Nyt tarvitaan uusi hallitus

[Konemies]

66 on pirun luku. Orpo on tyytyväinen saadessaan juuri tuon lukeman antikannatusta.

No Orpo saattaa toimia Saatanan Suomen asiainhoitajana varsinaisen virkansa ohella.

[Tauko]

66 on pirun luku. Orpo on tyytyväinen saadessaan juuri tuon lukeman antikannatusta.

Se pirun luku on kyllä 666. Eli onko Orpo nyt antikris (2/3 antikristuksesta)?

Orpopiru ja väärässä helvetissä?

[Naturalisti]

EU:n velkajarru tarvitsee tuekseen myös kaasukahvan – Suomen parlamentaarisen työryhmän toimenkuvaa on laajennettava

Kun Suomi asettaa itselleen velkajarrun, se tekee sen osana eurooppalaista talouskehystä, ei irrallisena kansallisena projektina. Ville Skinnarin kolumni (15.10.) Demokraatissa muistuttaa tästä olennaisesta asiasta: talouspolitiikka ei ole pelkkää jarruttamista, vaan myös suunnan ja vauhdin säätämistä. Jos velkajarru on välttämätön väline julkisen talouden kestävyyden turvaamiseksi, sen rinnalle tarvitaan kaasukahva – kyky investoida tulevaisuuteen ja vaikuttaa EU:n sääntökehitykseen, joka määrittää pelisäännöt myös Suomelle.

Miksi kaasukahva tarvitaan?

EU:n nykyiset taloussäännöt – kuten 3 % alijäämäraja ja 60 % velkakatto – ovat peräisin Maastrichtin sopimuksen ajalta, eivätkä vastaa nykyisen talouden haasteita. Ne eivät erota käyttömenoja ja investointeja, vaan kohtelevat kaikkia menoja yhtenä budjettieränä. Tämä tarkoittaa, että esimerkiksi koulutukseen, vihreään siirtymään tai digitalisaatioon tehtävät investoinnit voivat joutua leikkauslistalle, vaikka ne vahvistaisivat pitkällä aikavälillä talouden kantokykyä.

EU:ssa onkin käyty keskustelua siitä, pitäisikö tulevaisuusinvestoinnit erottaa käyttömenoista. Ajatus on yksinkertainen: investoinnit, jotka lisäävät reaalitalouden kapasiteettia ja kestävyyttä, eivät ole ongelma vaan ratkaisu. Tämä linja on saanut tukea erityisesti vasemmistopuolueilta ja vihreiltä, mutta myös taloustieteilijöiltä, jotka korostavat laadullista arviointia määrällisten rajoitteiden sijaan.

Velkajarrutyöryhmä – jarru ilman ohjausta?

Suomen parlamentaarinen velkajarrutyöryhmä, jonka puheenjohtajaksi on nimetty kokoomuksen Ville Valkonen ja varapuheenjohtajaksi SDP:n Joona Räsänen, aloitti työnsä marraskuussa 2025. Sen tehtävänä on määrittää julkisen talouden rahoitusasematavoite seuraavalle seitsemälle vuodelle. Raportti ei ota kantaa keinoihin, vaan jättää ne tuleville hallituksille.

Tämä rajaus on ongelmallinen. Jos työryhmä määrittää vain jarrutusvoiman, mutta ei ota kantaa siihen, miten investointikyky turvataan, se voi johtaa tilanteeseen, jossa tulevaisuuden kannalta välttämättömät panostukset jäävät tekemättä. Vielä huolestuttavampaa on, että työryhmän jäsenistä vain puheenjohtaja Valkonen on kommentoinut julkisesti velkajarrun periaatteita – ja silloinkin korostaen kurinalaisuutta, ei investointien roolia. Varapuheenjohtaja Räsänen ei ole toistaiseksi avannut SDP:n näkökulmaa, vaikka puolue on aiemmin painottanut investointien merkitystä.

