Miksi tupakoinnista on niin vaikea päästä eroon?

[Justis]

Suurin koukutus taitaa olla kuitenkin se tapa, ei pelkkä nikotiini.

Näin ainakin on ollut omalla kohdallani. Nikotiinipurkkaa kun jauhaa niin suussa on niin paska maku ettei voi polttaa. Sitten kun se maku on siitä purkasta lähtenyt niin kohta taas on kädet taskua kopeloimassa. Olen ollut useita kertoja jopa vuosia polttamatta ja taas retkahtanut. Ihminen on tapojensa orja ja niitä tapoja on kovin vaikea muuttaa.

[Simplex]

Kun jokaisesta savukkeesta tai nikotiinituotteesta lahjoitat joka kerta 10 € naistutkimukselle, niin johan alkaa olla helppoa tuo lopettaminen.

[Pattinero]

Suurin koukutus taitaa olla kuitenkin se tapa, ei pelkkä nikotiini.

Näin ainakin on ollut omalla kohdallani. Nikotiinipurkkaa kun jauhaa niin suussa on niin paska maku ettei voi polttaa. Sitten kun se maku on siitä purkasta lähtenyt niin kohta taas on kädet taskua kopeloimassa. Olen ollut useita kertoja jopa vuosia polttamatta ja taas retkahtanut. Ihminen on tapojensa orja ja niitä tapoja on kovin vaikea muuttaa.

Jep. Se on kyllä mielenkiintoista, että kuinka koukkuun voi jäädä. Itsekin tiedän, ettei voi yhtään savuja ottaa, tai ei tiedä mitä siitä seuraa. No, nyt kun on jo ollut yli 25 vuotta ilman röökiä, niin siitä on tullut jo tietoinen tapa. Mutta, kyllä se tila saattaa muutaman vuoden aivan heittämällä ottaa. Vieläkin tulee niitä hetkiä, kun tekisi mieli poltella savuke. Se menee jo nykyisin aika nopeasti ohi tosin.

Muista pitää pintasi seuraavan kerran, jos nyt vielä yrität lopettaa. Väitän, ettei ne uudemmat kerrat ole yhtään helpompia. Voivat olla jopa vaikeampia kun tietää sen helvetin, jonka joutuu läpi käymään. Ja ei, se ei ole sama kuin krapula, joka yleensä menee päivässä ohi. Kukaan ei joisi tippaakaan, jos siitä seuraisi parin vuoden darra.

[Justis]

Suurin koukutus taitaa olla kuitenkin se tapa, ei pelkkä nikotiini.

Näin ainakin on ollut omalla kohdallani. Nikotiinipurkkaa kun jauhaa niin suussa on niin paska maku ettei voi polttaa. Sitten kun se maku on siitä purkasta lähtenyt niin kohta taas on kädet taskua kopeloimassa. Olen ollut useita kertoja jopa vuosia polttamatta ja taas retkahtanut. Ihminen on tapojensa orja ja niitä tapoja on kovin vaikea muuttaa.

Jep. Se on kyllä mielenkiintoista, että kuinka koukkuun voi jäädä. Itsekin tiedän, ettei voi yhtään savuja ottaa, tai ei tiedä mitä siitä seuraa. No, nyt kun on jo ollut yli 25 vuotta ilman röökiä, niin siitä on tullut jo tietoinen tapa. Mutta, kyllä se tila saattaa muutaman vuoden aivan heittämällä ottaa. Vieläkin tulee niitä hetkiä, kun tekisi mieli poltella savuke. Se menee jo nykyisin aika nopeasti ohi tosin.

Muista pitää pintasi seuraavan kerran, jos nyt vielä yrität lopettaa. Väitän, ettei ne uudemmat kerrat ole yhtään helpompia. Voivat olla jopa vaikeampia kun tietää sen helvetin, jonka joutuu läpi käymään. Ja ei, se ei ole sama kuin krapula, joka yleensä menee päivässä ohi. Kukaan ei joisi tippaakaan, jos siitä seuraisi parin vuoden darra.

