SDP paljastaa mitä se tekee, jos nousee valtaan

[Naturalisti]

Se, että nyt näin moni maa on menossa alijäämämenettelyyn, kertoo jo itsessään, että vika on säännöissä, ei maissa. Toivottavasti tämä tilanne vauhdittaa viimein EU:n taloussääntöjen päivittämistä 2000-luvulle. Nykyiset säännöt eivät tue kasvua, investointeja eivätkä strategista autonomiaa – ja niiden uudistaminen on välttämätöntä, jos EU haluaa pysyä kilpailukykyisenä.

Kreikan velkakriisi johtui kyllä täysin holtittomasta rahankäytöstä. Maksettiinhan siellä mm. eläkkeitä kuolleille.

Kreikan kriisi oli monisyinen, ja siihen liittyi toki hallinnollisia ongelmia, veronkiertoa ja tilastojen kaunistelua. Mutta vaikka yksittäisillä mailla oli omat virheensä, euroalueen rakenteet pahensivat tilannetta merkittävästi: yhteinen raha ilman yhteistä talouspolitiikkaa, tiukat säännöt ilman investointijoustoa sekä EKP:n alkuvaiheen haluttomuus toimia viime käden takaajana.

Juuri siksi nykyisiä taloussääntöjä on arvioitava kriittisesti. Velkajarru ilman kaasukahvaa — sääntökehikko, joka automaattisesti kiristää mutta ei mahdollista vastasyklistä politiikkaa — johtaa siihen, että syödään siemenperunat ja heikennetään omaa tulevaa kasvupohjaa.

Se, että näin moni maa on samaan aikaan ajautumassa alijäämämenettelyyn, kertoo enemmän sääntöjen rakenteellisesta ongelmasta kuin siitä, että lähes koko EU olisi yhtäkkiä "holtiton". Tämä kollektiivinen tilanne on paras mahdollinen muistutus siitä, että sääntökehikko on jäänyt kiinni 1990-luvun ajatteluun.

Siksi on tärkeää viedä eteenpäin sekä Mario Draghin että Christine Lagarden korostamia linjauksia: EU tarvitsee massiivisen investointiohjelman, modernit ja kasvua tukevat finanssisäännöt sekä talouspolitiikan koordinaatiota, joka mahdollistaa strategisen autonomian. Nykytilanne ei ole poikkeus vaan järjestelmävian oire — ja juuri siksi sääntöjen päivittäminen 2000-luvulle on välttämätöntä, jos EU haluaa olla kilpailukykyinen ja kestävä talousalue myös jatkossa.

[ID10T]

Se, että nyt näin moni maa on menossa alijäämämenettelyyn, kertoo jo itsessään, että vika on säännöissä, ei maissa. Toivottavasti tämä tilanne vauhdittaa viimein EU:n taloussääntöjen päivittämistä 2000-luvulle. Nykyiset säännöt eivät tue kasvua, investointeja eivätkä strategista autonomiaa – ja niiden uudistaminen on välttämätöntä, jos EU haluaa pysyä kilpailukykyisenä.

Kreikan velkakriisi johtui kyllä täysin holtittomasta rahankäytöstä. Maksettiinhan siellä mm. eläkkeitä kuolleille.

Kreikan kriisi oli monisyinen, ja siihen liittyi toki hallinnollisia ongelmia, veronkiertoa ja tilastojen kaunistelua. Mutta vaikka yksittäisillä mailla oli omat virheensä, euroalueen rakenteet pahensivat tilannetta merkittävästi: yhteinen raha ilman yhteistä talouspolitiikkaa, tiukat säännöt ilman investointijoustoa sekä EKP:n alkuvaiheen haluttomuus toimia viime käden takaajana.

Kyllä siihen on syynsä, että ongelmat kasaantuvat juuri tietyille maille. Yli puolet EU-maista alittaa kuitenkin kriittisen 60% rajan.

[Al Bundy]

Se, että nyt näin moni maa on menossa alijäämämenettelyyn, kertoo jo itsessään, että vika on säännöissä, ei maissa. Toivottavasti tämä tilanne vauhdittaa viimein EU:n taloussääntöjen päivittämistä 2000-luvulle. Nykyiset säännöt eivät tue kasvua, investointeja eivätkä strategista autonomiaa – ja niiden uudistaminen on välttämätöntä, jos EU haluaa pysyä kilpailukykyisenä.

Kreikan velkakriisi johtui kyllä täysin holtittomasta rahankäytöstä. Maksettiinhan siellä mm. eläkkeitä kuolleille.

Se, että näin moni maa on samaan aikaan ajautumassa alijäämämenettelyyn, kertoo enemmän sääntöjen rakenteellisesta ongelmasta kuin siitä, että lähes koko EU olisi yhtäkkiä "holtiton". Tämä kollektiivinen tilanne on paras mahdollinen muistutus siitä, että sääntökehikko on jäänyt kiinni 1990-luvun ajatteluun.

Siksi on tärkeää viedä eteenpäin sekä Mario Draghin että Christine Lagarden korostamia linjauksia: EU tarvitsee massiivisen investointiohjelman, modernit ja kasvua tukevat finanssisäännöt sekä talouspolitiikan koordinaatiota, joka mahdollistaa strategisen autonomian. Nykytilanne ei ole poikkeus vaan järjestelmävian oire — ja juuri siksi sääntöjen päivittäminen 2000-luvulle on välttämätöntä, jos EU haluaa olla kilpailukykyinen ja kestävä talousalue myös jatkossa.

Liikaa sääntöjä, liikaa EU:ta.

Nobelisti Bengt Holmström sanoo suoraan: EU säätelee itsensä hengiltä – ”Tilanne on katastrofaalinen”
https://yle.fi/a/74-20196313

Taloustieteilijä Bengt Holmström toivoo EU:lta kevyempää byrokratiaa ja vähemmän sääntelyä.

– Euroopan suuri ongelma on se, että täällä on jumalattomasti kielteisiä rajoituksia ja sääntely on karannut ihan käsistä, Holmström tiivistää.

Holmströmin mielestä ongelman keskiössä ovat direktiivit.

Ratkaisu on taloustieteilijöiden mukaan yksinkertainen. Hankkiudutaan direktiiveistä kokonaan eroon.

Kaikki direktiivit pois ja paluu takaisin kauppaliitoksi on ainut järkevä tie.

[ID10T]

Se, että nyt näin moni maa on menossa alijäämämenettelyyn, kertoo jo itsessään, että vika on säännöissä, ei maissa. Toivottavasti tämä tilanne vauhdittaa viimein EU:n taloussääntöjen päivittämistä 2000-luvulle. Nykyiset säännöt eivät tue kasvua, investointeja eivätkä strategista autonomiaa – ja niiden uudistaminen on välttämätöntä, jos EU haluaa pysyä kilpailukykyisenä.

