Humalassa opittua elämänhallintaa

[Kissatäti]

Ryyppäsittekö te porukoissa nuorena?

Krapulassa tehtyjä päätöksiä, kebab neljältä aamuyöllä ja muistikuvia, jotka loppuvat siihen kohtaan kun soi Daruden Sandstorm.

Kuulostaa nostalgiselta, mutta tutkimuksen mukaan nuo illat eivät olleet pelkkää hauskanpitoa – ne saattoivat myös valmistaa sinut elämään paremmin kuin mikään koulun oppiaine.

Bileet vai bisneskoulu?
Norjalainen pitkittäistutkimus seurasi yli 3000 ihmistä teini-iästä aikuisuuteen ja löysi yllättävän yhteyden: ne, jotka juhlivat enemmän myöhäisteineinä ja parikymppisinä, menestyivät myöhemmin paremmin koulutuksessa ja urallaan kuin ne, jotka pysyttelivät kotona.

Ei siis siksi, että alkoholi itsessään olisi taikajuoma, vaan siksi, että bileet olivat sosiaalisuuden treenikenttä.

Humalassa opittua elämänhallintaa
Kun selvisit perjantain kotibileistä ja maanantain koulupäivästä, opit samalla säätämään, navigoimaan ja lukemaan tilanteita.

Bileet olivat aikuisuuden harjoittelua – ihmisten, sosiaalisten normien ja itsetunnon sparrausta.

koko juttu ja lähde: https://www.city.fi/opas/meniko+teiniai ... fbclid=IwY

[MooM]

Meillä oli lukioaikaan hyvä porukka, jotain 5-6 sisäpiirissä (oman luokan porukkaa, joilla oli laaja matikka ja fysiikka, eli lähes kaikki tunnit yhteisiä) ja satunnaisempia kavereiita lisäksi. Opiskeluaikaan bileet oli enemmän isompia ja järjestettyjä, mutta usein aloiteltiin 4 neidin jengillä.

En kyllä usko, että erityisesti iltaröpöttelyillä oli tuollainen vaikutus, vaan ihmisten kanssa olemisella yleensä. Ja sosiaaliset ja reippaat olivat sellaisia jo nuorisolaisina (ja siis bilettivät porukassa), ja nuo piirteet auttavat pärjäämään työyhteisöissäkin, mikä taas edesauttaa uraa yms.

[Elämänsankari]

Itse olin lukiossa aikoinaan, pitkä matikka tietenkin, ja kavereiden kanssa sit alettiin ehkä joskus maistelee muutakin kuin mehua.

Silti koulut meni ihan hyvin, mut jotenkin meinasi lähteä lapasesta yhdessä vaiheessa. Sit vaan päätti etten tahdo enää yhtään krapulaa, ei enää.

Ja asiat parantui, mut lähellä oli mennä pieleen..

Eräs tyttö, silloin, sai vähän rauhotettua. Sit hänestä tuli nainen ja musta mies, erottiin muttei koskaan unohdettu. Kiva nainen, nähdään silloin tällöin.. Kiitos.

[Neutroni]

Ryyppäsittekö te porukoissa nuorena?

En aloittanut kovin nuorena (olin 16) ja ryyppäsin lukioiässä hyvin satunnaisesti ja 11 kk armeija-aikana vain muutaman kerran. Opiskeluaikana sitten säännöllisemmin, mutta en minä mikään sieni ollut koskaan. Lukiossa menestyin yleisesti keskinkertaisesti, koska minulla oli asenneongelma sellaisia aineita kohtaan, joita pidin "turhana paskana". Matematiikassa ja luonnontieteissä olin friikkitasoa. TKK:lla sitten menestyin erinomaisesti, koska kaikki kurssit olivat niitä friikkiaineita ja "turhaa paskaa" oli muutama apukurssi, jotka yleensä arvosteltiin vain hyväksytty/hylätty.

Tuskin olisin menestynyt paremmin ryyppäämällä. Olen aika kontrollissa ja varautunut kännissäkin ja yleensä pysyttäydyn omassa tutussa porukassa. Ja toisaalta nuo sosiaaliset, jotka nauttivat porukoissa olosta, menestyisivät ilman viinaakin. Kyllä ne aina keksivät tekosyitä sosiaaliselle hengailulle. 90-luvulla se oli viina, mutta nyt lapseni ovat opiskelemassa ja joka tapahtumassa on selvääkin porukkaa.

[MooM]

Poika opiskelee tekn fysiikkaa ja niillä on tulossa killan pikkujoulut. Alkoholittomat .

