Inertia.

[Vän]

Massa määriteltiin ennen standardikappaletta vastan, mutta koska sekään ei pysy muuttumattomana, näistä fyysisistä standardeista on luovuttu ja perusyksiköt on sidottu luonnonilmiöihin.

https://en.wikipedia.org/wiki/SI_base_unit

Kilogramma tosin ei suoraan, vaan metrin ja sekunnin avulla Planckin vakion kautta.

The kilogram, symbol kg, is the SI unit of mass. It is defined by taking the fixed numerical value of the Planck constant h to be 6.62607015×10−34 when expressed in the unit J s, which is equal to kg m2 s−1, where the metre and the second are defined in terms of c and ∆νCs."[1]

Sekunti on oikeastaan itsenäisin näistä kolmesta, koska se on tietyn värähtelytapahtuman taajuuden käänteisluku. Metri taas määritellään valon nopeudesta (kun sekunti on kiinnitetty).

Kiitos. Näin muistelinkin, että kaikki SI-yksiköt on nykyään määritelty luonnonvakioiden kautta. 1 kg massan määrittelyksi vanha määritelmä kuitenkin sopii paremmin keskusteluun Gossun kanssa, koska siinä on konkreettinen kappale, joka on maalaisjärjellä helpompi mieltää kuin pitkiä desimaaliketjuja sisältävät numerot ja fysiikan kaavat.

Ei tarvita kaavoja eikä numeroita, sitä maalaisjärkeä tarvitaan, mutta ei sitäkään edes kovin paljon. Massan määrä pysyy vakiona. Jotta saadaan kilogramma ulos, tarvitaan ulkoinen voima se luomaan, massa pysyy mittauksen jälkeenkin mutta kiloa ei ole kun kappale on vapaana avaruudessa, kilo on vain tietyissä olosuhteissa saatava arvo.

Voidaan me leikkiä kaavalla F=ma hitauden osalta, tuo kaava on vain hiukan totinen, sitä pitää hiukan kutitella.

Sinulla on massa m jota kiihdytät jollakin arvolla a, F on vaadittava voima. Sama toimii toisinkin päin kuten kaavoilla on tapana kun välissä on =, tuollainen viivasto. Massa m hidastuu seinään kiihtyvyydellä a se tuotaa voiman F.
Joten kun kiihdytät kädellä kappaletta voimalla F saat vastakkaisen voiman kappaleesta kohdistumaan käteesi, se on symmetrinen voimapari käden ja kappaleen välillä kuten pitääkin olla mutta kiihdytettävän kappaleen vastakkainen voima syntyy kiihtyvyydestä, ma, tuossa on kaava.

Tästä päästääkin sujuvasti pyörivään moukaripariin narulla yhdistettynä avaruuden tyhjiöön.
Kumpikin moukari kiihtyy kaiken aikaa kohti massakeskipistettä, tilanne on moukarien kannalta sama kuin jos ne jatkuvasti törmäisi seinään, jatkuvasti koska kaksoismoukarikokeessa kiihtyvyys on jatkuvaa, seinään pläjähdyksessä vain hetkellistä, tai kiihdytät kädellä jatkuvasti samalla kiihtyvyydellä.
Moukari kohdistaa voimansa seinään ja seinään tulee sitä suurempi monttu mitä suurempi nopeus moukarilla on.
Yllätys yllätys kaksoismoukareilla ei ole seinää vastassa johon työntävän voiman kohdistaisi, mutta koska moukareita vedetään, voima kohdistuu nyt vetona moukareita yhdistävään naruun.
ja sitten kehtaavat tulla väittämään että keskipakovoima on näennäinen, näennäinen voima ei narua jännitä, miksi näin?

Siksi koska kuvittelevat että se kilo on siellä pohjalla edelleen ilman kiihtyvyyttäkin ja kiloa kiihdyttämällä saadaan hitaus, luonnollista mutta päin honkia, voi siellä se kilo siellä kaksoismoukareissa ollakin mutta se syntyy YKSIN moukarin kokemasta kiihtyvyydestä jos kiihtyvyysarvo on sopiva.

Mepä testataan. Naru kestää vetoa 100 kiloa, lisätään moukarien pyörintänopeutta ja seurataan välissä olevan 200 kiloa kestävän jousivaa'an näyttöä, arvo kasvaa pyörintänopeuden kasvaessa ja lopulta 100 kiloa kestävä naru sanoo naks, miten se kilo tuon tekee, ei mitenkään, siellä oli +50 kiloa massaa kummassakin moukarissa.

