[TM] Tutkimus: Elämää maapallolla ei kaikella todennäköisyydellä pitäisi olla olemassa

[Naturalisti]

En kuitenkaan usko, että toive paremmasta kohtaamisesta olisi irrationaalinen. Se ei perustu uskoon universaaliin hyvyyteen, vaan siihen, että teknisesti ja käsitteellisesti kehittynyt sivilisaatio olisi todennäköisesti joutunut ratkomaan omat valtapelinsä, tuhokapitalisminsa ja denialisminsa ennen kuin se kykenee ylittämään tähtienväliset etäisyydet. Jos se ei ole selvinnyt niistä, se ei tule – tai ei tule kauaa.

Varmaan parempi kohtaaminen on mahdollinen, jos kohtaaminen on mahdollinen. Ei se tietysti varmaa ole, että tänne tulee joku superolio pystytämään kosmisen datakeskuksen ja pyyhkäisee siinä ohimennen huomaamatta ihmiset tieltään. Kritisoin lähinnä sitä, että annoit ymmärtää että kaikki odotukset ikävyyksien mahdollisuudesta ovat epärealistisia, koska olennot ovat väistämättä jotenkin superhyviä.

Jos emme opi tulemaan toimeen keskenämme, miten voisimme kuvitella onnistuvamme siinä toisenlaisen tietoisuuden kanssa?

Emme opi emmekä tule oppimaan. Minun inhorealistinen ratkaisu on olla kuvittelematta tuollaisia onnistumisia, jotka ovat mahdottomia. Ehkä joku ihmisen seuraajalaji joskus oppii jonkun ihmeellisen mekanismin kautta, mutta ei se sitten enää ole H. sapiens.

Inhorealistinen retoriikka on myös se, jolla autoritaariset ja vallanhimoiset tahot oikeuttavat kontrollia, sulkeutumista ja jopa väkivaltaa. "Koska emme voi tietää, meidän on varauduttava pahimpaan" – ja siksi suljettava rajat, vaiennettava toisinajattelijat, torjuttava kaikki vieras.

Näkisin, että tuossa syy ja seuraus ei mene niin, että wannabe-diktaattori kaappaa vallan ja alkaa lietsoa pelkoa. Se menee niin, että pelokas konservatiivisesti ajatteleva kansanosa nostaa valtaan vahvan johtajan, joka ottaa heidän pelkonsa tosissaan ja on valmis rajuihinkin toimiin pelon aiheiden poistamiseksi tai lieventämiseksi. Nytkin, kun loppuliukuun lähtenyt tuhokapitalismi on alkanut kurjistaa länsimaiden ihmisiä, avuksi ei suinkaan huudeta demokratiaa ja oikeutta, vaan fasistipopulisteja, jotka ottava ihmisten pelot tosissaan ja uskaltavat käydä rajuihin toimiin pelon aiheita vastaan.

Niin ihmiskunta toimii reaalitodellisuudessa, vaikka te optimistit tietysti keksitte aina omat tekosyyt, miksi se vain näyttää siltä, mutta olemme aina jonkun paratiisin kynnyksellä.

En väitä, että kaikki ikävät skenaariot olisivat vain vainoharhaisia. Mutta väitän, että pelon varaan rakentuva ajattelu ei ole ainoa rationaalinen vaihtoehto. Jos emme uskalla kuvitella parempaa, emme myöskään voi rakentaa sitä. Ja ehkä juuri siksi tämä keskustelu on tärkeä – koska se pakottaa meidät katsomaan omia ajattelutottumuksiamme silmästä silmään.

Tuo on totta. En minä sitä kiistä, että pelko alkaa helposti hallita ja muodostaa positiivisen takaisinkytkennän, joka tuo diktatuurin ja tuhoaa hyvinvoinnin. Mutta tuokin on asia, jota pitäisi lähestyä eliittitasolta ymmärtämällä sen miten ihmiseläimet toimivat, mutta he ovat tietysti omien eläimellisten viettiensä marionetteja. Ruohonjuuritasolta ei oikein voi puuttua rappiokehitykseen.

Vaikea minun on väittää vastaan sinun inhorealismiasi – se on johdonmukaista ja selvästi pitkän pohdinnan tulosta. Myönnän, että monessa kohtaa näen saman maiseman kuin sinä, mutta ehkä eri valossa. Ehkä kyse on temperamentista, ehkä jostain muusta.

En pidä proletariaatin diktatuuria edes välivaiheessa mahdollisena etenemiskeinona kohti demokraattisempaa tulevaisuutta. Diktatuuri tuppaa jäämään pysyväksi – pelon varaan rakentuva vallankäyttö ei sovi minulle missään vaiheessa. Se on itseään ruokkiva mekanismi, joka harvoin purkautuu ilman väkivaltaa.