Kreikan velkakriisi johtui kyllä täysin holtittomasta rahankäytöstä. Maksettiinhan siellä mm. eläkkeitä kuolleille.

Se, että näin moni maa on samaan aikaan ajautumassa alijäämämenettelyyn, kertoo enemmän sääntöjen rakenteellisesta ongelmasta kuin siitä, että lähes koko EU olisi yhtäkkiä "holtiton". Tämä kollektiivinen tilanne on paras mahdollinen muistutus siitä, että sääntökehikko on jäänyt kiinni 1990-luvun ajatteluun.

Siksi on tärkeää viedä eteenpäin sekä Mario Draghin että Christine Lagarden korostamia linjauksia: EU tarvitsee massiivisen investointiohjelman, modernit ja kasvua tukevat finanssisäännöt sekä talouspolitiikan koordinaatiota, joka mahdollistaa strategisen autonomian. Nykytilanne ei ole poikkeus vaan järjestelmävian oire — ja juuri siksi sääntöjen päivittäminen 2000-luvulle on välttämätöntä, jos EU haluaa olla kilpailukykyinen ja kestävä talousalue myös jatkossa.

Liikaa sääntöjä, liikaa EU:ta.

Nobelisti Bengt Holmström sanoo suoraan: EU säätelee itsensä hengiltä – ”Tilanne on katastrofaalinen”
https://yle.fi/a/74-20196313

Taloustieteilijä Bengt Holmström toivoo EU:lta kevyempää byrokratiaa ja vähemmän sääntelyä.

– Euroopan suuri ongelma on se, että täällä on jumalattomasti kielteisiä rajoituksia ja sääntely on karannut ihan käsistä, Holmström tiivistää.

Holmströmin mielestä ongelman keskiössä ovat direktiivit.

Ratkaisu on taloustieteilijöiden mukaan yksinkertainen. Hankkiudutaan direktiiveistä kokonaan eroon.

Kaikki direktiivit pois ja paluu takaisin kauppaliitoksi on ainut järkevä tie.

Kannatetaan!

[Naturalisti]

Se, että nyt näin moni maa on menossa alijäämämenettelyyn, kertoo jo itsessään, että vika on säännöissä, ei maissa. Toivottavasti tämä tilanne vauhdittaa viimein EU:n taloussääntöjen päivittämistä 2000-luvulle. Nykyiset säännöt eivät tue kasvua, investointeja eivätkä strategista autonomiaa – ja niiden uudistaminen on välttämätöntä, jos EU haluaa pysyä kilpailukykyisenä.

Kreikan velkakriisi johtui kyllä täysin holtittomasta rahankäytöstä. Maksettiinhan siellä mm. eläkkeitä kuolleille.

Se, että näin moni maa on samaan aikaan ajautumassa alijäämämenettelyyn, kertoo enemmän sääntöjen rakenteellisesta ongelmasta kuin siitä, että lähes koko EU olisi yhtäkkiä "holtiton". Tämä kollektiivinen tilanne on paras mahdollinen muistutus siitä, että sääntökehikko on jäänyt kiinni 1990-luvun ajatteluun.

Siksi on tärkeää viedä eteenpäin sekä Mario Draghin että Christine Lagarden korostamia linjauksia: EU tarvitsee massiivisen investointiohjelman, modernit ja kasvua tukevat finanssisäännöt sekä talouspolitiikan koordinaatiota, joka mahdollistaa strategisen autonomian. Nykytilanne ei ole poikkeus vaan järjestelmävian oire — ja juuri siksi sääntöjen päivittäminen 2000-luvulle on välttämätöntä, jos EU haluaa olla kilpailukykyinen ja kestävä talousalue myös jatkossa.

Liikaa sääntöjä, liikaa EU:ta.

Nobelisti Bengt Holmström sanoo suoraan: EU säätelee itsensä hengiltä – ”Tilanne on katastrofaalinen”
https://yle.fi/a/74-20196313

Taloustieteilijä Bengt Holmström toivoo EU:lta kevyempää byrokratiaa ja vähemmän sääntelyä.

– Euroopan suuri ongelma on se, että täällä on jumalattomasti kielteisiä rajoituksia ja sääntely on karannut ihan käsistä, Holmström tiivistää.

Holmströmin mielestä ongelman keskiössä ovat direktiivit.

Ratkaisu on taloustieteilijöiden mukaan yksinkertainen. Hankkiudutaan direktiiveistä kokonaan eroon.

Kaikki direktiivit pois ja paluu takaisin kauppaliitoksi on ainut järkevä tie.

Muistiinpano marraskuu 2019
Satu taloustieteestä


Olipa kerran Adam Smith. Hän keksi taloususkonnon eli markkinoiden näkymättömän käden. Näkymättömään käteen uskovia harmitti, kun sen työtä kansojen parhaaksi häirittiin joka paikassa. Amerikassakin oli New Deal ja Ruotsissa kansankotiutopia kaiken maailman keynesiläistä, sosialisteista ja kommunisteista puhumattakaan. Näkymätöntä kättä ei arvostettu tarpeeksi.

Tämä ei ollut Ruotsin keskuspankin mielestä reilua. Niinpä, kun Nobel oli maannut jo 73 vuotta haudassaan, keskuspankki keksi taloustieteen arvovallan vahvistamiseksi Taloustieteen Nobel-palkinnon; oikealta nimeltään ”Taloustieteen palkinto Alfred Nobelin muistoksi”.

Nobel itse ei koskaan luonut mitään palkintoa taloustieteilijöille. Nobelin jälkeläiset haluaisivat, että tätä Ruotsin keskuspankin palkintoa kutsuttaisiin Riksbank-palkinnoksi eikä Nobel-palkinnoksi.

Vaikka myös Nobel-säätiö jo myöntää, että palkinto ei ole Nobel-palkinto, se antaa sille edelleenkin todellisten Nobel-palkintojen statuksen. Miksi? Tämä on hyvin kummallista monestakin syystä. Palkinto on nimensä mukaan tiedepalkinto, vaikka taloustiede ei ole tiede. Voittajat valitsee uusklassinen lahko oman kuplansa sisältä, mikä lisää yleistä sokeutta opin puutteisiin. Oppi taloustieteestä luonnontieteiden kaltaisena tieteenä on uskonto, jolla vain yritetään pyhittää täysin säätelemättömät markkinat.

