Ranskalainen fyysikko näki valoa sivusilmällä – ja sai koko tiedemaailman uskomaan ”N-säteisiin”
Fysiikka | 7.11.2025 Ranskalainen fyysikko näki valoa sivusilmällä – ja sai koko tiedemaailman uskomaan ”N-säteisiin” TekstiTekniikan Maailma
löytönsä tiedeyhteisölle. Hän ilmoitti Ranskan tiedeakatemialle löytäneensä uuden säteilyn tyypin, jolle hän oli antanut nimen N-säteet. Jos et ole koskaan kuullutkaan N-säteistä, johtuu se siitä, että Blondlot oli ollut niin innoissaan mullistavasta löydöstään, että tieteellinen menetelmä oli päässyt unohtumaan. N-säteet aiheuttivat tiedepiireissä välittömästi kuohuntaa. Ne nimittäin vaikuttivat sangen oikukkailta. Blondlotin mukaan säteet läpäisivät ongelmitta esineet, joihin näkyvä valo pysähtyy. Sen sijaan ne eivät näyttäneet pystyvän kulkemaan veden tai vaikkapa vuorisuolakiteiden läpi. Myös aurinko näytti tuottavan N-säteitä. N-säteet olivat todellinen tieteellinen mysteeri, eikä kellään ollut syytä epäillä arvonsa osoittaneen ranskalaisfyysikon löytöä. Sen sijaan kaikki halusivat tutkia uutta säteilylajia lähemmin. Blondlotin heikkoa valoa vahvistavan säteilyn tuottaminen ei kuitenkaan osoittautunut aivan yksinkertaiseksi. Kymmenet tutkijat yrittivät toistaa Blondlotin käyttämän menetelmän omissa laboratorioissaan, mutta Ranskan ulkopuolella kaikki yritykset tuottivat vesiperän. Blondlot itsekin myönsi, ettei N-säteiden havaitseminen ole helppoa –eikä välttämättä edes kaikille mahdollista. Säteiden havaitseminen nimittäin edellytti tarkkoja silmiä ja hyvää ääreisnäköä, sillä säteiden aiheuttama valon voimistuminen oli Blondlotin mukaan havaittavissa vain sivusilmällä. ”Tämä ilmiö on havaittavissa aivan erottamiskykymme rajalla, ja säteiden havaitseminen täydellä varmuudella edellyttää harjoittelua”, Blondlot kirjoitti raportissaan. 
Blondlot ohjeisti tutkijoita sulkemaan itsensä pimeään huoneeseen puoleksi tunniksi ennen kokeiden aloittamista, jotta heidän silmänsä herkistyisivät valon voimakkuuden hienoisille muutoksille. Edelleen N-säteiden havaitsemisen kanssa kamppailevia tutkijoita hän ohjeisti tarkastelemaan pimeässä huoneessa valolle altistettuja fosforesensseja kalvoja. Tämä oli fyysikon mukaan helpoin tapa N-säteiden havaitsemiseksi. Ranskalaistutkija Augustin Charpentier oli yksi harvoista Blondlotin laboratorion ulkopuolisista, jonka silmät olivat kyllin tarkat N-säteiden havaitsemiseksi. Hän raportoi ihmistenkin emittoivan N-säteitä etenkin fyysisessä rasituksessa. Havainto perustui pimeässä huoneessa fosforoidun sermin takana pullistelleeseen ihmiseen. Charpentierin mukaan jännittyneet käsivarret saivat sermin loistamaan kirkkaammin erityisesti käsien ja pään kohdalla. Jos sinustakin kuulostaa tässä vaiheessa siltä, että havainnot N-säteistä olivat kovin subjektiivisia, olet aivan oikeassa. Lukuisten arvostettujen tiedemiesten epäonnistuttua kokeiden toistamisessa myös laaja tiedeyhteisö alkoi ennen pitkää kyseenalaistaa ranskalaisten väitteitä. Lopulta Nature-tiedelehti päätti lähettää amerikkalaisfyysikko Robert Woodin tutkimaan ilmiötä sen synnyinsijoilleen. Blondlotin demonstraatioita seurattuaan Wood ei edelleenkään ollut vakuuttunut N-säteiden olemassaolosta. Niinpä hän ehdotti ranskalaisfyysikolle uudenlaisia koejärjestelyjä. ”Kysyin häneltä, voisinko heilutella lyijylevyä säteiden tiellä hänen tarkastellessaan säteiden voimakkuuden vaihtelua”, Wood kertoi 1941 ilmestyneessä elämänkerrassaan. ”Hän oli väärässä lähes 100-prosenttisesti. Hän ilmoitti vaihtelusta silloinkin kun en ollut liikuttanut lyijylevyä ollenkaan. Mutta pidin suuni kiinni.” Seuraavaksi kaksikko siirtyi tarkastelemaan Blondlotin prismaan perustuvaa ”N-säde-spektroskooppia”, jonka oli määrä muuttaa säteet mitattaviksi aallonpituuksiksi. 