Miten ihmeessä siellä voi olla yli 50 kiloa massaa kun siellä oli vain kilo. Olisiko maan päällä maan olosuhteissa kehittyneellä ihmisoletetulla tiedemiehellä jotain tekemistä tuon ristiriidan kanssa.
Ts kilot voi olla mitä hyvänsä, mutta massan määrä on vakio.

Sekoitat yhä edelleen mittaamisen ja itse suureen. Et saa kiloa kappaleesta ulos mitenkään, vaan se on aina siellä. Ellet sitten hakkaa sitä palasiksi, mutta silloinkaan et saa kiloa ulos kappaleesta, vaan saat vain kappaleen osia irti kappaleesta. Pyörivien moukarien massa on koko ajan kilo, vaikka ne pyörisivät miten lujaa. Narua keskellä ei katkaise kilot vaan naruun kohdistuva voima. Moukarien massan ei siis tarvitse kasvaa eikä se kasva. Laskennallinen massa kasvaa suhteessa pyörimisliikkeestä naruun aiheutuvan voimaan. Narun vetolujuutta voidaan kertoa kiloissa, koska kiloilla on suora suhde voimaan F=ma. Tässä käsittääkseni käytetään kiihtyvyytenä putoamiskiihtyvyyttä, eli F=mg. Kun pyörimisliikkeen aiheuttama voima naruun ylittää 1000 N (se on sama kuin 100 kg), naru napsahtaa poikki. Keskipakoisvoimaa ei tarvita, ainoastaan narun moukariin kohdistama keskipistettä kohti vetävä keskeisvoima ja moukarin naruun kohdistama ulospäin vetävä voima eli keskeisvoiman vastavoima. Occamin partaveitsi silpoo keskipakoisvoiman pieniksi siivuiksi roskakoriin. Sitä ei tarvita ollenkaan, kun selitetään pyörimisliikettä.

Yritä ajatella hiukan toisin, ymmärrän kyllä tuon kilon, se on massan määrä ja siellä se toki on, mutta vain "vanhalla ja huonolla" tavalla esitettynä. Laitetaan suurempi massa narun päähän, kilo saadaan pienemmällä kiihtyvyydellä ja pienemmällä massalla suuremmalla kiihtyvyydellä. Kilo on huono mitta.

wiki.
"Kappaleen hidas massa kertoo, miten suuri voima tarvitaan antamaan kappaleelle tietyn suuruinen kiihtyvyys. Mitä suurempi kappaleen massa on, sitä pienemmän kiihtyvyyden tietyn suuruinen voima sille antaa. Tämän ilmaisee dynamiikan peruslaki (Newtonin II laki), joka voidaan esittää kaavalla F=ma."

Gravitaation luoma kiihtyyttä vastaava tila gravitoivan kappaleen pinnalla, ilman todellista kiihtyvyyttä, on täysin sama tapaus massalle, se ei erota kiihtyykö se oikeasti pintavoimalla vai gravitaation tilavuusvoimalla kun sen kiihtyvyys on estetty, tilanne on täsmälleen sama massan kannalta.
Eli kun tuon kilon vie toiselle erimassaiselle taivaankappaleelle kilo ei enään ole kilo vaikka massa on tietysti sama, molemmissa paikoissa tarvitaan gravitaatio tuottamaan massalle paino ihan vaa'an tyypistä riippumatta jotta saadaan ne grammat tai kilogrammat jonka voi mitata vaa'alla. Ilman ulkoista voimaa massa on "massatonta", myönnän, huono ilmaus, painotonta on parempi, mutta huonuudestaan huolimatta se "massaton" kertoo sen että mitään hidasta tai painavaa massaa ei ole olemassa, on vain massan sisäistä kvanttipöhinää tasapainossa tai epätasapainossa.

Se kilon "ulos" saaminen tarkoittaa sitä että vaa'an näyttöön tulee jokin lukema.

Sekoitat yhä edelleen massan ja painon sekä suureen ja sen mittauksen. Sinun olisi hyvä opiskella ja sisäistää noiden ero, koska muuten ajattelusi menee aina metsään. Massan yksikkö on kilogramma ja painon newton. Paino ei ole kiloja. Kun punnitset painoa vaa'alla, mittaat newtoneita, et kiloja. Paino ei ole kiloja. Ne ovat eri asia.

