SDP paljastaa mitä se tekee, jos nousee valtaan

[Neutroni]

Resepti kapitalismin hillintään on lopulta yksinkertainen – tarvitaan poliitikkoja, joilla on kanttia valjastaa media ja talous palvelemaan ihmisiä, Hiilamo kirjoittaa.

Ei tuollaisia poliitikkoja tule tyhjästä. Ensin pitäisi olla kansa, jonka suuri enemmistö haluaa oikeasti parempaa kuin tuhokapitalismin tyhjiä lupauksia ja halpaa krääsää ja on valmis kärsimään nahoissaan pitkän aikaa saadakseen haluamansa. Niin kauan kuin kansa jonottaa makeita valheita, tuollaiset "poliitikot" ovat marginaalisten pienpuolueiden puuhaporukkaa, jolle eduskuntapaikka on kaukainen haave ja mahdollisuus vaikuttaa silkkaa utopiaa.

[Neutroni]

Politikot kyllä tietävät mitä pitäisi tehdä, mutta kun se syö henkilön/puuolueen suosiota niin sitä ei tehdä ja kukapa se saaduista eduistaan luopuisi....

Kaikki muut ovat luopuneet eduistaan, paitsi nuo nallet, jotka kuppaavat systeemiltä eniten. Jos eniten tienaava promille pantaisiin tinkimään edes vähän omista ruhtinaallisista voitoistaan, mitään rahoitusongelmia ei olisi ja velat muuttuisivat tuossa tuokiossa saataviksi.

[Naturalisti]

Työtakuu on hieno ajatus, mutta siihen olisi saatava vahva esto sille, ettei sillä korvata palkkasuhteisia ihmisiä. Jo nyt erilaisilla työllistämispalveluiden tuilla teetetäään melkoisesti duunia, joka ei vastaa tuen käytön ideaa. Esim ainakin aiemmin käytössä olleet työkokeilut olivat sitä, että "kokeilija" teki ihan normaalia työtä. Sama homma erilaisissa opitoihin kuuluvissa harjoitteluissa, joissa ideana olisi tehdä töitä ohjatusti, mutta usein harjoittelija heitetään pärjäämään yksin ja korvaamaan esim poissaolevia tai ylityöllistettyjä työntekijöitä.

Näin on, kokeilijat eivät esim saisi tehdä mitään itsenäistä työtä vaan koko ajan pitäisi olla myös valvoja, mutta varsinkin maahanmuuttajia ja muuten vaan syrjäytyneitä taidetaan kusettaa tekemään kaikenlaista työtä sen varjolla.

Sama koskisi työtakuuta. Varmasti erittäin hyvä ja saataisiin valtavasti esim infra osalta parannuksia, mutta työn pitäisi olla avustavaa luonteeltaan, jotta se ei söisi palkansaajien leipää ja paikkoja. Todennäköisesti niin tulee kuitenkin käymään, mutta siinä pitäisi olla selvä sääntely työnsisällön ym osalta, jotta sitä minimoitaisiin.

Nostitte molemmat esiin todella tärkeitä näkökulmia – erityisesti sen, että työtakuun toteutuksessa on oltava selkeät pelisäännöt, jotta työtön ei muutu ”halvaksi korvikkeeksi” palkkatyölle. Tässä olen täysin samaa mieltä. Kokeilujen ja harjoittelujen väärinkäyttö on Suomessa ollut todellinen ongelma, ja juuri siksi tarvitaan selkeää sääntelyä sekä kunnollista valvontaa.

Mutta nyt kun hallintohimmelit on rakennettu valmiiksi, eli TE-palvelut siirtyneet kunnille ja alueellisen koordinaation rakenteet ovat olemassa, on viimein syytä panostaa sisällölliseen kehittämiseen. Tässä Työtakuu olisi erinomainen työkalu – ei palkkatyön korvaajana, vaan alueiden toimintakyvyn ja elinvoiman vahvistajana. Kuten aiemmin kuvasin, Suomeen on syntynyt tilanne, jossa rakenteet ovat valmiina, mutta varsinainen sisältö ja strateginen suunta puuttuvat.

Työtakuun järkevä toteutus nojaa kolmeen perusperiaatteeseen:

1. Työtakuu tehdään vähimmäispalkka- ja työehtokäytäntöjen ehdoilla.
Tämä ei ole ristiriidassa Suomen mallin kanssa – päinvastoin. Tuore EU-tuomioistuimen ratkaisu piti voimassa minimipalkkadirektiivin osiot, jotka vahvistavat työehtosopimusjärjestelmää.
SAK:n ja STTK:n juristit ovat todenneet, että tämä on tärkeä suoja tilanteessa, jossa työehtosopimusten kattavuutta on yritetty tietoisesti heikentää (esim. Orpon hallituksen toimesta).

→ Työtakuu siis tukisi suomalaisia työmarkkinoita, ei heikentäisi niitä.

2. Työtakuun työtehtävien on oltava täydentäviä – ei markkinaehtoisen työn korvaamista.
Tähän löytyvät selkeät keinot:
– luontokunnostus
– sosiaalinen ja yhteisöllinen työ
– liikkumisen, arjen ja asumisen tukipalvelut
– kulttuuri- ja perinneympäristöjen hoito
– kiertotalouden ja vihreän siirtymän pilottihankkeet

Näillä aloilla tarve on valtava, mutta markkina ei niitä tuota. Se on juuri työtakuun alue.

3. Työtakuu olisi samalla väylä ammatilliseen kehittymiseen.
Ei pelkkä paikka ”pitämässä kiinni työelämästä”, vaan
– osaamistason nostamisen väline
– täydentävän koulutuksen tarjoaja
– reitti uuteen ammattiin tai parempiin työsuhteisiin
– mahdollisuus vaihtaa alaa ilman pudotusta toimeentulossa

Tämä voisi olla historiallinen muutos: kukaan ei olisi ”jumissa” epätyydyttävässä työssä vain siksi, ettei voi ottaa riskiä menettää tulojaan.

Juuri tämän vuoksi vuoden 2026 alueelliset elinvoimakeskukset ovat avainasemassa. Ne voivat toimia työtakuun:

* rahoittajina
* koordinoijina
* vihreän siirtymän ja sosiaalisten innovaatioiden moottoreina
* sekä alueen työvoiman osaamisen kehittäjinä

Työtakuu ei siis ole vain työllistämismalli, vaan samalla koko aluekehittämisen työkalu.

Suomi on jo rakentanut hallinnollisen perustan. Seuraavalle hallitukselle jää ratkaiseva kysymys:

Haluammeko jatkaa nykyistä passiivisen tukijärjestelmän linjaa vai käyttämmekö olemassa olevia rakenteita aidosti kansalaisten osallisuuden, osaamisen ja alueiden elinvoiman vahvistamiseen?

Työtakuu on käytännöllinen ja realistinen tapa valita jälkimmäinen.

Kuka tämän työtakuun maksaa, kun alueet ovat jo nyt hätää kärsimässä soten takia?

Ja miten niin työtakuu ei ole palkkatyön korvaaja, jos se toteutetaan vähimmäispalkka- ja työehtokäytäntöjen ehdoilla ja sitä sovelletaan aloilla, joilla jo nyt työskentelee palkkatyötä tekeviä?

Mitä uutta ihmeellistä tämä työtakuu meille siis antaa, paitsi lisääntyvän rahoitustarpeen?

Toistat samoja kysymyksiä jokaisessa aiheeseen liittyvässä keskustelussa, mutta et lainkaan kommentoi niitä vastauksia, joita sinulle jo annetaan. Jos haluat edistää keskustelua, olisi hyvä tarkentaa, mikä annetuissa perusteluissa sinun mielestäsi ei pidä paikkaansa.

Mennään kuitenkin eteenpäin.

1. Tulevaisuusinvestoinnit ≠ käyttötalousmenot

Jos jokin asia MMT:stä kannattaa ymmärtää, se on tämä:
julkisen sektorin menot eivät ole homogeeninen möykky.
Toiset menot ovat puhdasta kulutusta – toiset taas investointeja, jotka lisäävät tulevaa tuotantokykyä ja vähentävät kustannuksia pitkällä aikavälillä.

Työtakuu kuuluu jälkimmäiseen kategoriaan.

Se:

* vähentää pitkäaikaistyöttömyyden kustannuksia
* parantaa työkykyä ja osaamistasoa
* ehkäisee syrjäytymistä, joka tulee yhteiskunnalle moninkertaisesti kalliimmaksi
* vahvistaa paikallistalouksien kysyntää

Näitä menoja ei voi käsitellä samalla viivottimella kuin esimerkiksi hallinnon kulueriä.

2. Työttömyyden ylläpitäminen on resurssien tuhlaamista

Sixten Korkman totesi sattuvasti: "Narulla ei voi työntää.”
Makrotalouden näkökulmasta tämä tarkoittaa:

→ Yksityissektoria ei voi pakottaa investoimaan, jos se ei näe kannattavuutta.
→ Silloin julkisen sektorin on astuttava väliin ylläpitämään kysyntää ja tekemään perusinvestoinnit.

Jos tätä ei tehdä, seurauksena on se, mitä nyt näemme:

* supistuva talous
* laskevat verotulot
* kasvavat sosiaalikulut
* alueiden näivettyminen

Säästäväisyys ei korjaa investointivajetta. Se pahentaa sitä.

3. “Kuka maksaa?” – MMT:n perusvastaus

Valtiolta, joka laskee liikkeelle oman valuuttansa (Suomi ei tee tätä yksin, vaan toimii eurojärjestelmässä julkisen rahoituksen kautta), raha ei voi loppua. Rajoitteet ovat:

* työvoima
* luonnonvarat
* tarjontakapasiteetti
* inflaationhallinta

Ei rahoitus.

Työtakuu on itse asiassa nimenomaan inflaatiota vakauttava mekanismi:
se luo vastasyklisen työllisyyskanavan matalalla mutta kohtuullisella palkkatasolla, joka toimii automaattisena stabilisaattorina.

Siksi MMT:n piirissä työtakuu nähdään osana hinta- ja työmarkkinavakauden työkalupakkia – ei kulueränä.

4. “Korvaako työtakuu palkkatyötä?”

Ei, jos se suunnitellaan oikein. Ja tästä jo kirjoitin. Työtakuussa:

* tehdään vain täydentävää työtä, jolla ei ole markkinaehtoista tarjontaa
* noudatetaan TES-ehtoja, jotta ei synny halpatyömarkkinaa
* tehdään paikallisia, usein projektiluonteisia kehitystöitä, joita markkinat eivät tee

Lisäksi hyvä työtakuu on läpinäkyvästi valvottu, mikä erottaa sen täysin harmaista työkokeiluista, joita nykyhallitus on käyttänyt peiteltynä pakkotyönä.

5. Leikkaaminen tulevaisuusinvestoinneista on sama kuin “syödä siemenperunat”

Tämä on olennaista. Kun:

* alueet menettävät elinvoimaa
* koulutus- ja työvoimapohja rapautuu
* osaaminen ei päivity
* yhteiskunnallinen luottamus ja osallisuus murenevat

silloin kustannukset räjähtävät joka tapauksessa – mutta ilman mitään positiivista vaikutusta BKT:hen tai työllisyyteen.

Työtakuu on keino kääntää nämä kustannukset tuottaviksi panostuksiksi.

6. Ylenmääräinen ”pääomapiirien paapominen” ei tuota reaali­talouteen mitään

Tämäkään ei ole ideologinen väite – se on havaintotieto.