Robert Wood tunnettiin aikanaan humpuukitieteen murtajana. Koe suoritettiin kaksi kertaa. Ennen toisen kokeen alkua Wood oli kuitenkin siirtänyt mittausten onnistumisen kannalta ”välttämättömän” prisman sivuun säteiden tieltä. Temppu ei kuitenkaan vaikuttanut Blondlotin kirjaamiin tuloksiin. Ne olivat täsmälleen samat kuin ensimmäiselläkin kerralla. Wood oli nähnyt tarpeeksi. Nature-lehdessä julkaistussa raportissaan hän kirjoitti N-säteiden olevan puhtaasti subjektiivisiin havaintoihin perustuva ilmiö, jolle ei ole tieteellistä pohjaa. Hän ihmetteli erityisesti sitä, miksi Blondlotin laboratorioassistenttikaan ei ollut kyseenalaistanut havaintoja. ”Vietettyäni vähintään kolme tuntia seuraten erilaisia kokeita, en pysty raportoimaan yhdestäkään havainnosta, joka viittaisi säteiden olemassaoloon. Vankka näkemykseni on, että ne harvat positiivisia tuloksia tuottaneet tutkijat ovat tavalla tai toisella harhaanjohdetuttuja”, hän kirjoitti. Raportti tiesi loppua N-säteille ja Blondlotin uralle. Vuonna 1980 Scientific American -lehdessä julkaistussa historiikissaan biokemisti Irving. M. Klotz kirjoitti N-säteiden jääneen historiaan malliesimerkkinä tieteen psykososiologiasta. Blondlotin ja muiden N-säteitä havainneiden tutkijoiden tulokset olivat niin sanotun vahvistusvinouman tulosta, jossa tiettyä tulosta odottava tutkija keskittyy vain odotukset vahvistaviin havaintoihin. Amerikkalaiskirjailija Paul Collins huomauttaa 2001 ilmestyneessä kirjassaan ”13 ihmistä, jotka eivät muuttaneet maailmaa”, että ääreisnäön tiedettiin jo Blondlotin aikana synnyttävän näkökenttäämme kummallisia ilmiöitä. Kenties N-säteiden tarjoama tärkein oppitunti liittyy kuitenkin tieteen toistettavuuteen. Jos havaintoa ei pystytä luotettavasti toistamaan, se ei todennäköisesti pidä paikkaansa. Ja jos se on havaittavissa vain sivusilmällä, se ei todennäköisesti pidä paikkaansa. Blondlot järkyttyi kuullessaan, että N-säteet olivat hänen oman mielikuvituksensa tuotosta. Hän lopetti työnsä tutkijana pian Woodin raportin ilmestymisen jälkeen. Tapauksen kerrotaan vaikuttaneen voimakkaasti Blondlotin mielenterveyteen. N-säteistä julkaistiin vuosina 1903–1904 noin kolmesataa tieteellistä tutkimusta. Historioitsijoiden mukaan ei ole näyttöä siitä, että Blondlot olisi tietoisesti johtanut tiedeyhteisöä harhaan N-säteisiin liittyvissä havainnoissaan. Hän ja muut N-säteiden vangitsemat tutkijat olivat yksinkertaisesti liian innoissaan tarkastellakseen ilmiötä objektiivisesti. https://www.youtube.com/embed/Zq07Wen8S ... ure=oembed
Alkuperäinen artikkeli on julkaistu toukokuussa 2020. Juttua on päivitetty ja täydennetty marraskuussa 2025. The post Ranskalainen fyysikko näki valoa sivusilmällä – ja sai koko tiedemaailman uskomaan ”N-säteisiin” appeared first on Tekniikan Maailma.
Lue alkuperäinen uutinen osoitteessa https://tekniikanmaailma.fi/ranskalaine ... sateisiin/
