Kiitos kiinnostavasta historialinkistä. Täytyy panna tuo kirja lukulistalke, jos se löytyy kirjastosta. Kananojalla oli näköjään jo ajatuksia myös työtakuusta, mutta se poikkesi MMT-teorian muksista mallista.marjatta1 kirjoitti: ↑25 Marras 2025, 12:33Varmaa yksi keino työllisyyden parantamiseksi olisi tuo ehdotelmasi ja on tuosta muutakin tutkimusta ja tietoa saatavilla. Sinä perusteellisena ja harkitsevana voi ammentaa lisää tuosta oheisena olevasta linkistä...Naturalisti kirjoitti: ↑24 Marras 2025, 20:39Lyhyesti: Suomen ei pidä jäädä odottamaan, että yksityinen pääoma sattuu investoimaan tänne. Valtion — ja nyt myös uusien alueellisten rakenteiden — on otettava selvästi suurempi rooli strategisissa investoinneissa. Tätä ei pidä jättää ideologisista syistä tekemättä. Se on aivan välttämätöntä, koska nykyinen malli (”houkutellaan pääomaa kevennyksillä”) ei yksinkertaisesti toimi.marjatta1 kirjoitti: ↑23 Marras 2025, 17:27Ihan hyvä kirjoitus mutta mikä taho sitten investoi Suomeen ja mille aloille??? Kai niitten investointienkin pitää jatkossa olla kannattavia. Verotusko on syynä, ettei tänne investoida???Naturalisti kirjoitti: ↑23 Marras 2025, 10:36
Toistat (ID10T) samoja kysymyksiä jokaisessa aiheeseen liittyvässä keskustelussa, mutta et lainkaan kommentoi niitä vastauksia, joita sinulle jo annetaan. Jos haluat edistää keskustelua, olisi hyvä tarkentaa, mikä annetuissa perusteluissa sinun mielestäsi ei pidä paikkaansa.
Mennään kuitenkin eteenpäin.
1. Tulevaisuusinvestoinnit ≠ käyttötalousmenot
Jos jokin asia MMT:stä kannattaa ymmärtää, se on tämä:
julkisen sektorin menot eivät ole homogeeninen möykky.
Toiset menot ovat puhdasta kulutusta – toiset taas investointeja, jotka lisäävät tulevaa tuotantokykyä ja vähentävät kustannuksia pitkällä aikavälillä.
Työtakuu kuuluu jälkimmäiseen kategoriaan.
Se:
* vähentää pitkäaikaistyöttömyyden kustannuksia
* parantaa työkykyä ja osaamistasoa
* ehkäisee syrjäytymistä, joka tulee yhteiskunnalle moninkertaisesti kalliimmaksi
* vahvistaa paikallistalouksien kysyntää
Näitä menoja ei voi käsitellä samalla viivottimella kuin esimerkiksi hallinnon kulueriä.
2. Työttömyyden ylläpitäminen on resurssien tuhlaamista
Sixten Korkman totesi sattuvasti: "Narulla ei voi työntää.”
Makrotalouden näkökulmasta tämä tarkoittaa:
→ Yksityissektoria ei voi pakottaa investoimaan, jos se ei näe kannattavuutta.
→ Silloin julkisen sektorin on astuttava väliin ylläpitämään kysyntää ja tekemään perusinvestoinnit.
Jos tätä ei tehdä, seurauksena on se, mitä nyt näemme:
* supistuva talous
* laskevat verotulot
* kasvavat sosiaalikulut
* alueiden näivettyminen
Säästäväisyys ei korjaa investointivajetta. Se pahentaa sitä.
3. “Kuka maksaa?” – MMT:n perusvastaus
Valtiolta, joka laskee liikkeelle oman valuuttansa (Suomi ei tee tätä yksin, vaan toimii eurojärjestelmässä julkisen rahoituksen kautta), raha ei voi loppua. Rajoitteet ovat:
* työvoima
* luonnonvarat
* tarjontakapasiteetti
* inflaationhallinta
Ei rahoitus.
Työtakuu on itse asiassa nimenomaan inflaatiota vakauttava mekanismi:
se luo vastasyklisen työllisyyskanavan matalalla mutta kohtuullisella palkkatasolla, joka toimii automaattisena stabilisaattorina.
Siksi MMT:n piirissä työtakuu nähdään osana hinta- ja työmarkkinavakauden työkalupakkia – ei kulueränä.
