Mitä tekoäly osaa nyt ja mitä kenties tulevaisuudessa – miten sitä voi ja tulee nyt käyttää?

[ID10T]

Niin juuri tätä tarkoitin. Monelle AI ei koskaan voi tehdä hyvää taidetta tämän asenteen takia.

Mikä on hyvää taidetta? Arvostetussa modernin taiteen näyttelyssä oli simpanssin maalaama taulu ilman, että kukaan huomasi.
Jos tavallinen ihminen tai kohta edes taideasiantuntija ei erota AI:n ja ihmisen tekemää teosta toisistaan, mihin vedetään se hyvän taiteen raja?

Arvostetusta taiteesta kertoo tuo simpanssin maalaama taulu hyvin paljon, kun sitä ei osattu erottaa.

Aivan toisin taas on AI:n suhteen. AI:n tekemä taide tulee olemaan hyvin helppo erottamaan ihmisen tekemästä taiteesta. Ellei sitten AI:ta käsketä tekemään huonompaa taidetta kuin se normaalisti tekee. Yritetään siis saada AI:n liika täydellisuus ja teosten monimutkaisuus ja yksityiskohtaisuus enemmän ihmistaitelijan rajoitteelliseksi luomukseksi. Myös AI:n luomisen vapautta pitää rajoittaa, koska ihminen ei yhdistele erilaisia asioita useinkaan niin monipuolisesti ja mielikuvituksellisesti. Ihmistä rajoittaa näissä myös tekemisen vaiva... AI:lle on helppo yhdistellä monia vaikeasti piirrettäviä / maalattavia / tms asioita samaan teokseen, mutta ihminen ei tee koska ei jaksa.

Tässä on monta asiaa päin honkia.

- AI-taide ei ole lähtökohtaisesti ylivertaista, joten sitä ei tarvitse "huonontaa"
- AI:lla on toki kaikki taiteellinen vapaus, siitä ei ole kysymys ollutkaan
- Mikään asia ei ole ihmisellekään vaikea maalattavaksi/piirrettäväksi, koska vain sinnikkyys on rajoitteena

[marjatta1]

Totuttelemista se vaatii, että tekoälyn luoma taide voisi olla parempaa kuin ihmisen tekemä? Eilen sain kokeilla taiteen tekemistä museon käynnillä Edelfeltin tyyliin tekoälyn avulla muutamia viittä eri kohtaa klikkaamalla ja antoi alastoman naisen kuvan joka oli aika tökerö. Kyllä on tekoälyllä vielä lisää oppimista...

Tekoäly työkaluja on paljon erilaisia, parempia ja huonompia. Joitain pitää osata käyttää paremmin toiset helpompia.

Kannattaa kokeilla vaikka www.midjourney.com itse. Se on helppo ja saa aikaan näyttäviä kuvia, nykyään videoita mutta mun mielestä videot ei ole oleellisia.

Tekoälykään ei ole vielä valmis ja aika näyttää mihin kaikkeen se pystyy. Aika laiska olen katsomaan videoita, paitsi musiikissa tulee katsottua..,.

[Naturalisti]

Niin juuri tätä tarkoitin. Monelle AI ei koskaan voi tehdä hyvää taidetta tämän asenteen takia.

Mikä on hyvää taidetta? Arvostetussa modernin taiteen näyttelyssä oli simpanssin maalaama taulu ilman, että kukaan huomasi.
Jos tavallinen ihminen tai kohta edes taideasiantuntija ei erota AI:n ja ihmisen tekemää teosta toisistaan, mihin vedetään se hyvän taiteen raja?

Arvostetusta taiteesta kertoo tuo simpanssin maalaama taulu hyvin paljon, kun sitä ei osattu erottaa.

Aivan toisin taas on AI:n suhteen. AI:n tekemä taide tulee olemaan hyvin helppo erottamaan ihmisen tekemästä taiteesta. Ellei sitten AI:ta käsketä tekemään huonompaa taidetta kuin se normaalisti tekee. Yritetään siis saada AI:n liika täydellisuus ja teosten monimutkaisuus ja yksityiskohtaisuus enemmän ihmistaitelijan rajoitteelliseksi luomukseksi. Myös AI:n luomisen vapautta pitää rajoittaa, koska ihminen ei yhdistele erilaisia asioita useinkaan niin monipuolisesti ja mielikuvituksellisesti. Ihmistä rajoittaa näissä myös tekemisen vaiva... AI:lle on helppo yhdistellä monia vaikeasti piirrettäviä / maalattavia / tms asioita samaan teokseen, mutta ihminen ei tee koska ei jaksa.

Tässä on monta asiaa päin honkia.

- AI-taide ei ole lähtökohtaisesti ylivertaista, joten sitä ei tarvitse "huonontaa"
- AI:lla on toki kaikki taiteellinen vapaus, siitä ei ole kysymys ollutkaan
- Mikään asia ei ole ihmisellekään vaikea maalattavaksi/piirrettäväksi, koska vain sinnikkyys on rajoitteena

Tässä kommentissa menee nyt useampi asia sekaisin – erityisesti se, mitä tekoäly on nyt ja mitä se ehkä voisi olla tulevaisuudessa. On tärkeää erottaa nämä kaksi, jotta keskustelu pysyy selkeänä.

Nykyinen tekoäly ei ole autonominen olento. Se ei ajattele, tunne, eläydy tai tee taidetta omasta aloitteestaan. Se toimii algoritmisesti, ihmisen antamien vihjeiden ja datan perusteella. Kun sanot, että “AI:n luomisen vapautta pitää rajoittaa”, viittaat ilmeisesti siihen, että tekoäly tuottaa liian monimutkaisia tai täydellisiä teoksia – mutta tämä ei ole tekoälyn oma valinta, vaan seurausta siitä, miten se on ohjelmoitu ja mitä sille syötetään.

Toisaalta keskustelun toinen ulottuvuus – se, voiko tekoälystä joskus tulla ihmisen kaltainen autonominen olento, joka toimii sosiaalisen yhteisön jäsenenä – on kiinnostava ja filosofisesti merkittävä. Mutta sitä ei pidä sekoittaa nykytilanteeseen. Tällainen tekoäly ei voisi toimia pelkästään apriorisesti ja algoritmisesti, vaan sen olisi opittava empiirisesti ja heuristisesti, muodostettava oma maailmankuvansa ja osallistuttava kulttuuriseen vuorovaikutukseen. Se olisi enemmän kuin väline – se olisi toimija.