Mulla tupakka vaihtui pikkusikareihin monen vuoden polttamattomuuden jälkeen. Taisi silloin lähteä kun jossain illanistujaisissa niitä tarjottiin. Sen jälkeen oli sellaista satunnaista sikarien polttamista joka pikkuhiljaa tuli päivittäiseksi. Sitten jouduin onnettomuuteen ja sairaalassa meni useampi viikko ja sikaritkin jäi taas pois. Kun taas vihdoin pystyin kävelemään niin kävelin mökille ja avasin kaljatölkin saunan terassilla monen viikon jälkeen. Pian piti taas alkaa taskua kopeloimaan vaikka ei siellä mitään ollutkaan, niin syvässä ne tavat vain on.

Nyt olen ollut puoli vuotta melkein ilman tupakointia. Muutaman kerran on tullut savut vedettyä niistä pikkusikareista kun iltaa on istuttu ja aina joku helkkari niitä tarjoaa. Tavallista savuketta ei edes tee mieli mutta ne samperin pikkusikarit. Monesti menee jopa viikkoja että ei sen kummemmin tarvitse polttaa mutta ne tietyt sosiaaliset tilanteet yleensä kännissä aiheuttaa repsahtamisen ja jokaisen repsahtamisen jälkeen pitää käydä läpi sama mieliteon vastustaminen. Nikotiinista se ei ole kiinni, vaan totutuista tavoista.

[Pattinero]

Suurin koukutus taitaa olla kuitenkin se tapa, ei pelkkä nikotiini.

Näin ainakin on ollut omalla kohdallani. Nikotiinipurkkaa kun jauhaa niin suussa on niin paska maku ettei voi polttaa. Sitten kun se maku on siitä purkasta lähtenyt niin kohta taas on kädet taskua kopeloimassa. Olen ollut useita kertoja jopa vuosia polttamatta ja taas retkahtanut. Ihminen on tapojensa orja ja niitä tapoja on kovin vaikea muuttaa.

Jep. Se on kyllä mielenkiintoista, että kuinka koukkuun voi jäädä. Itsekin tiedän, ettei voi yhtään savuja ottaa, tai ei tiedä mitä siitä seuraa. No, nyt kun on jo ollut yli 25 vuotta ilman röökiä, niin siitä on tullut jo tietoinen tapa. Mutta, kyllä se tila saattaa muutaman vuoden aivan heittämällä ottaa. Vieläkin tulee niitä hetkiä, kun tekisi mieli poltella savuke. Se menee jo nykyisin aika nopeasti ohi tosin.

Muista pitää pintasi seuraavan kerran, jos nyt vielä yrität lopettaa. Väitän, ettei ne uudemmat kerrat ole yhtään helpompia. Voivat olla jopa vaikeampia kun tietää sen helvetin, jonka joutuu läpi käymään. Ja ei, se ei ole sama kuin krapula, joka yleensä menee päivässä ohi. Kukaan ei joisi tippaakaan, jos siitä seuraisi parin vuoden darra.

Mulla tupakka vaihtui pikkusikareihin monen vuoden polttamattomuuden jälkeen. Taisi silloin lähteä kun jossain illanistujaisissa niitä tarjottiin. Sen jälkeen oli sellaista satunnaista sikarien polttamista joka pikkuhiljaa tuli päivittäiseksi. Sitten jouduin onnettomuuteen ja sairaalassa meni useampi viikko ja sikaritkin jäi taas pois. Kun taas vihdoin pystyin kävelemään niin kävelin mökille ja avasin kaljatölkin saunan terassilla monen viikon jälkeen. Pian piti taas alkaa taskua kopeloimaan vaikka ei siellä mitään ollutkaan, niin syvässä ne tavat vain on.