Tässä taitaa kiteytyä meidän näkemyseromme. Sinä näet ihmiseläimen viettien marionettina, jonka kehityskulkuja ohjaa entropia ja pelko. Minä taas ajattelen, että vaikka nuo voimat ovat todellisia, ne eivät ole ainoita. Vaikka vallitseva päällysrakenne – Hararin termein kuvitteellinen yhteisö – on olemassa hallitsevana ihmisten korvienvälissä, se ei ole mikään luonnonlaki. Yhteiskunnan toiminnan säännönmukaisuudet eivät ole pysyviä, vaan ne muuttuvat, kun ihmisten ajattelutottumukset muuttuvat. Kuningas on kuningas vain niin kauan kuin riittävän moni niin uskoo.

Niin kauan kuin meillä on vielä demokratia, siitä on syytä pitää kiinni – ja vaikuttaa kaikilla käytettävissä olevilla kanavilla. Ei riitä, että vaikutetaan vain vaaleissa; vaikuttaa täytyy myös vaalien välillä. Paineita päättäjiin on tuotava ruohonjuuritasolta jatkuvasti ja kaikilla kansalaisaktiivisuuden keinoilla. Vain niin rappiokehitys voidaan pysäyttää ja suuntaa muuttaa. Vain niin voidaan aktivoida uutta ajattelua, keskustelua ja vaihtoehtoja. Kaikki ei ratkea kerralla, mutta kaikkea voidaan muuttaa. Pienikin muutos ajattelussa voi ajan myötä kumuloitua rakenteelliseksi muutokseksi.

[Vän]

En kuitenkaan usko, että toive paremmasta kohtaamisesta olisi irrationaalinen. Se ei perustu uskoon universaaliin hyvyyteen, vaan siihen, että teknisesti ja käsitteellisesti kehittynyt sivilisaatio olisi todennäköisesti joutunut ratkomaan omat valtapelinsä, tuhokapitalisminsa ja denialisminsa ennen kuin se kykenee ylittämään tähtienväliset etäisyydet. Jos se ei ole selvinnyt niistä, se ei tule – tai ei tule kauaa.

Varmaan parempi kohtaaminen on mahdollinen, jos kohtaaminen on mahdollinen. Ei se tietysti varmaa ole, että tänne tulee joku superolio pystytämään kosmisen datakeskuksen ja pyyhkäisee siinä ohimennen huomaamatta ihmiset tieltään. Kritisoin lähinnä sitä, että annoit ymmärtää että kaikki odotukset ikävyyksien mahdollisuudesta ovat epärealistisia, koska olennot ovat väistämättä jotenkin superhyviä.

Jos emme opi tulemaan toimeen keskenämme, miten voisimme kuvitella onnistuvamme siinä toisenlaisen tietoisuuden kanssa?

Emme opi emmekä tule oppimaan. Minun inhorealistinen ratkaisu on olla kuvittelematta tuollaisia onnistumisia, jotka ovat mahdottomia. Ehkä joku ihmisen seuraajalaji joskus oppii jonkun ihmeellisen mekanismin kautta, mutta ei se sitten enää ole H. sapiens.

Inhorealistinen retoriikka on myös se, jolla autoritaariset ja vallanhimoiset tahot oikeuttavat kontrollia, sulkeutumista ja jopa väkivaltaa. "Koska emme voi tietää, meidän on varauduttava pahimpaan" – ja siksi suljettava rajat, vaiennettava toisinajattelijat, torjuttava kaikki vieras.

Näkisin, että tuossa syy ja seuraus ei mene niin, että wannabe-diktaattori kaappaa vallan ja alkaa lietsoa pelkoa. Se menee niin, että pelokas konservatiivisesti ajatteleva kansanosa nostaa valtaan vahvan johtajan, joka ottaa heidän pelkonsa tosissaan ja on valmis rajuihinkin toimiin pelon aiheiden poistamiseksi tai lieventämiseksi. Nytkin, kun loppuliukuun lähtenyt tuhokapitalismi on alkanut kurjistaa länsimaiden ihmisiä, avuksi ei suinkaan huudeta demokratiaa ja oikeutta, vaan fasistipopulisteja, jotka ottava ihmisten pelot tosissaan ja uskaltavat käydä rajuihin toimiin pelon aiheita vastaan.

Niin ihmiskunta toimii reaalitodellisuudessa, vaikka te optimistit tietysti keksitte aina omat tekosyyt, miksi se vain näyttää siltä, mutta olemme aina jonkun paratiisin kynnyksellä.

En väitä, että kaikki ikävät skenaariot olisivat vain vainoharhaisia. Mutta väitän, että pelon varaan rakentuva ajattelu ei ole ainoa rationaalinen vaihtoehto. Jos emme uskalla kuvitella parempaa, emme myöskään voi rakentaa sitä. Ja ehkä juuri siksi tämä keskustelu on tärkeä – koska se pakottaa meidät katsomaan omia ajattelutottumuksiamme silmästä silmään.