Kun pääomaa yritetään houkutella veronalennuksilla, kevennyksillä ja tulonsiirroilla, tulos on:

* varallisuusinflatio
* asuntojen ja sijoitusten kuplautuminen
* ei investointeja tuotantoon tai aluekehitykseen
* kasvava tuloerojen dynamiikka

MMT:n näkökulmasta:

→ rahan jakaminen sinne, missä kapasiteettirajoitteita ei ole, vain paisuttaa finanssikuplia
→ rahan kohdentaminen alhaisen tulotason kulutukseen ja paikallisiin kehityshankkeisiin aktivoi reaalitalouden kapasiteettia

7. Työtakuu säästää rahaa – moninkertaisesti

Tämä on tärkein asia, johon et ole kertaakaan tarttunut:

* jokainen syrjäytynyt nuori = n. 1,2M € elinkaarikustannus
* jokainen pitkäaikaistyötön = 30–40k €/vuosi julkisia menoja
* jokainen työkyvyn menetys = 300–500k € kustannus
* jokainen suljettu palvelu pienellä paikkakunnalla = alueen kiihtyvä kuihtuminen

Työtakuu on tapa katkaista tämä kierre.



Toisinsanoen

* Rahoitus ei ole ongelma (ongelma on kapasiteetin alikäyttö, ei raha).
* Työtakuu ei korvaa palkkatyötä, vaan täydentää sitä aloilla, joilla markkina on epäonnistunut.
* Työttömyyden ylläpito tulee kalliimmaksi kuin työtakuun toteuttaminen.
* Julkinen investointi on välttämätöntä, kun yksityinen sektori ei investoi.
* Leikkaaminen tulevaisuudesta on taloudellisesti typerintä mahdollista politiikkaa.

Jos nämä kohdat haluat kiistää, kritisoi ihmeessä konkreettisesti – ei pelkillä “kuka maksaa?” -heittoilla, joihin on jo vastattu moneen kertaan.

[Naturalisti]

Resepti kapitalismin hillintään on lopulta yksinkertainen – tarvitaan poliitikkoja, joilla on kanttia valjastaa media ja talous palvelemaan ihmisiä, Hiilamo kirjoittaa.

Ei tuollaisia poliitikkoja tule tyhjästä. Ensin pitäisi olla kansa, jonka suuri enemmistö haluaa oikeasti parempaa kuin tuhokapitalismin tyhjiä lupauksia ja halpaa krääsää ja on valmis kärsimään nahoissaan pitkän aikaa saadakseen haluamansa. Niin kauan kuin kansa jonottaa makeita valheita, tuollaiset "poliitikot" ovat marginaalisten pienpuolueiden puuhaporukkaa, jolle eduskuntapaikka on kaukainen haave ja mahdollisuus vaikuttaa silkkaa utopiaa.

Joo, ei tuu tyhjästä, tai miten sen nyt pitäisi ajatella. Eivät nämä Nallen ja Trumpin opit (eikä mitkään muutkaan opit) ole mitään luonnonlakeja. Ne ovat vain ihmisten korvien väliin juurrutettuja ajatustottumuksina.

Nämä "lainalaisuudet" muuttuvat samalla, kun ajatustavat muuttuvat – siihen tulee pyrkiä.

[Naturalisti]

Nyt tarvitaan uutta ajattelua – ei lisää tuhokapitalismia

Ajattelu on hyvä alku, mutta ei auta mitään, jos jää vain ajatteluksi.

Tosi on, mutta on toki viisaampaa ajatella ennenkuin toimii. Nyt vai toimitaan kuten on totuttu ajattelematta mitä tehdään.

[ID10T]

Työtakuu on hieno ajatus, mutta siihen olisi saatava vahva esto sille, ettei sillä korvata palkkasuhteisia ihmisiä. Jo nyt erilaisilla työllistämispalveluiden tuilla teetetäään melkoisesti duunia, joka ei vastaa tuen käytön ideaa. Esim ainakin aiemmin käytössä olleet työkokeilut olivat sitä, että "kokeilija" teki ihan normaalia työtä. Sama homma erilaisissa opitoihin kuuluvissa harjoitteluissa, joissa ideana olisi tehdä töitä ohjatusti, mutta usein harjoittelija heitetään pärjäämään yksin ja korvaamaan esim poissaolevia tai ylityöllistettyjä työntekijöitä.

Näin on, kokeilijat eivät esim saisi tehdä mitään itsenäistä työtä vaan koko ajan pitäisi olla myös valvoja, mutta varsinkin maahanmuuttajia ja muuten vaan syrjäytyneitä taidetaan kusettaa tekemään kaikenlaista työtä sen varjolla.

Sama koskisi työtakuuta. Varmasti erittäin hyvä ja saataisiin valtavasti esim infra osalta parannuksia, mutta työn pitäisi olla avustavaa luonteeltaan, jotta se ei söisi palkansaajien leipää ja paikkoja. Todennäköisesti niin tulee kuitenkin käymään, mutta siinä pitäisi olla selvä sääntely työnsisällön ym osalta, jotta sitä minimoitaisiin.

Nostitte molemmat esiin todella tärkeitä näkökulmia – erityisesti sen, että työtakuun toteutuksessa on oltava selkeät pelisäännöt, jotta työtön ei muutu ”halvaksi korvikkeeksi” palkkatyölle. Tässä olen täysin samaa mieltä. Kokeilujen ja harjoittelujen väärinkäyttö on Suomessa ollut todellinen ongelma, ja juuri siksi tarvitaan selkeää sääntelyä sekä kunnollista valvontaa.

Mutta nyt kun hallintohimmelit on rakennettu valmiiksi, eli TE-palvelut siirtyneet kunnille ja alueellisen koordinaation rakenteet ovat olemassa, on viimein syytä panostaa sisällölliseen kehittämiseen. Tässä Työtakuu olisi erinomainen työkalu – ei palkkatyön korvaajana, vaan alueiden toimintakyvyn ja elinvoiman vahvistajana. Kuten aiemmin kuvasin, Suomeen on syntynyt tilanne, jossa rakenteet ovat valmiina, mutta varsinainen sisältö ja strateginen suunta puuttuvat.

Työtakuun järkevä toteutus nojaa kolmeen perusperiaatteeseen:

1. Työtakuu tehdään vähimmäispalkka- ja työehtokäytäntöjen ehdoilla.
Tämä ei ole ristiriidassa Suomen mallin kanssa – päinvastoin. Tuore EU-tuomioistuimen ratkaisu piti voimassa minimipalkkadirektiivin osiot, jotka vahvistavat työehtosopimusjärjestelmää.
SAK:n ja STTK:n juristit ovat todenneet, että tämä on tärkeä suoja tilanteessa, jossa työehtosopimusten kattavuutta on yritetty tietoisesti heikentää (esim. Orpon hallituksen toimesta).

→ Työtakuu siis tukisi suomalaisia työmarkkinoita, ei heikentäisi niitä.

2. Työtakuun työtehtävien on oltava täydentäviä – ei markkinaehtoisen työn korvaamista.
Tähän löytyvät selkeät keinot:
– luontokunnostus
– sosiaalinen ja yhteisöllinen työ
– liikkumisen, arjen ja asumisen tukipalvelut
– kulttuuri- ja perinneympäristöjen hoito
– kiertotalouden ja vihreän siirtymän pilottihankkeet

Näillä aloilla tarve on valtava, mutta markkina ei niitä tuota. Se on juuri työtakuun alue.

3. Työtakuu olisi samalla väylä ammatilliseen kehittymiseen.
Ei pelkkä paikka ”pitämässä kiinni työelämästä”, vaan
– osaamistason nostamisen väline
– täydentävän koulutuksen tarjoaja
– reitti uuteen ammattiin tai parempiin työsuhteisiin
– mahdollisuus vaihtaa alaa ilman pudotusta toimeentulossa

Tämä voisi olla historiallinen muutos: kukaan ei olisi ”jumissa” epätyydyttävässä työssä vain siksi, ettei voi ottaa riskiä menettää tulojaan.

Juuri tämän vuoksi vuoden 2026 alueelliset elinvoimakeskukset ovat avainasemassa. Ne voivat toimia työtakuun:

* rahoittajina
* koordinoijina
* vihreän siirtymän ja sosiaalisten innovaatioiden moottoreina
* sekä alueen työvoiman osaamisen kehittäjinä

Työtakuu ei siis ole vain työllistämismalli, vaan samalla koko aluekehittämisen työkalu.

Suomi on jo rakentanut hallinnollisen perustan. Seuraavalle hallitukselle jää ratkaiseva kysymys:

Haluammeko jatkaa nykyistä passiivisen tukijärjestelmän linjaa vai käyttämmekö olemassa olevia rakenteita aidosti kansalaisten osallisuuden, osaamisen ja alueiden elinvoiman vahvistamiseen?

Työtakuu on käytännöllinen ja realistinen tapa valita jälkimmäinen.

Kuka tämän työtakuun maksaa, kun alueet ovat jo nyt hätää kärsimässä soten takia?

Ja miten niin työtakuu ei ole palkkatyön korvaaja, jos se toteutetaan vähimmäispalkka- ja työehtokäytäntöjen ehdoilla ja sitä sovelletaan aloilla, joilla jo nyt työskentelee palkkatyötä tekeviä?

Mitä uutta ihmeellistä tämä työtakuu meille siis antaa, paitsi lisääntyvän rahoitustarpeen?

Toistat samoja kysymyksiä jokaisessa aiheeseen liittyvässä keskustelussa, mutta et lainkaan kommentoi niitä vastauksia, joita sinulle jo annetaan. Jos haluat edistää keskustelua, olisi hyvä tarkentaa, mikä annetuissa perusteluissa sinun mielestäsi ei pidä paikkaansa.

Itsekin toistat samoja mantroja.

Mennään kuitenkin eteenpäin.

1. Tulevaisuusinvestoinnit ≠ käyttötalousmenot

Jos jokin asia MMT:stä kannattaa ymmärtää, se on tämä:
julkisen sektorin menot eivät ole homogeeninen möykky.
Toiset menot ovat puhdasta kulutusta – toiset taas investointeja, jotka lisäävät tulevaa tuotantokykyä ja vähentävät kustannuksia pitkällä aikavälillä.

MMT ei kuitenkaan ole todellisuutta vielä pitkään aikaan, joten miksi teet siitä ja sen mahdollistamasta työtakuusta osan seuraavan hallituksen ohjelmaa?

Työtakuu kuuluu jälkimmäiseen kategoriaan.

Se:

* vähentää pitkäaikaistyöttömyyden kustannuksia

Työtakuupalkkako vähentää kustannuksia? Outoa matematiikkaa.

* parantaa työkykyä ja osaamistasoa
* ehkäisee syrjäytymistä, joka tulee yhteiskunnalle moninkertaisesti kalliimmaksi
* vahvistaa paikallistalouksien kysyntää

Näitä menoja ei voi käsitellä samalla viivottimella kuin esimerkiksi hallinnon kulueriä.

Kuluja ne silti ovat.

2. Työttömyyden ylläpitäminen on resurssien tuhlaamista

Sixten Korkman totesi sattuvasti: "Narulla ei voi työntää.”
Makrotalouden näkökulmasta tämä tarkoittaa:

→ Yksityissektoria ei voi pakottaa investoimaan, jos se ei näe kannattavuutta.
→ Silloin julkisen sektorin on astuttava väliin ylläpitämään kysyntää ja tekemään perusinvestoinnit.

Julkisen sektorin ylläpitämä kysyntä tuottaa heikosti, enkä suoraan sanottuna näe sitä edes kovin helposti toteutettavana.