Korjataan vielä muutama väite:

- AI-taide ei ole “lähtökohtaisesti ylivertaista”. Se voi olla teknisesti monimutkaista, mutta se ei tee siitä automaattisesti parempaa tai huonompaa. Taiteen arvo syntyy vastaanottajan kokemuksesta, ei tuotantoprosessin vaivasta.
- AI:lla ei ole taiteellista vapautta. Se ei tee valintoja, vaan toteuttaa annettuja ohjeita. Vapaus edellyttää intentiota, jota nykyisellä tekoälyllä ei ole.
- Ihmiselle ei ole mikään “vaikeaa” piirrettäväksi tai maalattavaksi siksi, että se olisi teknisesti mahdotonta – vaan siksi, että se vaatii aikaa, taitoa ja vaivannäköä. Tämä ei tee ihmistaiteesta vähemmän arvokasta, vaan tuo siihen toisenlaisen ulottuvuuden.

Jos halutaan keskustella siitä, mitä tekoäly voisi olla tulevaisuudessa – autonominen, kulttuurisesti osallistuva olento – se on oma keskustelunsa. Mutta nykytilanteessa tekoäly on väline, ei tekijä. Ja siksi sen tuotoksia kannattaa arvioida samoin kuin muiden välineiden avulla tuotettua taidetta: sen mukaan, mitä ne herättävät meissä. Ei sen mukaan, kuka tai mikä ne on “tehnyt”.

[ID10T]

Niin juuri tätä tarkoitin. Monelle AI ei koskaan voi tehdä hyvää taidetta tämän asenteen takia.

Mikä on hyvää taidetta? Arvostetussa modernin taiteen näyttelyssä oli simpanssin maalaama taulu ilman, että kukaan huomasi.
Jos tavallinen ihminen tai kohta edes taideasiantuntija ei erota AI:n ja ihmisen tekemää teosta toisistaan, mihin vedetään se hyvän taiteen raja?

Arvostetusta taiteesta kertoo tuo simpanssin maalaama taulu hyvin paljon, kun sitä ei osattu erottaa.

Aivan toisin taas on AI:n suhteen. AI:n tekemä taide tulee olemaan hyvin helppo erottamaan ihmisen tekemästä taiteesta. Ellei sitten AI:ta käsketä tekemään huonompaa taidetta kuin se normaalisti tekee. Yritetään siis saada AI:n liika täydellisuus ja teosten monimutkaisuus ja yksityiskohtaisuus enemmän ihmistaitelijan rajoitteelliseksi luomukseksi. Myös AI:n luomisen vapautta pitää rajoittaa, koska ihminen ei yhdistele erilaisia asioita useinkaan niin monipuolisesti ja mielikuvituksellisesti. Ihmistä rajoittaa näissä myös tekemisen vaiva... AI:lle on helppo yhdistellä monia vaikeasti piirrettäviä / maalattavia / tms asioita samaan teokseen, mutta ihminen ei tee koska ei jaksa.

Tässä on monta asiaa päin honkia.

- AI-taide ei ole lähtökohtaisesti ylivertaista, joten sitä ei tarvitse "huonontaa"
- AI:lla on toki kaikki taiteellinen vapaus, siitä ei ole kysymys ollutkaan
- Mikään asia ei ole ihmisellekään vaikea maalattavaksi/piirrettäväksi, koska vain sinnikkyys on rajoitteena

Tässä kommentissa menee nyt useampi asia sekaisin – erityisesti se, mitä tekoäly on nyt ja mitä se ehkä voisi olla tulevaisuudessa. On tärkeää erottaa nämä kaksi, jotta keskustelu pysyy selkeänä.

Nykyinen tekoäly ei ole autonominen olento. Se ei ajattele, tunne, eläydy tai tee taidetta omasta aloitteestaan. Se toimii algoritmisesti, ihmisen antamien vihjeiden ja datan perusteella. Kun sanot, että “AI:n luomisen vapautta pitää rajoittaa”, viittaat ilmeisesti siihen, että tekoäly tuottaa liian monimutkaisia tai täydellisiä teoksia – mutta tämä ei ole tekoälyn oma valinta, vaan seurausta siitä, miten se on ohjelmoitu ja mitä sille syötetään.

Toisaalta keskustelun toinen ulottuvuus – se, voiko tekoälystä joskus tulla ihmisen kaltainen autonominen olento, joka toimii sosiaalisen yhteisön jäsenenä – on kiinnostava ja filosofisesti merkittävä. Mutta sitä ei pidä sekoittaa nykytilanteeseen. Tällainen tekoäly ei voisi toimia pelkästään apriorisesti ja algoritmisesti, vaan sen olisi opittava empiirisesti ja heuristisesti, muodostettava oma maailmankuvansa ja osallistuttava kulttuuriseen vuorovaikutukseen. Se olisi enemmän kuin väline – se olisi toimija.

Korjataan vielä muutama väite:

- AI-taide ei ole “lähtökohtaisesti ylivertaista”. Se voi olla teknisesti monimutkaista, mutta se ei tee siitä automaattisesti parempaa tai huonompaa. Taiteen arvo syntyy vastaanottajan kokemuksesta, ei tuotantoprosessin vaivasta.
- AI:lla ei ole taiteellista vapautta. Se ei tee valintoja, vaan toteuttaa annettuja ohjeita. Vapaus edellyttää intentiota, jota nykyisellä tekoälyllä ei ole.
- Ihmiselle ei ole mikään “vaikeaa” piirrettäväksi tai maalattavaksi siksi, että se olisi teknisesti mahdotonta – vaan siksi, että se vaatii aikaa, taitoa ja vaivannäköä. Tämä ei tee ihmistaiteesta vähemmän arvokasta, vaan tuo siihen toisenlaisen ulottuvuuden.

Jos halutaan keskustella siitä, mitä tekoäly voisi olla tulevaisuudessa – autonominen, kulttuurisesti osallistuva olento – se on oma keskustelunsa. Mutta nykytilanteessa tekoäly on väline, ei tekijä. Ja siksi sen tuotoksia kannattaa arvioida samoin kuin muiden välineiden avulla tuotettua taidetta: sen mukaan, mitä ne herättävät meissä. Ei sen mukaan, kuka tai mikä ne on “tehnyt”.