Laajennettu toimenkuva – Suomen ääni EU:ssa

Työryhmän toimenkuvaa on laajennettava. Sen ei pitäisi vain määrittää kansallista sopeutustarvetta, vaan myös valmistella Suomen kantoja EU:n taloussääntöjen kehittämiseen. Tämä tarkoittaa:

- Tulevaisuusinvestointien erottamista käyttömenoista EU:n budjettikehyksissä.
- Laadullisten arviointikriteerien kehittämistä, jotka tunnistavat investointien pitkän aikavälin vaikutukset.
- Suomen aktiivista roolia EU:n sääntökeskustelussa, jotta kansallinen velkajarru ei muutu investointijarruksi.

Tämä ei ole ideologinen vaatimus vaan pragmaattinen välttämättömyys. Jos Suomi sitoutuu velkajarruun ilman kaasukahvaa, se sitoutuu pysähtyneisyyteen. Jos taas se kykenee yhdistämään talouskurin ja investointikyvyn, se voi rakentaa kestävää kasvua – ja vaikuttaa siihen, että EU:n säännöt tukevat tätä tavoitetta.

Työryhmän jäsenet

- Ville Valkonen (kok.) – puheenjohtaja
- Joona Räsänen (sd.) – varapuheenjohtaja
- Karoliina Partanen (kok.)
- Ville Vähämäki (ps.)
- Jani Mäkelä (ps.)
- Nasima Razmyar (sd.)
- Markus Lohi (kesk.)
- Anne Kalmari (kesk.)
- Saara Hyrkkö (vihr.)
- Hanna Sarkkinen (vas.)
- Henrik Wickström (r.)
- Peter Östman (kd.)
- Harry Harkimo (liik.)

Kutsu kansalaiskeskusteluun

Velkajarru ei ole vain tekninen instrumentti – se on poliittinen valinta, joka vaikuttaa sukupolvien tulevaisuuteen. Siksi sen valmisteluun tarvitaan myös kansalaisyhteiskunnan ääni. Kannustetaan avoimeen keskusteluun siitä, millaista talouspolitiikkaa Suomi tarvitsee. Ja ennen kaikkea: vaikuttakaa suoraan työryhmän jäseniin. He edustavat teitä – muistuttakaa heitä siitä. Talouspolitiikka ei saa olla pelkkää jarruttamista. Se tarvitsee myös suunnan, vauhdin ja yhteisen päämäärän.

[Stadin öljylanne]

Toivon että tuleva hallitus ei käytä VM:ää mihinkään. VM on osoittanut tämän hallituksen aikana, ettei se pelaa täydellä pakalla. Se ei ymmärrä luonnontoeteistä edes siteeksi, mikä voisi olla valtiolle taloudellisesti kannattavaa sijoitustoimintaa. Toistaitoisia ei tarvita valtion talouden hoitamiseen. Ainakaan mielestäni. Tai ehkä olen kommarina väärää mieltä. Prove me wrong!

[Stadin öljylanne]

VM on johdattanut suomen kusiseen paikkaan psedotieteeellään. Toivottavasti tuleva hallitus ei ole missään tekemisissä VM kanssa.

[Stadin öljylanne]

Tosin kansa kuvittelee, että leikkaukset olisivat vastuullista talouden hoitoa, joten vituiksi menee tälläkin kertaa esim. oikeistodenareita (Lindtman) äänestämällä. Jos haluttaisiin talousosaamista, tarvittaisiin Sanna Marinia. Ongelmana on että moisia tyyppejä on vain vasureissa ja vihreissä, joilla ei riittävästi kannatusta,

[ID10T]

Joakim Vigelius
Jaettu seuraaville: Julkinen

SDP +50 miljoonaa euroa lisää kehitysapuun
VAS +200 miljoonaa euroa lisää kehitysapuun
VIHR +230 miljoonaa euroa lisää kehitysapuun
Tällaisia lisäyksiä puolueet yrittivät tänään äänestää eduskunnassa ensi vuoden talousarvioon. Ei onnistunut, onneksi. Päinvastoin, lisää pitäisi tuolta momentilta säästää, jotta muualta ei tarvitsisi.