Nyt olen ollut puoli vuotta melkein ilman tupakointia. Muutaman kerran on tullut savut vedettyä niistä pikkusikareista kun iltaa on istuttu ja aina joku helkkari niitä tarjoaa. Tavallista savuketta ei edes tee mieli mutta ne samperin pikkusikarit. Monesti menee jopa viikkoja että ei sen kummemmin tarvitse polttaa mutta ne tietyt sosiaaliset tilanteet yleensä kännissä aiheuttaa repsahtamisen ja jokaisen repsahtamisen jälkeen pitää käydä läpi sama mieliteon vastustaminen. Nikotiinista se ei ole kiinni, vaan totutuista tavoista.

Et ole ensimmäinen, etkä taatusti viimeinen, jolle käy juuri noin. Kaiken taustalla on kuitenkin päätös asian suhteen. Jos se pitää, niin silloin ei ongelmaa ole.

Ja juuri se onkin helpommin sanottu kuin tehty. Jos lähistöllä on porukoita, jotka polttavat, eivätkä edes välttämättä tue lopettajaa, niin aika huonot ovat mahdollisuudet. Omat tottumukset pilaavat lopun. Noi pikkusikarit ovat se outo homma hyvin monesti. Röökiä ei vedetä, mutta pikkusikarit ovat jotenkin ihmeellisesti sallittuja. Miksi?

Itsekin opettelin tuon huikan ottamisen ilman röökiä. Mutta se onkin tehtävä yksin, kalsarikänni-tyyppisesti. Baareihin ei uskaltanut ensin edes mennä. Nykyisiä lopettajia helpottaa tiukka tupakkalaki, joka tarkoittaa sitä, ettei baareissakaan saa poltella missä vain. Ennenhän niin ei ollut, vaan savu nousi joka perkeleen pöydästä ja baaritiskillä.

[Jäärä]

Moni aloittaa spaddun kiskomisen teini-iässä, jolloin siitä tulee osa identiteettiä ja sellainen voimaannuttava henkinen tutti. Siihen aikaan kun sai polttaa vielä lähes missä vain, niin siihen liittyi kyllä kaikenlaisia manöövereitä. Mitään ei voinut alkaa suunnittelemaan, ennen kuin otti röökin huuleen ja kyllähän Marlboro-mies osoitti, että se jos mikä on miehekästä hommaa. Nikotiini ei siis lainkaan ole siinä se ainoa, liekkö usein edes vahvin tekijä, vaikka toki sitä oli tilanteita, jossa iski ns. nikat ja oli pakko saada röökiä. Itse polttelen muutaman pikkusikarin (max. 5kpl ja yhden ison) per vuosi, mutta ne ovat erityisiä tilanteita omalla tavallaan. Tänä vuonna olen polttanut vain yhden tuhdin pöllin, mutta tulevalla reissulla tulee ehkä maattua rannalla ja katseltua yötaivasta pikkusikarin kera. Niin tai näin, niin olisin valmis kallistumaan vähän sille kannalle, että se on useimmiten enempi korvien välissä, kuin itse nikotiinissa, joka toki toimii hyvänä sponssina siinä ohessa. Mitä pikkusikareihin tulee, niin rööki maistuu niin pahalta, etten pystyisi sellaista polttamaan enää nykyään. Pari kertaa maistanut hatsin ja tulee kyllä niin huono olo siitä.

[MooM]

Moni aloittaa spaddun kiskomisen teini-iässä, jolloin siitä tulee osa identiteettiä ja sellainen voimaannuttava henkinen tutti. Siihen aikaan kun sai polttaa vielä lähes missä vain, niin siihen liittyi kyllä kaikenlaisia manöövereitä. Mitään ei voinut alkaa suunnittelemaan, ennen kuin otti röökin huuleen ja kyllähän Marlboro-mies osoitti, että se jos mikä on miehekästä hommaa.

Näppituntumalla tuo mielikuva on muuttunut, siis nuorten parissa. On tietysti edelleen porukoita ,joissa rööki on aikuisuuden ja miehekkyyden merkki, mutta iso osa ajattelee jatkuvaa tupakointia luuserien touhuna, jossa menee niin terveys, kunto kuin rahat. Ja henki haisee pahalle ja hampaat kellastuu.