Kuten hyvin viisas itämaiden tietäjä Ha-Joon Chang ydinasiat tiivistäen sanoo, meille ei kerrota viittä asiaa taloustieteestä:
1) 95 % taloustieteestä on arkijärkeä,
2) taloustiede ei ole tiede,
3) taloustiede on politiikkaa,
4) älä koskaan luota taloustieteilijään ja
5) talous(tiede) on liian tärkeää jätettäväksi asiantuntijoille.

Uusklassisen taloustieteen jo paljastuneita vakavia puutteita on todella paljon. Se ei ymmärrä pankkitoiminnan ja rahan roolia taloudessa (rahan velkaluonne). Se oli kyvytön ymmärtämään vuoden 2008 talouskriisiä. Se on välinpitämätön epätasa-arvoisuudesta. Se on välinpitämätön BKT:hen suhteutetun korkean yksityisen velan vaaroista. Se on kyvytön ymmärtämään ilmastoa ja ekologisia ongelmia, jotka uhkaavat koko planeettaa; ne ovat sille vain ”ulkoisia oheisvaikutuksia”. Se on sitoutunut teoreettisesti mahdottomaan loputtomaan talouskasvuun rajallisella planeetalla ja kaiken arvon mittaamiseen hinnan kautta; kaikki ihmisten keskinäiset suhteet kaupallistaen. Tästä kaikesta huolimatta kaikki taloustieteen opetus Suomessa perustuu vain uusklassisen lahkon oppeihin.

Suomalainen taloustieteilijä Bengt Holmström palkittiin vuonna 2016 Nobelin taloustieteen palkinnolla sopimusteorian kehittämisestä. ”Tutkijan näkökulmasta mielenkiintoisia sopimuksia ovat esimerkiksi johdon palkitsemissopimukset: miten varmistetaan, että yhtiön omistajien tahto toteutuu, jos ja kun yhtiön johtajien näkemykset voivat olla omistajien näkemyksistä poikkeavia?” kertoi Keskisuomalainen (10.10.2016).

”Holmströmin mielestä suomalaisen ammattiyhdistysliikkeen pitäisi luopua vallasta, jotta myös ammattiliittoon kuulumattomilla ja työttömillä olisi ääntä. Holmström perustelee ammattiyhdistysliikkeen heikentämistä työmarkkinoiden joustavuuden lisäämisellä. Holmströmin mielestä työehtosopimusten yleissitovuus ei ole välttämättä kansakunnan etu. Holmström myös mainitsee että ammattiyhdistysliike täytyy tarvittaessa pakottaa hyväksymään työehtojen heikennyksiä.”sanoi Wikipedia.

Muistiinpano päättyy – takaisin tähän päivään

Holmström on oikeassa siinä, että EU:n sääntely on paikoin karannut käsistä – mutta lääke ei ole direktiivien romuttaminen, eli käytännössä kapitalismin anarkia, vaan järkevä modernisointi. Tässä juuri Draghi ja Lagarde ovat viime vuodet korostaneet olennaista: Eurooppa tarvitsee selkeämmät, investoinnit mahdollistavat säännöt, ei sääntelyn täydellistä purkua.

On iso ero kahden asian välillä:

1. Ylisääntely, joka voi tukahduttaa investoinnit ja hidastaa innovaatiota.
2. Sääntelyn puute, joka johtaa markkina-anarkiaan, finanssikriiseihin, ulkoisvaikutusten sivuuttamiseen ja työmarkkinoiden villiin länteen.

Holmström näkee ongelman 1, mutta hänen ehdotuksensa johtaisi suoraan ongelmaan 2. Ei ole sattumaa, että hänen oma tutkimuksensa – ja palkinto – keskittyy mekanismeihin, joilla yritysjohdon palkitseminen varmistaa osakkeenomistajien tahdon toteutumisen. Eli käytännössä samaan agendaan, jota Wahlroos ja nykyinen Suomen hallituskin ajaa: työn joustot, heikompi järjestäytyminen ja valtasuhteiden kallistaminen pääoman eduksi.

Mutta EU:n uudistustarve ei liity työntekijöiden oikeuksiin tai ”liialliseen direktiivivaltaan”, vaan siihen, että euroalueen finanssikehikko on jäänyt aikaan ennen finanssikriisiä: velkajarru ilman kaasukahvaa, investointien estyminen ja se, ettei EU:lla ole kunnollista yhteistä strategista investointikykyä.

Tästä syystä Draghi ja Lagarde ovat vaatineet:
• massiivista eurooppalaista investointiohjelmaa (energia, turvallisuus, digitalisaatio)
• taloussääntöjen modernisointia niin, että kasvu ja resilienssi ovat keskiössä
• sääntelyn yksinkertaistamista, ei purkamista
• strategista autonomiaa, joka vaatii sekä yksityisiä että julkisia investointeja.

Ja samaan suuntaan ovat liikkuneet myös OECD:n NAEC-uudistukset (Beyond Growth – Towards a New Economic Approach). NAEC on suoraan todennut, että 2010-luvun markkinafundamentalismi ei pystynyt estämään epävakautta, velkakuplia eikä ekologista kriisiä. Tarvitaan talouskehikko, joka:

• on demokraattisempi
• on vakaampi
• ottaa ekologiset rajat tosissaan
• ei perustu pelkkään rahoitusmarkkinalogiikkaan
• mahdollistaa investoinnit tulevaisuuteen.

Holmströmin diagnoosi sääntelyn ongelmista on siis osuva. Mutta hänen reseptinsä – direktiivien täydellinen poistaminen – on lääkkeenä sama kuin amputoisi jalan sääriluun murtuman vuoksi.

Todellinen ratkaisu on aivan toisaalla: päivitetään EU:n taloussäännöt 2000-luvun todellisuuteen, yksinkertaistetaan sääntelyä ilman että heikennetään ympäristö- tai työoikeuksia, ja rakennetaan Draghin ja Lagarden peräänkuuluttama investointikyky, joka mahdollistaa kasvun, turvallisuuden ja ekologisen kestävyyden.

[ID10T]

Se, että nyt näin moni maa on menossa alijäämämenettelyyn, kertoo jo itsessään, että vika on säännöissä, ei maissa. Toivottavasti tämä tilanne vauhdittaa viimein EU:n taloussääntöjen päivittämistä 2000-luvulle. Nykyiset säännöt eivät tue kasvua, investointeja eivätkä strategista autonomiaa – ja niiden uudistaminen on välttämätöntä, jos EU haluaa pysyä kilpailukykyisenä.

Kreikan velkakriisi johtui kyllä täysin holtittomasta rahankäytöstä. Maksettiinhan siellä mm. eläkkeitä kuolleille.