Tuo on totta. En minä sitä kiistä, että pelko alkaa helposti hallita ja muodostaa positiivisen takaisinkytkennän, joka tuo diktatuurin ja tuhoaa hyvinvoinnin. Mutta tuokin on asia, jota pitäisi lähestyä eliittitasolta ymmärtämällä sen miten ihmiseläimet toimivat, mutta he ovat tietysti omien eläimellisten viettiensä marionetteja. Ruohonjuuritasolta ei oikein voi puuttua rappiokehitykseen.

Vaikea minun on väittää vastaan sinun inhorealismiasi – se on johdonmukaista ja selvästi pitkän pohdinnan tulosta. Myönnän, että monessa kohtaa näen saman maiseman kuin sinä, mutta ehkä eri valossa. Ehkä kyse on temperamentista, ehkä jostain muusta.

En pidä proletariaatin diktatuuria edes välivaiheessa mahdollisena etenemiskeinona kohti demokraattisempaa tulevaisuutta. Diktatuuri tuppaa jäämään pysyväksi – pelon varaan rakentuva vallankäyttö ei sovi minulle missään vaiheessa. Se on itseään ruokkiva mekanismi, joka harvoin purkautuu ilman väkivaltaa.

Tässä taitaa kiteytyä meidän näkemyseromme. Sinä näet ihmiseläimen viettien marionettina, jonka kehityskulkuja ohjaa entropia ja pelko. Minä taas ajattelen, että vaikka nuo voimat ovat todellisia, ne eivät ole ainoita. Vaikka vallitseva päällysrakenne – Hararin termein kuvitteellinen yhteisö – on olemassa hallitsevana ihmisten korvienvälissä, se ei ole mikään luonnonlaki. Yhteiskunnan toiminnan säännönmukaisuudet eivät ole pysyviä, vaan ne muuttuvat, kun ihmisten ajattelutottumukset muuttuvat. Kuningas on kuningas vain niin kauan kuin riittävän moni niin uskoo.

Niin kauan kuin meillä on vielä demokratia, siitä on syytä pitää kiinni – ja vaikuttaa kaikilla käytettävissä olevilla kanavilla. Ei riitä, että vaikutetaan vain vaaleissa; vaikuttaa täytyy myös vaalien välillä. Paineita päättäjiin on tuotava ruohonjuuritasolta jatkuvasti ja kaikilla kansalaisaktiivisuuden keinoilla. Vain niin rappiokehitys voidaan pysäyttää ja suuntaa muuttaa. Vain niin voidaan aktivoida uutta ajattelua, keskustelua ja vaihtoehtoja. Kaikki ei ratkea kerralla, mutta kaikkea voidaan muuttaa. Pienikin muutos ajattelussa voi ajan myötä kumuloitua rakenteelliseksi muutokseksi.

Neutronin inhorealismia vastaan on tosi vaikea väittää. Noin maailma ja ihmiset näyttävät toimivan, jos tilannetta analysoi rationaalisen objektiivisesti. Mutta olet itsekin oikeassa siinä, että muutos lähtee siitä, että ruohonjuuritaso vaikuttaa kaikilla käytettävissä olevilla kanavilla. Demokratia säilyy vain, jos kansa haluaa sen säilyttää ja tekee töitä sen eteen. Hienoa, että sinä jaksat kantaa lippua asian puolesta. Toivotaan, että joku päivä muutkin demokratiaa kannattavat lähtevät mukaan.

Alienien kohtaamisesta en olisi kuitenkaan kovin huolissani, koska sellaista kohtaamista tuskin koskaan tapahtuu.

[Neutroni]

Neutronin inhorealismia vastaan on tosi vaikea väittää. Noin maailma ja ihmiset näyttävät toimivan, jos tilannetta analysoi rationaalisen objektiivisesti. Mutta olet itsekin oikeassa siinä, että muutos lähtee siitä, että ruohonjuuritaso vaikuttaa kaikilla käytettävissä olevilla kanavilla. Demokratia säilyy vain, jos kansa haluaa sen säilyttää ja tekee töitä sen eteen. Hienoa, että sinä jaksat kantaa lippua asian puolesta. Toivotaan, että joku päivä muutkin demokratiaa kannattavat lähtevät mukaan.