4. “Korvaako työtakuu palkkatyötä?”
Ei, jos se suunnitellaan oikein. Ja tästä jo kirjoitin. Työtakuussa:
* tehdään vain täydentävää työtä, jolla ei ole markkinaehtoista tarjontaa
* noudatetaan TES-ehtoja, jotta ei synny halpatyömarkkinaa
* tehdään paikallisia, usein projektiluonteisia kehitystöitä, joita markkinat eivät tee
Lisäksi hyvä työtakuu on läpinäkyvästi valvottu, mikä erottaa sen täysin harmaista työkokeiluista, joita nykyhallitus on käyttänyt peiteltynä pakkotyönä.
5. Leikkaaminen tulevaisuusinvestoinneista on sama kuin “syödä siemenperunat”
Tämä on olennaista. Kun:
* alueet menettävät elinvoimaa
* koulutus- ja työvoimapohja rapautuu
* osaaminen ei päivity
* yhteiskunnallinen luottamus ja osallisuus murenevat
silloin kustannukset räjähtävät joka tapauksessa – mutta ilman mitään positiivista vaikutusta BKT:hen tai työllisyyteen.
Työtakuu on keino kääntää nämä kustannukset tuottaviksi panostuksiksi.
6. Ylenmääräinen ”pääomapiirien paapominen” ei tuota reaalitalouteen mitään
Tämäkään ei ole ideologinen väite – se on havaintotieto.
Kun pääomaa yritetään houkutella veronalennuksilla, kevennyksillä ja tulonsiirroilla, tulos on:
* varallisuusinflatio
* asuntojen ja sijoitusten kuplautuminen
* ei investointeja tuotantoon tai aluekehitykseen
* kasvava tuloerojen dynamiikka
MMT:n näkökulmasta:
→ rahan jakaminen sinne, missä kapasiteettirajoitteita ei ole, vain paisuttaa finanssikuplia
→ rahan kohdentaminen alhaisen tulotason kulutukseen ja paikallisiin kehityshankkeisiin aktivoi reaalitalouden kapasiteettia
7. Työtakuu säästää rahaa – moninkertaisesti
Tämä on tärkein asia, johon et ole kertaakaan tarttunut:
* jokainen syrjäytynyt nuori = n. 1,2M € elinkaarikustannus
* jokainen pitkäaikaistyötön = 30–40k €/vuosi julkisia menoja
* jokainen työkyvyn menetys = 300–500k € kustannus
* jokainen suljettu palvelu pienellä paikkakunnalla = alueen kiihtyvä kuihtuminen
Työtakuu on tapa katkaista tämä kierre.
Toisinsanoen
* Rahoitus ei ole ongelma (ongelma on kapasiteetin alikäyttö, ei raha).
* Työtakuu ei korvaa palkkatyötä, vaan täydentää sitä aloilla, joilla markkina on epäonnistunut.
* Työttömyyden ylläpito tulee kalliimmaksi kuin työtakuun toteuttaminen.
* Julkinen investointi on välttämätöntä, kun yksityinen sektori ei investoi.
* Leikkaaminen tulevaisuudesta on taloudellisesti typerintä mahdollista politiikkaa.
Jos nämä kohdat haluat kiistää, kritisoi ihmeessä konkreettisesti – ei pelkillä “kuka maksaa?” -heittoilla, joihin on jo vastattu moneen kertaan.
Olennaisin ongelma ei ole verotus, vaan se, ettei Suomessa ole rakennettu riittävää strategista kysyntää ja pitkän aikavälin näkyvyyttä, joka tekisi investoinneista järkeviä. Tätä varten julkisen sektorin täytyy toimia veturina — aivan kuten tehdään maissa, joihin pääoma tällä hetkellä menee.
Ja juuri tähän kohtaan tulevat ne “hallintohimmelit”, jotka nyt seisovat tyhjän päällä:
- TE2024-uudistuksessa työllisyyspalvelut siirrettiin kunnille (virallinen nimi: Työllisyysalueet, 1/2025 alkaen).
- Vuonna 2026 aloittavat Alueelliset elinvoimakeskukset (virallinen nimi: Elinvoimakeskus), joiden tehtävä on koordinoida aluekehitystä, osaamista ja työvoimaa.
Ongelma on, että nämä rakenteet on rakennettu – mutta niille ei ole annettu sisältöä.