Se, että näin moni maa on samaan aikaan ajautumassa alijäämämenettelyyn, kertoo enemmän sääntöjen rakenteellisesta ongelmasta kuin siitä, että lähes koko EU olisi yhtäkkiä "holtiton". Tämä kollektiivinen tilanne on paras mahdollinen muistutus siitä, että sääntökehikko on jäänyt kiinni 1990-luvun ajatteluun.

Siksi on tärkeää viedä eteenpäin sekä Mario Draghin että Christine Lagarden korostamia linjauksia: EU tarvitsee massiivisen investointiohjelman, modernit ja kasvua tukevat finanssisäännöt sekä talouspolitiikan koordinaatiota, joka mahdollistaa strategisen autonomian. Nykytilanne ei ole poikkeus vaan järjestelmävian oire — ja juuri siksi sääntöjen päivittäminen 2000-luvulle on välttämätöntä, jos EU haluaa olla kilpailukykyinen ja kestävä talousalue myös jatkossa.

Liikaa sääntöjä, liikaa EU:ta.

Nobelisti Bengt Holmström sanoo suoraan: EU säätelee itsensä hengiltä – ”Tilanne on katastrofaalinen”
https://yle.fi/a/74-20196313

Taloustieteilijä Bengt Holmström toivoo EU:lta kevyempää byrokratiaa ja vähemmän sääntelyä.

– Euroopan suuri ongelma on se, että täällä on jumalattomasti kielteisiä rajoituksia ja sääntely on karannut ihan käsistä, Holmström tiivistää.

Holmströmin mielestä ongelman keskiössä ovat direktiivit.

Ratkaisu on taloustieteilijöiden mukaan yksinkertainen. Hankkiudutaan direktiiveistä kokonaan eroon.

Kaikki direktiivit pois ja paluu takaisin kauppaliitoksi on ainut järkevä tie.

Uusklassisen taloustieteen jo paljastuneita vakavia puutteita on todella paljon. Se ei ymmärrä pankkitoiminnan ja rahan roolia taloudessa (rahan velkaluonne). Se oli kyvytön ymmärtämään vuoden 2008 talouskriisiä. Se on välinpitämätön epätasa-arvoisuudesta. Se on välinpitämätön BKT:hen suhteutetun korkean yksityisen velan vaaroista. Se on kyvytön ymmärtämään ilmastoa ja ekologisia ongelmia, jotka uhkaavat koko planeettaa; ne ovat sille vain ”ulkoisia oheisvaikutuksia”. Se on sitoutunut teoreettisesti mahdottomaan loputtomaan talouskasvuun rajallisella planeetalla ja kaiken arvon mittaamiseen hinnan kautta; kaikki ihmisten keskinäiset suhteet kaupallistaen. Tästä kaikesta huolimatta kaikki taloustieteen opetus Suomessa perustuu vain uusklassisen lahkon oppeihin.

Tietty epätasa-arvo on olennainen osa kaikkia talousjärjestelmiä, myös kommunismia, jossa puolueliitti pitää aina omista eduistaan huolen. Mitä ilmastoon ja ekologisiin ongelmiin tulee, me Suomessa teemme itsellemme karhunpalveluksen sitoutuessamme muuta EU:ta tiukempaan ilmastopolitiikkaan. Näin siis siitä huolimatta, että vihreästä teknologoasta piti tulla meille uuden Nokian veroinen vientivaltti.

Tarvitaan talouskehikko, joka:

• on demokraattisempi
• on vakaampi
• ottaa ekologiset rajat tosissaan
• ei perustu pelkkään rahoitusmarkkinalogiikkaan
• mahdollistaa investoinnit tulevaisuuteen.

En näe, etteikö näitä asioita voisi totetuttaa jo nykyisellä talouskehikolla. Tosin ensimmäinen kohta on jälleen se komapstuskivi, talousdemokratia on huuhaata. Jokainen sijoittaja haluaa ajaa omaa etuaan. Julkinen rahoitus ei tee tästä poikkeusta, mutta siinä kansa saakin äänensä kuuluviin.

Jos yksityisten rahoittajien päätäntävaltaa kavennetaan, siirtyvät investoinnit muualle.

[Naturalisti]

Se, että nyt näin moni maa on menossa alijäämämenettelyyn, kertoo jo itsessään, että vika on säännöissä, ei maissa. Toivottavasti tämä tilanne vauhdittaa viimein EU:n taloussääntöjen päivittämistä 2000-luvulle. Nykyiset säännöt eivät tue kasvua, investointeja eivätkä strategista autonomiaa – ja niiden uudistaminen on välttämätöntä, jos EU haluaa pysyä kilpailukykyisenä.

Kreikan velkakriisi johtui kyllä täysin holtittomasta rahankäytöstä. Maksettiinhan siellä mm. eläkkeitä kuolleille.

Se, että näin moni maa on samaan aikaan ajautumassa alijäämämenettelyyn, kertoo enemmän sääntöjen rakenteellisesta ongelmasta kuin siitä, että lähes koko EU olisi yhtäkkiä "holtiton". Tämä kollektiivinen tilanne on paras mahdollinen muistutus siitä, että sääntökehikko on jäänyt kiinni 1990-luvun ajatteluun.

Siksi on tärkeää viedä eteenpäin sekä Mario Draghin että Christine Lagarden korostamia linjauksia: EU tarvitsee massiivisen investointiohjelman, modernit ja kasvua tukevat finanssisäännöt sekä talouspolitiikan koordinaatiota, joka mahdollistaa strategisen autonomian. Nykytilanne ei ole poikkeus vaan järjestelmävian oire — ja juuri siksi sääntöjen päivittäminen 2000-luvulle on välttämätöntä, jos EU haluaa olla kilpailukykyinen ja kestävä talousalue myös jatkossa.

Liikaa sääntöjä, liikaa EU:ta.

Nobelisti Bengt Holmström sanoo suoraan: EU säätelee itsensä hengiltä – ”Tilanne on katastrofaalinen”
https://yle.fi/a/74-20196313

Taloustieteilijä Bengt Holmström toivoo EU:lta kevyempää byrokratiaa ja vähemmän sääntelyä.

– Euroopan suuri ongelma on se, että täällä on jumalattomasti kielteisiä rajoituksia ja sääntely on karannut ihan käsistä, Holmström tiivistää.

Holmströmin mielestä ongelman keskiössä ovat direktiivit.

Ratkaisu on taloustieteilijöiden mukaan yksinkertainen. Hankkiudutaan direktiiveistä kokonaan eroon.

Kaikki direktiivit pois ja paluu takaisin kauppaliitoksi on ainut järkevä tie.