[Jäärä]

Moni aloittaa spaddun kiskomisen teini-iässä, jolloin siitä tulee osa identiteettiä ja sellainen voimaannuttava henkinen tutti. Siihen aikaan kun sai polttaa vielä lähes missä vain, niin siihen liittyi kyllä kaikenlaisia manöövereitä. Mitään ei voinut alkaa suunnittelemaan, ennen kuin otti röökin huuleen ja kyllähän Marlboro-mies osoitti, että se jos mikä on miehekästä hommaa.

Näppituntumalla tuo mielikuva on muuttunut, siis nuorten parissa. On tietysti edelleen porukoita ,joissa rööki on aikuisuuden ja miehekkyyden merkki, mutta iso osa ajattelee jatkuvaa tupakointia luuserien touhuna, jossa menee niin terveys, kunto kuin rahat. Ja henki haisee pahalle ja hampaat kellastuu.

Joo kyllähän se nuorten keskuudessa on ymmärtääkseni laskenut kyllä hurjasti. Monissa perheissä ei vanhemmilta saa enää sitä tuoakoinnin mallia, saati että joutuisi passiivisesti tupakoimaan koko lapsuutensa, kuten itselle kävi. Jossain vaiheessa se taisi trendata aika vahvasti nuorten tyttöjen keskuudessa, mutta tiedä häntä josko sekin olisi jo tasoittunut.

[KultaKikkare]

Miten voi olla mahdollista, että nikotiini pitää ihmistä voimakkaassa kuristusotteessa? Minä olen nyt ollut n. 30 tuntia polttamatta enkä välttämättä pysty vastustamaan tupakanhimoa loputtomiin. Olen yrittänyt aikaisemminkin tupakoinnin lopettamisia huonolla menestyksellä. Tupakka ei mene edes sillä tavalla päähän kuin alkoholi menee, mutta silti alkoholista on huomattavasti helpompi päästä eroon kuin tupakasta.

Nikotiini vapauttaa aivoissa suuren määrän dopamiinia. Sitä samaa vapautuu kun ihminen onnistuu jossain mitä tavoittelee. Evoluutiossa on kehittynyt mekanismi että ihminen palkitsee itse itsensä onnistumisista mielihyvää tuottavalla dopamiinilla. On helppo nähdä miksi toi on hyödyllinen ominaisuus.

Yksi keino röökinpolton lopettamiseen on se, että tilalle tulee jotain muuta mistä saa dopamiinia. Vaikka liikuntaa, tai jokin muu palkitseva harrastus mistä saa onnistumisen kokemuksia.

[Jäärä]

Miten voi olla mahdollista, että nikotiini pitää ihmistä voimakkaassa kuristusotteessa? Minä olen nyt ollut n. 30 tuntia polttamatta enkä välttämättä pysty vastustamaan tupakanhimoa loputtomiin. Olen yrittänyt aikaisemminkin tupakoinnin lopettamisia huonolla menestyksellä. Tupakka ei mene edes sillä tavalla päähän kuin alkoholi menee, mutta silti alkoholista on huomattavasti helpompi päästä eroon kuin tupakasta.

Nikotiini vapauttaa aivoissa suuren määrän dopamiinia. Sitä samaa vapautuu kun ihminen onnistuu jossain mitä tavoittelee. Evoluutiossa on kehittynyt mekanismi että ihminen palkitsee itse itsensä onnistumisista mielihyvää tuottavalla dopamiinilla. On helppo nähdä miksi toi on hyödyllinen ominaisuus.

Yksi keino röökinpolton lopettamiseen on se, että tilalle tulee jotain muuta mistä saa dopamiinia. Vaikka liikuntaa, tai jokin muu palkitseva harrastus mistä saa onnistumisen kokemuksia.

Veikkaan että vakituisesti tupakoija ei enää saa mitään dopamiiniryöpyä. Se on lähinnä enää ylläpitohoitoa.

