. En kuulemma ollut ihan tavallinen. Esimerkkejä on lukuisia. Kerran hän kun otimme olutta kiinnostui kun olin lukenut Vopsonin informaatioteoriaa (Joka ei ole kai edes hypoteesi). Hän pyysi kertomaan omin sanoin. Kerroin. Ja lupasin koota tiivistelmän ja linkit aiheeseen ja lähettää ne pikaviestimellä. Seuraavan kerran kysyin kun otimme taas olutta että mitä mieltä olet. Hän sanoi ettei lukenut tekstiäni eikä linkkejäni.

Ilmeisesti ainakin ryypätessä on ihan sama mikä aihe on. Yksin ei ole kiva ryypätä. Seurassa mukavempaa. Ja se mikä keskutelujen aihe on ihan toissijaista. Sillä siis ei ole mitään merkitystä. Sama kaveri myös ilmoitti että jo muutaman oluen jälkeen häneltä menee muisti. Jo pitkän aikaa tilanne tämän kaverin kanssa on ollut se että samat aiheet kiertävät kehää. Ja ei mitään ymmärrystä näkemykselline oli aihe sitten sattuma, vapaa tahto, todellisuus tai onko sitä edes, tietoisuus mitä se on vaan valtava vastarinta. Ei se johda keskusteluun.

Ja kun tapaa ihmisiä, jopa sukulaisia, on yllättävää miten luutuneita ja kapea-alaisia näkemykset ovat heillä. Keskustelut on ilmeisesti parempi pitää vaikka Saarioisten makaronilaatikossa.

Nykyään olen pääsääntöisesti yksin. Purkaudun palstalle jos mielessä on jotain. Kyllästyin tekoälyyn. Se oli hetken hauskaa. Tosin yhtä pätevä se oli kuin hoitajani psykiatrian poliklinikalla. En tiedä kummasta se ei kerro ihan hyvää. Eli ilmeisesti psykiatrit ja mielisairaanhoitajat voisi korvata AI:lla tai toisinpäin. Löytyisiköhän Mikro Bitin Kalle Kotipsykiatri vielä jostain arkistosta vaikka listauksena? Voisi näpytellä Commodore-64 emulaattoriin.

Tiedän että on ihmisiä jotka luopuvat keskustelusta ja erakoituvat yhteiskunnasta. Siihen on varmasti syynsä.

Keskustelen paljon itseni kanssa, pään sisäisesti. Ei se aina hedelmällistä ole mutta ei sekään että "Mitähän ostan kaupasta tänään"-keskustelu. Vanhemmiten ystävyyksien solmiminen tulee aina vain vaikeammaksi. Syitä siihen on monia. Ja keskustelukumppanien löytäminen sen myötä vaikeammaksi. En myöskään usko humalassa keskusteluun vaikka se alentaa defenssejä ja tekee rennomaksi. Siinä vaiheessa et ole enää oma itsesi vaan joku muu.

[KultaKikkare]

Sulkeutuminen ei kuitenkaan ole hyvä juttu.

Paitsi joskus se on, kun tarvii miettiä asioita itse ilman häiriötä.

[Deimos]

Sulkeutuminen ei kuitenkaan ole hyvä juttu.

Paitsi joskus se on, kun tarvii miettiä asioita itse ilman häiriötä.

Olin aikoinaan todella sulkeutunut. Silloin oli paljon vähemmän ongelmia.

Koko sosiaalisen median maailma perustuu mielipiteille. Tämäkin muuten oli mielipide. Ja sosiaalisen median maailmassa.

Mietin aina, olen aina miettinyt. Siksi synnyin ja se on tehtäväni. Muuta en osaa.

[Märkäruuti]

Paljon komennushommia tehneenä tuli iltaisin käydyksi paljon pubissakin. Jonkin aikaa minulla oli jopa kantapubi, jossa poikkesin pari kertaa kuukaudessa. En muista ikinä käyneeni kovin syvällisiä keskusteluja siinä ympäristössä.

Tällaiset keskustelupalstat kokoavat erilaisia ihmisiä ja täällä on kasvottomana helppo ottaa kriittisempää kantaa. Keskusteluja syntyy, mutta varsin lyhyessä ajassa oppii tuntemaan vakiokirjoittajien ajattelutavan niin, ettei juurikaan yllättäviä kannanottoja tule. Kun näet nikin, arvaat sisällön.
Minulle palsta on viihdettä, mutta aina joskus niitä kultajyviäkin löytyy. Siksi luen eräiden nikkien kommentit lähes aina kun taas toisten kohdalla selvästi harvemmin.