Kannatetaan!

Ongelmat eivät kasaannu samoille maille siksi, että nämä maat olisivat ”yhtäkkiä holtittomampia” kuin muut, vaan siksi että sama prosyklinen sääntökehikko tuottaa saman lopputuloksen aina, kun kasvu hidastuu. Se, että nyt lähes koko euroalueen ydin – Ranska, Italia, Espanja, Portugali, Belgia, Slovenia, Slovakia, Puola ja Suomi – on ajautumassa alijäämämenettelyyn, ei selity kulttuurisilla stereotypioilla vaan sillä, että säännöt on rakennettu kiristämään taantumassa ja estämään kasvua silloin kun sitä tarvittaisiin.

Jos yli puolet EU-maista alittaa 60 % velkarajan ja silti koko mannerta uhkaa sama kurimenettely, se kertoo nimenomaan siitä, että vuosikymmeniä vanha 3/60-kehikko on taloudellisesti vanhentunut. Velkataso ei kerro toimintakyvystä mitään ilman korkoja, investointeja, tuottavuutta ja kasvunäkymiä. Tätä korostavat sekä Draghi että Lagarde – ja se on täysin linjassa sen kanssa, mitä NAEC, IMF ja OECD ovat viime vuodet toistaneet.

Nykyinen kehikko on velkajarru ilman toimivaa kaasukahvaa, jolloin lopputulos on sama kuin syödä siemenperunat. Ja kuten jo totesin, jos näin moni maa ”epäonnistuu” yhtä aikaa, kyse ei voi olla maiden osaamattomuudesta – se on järjestelmävika.

Tähän tilanteeseen Holmström–Wahlroos-linja tarjoaa ainoastaan ratkaisua, joka pahentaa ongelmaa: vähemmän sääntelyä pääomalle, heikompi työntekijän asema ja markkinoiden vapauttaminen samaan suuntaan, joka jo tuotti 2008 kriisin. Ei ole sattumaa, että Holmström huolehtii ensisijaisesti siitä, että yritysjohdon palkitseminen varmistaa osakkeenomistajien tahdon toteutumisen – sama ideologinen näkökulma, jota nykyinen Suomen hallituskin on vannoutunut viemään läpi, kuten opposition varjobudjettien käsittelyssä nähtiin.

Mutta talouspolitiikan todellinen haaste ei ole ”liika EU” tai direktiivien olemassaolo, vaan se, että nykyiset finanssisäännöt ovat 1990-luvun maailmasta eivätkä sovi 2020–2030-lukujen geopoliittisiin ja teknologisiin realiteetteihin. Siksi Draghin ja Lagarden esittämät uudistukset – massiivinen eurooppalainen investointikyky, taloussääntöjen modernisointi ja strategisen autonomian vahvistaminen – ovat oleellisia.

Talous ei kasva leikaten. Se kasvaa investoimalla. Ja jos sääntökehikko estää investoinnit, silloin säännöt ovat väärät – ei EU-maiden enemmistö.

[Al Bundy]

Se, että nyt näin moni maa on menossa alijäämämenettelyyn, kertoo jo itsessään, että vika on säännöissä, ei maissa. Toivottavasti tämä tilanne vauhdittaa viimein EU:n taloussääntöjen päivittämistä 2000-luvulle. Nykyiset säännöt eivät tue kasvua, investointeja eivätkä strategista autonomiaa – ja niiden uudistaminen on välttämätöntä, jos EU haluaa pysyä kilpailukykyisenä.

Kreikan velkakriisi johtui kyllä täysin holtittomasta rahankäytöstä. Maksettiinhan siellä mm. eläkkeitä kuolleille.

Se, että näin moni maa on samaan aikaan ajautumassa alijäämämenettelyyn, kertoo enemmän sääntöjen rakenteellisesta ongelmasta kuin siitä, että lähes koko EU olisi yhtäkkiä "holtiton". Tämä kollektiivinen tilanne on paras mahdollinen muistutus siitä, että sääntökehikko on jäänyt kiinni 1990-luvun ajatteluun.

Siksi on tärkeää viedä eteenpäin sekä Mario Draghin että Christine Lagarden korostamia linjauksia: EU tarvitsee massiivisen investointiohjelman, modernit ja kasvua tukevat finanssisäännöt sekä talouspolitiikan koordinaatiota, joka mahdollistaa strategisen autonomian. Nykytilanne ei ole poikkeus vaan järjestelmävian oire — ja juuri siksi sääntöjen päivittäminen 2000-luvulle on välttämätöntä, jos EU haluaa olla kilpailukykyinen ja kestävä talousalue myös jatkossa.

Liikaa sääntöjä, liikaa EU:ta.

Nobelisti Bengt Holmström sanoo suoraan: EU säätelee itsensä hengiltä – ”Tilanne on katastrofaalinen”
https://yle.fi/a/74-20196313

Taloustieteilijä Bengt Holmström toivoo EU:lta kevyempää byrokratiaa ja vähemmän sääntelyä.

– Euroopan suuri ongelma on se, että täällä on jumalattomasti kielteisiä rajoituksia ja sääntely on karannut ihan käsistä, Holmström tiivistää.

Holmströmin mielestä ongelman keskiössä ovat direktiivit.

Ratkaisu on taloustieteilijöiden mukaan yksinkertainen. Hankkiudutaan direktiiveistä kokonaan eroon.

Kaikki direktiivit pois ja paluu takaisin kauppaliitoksi on ainut järkevä tie.

Ja samaan suuntaan ovat liikkuneet myös OECD:n NAEC-uudistukset (Beyond Growth – Towards a New Economic Approach). NAEC on suoraan todennut, että 2010-luvun markkinafundamentalismi ei pystynyt estämään epävakautta, velkakuplia eikä ekologista kriisiä. Tarvitaan talouskehikko, joka:

• on demokraattisempi

Euvostoliitto ei edusta demokratiaa. Euvostoliitto on suurin yksittäinen uhka suomalaiselle demokratialle.

Demokratialla on monia uhkia mutta suurin uhka ei ole Putin, ei Trump vaan suurin uhka on nämä tahot jotka haluaa EU:n liittovaltioksi.

Sinä päivänä kun EU:sta tulee liittovaltio Suomi hyvinvointivaltiona lakkaa olemasta. Se prosessi on jo käynnissä ja se pitäisi pysäyttää hinnalla millä hyvänsä.

[Naturalisti]

Se, että nyt näin moni maa on menossa alijäämämenettelyyn, kertoo jo itsessään, että vika on säännöissä, ei maissa. Toivottavasti tämä tilanne vauhdittaa viimein EU:n taloussääntöjen päivittämistä 2000-luvulle. Nykyiset säännöt eivät tue kasvua, investointeja eivätkä strategista autonomiaa – ja niiden uudistaminen on välttämätöntä, jos EU haluaa pysyä kilpailukykyisenä.