Tuo on totta. Mutta miten se ruohonjuuritaso on viimeiset parikymmentä vuotta vaikuttanut? Äänestänyt valtaan äärioikeistolaisia, sekä fasisteja että talousliberaaleja, oikeudenmukaisuutta ja taloudellista tasa-arvoa ajava vasemmistoideologia on kuollut kokonaan ja korvautunut marginaaliryhmien vouhotuksia vouhottavalla vihervasemmistolla. Tietenkin demokratia säilyy ja toimii vain, jos suurin osa kansasta haluaa sitä ja tekee töitä sen eteen. Mutta se ei selvästi toteudu. Yhä useampi haluaa vahvan johtajan tuomaan turvaa. Demokraattiset hallitukset ovat pettäneet kansalaiset ja kansalaiset eivät vaadi demokratiaa takaisin vaan fasisteja jyräämään.

Minäkin toivon, että olen väärässä. Tietenkin. Mutta niin vain maailma on aina ennen toiminut, että kansalaisten viha on kasvanut, kunnes halltukset on kaadettu ja diktaatorit nostettu valtaan. En tiedä, että historiassa olisi koskaan tapahtunut sitä, että rappion kierteeseen ajautuneen valtion kansa olisi pystynyt pakottamaan eliitin korjaamaan kierteen hallitusti ja palaamaan kehityksen tielle. Aina on menty vallankumouksiin ja sotiin, ja rakennettu uutta ja parempaa vasta raunioille. Minun optimismi ei jaksa uskoa, että nyt olisi se ihmeellinen ensimmäinen kerta.

[HuuHaata]

Lukitsen kantani maapallolla ei ole elämää, sillä täällä on vain se tietokone. Marsin elämästä sitä vastoin ei tiedä kukaan.

[Neutroni]

Lukitsen kantani maapallolla ei ole elämää, sillä täällä on vain se tietokone. Marsin elämästä sitä vastoin ei tiedä kukaan.

Kyllä se tietokone tietää. Ei se muuten mikään tietokone olisikaan.

[Stadin öljylanne]

Neutronin inhorealismia vastaan on tosi vaikea väittää. Noin maailma ja ihmiset näyttävät toimivan, jos tilannetta analysoi rationaalisen objektiivisesti. Mutta olet itsekin oikeassa siinä, että muutos lähtee siitä, että ruohonjuuritaso vaikuttaa kaikilla käytettävissä olevilla kanavilla. Demokratia säilyy vain, jos kansa haluaa sen säilyttää ja tekee töitä sen eteen. Hienoa, että sinä jaksat kantaa lippua asian puolesta. Toivotaan, että joku päivä muutkin demokratiaa kannattavat lähtevät mukaan.

Tuo on totta. Mutta miten se ruohonjuuritaso on viimeiset parikymmentä vuotta vaikuttanut? Äänestänyt valtaan äärioikeistolaisia, sekä fasisteja että talousliberaaleja, oikeudenmukaisuutta ja taloudellista tasa-arvoa ajava vasemmistoideologia on kuollut kokonaan ja korvautunut marginaaliryhmien vouhotuksia vouhottavalla vihervasemmistolla. Tietenkin demokratia säilyy ja toimii vain, jos suurin osa kansasta haluaa sitä ja tekee töitä sen eteen. Mutta se ei selvästi toteudu. Yhä useampi haluaa vahvan johtajan tuomaan turvaa. Demokraattiset hallitukset ovat pettäneet kansalaiset ja kansalaiset eivät vaadi demokratiaa takaisin vaan fasisteja jyräämään.

Minäkin toivon, että olen väärässä. Tietenkin. Mutta niin vain maailma on aina ennen toiminut, että kansalaisten viha on kasvanut, kunnes halltukset on kaadettu ja diktaatorit nostettu valtaan. En tiedä, että historiassa olisi koskaan tapahtunut sitä, että rappion kierteeseen ajautuneen valtion kansa olisi pystynyt pakottamaan eliitin korjaamaan kierteen hallitusti ja palaamaan kehityksen tielle. Aina on menty vallankumouksiin ja sotiin, ja rakennettu uutta ja parempaa vasta raunioille. Minun optimismi ei jaksa uskoa, että nyt olisi se ihmeellinen ensimmäinen kerta.

Sinä ikuinen optimisti. Kuudes joukkosukupuuttoaalto korjaa myös suurimmat nisäkkäät planeetalta viimeistään 2100-luvulla, että fasistinen loppuhuipennus ikään kuin sopii narratiiviin.

[Vän]

Neutronin inhorealismia vastaan on tosi vaikea väittää. Noin maailma ja ihmiset näyttävät toimivan, jos tilannetta analysoi rationaalisen objektiivisesti. Mutta olet itsekin oikeassa siinä, että muutos lähtee siitä, että ruohonjuuritaso vaikuttaa kaikilla käytettävissä olevilla kanavilla. Demokratia säilyy vain, jos kansa haluaa sen säilyttää ja tekee töitä sen eteen. Hienoa, että sinä jaksat kantaa lippua asian puolesta. Toivotaan, että joku päivä muutkin demokratiaa kannattavat lähtevät mukaan.