Koitapas olla tarkkana, kenelle kommentoit. Kritiikkisi oli selkeästi suunnattu Zenekalle, ei minulle.

[Pattinero]

Niin juuri tätä tarkoitin. Monelle AI ei koskaan voi tehdä hyvää taidetta tämän asenteen takia.

Mikä on hyvää taidetta? Arvostetussa modernin taiteen näyttelyssä oli simpanssin maalaama taulu ilman, että kukaan huomasi.
Jos tavallinen ihminen tai kohta edes taideasiantuntija ei erota AI:n ja ihmisen tekemää teosta toisistaan, mihin vedetään se hyvän taiteen raja?

Arvostetusta taiteesta kertoo tuo simpanssin maalaama taulu hyvin paljon, kun sitä ei osattu erottaa.

Aivan toisin taas on AI:n suhteen. AI:n tekemä taide tulee olemaan hyvin helppo erottamaan ihmisen tekemästä taiteesta. Ellei sitten AI:ta käsketä tekemään huonompaa taidetta kuin se normaalisti tekee. Yritetään siis saada AI:n liika täydellisuus ja teosten monimutkaisuus ja yksityiskohtaisuus enemmän ihmistaitelijan rajoitteelliseksi luomukseksi. Myös AI:n luomisen vapautta pitää rajoittaa, koska ihminen ei yhdistele erilaisia asioita useinkaan niin monipuolisesti ja mielikuvituksellisesti. Ihmistä rajoittaa näissä myös tekemisen vaiva... AI:lle on helppo yhdistellä monia vaikeasti piirrettäviä / maalattavia / tms asioita samaan teokseen, mutta ihminen ei tee koska ei jaksa.

En tiedä, että pitäisikö AI:n toteuttamaa taidetta kutsua edes taiteeksi, koska se ei ole sitä. Taidetta tekee vain elävä ihminen, tai joku muu luonnollinen eläin, tai ilmiö. Esimerkiksi lintujen ja muidenkin eläinten pesät ovat kuin taidetta.

AI:n tekemä taide voisi olla nimeltään vaikka konetaide tai machine art.

[Naturalisti]

Niin juuri tätä tarkoitin. Monelle AI ei koskaan voi tehdä hyvää taidetta tämän asenteen takia.

Mikä on hyvää taidetta? Arvostetussa modernin taiteen näyttelyssä oli simpanssin maalaama taulu ilman, että kukaan huomasi.
Jos tavallinen ihminen tai kohta edes taideasiantuntija ei erota AI:n ja ihmisen tekemää teosta toisistaan, mihin vedetään se hyvän taiteen raja?

Arvostetusta taiteesta kertoo tuo simpanssin maalaama taulu hyvin paljon, kun sitä ei osattu erottaa.

Aivan toisin taas on AI:n suhteen. AI:n tekemä taide tulee olemaan hyvin helppo erottamaan ihmisen tekemästä taiteesta. Ellei sitten AI:ta käsketä tekemään huonompaa taidetta kuin se normaalisti tekee. Yritetään siis saada AI:n liika täydellisuus ja teosten monimutkaisuus ja yksityiskohtaisuus enemmän ihmistaitelijan rajoitteelliseksi luomukseksi. Myös AI:n luomisen vapautta pitää rajoittaa, koska ihminen ei yhdistele erilaisia asioita useinkaan niin monipuolisesti ja mielikuvituksellisesti. Ihmistä rajoittaa näissä myös tekemisen vaiva... AI:lle on helppo yhdistellä monia vaikeasti piirrettäviä / maalattavia / tms asioita samaan teokseen, mutta ihminen ei tee koska ei jaksa.

Tässä on monta asiaa päin honkia.

- AI-taide ei ole lähtökohtaisesti ylivertaista, joten sitä ei tarvitse "huonontaa"
- AI:lla on toki kaikki taiteellinen vapaus, siitä ei ole kysymys ollutkaan
- Mikään asia ei ole ihmisellekään vaikea maalattavaksi/piirrettäväksi, koska vain sinnikkyys on rajoitteena

Tässä kommentissa menee nyt useampi asia sekaisin – erityisesti se, mitä tekoäly on nyt ja mitä se ehkä voisi olla tulevaisuudessa. On tärkeää erottaa nämä kaksi, jotta keskustelu pysyy selkeänä.

Nykyinen tekoäly ei ole autonominen olento. Se ei ajattele, tunne, eläydy tai tee taidetta omasta aloitteestaan. Se toimii algoritmisesti, ihmisen antamien vihjeiden ja datan perusteella. Kun sanot, että “AI:n luomisen vapautta pitää rajoittaa”, viittaat ilmeisesti siihen, että tekoäly tuottaa liian monimutkaisia tai täydellisiä teoksia – mutta tämä ei ole tekoälyn oma valinta, vaan seurausta siitä, miten se on ohjelmoitu ja mitä sille syötetään.

Toisaalta keskustelun toinen ulottuvuus – se, voiko tekoälystä joskus tulla ihmisen kaltainen autonominen olento, joka toimii sosiaalisen yhteisön jäsenenä – on kiinnostava ja filosofisesti merkittävä. Mutta sitä ei pidä sekoittaa nykytilanteeseen. Tällainen tekoäly ei voisi toimia pelkästään apriorisesti ja algoritmisesti, vaan sen olisi opittava empiirisesti ja heuristisesti, muodostettava oma maailmankuvansa ja osallistuttava kulttuuriseen vuorovaikutukseen. Se olisi enemmän kuin väline – se olisi toimija.

Korjataan vielä muutama väite:

- AI-taide ei ole “lähtökohtaisesti ylivertaista”. Se voi olla teknisesti monimutkaista, mutta se ei tee siitä automaattisesti parempaa tai huonompaa. Taiteen arvo syntyy vastaanottajan kokemuksesta, ei tuotantoprosessin vaivasta.
- AI:lla ei ole taiteellista vapautta. Se ei tee valintoja, vaan toteuttaa annettuja ohjeita. Vapaus edellyttää intentiota, jota nykyisellä tekoälyllä ei ole.
- Ihmiselle ei ole mikään “vaikeaa” piirrettäväksi tai maalattavaksi siksi, että se olisi teknisesti mahdotonta – vaan siksi, että se vaatii aikaa, taitoa ja vaivannäköä. Tämä ei tee ihmistaiteesta vähemmän arvokasta, vaan tuo siihen toisenlaisen ulottuvuuden.