[KultaKikkare]

Miten voi olla mahdollista, että nikotiini pitää ihmistä voimakkaassa kuristusotteessa? Minä olen nyt ollut n. 30 tuntia polttamatta enkä välttämättä pysty vastustamaan tupakanhimoa loputtomiin. Olen yrittänyt aikaisemminkin tupakoinnin lopettamisia huonolla menestyksellä. Tupakka ei mene edes sillä tavalla päähän kuin alkoholi menee, mutta silti alkoholista on huomattavasti helpompi päästä eroon kuin tupakasta.

Nikotiini vapauttaa aivoissa suuren määrän dopamiinia. Sitä samaa vapautuu kun ihminen onnistuu jossain mitä tavoittelee. Evoluutiossa on kehittynyt mekanismi että ihminen palkitsee itse itsensä onnistumisista mielihyvää tuottavalla dopamiinilla. On helppo nähdä miksi toi on hyödyllinen ominaisuus.

Yksi keino röökinpolton lopettamiseen on se, että tilalle tulee jotain muuta mistä saa dopamiinia. Vaikka liikuntaa, tai jokin muu palkitseva harrastus mistä saa onnistumisen kokemuksia.

Veikkaan että vakituisesti tupakoija ei enää saa mitään dopamiiniryöpyä. Se on lähinnä enää ylläpitohoitoa.

Niinhän se onkin. Jos polttaa säännöllisesti ei saa dopamiiniryöppyä onnistumisistakaan, mut toi korjaantuu melko nopeasti lopettamisen jälkeen. Fyysinen addiktio helpottaa muutamassa päivässä.

Pisimpään kestää aivoihin jääneet assosiaatiot missä joku tilanne liitetään röökiin. Olin ollu itse yli puoli vuotta polttamatta eikä enää läheskään joka päivä mielessä. Sit olin ensimmäistä kertaa lopettamisen jälkeen mökillä rantasaunassa, ja kun istuin uimisen jälkeen terassille aloin etsiin et mihin mä sen röökiaskin laitoinkaan.

Mut sekin meni ohi kun tottuu uuteen normaaliin.

[Jäärä]

Miten voi olla mahdollista, että nikotiini pitää ihmistä voimakkaassa kuristusotteessa? Minä olen nyt ollut n. 30 tuntia polttamatta enkä välttämättä pysty vastustamaan tupakanhimoa loputtomiin. Olen yrittänyt aikaisemminkin tupakoinnin lopettamisia huonolla menestyksellä. Tupakka ei mene edes sillä tavalla päähän kuin alkoholi menee, mutta silti alkoholista on huomattavasti helpompi päästä eroon kuin tupakasta.

Nikotiini vapauttaa aivoissa suuren määrän dopamiinia. Sitä samaa vapautuu kun ihminen onnistuu jossain mitä tavoittelee. Evoluutiossa on kehittynyt mekanismi että ihminen palkitsee itse itsensä onnistumisista mielihyvää tuottavalla dopamiinilla. On helppo nähdä miksi toi on hyödyllinen ominaisuus.

Yksi keino röökinpolton lopettamiseen on se, että tilalle tulee jotain muuta mistä saa dopamiinia. Vaikka liikuntaa, tai jokin muu palkitseva harrastus mistä saa onnistumisen kokemuksia.

Veikkaan että vakituisesti tupakoija ei enää saa mitään dopamiiniryöpyä. Se on lähinnä enää ylläpitohoitoa.

Niinhän se onkin. Jos polttaa säännöllisesti ei saa dopamiiniryöppyä onnistumisistakaan, mut toi korjaantuu melko nopeasti lopettamisen jälkeen. Fyysinen addiktio helpottaa muutamassa päivässä.

Pisimpään kestää aivoihin jääneet assosiaatiot missä joku tilanne liitetään röökiin. Olin ollu itse yli puoli vuotta polttamatta eikä enää läheskään joka päivä mielessä. Sit olin ensimmäistä kertaa lopettamisen jälkeen mökillä rantasaunassa, ja kun istuin uimisen jälkeen terassille aloin etsiin et mihin mä sen röökiaskin laitoinkaan.