Jos ymmärrät tämän, saatat ymmärtää myös, miksi vaaka näyttää kilon punnukselle vain kuudesosan painosta. Sen takia, koska vaaka mittaa painoa eli newtoneita eli Kuun gravitaation tuohon kilon punnukseen kohdistamaa voimaa. Kuun gravitaatio on vain kuudesosa Maan gravitaatiosta, joten tietysti gravitaation voimaa punnitseva vaaka näyttää Kuussa vain kuudesosan siitä mitä Maassa. Eli kilon punnuksen massa Maassa on 1 kg ja paino 10 newtonia. Kuussa saman punnuksen massa on yhä 1 kg, mutta paino vain 1,6 newtonia. Painottomassa tilassa saman punnuksen massa on yhä 1 kg, mutta nyt paino on nolla newtonia. Päivänselvää, kun asian ajattelee oikein.

Ilman ulkoista voimaa massaa tai painoa ei voi mitata, kuten mitään muutakaan suuretta ei voi mitata ilman ulkoista voimaa. Minkä tahansa mitattavan asian täytyy vuorovaikuttaa jotenkin muun universumin (ja mittarin) kanssa, jotta sen voisi mitata, joten missä tahansa mittauksessa on aina ulkoinen voima mukana. Se, että esimerkiksi massan suuruutta ei tietyissä tilanteissa voisi mitata, ei tarkoita sitä, että massaa ei olisi. Massa on olemassa ja hidas ja painava massa ovat olemassa massan ominaisuuksina aina. Niiden ei tarvitse syntyä. Ne ovat ominaisuuksia vähän kuin vaikka tilavuus.

[Goswell]

Massa määriteltiin ennen standardikappaletta vastan, mutta koska sekään ei pysy muuttumattomana, näistä fyysisistä standardeista on luovuttu ja perusyksiköt on sidottu luonnonilmiöihin.

https://en.wikipedia.org/wiki/SI_base_unit

Kilogramma tosin ei suoraan, vaan metrin ja sekunnin avulla Planckin vakion kautta.

The kilogram, symbol kg, is the SI unit of mass. It is defined by taking the fixed numerical value of the Planck constant h to be 6.62607015×10−34 when expressed in the unit J s, which is equal to kg m2 s−1, where the metre and the second are defined in terms of c and ∆νCs."[1]

Sekunti on oikeastaan itsenäisin näistä kolmesta, koska se on tietyn värähtelytapahtuman taajuuden käänteisluku. Metri taas määritellään valon nopeudesta (kun sekunti on kiinnitetty).

Kiitos. Näin muistelinkin, että kaikki SI-yksiköt on nykyään määritelty luonnonvakioiden kautta. 1 kg massan määrittelyksi vanha määritelmä kuitenkin sopii paremmin keskusteluun Gossun kanssa, koska siinä on konkreettinen kappale, joka on maalaisjärjellä helpompi mieltää kuin pitkiä desimaaliketjuja sisältävät numerot ja fysiikan kaavat.

Ei tarvita kaavoja eikä numeroita, sitä maalaisjärkeä tarvitaan, mutta ei sitäkään edes kovin paljon. Massan määrä pysyy vakiona. Jotta saadaan kilogramma ulos, tarvitaan ulkoinen voima se luomaan, massa pysyy mittauksen jälkeenkin mutta kiloa ei ole kun kappale on vapaana avaruudessa, kilo on vain tietyissä olosuhteissa saatava arvo.

Voidaan me leikkiä kaavalla F=ma hitauden osalta, tuo kaava on vain hiukan totinen, sitä pitää hiukan kutitella.

Sinulla on massa m jota kiihdytät jollakin arvolla a, F on vaadittava voima. Sama toimii toisinkin päin kuten kaavoilla on tapana kun välissä on =, tuollainen viivasto. Massa m hidastuu seinään kiihtyvyydellä a se tuotaa voiman F.
Joten kun kiihdytät kädellä kappaletta voimalla F saat vastakkaisen voiman kappaleesta kohdistumaan käteesi, se on symmetrinen voimapari käden ja kappaleen välillä kuten pitääkin olla mutta kiihdytettävän kappaleen vastakkainen voima syntyy kiihtyvyydestä, ma, tuossa on kaava.

