Moraalinen kunnianhimo

[MooM]

Kunnianhimosta samaa mieltä mutta tuota lausetta: "Uskomme hyvään ihmisessä", en usko. Tosin ihminen kasvaa pahaksi, hän ei synny pahaksi. Jos uskot hyvään ihmisessä luovut kaikista aseistasi ja antaudut jo valmiiksi ilman taistelua.

Muilta osin olen hyvin pitkälti samaa mieltä, mut tää menee ihan toisinpäin.

Jos lakkaan uskomasta ihmisen hyvyyteen, se on luovuttamista. Silloin joutuu luopumaan itselleen tärkeästä perusarvosta.

Kukaan ihminen ei ole läpeensä hyvä, ei me mitään Jeesuksia olla todellakaan. Lause oli muodossa "uskomme hyvään ihmisessä", eli siihen että ihmisissä on myös hyvyyttä, nykypäivänä monasti hyvin piilotettuna. Siihen uskomalla ja tarttumalla sitä voi kenties vetää ns. paskan alta esiin.

Paska voi olla tässä tapauksessa vaikka valheellista misinformaatiota, valheellisuuteen perustuvia elämänasenteita, tms.

Hanskat käteen vaan ja hommiin, enkä tarkoita silkkihanskoja vaan paksuja kunihanskoja.

Koska kyseessä ovat puhtaasti mielipiteet eivätkä universaalit luonnonlait pidän milipiteeni. Ja luvallani ihan saat pitää oman mielipiteesi.

Mielelläni kuulisin sulta vähän argumentteja oman mielipiteesi puolesta.

Niitä ei taida tulla koska mielipiteillä ei ole yhtään mitään merkitystä. Jatkuvasti minä ja muut palstalla esittävät mielipiteitään mutta niillä ei ole merkitystä. Eikä koko keskusteluilla. Ajattelin avata keskustelun tuosta jossa jokainen saa esittää mielipiteitään keskustelun järkevyydestä ja onko siinä mitään järkeä. Joku kysyi eräässä palstan keskustelussa otsikolla "Onko kukaan muuttanut mielipidetään palstakeskustelun (Tai vastaavan) takia mielipidettään?". En usko. En minä eikä kukaan muukaan.

Itse välillä huomaan että perustellessani mielipidettäni huomaan logiikassani virheitä. Ehkä keskustelun tarkoitus ei siis olekaan muokata toisten mielipiteitä vaan selkeyttää, korjata tai avartaa omia.

Tähän vois sopia klisee: muutos lähtee aina itsestä.

Aika usein tulee uusia näkökulmia ja faktojakin, jotka sitten liittää omaan kokonaiskäsitykseensä asioista. Ei se nettomielipide aina muutu, mutta nyansseja tulee harva se päivä.

Jos on taipumusta mustavalkoiseen ajatteluun ja/tai on liimannut oman identiteettinsä johonkin mielipiteeseen tai ideologiaan, omaa mielipidettä lienee vaikeampi päivittää.

[Naturalisti]

Itse välillä huomaan että perustellessani mielipidettäni huomaan logiikassani virheitä. Ehkä keskustelun tarkoitus ei siis olekaan muokata toisten mielipiteitä vaan selkeyttää, korjata tai avartaa omia.

Tähän vois sopia klisee: muutos lähtee aina itsestä.

Muuten samaa mieltä, mutta lähteekö muutos itsessä kuitenkin ulkoisesta herätteestä, joka sitten introspektion kautta muuttaa omia tottumuksiamme ajatella ja toimia. Ehkä tärkeintä on valmius harkita muitakin kuin vain omia näkemyksiä, jolloin muutokset tapahtuvat vuorovaikutuksen tuloksena.

Aika usein tulee uusia näkökulmia ja faktojakin, jotka sitten liittää omaan kokonaiskäsitykseensä asioista. Ei se nettomielipide aina muutu, mutta nyansseja tulee harva se päivä.

Jos on taipumusta mustavalkoiseen ajatteluun ja/tai on liimannut oman identiteettinsä johonkin mielipiteeseen tai ideologiaan, omaa mielipidettä lienee vaikeampi päivittää.

Joo, tästäkin sanaa mieltä. Uusia näkökulmia on hyvä aina avoimesti arvioida, mutta kyllä jonkin verran tarvitaan myös "konservatiivisuutta", ettei tuuliviirin tavoin heilahtele jokaisen ilmavirtauksen mukana.