Kreikan velkakriisi johtui kyllä täysin holtittomasta rahankäytöstä. Maksettiinhan siellä mm. eläkkeitä kuolleille.

Se, että näin moni maa on samaan aikaan ajautumassa alijäämämenettelyyn, kertoo enemmän sääntöjen rakenteellisesta ongelmasta kuin siitä, että lähes koko EU olisi yhtäkkiä "holtiton". Tämä kollektiivinen tilanne on paras mahdollinen muistutus siitä, että sääntökehikko on jäänyt kiinni 1990-luvun ajatteluun.

Siksi on tärkeää viedä eteenpäin sekä Mario Draghin että Christine Lagarden korostamia linjauksia: EU tarvitsee massiivisen investointiohjelman, modernit ja kasvua tukevat finanssisäännöt sekä talouspolitiikan koordinaatiota, joka mahdollistaa strategisen autonomian. Nykytilanne ei ole poikkeus vaan järjestelmävian oire — ja juuri siksi sääntöjen päivittäminen 2000-luvulle on välttämätöntä, jos EU haluaa olla kilpailukykyinen ja kestävä talousalue myös jatkossa.

Liikaa sääntöjä, liikaa EU:ta.

Nobelisti Bengt Holmström sanoo suoraan: EU säätelee itsensä hengiltä – ”Tilanne on katastrofaalinen”
https://yle.fi/a/74-20196313

Taloustieteilijä Bengt Holmström toivoo EU:lta kevyempää byrokratiaa ja vähemmän sääntelyä.

– Euroopan suuri ongelma on se, että täällä on jumalattomasti kielteisiä rajoituksia ja sääntely on karannut ihan käsistä, Holmström tiivistää.

Holmströmin mielestä ongelman keskiössä ovat direktiivit.

Ratkaisu on taloustieteilijöiden mukaan yksinkertainen. Hankkiudutaan direktiiveistä kokonaan eroon.

Kaikki direktiivit pois ja paluu takaisin kauppaliitoksi on ainut järkevä tie.

Ja samaan suuntaan ovat liikkuneet myös OECD:n NAEC-uudistukset (Beyond Growth – Towards a New Economic Approach). NAEC on suoraan todennut, että 2010-luvun markkinafundamentalismi ei pystynyt estämään epävakautta, velkakuplia eikä ekologista kriisiä. Tarvitaan talouskehikko, joka:

• on demokraattisempi

Euvostoliitto ei edusta demokratiaa. Euvostoliitto on suurin yksittäinen uhka suomalaiselle demokratialle.

Demokratialla on monia uhkia mutta suurin uhka ei ole Putin, ei Trump vaan suurin uhka on nämä tahot jotka haluaa EU:n liittovaltioksi.

Sinä päivänä kun EU:sta tulee liittovaltio Suomi hyvinvointivaltiona lakkaa olemasta. Se prosessi on jo käynnissä ja se pitäisi pysäyttää hinnalla millä hyvänsä.

Jos vertaillaan Trumpin ja Putinin oligarkkikapitalismeja sekä Kiinan valtionkapitalismia, yksi piirre yhdistää niitä kaikkia: valta ja taloudellinen hyöty keskittyvät hyvin suppealle eliitille. Näissä järjestelmissä demokratia on vain ohut kulissi tai se puuttuu kokonaan – todellinen päätösvalta ei ole kansalaisilla vaan poliittis-taloudellisella sisäpiirillä. Tämä on juuri se maailmantila, jossa EU:n on toimittava.

Juuri siksi EU:n on vahvistettava suvereniteettiaan, vaikka ei olekaan päätetty siitä, pitäisikö unionista tehdä täysimittainen liittovaltio. Riittää, että ymmärretään seuraava: ilman liittovaltionomaisia, yhteisesti päätettyjä ja yhteistä etua turvaavia rakenteita EU ei kykene puolustamaan jäsenvaltioidensa demokratiaa ulkoiselta vaikuttamiselta eikä globaalia tuhokapitalismin logiikkaa vastaan.

Rehellisesti sanottuna kaikkein selvin ja johdonmukaisin tapa saavuttaa tämä olisi liittovaltion suunta – koska silloin EU:lla olisi selkeä mandaatti puolustaa sekä yhteistä taloudellista vakautta että demokraattisia instituutioita. Mutta jo ennen sitä on mahdollista ja välttämätöntä vahvistaa yhteisiä rakenteita: strategisia investointeja, talouspolitiikan koordinaatiota, puolustusteollisuuden ja kriittisen infrastruktuurin suojelua sekä sääntökehikkoa, joka estää ulkopuolisten vallankäyttöä.

Muuten olemme tilanteessa, jossa USA:n oligarkkikapitalismi, Venäjän kleptokratia ja Kiinan valtionkapitalismi määrittelevät pelisäännöt – ja pienet eurooppalaiset kansallisvaltiot jäävät niiden väliin ilman todellista vaikutusvaltaa. EU:n vahvistaminen ei siis ole uhka demokratialle, vaan ehto sen säilymiselle.

Juuri nyt on hyvä hetki kuunnella tarkkaan Purran ylimielisiä selityksiä kyselytunnilla. Mäkynen esitti hyvän analyyttisen puheenvuoron.

[Stadin öljylanne]

Se, että nyt näin moni maa on menossa alijäämämenettelyyn, kertoo jo itsessään, että vika on säännöissä, ei maissa. Toivottavasti tämä tilanne vauhdittaa viimein EU:n taloussääntöjen päivittämistä 2000-luvulle. Nykyiset säännöt eivät tue kasvua, investointeja eivätkä strategista autonomiaa – ja niiden uudistaminen on välttämätöntä, jos EU haluaa pysyä kilpailukykyisenä.

Kreikan velkakriisi johtui kyllä täysin holtittomasta rahankäytöstä. Maksettiinhan siellä mm. eläkkeitä kuolleille.

Se, että näin moni maa on samaan aikaan ajautumassa alijäämämenettelyyn, kertoo enemmän sääntöjen rakenteellisesta ongelmasta kuin siitä, että lähes koko EU olisi yhtäkkiä "holtiton". Tämä kollektiivinen tilanne on paras mahdollinen muistutus siitä, että sääntökehikko on jäänyt kiinni 1990-luvun ajatteluun.