Jos halutaan keskustella siitä, mitä tekoäly voisi olla tulevaisuudessa – autonominen, kulttuurisesti osallistuva olento – se on oma keskustelunsa. Mutta nykytilanteessa tekoäly on väline, ei tekijä. Ja siksi sen tuotoksia kannattaa arvioida samoin kuin muiden välineiden avulla tuotettua taidetta: sen mukaan, mitä ne herättävät meissä. Ei sen mukaan, kuka tai mikä ne on “tehnyt”.

Koitapas olla tarkkana, kenelle kommentoit. Kritiikkisi oli selkeästi suunnattu Zenekalle, ei minulle.

Sinä kirjoitit:

Tässä on monta asiaa päin honkia.

- AI-taide ei ole lähtökohtaisesti ylivertaista, joten sitä ei tarvitse "huonontaa"
- AI:lla on toki kaikki taiteellinen vapaus, siitä ei ole kysymys ollutkaan
- Mikään asia ei ole ihmisellekään vaikea maalattavaksi/piirrettäväksi, koska vain sinnikkyys on rajoitteena

Tuosta ei selviä onko lista luettelo kritiikkisi kohteista vai luettelo tekemistäsi oikaisuista.

Minä taas aloitin oman kommenttini näin:

Tässä kommentissa menee nyt useampi asia sekaisin – erityisesti se, mitä tekoäly on nyt ja mitä se ehkä voisi olla tulevaisuudessa. On tärkeää erottaa nämä kaksi, jotta keskustelu pysyy selkeänä. ...

Tulkitsit sen ilmeisesti kritiikiksi omaan kommenttiisi, mutta sen voi lukea myös hyväksyväksi vastaukseksi – mutta kumpaan kommenttisi mahdolliseen tulkintaan? Ehkä meidän molempien tulisi olla täsmällisempiä.

Ei nyt kuitenkaan aleta väittelemään siitä kenelle kommentti oli suunnattu. Oleellista on se, mitä tuli sanottua.

Toisinsanoen: kysyn nyt missä kohdin olet sanomastani samaa ja/tai eri mieltä?

[Deimos]

Generatiivisella tekoälyllä valmistettu räiskintäpeli on sekava sillisalaatti, jossa ei ole mitään järkeä.

https://muropaketti.com/pelit/peliuutis ... tapelilta/

“AI-pelit tulevat olemaan uskomattomia”, Shumer on kirjoittanut saatesanoiksi.

Ylisanoista huolimatta Shumerin ”peli” on heikkotasoiselta vaikuttava FPS-räiskintä, jonka ainoaksi ansioksi jää sen selkeä esimerkki siitä, ettei generatiivinen tekoäly välttämättä sovellu pelikehitykseen.

Suoraviivaisen putkijuoksun erikoisuuksiin kuuluu esimerkiksi se, että aseella ammuttaessa ruutuun ilmestyy jatkuvasti roskapilvi, joka yleensä syntyy vain, kun ammus osuu seinään.

Lisäksi nähdään ammuskelua, joka ei näytä tulevan yhtään mistään.

Demon outouksiin voi laskea näiden ohella fysiikan lakeja uhmaavan seinästä tulevan metrojunan ja toisen metron, joka jättää jälkeensä merkilliset portaat.

Myöskään valikoissa ei mitään järkeä.

Shumer on HyperWrite-yhtiön toimitusjohtaja. Se tarjoaa uusia AI-työkaluja kuten “Team Member Praise Generator” ja “AI Sympathy Message Generator by HyperWrite for Heartfeld Cards”.

Mitä enemmän olen ollut tekemisissä "Tekoälyjen" kanssa sen pessimistisemmäksi olen koko ajan tullut. Ehkä olen aika vittumainen mutta toivon että tämä helvetin koko AI-buumi on suuri kupla. En näe generatiivista tekoälyä kuin laajennettuna Google-hakuna. Vieläpä aika paskana ja hyvin epäluotettavana sellaisena.

Juu, kyllä AI tulevaisuudessa pystyy jopa pyyhkimään takapuolesi. Olen ihan varma että se kehittyy jopa sille tasolle. Internetistä piti myös tulla "Tiedon valtatie".

[Deimos]

Niin juuri tätä tarkoitin. Monelle AI ei koskaan voi tehdä hyvää taidetta tämän asenteen takia.

Mikä on hyvää taidetta? Arvostetussa modernin taiteen näyttelyssä oli simpanssin maalaama taulu ilman, että kukaan huomasi.
Jos tavallinen ihminen tai kohta edes taideasiantuntija ei erota AI:n ja ihmisen tekemää teosta toisistaan, mihin vedetään se hyvän taiteen raja?

Arvostetusta taiteesta kertoo tuo simpanssin maalaama taulu hyvin paljon, kun sitä ei osattu erottaa.

Aivan toisin taas on AI:n suhteen. AI:n tekemä taide tulee olemaan hyvin helppo erottamaan ihmisen tekemästä taiteesta. Ellei sitten AI:ta käsketä tekemään huonompaa taidetta kuin se normaalisti tekee. Yritetään siis saada AI:n liika täydellisuus ja teosten monimutkaisuus ja yksityiskohtaisuus enemmän ihmistaitelijan rajoitteelliseksi luomukseksi. Myös AI:n luomisen vapautta pitää rajoittaa, koska ihminen ei yhdistele erilaisia asioita useinkaan niin monipuolisesti ja mielikuvituksellisesti. Ihmistä rajoittaa näissä myös tekemisen vaiva... AI:lle on helppo yhdistellä monia vaikeasti piirrettäviä / maalattavia / tms asioita samaan teokseen, mutta ihminen ei tee koska ei jaksa.

En tiedä, että pitäisikö AI:n toteuttamaa taidetta kutsua edes taiteeksi, koska se ei ole sitä. Taidetta tekee vain elävä ihminen, tai joku muu luonnollinen eläin, tai ilmiö. Esimerkiksi lintujen ja muidenkin eläinten pesät ovat kuin taidetta.

AI:n tekemä taide voisi olla nimeltään vaikka konetaide tai machine art.

Tuohon ei ole yhtään mitään lisättävää. Juuri näin asia on.