Tuo on totta. Mutta miten se ruohonjuuritaso on viimeiset parikymmentä vuotta vaikuttanut? Äänestänyt valtaan äärioikeistolaisia, sekä fasisteja että talousliberaaleja, oikeudenmukaisuutta ja taloudellista tasa-arvoa ajava vasemmistoideologia on kuollut kokonaan ja korvautunut marginaaliryhmien vouhotuksia vouhottavalla vihervasemmistolla. Tietenkin demokratia säilyy ja toimii vain, jos suurin osa kansasta haluaa sitä ja tekee töitä sen eteen. Mutta se ei selvästi toteudu. Yhä useampi haluaa vahvan johtajan tuomaan turvaa. Demokraattiset hallitukset ovat pettäneet kansalaiset ja kansalaiset eivät vaadi demokratiaa takaisin vaan fasisteja jyräämään.

Minäkin toivon, että olen väärässä. Tietenkin. Mutta niin vain maailma on aina ennen toiminut, että kansalaisten viha on kasvanut, kunnes halltukset on kaadettu ja diktaatorit nostettu valtaan. En tiedä, että historiassa olisi koskaan tapahtunut sitä, että rappion kierteeseen ajautuneen valtion kansa olisi pystynyt pakottamaan eliitin korjaamaan kierteen hallitusti ja palaamaan kehityksen tielle. Aina on menty vallankumouksiin ja sotiin, ja rakennettu uutta ja parempaa vasta raunioille. Minun optimismi ei jaksa uskoa, että nyt olisi se ihmeellinen ensimmäinen kerta.

Samaa ihmettelin jo 70-luvulla. Veikko Vennamo oli piristävä poikkeus, mutta sitten osoittautui, että hänkin oli väärässä. Ei kansa tiedä. Ei tosin tiedä johtajatkaan, nuo rötösherrat.

[Naturalisti]

Neutronin inhorealismia vastaan on tosi vaikea väittää. Noin maailma ja ihmiset näyttävät toimivan, jos tilannetta analysoi rationaalisen objektiivisesti. Mutta olet itsekin oikeassa siinä, että muutos lähtee siitä, että ruohonjuuritaso vaikuttaa kaikilla käytettävissä olevilla kanavilla. Demokratia säilyy vain, jos kansa haluaa sen säilyttää ja tekee töitä sen eteen. Hienoa, että sinä jaksat kantaa lippua asian puolesta. Toivotaan, että joku päivä muutkin demokratiaa kannattavat lähtevät mukaan.

Tuo on totta. Mutta miten se ruohonjuuritaso on viimeiset parikymmentä vuotta vaikuttanut? Äänestänyt valtaan äärioikeistolaisia, sekä fasisteja että talousliberaaleja, oikeudenmukaisuutta ja taloudellista tasa-arvoa ajava vasemmistoideologia on kuollut kokonaan ja korvautunut marginaaliryhmien vouhotuksia vouhottavalla vihervasemmistolla. Tietenkin demokratia säilyy ja toimii vain, jos suurin osa kansasta haluaa sitä ja tekee töitä sen eteen. Mutta se ei selvästi toteudu. Yhä useampi haluaa vahvan johtajan tuomaan turvaa. Demokraattiset hallitukset ovat pettäneet kansalaiset ja kansalaiset eivät vaadi demokratiaa takaisin vaan fasisteja jyräämään.

Minäkin toivon, että olen väärässä. Tietenkin. Mutta niin vain maailma on aina ennen toiminut, että kansalaisten viha on kasvanut, kunnes halltukset on kaadettu ja diktaatorit nostettu valtaan. En tiedä, että historiassa olisi koskaan tapahtunut sitä, että rappion kierteeseen ajautuneen valtion kansa olisi pystynyt pakottamaan eliitin korjaamaan kierteen hallitusti ja palaamaan kehityksen tielle. Aina on menty vallankumouksiin ja sotiin, ja rakennettu uutta ja parempaa vasta raunioille. Minun optimismi ei jaksa uskoa, että nyt olisi se ihmeellinen ensimmäinen kerta.

Ehkä historian toistuvissa rappiokierteissä ei ole kyse luonnonlaista, vaan siitä, mihin ihmiset uskovat – ja mitä he pitävät mahdollisena. Kuvitteelliset yhteisöt, kuten Harari niitä kutsuu, eivät ole pysyviä rakenteita vaan mielen sisäisiä sopimuksia, jotka muuttuvat ajattelutottumusten mukana. Kuningas on kuningas vain niin kauan kuin riittävän moni uskoo hänen olevan.

Ja juuri tässä piilee toivon siemen. Historiallisesti ihmisten tietoisuuden taso on noussut – hitaasti, mutta jatkuvasti. Tiedon saatavuus, koulutus, kriittinen ajattelu ja globaali vuorovaikutus ovat kasvattaneet kykyämme hahmottaa maailmaa monimutkaisemmin kuin koskaan aiemmin. Ehkä demokratia ei ole toiminut täydellisesti, mutta ehkä nyt olemme ensimmäistä kertaa lähellä sitä tietoisuustasoa, jolla se voisi todella toimia.