Jos tätä ei tehdä, seurauksena on se, mitä nyt näemme:

* supistuva talous
* laskevat verotulot
* kasvavat sosiaalikulut
* alueiden näivettyminen

Säästäväisyys ei korjaa investointivajetta. Se pahentaa sitä.

Niinpä, säästäväisyys ei korjaa investointivajetta. Tämä tarkoittaa myös sitä, että kuluttajien ostovoiman lisääntyminen ei automaattisesti tarkoita lisääntynyttä kulutusta.

3. “Kuka maksaa?” – MMT:n perusvastaus

Valtio, joka laskee liikkeelle oman valuuttansa (Suomi ei tee tätä yksin, mutta toimii eurojärjestelmässä julkisen rahoituksen kautta), ei voi olla rahasta loppu. Rajoitteet ovat:

* työvoima
* luonnonvarat
* tarjontakapasiteetti
* inflaationhallinta

Ei rahoitus.

Työtakuu on itse asiassa nimenomaan *inflaatiota vakauttava mekanismi*:
se luo vastasyklisen työllisyyskanavan matalalla mutta kohtuullisella palkkatasolla, joka toimii automaattisena stabilisaattorina.

Siksi MMT:n piirissä työtakuu nähdään osana hinta- ja työmarkkinavakauden työkalupakkia – ei kulueränä.

Koska työtakuu ja MMT liittyvät oleellisesti toisiinsa, olet maalaamassa pilvilinnoja. MMT siintää kaukana tulevaisuudessa.

4. “Korvaako työtakuu palkkatyötä?”

Ei, jos se suunnitellaan oikein. Ja tästä jo kirjoitin. Työtakuussa:

* tehdään *vain täydentävää työtä*, jolla ei ole markkinaehtoista tarjontaa
* noudatetaan TES-ehtoja, jotta ei synny halpatyömarkkinaa
* tehdään paikallisia, usein projektiluonteisia kehitystöitä, joita markkinat eivät tee

Julksesti rahoitettu työ on ollut perinteisesti "täydentävää", eli työporukoissa on kärjistäen viisi katsonut, kun yksi tekee töitä. Nykyään ollaan viisaampia, eikä harrasteta enää tempputyöllistämistä, jota julkinen sektori on ylläpitänyt vuosikymmeniä.

Ja väitätkö, ettei täällä konsulttien luvatussa maassa tehdä riittävästi projektiluontoista kehitystyötä?

Lisäksi hyvä työtakuu on läpinäkyvästi valvottu, mikä erottaa sen täysin harmaista työkokeiluista, joita nykyhallitus on käyttänyt peiteltynä pakkotyönä.

Eli lisää byrokratiaa.

7. Työtakuu säästää rahaa – moninkertaisesti

Tämä on tärkein asia, johon et ole kertaakaan tarttunut:

* jokainen syrjäytynyt nuori = n. 1,2M € elinkaarikustannus
* jokainen pitkäaikaistyötön = 30–40k €/vuosi julkisia menoja
* jokainen työkyvyn menetys = 300–500k € kustannus
* jokainen suljettu palvelu pienellä paikkakunnalla = alueen kiihtyvä kuihtuminen

Työtakuu on tapa katkaista tämä kierre.

Näihin on turha tarttua, koska meillä ei edelleenkään ole rahoitusta. Sitä paitsi syrjäytyminen johtuu usein ihan muusta kuin työn puutteesta. Se on toki osatekijä, mutta ennen kaikkea henkilön luonne ratkaisee. Valmiiksi introvertit eivät verkostoidu, mikä lisää syrjäytymistä ja hankaloittaa työnsaantia.

Toisinsanoen

* Rahoitus ei ole ongelma (ongelma on kapasiteetin alikäyttö, ei raha).

Kyllä se nimenomaan on ongelma ilman MMT:tä.

* Työtakuu ei korvaa palkkatyötä, vaan täydentää sitä aloilla, joilla markkina on epäonnistunut.

Onko sellaisen työn teettäminen edes kannattavaa?

* Työttömyyden ylläpito tulee kalliimmaksi kuin työtakuun toteuttaminen.

No miksei työtakuuta jo sovelleta? Vai oletko sinä ainoa ihminen, joka on oivaltanut tämän asian?

* Julkinen investointi on välttämätöntä, kun yksityinen sektori ei investoi.

Yksityinen sektori tekee aina kustannusanalyysin, vaikka kaikelle ei toki hintalappua voi laittaakaan.

Saanen myös muistuttaa, miten Marinin hallituksen työkanavalle kävi. Rahaa paloi, mutta tulokset eivät mairitelleet.

Jos nämä kohdat haluat kiistää, kritisoi ihmeessä konkreettisesti – ei pelkillä “kuka maksaa?” -heittoilla, joihin on jo vastattu moneen kertaan.

Olemmme käyneet tätä työtakuuasiaa läpi jo aiemminkin, jos satut muistamaan?

[Naturalisti]

Työtakuu on hieno ajatus, mutta siihen olisi saatava vahva esto sille, ettei sillä korvata palkkasuhteisia ihmisiä. Jo nyt erilaisilla työllistämispalveluiden tuilla teetetäään melkoisesti duunia, joka ei vastaa tuen käytön ideaa. Esim ainakin aiemmin käytössä olleet työkokeilut olivat sitä, että "kokeilija" teki ihan normaalia työtä. Sama homma erilaisissa opitoihin kuuluvissa harjoitteluissa, joissa ideana olisi tehdä töitä ohjatusti, mutta usein harjoittelija heitetään pärjäämään yksin ja korvaamaan esim poissaolevia tai ylityöllistettyjä työntekijöitä.

Näin on, kokeilijat eivät esim saisi tehdä mitään itsenäistä työtä vaan koko ajan pitäisi olla myös valvoja, mutta varsinkin maahanmuuttajia ja muuten vaan syrjäytyneitä taidetaan kusettaa tekemään kaikenlaista työtä sen varjolla.

Sama koskisi työtakuuta. Varmasti erittäin hyvä ja saataisiin valtavasti esim infra osalta parannuksia, mutta työn pitäisi olla avustavaa luonteeltaan, jotta se ei söisi palkansaajien leipää ja paikkoja. Todennäköisesti niin tulee kuitenkin käymään, mutta siinä pitäisi olla selvä sääntely työnsisällön ym osalta, jotta sitä minimoitaisiin.

Nostitte molemmat esiin todella tärkeitä näkökulmia – erityisesti sen, että työtakuun toteutuksessa on oltava selkeät pelisäännöt, jotta työtön ei muutu ”halvaksi korvikkeeksi” palkkatyölle. Tässä olen täysin samaa mieltä. Kokeilujen ja harjoittelujen väärinkäyttö on Suomessa ollut todellinen ongelma, ja juuri siksi tarvitaan selkeää sääntelyä sekä kunnollista valvontaa.

Mutta nyt kun hallintohimmelit on rakennettu valmiiksi, eli TE-palvelut siirtyneet kunnille ja alueellisen koordinaation rakenteet ovat olemassa, on viimein syytä panostaa sisällölliseen kehittämiseen. Tässä Työtakuu olisi erinomainen työkalu – ei palkkatyön korvaajana, vaan alueiden toimintakyvyn ja elinvoiman vahvistajana. Kuten aiemmin kuvasin, Suomeen on syntynyt tilanne, jossa rakenteet ovat valmiina, mutta varsinainen sisältö ja strateginen suunta puuttuvat.

Työtakuun järkevä toteutus nojaa kolmeen perusperiaatteeseen:

1. Työtakuu tehdään vähimmäispalkka- ja työehtokäytäntöjen ehdoilla.
Tämä ei ole ristiriidassa Suomen mallin kanssa – päinvastoin. Tuore EU-tuomioistuimen ratkaisu piti voimassa minimipalkkadirektiivin osiot, jotka vahvistavat työehtosopimusjärjestelmää.
SAK:n ja STTK:n juristit ovat todenneet, että tämä on tärkeä suoja tilanteessa, jossa työehtosopimusten kattavuutta on yritetty tietoisesti heikentää (esim. Orpon hallituksen toimesta).

→ Työtakuu siis tukisi suomalaisia työmarkkinoita, ei heikentäisi niitä.

2. Työtakuun työtehtävien on oltava täydentäviä – ei markkinaehtoisen työn korvaamista.
Tähän löytyvät selkeät keinot:
– luontokunnostus
– sosiaalinen ja yhteisöllinen työ
– liikkumisen, arjen ja asumisen tukipalvelut
– kulttuuri- ja perinneympäristöjen hoito
– kiertotalouden ja vihreän siirtymän pilottihankkeet

Näillä aloilla tarve on valtava, mutta markkina ei niitä tuota. Se on juuri työtakuun alue.

3. Työtakuu olisi samalla väylä ammatilliseen kehittymiseen.
Ei pelkkä paikka ”pitämässä kiinni työelämästä”, vaan
– osaamistason nostamisen väline
– täydentävän koulutuksen tarjoaja
– reitti uuteen ammattiin tai parempiin työsuhteisiin
– mahdollisuus vaihtaa alaa ilman pudotusta toimeentulossa

Tämä voisi olla historiallinen muutos: kukaan ei olisi ”jumissa” epätyydyttävässä työssä vain siksi, ettei voi ottaa riskiä menettää tulojaan.

Juuri tämän vuoksi vuoden 2026 alueelliset elinvoimakeskukset ovat avainasemassa. Ne voivat toimia työtakuun:

* rahoittajina
* koordinoijina
* vihreän siirtymän ja sosiaalisten innovaatioiden moottoreina
* sekä alueen työvoiman osaamisen kehittäjinä

Työtakuu ei siis ole vain työllistämismalli, vaan samalla koko aluekehittämisen työkalu.

Suomi on jo rakentanut hallinnollisen perustan. Seuraavalle hallitukselle jää ratkaiseva kysymys:

Haluammeko jatkaa nykyistä passiivisen tukijärjestelmän linjaa vai käyttämmekö olemassa olevia rakenteita aidosti kansalaisten osallisuuden, osaamisen ja alueiden elinvoiman vahvistamiseen?

Työtakuu on käytännöllinen ja realistinen tapa valita jälkimmäinen.

Kuka tämän työtakuun maksaa, kun alueet ovat jo nyt hätää kärsimässä soten takia?

Ja miten niin työtakuu ei ole palkkatyön korvaaja, jos se toteutetaan vähimmäispalkka- ja työehtokäytäntöjen ehdoilla ja sitä sovelletaan aloilla, joilla jo nyt työskentelee palkkatyötä tekeviä?

Mitä uutta ihmeellistä tämä työtakuu meille siis antaa, paitsi lisääntyvän rahoitustarpeen?

Toistat samoja kysymyksiä jokaisessa aiheeseen liittyvässä keskustelussa, mutta et lainkaan kommentoi niitä vastauksia, joita sinulle jo annetaan. Jos haluat edistää keskustelua, olisi hyvä tarkentaa, mikä annetuissa perusteluissa sinun mielestäsi ei pidä paikkaansa.

Itsekin toistat samoja mantroja.

Mennään kuitenkin eteenpäin.

1. Tulevaisuusinvestoinnit ≠ käyttötalousmenot

Jos jokin asia MMT:stä kannattaa ymmärtää, se on tämä:
julkisen sektorin menot eivät ole homogeeninen möykky.
Toiset menot ovat puhdasta kulutusta – toiset taas investointeja, jotka lisäävät tulevaa tuotantokykyä ja vähentävät kustannuksia pitkällä aikavälillä.

