Jos ihmisen evoluutio on totta, miksi sitä ei tapahdu nyt? – Tapahtuu sitä, ja tässä on siitä kolme esimerkkiä
Tänään 24. marraskuuta tulee kuluneeksi tasan 166 vuotta siitä, kun Charles Darwin julkaisi teoksensa Lajien synty (1859), joka mullisti käsityksemme luonnosta ja ihmisen paikasta siinä. Darwinin esittämä luonnonvalinnan teoria selitti ensimmäistä kertaa tieteellisesti, miten lajit kehittyvät ajan kuluessa.
Vaikka Darwinin aikana ei tunnettu perinnöllisyyden ja evoluution tarkkoja mekanismeja, on hänen perimmäinen ajatuksensa luonnonvalinnasta kestänyt tieteellisen tarkastelun tähän päivään saakka.
Evoluutio on siitä kiinnostava asia, että se ei pysähdy tai saavuta huippuaan. Ihminenkään ei ole evoluution kulmasta valmis tuote, vaikka joku voi niin erehtyä luulemaan. Joskus vitsaillaan, että rapu on evoluution suosikki – niin usein luonto tuntuu keksivän sen uudelleen.
Binghamton-yliopiston emeritusprofessori Michael A. Little luetteli Lajien synnyn vuosipäivän alla kolme esimerkkiä ihmisen jatkuvasta evoluutiosta The Conversation -sivustolla ilmestyneessä artikkelissaan. Hän vastasi samalla lapselta tulleeseen lukijakysymykseen, jota moni aikuinenkin saattaa pohtia: ”Jos evoluutio on totta, miksi sitä ei tapahdu nyt?”.
1. Ihon väri
Auringonvalo on elintärkeää elämälle, mutta sen mukana tuleva ultraviolettisäteily voi vaurioittaa ihoa ja lisätä riskiä sairastua ihosyöpään. Melaniini-niminen pigmentti suojaa ihoa uv-säteilyltä, ja sen määrä vaihtelee ihmispopulaatioissa ilmaston mukaan.
Trooppisilla alueilla elävät ihmiset ovat kehittyneet tuottamaan enemmän melaniinia, mikä antaa paremman suojan voimakasta uv-säteilyä vastaan. Kun ihmiset muuttivat pohjoisemmille, pilvisemmille ja vähemmän aurinkoisille alueille, tumma iho esti riittävän D-vitamiinin muodostumisen, mikä oli erityisen haitallista lasten luuston kehitykselle. Tällaisissa oloissa vaaleampi iho tarjosi edun.
Ihonväri on esimerkki siitä, miten geenit ja ympäristö toimivat yhdessä ja ohjaavat ihmispopulaatioiden sopeutumista eri ilmastoihin – ja miten tämä prosessi jatkuu yhä nykyään, kun ihmiset liikkuvat ja sekoittuvat yhä monimuotoisemmissa ympäristöissä.
2. Ravinto
Suurin osa nisäkkäistä menettää kyvyn hajottaa laktoosia eli maitosokeria aikuisiässä. Sama päti myös varhaisiin ihmispopulaatioihin – kunnes jotkut heistä alkoivat kesyttää ja lypsää eläimiä noin 10 000 vuotta sitten. Tästä kulttuurisesta innovaatiosta seurasi biologinen muutos.
Ne ihmiset, joiden geenit sallivat laktoosin sulattamisen myös aikuisina, pystyivät hyödyntämään maidon ravinteita paremmin ja saivat todennäköisemmin enemmän jälkeläisiä. Näin laktoosinsietokyky yleistyi populaatioissa, joissa maidon käyttö oli keskeinen osa ruokavaliota – esimerkiksi Euroopassa.
Samantyyppisiä esimerkkejä löytyy myös muista ruokavalioista: esimerkiksi Grönlannin inuiiteilla on geenimuotoja, jotka auttavat käsittelemään runsaasti rasvaa sisältävää ruokavaliota ilman haitallisia terveysvaikutuksia. Kenian Turkana-kansalla puolestaan on geneettisiä sopeutumia, jotka suojaavat elimistöä kuivien olojen aiheuttamalta nestehukalta.
3. Taudit
Epidemiat ovat muovanneet ihmisen geeniperimää vuosisatojen ajan. 1300-luvun ruttoepidemia tappoi arviolta kolmanneksen Euroopan väestöstä. Selviytyjien joukossa oli yksilöitä, joilla oli geneettinen suoja ruttoa aiheuttanutta bakteeria vastaan. Ruton jälkeen näiden selviytyjien geenit yleistyivät väestössä ja tarjosivat parempaa suojaa ruttoa vastaan,
Myös nykyaikana tartuntataudit vaikuttavat evoluutioon. Koronapandemia toi näkyväksi sen, kuinka osa ihmisistä saattoi sairastaa lievemmin tai olla lähes immuuneja virukselle. Nämä erot voivat liittyä perinnöllisiin tekijöihin, ja ajan myötä tällainen vastustuskyky voi yleistyä, jos se antaa etua selviytymiseen tai lisääntymiseen.
Ihmisen parhaillaan käynnissä olevasta evoluutiosta on muitakin esimerkkejä. Esimerkiksi ”pikku papuna” tunnettu polven luu, latinankieliseltä nimitykseltään fabella, on yleistynyt merkittävästi reilussa sadassa vuodessa.
Myös kyynärvarressa oleva keskimmäinen valtimo löytyy nykyisin yhä useammalta aikuiselta. Vuonna 2020 julkaistun tutkimuksen mukaan ”ylimääräinen” valtimo on jo noin joka kolmannella australialaisella.
Piirros keskimmäisen kyynärvarren valtimosta, jonka kautta verta kiertää kyynärvarteen ja käteen.
Maciej Henneberg
”Sen esiintyvyys oli noin 10 prosenttia ihmisillä, jotka ovat syntyneet 1880-luvun puolivälissä. 1900-luvun lopussa syntyneillä kolmas valtimo oli 30 prosentilla. Joten evoluution aikaperspektiivistä katsoen tämä on merkittävä kasvu lyhyessä ajassa”, sanoo tohtori Teghan Lucas Flinders-yliopiston tiedotteessa.
Lucasin mukaan ihminen kehittyy nyt nopeammin kuin milloinkaan aikaisemmin viimeksi kuluneen 250 vuoden aikana.
Tästä jutustamme voit lukea valistuneita arvioita siitä, miten lajimme kehittyy seuraavan 10 000 vuoden aikana.
Tilaa Tekniikan Maailman uutiskirjeet
Tilaa TM-uutiskirje, niin pysyt ajan tasalla autoalan, teknologian ja tieteen uutisista!
Tilaa
The post Jos ihmisen evoluutio on totta, miksi sitä ei tapahdu nyt? – Tapahtuu sitä, ja tässä on siitä kolme esimerkkiä appeared first on Tekniikan Maailma.
Lue alkuperäinen uutinen osoitteessa https://tekniikanmaailma.fi/jos-ihmisen ... simerkkia/