[Märkäruuti]

Uusia näkökulmia on hyvä aina avoimesti arvioida, mutta kyllä jonkin verran tarvitaan myös "konservatiivisuutta", ettei tuuliviirin tavoin heilahtele jokaisen ilmavirtauksen mukana.

Tähän hatarasti liittyen Syksy Räsänen kirjoitti joskus, että 99 (?) % lehtien tiedepalstojen kosmologiaa koskevista kohu-uutisista on uutisankkoja. Jos jokaisen uuden "tutkimustuloksen" mukaan muuttaa maailmankuvaansa, on melko hyllyvällä pohjalla. Milloin elämme mustassa aukossa, milloin keinotodellisuudessa, aikaa ei ole olemassa, pimeää energiaa ja pimeää ainetta ei ole tai sitten onkin, ... oikea kuva universumista on tietenkin Boltzmannin aivot. Se, mitä me kutsumme todellisuudeksi, on vain tyhjyyteen syntyneiden aivojen kuvittelema harha.

Yhden raflaavan uutisen lukeminen ja sen sisällön omaksuminen on tietenkin paljon helpompaa kuin luoda jostain tieteenalasta edes populaarin tason laajempi yleisnäkemys. Helppous houkuttaa.

Olen harrastanut luonnontieteiden historiaa enemmän tai vähemmän aktiivisesti lähemmäs 50 vuotta. Tieteelle on ominaista, että se muuttuu hyvin hitaasti, eikä juuri koskaan yhden anomalian takia. Radikaalein nopea muutos mikä mieleeni tulee, on avaruuden kiihtyvän laajenemisen havainto, minkä kaksi ryhmää havaitsi toisistaan riippumatta ja molempien kohdalla täysin odottamatta.

[Naturalisti]

Uusia näkökulmia on hyvä aina avoimesti arvioida, mutta kyllä jonkin verran tarvitaan myös "konservatiivisuutta", ettei tuuliviirin tavoin heilahtele jokaisen ilmavirtauksen mukana.

Tähän hatarasti liittyen Syksy Räsänen kirjoitti joskus, että 99 (?) % lehtien tiedepalstojen kosmologiaa koskevista kohu-uutisista on uutisankkoja. Jos jokaisen uuden "tutkimustuloksen" mukaan muuttaa maailmankuvaansa, on melko hyllyvällä pohjalla. Milloin elämme mustassa aukossa, milloin keinotodellisuudessa, aikaa ei ole olemassa, pimeää energiaa ja pimeää ainetta ei ole tai sitten onkin, ... oikea kuva universumista on tietenkin Boltzmannin aivot. Se, mitä me kutsumme todellisuudeksi, on vain tyhjyyteen syntyneiden aivojen kuvittelema harha.

Yhden raflaavan uutisen lukeminen ja sen sisällön omaksuminen on tietenkin paljon helpompaa kuin luoda jostain tieteenalasta edes populaarin tason laajempi yleisnäkemys. Helppous houkuttaa.

Olen harrastanut luonnontieteiden historiaa enemmän tai vähemmän aktiivisesti lähemmäs 50 vuotta. Tieteelle on ominaista, että se muuttuu hyvin hitaasti, eikä juuri koskaan yhden anomalian takia. Radikaalein nopea muutos mikä mieleeni tulee, on avaruuden kiihtyvän laajenemisen havainto, minkä kaksi ryhmää havaitsi toisistaan riippumatta ja molempien kohdalla täysin odottamatta.

Tämä oli erinomainen muistutus siitä, miten tieteellinen maailmankuva rakentuu – ei yksittäisistä otsikoista, vaan pitkäjänteisestä ja kumuloituvasta ymmärryksestä. Syksy Räsäsen huomio kohu-uutisten luonteesta on osuva, ja Boltzmannin aivot toimivat hyvänä esimerkkinä siitä, mihin spekulatiivinen kosmologia voi äärimmillään johtaa – ja miksi siihen kannattaa suhtautua varauksella.

Yllättävän hyvin tämä liittyy myös moraalisen kunnianhimon teemaan. Jos pelkkä tiedostaminen on yliarvostettua – kuten Bregmanin piirien ensimmäinen periaate väittää – niin ehkä juuri siksi on myös toimittava ja kyettävä erottamaan, mikä on kestävää ja mikä vain hetkellistä kohinaa. Moraalinen kunnianhimo ei tarkoita sitä, että tarttuu jokaiseen uuteen ideaan, vaan että valitsee harkiten ne, joiden puolesta todella kannattaa toimia.