Samalla on tunnustettava, että tämä voi olla viimeinen taisto. Jos eliitti saa rajoittamattoman vallan manipuloida tekoälyllä tehostettua mediaa, se voi saada mahdollisuuden muokata ihmisten korvienvälissä olevia kuvitteellisia yhteisöjä mielensä mukaisesti. Silloin ei enää tarvita väkivaltaa – riittää, että ihmiset uskovat siihen, mitä heille syötetään. Ja silloin kuningas ei vain pysy kuninkaana – hänestä tulee jumala.

Niin kauan kuin meillä on vielä demokratia, siitä on syytä pitää kiinni – juutalaiskristillisen hegemonian ja Trumpin tuhokapitalismin epäpyhän liiton leviäminen myös Eurooppaan hirvittää.

[Neutroni]

Ehkä historian toistuvissa rappiokierteissä ei ole kyse luonnonlaista, vaan siitä, mihin ihmiset uskovat – ja mitä he pitävät mahdollisena. Kuvitteelliset yhteisöt, kuten Harari niitä kutsuu, eivät ole pysyviä rakenteita vaan mielen sisäisiä sopimuksia, jotka muuttuvat ajattelutottumusten mukana. Kuningas on kuningas vain niin kauan kuin riittävän moni uskoo hänen olevan.

Totta kai. Jos suurin osa ihmisistä haluaisi olla enemmän kuin eläimet ja rakentaa parempaa maailmaa, sellainen olisi helppo rakentaa. Mutta noin ei ole eikä mikään viittaa siihen, että tulee olemaan näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa. Maailmassa on aina ollut eniten pelkurimaisia konservatiiveja, jotka nostavat valtaan kusipäiset vallanhimoiset. Tiedostavat ovat olleet pienenä vähemmistönä ja vetäytyvät kanssa. Tuo kaava on niin kovakoodattu ihmisten aivoihin, että sitä ei voi muuttaa ilman raskasta geenimanipulaatiota.

Ja juuri tässä piilee toivon siemen. Historiallisesti ihmisten tietoisuuden taso on noussut – hitaasti, mutta jatkuvasti. Tiedon saatavuus, koulutus, kriittinen ajattelu ja globaali vuorovaikutus ovat kasvattaneet kykyämme hahmottaa maailmaa monimutkaisemmin kuin koskaan aiemmin. Ehkä demokratia ei ole toiminut täydellisesti, mutta ehkä nyt olemme ensimmäistä kertaa lähellä sitä tietoisuustasoa, jolla se voisi todella toimia.

Tuo hidas kehitys tuhansien vuosien aikaskaalassa on fakta. Mutta välillä otetaan monta sukupolvea takapakkia.

Samalla on tunnustettava, että tämä voi olla viimeinen taisto. Jos eliitti saa rajoittamattoman vallan manipuloida tekoälyllä tehostettua mediaa, se voi saada mahdollisuuden muokata ihmisten korvienvälissä olevia kuvitteellisia yhteisöjä mielensä mukaisesti. Silloin ei enää tarvita väkivaltaa – riittää, että ihmiset uskovat siihen, mitä heille syötetään. Ja silloin kuningas ei vain pysy kuninkaana – hänestä tulee jumala.

Tuo on sitten taas haihattelua toiseen suuntaan. Maailma kehittyy superhitaasti, mutta ei se myöskään lopu niin helposti kuin maailmanlopun ennustajat ovat luulleet. Eliitti ei ole mikään yhtenäinen ryhmä, vaan verisesti kilpaileva porukka, joka muodostaa toisiaan vastaan sotivia klikkejä, jos saa tuollaisen vallan.

Niin kauan kuin meillä on vielä demokratia, siitä on syytä pitää kiinni – juutalaiskristillisen hegemonian ja Trumpin tuhokapitalismin epäpyhän liiton leviäminen myös Eurooppaan hirvittää.

Olen samaa mieltä tuosta, että olisi syytä pitää kiinni, vaikka tiedän, että niin ei tule käymään, koska "95%".

Eikä tuota pidä tulkita niin, että luulen olevani jotenkin parempi kuin 95%. En ole. Minä olen epäsosiaalinen omiin oloihin vetäytyjä, joka yrittää löytää epämäärisen paikan yhteiskunnan ja yhteisöjen laidoilta säilyttäen kuitenkin itsenäisyyttä ja riippumattomuutta ja pohjimmiltaan epäluulon ja epäuskollisuuden kaikkia ryhmiä kohtaan. En suinkaan maailmaa paremmaksi kehittävä sankari.