MMT ei kuitenkaan ole todellisuutta vielä pitkään aikaan, joten miksi teet siitä ja sen mahdollistamasta työtakuusta osan seuraavan hallituksen ohjelmaa?

Työtakuu kuuluu jälkimmäiseen kategoriaan.

Se:

* vähentää pitkäaikaistyöttömyyden kustannuksia

Työtakuupalkkako vähentää kustannuksia? Outoa matematiikkaa.

* parantaa työkykyä ja osaamistasoa
* ehkäisee syrjäytymistä, joka tulee yhteiskunnalle moninkertaisesti kalliimmaksi
* vahvistaa paikallistalouksien kysyntää

Näitä menoja ei voi käsitellä samalla viivottimella kuin esimerkiksi hallinnon kulueriä.

Kuluja ne silti ovat.

2. Työttömyyden ylläpitäminen on resurssien tuhlaamista

Sixten Korkman totesi sattuvasti: "Narulla ei voi työntää.”
Makrotalouden näkökulmasta tämä tarkoittaa:

→ Yksityissektoria ei voi pakottaa investoimaan, jos se ei näe kannattavuutta.
→ Silloin julkisen sektorin on astuttava väliin ylläpitämään kysyntää ja tekemään perusinvestoinnit.

Julkisen sektorin ylläpitämä kysyntä tuottaa heikosti, enkä suoraan sanottuna näe sitä edes kovin helposti toteutettavana.

Jos tätä ei tehdä, seurauksena on se, mitä nyt näemme:

* supistuva talous
* laskevat verotulot
* kasvavat sosiaalikulut
* alueiden näivettyminen

Säästäväisyys ei korjaa investointivajetta. Se pahentaa sitä.

Niinpä, säästäväisyys ei korjaa investointivajetta. Tämä tarkoittaa myös sitä, että kuluttajien ostovoiman lisääntyminen ei automaattisesti tarkoita lisääntynyttä kulutusta.

3. “Kuka maksaa?” – MMT:n perusvastaus

Valtio, joka laskee liikkeelle oman valuuttansa (Suomi ei tee tätä yksin, mutta toimii eurojärjestelmässä julkisen rahoituksen kautta), ei voi olla rahasta loppu. Rajoitteet ovat:

* työvoima
* luonnonvarat
* tarjontakapasiteetti
* inflaationhallinta

Ei rahoitus.

Työtakuu on itse asiassa nimenomaan *inflaatiota vakauttava mekanismi*:
se luo vastasyklisen työllisyyskanavan matalalla mutta kohtuullisella palkkatasolla, joka toimii automaattisena stabilisaattorina.

Siksi MMT:n piirissä työtakuu nähdään osana hinta- ja työmarkkinavakauden työkalupakkia – ei kulueränä.

Koska työtakuu ja MMT liittyvät oleellisesti toisiinsa, olet maalaamassa pilvilinnoja. MMT siintää kaukana tulevaisuudessa.

4. “Korvaako työtakuu palkkatyötä?”

Ei, jos se suunnitellaan oikein. Ja tästä jo kirjoitin. Työtakuussa:

* tehdään *vain täydentävää työtä*, jolla ei ole markkinaehtoista tarjontaa
* noudatetaan TES-ehtoja, jotta ei synny halpatyömarkkinaa
* tehdään paikallisia, usein projektiluonteisia kehitystöitä, joita markkinat eivät tee

Julksesti rahoitettu työ on ollut perinteisesti "täydentävää", eli työporukoissa on kärjistäen viisi katsonut, kun yksi tekee töitä. Nykyään ollaan viisaampia, eikä harrasteta enää tempputyöllistämistä, jota julkinen sektori on ylläpitänyt vuosikymmeniä.

Ja väitätkö, ettei täällä konsulttien luvatussa maassa tehdä riittävästi projektiluontoista kehitystyötä?

Lisäksi hyvä työtakuu on läpinäkyvästi valvottu, mikä erottaa sen täysin harmaista työkokeiluista, joita nykyhallitus on käyttänyt peiteltynä pakkotyönä.

Eli lisää byrokratiaa.

7. Työtakuu säästää rahaa – moninkertaisesti

Tämä on tärkein asia, johon et ole kertaakaan tarttunut:

* jokainen syrjäytynyt nuori = n. 1,2M € elinkaarikustannus
* jokainen pitkäaikaistyötön = 30–40k €/vuosi julkisia menoja
* jokainen työkyvyn menetys = 300–500k € kustannus
* jokainen suljettu palvelu pienellä paikkakunnalla = alueen kiihtyvä kuihtuminen

Työtakuu on tapa katkaista tämä kierre.

Näihin on turha tarttua, koska meillä ei edelleenkään ole rahoitusta. Sitä paitsi syrjäytyminen johtuu usein ihan muusta kuin työn puutteesta. Se on toki osatekijä, mutta ennen kaikkea henkilön luonne ratkaisee. Valmiiksi introvertit eivät verkostoidu, mikä lisää syrjäytymistä ja hankaloittaa työnsaantia.

Toisinsanoen

* Rahoitus ei ole ongelma (ongelma on kapasiteetin alikäyttö, ei raha).

Kyllä se nimenomaan on ongelma ilman MMT:tä.

* Työtakuu ei korvaa palkkatyötä, vaan täydentää sitä aloilla, joilla markkina on epäonnistunut.

Onko sellaisen työn teettäminen edes kannattavaa?

* Työttömyyden ylläpito tulee kalliimmaksi kuin työtakuun toteuttaminen.

No miksei työtakuuta jo sovelleta? Vai oletko sinä ainoa ihminen, joka on oivaltanut tämän asian?

* Julkinen investointi on välttämätöntä, kun yksityinen sektori ei investoi.

Yksityinen sektori tekee aina kustannusanalyysin, vaikka kaikelle ei toki hintalappua voi laittaakaan.

Saanen myös muistuttaa, miten Marinin hallituksen työkanavalle kävi. Rahaa paloi, mutta tulokset eivät mairitelleet.

Jos nämä kohdat haluat kiistää, kritisoi ihmeessä konkreettisesti – ei pelkillä “kuka maksaa?” -heittoilla, joihin on jo vastattu moneen kertaan.

Olemmme käyneet tätä työtakuuasiaa läpi jo aiemminkin, jos satut muistamaan?

Mennään suoraan asiaan. Toistat ”kuka maksaa?” -argumenttia, vaikka siihen on jo vastattu useaan otteeseen. Kyse ei ole mantroista vaan siitä, että työtakuun ja työttömyyden kustannuksia ei voi verrata keskenään kuin ne olisivat samaa kululajia. Eivät ole.

1) Työtakuu on investointi, ei kuluerä.

Pitkäaikaistyöttömyys, syrjäytyminen ja työkyvyn menetys maksavat moninkertaisesti verrattuna siihen, että ihminen on mukana työelämässä ja yhteisössä edes täydentävän työn kautta. Tämä on todettu kaikissa kansainvälisissä arvioissa — ei mikään ideologinen väite.

2) Rahoitus ei ole todellinen ongelma — työvoima ja kapasiteetti ovat.

MMT ei ole “pilvilinnaa”, vaan kuvaus siitä, miten julkisen talouden kirjanpito tosiasiallisesti toimii myös euroalueella. Eurovaltio ei ole kotitalous: rajoitteet ovat reaalitaloudessa, ei eurojen puutteessa.
Kun yksityinen sektori ei investoi (ja sehän ei nyt investoi), julkisen on tehtävä perusliike. Muuten talous jää pysyvästi matalan kysynnän loukkuun.

3) Työtakuu ei korvaa palkkatyötä.

Ongelma ei ole “tempputyöllistäminen”, vaan se että sitä on käytetty väärin. Työtakuun idea on päinvastainen: selkeä rajaus täydentäviin tehtäviin, TES-tasoinen palkka ja läpinäkyvä valvonta. Jos tätä mallia olisi toteutettu aiemmin, juuri ne kuvaamasi väärinkäytökset eivät olisi olleet mahdollisia.

4) “Onko täydentävä työ kannattavaa?”

On, koska juuri nämä osa-alueet ovat markkinapuutteita: luontotyöt, vihreä siirtymä, sosiaalinen työ, perinneympäristöjen hoito, yhteisölliset palvelut. Niitä ei tehdä nyt, vaikka tarve on valtava. Markkinat eivät tee kaikkea, eikä niiden tehtävänäkään ole tuottaa yhteiskunnallista perustaa.

5) “Jos tämä olisi järkevää, miksei sitä jo tehdä?”

Sama kysymys sopii myös peruskoululle, neuvolalle ja kansanterveydelle. Kaikki suuret uudistukset ovat aluksi olleet “radikaaleja” ja “kalliita”, kunnes ne osoittautuivat kaikkein halvimmiksi ratkaisuiksi.
Työtakuu on seuraava tällainen rakenteellinen uudistus — ja juuri siksi se herättää vastarintaa.

6) Ja lopuksi:

Syrjäytymisen syitä ei pidä sekoittaa sen seurauksiin. Luonteenpiirteitä ei valita, mutta yhteiskunta voi poistaa rakenteelliset esteet.
Työtakuu ei ole terapiaa, vaan turvaverkko, joka estää sen putoamisen, josta syrjäytyminen alkaa.

Toisinsanoen:

Joko maksamme työttömyyden kustannukset hiljalleen ja varmasti — tai investoimme työhön, joka maksaa itsensä takaisin taloudellisesti ja alueellisesti.
Jälkimmäinen on yksinkertaisesti järkevämpi vaihtoehto.

[Vän]

Työtakuu on hieno ajatus, mutta siihen olisi saatava vahva esto sille, ettei sillä korvata palkkasuhteisia ihmisiä. Jo nyt erilaisilla työllistämispalveluiden tuilla teetetäään melkoisesti duunia, joka ei vastaa tuen käytön ideaa. Esim ainakin aiemmin käytössä olleet työkokeilut olivat sitä, että "kokeilija" teki ihan normaalia työtä. Sama homma erilaisissa opitoihin kuuluvissa harjoitteluissa, joissa ideana olisi tehdä töitä ohjatusti, mutta usein harjoittelija heitetään pärjäämään yksin ja korvaamaan esim poissaolevia tai ylityöllistettyjä työntekijöitä.

Näin on, kokeilijat eivät esim saisi tehdä mitään itsenäistä työtä vaan koko ajan pitäisi olla myös valvoja, mutta varsinkin maahanmuuttajia ja muuten vaan syrjäytyneitä taidetaan kusettaa tekemään kaikenlaista työtä sen varjolla.

Sama koskisi työtakuuta. Varmasti erittäin hyvä ja saataisiin valtavasti esim infra osalta parannuksia, mutta työn pitäisi olla avustavaa luonteeltaan, jotta se ei söisi palkansaajien leipää ja paikkoja. Todennäköisesti niin tulee kuitenkin käymään, mutta siinä pitäisi olla selvä sääntely työnsisällön ym osalta, jotta sitä minimoitaisiin.

Nostitte molemmat esiin todella tärkeitä näkökulmia – erityisesti sen, että työtakuun toteutuksessa on oltava selkeät pelisäännöt, jotta työtön ei muutu ”halvaksi korvikkeeksi” palkkatyölle. Tässä olen täysin samaa mieltä. Kokeilujen ja harjoittelujen väärinkäyttö on Suomessa ollut todellinen ongelma, ja juuri siksi tarvitaan selkeää sääntelyä sekä kunnollista valvontaa.