Tästä päästääkin sujuvasti pyörivään moukaripariin narulla yhdistettynä avaruuden tyhjiöön.
Kumpikin moukari kiihtyy kaiken aikaa kohti massakeskipistettä, tilanne on moukarien kannalta sama kuin jos ne jatkuvasti törmäisi seinään, jatkuvasti koska kaksoismoukarikokeessa kiihtyvyys on jatkuvaa, seinään pläjähdyksessä vain hetkellistä, tai kiihdytät kädellä jatkuvasti samalla kiihtyvyydellä.
Moukari kohdistaa voimansa seinään ja seinään tulee sitä suurempi monttu mitä suurempi nopeus moukarilla on.
Yllätys yllätys kaksoismoukareilla ei ole seinää vastassa johon työntävän voiman kohdistaisi, mutta koska moukareita vedetään, voima kohdistuu nyt vetona moukareita yhdistävään naruun.
ja sitten kehtaavat tulla väittämään että keskipakovoima on näennäinen, näennäinen voima ei narua jännitä, miksi näin?

Siksi koska kuvittelevat että se kilo on siellä pohjalla edelleen ilman kiihtyvyyttäkin ja kiloa kiihdyttämällä saadaan hitaus, luonnollista mutta päin honkia, voi siellä se kilo siellä kaksoismoukareissa ollakin mutta se syntyy YKSIN moukarin kokemasta kiihtyvyydestä jos kiihtyvyysarvo on sopiva.

Mepä testataan. Naru kestää vetoa 100 kiloa, lisätään moukarien pyörintänopeutta ja seurataan välissä olevan 200 kiloa kestävän jousivaa'an näyttöä, arvo kasvaa pyörintänopeuden kasvaessa ja lopulta 100 kiloa kestävä naru sanoo naks, miten se kilo tuon tekee, ei mitenkään, siellä oli +50 kiloa massaa kummassakin moukarissa.

Miten ihmeessä siellä voi olla yli 50 kiloa massaa kun siellä oli vain kilo. Olisiko maan päällä maan olosuhteissa kehittyneellä ihmisoletetulla tiedemiehellä jotain tekemistä tuon ristiriidan kanssa.
Ts kilot voi olla mitä hyvänsä, mutta massan määrä on vakio.

Sekoitat yhä edelleen mittaamisen ja itse suureen. Et saa kiloa kappaleesta ulos mitenkään, vaan se on aina siellä. Ellet sitten hakkaa sitä palasiksi, mutta silloinkaan et saa kiloa ulos kappaleesta, vaan saat vain kappaleen osia irti kappaleesta. Pyörivien moukarien massa on koko ajan kilo, vaikka ne pyörisivät miten lujaa. Narua keskellä ei katkaise kilot vaan naruun kohdistuva voima. Moukarien massan ei siis tarvitse kasvaa eikä se kasva. Laskennallinen massa kasvaa suhteessa pyörimisliikkeestä naruun aiheutuvan voimaan. Narun vetolujuutta voidaan kertoa kiloissa, koska kiloilla on suora suhde voimaan F=ma. Tässä käsittääkseni käytetään kiihtyvyytenä putoamiskiihtyvyyttä, eli F=mg. Kun pyörimisliikkeen aiheuttama voima naruun ylittää 1000 N (se on sama kuin 100 kg), naru napsahtaa poikki. Keskipakoisvoimaa ei tarvita, ainoastaan narun moukariin kohdistama keskipistettä kohti vetävä keskeisvoima ja moukarin naruun kohdistama ulospäin vetävä voima eli keskeisvoiman vastavoima. Occamin partaveitsi silpoo keskipakoisvoiman pieniksi siivuiksi roskakoriin. Sitä ei tarvita ollenkaan, kun selitetään pyörimisliikettä.

Yritä ajatella hiukan toisin, ymmärrän kyllä tuon kilon, se on massan määrä ja siellä se toki on, mutta vain "vanhalla ja huonolla" tavalla esitettynä. Laitetaan suurempi massa narun päähän, kilo saadaan pienemmällä kiihtyvyydellä ja pienemmällä massalla suuremmalla kiihtyvyydellä. Kilo on huono mitta.

wiki.
"Kappaleen hidas massa kertoo, miten suuri voima tarvitaan antamaan kappaleelle tietyn suuruinen kiihtyvyys. Mitä suurempi kappaleen massa on, sitä pienemmän kiihtyvyyden tietyn suuruinen voima sille antaa. Tämän ilmaisee dynamiikan peruslaki (Newtonin II laki), joka voidaan esittää kaavalla F=ma."