[Märkäruuti]

Olen samaa mieltä tuosta, että olisi syytä pitää kiinni, vaikka tiedän, että niin ei tule käymään, koska "95%".

Itse uskon, että demokratia pysyy. On silti aiheellista kysyä, millainen demokratia. Demokratia ei ole muuttumaton monoliitti, vaan demokraattista hallintomallia toteutetaan nytkin maailmalla eri variaatioina. Demokratian puolustajaksi aikaisemmin itsensä nimittänyt USA alkaa olla nykyään lähinnä plutokratia, jossa presidentille on koottu aivan liikaa valtaa ainakin skandinaaviseen malliin verrattuna.

Demokratian tukijalkoja ovat lehdistön(median -) vapaus, oikeusvaltioperiaate ja ihmisten välinen tasa-arvo. Kaikkia näitä vastaan on hyökätty Suomessakin viime vuosina tavalla, jota ei vielä parikymmentä vuotta sitten nähty. Tolkun ihmisten on aika ottaa Popperin suvaitsevaisuusparadoksi vakavasti, ja nousta vastustamaan aidon demokratian pohjaa jäytäviä populistisia aatteita.

[kokeellinen tiede]

Niin kauan kuin meillä on vielä demokratia, siitä on syytä pitää kiinni -

Missä meillä on demokratia .. ? Se että äänestämme mainostaulujen kasvoja, jotka sitten valitsevat meille ministerit ..
.. se ei ainakaan ole demokratiaa ..

[Naturalisti]

Ehkä historian toistuvissa rappiokierteissä ei ole kyse luonnonlaista, vaan siitä, mihin ihmiset uskovat – ja mitä he pitävät mahdollisena. Kuvitteelliset yhteisöt, kuten Harari niitä kutsuu, eivät ole pysyviä rakenteita vaan mielen sisäisiä sopimuksia, jotka muuttuvat ajattelutottumusten mukana. Kuningas on kuningas vain niin kauan kuin riittävän moni uskoo hänen olevan.

Totta kai. Jos suurin osa ihmisistä haluaisi olla enemmän kuin eläimet ja rakentaa parempaa maailmaa, sellainen olisi helppo rakentaa. Mutta noin ei ole eikä mikään viittaa siihen, että tulee olemaan näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa. Maailmassa on aina ollut eniten pelkurimaisia konservatiiveja, jotka nostavat valtaan kusipäiset vallanhimoiset. Tiedostavat ovat olleet pienenä vähemmistönä ja vetäytyvät kanssa. Tuo kaava on niin kovakoodattu ihmisten aivoihin, että sitä ei voi muuttaa ilman raskasta geenimanipulaatiota.

Ja juuri tässä piilee toivon siemen. Historiallisesti ihmisten tietoisuuden taso on noussut – hitaasti, mutta jatkuvasti. Tiedon saatavuus, koulutus, kriittinen ajattelu ja globaali vuorovaikutus ovat kasvattaneet kykyämme hahmottaa maailmaa monimutkaisemmin kuin koskaan aiemmin. Ehkä demokratia ei ole toiminut täydellisesti, mutta ehkä nyt olemme ensimmäistä kertaa lähellä sitä tietoisuustasoa, jolla se voisi todella toimia.

Tuo hidas kehitys tuhansien vuosien aikaskaalassa on fakta. Mutta välillä otetaan monta sukupolvea takapakkia.

Samalla on tunnustettava, että tämä voi olla viimeinen taisto. Jos eliitti saa rajoittamattoman vallan manipuloida tekoälyllä tehostettua mediaa, se voi saada mahdollisuuden muokata ihmisten korvienvälissä olevia kuvitteellisia yhteisöjä mielensä mukaisesti. Silloin ei enää tarvita väkivaltaa – riittää, että ihmiset uskovat siihen, mitä heille syötetään. Ja silloin kuningas ei vain pysy kuninkaana – hänestä tulee jumala.

Tuo on sitten taas haihattelua toiseen suuntaan. Maailma kehittyy superhitaasti, mutta ei se myöskään lopu niin helposti kuin maailmanlopun ennustajat ovat luulleet. Eliitti ei ole mikään yhtenäinen ryhmä, vaan verisesti kilpaileva porukka, joka muodostaa toisiaan vastaan sotivia klikkejä, jos saa tuollaisen vallan.

Niin kauan kuin meillä on vielä demokratia, siitä on syytä pitää kiinni – juutalaiskristillisen hegemonian ja Trumpin tuhokapitalismin epäpyhän liiton leviäminen myös Eurooppaan hirvittää.

Olen samaa mieltä tuosta, että olisi syytä pitää kiinni, vaikka tiedän, että niin ei tule käymään, koska "95%".