Mut sekin meni ohi kun tottuu uuteen normaaliin.

Se on sitten kovin yksilöllistä miten sen uuden normaalin omaksuu. Monilla kyllä aivot ovat näppäriä kertomaan miksi juuri siinä tilanteessa ei yksi tupakka ole haitaksi. Tämän kerran edes. Tupakkalakko on myös jännä konsepti, mitä silläkin ajetaan takaa? Toki jokainen polttamatta jäänyt savuke on hyvä asia, mutta lakkohan on vain itsensä kanssa sovittu aikaikkuna, jolloin ei polteta. Onko se jotain lopettamisen fiilisten kokeilua, vai mikä pointti? Itse olen nähnyt vielä 25-vuotta lopettamisen jälkeen unta, jossa röökaan. Eräskin kerta olin baarissa ja kotiin tultuani ja maate mentyäni näin sitten unta, että polttelin siellä baarissa ja manasin, kun olin mennyt ostamaan askin. Aamulla meni kyllä muutama sekunti, että ei helvetti, kunnes tajusin etten sentään. Jos yöllä joku naapuri tupakoi parvekkeella tai pihalla niin, että savua tulee vähän kämppään, niin veikkaan että assosioituu uniin aika herkästi.

[Jäärä]

Ja mitä noihin tilanteisiin tulee, niin yleensähän se oli ruuan jälkeen tai kahvin kanssa, kun laittoi sauhuksi. Nykyään se ei ole enää mahdollista (kotona, eikä työpaikalla), niin pitäisi mennä tuonne pakkaseen, siinä nyt ei ole mitään hauskaa. Uudet rajoitteet kyllä kaventavat niitä mahdollisuuksia todella paljon, mikä on hyvä asia.

[KultaKikkare]

Miten voi olla mahdollista, että nikotiini pitää ihmistä voimakkaassa kuristusotteessa? Minä olen nyt ollut n. 30 tuntia polttamatta enkä välttämättä pysty vastustamaan tupakanhimoa loputtomiin. Olen yrittänyt aikaisemminkin tupakoinnin lopettamisia huonolla menestyksellä. Tupakka ei mene edes sillä tavalla päähän kuin alkoholi menee, mutta silti alkoholista on huomattavasti helpompi päästä eroon kuin tupakasta.

Nikotiini vapauttaa aivoissa suuren määrän dopamiinia. Sitä samaa vapautuu kun ihminen onnistuu jossain mitä tavoittelee. Evoluutiossa on kehittynyt mekanismi että ihminen palkitsee itse itsensä onnistumisista mielihyvää tuottavalla dopamiinilla. On helppo nähdä miksi toi on hyödyllinen ominaisuus.

Yksi keino röökinpolton lopettamiseen on se, että tilalle tulee jotain muuta mistä saa dopamiinia. Vaikka liikuntaa, tai jokin muu palkitseva harrastus mistä saa onnistumisen kokemuksia.

Veikkaan että vakituisesti tupakoija ei enää saa mitään dopamiiniryöpyä. Se on lähinnä enää ylläpitohoitoa.

Niinhän se onkin. Jos polttaa säännöllisesti ei saa dopamiiniryöppyä onnistumisistakaan, mut toi korjaantuu melko nopeasti lopettamisen jälkeen. Fyysinen addiktio helpottaa muutamassa päivässä.

Pisimpään kestää aivoihin jääneet assosiaatiot missä joku tilanne liitetään röökiin. Olin ollu itse yli puoli vuotta polttamatta eikä enää läheskään joka päivä mielessä. Sit olin ensimmäistä kertaa lopettamisen jälkeen mökillä rantasaunassa, ja kun istuin uimisen jälkeen terassille aloin etsiin et mihin mä sen röökiaskin laitoinkaan.

Mut sekin meni ohi kun tottuu uuteen normaaliin.