Gravitaation luoma kiihtyyttä vastaava tila gravitoivan kappaleen pinnalla, ilman todellista kiihtyvyyttä, on täysin sama tapaus massalle, se ei erota kiihtyykö se oikeasti pintavoimalla vai gravitaation tilavuusvoimalla kun sen kiihtyvyys on estetty, tilanne on täsmälleen sama massan kannalta.
Eli kun tuon kilon vie toiselle erimassaiselle taivaankappaleelle kilo ei enään ole kilo vaikka massa on tietysti sama, molemmissa paikoissa tarvitaan gravitaatio tuottamaan massalle paino ihan vaa'an tyypistä riippumatta jotta saadaan ne grammat tai kilogrammat jonka voi mitata vaa'alla. Ilman ulkoista voimaa massa on "massatonta", myönnän, huono ilmaus, painotonta on parempi, mutta huonuudestaan huolimatta se "massaton" kertoo sen että mitään hidasta tai painavaa massaa ei ole olemassa, on vain massan sisäistä kvanttipöhinää tasapainossa tai epätasapainossa.

Se kilon "ulos" saaminen tarkoittaa sitä että vaa'an näyttöön tulee jokin lukema.

Sekoitat yhä edelleen massan ja painon sekä suureen ja sen mittauksen. Sinun olisi hyvä opiskella ja sisäistää noiden ero, koska muuten ajattelusi menee aina metsään. Massan yksikkö on kilogramma ja painon newton. Paino ei ole kiloja. Kun punnitset painoa vaa'alla, mittaat newtoneita, et kiloja. Paino ei ole kiloja. Ne ovat eri asia.

Jos ymmärrät tämän, saatat ymmärtää myös, miksi vaaka näyttää kilon punnukselle vain kuudesosan painosta. Sen takia, koska vaaka mittaa painoa eli newtoneita eli Kuun gravitaation tuohon kilon punnukseen kohdistamaa voimaa. Kuun gravitaatio on vain kuudesosa Maan gravitaatiosta, joten tietysti gravitaation voimaa punnitseva vaaka näyttää Kuussa vain kuudesosan siitä mitä Maassa. Eli kilon punnuksen massa Maassa on 1 kg ja paino 10 newtonia. Kuussa saman punnuksen massa on yhä 1 kg, mutta paino vain 1,6 newtonia. Painottomassa tilassa saman punnuksen massa on yhä 1 kg, mutta nyt paino on nolla newtonia. Päivänselvää, kun asian ajattelee oikein.

Ilman ulkoista voimaa massaa tai painoa ei voi mitata, kuten mitään muutakaan suuretta ei voi mitata ilman ulkoista voimaa. Minkä tahansa mitattavan asian täytyy vuorovaikuttaa jotenkin muun universumin (ja mittarin) kanssa, jotta sen voisi mitata, joten missä tahansa mittauksessa on aina ulkoinen voima mukana. Se, että esimerkiksi massan suuruutta ei tietyissä tilanteissa voisi mitata, ei tarkoita sitä, että massaa ei olisi. Massa on olemassa ja hidas ja painava massa ovat olemassa massan ominaisuuksina aina. Niiden ei tarvitse syntyä. Ne ovat ominaisuuksia vähän kuin vaikka tilavuus.

Onko tuolla väliä, massan ominaisuudet tulee massan sisäisten vuorovaikutusten muutoksista, massa on vakio vaikka hidas ja painava massa antaisi mitä tuloksia. Ilman sitä ulkoista vaikutusta massan vuorovaikutukset ovat symmetriset koska massa on levossa, myös tasaisessa nopeudessa se on levossa, sillä ei ole painoa vaikka massa olisi sen kilon, se ei paina yhtään mitään, ei ensimmäistäkään Newtonia, sen liiketila säilyy muuttumattomana, nopeus mukaan lukien tyhjiössä.