Suomen taloudelle selvästi hyödyllisempiä sijoituksia kuin yksikään persujen sijoitus. viewtopic.php?p=418945#p418945

Millä tavalla kehitysapu on tuottava sijoitus, jos kohteena olevat maat ovat jatkuvasti sen tarpeessa?

[ID10T]

EU:n velkajarru tarvitsee tuekseen myös kaasukahvan – Suomen parlamentaarisen työryhmän toimenkuvaa on laajennettava

Kun Suomi asettaa itselleen velkajarrun, se tekee sen osana eurooppalaista talouskehystä, ei irrallisena kansallisena projektina. Ville Skinnarin kolumni (15.10.) Demokraatissa muistuttaa tästä olennaisesta asiasta: talouspolitiikka ei ole pelkkää jarruttamista, vaan myös suunnan ja vauhdin säätämistä. Jos velkajarru on välttämätön väline julkisen talouden kestävyyden turvaamiseksi, sen rinnalle tarvitaan kaasukahva – kyky investoida tulevaisuuteen ja vaikuttaa EU:n sääntökehitykseen, joka määrittää pelisäännöt myös Suomelle.

Miksi kaasukahva tarvitaan?

EU:n nykyiset taloussäännöt – kuten 3 % alijäämäraja ja 60 % velkakatto – ovat peräisin Maastrichtin sopimuksen ajalta, eivätkä vastaa nykyisen talouden haasteita. Ne eivät erota käyttömenoja ja investointeja, vaan kohtelevat kaikkia menoja yhtenä budjettieränä. Tämä tarkoittaa, että esimerkiksi koulutukseen, vihreään siirtymään tai digitalisaatioon tehtävät investoinnit voivat joutua leikkauslistalle, vaikka ne vahvistaisivat pitkällä aikavälillä talouden kantokykyä.

EU:ssa onkin käyty keskustelua siitä, pitäisikö tulevaisuusinvestoinnit erottaa käyttömenoista. Ajatus on yksinkertainen: investoinnit, jotka lisäävät reaalitalouden kapasiteettia ja kestävyyttä, eivät ole ongelma vaan ratkaisu. Tämä linja on saanut tukea erityisesti vasemmistopuolueilta ja vihreiltä, mutta myös taloustieteilijöiltä, jotka korostavat laadullista arviointia määrällisten rajoitteiden sijaan.

Velkajarrutyöryhmä – jarru ilman ohjausta?

Suomen parlamentaarinen velkajarrutyöryhmä, jonka puheenjohtajaksi on nimetty kokoomuksen Ville Valkonen ja varapuheenjohtajaksi SDP:n Joona Räsänen, aloitti työnsä marraskuussa 2025. Sen tehtävänä on määrittää julkisen talouden rahoitusasematavoite seuraavalle seitsemälle vuodelle. Raportti ei ota kantaa keinoihin, vaan jättää ne tuleville hallituksille.

Tämä rajaus on ongelmallinen. Jos työryhmä määrittää vain jarrutusvoiman, mutta ei ota kantaa siihen, miten investointikyky turvataan, se voi johtaa tilanteeseen, jossa tulevaisuuden kannalta välttämättömät panostukset jäävät tekemättä. Vielä huolestuttavampaa on, että työryhmän jäsenistä vain puheenjohtaja Valkonen on kommentoinut julkisesti velkajarrun periaatteita – ja silloinkin korostaen kurinalaisuutta, ei investointien roolia. Varapuheenjohtaja Räsänen ei ole toistaiseksi avannut SDP:n näkökulmaa, vaikka puolue on aiemmin painottanut investointien merkitystä.