Siksi on tärkeää viedä eteenpäin sekä Mario Draghin että Christine Lagarden korostamia linjauksia: EU tarvitsee massiivisen investointiohjelman, modernit ja kasvua tukevat finanssisäännöt sekä talouspolitiikan koordinaatiota, joka mahdollistaa strategisen autonomian. Nykytilanne ei ole poikkeus vaan järjestelmävian oire — ja juuri siksi sääntöjen päivittäminen 2000-luvulle on välttämätöntä, jos EU haluaa olla kilpailukykyinen ja kestävä talousalue myös jatkossa.

Liikaa sääntöjä, liikaa EU:ta.

Nobelisti Bengt Holmström sanoo suoraan: EU säätelee itsensä hengiltä – ”Tilanne on katastrofaalinen”
https://yle.fi/a/74-20196313

Taloustieteilijä Bengt Holmström toivoo EU:lta kevyempää byrokratiaa ja vähemmän sääntelyä.

– Euroopan suuri ongelma on se, että täällä on jumalattomasti kielteisiä rajoituksia ja sääntely on karannut ihan käsistä, Holmström tiivistää.

Holmströmin mielestä ongelman keskiössä ovat direktiivit.

Ratkaisu on taloustieteilijöiden mukaan yksinkertainen. Hankkiudutaan direktiiveistä kokonaan eroon.

Kaikki direktiivit pois ja paluu takaisin kauppaliitoksi on ainut järkevä tie.

Uusklassisen taloustieteen jo paljastuneita vakavia puutteita on todella paljon. Se ei ymmärrä pankkitoiminnan ja rahan roolia taloudessa (rahan velkaluonne). Se oli kyvytön ymmärtämään vuoden 2008 talouskriisiä. Se on välinpitämätön epätasa-arvoisuudesta. Se on välinpitämätön BKT:hen suhteutetun korkean yksityisen velan vaaroista. Se on kyvytön ymmärtämään ilmastoa ja ekologisia ongelmia, jotka uhkaavat koko planeettaa; ne ovat sille vain ”ulkoisia oheisvaikutuksia”. Se on sitoutunut teoreettisesti mahdottomaan loputtomaan talouskasvuun rajallisella planeetalla ja kaiken arvon mittaamiseen hinnan kautta; kaikki ihmisten keskinäiset suhteet kaupallistaen. Tästä kaikesta huolimatta kaikki taloustieteen opetus Suomessa perustuu vain uusklassisen lahkon oppeihin.

Tietty epätasa-arvo on olennainen osa kaikkia talousjärjestelmiä, myös kommunismia, jossa puolueliitti pitää aina omista eduistaan huolen. Mitä ilmastoon ja ekologisiin ongelmiin tulee, me Suomessa teemme itsellemme karhunpalveluksen sitoutuessamme muuta EU:ta tiukempaan ilmastopolitiikkaan. Näin siis siitä huolimatta, että vihreästä teknologoasta piti tulla meille uuden Nokian veroinen vientivaltti.

Tarvitaan talouskehikko, joka:

• on demokraattisempi
• on vakaampi
• ottaa ekologiset rajat tosissaan
• ei perustu pelkkään rahoitusmarkkinalogiikkaan
• mahdollistaa investoinnit tulevaisuuteen.

En näe, etteikö näitä asioita voisi totetuttaa jo nykyisellä talouskehikolla. Tosin ensimmäinen kohta on jälleen se komapstuskivi, talousdemokratia on huuhaata. Jokainen sijoittaja haluaa ajaa omaa etuaan. Julkinen rahoitus ei tee tästä poikkeusta, mutta siinä kansa saakin äänensä kuuluviin.

Jos yksityisten rahoittajien päätäntävaltaa kavennetaan, siirtyvät investoinnit muualle.

Tuo suurentamani on käsittääkseni toinen kahdesta huuhaaksi osoittautuneesta oletuksesta, joiden varaan sijoitusmarkkinoiden uskotaan rakentuvan. Toinen oletus on se, että "jokainen sijoittaja on äärettömän rationaalinen". Kumpikaan ei tiettävästi ole koskaan onnistuneet käytännössä, kuin joko poikkeustapauksissa tai kun ei olla riittävän tarkkoja, mitä noilla tarkoitetaan.

Keksi toisin sanoen joku reaalitodellisuuteen perustuva väite.

[anarkistialkuasukas]

Sen minimipalkan idea vähän niinkuin on se että sitten ei enää olisi paskaduuneja koska kaikista töistä saisi asiallisen liksan...

Mutta palkka pitää olla suhteessa työn tuottavuuteen. Esim. jenkeissä minimipalkka on vähän päälle 7 dollarin tietämissä tunnilta, eikä vaikka kaupan ostoskassien pakkaajalle juuri sen enempää kannata maksaakaan.

Muille ammattiryhmille joutunee tietysti maksamaan sitten nykyistä enemmän.

[Tauko]

Kyllä minä vaatimuksen ymmärrän, mutta 15 euroa täysin utopistinen vaatimus, etkö tajua. Voidaanko sellainen muks maksaa esim. Nuorelle ekassa työpaikassa tai maahanmuuttajalle kun saa Suomessa ekan työpaikan tai Suomalaiselle joka työttömyyden jälkeen työllistyy?
Pienempikin palkka olisi parempi raha kuin kortistosta olo.

Miksei voisi olla niin että yhdellä työllä pystyisi elämään ja elättämään lapsiaankin?

Eli nuorelle kesätyöntekijälle esim. Kassamyyjien hyllyttämisessä avustavalle tai jätskikassan myyjälle, jotka voivat vielä hyvinkin olla alaikäisiä? Tuottaako sellainen työntekijä yritykselle palkan + sivukulujen verran lisäarvoa?

Ilman muuta tuottaa. Eihän muuten sellaisia työntekijöitä koskaan yritykseen rekrytoitaisi. Lisäarvo täytyy kuitenkin nähdä holistisesti kaikkien yritystoiminnan eri aspektien kannalta. On hyvin hankalaa allokoida myyntiä tiettyyn työhön niin tarkasti, että tietäisi tarkkaan, kuinka paljon käteistä juuri tietty työ tuo yritykseen. Harva työ on sellaista, että onnistuisi ilman yrityksen muiden työntekijöiden panosta. Jokainen työ tuo oman osansa pottiin, ja jos kokonaispotti on suurempi kuin kulut, tavallaan jokainen työ tuottaa enemmän lisäarvoa kuin palkka ja sivukulut. Kesätyöntekijän palkkaaminen voidaan myös nähdä sijoituksena tulevaisuuteen. Se voidaan nähdä markkinointikuluna, brändin tai imagon rakentamisena. Tai voihan olla jopa, että yrityksen omistaja saa jotain lisäarvoa itselleen siitä, että palkkaa kesätyöntekijän, vaikka rahallisesti se tuottaisi tappiota.

https://www.google.com/search?ie=UTF-8& ... 4%C3%A4rin

Googlettamalle selvisi. Jos nytkään ei makseta likimainkaan 15 euroa, niin enemmänkin minua häiritsee summa. Joku 9-12e/tunti voisi olla järkevämpi vaatimus

Summa on käsittääkseni arvioitu sellaiseksi, että sillä työntekijä tulisi joten kuten toimeen. Minusta ei ole kohtuuton vaatimus, että työntekijä tulisi palkallaan toimeen. Häiritseekö tuollainen ajatus jotenkin sinua?