Eikä tuota pidä tulkita niin, että luulen olevani jotenkin parempi kuin 95%. En ole. Minä olen epäsosiaalinen omiin oloihin vetäytyjä, joka yrittää löytää epämäärisen paikan yhteiskunnan ja yhteisöjen laidoilta säilyttäen kuitenkin itsenäisyyttä ja riippumattomuutta ja pohjimmiltaan epäluulon ja epäuskollisuuden kaikkia ryhmiä kohtaan. En suinkaan maailmaa paremmaksi kehittävä sankari.

Ymmärrän hyvin, että tuo "kovakoodaus ihmisten aivoihin" tuntuu selitykseltä, joka tekee inhorealismin väistämättömäksi. Mutta jos katsotaan ihmiskunnan kehitystä evoluution näkökulmasta, niin kivikauden jälkeen biologisella evoluutiolla ei ole ollut juuri merkittävää roolia. Meillä on edelleen samat aivot kuin metsästäjä-keräilijöillä – mutta elämme täysin toisenlaisessa maailmassa, jota ohjaa kulttuurinen, ei geneettinen, perimä.

Toisin sanoen: se, mitä kutsut "kovakoodaukseksi", ei ole geneettistä vaan memeettistä. Se ei ole synnynnäistä, vaan opittua – uskontoihin, ideologioihin, tarinoihin ja kuvitteellisiin yhteisöihin perustuvaa. Ja juuri siksi se on myös muutettavissa. Kulttuurinen vallankumous ei vaadi geenimanipulaatiota – se vaatii ajattelutottumusten muutosta, ja siihen tarvitaan keskustelua, koulutusta, kriittistä ajattelua ja yhteiskunnallista painetta.

Demokraattinen muutos on vaikea, mutta se on ainoa keino, jolla kulttuurinen remontti voidaan toteuttaa. Proletariaatin diktatuuri ei onnistunut sitä tekemään – se vain korvasi yhden väkivallanvallan toisenlaisella väkivallalla. Nyt saattaa olla viimeiset hetket yrittää muutosta demokraattisesti, ennen kuin tekoälyllä tehostettu media antaa valtaeliitille mahdollisuuden muokata kuvitteellisia yhteisöjä mielensä mukaisesti. Silloin ei enää tarvita väkivaltaa – riittää, että ihmiset uskovat siihen, mitä heille syötetään.

Trumpin tuhokapitalismin ja juutalaiskristillisen hegemonian tavoittelijoiden epäpyhän liiton kannatuksen leviäminen myös Eurooppaan hirvittää.

[Naturalisti]

Niin kauan kuin meillä on vielä demokratia, siitä on syytä pitää kiinni -

Missä meillä on demokratia .. ? Se että äänestämme mainostaulujen kasvoja, jotka sitten valitsevat meille ministerit ..
.. se ei ainakaan ole demokratiaa ..

Hyvä kysymys – onko demokratiaa enää jäljellä, ja jos on, kuinka kauan? Trumpin tuhokapitalismin ja juutalaiskristillisen hegemonian tavoittelijoiden epäpyhä liitto kasvattaa kannatustaan myös Euroopassa. Siksi EU:sta on tehtävä liittovaltio, joka kykenee puolustamaan jäsenvaltioidensa demokratioita ja torjumaan vihamielistä ulkoista vaikuttamista. Ilman yhteistä poliittista selkärankaa demokratia murenee pala palalta.

[ID10T]

Niin kauan kuin meillä on vielä demokratia, siitä on syytä pitää kiinni -

Missä meillä on demokratia .. ? Se että äänestämme mainostaulujen kasvoja, jotka sitten valitsevat meille ministerit ..
.. se ei ainakaan ole demokratiaa ..

Se nimenomaan on EDUSTUKSELLISTA demokratiaa.

[ID10T]

Niin kauan kuin meillä on vielä demokratia, siitä on syytä pitää kiinni -

Missä meillä on demokratia .. ? Se että äänestämme mainostaulujen kasvoja, jotka sitten valitsevat meille ministerit ..
.. se ei ainakaan ole demokratiaa ..

Hyvä kysymys – onko demokratiaa enää jäljellä, ja jos on, kuinka kauan? Trumpin tuhokapitalismin ja juutalaiskristillisen hegemonian tavoittelijoiden epäpyhä liitto kasvattaa kannatustaan myös Euroopassa. Siksi EU:sta on tehtävä liittovaltio, joka kykenee puolustamaan jäsenvaltioidensa demokratioita ja torjumaan vihamielistä ulkoista vaikuttamista. Ilman yhteistä poliittista selkärankaa demokratia murenee pala palalta.

Millä tavalla liittovaltio puolustaa jäsenvaltioidensa demokratioita? Koko liittovaltion olemassaolon syy on hallinnon tasapäistäminen. "Yhteinen poliittinen selkäranka" edellyttää samanmielisyyttä.