Laajennettu toimenkuva – Suomen ääni EU:ssa

Työryhmän toimenkuvaa on laajennettava. Sen ei pitäisi vain määrittää kansallista sopeutustarvetta, vaan myös valmistella Suomen kantoja EU:n taloussääntöjen kehittämiseen. Tämä tarkoittaa:

- Tulevaisuusinvestointien erottamista käyttömenoista EU:n budjettikehyksissä.
- Laadullisten arviointikriteerien kehittämistä, jotka tunnistavat investointien pitkän aikavälin vaikutukset.
- Suomen aktiivista roolia EU:n sääntökeskustelussa, jotta kansallinen velkajarru ei muutu investointijarruksi.

Tämä ei ole ideologinen vaatimus vaan pragmaattinen välttämättömyys. Jos Suomi sitoutuu velkajarruun ilman kaasukahvaa, se sitoutuu pysähtyneisyyteen. Jos taas se kykenee yhdistämään talouskurin ja investointikyvyn, se voi rakentaa kestävää kasvua – ja vaikuttaa siihen, että EU:n säännöt tukevat tätä tavoitetta.

Työryhmän jäsenet

- Ville Valkonen (kok.) – puheenjohtaja
- Joona Räsänen (sd.) – varapuheenjohtaja
- Karoliina Partanen (kok.)
- Ville Vähämäki (ps.)
- Jani Mäkelä (ps.)
- Nasima Razmyar (sd.)
- Markus Lohi (kesk.)
- Anne Kalmari (kesk.)
- Saara Hyrkkö (vihr.)
- Hanna Sarkkinen (vas.)
- Henrik Wickström (r.)
- Peter Östman (kd.)
- Harry Harkimo (liik.)

Kutsu kansalaiskeskusteluun

Velkajarru ei ole vain tekninen instrumentti – se on poliittinen valinta, joka vaikuttaa sukupolvien tulevaisuuteen. Siksi sen valmisteluun tarvitaan myös kansalaisyhteiskunnan ääni. Kannustetaan avoimeen keskusteluun siitä, millaista talouspolitiikkaa Suomi tarvitsee. Ja ennen kaikkea: vaikuttakaa suoraan työryhmän jäseniin. He edustavat teitä – muistuttakaa heitä siitä. Talouspolitiikka ei saa olla pelkkää jarruttamista. Se tarvitsee myös suunnan, vauhdin ja yhteisen päämäärän.

Se, mitä EU:ssa tarvitaan, on maiden tasavertainen kohtelu. Italia ei ole koskaan pysynyt velkakurin raameissa, mutta silti sinne tungetaan rahaa vaikka väkisin.

https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000006583844.html

Italia saa yli 200 miljardia, vaikka koti­taloudet ovat Suomea varakkaampia ja budjetti ylijäämäinen – mistä on kyse

Uutinen on vanha, mutta kuvaa hyvin EU:n joitain maita suosivaa asennetta.

[HuuHaata]

Kaasukahvalle ilmesstyvät kaikki suomalaiset perussumuttajat vetämään välistä, koska heistä ei ihmisinä mihinkään ole.

[anarkistialkuasukas]

Italia ei ole koskaan pysynyt velkakurin raameissa, mutta silti sinne tungetaan rahaa vaikka väkisin.

Eli kannattaa ottaa vaan lisää velkaa ja ajaa Suomi vararikon partaalle niin saadaan EU:sta rahaa.

[Tomijk]

Odottelen sitä hetkeä kun Antti Lindtman pääministerinä alkaa leikkaamaan ja kunnolla.
Sitten alkaa huuto ja parku ja demarien kannatus laskee kuin leppäkeihäs. Jos siis demarit voittaa ensi vaalit, kuten gallupit lupaavat.

[Naturalisti]

Toivon että tuleva hallitus ei käytä VM:ää mihinkään. VM on osoittanut tämän hallituksen aikana, ettei se pelaa täydellä pakalla. Se ei ymmärrä luonnontoeteistä edes siteeksi, mikä voisi olla valtiolle taloudellisesti kannattavaa sijoitustoimintaa. Toistaitoisia ei tarvita valtion talouden hoitamiseen. Ainakaan mielestäni. Tai ehkä olen kommarina väärää mieltä. Prove me wrong!