[Märkäruuti]

Olen aika kontrollissa ja varautunut kännissäkin

En malta olla kertomatta pientä anekdoottia tekuajoiltani.
Luokallamme oli pohjanmaalainen kaveri, joka saattoi ennen opettajan luokkaan tuloa nousta pulpetille lausumaan (yleensä isänmaallista) runoa. Muutenkin hauska nuori mies selvin päin. Mutta kun kaveri otti häppää, hän muuttui hyvin hillityksi ja alkoi jopa puhua korostetun puhdasta yleiskieltä pohjalaisen murteen sijaan.

Itselläni oli silloin vielä herätyskristillinen elämänvaihe, joten alkoholin käyttö oli hyvin vähäistä. En ollut absolutisti, mutta sen verran harvoin otin, että olin yleensä kavereilla kuskina. Tekun jälkeen alkoi kilpaurheilu-ura, eikä sekään mahdollistanut yltiöpäistä ryyppäämistä. Niin lahjakas en sentään ollut.

Oliskohan ryyppäämättömyydessäni syy siihen, ettei minun opiskelu- tai työurani ollut mitenkaan erityisen loistava. Pomot olivat henkilöarvioissa hommiini tyytyväisiä, ja joku prinikkakin myönnettiin. Työn sankarin arvonimi?
Itselleni oli tärkeintä, että pidin työstäni. Hyvin harvoissa olivat ne aamut, kun olisi ollut ikävä lähteä hommiin.

[Corto]

Vähän toisenlaista tutkimustietoa: ne jotka opettelivat dokaamaan kunnolla teini-iässä, juovat myös ittensä känniin aikuisena. ( Voin etsiä lähteenkiin tälle)

Ja: aivot on erityisen herkät addiktiolle 15-17 v.

Jos tuon yli pääsee sekoilematta, todennäköisyys päihdeongelmille pienenee.

Itse join rajusti teininä koska liikuin sellaisissa porukoissa. Ei minusta juoppoa tullut mutta kyllä suhde alkoon oli pitkään päihdehakuinen, ja siis eräällä tapaa paska.

Paras ois kun oppis nuorena olemaan päihtymättä. Nuoret ei nykyään juuri näytä juovan, hiton hyvä niin.

[Ertsu]

Paras ois kun oppis nuorena olemaan päihtymättä. Nuoret ei nykyään juuri näytä juovan, hiton hyvä niin.

Kyllä alkoholin tarkoitus on tuottaa nimenomaan se päihtymystila. Ei sitä alkoholia mihinkään muuhun tarvita suun kautta nautittuna.

[Neutroni]

Kyllä alkoholin tarkoitus on tuottaa nimenomaan se päihtymystila. Ei sitä alkoholia mihinkään muuhun tarvita suun kautta nautittuna.

Se maistuu myös hyvältä (ei välttämättä paljaaltaan tai mihin tahansa sekoitettuna). Ainakin minun juominen on siirtynyt vähitellen nuoruuden 100 % humalahakuisuudesta ainakin 90 % makuelämysten hakemiseen. Kunnon humala ja sen 2 päivää kestävä jälkitila on tässä iässä ihan liian rasittava kokemus suhteessa sen tuomaan mielihyvään.

[Corto]

Paras ois kun oppis nuorena olemaan päihtymättä. Nuoret ei nykyään juuri näytä juovan, hiton hyvä niin.

Kyllä alkoholin tarkoitus on tuottaa nimenomaan se päihtymystila. Ei sitä alkoholia mihinkään muuhun tarvita suun kautta nautittuna.

"Juokaa mutta älkää päihtykö", sanoi eräskin kommari.

[Tauko]

Kyllä alkoholin tarkoitus on tuottaa nimenomaan se päihtymystila. Ei sitä alkoholia mihinkään muuhun tarvita suun kautta nautittuna.

Se maistuu myös hyvältä (ei välttämättä paljaaltaan tai mihin tahansa sekoitettuna). Ainakin minun juominen on siirtynyt vähitellen nuoruuden 100 % humalahakuisuudesta ainakin 90 % makuelämysten hakemiseen. Kunnon humala ja sen 2 päivää kestävä jälkitila on tässä iässä ihan liian rasittava kokemus suhteessa sen tuomaan mielihyvään.

Kyllä maku on oleellinen, siinä kuin ruoankin ja hyviä yhdistelmiä mielellään kokeilee.