Mutta nyt kun hallintohimmelit on rakennettu valmiiksi, eli TE-palvelut siirtyneet kunnille ja alueellisen koordinaation rakenteet ovat olemassa, on viimein syytä panostaa sisällölliseen kehittämiseen. Tässä Työtakuu olisi erinomainen työkalu – ei palkkatyön korvaajana, vaan alueiden toimintakyvyn ja elinvoiman vahvistajana. Kuten aiemmin kuvasin, Suomeen on syntynyt tilanne, jossa rakenteet ovat valmiina, mutta varsinainen sisältö ja strateginen suunta puuttuvat.

Työtakuun järkevä toteutus nojaa kolmeen perusperiaatteeseen:

1. Työtakuu tehdään vähimmäispalkka- ja työehtokäytäntöjen ehdoilla.
Tämä ei ole ristiriidassa Suomen mallin kanssa – päinvastoin. Tuore EU-tuomioistuimen ratkaisu piti voimassa minimipalkkadirektiivin osiot, jotka vahvistavat työehtosopimusjärjestelmää.
SAK:n ja STTK:n juristit ovat todenneet, että tämä on tärkeä suoja tilanteessa, jossa työehtosopimusten kattavuutta on yritetty tietoisesti heikentää (esim. Orpon hallituksen toimesta).

→ Työtakuu siis tukisi suomalaisia työmarkkinoita, ei heikentäisi niitä.

2. Työtakuun työtehtävien on oltava täydentäviä – ei markkinaehtoisen työn korvaamista.
Tähän löytyvät selkeät keinot:
– luontokunnostus
– sosiaalinen ja yhteisöllinen työ
– liikkumisen, arjen ja asumisen tukipalvelut
– kulttuuri- ja perinneympäristöjen hoito
– kiertotalouden ja vihreän siirtymän pilottihankkeet

Näillä aloilla tarve on valtava, mutta markkina ei niitä tuota. Se on juuri työtakuun alue.

3. Työtakuu olisi samalla väylä ammatilliseen kehittymiseen.
Ei pelkkä paikka ”pitämässä kiinni työelämästä”, vaan
– osaamistason nostamisen väline
– täydentävän koulutuksen tarjoaja
– reitti uuteen ammattiin tai parempiin työsuhteisiin
– mahdollisuus vaihtaa alaa ilman pudotusta toimeentulossa

Tämä voisi olla historiallinen muutos: kukaan ei olisi ”jumissa” epätyydyttävässä työssä vain siksi, ettei voi ottaa riskiä menettää tulojaan.

Juuri tämän vuoksi vuoden 2026 alueelliset elinvoimakeskukset ovat avainasemassa. Ne voivat toimia työtakuun:

* rahoittajina
* koordinoijina
* vihreän siirtymän ja sosiaalisten innovaatioiden moottoreina
* sekä alueen työvoiman osaamisen kehittäjinä

Työtakuu ei siis ole vain työllistämismalli, vaan samalla koko aluekehittämisen työkalu.

Suomi on jo rakentanut hallinnollisen perustan. Seuraavalle hallitukselle jää ratkaiseva kysymys:

Haluammeko jatkaa nykyistä passiivisen tukijärjestelmän linjaa vai käyttämmekö olemassa olevia rakenteita aidosti kansalaisten osallisuuden, osaamisen ja alueiden elinvoiman vahvistamiseen?

Työtakuu on käytännöllinen ja realistinen tapa valita jälkimmäinen.

Kuka tämän työtakuun maksaa, kun alueet ovat jo nyt hätää kärsimässä soten takia?

Ja miten niin työtakuu ei ole palkkatyön korvaaja, jos se toteutetaan vähimmäispalkka- ja työehtokäytäntöjen ehdoilla ja sitä sovelletaan aloilla, joilla jo nyt työskentelee palkkatyötä tekeviä?

Mitä uutta ihmeellistä tämä työtakuu meille siis antaa, paitsi lisääntyvän rahoitustarpeen?

Toistat samoja kysymyksiä jokaisessa aiheeseen liittyvässä keskustelussa, mutta et lainkaan kommentoi niitä vastauksia, joita sinulle jo annetaan. Jos haluat edistää keskustelua, olisi hyvä tarkentaa, mikä annetuissa perusteluissa sinun mielestäsi ei pidä paikkaansa.

Mennään kuitenkin eteenpäin.

1. Tulevaisuusinvestoinnit ≠ käyttötalousmenot

Jos jokin asia MMT:stä kannattaa ymmärtää, se on tämä:
julkisen sektorin menot eivät ole homogeeninen möykky.
Toiset menot ovat puhdasta kulutusta – toiset taas investointeja, jotka lisäävät tulevaa tuotantokykyä ja vähentävät kustannuksia pitkällä aikavälillä.

Työtakuu kuuluu jälkimmäiseen kategoriaan.

Se:

* vähentää pitkäaikaistyöttömyyden kustannuksia
* parantaa työkykyä ja osaamistasoa
* ehkäisee syrjäytymistä, joka tulee yhteiskunnalle moninkertaisesti kalliimmaksi
* vahvistaa paikallistalouksien kysyntää

Näitä menoja ei voi käsitellä samalla viivottimella kuin esimerkiksi hallinnon kulueriä.

2. Työttömyyden ylläpitäminen on resurssien tuhlaamista

Sixten Korkman totesi sattuvasti: "Narulla ei voi työntää.”
Makrotalouden näkökulmasta tämä tarkoittaa:

→ Yksityissektoria ei voi pakottaa investoimaan, jos se ei näe kannattavuutta.
→ Silloin julkisen sektorin on astuttava väliin ylläpitämään kysyntää ja tekemään perusinvestoinnit.

Jos tätä ei tehdä, seurauksena on se, mitä nyt näemme:

* supistuva talous
* laskevat verotulot
* kasvavat sosiaalikulut
* alueiden näivettyminen

Säästäväisyys ei korjaa investointivajetta. Se pahentaa sitä.

3. “Kuka maksaa?” – MMT:n perusvastaus

Valtiolta, joka laskee liikkeelle oman valuuttansa (Suomi ei tee tätä yksin, vaan toimii eurojärjestelmässä julkisen rahoituksen kautta), raha ei voi loppua. Rajoitteet ovat:

* työvoima
* luonnonvarat
* tarjontakapasiteetti
* inflaationhallinta

Ei rahoitus.

Työtakuu on itse asiassa nimenomaan inflaatiota vakauttava mekanismi:
se luo vastasyklisen työllisyyskanavan matalalla mutta kohtuullisella palkkatasolla, joka toimii automaattisena stabilisaattorina.

Siksi MMT:n piirissä työtakuu nähdään osana hinta- ja työmarkkinavakauden työkalupakkia – ei kulueränä.

4. “Korvaako työtakuu palkkatyötä?”

Ei, jos se suunnitellaan oikein. Ja tästä jo kirjoitin. Työtakuussa:

* tehdään vain täydentävää työtä, jolla ei ole markkinaehtoista tarjontaa
* noudatetaan TES-ehtoja, jotta ei synny halpatyömarkkinaa
* tehdään paikallisia, usein projektiluonteisia kehitystöitä, joita markkinat eivät tee

Lisäksi hyvä työtakuu on läpinäkyvästi valvottu, mikä erottaa sen täysin harmaista työkokeiluista, joita nykyhallitus on käyttänyt peiteltynä pakkotyönä.

5. Leikkaaminen tulevaisuusinvestoinneista on sama kuin “syödä siemenperunat”

Tämä on olennaista. Kun:

* alueet menettävät elinvoimaa
* koulutus- ja työvoimapohja rapautuu
* osaaminen ei päivity
* yhteiskunnallinen luottamus ja osallisuus murenevat

silloin kustannukset räjähtävät joka tapauksessa – mutta ilman mitään positiivista vaikutusta BKT:hen tai työllisyyteen.

Työtakuu on keino kääntää nämä kustannukset tuottaviksi panostuksiksi.

6. Ylenmääräinen ”pääomapiirien paapominen” ei tuota reaali­talouteen mitään

Tämäkään ei ole ideologinen väite – se on havaintotieto.

Kun pääomaa yritetään houkutella veronalennuksilla, kevennyksillä ja tulonsiirroilla, tulos on:

* varallisuusinflatio
* asuntojen ja sijoitusten kuplautuminen
* ei investointeja tuotantoon tai aluekehitykseen
* kasvava tuloerojen dynamiikka

MMT:n näkökulmasta:

→ rahan jakaminen sinne, missä kapasiteettirajoitteita ei ole, vain paisuttaa finanssikuplia
→ rahan kohdentaminen alhaisen tulotason kulutukseen ja paikallisiin kehityshankkeisiin aktivoi reaalitalouden kapasiteettia

7. Työtakuu säästää rahaa – moninkertaisesti

Tämä on tärkein asia, johon et ole kertaakaan tarttunut:

* jokainen syrjäytynyt nuori = n. 1,2M € elinkaarikustannus
* jokainen pitkäaikaistyötön = 30–40k €/vuosi julkisia menoja
* jokainen työkyvyn menetys = 300–500k € kustannus
* jokainen suljettu palvelu pienellä paikkakunnalla = alueen kiihtyvä kuihtuminen

Työtakuu on tapa katkaista tämä kierre.



Toisinsanoen

* Rahoitus ei ole ongelma (ongelma on kapasiteetin alikäyttö, ei raha).
* Työtakuu ei korvaa palkkatyötä, vaan täydentää sitä aloilla, joilla markkina on epäonnistunut.
* Työttömyyden ylläpito tulee kalliimmaksi kuin työtakuun toteuttaminen.
* Julkinen investointi on välttämätöntä, kun yksityinen sektori ei investoi.
* Leikkaaminen tulevaisuudesta on taloudellisesti typerintä mahdollista politiikkaa.

Jos nämä kohdat haluat kiistää, kritisoi ihmeessä konkreettisesti – ei pelkillä “kuka maksaa?” -heittoilla, joihin on jo vastattu moneen kertaan.

Tuo työtakuu kuulostaa oikein hyvältä. Sehän vaikuttaisi korjaavan monta ongelmaa, joita nykyjärjestelmässä on.

[ID10T]

Työtakuu on hieno ajatus, mutta siihen olisi saatava vahva esto sille, ettei sillä korvata palkkasuhteisia ihmisiä. Jo nyt erilaisilla työllistämispalveluiden tuilla teetetäään melkoisesti duunia, joka ei vastaa tuen käytön ideaa. Esim ainakin aiemmin käytössä olleet työkokeilut olivat sitä, että "kokeilija" teki ihan normaalia työtä. Sama homma erilaisissa opitoihin kuuluvissa harjoitteluissa, joissa ideana olisi tehdä töitä ohjatusti, mutta usein harjoittelija heitetään pärjäämään yksin ja korvaamaan esim poissaolevia tai ylityöllistettyjä työntekijöitä.

Näin on, kokeilijat eivät esim saisi tehdä mitään itsenäistä työtä vaan koko ajan pitäisi olla myös valvoja, mutta varsinkin maahanmuuttajia ja muuten vaan syrjäytyneitä taidetaan kusettaa tekemään kaikenlaista työtä sen varjolla.

Sama koskisi työtakuuta. Varmasti erittäin hyvä ja saataisiin valtavasti esim infra osalta parannuksia, mutta työn pitäisi olla avustavaa luonteeltaan, jotta se ei söisi palkansaajien leipää ja paikkoja. Todennäköisesti niin tulee kuitenkin käymään, mutta siinä pitäisi olla selvä sääntely työnsisällön ym osalta, jotta sitä minimoitaisiin.