---

VM on johdattanut suomen kusiseen paikkaan psedotieteeellään. Toivottavasti tuleva hallitus ei ole missään tekemisissä VM kanssa.

---

Tosin kansa kuvittelee, että leikkaukset olisivat vastuullista talouden hoitoa, joten vituiksi menee tälläkin kertaa esim. oikeistodenareita (Lindtman) äänestämällä. Jos haluttaisiin talousosaamista, tarvittaisiin Sanna Marinia. Ongelmana on että moisia tyyppejä on vain vasureissa ja vihreissä, joilla ei riittävästi kannatusta,

---

Olen kyllä pitkälti samaa mieltä kanssasi – Valtiovarainministeriön roolia on syytä tarkistaa, eikä pelkästään poliittisesti vaan rakenteellisesti.

Ylen jutussa [1] oikeusoppineetkin toteavat, että VM:n toiminta on ollut “ennenkuulumatonta” ja herättää vakavia kysymyksiä hallinnon periaatteista. Kun ministeriö ei enää toimi neutraalina taloushallinnon asiantuntijana vaan alkaa ohjata politiikkaa omista ideologisista lähtökohdistaan, ollaan jo kaukana siitä, mitä virkamiesetiikalta odotetaan.

Lisäksi VM:n säästökeskeinen linja on vuosien ajan jättänyt huomiotta sen, mitä luonnontieteet, ilmastotalous tai investointitutkimus voisivat tarjota. Tulevaisuusinvestoinnit nähdään kuluerinä, vaikka ne ovat nimenomaan keinoja vahvistaa talouden kantokykyä. Jos ministeriö ei ymmärrä tätä, se ei ole enää ajan tasalla – ja silloin on täysin perusteltua vaatia, että tuleva hallitus arvioi uudelleen, mihin rooliin VM ylipäätään soveltuu.

Ja onhan demareissakin vielä Marinin linjan tukijoita, joten ei se sinipunakaan välttämättä ihan mahdoton vaihtoehto olisi. Tulevalle hallitukselle – oli se sitten mikä hyvänsä – on joka tapauksessa pantava kansalaiskeskustelulla painetta jo etukäteen. Talouspolitiikka ei saa olla virkamiesten monopolissa, vaan sen on heijastettava yhteiskunnan todellisia tarpeita ja tulevaisuuden suuntaa

Lähde:
[1] Oikeusoppineet kritisoivat ministeriön toimintaa: ”Onhan tämä ennenkuulumatonta” ( https://yle.fi/a/74-20162287)

[Naturalisti]

Odottelen sitä hetkeä kun Antti Lindtman pääministerinä alkaa leikkaamaan ja kunnolla.
Sitten alkaa huuto ja parku ja demarien kannatus laskee kuin leppäkeihäs. Jos siis demarit voittaa ensi vaalit, kuten gallupit lupaavat.

Mikä tahansa hallituskokoonpano ilman perussuomalaisia on parannus nykytilaan. Persujen vaikutuksesta nykyinen hallitus on onnistunut yhdistämään talouskurin, kulttuurisodan ja investointivastaisuuden tavalla, joka on johtanut tilanteeseen, jossa tulevaisuusinvestoinnit leikataan säästöinä – ja velka vain kasvaa.

Talouspolitiikka kaipaa myös kaasukahvaa, ei pelkkää jarrua. Investoinnit koulutukseen, vihreään siirtymään ja digitalisaatioon eivät ole kulueriä, vaan edellytyksiä sille, että julkinen talous ylipäätään kestää. Jos hallitusohjelmat rakennetaan vain leikkauslogiikan varaan, ilman investointinäkökulmaa, leikataan suoraan tulevaisuudesta.