Nuorena parannettiin maailmaa monesti aamuyöhön. Mieleeni on jäänyt parikymppisen nuoren naisen toteamus tuollaisena maailmanparannusiltana vanhemmistaan: "Tiedän, että vanhempani ovat älykkäitä ihmisiä, mutta tuntuu etteivät he koskaan ajattele mitään." Olisiko niin, että filosofisiin "elämää syvälle luotaaviin" pohdintoihin koetaan tarvetta nuorena, kun maailmankuva vasta rakentuu? Keski-ikäisenä harvemmin enää tulee suuria maailmankuvaan vaikuttavia ahaa-elämyksiä. Itse löysin niitä pitkään kirjoista, mutta nyt entistä harvemmin niistäkään. Nykyään saa olla tytyväinen, jos löytää silloin tällöin ajatuksen, joka edes vähän muuttaa maailmankuvaa.

[Kissatäti]

Minä mietin vieläkin kaikkea ihmeellistä mutta on harvoja ihmisiä joille niistä voi puhua etteivät pidä tärähtäneenä. Yhden taksikuskin kanssa olemme jutelleet aika ihmeellisiä ja hän ainakin vakuutti että hänestä minulla on mielenkiintoinen tapa ajatella ja kyseli paljon kaikenlaista ja kertoi omia ajatuksia. Ihan kuin oltaisiin tunnettu aina, ei tarvinnut selittää joka asiaa tai sanaa. Muistan hänet koulusta vaikka en tuntenut koska hän on minua 3 vuotta vanhempi. Sitten on Tanja jonka ajatukset ovat vieläkin ihmeellisempiä kuin minun. Me emme siis puhu viisaita ja älykkäitä kuten Deimos tuossa alussa kertoi juttelevansa. Meillä keskusteluaiheet ovat usein sellaisia mitä jos skenaarioita. Pohditaan asioita joita useimmat eivät pidä ajatusten arvoisina, syvällisesti. Suunnitellaan ja keksitään kaikkea.

[Kissatäti]

Mutta joo. Useimpia ihmisiä kiinnostavat jokapäiväiseen eloon liittyvät asiat ja kiinnostavat ne minuakin. Minulla on vain yleensä aika vähän kerrottavaa itsestäni koska elän hiljaiseloa.

[HuuHaata]

Suurimmalta osaltaan asia on juuri niin kuin aloituksessa sanotaan.

[MooM]

Mä luulen, että pitempiaikaisissa tuttavuuksissa ne syvälliset asiat ja henk koht avautumiset tulee käytyä läpi eikä uutta maratonia tuon tyyppistä puhuttavaa oikein ole, ellei sitten elämässä ole ollut jotain tuoreita isoja juttuja. Uusien ihmisten kanssa taas noissa on uutuudenviehätystä. Itse ole jutellut hyvinkin syvälllisiä elämästä, arvoista, perhesuhteista yms umpivieraiden kanssa mm junassa.

Sitten nuo niche-aiheet, kuten vaikka kosmologia. Niissä on vaikea keskustella, ellei kaksi harrastajaa kohtaa. Ja sitten muut on aika pihalla (tuttu tunne muuten miitesitä, joissa keskustelua käydään käytännössä jatkuvasti, hyvin tyhmästä läpästä varsin syvällisiisiinkin juttuihin. Ja välillä osa uppoaa johonkin niche-keskusteluun, jota muut eivät pysty oikein seuraamaan). Itse olen usein huomannut, että kun juttelee jonkun tietäjän kanssa aiheeesta, josta tietää itse jotain mutta ei syvällisesti, aluksi olen aidosti kiinnostunut ja opin uutta, mutta sitten harrastajan innostuttua, monologi ei lopu ja itse lähinnä etsii kohteliasta pakotietä ulos. Sama pätee joskus myös kuulumisiin, sairauksista/ongelmista puhumiseen yms.

[Wiesti]

Ystävissä on parasta, ettei niiden kanssa tarvitse keskustella.