Tieteessä tämä näkyy siinä, että uudet teoriat eivät korvaa vanhoja ennen kuin ne selittävät ilmiöt paremmin ja kestävämmällä tavalla. Moraalisessa toiminnassa pätee sama logiikka: ei riitä, että jokin tuntuu oikealta – sen täytyy kestää kriittinen tarkastelu ja tuottaa todellista vaikuttavuutta.

Moraalinen kunnianhimo ei ole tuuliviiri, vaan kompassi. Se ei seuraa jokaista ilmavirtaa, vaan auttaa suuntaamaan kulkua silloin, kun vanhat kartat eivät enää riitä.

Itse asiassa olisi kiinnostavaa pohtia tarkemmin, miten tieteellisen konservatismin ja moraalisen uudistushalun välinen jännite näkyy esimerkiksi ilmastopolitiikassa, lääketieteessä tai talousteoriassa – mutta katsotaan, mihin suuntaan keskustelu etenee.

[Naturalisti]

Kunnianhimosta samaa mieltä mutta tuota lausetta: "Uskomme hyvään ihmisessä", en usko. Tosin ihminen kasvaa pahaksi, hän ei synny pahaksi. Jos uskot hyvään ihmisessä luovut kaikista aseistasi ja antaudut jo valmiiksi ilman taistelua.

Muilta osin olen hyvin pitkälti samaa mieltä, mut tää menee ihan toisinpäin.

Jos lakkaan uskomasta ihmisen hyvyyteen, se on luovuttamista. Silloin joutuu luopumaan itselleen tärkeästä perusarvosta.

Kukaan ihminen ei ole läpeensä hyvä, ei me mitään Jeesuksia olla todellakaan. Lause oli muodossa "uskomme hyvään ihmisessä", eli siihen että ihmisissä on myös hyvyyttä, nykypäivänä monasti hyvin piilotettuna. Siihen uskomalla ja tarttumalla sitä voi kenties vetää ns. paskan alta esiin.

Paska voi olla tässä tapauksessa vaikka valheellista misinformaatiota, valheellisuuteen perustuvia elämänasenteita, tms.

Hanskat käteen vaan ja hommiin, enkä tarkoita silkkihanskoja vaan paksuja kunihanskoja.

Koska kyseessä ovat puhtaasti mielipiteet eivätkä universaalit luonnonlait pidän milipiteeni. Ja luvallani ihan saat pitää oman mielipiteesi.

Mielelläni kuulisin sulta vähän argumentteja oman mielipiteesi puolesta.

Niitä ei taida tulla koska mielipiteillä ei ole yhtään mitään merkitystä. Jatkuvasti minä ja muut palstalla esittävät mielipiteitään mutta niillä ei ole merkitystä. Eikä koko keskusteluilla. Ajattelin avata keskustelun tuosta jossa jokainen saa esittää mielipiteitään keskustelun järkevyydestä ja onko siinä mitään järkeä. Joku kysyi eräässä palstan keskustelussa otsikolla "Onko kukaan muuttanut mielipidetään palstakeskustelun (Tai vastaavan) takia mielipidettään?". En usko. En minä eikä kukaan muukaan.

Itse välillä huomaan että perustellessani mielipidettäni huomaan logiikassani virheitä. Ehkä keskustelun tarkoitus ei siis olekaan muokata toisten mielipiteitä vaan selkeyttää, korjata tai avartaa omia.

Tähän vois sopia klisee: muutos lähtee aina itsestä.

Hyvin sanottu – tunnistan tuon ajatuksen, että keskustelun arvo voi olla ennen kaikkea siinä, että se auttaa jäsentämään omaa ajattelua. Usein vasta silloin, kun yrittää perustella mielipidettään muille, huomaa sen logiikassa aukkoja tai ristiriitoja. Siinä mielessä muutos todella lähtee itsestä.

Mutta ehkä pieni kriittinen lisäys: muutos ei synny pelkästään itsestä. Tarvitaan myös virikkeitä, peilejä ja vastaväitteitä – juuri sitä, mitä keskustelu parhaimmillaan tarjoaa. Ei siksi, että kaikkien pitäisi muuttaa mielipidettään, vaan siksi, että ajattelu ei jää kiertämään omaa kehäänsä.