Suomen hintataso sitten kyllä helposti rajoittaa harrastustoimintaa.
Viiniksi tulee usein otettua hyväksi havaittu tonkka. Ja väkeväksi juomaksi brändi.
Ei sillä konjakkia en haluakaan, kun brändissä on enemmän makua.

Viineissä kyllä olisi rajaton määrä mitä olisi mielenkiintoista kokeilla. Markettiviinit taas - eivät ole viinejä ollenkaan, puuttuu henki.

Samoin vahvemmissa alkon tuotteissa olisi varmasti paljon hyviä uusia tuttavuuksia ja vanhojakin hyväksi havaittuja calvados, armanjakki ja muut hedelmäpohjaiset väkevät.
Viskejä ja muita unohtamatta.

Ja mitä kaikkea mietojen ja väkevien väliltä sherryt, madeirat, katkerot...
Ja kaikissa maku rentouttavan tilan tuottamisen lisäksi.

[Brainwashed]

Nuorena en oikeastaan nauttinut alkoholia lainkaan, 15-30 vuotiaaksi kahden käden sormin kerrat jolloin voisi sanoa että "tuli otettua". Sitten kun siirryin 30ppisenä poikamiesvuosista avoliittoon, niin viinin lipittelyt ja saunakaljoittelu hieman lisääntyivät, muttei mitenkään merkittävästi kuitenkaan, eli muutamaan kertaan kk, eikä mitään "perseitä olalle" vetämisiä, jota en ole koskaan harrastanut, vaan ehkä sellaiset "pikku jurrit" olisi sopiva ilmaisu. Sitten kun burn out 15 vuotta sitten hellitti, niin aloitin säännöllisen juomisen miltei kertalaakista, eli noin 15 vuotta olen juonut joka päivä muutamaa pikku paussia lukuunottamatta sixpäkin ja pari paukkua/vrk, ja se tuntuu sopivalta, mutta en tosin tiedä miltä sisuskalut näyttävät tai voivat, eivät välttämättä kovin hyvin...

...päivän kuudes olut juuri nauttimisen alaisena, ja sen päälle lopuksi vielä brändypaukku juutuupista päivän uutisia katsoen. Ottaisin iltapaukuksi kyllä mieluiten jäägeriä, mutta kun se on niin hiton tyyristä!

[Tauko]

Unohtui tuosta vielä pari asiaa mainita.

Nettikaupoista kyllä valikoimaa löytyy hyvin ja edullisemmin kuin täältä ja portaille toimitettuna.

Ja toinen, ne nuoruuden juomat.
Olivat aika yksipuolisia - pontikkaa raakana tai johonkin sekoitettuna. Ei se sekoittaminen makua parantanut, pikemmin pilasi lantrikkeen.

[apetteri]

Ekat kännit 12 vuotiaana, joka muuttui viikottaiseksi sekoiluksi 14-15 vuotiaana, mikä oli käytännössä pullo 38% leijonaa per nassu perjantaisin, koska oli halvinta, sit kun se loppui niin jatkettiin imppaamalla bensaa kylmäaseman pumpusta joka lorotti aina desin. Se lysti loppui 17 vuotiaana kun nenä rupesi aina vuotamaan verta.
18 - 20 vuotiaana tapahtui paljon asioita joita olen jälkikäteen miettinyt, että minkälaista sattumankauppaa tapahtui että moni asia eri vuosikymmenillä tapahtuneista asioista johti lopulta siihen että elämäni meni aivan uusiksi jonka vuoksi nykyisin pyyhkii kieltämättä ihan hyvin. Butterfly elokuva tyyliin.
Yksikin sattuma jos olisi mennyt toisin niin olisin varmaan kuollut kuten 9/10 nuoruuden kavereista, missä lie ne loputkaan ..
Isoin virhe tapahtui ~24 vuotiaana kun oli rankkaa silloisen muijakaverin kanssa, vaikka päihteitä oli aina mennyt, niin se oli aina totaalisen rajattua, silloin kun on vapaalla niin otetaan, muuten ei, mutta silloin avasin alkoholipullon keskellä arkea, ja sen jälkeen olen hukuttanut murheet arkenakin alkoholiin, ja aina aamulla töihin.

[Neutroni]

Olivat aika yksipuolisia - pontikkaa raakana tai johonkin sekoitettuna. Ei se sekoittaminen makua parantanut, pikemmin pilasi lantrikkeen.

Sinulla oli herraskaiset lantringit. Ei pienen sameavetisen järven vesi siitä juuri pilaantunut, jos sillä lantrasi pontikkaa. Raa'alla pontikalla urheilua en ole koskaan ymmärtänyt.