Kaikki koneiden tekemä "Taide" pitäisi merkitä selkeästi julkaistaan se missä hyvänsä. Se voisi olla hyvinkin varoitusmerkintä.

Piirtäköön täällä kuka hyvänsä mitä tahansa ja tehköön mitä tahansa taidetta kun se on vaikka nimimerkin itsensä tekemää niin arvostan sitä pilviin saakka oli laatu mikä hyvänsä. Se on kuitenkin inhimillisen olennon tuottama, ehkä verellä ja kyynelillä tehty.

[Elämänsankari]

Tässä hyvä esimerkki käytöstä, kusetus. Toki monen moraali kusetyksen sallii, ja ehkäpä suuresti sit ihmettelee miksi ihmiset ei enää usko mihinkään "tietoon"..


https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000011577756.html


Brittilehti The Guardian kertoo karun esimerkin: Tekoälyn tuottamat kuvat äärimmäisestä köyhyydestä, lapsista ja seksuaalisesta väkivallasta selviytyneistä ovat yleistyneet nopeasti kansalaisjärjestöjen kampanjoissa ja kaupallisissa kuvapankeissa.

Lehden mukaan ilmiö on herättänyt huolta ammattilaisten keskuudessa, jotka puhuvat nyt uuden aikakauden köyhyyspornosta.

Kuvien käyttöä perustellaan usein kustannustehokkuudella: tekoälykuvat maksavat muutaman kympin, eivätkä vaadi kuvauslupia.

Ilmiötä on tutkinut belgialaistutkija Arsenii Alenichev, joka on kerännyt yli sata tekoälyllä tuotettua kuvaa, joita käytetään nälän ja seksuaalisen väkivallan vastaisissa kampanjoissa. Kuvissa toistuvat stereotyyppiset asetelmat: lapset mutaisessa vedessä, halkeileva maa, kyynel poskella ja valkoihoinen vapaaehtoinen mustien lasten keskellä.

Alenichev huomauttaa The Guardianissa, että kuvat eivät vain ylläpidä vanhoja mielikuvia, vaan myös pahimmillaan kouluttavat seuraavan sukupolven tekoälymalleja toistamaan niitä.

[Naturalisti]

Tässä hyvä esimerkki käytöstä, kusetus. Toki monen moraali kusetyksen sallii, ja ehkäpä suuresti sit ihmettelee miksi ihmiset ei enää usko mihinkään "tietoon"..


https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000011577756.html


Brittilehti The Guardian kertoo karun esimerkin: Tekoälyn tuottamat kuvat äärimmäisestä köyhyydestä, lapsista ja seksuaalisesta väkivallasta selviytyneistä ovat yleistyneet nopeasti kansalaisjärjestöjen kampanjoissa ja kaupallisissa kuvapankeissa.

Lehden mukaan ilmiö on herättänyt huolta ammattilaisten keskuudessa, jotka puhuvat nyt uuden aikakauden köyhyyspornosta.

Kuvien käyttöä perustellaan usein kustannustehokkuudella: tekoälykuvat maksavat muutaman kympin, eivätkä vaadi kuvauslupia.

Ilmiötä on tutkinut belgialaistutkija Arsenii Alenichev, joka on kerännyt yli sata tekoälyllä tuotettua kuvaa, joita käytetään nälän ja seksuaalisen väkivallan vastaisissa kampanjoissa. Kuvissa toistuvat stereotyyppiset asetelmat: lapset mutaisessa vedessä, halkeileva maa, kyynel poskella ja valkoihoinen vapaaehtoinen mustien lasten keskellä.

Alenichev huomauttaa The Guardianissa, että kuvat eivät vain ylläpidä vanhoja mielikuvia, vaan myös pahimmillaan kouluttavat seuraavan sukupolven tekoälymalleja toistamaan niitä.

Tekoälyllä tuotettujen köyhyyttä ja kärsimystä kuvaavien kuvien käyttö kampanjoissa nostaa esiin vakavan eettisen ongelman: kun kuvien aitous korvataan algoritmisella illuusiolla, vaarana on sekä moraalinen etääntyminen että stereotypioiden uusintaminen.

Tässä Elämänsankarin nostamassa tapauksessa kyse ei ole vain “kusetuksesta” yksittäisessä kampanjassa, vaan laajemmasta ilmiöstä, jossa tekoälyllä tuotettu visuaalinen sisältö alkaa korvata dokumentaarista todellisuutta. Kun kuvissa toistuvat halkeileva maa, kyynel poskella ja valkoihoinen vapaaehtoinen mustien lasten keskellä, ei vain rakenneta emotionaalista vaikutusta – vaan vahvistetaan kolonialistisia kuvastoja, jotka eivät välttämättä vastaa nykyistä todellisuutta.

Belgialaistutkija Arsenii Alenichevin havainto siitä, että nämä kuvat kouluttavat seuraavan sukupolven tekoälymalleja toistamaan samoja vinoutumia, on erityisen huolestuttava. Tekoäly ei vain toista kulttuurisia kliseitä – se oppii niistä, ja alkaa tuottaa niitä yhä uudelleen, ellei kehityksessä oteta käyttöön kriittisiä korjausmekanismeja.

Tässä valossa on helppo yhtyä EU:n Suomalaisen digikomissaari Henna Virkkusen näkemykseen, jonka hän esitti Demokraatille.

---

Henna Virkkusen esiin nostamat säätelykeinot tarjoavat juuri niitä välineitä, joilla Elämänsankarin kuvaamat tekoälyn väärinkäytön ongelmat – kuten köyhyyspornon kaltaiset vinoutuneet kuvastot – voidaan ehkäistä ja korvata vastuullisella teknologian käytöllä.

EU:n digikomissaari Henna Virkkunen korostaa Demokraatin haastattelussa, että tekoälyn vinoutuminen ei ole pelkkä tekninen riski, vaan kulttuurinen ja yhteiskunnallinen haaste, joka vaatii sääntelyä, läpinäkyvyyttä ja eettistä ohjausta. Tämä on suora vastaus Elämänsankarin nostamaan huoleen: kun tekoälyllä tuotetaan kuvia äärimmäisestä köyhyydestä tai seksuaalisesta väkivallasta, vaarana ei ole vain moraalinen etääntyminen, vaan myös stereotypioiden uusintaminen ja niiden normalisoituminen osaksi visuaalista kulttuuria.