Toki perusperiaate on se, että palkalla tullaan toimeen, mutta fakta on se, että aloittelija harvoin tuottaa yritykselle noin paljoa lisäarvoa ja monet tulevat jo nykyäänkin tuota pienemmällä palkalla toimeen. Jos kuukaudessa on vähintään 160 tuntia, niin tuohan on 2400/e kuukaudessa, ei sellaista nykyäänkään monessa pienipalkkaisessa työssä tienaa.

Sen minimipalkan idea vähän niinkuin on se että sitten ei enää olisi paskaduuneja koska kaikista töistä saisi asiallisen liksan...

Mutta palkka pitää olla suhteessa työn tuottavuuteen. Esim. jenkeissä minimipalkka on vähän päälle 7 dollarin tietämissä tunnilta, eikä vaikka kaupan ostoskassien pakkaajalle juuri sen enempää kannata maksaakaan.

Eikös tuo tarkoita, että Purra ja kumppanit pitäisi laittaa vankilaan.

[Neutroni]

Eikös tuo tarkoita, että Purra ja kumppanit pitäisi laittaa vankilaan.

No ei niille ainakaan palkkaa pitäisi maksaa senttiäkään, kun tuottavat "firmalleen" miljardeja persnettoa joka kuukausi ja kaikki yritykset tilanteen korjaamiseksi tuottavat aina vain lisää persnettoa. Firmassa sentään näytettäisiin tässä vaiheessa ovea tuollaisille johtajille.

[Brainwashed]

EU:hun ja euroon liittymiset ovat Suomen ulkopoliittisesti tyhmimmät toteutukset kuluneitten 30 vuoden aikana, ja sama koskee kaikkia muitakin ennen EU:ta ja euroa menestyneitä Euroopan Länsimaita, mutta nyt näin koska 95%. KPPPT.

[ID10T]

Se, että nyt näin moni maa on menossa alijäämämenettelyyn, kertoo jo itsessään, että vika on säännöissä, ei maissa. Toivottavasti tämä tilanne vauhdittaa viimein EU:n taloussääntöjen päivittämistä 2000-luvulle. Nykyiset säännöt eivät tue kasvua, investointeja eivätkä strategista autonomiaa – ja niiden uudistaminen on välttämätöntä, jos EU haluaa pysyä kilpailukykyisenä.

Kreikan velkakriisi johtui kyllä täysin holtittomasta rahankäytöstä. Maksettiinhan siellä mm. eläkkeitä kuolleille.

Se, että näin moni maa on samaan aikaan ajautumassa alijäämämenettelyyn, kertoo enemmän sääntöjen rakenteellisesta ongelmasta kuin siitä, että lähes koko EU olisi yhtäkkiä "holtiton". Tämä kollektiivinen tilanne on paras mahdollinen muistutus siitä, että sääntökehikko on jäänyt kiinni 1990-luvun ajatteluun.

Siksi on tärkeää viedä eteenpäin sekä Mario Draghin että Christine Lagarden korostamia linjauksia: EU tarvitsee massiivisen investointiohjelman, modernit ja kasvua tukevat finanssisäännöt sekä talouspolitiikan koordinaatiota, joka mahdollistaa strategisen autonomian. Nykytilanne ei ole poikkeus vaan järjestelmävian oire — ja juuri siksi sääntöjen päivittäminen 2000-luvulle on välttämätöntä, jos EU haluaa olla kilpailukykyinen ja kestävä talousalue myös jatkossa.

Liikaa sääntöjä, liikaa EU:ta.

Nobelisti Bengt Holmström sanoo suoraan: EU säätelee itsensä hengiltä – ”Tilanne on katastrofaalinen”
https://yle.fi/a/74-20196313

Taloustieteilijä Bengt Holmström toivoo EU:lta kevyempää byrokratiaa ja vähemmän sääntelyä.

– Euroopan suuri ongelma on se, että täällä on jumalattomasti kielteisiä rajoituksia ja sääntely on karannut ihan käsistä, Holmström tiivistää.

Holmströmin mielestä ongelman keskiössä ovat direktiivit.

Ratkaisu on taloustieteilijöiden mukaan yksinkertainen. Hankkiudutaan direktiiveistä kokonaan eroon.

Kaikki direktiivit pois ja paluu takaisin kauppaliitoksi on ainut järkevä tie.

Kannatetaan!

Ongelmat eivät kasaannu samoille maille siksi, että nämä maat olisivat ”yhtäkkiä holtittomampia” kuin muut, vaan siksi että sama prosyklinen sääntökehikko tuottaa saman lopputuloksen aina, kun kasvu hidastuu. Se, että nyt lähes koko euroalueen ydin – Ranska, Italia, Espanja, Portugali, Belgia, Slovenia, Slovakia, Puola ja Suomi – on ajautumassa alijäämämenettelyyn, ei selity kulttuurisilla stereotypioilla vaan sillä, että säännöt on rakennettu kiristämään taantumassa ja estämään kasvua silloin kun sitä tarvittaisiin.

Mainitsemistasi maista ainakin Italia talous alkoi olla kuralla jo 80-luvun alussa. Sen koommin sen velkasuhde ei ole osoittanut merkittävää alanemista.

Jos yli puolet EU-maista alittaa 60 % velkarajan ja silti koko mannerta uhkaa sama kurimenettely, se kertoo nimenomaan siitä, että vuosikymmeniä vanha 3/60-kehikko on taloudellisesti vanhentunut.

Miten ihmeessä jotkut maat siis kykenevät pitämään velkatasonsa kurissa, jos koko systeemi on sinusta mätä?

Nykyinen kehikko on velkajarru ilman toimivaa kaasukahvaa, jolloin lopputulos on sama kuin syödä siemenperunat. Ja kuten jo totesin, jos näin moni maa ”epäonnistuu” yhtä aikaa, kyse ei voi olla maiden osaamattomuudesta – se on järjestelmävika.

Useampi kuitenkin onnistuu.