Nostitte molemmat esiin todella tärkeitä näkökulmia – erityisesti sen, että työtakuun toteutuksessa on oltava selkeät pelisäännöt, jotta työtön ei muutu ”halvaksi korvikkeeksi” palkkatyölle. Tässä olen täysin samaa mieltä. Kokeilujen ja harjoittelujen väärinkäyttö on Suomessa ollut todellinen ongelma, ja juuri siksi tarvitaan selkeää sääntelyä sekä kunnollista valvontaa.

Mutta nyt kun hallintohimmelit on rakennettu valmiiksi, eli TE-palvelut siirtyneet kunnille ja alueellisen koordinaation rakenteet ovat olemassa, on viimein syytä panostaa sisällölliseen kehittämiseen. Tässä Työtakuu olisi erinomainen työkalu – ei palkkatyön korvaajana, vaan alueiden toimintakyvyn ja elinvoiman vahvistajana. Kuten aiemmin kuvasin, Suomeen on syntynyt tilanne, jossa rakenteet ovat valmiina, mutta varsinainen sisältö ja strateginen suunta puuttuvat.

Työtakuun järkevä toteutus nojaa kolmeen perusperiaatteeseen:

1. Työtakuu tehdään vähimmäispalkka- ja työehtokäytäntöjen ehdoilla.
Tämä ei ole ristiriidassa Suomen mallin kanssa – päinvastoin. Tuore EU-tuomioistuimen ratkaisu piti voimassa minimipalkkadirektiivin osiot, jotka vahvistavat työehtosopimusjärjestelmää.
SAK:n ja STTK:n juristit ovat todenneet, että tämä on tärkeä suoja tilanteessa, jossa työehtosopimusten kattavuutta on yritetty tietoisesti heikentää (esim. Orpon hallituksen toimesta).

→ Työtakuu siis tukisi suomalaisia työmarkkinoita, ei heikentäisi niitä.

2. Työtakuun työtehtävien on oltava täydentäviä – ei markkinaehtoisen työn korvaamista.
Tähän löytyvät selkeät keinot:
– luontokunnostus
– sosiaalinen ja yhteisöllinen työ
– liikkumisen, arjen ja asumisen tukipalvelut
– kulttuuri- ja perinneympäristöjen hoito
– kiertotalouden ja vihreän siirtymän pilottihankkeet

Näillä aloilla tarve on valtava, mutta markkina ei niitä tuota. Se on juuri työtakuun alue.

3. Työtakuu olisi samalla väylä ammatilliseen kehittymiseen.
Ei pelkkä paikka ”pitämässä kiinni työelämästä”, vaan
– osaamistason nostamisen väline
– täydentävän koulutuksen tarjoaja
– reitti uuteen ammattiin tai parempiin työsuhteisiin
– mahdollisuus vaihtaa alaa ilman pudotusta toimeentulossa

Tämä voisi olla historiallinen muutos: kukaan ei olisi ”jumissa” epätyydyttävässä työssä vain siksi, ettei voi ottaa riskiä menettää tulojaan.

Juuri tämän vuoksi vuoden 2026 alueelliset elinvoimakeskukset ovat avainasemassa. Ne voivat toimia työtakuun:

* rahoittajina
* koordinoijina
* vihreän siirtymän ja sosiaalisten innovaatioiden moottoreina
* sekä alueen työvoiman osaamisen kehittäjinä

Työtakuu ei siis ole vain työllistämismalli, vaan samalla koko aluekehittämisen työkalu.

Suomi on jo rakentanut hallinnollisen perustan. Seuraavalle hallitukselle jää ratkaiseva kysymys:

Haluammeko jatkaa nykyistä passiivisen tukijärjestelmän linjaa vai käyttämmekö olemassa olevia rakenteita aidosti kansalaisten osallisuuden, osaamisen ja alueiden elinvoiman vahvistamiseen?

Työtakuu on käytännöllinen ja realistinen tapa valita jälkimmäinen.

Kuka tämän työtakuun maksaa, kun alueet ovat jo nyt hätää kärsimässä soten takia?

Ja miten niin työtakuu ei ole palkkatyön korvaaja, jos se toteutetaan vähimmäispalkka- ja työehtokäytäntöjen ehdoilla ja sitä sovelletaan aloilla, joilla jo nyt työskentelee palkkatyötä tekeviä?

Mitä uutta ihmeellistä tämä työtakuu meille siis antaa, paitsi lisääntyvän rahoitustarpeen?

Toistat samoja kysymyksiä jokaisessa aiheeseen liittyvässä keskustelussa, mutta et lainkaan kommentoi niitä vastauksia, joita sinulle jo annetaan. Jos haluat edistää keskustelua, olisi hyvä tarkentaa, mikä annetuissa perusteluissa sinun mielestäsi ei pidä paikkaansa.

Itsekin toistat samoja mantroja.

Mennään kuitenkin eteenpäin.

1. Tulevaisuusinvestoinnit ≠ käyttötalousmenot

Jos jokin asia MMT:stä kannattaa ymmärtää, se on tämä:
julkisen sektorin menot eivät ole homogeeninen möykky.
Toiset menot ovat puhdasta kulutusta – toiset taas investointeja, jotka lisäävät tulevaa tuotantokykyä ja vähentävät kustannuksia pitkällä aikavälillä.

MMT ei kuitenkaan ole todellisuutta vielä pitkään aikaan, joten miksi teet siitä ja sen mahdollistamasta työtakuusta osan seuraavan hallituksen ohjelmaa?

Työtakuu kuuluu jälkimmäiseen kategoriaan.

Se:

* vähentää pitkäaikaistyöttömyyden kustannuksia

Työtakuupalkkako vähentää kustannuksia? Outoa matematiikkaa.

* parantaa työkykyä ja osaamistasoa
* ehkäisee syrjäytymistä, joka tulee yhteiskunnalle moninkertaisesti kalliimmaksi
* vahvistaa paikallistalouksien kysyntää

Näitä menoja ei voi käsitellä samalla viivottimella kuin esimerkiksi hallinnon kulueriä.

Kuluja ne silti ovat.

2. Työttömyyden ylläpitäminen on resurssien tuhlaamista

Sixten Korkman totesi sattuvasti: "Narulla ei voi työntää.”
Makrotalouden näkökulmasta tämä tarkoittaa:

→ Yksityissektoria ei voi pakottaa investoimaan, jos se ei näe kannattavuutta.
→ Silloin julkisen sektorin on astuttava väliin ylläpitämään kysyntää ja tekemään perusinvestoinnit.

Julkisen sektorin ylläpitämä kysyntä tuottaa heikosti, enkä suoraan sanottuna näe sitä edes kovin helposti toteutettavana.

Jos tätä ei tehdä, seurauksena on se, mitä nyt näemme:

* supistuva talous
* laskevat verotulot
* kasvavat sosiaalikulut
* alueiden näivettyminen

Säästäväisyys ei korjaa investointivajetta. Se pahentaa sitä.

Niinpä, säästäväisyys ei korjaa investointivajetta. Tämä tarkoittaa myös sitä, että kuluttajien ostovoiman lisääntyminen ei automaattisesti tarkoita lisääntynyttä kulutusta.

3. “Kuka maksaa?” – MMT:n perusvastaus

Valtio, joka laskee liikkeelle oman valuuttansa (Suomi ei tee tätä yksin, mutta toimii eurojärjestelmässä julkisen rahoituksen kautta), ei voi olla rahasta loppu. Rajoitteet ovat:

* työvoima
* luonnonvarat
* tarjontakapasiteetti
* inflaationhallinta

Ei rahoitus.

Työtakuu on itse asiassa nimenomaan *inflaatiota vakauttava mekanismi*:
se luo vastasyklisen työllisyyskanavan matalalla mutta kohtuullisella palkkatasolla, joka toimii automaattisena stabilisaattorina.

Siksi MMT:n piirissä työtakuu nähdään osana hinta- ja työmarkkinavakauden työkalupakkia – ei kulueränä.

Koska työtakuu ja MMT liittyvät oleellisesti toisiinsa, olet maalaamassa pilvilinnoja. MMT siintää kaukana tulevaisuudessa.

4. “Korvaako työtakuu palkkatyötä?”

Ei, jos se suunnitellaan oikein. Ja tästä jo kirjoitin. Työtakuussa:

* tehdään *vain täydentävää työtä*, jolla ei ole markkinaehtoista tarjontaa
* noudatetaan TES-ehtoja, jotta ei synny halpatyömarkkinaa
* tehdään paikallisia, usein projektiluonteisia kehitystöitä, joita markkinat eivät tee

Julksesti rahoitettu työ on ollut perinteisesti "täydentävää", eli työporukoissa on kärjistäen viisi katsonut, kun yksi tekee töitä. Nykyään ollaan viisaampia, eikä harrasteta enää tempputyöllistämistä, jota julkinen sektori on ylläpitänyt vuosikymmeniä.

Ja väitätkö, ettei täällä konsulttien luvatussa maassa tehdä riittävästi projektiluontoista kehitystyötä?

Lisäksi hyvä työtakuu on läpinäkyvästi valvottu, mikä erottaa sen täysin harmaista työkokeiluista, joita nykyhallitus on käyttänyt peiteltynä pakkotyönä.

Eli lisää byrokratiaa.

7. Työtakuu säästää rahaa – moninkertaisesti

Tämä on tärkein asia, johon et ole kertaakaan tarttunut:

* jokainen syrjäytynyt nuori = n. 1,2M € elinkaarikustannus
* jokainen pitkäaikaistyötön = 30–40k €/vuosi julkisia menoja
* jokainen työkyvyn menetys = 300–500k € kustannus
* jokainen suljettu palvelu pienellä paikkakunnalla = alueen kiihtyvä kuihtuminen

Työtakuu on tapa katkaista tämä kierre.

Näihin on turha tarttua, koska meillä ei edelleenkään ole rahoitusta. Sitä paitsi syrjäytyminen johtuu usein ihan muusta kuin työn puutteesta. Se on toki osatekijä, mutta ennen kaikkea henkilön luonne ratkaisee. Valmiiksi introvertit eivät verkostoidu, mikä lisää syrjäytymistä ja hankaloittaa työnsaantia.

Toisinsanoen

* Rahoitus ei ole ongelma (ongelma on kapasiteetin alikäyttö, ei raha).

Kyllä se nimenomaan on ongelma ilman MMT:tä.

* Työtakuu ei korvaa palkkatyötä, vaan täydentää sitä aloilla, joilla markkina on epäonnistunut.

Onko sellaisen työn teettäminen edes kannattavaa?

* Työttömyyden ylläpito tulee kalliimmaksi kuin työtakuun toteuttaminen.

No miksei työtakuuta jo sovelleta? Vai oletko sinä ainoa ihminen, joka on oivaltanut tämän asian?

* Julkinen investointi on välttämätöntä, kun yksityinen sektori ei investoi.

Yksityinen sektori tekee aina kustannusanalyysin, vaikka kaikelle ei toki hintalappua voi laittaakaan.

Saanen myös muistuttaa, miten Marinin hallituksen työkanavalle kävi. Rahaa paloi, mutta tulokset eivät mairitelleet.

Jos nämä kohdat haluat kiistää, kritisoi ihmeessä konkreettisesti – ei pelkillä “kuka maksaa?” -heittoilla, joihin on jo vastattu moneen kertaan.

Olemmme käyneet tätä työtakuuasiaa läpi jo aiemminkin, jos satut muistamaan?

Mennään suoraan asiaan. Toistat ”kuka maksaa?” -argumenttia, vaikka siihen on jo vastattu useaan otteeseen. Kyse ei ole mantroista vaan siitä, että työtakuun ja työttömyyden kustannuksia ei voi verrata keskenään kuin ne olisivat samaa kululajia. Eivät ole.

