Vaikea minun on väittää vastaan sinun inhorealismiasi – se on johdonmukaista ja selvästi pitkän pohdinnan tulosta. Myönnän, että monessa kohtaa näen saman maiseman kuin sinä, mutta ehkä eri valossa. Ehkä kyse on temperamentista, ehkä jostain muusta.Neutroni kirjoitti: ↑03 Marras 2025, 18:09Varmaan parempi kohtaaminen on mahdollinen, jos kohtaaminen on mahdollinen. Ei se tietysti varmaa ole, että tänne tulee joku superolio pystytämään kosmisen datakeskuksen ja pyyhkäisee siinä ohimennen huomaamatta ihmiset tieltään. Kritisoin lähinnä sitä, että annoit ymmärtää että kaikki odotukset ikävyyksien mahdollisuudesta ovat epärealistisia, koska olennot ovat väistämättä jotenkin superhyviä.Naturalisti kirjoitti: ↑02 Marras 2025, 13:31 En kuitenkaan usko, että toive paremmasta kohtaamisesta olisi irrationaalinen. Se ei perustu uskoon universaaliin hyvyyteen, vaan siihen, että teknisesti ja käsitteellisesti kehittynyt sivilisaatio olisi todennäköisesti joutunut ratkomaan omat valtapelinsä, tuhokapitalisminsa ja denialisminsa ennen kuin se kykenee ylittämään tähtienväliset etäisyydet. Jos se ei ole selvinnyt niistä, se ei tule – tai ei tule kauaa.
Emme opi emmekä tule oppimaan. Minun inhorealistinen ratkaisu on olla kuvittelematta tuollaisia onnistumisia, jotka ovat mahdottomia. Ehkä joku ihmisen seuraajalaji joskus oppii jonkun ihmeellisen mekanismin kautta, mutta ei se sitten enää ole H. sapiens.Jos emme opi tulemaan toimeen keskenämme, miten voisimme kuvitella onnistuvamme siinä toisenlaisen tietoisuuden kanssa?
Näkisin, että tuossa syy ja seuraus ei mene niin, että wannabe-diktaattori kaappaa vallan ja alkaa lietsoa pelkoa. Se menee niin, että pelokas konservatiivisesti ajatteleva kansanosa nostaa valtaan vahvan johtajan, joka ottaa heidän pelkonsa tosissaan ja on valmis rajuihinkin toimiin pelon aiheiden poistamiseksi tai lieventämiseksi. Nytkin, kun loppuliukuun lähtenyt tuhokapitalismi on alkanut kurjistaa länsimaiden ihmisiä, avuksi ei suinkaan huudeta demokratiaa ja oikeutta, vaan fasistipopulisteja, jotka ottava ihmisten pelot tosissaan ja uskaltavat käydä rajuihin toimiin pelon aiheita vastaan.Inhorealistinen retoriikka on myös se, jolla autoritaariset ja vallanhimoiset tahot oikeuttavat kontrollia, sulkeutumista ja jopa väkivaltaa. "Koska emme voi tietää, meidän on varauduttava pahimpaan" – ja siksi suljettava rajat, vaiennettava toisinajattelijat, torjuttava kaikki vieras.
Niin ihmiskunta toimii reaalitodellisuudessa, vaikka te optimistit tietysti keksitte aina omat tekosyyt, miksi se vain näyttää siltä, mutta olemme aina jonkun paratiisin kynnyksellä.
Tuo on totta. En minä sitä kiistä, että pelko alkaa helposti hallita ja muodostaa positiivisen takaisinkytkennän, joka tuo diktatuurin ja tuhoaa hyvinvoinnin. Mutta tuokin on asia, jota pitäisi lähestyä eliittitasolta ymmärtämällä sen miten ihmiseläimet toimivat, mutta he ovat tietysti omien eläimellisten viettiensä marionetteja. Ruohonjuuritasolta ei oikein voi puuttua rappiokehitykseen.En väitä, että kaikki ikävät skenaariot olisivat vain vainoharhaisia. Mutta väitän, että pelon varaan rakentuva ajattelu ei ole ainoa rationaalinen vaihtoehto. Jos emme uskalla kuvitella parempaa, emme myöskään voi rakentaa sitä. Ja ehkä juuri siksi tämä keskustelu on tärkeä – koska se pakottaa meidät katsomaan omia ajattelutottumuksiamme silmästä silmään.
En pidä proletariaatin diktatuuria edes välivaiheessa mahdollisena etenemiskeinona kohti demokraattisempaa tulevaisuutta. Diktatuuri tuppaa jäämään pysyväksi – pelon varaan rakentuva vallankäyttö ei sovi minulle missään vaiheessa. Se on itseään ruokkiva mekanismi, joka harvoin purkautuu ilman väkivaltaa.
Tässä taitaa kiteytyä meidän näkemyseromme. Sinä näet ihmiseläimen viettien marionettina, jonka kehityskulkuja ohjaa entropia ja pelko. Minä taas ajattelen, että vaikka nuo voimat ovat todellisia, ne eivät ole ainoita. Vaikka vallitseva päällysrakenne – Hararin termein kuvitteellinen yhteisö – on olemassa hallitsevana ihmisten korvienvälissä, se ei ole mikään luonnonlaki. Yhteiskunnan toiminnan säännönmukaisuudet eivät ole pysyviä, vaan ne muuttuvat, kun ihmisten ajattelutottumukset muuttuvat. Kuningas on kuningas vain niin kauan kuin riittävän moni niin uskoo.
Niin kauan kuin meillä on vielä demokratia, siitä on syytä pitää kiinni – ja vaikuttaa kaikilla käytettävissä olevilla kanavilla. Ei riitä, että vaikutetaan vain vaaleissa; vaikuttaa täytyy myös vaalien välillä. Paineita päättäjiin on tuotava ruohonjuuritasolta jatkuvasti ja kaikilla kansalaisaktiivisuuden keinoilla. Vain niin rappiokehitys voidaan pysäyttää ja suuntaa muuttaa. Vain niin voidaan aktivoida uutta ajattelua, keskustelua ja vaihtoehtoja. Kaikki ei ratkea kerralla, mutta kaikkea voidaan muuttaa. Pienikin muutos ajattelussa voi ajan myötä kumuloitua rakenteelliseksi muutokseksi.