Tuli muuten mieleen tuo Onko koko maa pidettävä asuttuna -keskustelu. Siinä olisi erinomainen paikka käynnistää moraalisen kunnianhimon keskustelupiiri – vaikka aluekehityksen suunnasta. Jos halutaan säilyttää elinvoimaa koko maassa, tarvitaan muutakin kuin hallintohimmeleitä. Tarvitaan moraalista kunnianhimoa: halua investoida ihmisiin, ei vain rakenteisiin.

Yksi konkreettinen ehdotus tähän suuntaan on työtakuu – ajatus siitä, että valtio toimii viimekätisenä työllistäjänä. Pavlina Tchernevan The Case for a Job Guarantee esittää mallin, jossa työttömyys ei ole yksilön epäonnistumista, vaan järjestelmän puute. Työtakuu ei olisi pelkkä työmarkkinatoimi, vaan yhteiskunnallinen investointi: osallisuutta, elinvoimaa ja ekologista jälleenrakennusta.

Kun työvoimapalvelut siirtyivät kunnille vuoden 2025 alussa, avautui mahdollisuus uudistaa myös niiden sisältöä. Työtakuun tehtävät voisivat liittyä esimerkiksi luonnonhoitoon, kulttuuriperintöön, nuorten ohjaukseen tai kiertotalouteen – juuri sinne, missä markkinat eivät toimi mutta yhteiskunnallinen tarve on ilmeinen.

Talousajattelun uudistamiseen tarjoaa viitekehyksen donitsitalous, jossa tavoitteena ei ole rajaton kasvu, vaan tasapaino ihmisten perustarpeiden ja planeetan ekologisten reunaehtojen välillä. Sitran rahoittama Suomen donitsitaloushanke julkaisi työkalupakin kuntien käyttöön, jonka avulla voidaan arvioida strategioita kestävyyden ja oikeudenmukaisuuden näkökulmasta – ja määritellä, millaista työtä alueella tarvitaan.

Työtakuu voisi toimia donitsitalouden käytännön toteuttajana. Kuntien rooli on keskeinen, mutta tarvitaan myös vahvaa kansalaisyhteiskuntaa. Tässä kohtaa työttömien yhdistykset voisivat olla tärkeä kumppani: osallistua paikallisten mallien suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin.

Olisiko tässä paikka laajemmalle verkostolle – ei vain työttömien yhdistyksille, vaan kaikille kansalaisille, jotka haluavat keskustella siitä, millaisia moraalisen kunnianhimon muotoja yhteiskunnallinen uudistaminen vaatii?

Keskustelu ei ehkä muuta maailmaa heti – mutta se voi olla
askel siihen suuntaan.

[KultaKikkare]

Ihan mielenkiintoinen lyhyt video tekoälykuplasta, vertailee sitä -90 luvun dotcom kuplaan ja puhetta myös data wall:sta, eli pisteestä jossa tekoälyille on opetettu kaikki maailmassa oleva tieto eikä niitä voida enää jatkokouluttaa.

Ja myös juttua siitä miten isot tech firmat kierrättää rahaa keskenään, nostaen liikevaihtoaan ja osakkeidensa arvoa.

[Märkäruuti]

Ihan mielenkiintoinen lyhyt video tekoälykuplasta..

Olisko puheet tekoälykuplasta vaikuttaneet siihen, että suuret keskeiset pörssit ovat laskemassa aika rajusti. Nosu olikin jo kovaa, mutta nyt esimerkiksi S&P on viiden vuorokauden seurannassa yli 2 %:n laskussa, joka on tapahtunut kahden vuorokauden aikana. Itse en muutakaan syytä notkahdukselle keksi.

[Deimos]

[KultaKikkare]

Ihan mielenkiintoinen lyhyt video tekoälykuplasta..

Olisko puheet tekoälykuplasta vaikuttaneet siihen, että suuret keskeiset pörssit ovat laskemassa aika rajusti. Nosu olikin jo kovaa, mutta nyt esimerkiksi S&P on viiden vuorokauden seurannassa yli 2 %:n laskussa, joka on tapahtunut kahden vuorokauden aikana. Itse en muutakaan syytä notkahdukselle keksi.

Voihan se olla. Trumpin kauppasodan lietsontakin voi olla syynä, en oo seurannut nyt vähään aikaan kovin intensiivisesti.