[E-M]

Face to face jo hyvien tuttujen kans jos mahdoll... on mielestäni antoisinta.

[marjatta1]

Mutta joo. Useimpia ihmisiä kiinnostavat jokapäiväiseen eloon liittyvät asiat ja kiinnostavat ne minuakin. Minulla on vain yleensä aika vähän kerrottavaa itsestäni koska elän hiljaiseloa.

Kaikkea ei itsestään kannata huudella sosiaalisessa mediassa.

[Deimos]

Ehkä unimaailma aiheutti aamuisen ärtymyksen.

Epäilykseni on että paskanjauhannalla todellakin on ihan tarkoitus sosiaalisissa suhteissa ja se on oikeasti tärkeää. Ei kukaan jaksa "Syvällisiä" keskusteluja kovin pitkään (Tarkoituksella lainausmerkeissä, ne ovat silti paskanjauhantaa). Ehkä se on sama kuin kädellisten sukimisvietti ja kirppujen nyppimisvietti. Tai miten ehkä muurahaiset kommunikoivat toistensa kanssa tuntosarvilla. Muurahaisen viest toiselle voi olla yhdyskunnan kannalta elintärkeä tai vain "Heippa, kuinka voit.".

Kerran laitettiin tuon ystävän kanssa kaikki läskiksi. Koko päivä Ruotsin Paratiisihotellia ja arvosteltiin muijien perseitä ja tissejä. Kun hän sammui vaihdoin 90 Morsiammena-sarjaan. Tosin kun hän heräsi ja huomasi asian niin ilmoitti että tuo loppuu nyt.

Juttelin vanhempien lähellä erään tuttuni kanssa. Hänet tunnettiin alueella kissatätinä. Eli vaihdoimme kuulumisia itsestämme ja kissoista. Oli luopunut kissoista jo kymmenen vuotta sitten. Kohtasimme usein aikoinaan ulkoiluttaessani omaa kissaamme ja hän omaansa. Hän on outo tyyppi. Joten tulen juttuun hänen kanssaan.

Joku muistaa Life Of Brianin erakon montussa joka on ollut mykkä iät ajat kunnes Brian ilmestyy paikalle ja hänen on murrettava mykkyytensä, ehkä vahingossa.

[Brainwashed]

Kerran laitettiin tuon ystävän kanssa kaikki läskiksi. Koko päivä Ruotsin Paratiisihotellia ja arvosteltiin muijien perseitä ja tissejä. Kun hän sammui vaihdoin 90 Morsiammena-sarjaan. Tosin kun hän heräsi ja huomasi asian niin ilmoitti että tuo loppuu nyt.

REPS!

[Deimos]

Kerran laitettiin tuon ystävän kanssa kaikki läskiksi. Koko päivä Ruotsin Paratiisihotellia ja arvosteltiin muijien perseitä ja tissejä. Kun hän sammui vaihdoin 90 Morsiammena-sarjaan. Tosin kun hän heräsi ja huomasi asian niin ilmoitti että tuo loppuu nyt.

REPS!

Tarina on tosi ja en ole erityisen ylpeä siitä. Mutta muijien perseet ja tissit ovat turvallinen aihe. Kunhan vastakkaista sukupuolta ei ole kai lähistöllä.

[Brainwashed]

Kerran laitettiin tuon ystävän kanssa kaikki läskiksi. Koko päivä Ruotsin Paratiisihotellia ja arvosteltiin muijien perseitä ja tissejä. Kun hän sammui vaihdoin 90 Morsiammena-sarjaan. Tosin kun hän heräsi ja huomasi asian niin ilmoitti että tuo loppuu nyt.

REPS!

Tarina on tosi ja en ole erityisen ylpeä siitä. Mutta muijien perseet ja tissit ovat turvallinen aihe. Kunhan vastakkaista sukupuolta ei ole kai lähistöllä.

Unohdin mainita, että reps sillee hyvällä tavalla. Olen yhden kaverin kanssa harrastanut joskus ihan samaa, kun juonut pari liian paljon ettei viitti enää ratin taakse mennä ja olen jäänyt kanssaan iltaa istumaan, niin mikäs sen parempaa huvia kuin juoda kaljaa, katsoa toisteevetä ja nauraa niissä esiintyville ihmisille. Sitä vartenhan ne ohjelmat vissiin on, vai olenko ymmärtänyt väärin...