Siksi tarvitaan selkeä linja:
Työtakuu kytkisi nämä rakenteet uudeksi aluekehityksen ja täystyöllisyyden moottoriksi.
Se:
- loisi paikallista kysyntää ja työpaikkoja
- vahvistaisi osaamista ja työkykyä
- estäisi alueiden näivettymistä
- tarjoaisi yrityksille vakaan ja osaavan työvoimapohjan
- tekisi investoinneista jälleen kannattavia
Työtakuu ei ole “kustannus”, vaan väline, joka muuttaa syrjäytymisen, työttömyyden ja alikäytetyn kapasiteetin tuottaviksi investoinneiksi. Juuri tätä valtiot tekevät, kun ne oikeasti haluavat kasvaa.
Suomen tilanne ei korjaannu markkinavoimien odottelulla.
Tarvitaan julkinen veto, alueellinen strategia ja työtakuu niiden liimana.
https://labore.fi/t&y/tyollisyyskysymys ... enkysymys/
Lisää linkkejä:Google AI kirjoitti:Jouko Kajanojan hahmottelema työtakuun ja palkkatuetun työn malli, joka pohjautuu vasemmistolaiseen ajatteluun ja aiempiin suomalaisiin kokemuksiin kuten "Lex Leppäseen", eroaa merkittävästi modernin rahateorian (MMT) ehdottamasta työtakuusta. Vaikka molemmilla on tavoitteena täystyöllisyys, niiden talousteoreettinen perusta ja toteutustapa eroavat toisistaan keskeisissä kohdissa.
Kajanojan ja vasemmistoliiton näkökulma: Kohdennettu ja subjektiivinen oikeus
Vasemmistoliiton malli: Kajanojan mainitsema Vasemmistoliiton ohjelma esittää, että vain yli 24 kuukautta työttömänä olleilla olisi subjektiivinen oikeus palkkatuettuun työhön. Tämä lähestymistapa on kohdennettu tiettyyn ryhmään pitkäaikaistyöttömiä.
Lex Leppänen (1988–1992): Tämä historiallinen malli velvoitti kunnat tarjoamaan työtä yli vuoden työttömänä olleille, mikä johti pitkäaikaistyöttömyyden merkittävään vähenemiseen. Kajanojan viittaus tähän osoittaa, että hän näkee esimerkin soveltavan työtä julkiselle sektorille.
Vararesurssi: Kajanojan ehdotuksessa palkkatuki ja työtakuu toimisivat työmarkkinoiden vararesurssina, jolla tuettaisiin vaikeassa asemassa olevia työttömiä. Se ei ota lähtökohdaksi valtion rahapolitiikkaa, vaan pyrkii sosiaaliseen tavoitteeseen.
MMT-teorian työtakuu: Universaali ja taloudellinen vakauttaja
Universaali oikeus työhön: MMT-teoriassa työtakuu (Job Guarantee, JG) on makrotaloudellinen vakaaja. Sen mukaan valtio tarjoaisi työn kaikille työkykyisille ja -haluisille, jotka eivät löydä työtä yksityisiltä markkinoilta. Se ei ole kohdennettu vain pitkäaikaistyöttömille, vaan kaikille työttömille.
Palkkareferenssi: MMT-mallissa työtakuutyöstä maksettava palkka toimisi palkkareferenssinä, jonka tarkoituksena on hillitä inflaatiota. Palkka olisi vähimmäispalkkatason mukainen, mikä vähentäisi yksityisen sektorin palkkapaineita noususuhdanteessa.
Rahapolitiikan väline: MMT-teorian mukaan itsenäisellä valuutalla rahoittavalla valtiolla on aina varaa rahoittaa tällainen ohjelma. Sen avulla pyritään täystyöllisyyteen ja hintavakauteen samanaikaisesti. Työtakuu korvaisi nykyisen talouspolitiikan, joka käyttää työttömyyttä hintavakauden ylläpitämiseen.
• KU: Työllisyyskirja: Työvoiman kysyntä ja tarjonta kohtaavat heikosti ( https://www.ku.fi/artikkeli/3893340-tyo ... t-heikosti)
• Työtakuu Suomeen? – joitakin kommentteja Jouko Kajanojalle ( https://www.vasemmistonyt.fi/2019/01/13 ... n%E2%80%9D)