Toistan "kuka maksaa" -argumenttia, koska MMT on toistaiseksi utopiaa. Me emme pysty työllistämään kaikkia nykyisten talouden lainalaisuuksien vallitessa.

MMT ei ole “pilvilinnaa”, vaan kuvaus siitä, miten julkisen talouden kirjanpito tosiasiallisesti toimii myös euroalueella. Eurovaltio ei ole kotitalous: rajoitteet ovat reaalitaloudessa, ei eurojen puutteessa.

No jos meillä kerran on rahoitus kunnossa, niin miksei kukaan toimi? Miksi edellisen hallituksen Työkanava floppasi surkeasti?

Työtakuu ei korvaa palkkatyötä.

Ongelma ei ole “tempputyöllistäminen”, vaan se että sitä on käytetty väärin. Työtakuun idea on päinvastainen: selkeä rajaus täydentäviin tehtäviin, TES-tasoinen palkka ja läpinäkyvä valvonta. Jos tätä mallia olisi toteutettu aiemmin, juuri ne kuvaamasi väärinkäytökset eivät olisi olleet mahdollisia.

Eli MITEN työtakuu eroaa normaalista työllistämksestä? Se on minulle edelleen epäselvää.

4) “Onko täydentävä työ kannattavaa?”

On, koska juuri nämä osa-alueet ovat markkinapuutteita: luontotyöt, vihreä siirtymä, sosiaalinen työ, perinneympäristöjen hoito, yhteisölliset palvelut. Niitä ei tehdä nyt, vaikka tarve on valtava. Markkinat eivät tee kaikkea, eikä niiden tehtävänäkään ole tuottaa yhteiskunnallista perustaa.

Kaikkia näitä hoitaa jo yksityinen sektori, mutta kun ne tehdään alihankintana julkisrahoitteisesti, on lopputulos surkea, kuten sotepalveluista olemme oppineet.

“Jos tämä olisi järkevää, miksei sitä jo tehdä?”

Sama kysymys sopii myös peruskoululle, neuvolalle ja kansanterveydelle. Kaikki suuret uudistukset ovat aluksi olleet “radikaaleja” ja “kalliita”, kunnes ne osoittautuivat kaikkein halvimmiksi ratkaisuiksi.
Työtakuu on seuraava tällainen rakenteellinen uudistus — ja juuri siksi se herättää vastarintaa.

Työttömyys alkoi olla ongelma jo 90-luvulla, eli aikaa olisi kyllä ollut omaksua työtakuun kaltaisia uudistuksia.

6) Ja lopuksi:

Syrjäytymisen syitä ei pidä sekoittaa sen seurauksiin. Luonteenpiirteitä ei valita, mutta yhteiskunta voi poistaa rakenteelliset esteet.
Työtakuu ei ole terapiaa, vaan turvaverkko, joka estää sen putoamisen, josta syrjäytyminen alkaa.

En minä ole syrjäytymisen syitä ja seurauksia sekoittanut. Työtakuu ei ole tähän ihmelääke.

[anarkistialkuasukas]

Vaikka tuo "Nalle" on ylimielinen ja kaikkea Suomeen taloutta koskevia päätöksiä väheksyvä, mutta siinä hän on oikeassa, että julkisen talouden menoja on vähennettävä.

Vähennetäänkö niitä vaikkapa infra- ja kiinteistörakentamisesta? Sieltähän se olisi helpoin karsia. Julkinen ei itse rakenna vaan rakennuttaa niin ketään ei jouduta edes potkimaan kortistoon kun vaan jätetään kaikki rakennusprojektit ja korjausrakentaminen tekemättä?

"Nalle" jätti kertomatta tarkemmin mitä julkisia menoja voisi vähentää, mutta kai se nyt kuitenkin se infra- ja kiinteistörakenteetkin kannattaa kunnossa pitää ja tulee muuten kalliimmaksi, jos ajallaan tarvittavat huolto- ja korjaustyöt jäävät tekemättä. Ihan omassa kiinteistössä sen huomaa, jos rästiin jäävät nuo tekemiset. On omakohtaista kokemusta...

Ja juuri siitä syystä nämä Nallen mölinät voi jättää huomioimatta. Ihan samanlaisia populistisia sutkautuksia kuin persuleilla ennen vaaleja.

[marjatta1]

Politikot kyllä tietävät mitä pitäisi tehdä, mutta kun se syö henkilön/puuolueen suosiota niin sitä ei tehdä ja kukapa se saaduista eduistaan luopuisi....

Kaikki muut ovat luopuneet eduistaan, paitsi nuo nallet, jotka kuppaavat systeemiltä eniten. Jos eniten tienaava promille pantaisiin tinkimään edes vähän omista ruhtinaallisista voitoistaan, mitään rahoitusongelmia ei olisi ja velat muuttuisivat tuossa tuokiossa saataviksi.

Meillä vaan ei ole niitä superrikkaita "Nalleja"ei ole kovinkaan paljoa ja ne vähätkin sitten menevät ulkomaille ja vievät mennessään myös ne mahdolliset investoinnit Suomesta ulkomaille. Ruotsissa niitä rikkaitakin on väkilukuun suhteutettuna enemmän kuin Suomessa ja heillä talous kukoistaa. Eivät ne muutamat Suomen superrikkaat pysty niin paljoa systeemeistä kuppaamaan, että sillä olisi taloudellista vaikutusta. Turha heitä on katehdia ja ratkaisut talouteen on keksittävä julkisia menoja pienentämällä. Eihän yksityisessäkään taloudessa voida elää pitkiä aikoja siten, että menot ovat suuremmat kuin tulot ja Suomessa julkisessa taloudessa tätä on jatkunut jo lähes 20 vuotta. Mahdoton yhtälö tuo tuollainen on.

[marjatta1]

Työtakuu on hieno ajatus, mutta siihen olisi saatava vahva esto sille, ettei sillä korvata palkkasuhteisia ihmisiä. Jo nyt erilaisilla työllistämispalveluiden tuilla teetetäään melkoisesti duunia, joka ei vastaa tuen käytön ideaa. Esim ainakin aiemmin käytössä olleet työkokeilut olivat sitä, että "kokeilija" teki ihan normaalia työtä. Sama homma erilaisissa opitoihin kuuluvissa harjoitteluissa, joissa ideana olisi tehdä töitä ohjatusti, mutta usein harjoittelija heitetään pärjäämään yksin ja korvaamaan esim poissaolevia tai ylityöllistettyjä työntekijöitä.

Näin on, kokeilijat eivät esim saisi tehdä mitään itsenäistä työtä vaan koko ajan pitäisi olla myös valvoja, mutta varsinkin maahanmuuttajia ja muuten vaan syrjäytyneitä taidetaan kusettaa tekemään kaikenlaista työtä sen varjolla.

Sama koskisi työtakuuta. Varmasti erittäin hyvä ja saataisiin valtavasti esim infra osalta parannuksia, mutta työn pitäisi olla avustavaa luonteeltaan, jotta se ei söisi palkansaajien leipää ja paikkoja. Todennäköisesti niin tulee kuitenkin käymään, mutta siinä pitäisi olla selvä sääntely työnsisällön ym osalta, jotta sitä minimoitaisiin.

Nostitte molemmat esiin todella tärkeitä näkökulmia – erityisesti sen, että työtakuun toteutuksessa on oltava selkeät pelisäännöt, jotta työtön ei muutu ”halvaksi korvikkeeksi” palkkatyölle. Tässä olen täysin samaa mieltä. Kokeilujen ja harjoittelujen väärinkäyttö on Suomessa ollut todellinen ongelma, ja juuri siksi tarvitaan selkeää sääntelyä sekä kunnollista valvontaa.

Mutta nyt kun hallintohimmelit on rakennettu valmiiksi, eli TE-palvelut siirtyneet kunnille ja alueellisen koordinaation rakenteet ovat olemassa, on viimein syytä panostaa sisällölliseen kehittämiseen. Tässä Työtakuu olisi erinomainen työkalu – ei palkkatyön korvaajana, vaan alueiden toimintakyvyn ja elinvoiman vahvistajana. Kuten aiemmin kuvasin, Suomeen on syntynyt tilanne, jossa rakenteet ovat valmiina, mutta varsinainen sisältö ja strateginen suunta puuttuvat.

Työtakuun järkevä toteutus nojaa kolmeen perusperiaatteeseen:

1. Työtakuu tehdään vähimmäispalkka- ja työehtokäytäntöjen ehdoilla.
Tämä ei ole ristiriidassa Suomen mallin kanssa – päinvastoin. Tuore EU-tuomioistuimen ratkaisu piti voimassa minimipalkkadirektiivin osiot, jotka vahvistavat työehtosopimusjärjestelmää.
SAK:n ja STTK:n juristit ovat todenneet, että tämä on tärkeä suoja tilanteessa, jossa työehtosopimusten kattavuutta on yritetty tietoisesti heikentää (esim. Orpon hallituksen toimesta).

→ Työtakuu siis tukisi suomalaisia työmarkkinoita, ei heikentäisi niitä.

2. Työtakuun työtehtävien on oltava täydentäviä – ei markkinaehtoisen työn korvaamista.
Tähän löytyvät selkeät keinot:
– luontokunnostus
– sosiaalinen ja yhteisöllinen työ
– liikkumisen, arjen ja asumisen tukipalvelut
– kulttuuri- ja perinneympäristöjen hoito
– kiertotalouden ja vihreän siirtymän pilottihankkeet

Näillä aloilla tarve on valtava, mutta markkina ei niitä tuota. Se on juuri työtakuun alue.

3. Työtakuu olisi samalla väylä ammatilliseen kehittymiseen.
Ei pelkkä paikka ”pitämässä kiinni työelämästä”, vaan
– osaamistason nostamisen väline
– täydentävän koulutuksen tarjoaja
– reitti uuteen ammattiin tai parempiin työsuhteisiin
– mahdollisuus vaihtaa alaa ilman pudotusta toimeentulossa

Tämä voisi olla historiallinen muutos: kukaan ei olisi ”jumissa” epätyydyttävässä työssä vain siksi, ettei voi ottaa riskiä menettää tulojaan.

Juuri tämän vuoksi vuoden 2026 alueelliset elinvoimakeskukset ovat avainasemassa. Ne voivat toimia työtakuun:

* rahoittajina
* koordinoijina
* vihreän siirtymän ja sosiaalisten innovaatioiden moottoreina
* sekä alueen työvoiman osaamisen kehittäjinä

Työtakuu ei siis ole vain työllistämismalli, vaan samalla koko aluekehittämisen työkalu.

Suomi on jo rakentanut hallinnollisen perustan. Seuraavalle hallitukselle jää ratkaiseva kysymys:

Haluammeko jatkaa nykyistä passiivisen tukijärjestelmän linjaa vai käyttämmekö olemassa olevia rakenteita aidosti kansalaisten osallisuuden, osaamisen ja alueiden elinvoiman vahvistamiseen?

Työtakuu on käytännöllinen ja realistinen tapa valita jälkimmäinen.

Kuka tämän työtakuun maksaa, kun alueet ovat jo nyt hätää kärsimässä soten takia?

Ja miten niin työtakuu ei ole palkkatyön korvaaja, jos se toteutetaan vähimmäispalkka- ja työehtokäytäntöjen ehdoilla ja sitä sovelletaan aloilla, joilla jo nyt työskentelee palkkatyötä tekeviä?