Virkkunen painottaa, että EU:n tekoälyasetus lähtee periaatteesta, jossa riskit tunnistetaan ja rajat asetetaan. Tekoälyä ei saa käyttää “miten ja missä hyvänsä”, vaan sen käyttöön tarvitaan vastuullinen kehys, joka huomioi teknologian vaikutukset demokratiaan, ihmisoikeuksiin ja kulttuuriseen monimuotoisuuteen. Tämä on erityisen tärkeää tilanteissa, joissa tekoälyä käytetään visuaalisen todellisuuden rakentamiseen – kuten kampanjakuvissa, mediassa tai koulutusmateriaalissa.

Virkkusen linjaus tarjoaa kolme keskeistä ratkaisua:

• Säätely ja valvonta: Tekoälyn käyttöä ohjataan lainsäädännöllä, joka estää vinoutuneiden mallien leviämisen ja edellyttää datan laadun tarkastelua.

• Läpinäkyvyys: Tekoälyllä tuotetun sisällön alkuperä on merkittävä selkeästi, jotta vastaanottaja voi arvioida sen kontekstin ja tarkoituksen.

• Kulttuurinen vastuu: EU:n linjauksissa korostetaan, että teknologia ei saa vahvistaa syrjiviä rakenteita – vaan sen on tuettava inhimillistä arvokkuutta ja moninaisuutta.

Tämä lähestymistapa ei vain rajoita tekoälyn käyttöä – se mahdollistaa sen vastuullisen kehityksen. Kun tekoälyä käytetään eettisesti, se voi tukea kampanjoita, koulutusta ja kulttuurista vuoropuhelua ilman että se toistaa haitallisia kuvastoja. Ja juuri siksi Virkkusen linjaus on tärkeä: se ei ole pelkkä tekninen säätö, vaan kulttuurinen kannanotto siihen, millaista todellisuutta haluamme rakentaa.

Lähde:
• Suomalaiskomissaari Demokraatille: ”Tekoälyn vinoutuminen pitää estää säätelyllä” ( https://demokraatti.fi/suomalaiskomissa ... saatelylla)

[ID10T]

Tässä hyvä esimerkki käytöstä, kusetus. Toki monen moraali kusetyksen sallii, ja ehkäpä suuresti sit ihmettelee miksi ihmiset ei enää usko mihinkään "tietoon"..


https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000011577756.html


Brittilehti The Guardian kertoo karun esimerkin: Tekoälyn tuottamat kuvat äärimmäisestä köyhyydestä, lapsista ja seksuaalisesta väkivallasta selviytyneistä ovat yleistyneet nopeasti kansalaisjärjestöjen kampanjoissa ja kaupallisissa kuvapankeissa.

Lehden mukaan ilmiö on herättänyt huolta ammattilaisten keskuudessa, jotka puhuvat nyt uuden aikakauden köyhyyspornosta.

Kuvien käyttöä perustellaan usein kustannustehokkuudella: tekoälykuvat maksavat muutaman kympin, eivätkä vaadi kuvauslupia.

Ilmiötä on tutkinut belgialaistutkija Arsenii Alenichev, joka on kerännyt yli sata tekoälyllä tuotettua kuvaa, joita käytetään nälän ja seksuaalisen väkivallan vastaisissa kampanjoissa. Kuvissa toistuvat stereotyyppiset asetelmat: lapset mutaisessa vedessä, halkeileva maa, kyynel poskella ja valkoihoinen vapaaehtoinen mustien lasten keskellä.

Alenichev huomauttaa The Guardianissa, että kuvat eivät vain ylläpidä vanhoja mielikuvia, vaan myös pahimmillaan kouluttavat seuraavan sukupolven tekoälymalleja toistamaan niitä.

Tekoälyllä tuotettujen köyhyyttä ja kärsimystä kuvaavien kuvien käyttö kampanjoissa nostaa esiin vakavan eettisen ongelman: kun kuvien aitous korvataan algoritmisella illuusiolla, vaarana on sekä moraalinen etääntyminen että stereotypioiden uusintaminen.

Tässä Elämänsankarin nostamassa tapauksessa kyse ei ole vain “kusetuksesta” yksittäisessä kampanjassa, vaan laajemmasta ilmiöstä, jossa tekoälyllä tuotettu visuaalinen sisältö alkaa korvata dokumentaarista todellisuutta. Kun kuvissa toistuvat halkeileva maa, kyynel poskella ja valkoihoinen vapaaehtoinen mustien lasten keskellä, ei vain rakenneta emotionaalista vaikutusta – vaan vahvistetaan kolonialistisia kuvastoja, jotka eivät välttämättä vastaa nykyistä todellisuutta.

Belgialaistutkija Arsenii Alenichevin havainto siitä, että nämä kuvat kouluttavat seuraavan sukupolven tekoälymalleja toistamaan samoja vinoutumia, on erityisen huolestuttava. Tekoäly ei vain toista kulttuurisia kliseitä – se oppii niistä, ja alkaa tuottaa niitä yhä uudelleen, ellei kehityksessä oteta käyttöön kriittisiä korjausmekanismeja.

Tässä valossa on helppo yhtyä EU:n Suomalaisen digikomissaari Henna Virkkusen näkemykseen, jonka hän esitti Demokraatille.

---

Henna Virkkusen esiin nostamat säätelykeinot tarjoavat juuri niitä välineitä, joilla Elämänsankarin kuvaamat tekoälyn väärinkäytön ongelmat – kuten köyhyyspornon kaltaiset vinoutuneet kuvastot – voidaan ehkäistä ja korvata vastuullisella teknologian käytöllä.

EU:n digikomissaari Henna Virkkunen korostaa Demokraatin haastattelussa, että tekoälyn vinoutuminen ei ole pelkkä tekninen riski, vaan kulttuurinen ja yhteiskunnallinen haaste, joka vaatii sääntelyä, läpinäkyvyyttä ja eettistä ohjausta. Tämä on suora vastaus Elämänsankarin nostamaan huoleen: kun tekoälyllä tuotetaan kuvia äärimmäisestä köyhyydestä tai seksuaalisesta väkivallasta, vaarana ei ole vain moraalinen etääntyminen, vaan myös stereotypioiden uusintaminen ja niiden normalisoituminen osaksi visuaalista kulttuuria.