Entä Lindtman? Jos hän päätyy leikkaamaan, se ei johdu demarien ideologiasta vaan siitä, että VM:n ja nykyisen hallituslinjan perintö on rakennettu leikkausautomatiikan varaan. Mutta toivoa on: demareissa on yhä Marinin linjan tukijoita, joten uuden hallituksen ohjelmaan voi sisältyä myös realistinen visio paremmasta – jos kansalsiskeskustelulla synnytetään kaikille puolueille riittävästi poliittista painetta.

Mutta yksi kysymys mua suuresti hämmästyttää: mistä tuo persujen itsetuhoinen leikkausmania oikein kumpuaa? Onko kyse uskosta siihen, että mitä vähemmän julkista, sitä enemmän kansaa – vai siitä, että kun kaikki on leikattu, jää jäljelle vain hiljaisuus, jota voi kutsua “tasapainoksi”?

PS. Siihen velkajarrutyöryhmän mandaattiin täytyy lisätä myös kaasukahva.

[HuuHaata]

Talouspolitiikka kaipaa myös kaasukahvaa, ei pelkkää jarrua. Investoinnit koulutukseen, vihreään siirtymään ja digitalisaatioon eivät ole kulueriä, vaan edellytyksiä sille, että julkinen talous ylipäätään kestää.

Juuri noin veivarit kusettaa. Suomessa pieni piiri suunnitelee nuo lausahdukset, ja sitten sijoittavat mallilla, jossa ei voi hävitä.

Pitäisi pohjata realiteetteihin. Realismissa esimerkiksi vihreä siirtymä on tähän mennessä ollut aivan massiivinen vedätys, jossa on valehdeltu suoraan tulevat.

Digitalisaatio on menneen talven lumia, ja koulutustakaan ei tarvita, kun täällä valmistutaan työttömiksi.

[ID10T]

Odottelen sitä hetkeä kun Antti Lindtman pääministerinä alkaa leikkaamaan ja kunnolla.
Sitten alkaa huuto ja parku ja demarien kannatus laskee kuin leppäkeihäs. Jos siis demarit voittaa ensi vaalit, kuten gallupit lupaavat.

Mikä tahansa hallituskokoonpano ilman perussuomalaisia on parannus nykytilaan. Persujen vaikutuksesta nykyinen hallitus on onnistunut yhdistämään talouskurin, kulttuurisodan ja investointivastaisuuden tavalla, joka on johtanut tilanteeseen, jossa tulevaisuusinvestoinnit leikataan säästöinä – ja velka vain kasvaa.

Talouspolitiikka kaipaa myös kaasukahvaa, ei pelkkää jarrua. Investoinnit koulutukseen, vihreään siirtymään ja digitalisaatioon eivät ole kulueriä, vaan edellytyksiä sille, että julkinen talous ylipäätään kestää. Jos hallitusohjelmat rakennetaan vain leikkauslogiikan varaan, ilman investointinäkökulmaa, leikataan suoraan tulevaisuudesta.

Entä Lindtman? Jos hän päätyy leikkaamaan, se ei johdu demarien ideologiasta vaan siitä, että VM:n ja nykyisen hallituslinjan perintö on rakennettu leikkausautomatiikan varaan. Mutta toivoa on: demareissa on yhä Marinin linjan tukijoita, joten uuden hallituksen ohjelmaan voi sisältyä myös realistinen visio paremmasta – jos kansalsiskeskustelulla synnytetään kaikille puolueille riittävästi poliittista painetta.

Mutta yksi kysymys mua suuresti hämmästyttää: mistä tuo persujen itsetuhoinen leikkausmania oikein kumpuaa? Onko kyse uskosta siihen, että mitä vähemmän julkista, sitä enemmän kansaa – vai siitä, että kun kaikki on leikattu, jää jäljelle vain hiljaisuus, jota voi kutsua “tasapainoksi”?

PS. Siihen velkajarrutyöryhmän mandaattiin täytyy lisätä myös kaasukahva.

On väärin puhua persujen leikkausmaniasta, hallituksessa kun on kolme muutakin puoluetta.