Kun kilon kappaletta kiihdytetään pintavoimalla, kappaleen koko massa reagoi kiihtyvyyteen, siitä kilon kappaleesta saadaan millaisia newtoneita vain vaa'an näyttöön kiihtyvyyttä säätelemällä. Se ei mene niin että meillä on kilon massa jonka paino on vaikka 10 newtonin + 50 Newtonia kiihtyvyyden takia, vaan niin että meillä on kilon massan paino tuossa samassa kiihtyvyydessä 60 newtonia ja kaikki newtonit tulee kiihtyvyydestä.

Kun se kilon massa lepää maan pinnalla, maan luomaa g:n kiihtyvyyttä vastaava reaktioarvo on 10 newtonia, heitä se massa ylöspäin, se painaa enenmän, pudotessaan takaisin tyhjiössä se ei paina yhtään mitään vaikka massa on kilo (ilmakehässä se tosin painaa vasten ilmamassaa), mutta se kiihtyy, törmäyksessä maan pintaan newtoneita löytyy paljon enenmän kuin 10 mutta kiihtyvyyden loppuessa löytyy se 10.

Koko kupletin juoni on juuri se että paino saadaan massalle vasta kun massaan kohdistetaan voimaa, ennen sitä se on kirjaimellisesti painoton, se ei ole vain että sitä painoa ei voi mitata, vaan niin että ei ole mitään mittattavaa, massa toki on mutta aktio joka tuottaa reaktion ja siten mittavan painon, sitä aktiota ei ole ja paino on nolla.
Ei tarvita Machin kaikkeuden massojen vaikutusta, ei avaruuden "hitauskenttiä" hitauteen, ei mitään muuta kuin massa ja kiihdyttävä voima, sm-pintavoima tai gravitaatio tilavuusvoimana rikkomaan massan sisäinen symmetria ja luomaan reaktio aktioon.

Menikö nyt?

[Vän]

Massa määriteltiin ennen standardikappaletta vastan, mutta koska sekään ei pysy muuttumattomana, näistä fyysisistä standardeista on luovuttu ja perusyksiköt on sidottu luonnonilmiöihin.

https://en.wikipedia.org/wiki/SI_base_unit

Kilogramma tosin ei suoraan, vaan metrin ja sekunnin avulla Planckin vakion kautta.

The kilogram, symbol kg, is the SI unit of mass. It is defined by taking the fixed numerical value of the Planck constant h to be 6.62607015×10−34 when expressed in the unit J s, which is equal to kg m2 s−1, where the metre and the second are defined in terms of c and ∆νCs."[1]

Sekunti on oikeastaan itsenäisin näistä kolmesta, koska se on tietyn värähtelytapahtuman taajuuden käänteisluku. Metri taas määritellään valon nopeudesta (kun sekunti on kiinnitetty).

Kiitos. Näin muistelinkin, että kaikki SI-yksiköt on nykyään määritelty luonnonvakioiden kautta. 1 kg massan määrittelyksi vanha määritelmä kuitenkin sopii paremmin keskusteluun Gossun kanssa, koska siinä on konkreettinen kappale, joka on maalaisjärjellä helpompi mieltää kuin pitkiä desimaaliketjuja sisältävät numerot ja fysiikan kaavat.

Ei tarvita kaavoja eikä numeroita, sitä maalaisjärkeä tarvitaan, mutta ei sitäkään edes kovin paljon. Massan määrä pysyy vakiona. Jotta saadaan kilogramma ulos, tarvitaan ulkoinen voima se luomaan, massa pysyy mittauksen jälkeenkin mutta kiloa ei ole kun kappale on vapaana avaruudessa, kilo on vain tietyissä olosuhteissa saatava arvo.

Voidaan me leikkiä kaavalla F=ma hitauden osalta, tuo kaava on vain hiukan totinen, sitä pitää hiukan kutitella.

Sinulla on massa m jota kiihdytät jollakin arvolla a, F on vaadittava voima. Sama toimii toisinkin päin kuten kaavoilla on tapana kun välissä on =, tuollainen viivasto. Massa m hidastuu seinään kiihtyvyydellä a se tuotaa voiman F.
Joten kun kiihdytät kädellä kappaletta voimalla F saat vastakkaisen voiman kappaleesta kohdistumaan käteesi, se on symmetrinen voimapari käden ja kappaleen välillä kuten pitääkin olla mutta kiihdytettävän kappaleen vastakkainen voima syntyy kiihtyvyydestä, ma, tuossa on kaava.