Virkkunen painottaa, että EU:n tekoälyasetus lähtee periaatteesta, jossa riskit tunnistetaan ja rajat asetetaan. Tekoälyä ei saa käyttää “miten ja missä hyvänsä”, vaan sen käyttöön tarvitaan vastuullinen kehys, joka huomioi teknologian vaikutukset demokratiaan, ihmisoikeuksiin ja kulttuuriseen monimuotoisuuteen. Tämä on erityisen tärkeää tilanteissa, joissa tekoälyä käytetään visuaalisen todellisuuden rakentamiseen – kuten kampanjakuvissa, mediassa tai koulutusmateriaalissa.

Virkkusen linjaus tarjoaa kolme keskeistä ratkaisua:

• Säätely ja valvonta: Tekoälyn käyttöä ohjataan lainsäädännöllä, joka estää vinoutuneiden mallien leviämisen ja edellyttää datan laadun tarkastelua.

• Läpinäkyvyys: Tekoälyllä tuotetun sisällön alkuperä on merkittävä selkeästi, jotta vastaanottaja voi arvioida sen kontekstin ja tarkoituksen.

• Kulttuurinen vastuu: EU:n linjauksissa korostetaan, että teknologia ei saa vahvistaa syrjiviä rakenteita – vaan sen on tuettava inhimillistä arvokkuutta ja moninaisuutta.

Tämä lähestymistapa ei vain rajoita tekoälyn käyttöä – se mahdollistaa sen vastuullisen kehityksen. Kun tekoälyä käytetään eettisesti, se voi tukea kampanjoita, koulutusta ja kulttuurista vuoropuhelua ilman että se toistaa haitallisia kuvastoja. Ja juuri siksi Virkkusen linjaus on tärkeä: se ei ole pelkkä tekninen säätö, vaan kulttuurinen kannanotto siihen, millaista todellisuutta haluamme rakentaa.

Lähde:
• Suomalaiskomissaari Demokraatille: ”Tekoälyn vinoutuminen pitää estää säätelyllä” ( https://demokraatti.fi/suomalaiskomissa ... saatelylla)

Virkkunen tarjoaa tuossa pelkkää sanahelinää. Tekoälyn käytön valvonta on erittäin vaikeaa.

Harjoittaako tekoäly muuten kulttuurista omimista, jos se tuottaa kuvan, jossa esiintyy etnisiä kulttuurivähemmistöjä? Jos minä pistän päähäni intiaanipäähineen, se on kulttuurista omimista. Samoin kirjallisuudessa puhutaan kulttuuriappropriaatiosta, jos toiselle kulttuurille tunnusomaisten asioiden hyödyntäminen on juridisesti, moraalisesti tai eettisesti arveluttavaa tai poliittisessa tai ideologisessa mielessä kielteisesti latautunutta. Mutta eikö sama päde myös tekoälyyn kuvien osalta? Tekoälyhän ei itsessään omaa kulttuurista taustaa, joten se "omii" kaiken.

[Konemies]

Tekoälyt voisivat ottaa sähköverkot ja energiantuotannon hoitaakseen niin sähkön hinta vakiintuisi.

https://www.tekniikkatalous.fi/uutiset/ ... ecd690b273

[Konemies]

Tuhoaako Supertekoäly ihmiset?

https://www.is.fi/digitoday/art-2000011588287.html

[OlliS]

Kulttuuri tässäkin kehittyy ja rauhoittuu. Kaikkea voi käyttää hyvään ja pahaan. Tarvitaan tekoäly moderaattorit ja poliisit kuten muissakin asioissa.

[Naturalisti]

Tässä hyvä esimerkki käytöstä, kusetus. Toki monen moraali kusetyksen sallii, ja ehkäpä suuresti sit ihmettelee miksi ihmiset ei enää usko mihinkään "tietoon"..


https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000011577756.html


Brittilehti The Guardian kertoo karun esimerkin: Tekoälyn tuottamat kuvat äärimmäisestä köyhyydestä, lapsista ja seksuaalisesta väkivallasta selviytyneistä ovat yleistyneet nopeasti kansalaisjärjestöjen kampanjoissa ja kaupallisissa kuvapankeissa.

Lehden mukaan ilmiö on herättänyt huolta ammattilaisten keskuudessa, jotka puhuvat nyt uuden aikakauden köyhyyspornosta.

Kuvien käyttöä perustellaan usein kustannustehokkuudella: tekoälykuvat maksavat muutaman kympin, eivätkä vaadi kuvauslupia.

Ilmiötä on tutkinut belgialaistutkija Arsenii Alenichev, joka on kerännyt yli sata tekoälyllä tuotettua kuvaa, joita käytetään nälän ja seksuaalisen väkivallan vastaisissa kampanjoissa. Kuvissa toistuvat stereotyyppiset asetelmat: lapset mutaisessa vedessä, halkeileva maa, kyynel poskella ja valkoihoinen vapaaehtoinen mustien lasten keskellä.

Alenichev huomauttaa The Guardianissa, että kuvat eivät vain ylläpidä vanhoja mielikuvia, vaan myös pahimmillaan kouluttavat seuraavan sukupolven tekoälymalleja toistamaan niitä.

Tekoälyllä tuotettujen köyhyyttä ja kärsimystä kuvaavien kuvien käyttö kampanjoissa nostaa esiin vakavan eettisen ongelman: kun kuvien aitous korvataan algoritmisella illuusiolla, vaarana on sekä moraalinen etääntyminen että stereotypioiden uusintaminen.

Tässä Elämänsankarin nostamassa tapauksessa kyse ei ole vain “kusetuksesta” yksittäisessä kampanjassa, vaan laajemmasta ilmiöstä, jossa tekoälyllä tuotettu visuaalinen sisältö alkaa korvata dokumentaarista todellisuutta. Kun kuvissa toistuvat halkeileva maa, kyynel poskella ja valkoihoinen vapaaehtoinen mustien lasten keskellä, ei vain rakenneta emotionaalista vaikutusta – vaan vahvistetaan kolonialistisia kuvastoja, jotka eivät välttämättä vastaa nykyistä todellisuutta.

Belgialaistutkija Arsenii Alenichevin havainto siitä, että nämä kuvat kouluttavat seuraavan sukupolven tekoälymalleja toistamaan samoja vinoutumia, on erityisen huolestuttava. Tekoäly ei vain toista kulttuurisia kliseitä – se oppii niistä, ja alkaa tuottaa niitä yhä uudelleen, ellei kehityksessä oteta käyttöön kriittisiä korjausmekanismeja.