Se on sitten kovin yksilöllistä miten sen uuden normaalin omaksuu. Monilla kyllä aivot ovat näppäriä kertomaan miksi juuri siinä tilanteessa ei yksi tupakka ole haitaksi. Tämän kerran edes. Tupakkalakko on myös jännä konsepti, mitä silläkin ajetaan takaa? Toki jokainen polttamatta jäänyt savuke on hyvä asia, mutta lakkohan on vain itsensä kanssa sovittu aikaikkuna, jolloin ei polteta. Onko se jotain lopettamisen fiilisten kokeilua, vai mikä pointti? Itse olen nähnyt vielä 25-vuotta lopettamisen jälkeen unta, jossa röökaan. Eräskin kerta olin baarissa ja kotiin tultuani ja maate mentyäni näin sitten unta, että polttelin siellä baarissa ja manasin, kun olin mennyt ostamaan askin. Aamulla meni kyllä muutama sekunti, että ei helvetti, kunnes tajusin etten sentään. Jos yöllä joku naapuri tupakoi parvekkeella tai pihalla niin, että savua tulee vähän kämppään, niin veikkaan että assosioituu uniin aika herkästi.

Juu niin on. Jos olisi ollut röökiä saatavilla niinä hetkinä, olisin aivan 100% varmasti polttanut "sen yhden". Onneksi kukaan muukaan paikalla ollut ei polttanut. Ajatus siitä et lähtee ajamaan autolla 30km, että saa sortua ja polttaa yhden röökin, sai pikkuhiljaa toisiin aatoksiin.

Ne on hetken mielijohteita, ja kun sitä ei toteuta sillä hetkellä niin melko nopeasti mieli taas muuttui.

[Tomijk]

Miten voi olla mahdollista, että nikotiini pitää ihmistä voimakkaassa kuristusotteessa? Minä olen nyt ollut n. 30 tuntia polttamatta enkä välttämättä pysty vastustamaan tupakanhimoa loputtomiin. Olen yrittänyt aikaisemminkin tupakoinnin lopettamisia huonolla menestyksellä. Tupakka ei mene edes sillä tavalla päähän kuin alkoholi menee, mutta silti alkoholista on huomattavasti helpompi päästä eroon kuin tupakasta.

Nikotiini vapauttaa aivoissa suuren määrän dopamiinia. Sitä samaa vapautuu kun ihminen onnistuu jossain mitä tavoittelee. Evoluutiossa on kehittynyt mekanismi että ihminen palkitsee itse itsensä onnistumisista mielihyvää tuottavalla dopamiinilla. On helppo nähdä miksi toi on hyödyllinen ominaisuus.

Yksi keino röökinpolton lopettamiseen on se, että tilalle tulee jotain muuta mistä saa dopamiinia. Vaikka liikuntaa, tai jokin muu palkitseva harrastus mistä saa onnistumisen kokemuksia.

Veikkaan että vakituisesti tupakoija ei enää saa mitään dopamiiniryöpyä. Se on lähinnä enää ylläpitohoitoa.

Tupakoinnista pysyy helpoiten erossa, kun ei koskaan aloita. Itse olen kaksi kertaa kokeillut ja siihen jäi.
Eräs lapsuudenystävä, jonka kanssa en ole ollut tekemisissä moneen vuoteen, niin tupakoi jatkuvasti, välillä yritti lopettaa, muttei onnistunut eräs isän kuolema keuhkosyöpään ei auttanut. Tosin en tiedä onko myöhemmin pystynyt lopettamaan, koska 10 vuoteen emme ole olleet yhteydessä. Yhteydenpito katkesi, kun pyysi lainaa, eikä alkanut maksamaan takaisin ja sitten osan maksoi ja pyysi kerran uutta pienempää lainaa, laitoin viestiä, että enää en periaatteesta kavereille lainaa. Sitten pikkuhiljaa päättyi yhteydenpito.
Sinä aikana kun oltiin vielä tekemisissä, niin 10 viimeisintä niin 20 vuotta oli polttanut enemmän tai vähemmän.