Mitä uutta ihmeellistä tämä työtakuu meille siis antaa, paitsi lisääntyvän rahoitustarpeen?

Toistat samoja kysymyksiä jokaisessa aiheeseen liittyvässä keskustelussa, mutta et lainkaan kommentoi niitä vastauksia, joita sinulle jo annetaan. Jos haluat edistää keskustelua, olisi hyvä tarkentaa, mikä annetuissa perusteluissa sinun mielestäsi ei pidä paikkaansa.

Mennään kuitenkin eteenpäin.

1. Tulevaisuusinvestoinnit ≠ käyttötalousmenot

Jos jokin asia MMT:stä kannattaa ymmärtää, se on tämä:
julkisen sektorin menot eivät ole homogeeninen möykky.
Toiset menot ovat puhdasta kulutusta – toiset taas investointeja, jotka lisäävät tulevaa tuotantokykyä ja vähentävät kustannuksia pitkällä aikavälillä.

Työtakuu kuuluu jälkimmäiseen kategoriaan.

Se:

* vähentää pitkäaikaistyöttömyyden kustannuksia
* parantaa työkykyä ja osaamistasoa
* ehkäisee syrjäytymistä, joka tulee yhteiskunnalle moninkertaisesti kalliimmaksi
* vahvistaa paikallistalouksien kysyntää

Näitä menoja ei voi käsitellä samalla viivottimella kuin esimerkiksi hallinnon kulueriä.

2. Työttömyyden ylläpitäminen on resurssien tuhlaamista

Sixten Korkman totesi sattuvasti: "Narulla ei voi työntää.”
Makrotalouden näkökulmasta tämä tarkoittaa:

→ Yksityissektoria ei voi pakottaa investoimaan, jos se ei näe kannattavuutta.
→ Silloin julkisen sektorin on astuttava väliin ylläpitämään kysyntää ja tekemään perusinvestoinnit.

Jos tätä ei tehdä, seurauksena on se, mitä nyt näemme:

* supistuva talous
* laskevat verotulot
* kasvavat sosiaalikulut
* alueiden näivettyminen

Säästäväisyys ei korjaa investointivajetta. Se pahentaa sitä.

3. “Kuka maksaa?” – MMT:n perusvastaus

Valtiolta, joka laskee liikkeelle oman valuuttansa (Suomi ei tee tätä yksin, vaan toimii eurojärjestelmässä julkisen rahoituksen kautta), raha ei voi loppua. Rajoitteet ovat:

* työvoima
* luonnonvarat
* tarjontakapasiteetti
* inflaationhallinta

Ei rahoitus.

Työtakuu on itse asiassa nimenomaan inflaatiota vakauttava mekanismi:
se luo vastasyklisen työllisyyskanavan matalalla mutta kohtuullisella palkkatasolla, joka toimii automaattisena stabilisaattorina.

Siksi MMT:n piirissä työtakuu nähdään osana hinta- ja työmarkkinavakauden työkalupakkia – ei kulueränä.

4. “Korvaako työtakuu palkkatyötä?”

Ei, jos se suunnitellaan oikein. Ja tästä jo kirjoitin. Työtakuussa:

* tehdään vain täydentävää työtä, jolla ei ole markkinaehtoista tarjontaa
* noudatetaan TES-ehtoja, jotta ei synny halpatyömarkkinaa
* tehdään paikallisia, usein projektiluonteisia kehitystöitä, joita markkinat eivät tee

Lisäksi hyvä työtakuu on läpinäkyvästi valvottu, mikä erottaa sen täysin harmaista työkokeiluista, joita nykyhallitus on käyttänyt peiteltynä pakkotyönä.

5. Leikkaaminen tulevaisuusinvestoinneista on sama kuin “syödä siemenperunat”

Tämä on olennaista. Kun:

* alueet menettävät elinvoimaa
* koulutus- ja työvoimapohja rapautuu
* osaaminen ei päivity
* yhteiskunnallinen luottamus ja osallisuus murenevat

silloin kustannukset räjähtävät joka tapauksessa – mutta ilman mitään positiivista vaikutusta BKT:hen tai työllisyyteen.

Työtakuu on keino kääntää nämä kustannukset tuottaviksi panostuksiksi.

6. Ylenmääräinen ”pääomapiirien paapominen” ei tuota reaali­talouteen mitään

Tämäkään ei ole ideologinen väite – se on havaintotieto.

Kun pääomaa yritetään houkutella veronalennuksilla, kevennyksillä ja tulonsiirroilla, tulos on:

* varallisuusinflatio
* asuntojen ja sijoitusten kuplautuminen
* ei investointeja tuotantoon tai aluekehitykseen
* kasvava tuloerojen dynamiikka

MMT:n näkökulmasta:

→ rahan jakaminen sinne, missä kapasiteettirajoitteita ei ole, vain paisuttaa finanssikuplia
→ rahan kohdentaminen alhaisen tulotason kulutukseen ja paikallisiin kehityshankkeisiin aktivoi reaalitalouden kapasiteettia

7. Työtakuu säästää rahaa – moninkertaisesti

Tämä on tärkein asia, johon et ole kertaakaan tarttunut:

* jokainen syrjäytynyt nuori = n. 1,2M € elinkaarikustannus
* jokainen pitkäaikaistyötön = 30–40k €/vuosi julkisia menoja
* jokainen työkyvyn menetys = 300–500k € kustannus
* jokainen suljettu palvelu pienellä paikkakunnalla = alueen kiihtyvä kuihtuminen

Työtakuu on tapa katkaista tämä kierre.



Toisinsanoen

* Rahoitus ei ole ongelma (ongelma on kapasiteetin alikäyttö, ei raha).
* Työtakuu ei korvaa palkkatyötä, vaan täydentää sitä aloilla, joilla markkina on epäonnistunut.
* Työttömyyden ylläpito tulee kalliimmaksi kuin työtakuun toteuttaminen.
* Julkinen investointi on välttämätöntä, kun yksityinen sektori ei investoi.
* Leikkaaminen tulevaisuudesta on taloudellisesti typerintä mahdollista politiikkaa.

Jos nämä kohdat haluat kiistää, kritisoi ihmeessä konkreettisesti – ei pelkillä “kuka maksaa?” -heittoilla, joihin on jo vastattu moneen kertaan.

Ihan hyvä kirjoitus mutta mikä taho sitten investoi Suomeen ja mille aloille??? Kai niitten investointienkin pitää jatkossa olla kannattavia. Verotusko on syynä, ettei tänne investoida???

[Vän]

Politikot kyllä tietävät mitä pitäisi tehdä, mutta kun se syö henkilön/puuolueen suosiota niin sitä ei tehdä ja kukapa se saaduista eduistaan luopuisi....

Kaikki muut ovat luopuneet eduistaan, paitsi nuo nallet, jotka kuppaavat systeemiltä eniten. Jos eniten tienaava promille pantaisiin tinkimään edes vähän omista ruhtinaallisista voitoistaan, mitään rahoitusongelmia ei olisi ja velat muuttuisivat tuossa tuokiossa saataviksi.

Meillä vaan ei ole niitä superrikkaita "Nalleja"ei ole kovinkaan paljoa ja ne vähätkin sitten menevät ulkomaille ja vievät mennessään myös ne mahdolliset investoinnit Suomesta ulkomaille. Ruotsissa niitä rikkaitakin on väkilukuun suhteutettuna enemmän kuin Suomessa ja heillä talous kukoistaa. Eivät ne muutamat Suomen superrikkaat pysty niin paljoa systeemeistä kuppaamaan, että sillä olisi taloudellista vaikutusta. Turha heitä on katehdia ja ratkaisut talouteen on keksittävä julkisia menoja pienentämällä. Eihän yksityisessäkään taloudessa voida elää pitkiä aikoja siten, että menot ovat suuremmat kuin tulot ja Suomessa julkisessa taloudessa tätä on jatkunut jo lähes 20 vuotta. Mahdoton yhtälö tuo tuollainen on.

Miten se nyt mahdoton yhtälö olisi, jos se on toiminut jo 20 vuotta? Jatketaan vaan hyväksi koetulla yhtälöllä.

[marjatta1]

Vaikka tuo "Nalle" on ylimielinen ja kaikkea Suomeen taloutta koskevia päätöksiä väheksyvä, mutta siinä hän on oikeassa, että julkisen talouden menoja on vähennettävä.

Vähennetäänkö niitä vaikkapa infra- ja kiinteistörakentamisesta? Sieltähän se olisi helpoin karsia. Julkinen ei itse rakenna vaan rakennuttaa niin ketään ei jouduta edes potkimaan kortistoon kun vaan jätetään kaikki rakennusprojektit ja korjausrakentaminen tekemättä?

"Nalle" jätti kertomatta tarkemmin mitä julkisia menoja voisi vähentää, mutta kai se nyt kuitenkin se infra- ja kiinteistörakenteetkin kannattaa kunnossa pitää ja tulee muuten kalliimmaksi, jos ajallaan tarvittavat huolto- ja korjaustyöt jäävät tekemättä. Ihan omassa kiinteistössä sen huomaa, jos rästiin jäävät nuo tekemiset. On omakohtaista kokemusta...

Ja juuri siitä syystä nämä Nallen mölinät voi jättää huomioimatta. Ihan samanlaisia populistisia sutkautuksia kuin persuleilla ennen vaaleja.

Nalle on ylimielinen ja puhuu mitä sattuu, mutta hän vertaa Suomen ja Ruotsin taloutta toisiinsa ja näkee, että Ruotsissa on toimittu metsien hoidon ja ay-politiikan kanssa eri lailla kuin Suomessa. Joitakin oppeja kannattaisi ottaa Ruotsistakin ja ovat osanneet toimia siellä Suomea paremmin. Siinä Nalle oli oikeassa...vaikka muuten onkin mitä on persoonallisuudeltaan...

[marjatta1]

Politikot kyllä tietävät mitä pitäisi tehdä, mutta kun se syö henkilön/puuolueen suosiota niin sitä ei tehdä ja kukapa se saaduista eduistaan luopuisi....

Kaikki muut ovat luopuneet eduistaan, paitsi nuo nallet, jotka kuppaavat systeemiltä eniten. Jos eniten tienaava promille pantaisiin tinkimään edes vähän omista ruhtinaallisista voitoistaan, mitään rahoitusongelmia ei olisi ja velat muuttuisivat tuossa tuokiossa saataviksi.

Meillä vaan ei ole niitä superrikkaita "Nalleja"ei ole kovinkaan paljoa ja ne vähätkin sitten menevät ulkomaille ja vievät mennessään myös ne mahdolliset investoinnit Suomesta ulkomaille. Ruotsissa niitä rikkaitakin on väkilukuun suhteutettuna enemmän kuin Suomessa ja heillä talous kukoistaa. Eivät ne muutamat Suomen superrikkaat pysty niin paljoa systeemeistä kuppaamaan, että sillä olisi taloudellista vaikutusta. Turha heitä on katehdia ja ratkaisut talouteen on keksittävä julkisia menoja pienentämällä. Eihän yksityisessäkään taloudessa voida elää pitkiä aikoja siten, että menot ovat suuremmat kuin tulot ja Suomessa julkisessa taloudessa tätä on jatkunut jo lähes 20 vuotta. Mahdoton yhtälö tuo tuollainen on.

Miten se nyt mahdoton yhtälö olisi, jos se on toiminut jo 20 vuotta? Jatketaan vaan hyväksi koetulla yhtälöllä.

Sarkasmia varmaankin, että hyvin on Suomessa toimittu lähes 20 vuotta....