Tässä valossa on helppo yhtyä EU:n Suomalaisen digikomissaari Henna Virkkusen näkemykseen, jonka hän esitti Demokraatille.

---

Henna Virkkusen esiin nostamat säätelykeinot tarjoavat juuri niitä välineitä, joilla Elämänsankarin kuvaamat tekoälyn väärinkäytön ongelmat – kuten köyhyyspornon kaltaiset vinoutuneet kuvastot – voidaan ehkäistä ja korvata vastuullisella teknologian käytöllä.

EU:n digikomissaari Henna Virkkunen korostaa Demokraatin haastattelussa, että tekoälyn vinoutuminen ei ole pelkkä tekninen riski, vaan kulttuurinen ja yhteiskunnallinen haaste, joka vaatii sääntelyä, läpinäkyvyyttä ja eettistä ohjausta. Tämä on suora vastaus Elämänsankarin nostamaan huoleen: kun tekoälyllä tuotetaan kuvia äärimmäisestä köyhyydestä tai seksuaalisesta väkivallasta, vaarana ei ole vain moraalinen etääntyminen, vaan myös stereotypioiden uusintaminen ja niiden normalisoituminen osaksi visuaalista kulttuuria.

Virkkunen painottaa, että EU:n tekoälyasetus lähtee periaatteesta, jossa riskit tunnistetaan ja rajat asetetaan. Tekoälyä ei saa käyttää “miten ja missä hyvänsä”, vaan sen käyttöön tarvitaan vastuullinen kehys, joka huomioi teknologian vaikutukset demokratiaan, ihmisoikeuksiin ja kulttuuriseen monimuotoisuuteen. Tämä on erityisen tärkeää tilanteissa, joissa tekoälyä käytetään visuaalisen todellisuuden rakentamiseen – kuten kampanjakuvissa, mediassa tai koulutusmateriaalissa.

Virkkusen linjaus tarjoaa kolme keskeistä ratkaisua:

• Säätely ja valvonta: Tekoälyn käyttöä ohjataan lainsäädännöllä, joka estää vinoutuneiden mallien leviämisen ja edellyttää datan laadun tarkastelua.

• Läpinäkyvyys: Tekoälyllä tuotetun sisällön alkuperä on merkittävä selkeästi, jotta vastaanottaja voi arvioida sen kontekstin ja tarkoituksen.

• Kulttuurinen vastuu: EU:n linjauksissa korostetaan, että teknologia ei saa vahvistaa syrjiviä rakenteita – vaan sen on tuettava inhimillistä arvokkuutta ja moninaisuutta.

Tämä lähestymistapa ei vain rajoita tekoälyn käyttöä – se mahdollistaa sen vastuullisen kehityksen. Kun tekoälyä käytetään eettisesti, se voi tukea kampanjoita, koulutusta ja kulttuurista vuoropuhelua ilman että se toistaa haitallisia kuvastoja. Ja juuri siksi Virkkusen linjaus on tärkeä: se ei ole pelkkä tekninen säätö, vaan kulttuurinen kannanotto siihen, millaista todellisuutta haluamme rakentaa.

Lähde:
• Suomalaiskomissaari Demokraatille: ”Tekoälyn vinoutuminen pitää estää säätelyllä” ( https://demokraatti.fi/suomalaiskomissa ... saatelylla)

Virkkunen tarjoaa tuossa pelkkää sanahelinää. Tekoälyn käytön valvonta on erittäin vaikeaa.

Harjoittaako tekoäly muuten kulttuurista omimista, jos se tuottaa kuvan, jossa esiintyy etnisiä kulttuurivähemmistöjä? Jos minä pistän päähäni intiaanipäähineen, se on kulttuurista omimista. Samoin kirjallisuudessa puhutaan kulttuuriappropriaatiosta, jos toiselle kulttuurille tunnusomaisten asioiden hyödyntäminen on juridisesti, moraalisesti tai eettisesti arveluttavaa tai poliittisessa tai ideologisessa mielessä kielteisesti latautunutta. Mutta eikö sama päde myös tekoälyyn kuvien osalta? Tekoälyhän ei itsessään omaa kulttuurista taustaa, joten se "omii" kaiken.

Tässä kommentissa menee nyt sekaisin tekoälyn toiminta ja ihmisen kulttuurinen vastuu. Tekoäly ei pistä itse päähänsä intiaanipäähinettä – eikä se tee mitään itsenäisesti. Se ei omaa kulttuurista taustaa, eikä myöskään tee valintoja. Se toimii sen mukaan, mitä sen päähän on laitettu: opetusdata, algoritmit, painotukset, käyttöohjeet. Ja juuri siksi on tärkeää valvoa mitä sen päähän pannaan.

Kulttuurinen omiminen tekoälyn kohdalla ei ole tekoälyn “syy” – vaan sen taustalla olevien ihmisten, datan ja järjestelmien. Jos tekoäly tuottaa kuvan, jossa esiintyy kulttuurivähemmistöjä stereotypioiden kautta, kyse ei ole siitä, että tekoäly “omii kaiken”, vaan siitä, että se toistaa sitä, mitä sille on syötetty. Ja juuri siksi Henna Virkkusen esiin nostama säätely on tärkeää: ei siksi, että valvonta olisi helppoa – vaan siksi, että se on välttämätöntä.

Virkkusen linjauksia voi toki kritisoida, mutta niiden leimaaminen pelkäksi “sanahelinäksi” ilman perusteluja herättää kysymyksen: mikä motiivi on tämän väheksynnän takana?
– Onko kyse epäluottamuksesta poliittista säätelyä kohtaan?
– Vai kenties siitä, että tekoälyn kulttuurinen vaikutus koetaan liian vaikeaksi hahmottaa?

Joka tapauksessa: vaikeus ei ole syy luopua vastuusta. Tekoäly ei ole neutraali väline – se on kulttuurinen peili, joka heijastaa sille syötettyjä arvoja. Jos haluamme, että se ei vahvista vinoutumia, meidän on säädeltävä, valvottava ja keskusteltava. Ja juuri siksi Virkkusen linjaus ei ole sanahelinää – vaan kutsu yhteiseen vastuunkantoon.