Tästä päästääkin sujuvasti pyörivään moukaripariin narulla yhdistettynä avaruuden tyhjiöön.
Kumpikin moukari kiihtyy kaiken aikaa kohti massakeskipistettä, tilanne on moukarien kannalta sama kuin jos ne jatkuvasti törmäisi seinään, jatkuvasti koska kaksoismoukarikokeessa kiihtyvyys on jatkuvaa, seinään pläjähdyksessä vain hetkellistä, tai kiihdytät kädellä jatkuvasti samalla kiihtyvyydellä.
Moukari kohdistaa voimansa seinään ja seinään tulee sitä suurempi monttu mitä suurempi nopeus moukarilla on.
Yllätys yllätys kaksoismoukareilla ei ole seinää vastassa johon työntävän voiman kohdistaisi, mutta koska moukareita vedetään, voima kohdistuu nyt vetona moukareita yhdistävään naruun.
ja sitten kehtaavat tulla väittämään että keskipakovoima on näennäinen, näennäinen voima ei narua jännitä, miksi näin?

Siksi koska kuvittelevat että se kilo on siellä pohjalla edelleen ilman kiihtyvyyttäkin ja kiloa kiihdyttämällä saadaan hitaus, luonnollista mutta päin honkia, voi siellä se kilo siellä kaksoismoukareissa ollakin mutta se syntyy YKSIN moukarin kokemasta kiihtyvyydestä jos kiihtyvyysarvo on sopiva.

Mepä testataan. Naru kestää vetoa 100 kiloa, lisätään moukarien pyörintänopeutta ja seurataan välissä olevan 200 kiloa kestävän jousivaa'an näyttöä, arvo kasvaa pyörintänopeuden kasvaessa ja lopulta 100 kiloa kestävä naru sanoo naks, miten se kilo tuon tekee, ei mitenkään, siellä oli +50 kiloa massaa kummassakin moukarissa.

Miten ihmeessä siellä voi olla yli 50 kiloa massaa kun siellä oli vain kilo. Olisiko maan päällä maan olosuhteissa kehittyneellä ihmisoletetulla tiedemiehellä jotain tekemistä tuon ristiriidan kanssa.
Ts kilot voi olla mitä hyvänsä, mutta massan määrä on vakio.

Sekoitat yhä edelleen mittaamisen ja itse suureen. Et saa kiloa kappaleesta ulos mitenkään, vaan se on aina siellä. Ellet sitten hakkaa sitä palasiksi, mutta silloinkaan et saa kiloa ulos kappaleesta, vaan saat vain kappaleen osia irti kappaleesta. Pyörivien moukarien massa on koko ajan kilo, vaikka ne pyörisivät miten lujaa. Narua keskellä ei katkaise kilot vaan naruun kohdistuva voima. Moukarien massan ei siis tarvitse kasvaa eikä se kasva. Laskennallinen massa kasvaa suhteessa pyörimisliikkeestä naruun aiheutuvan voimaan. Narun vetolujuutta voidaan kertoa kiloissa, koska kiloilla on suora suhde voimaan F=ma. Tässä käsittääkseni käytetään kiihtyvyytenä putoamiskiihtyvyyttä, eli F=mg. Kun pyörimisliikkeen aiheuttama voima naruun ylittää 1000 N (se on sama kuin 100 kg), naru napsahtaa poikki. Keskipakoisvoimaa ei tarvita, ainoastaan narun moukariin kohdistama keskipistettä kohti vetävä keskeisvoima ja moukarin naruun kohdistama ulospäin vetävä voima eli keskeisvoiman vastavoima. Occamin partaveitsi silpoo keskipakoisvoiman pieniksi siivuiksi roskakoriin. Sitä ei tarvita ollenkaan, kun selitetään pyörimisliikettä.

Yritä ajatella hiukan toisin, ymmärrän kyllä tuon kilon, se on massan määrä ja siellä se toki on, mutta vain "vanhalla ja huonolla" tavalla esitettynä. Laitetaan suurempi massa narun päähän, kilo saadaan pienemmällä kiihtyvyydellä ja pienemmällä massalla suuremmalla kiihtyvyydellä. Kilo on huono mitta.

wiki.
"Kappaleen hidas massa kertoo, miten suuri voima tarvitaan antamaan kappaleelle tietyn suuruinen kiihtyvyys. Mitä suurempi kappaleen massa on, sitä pienemmän kiihtyvyyden tietyn suuruinen voima sille antaa. Tämän ilmaisee dynamiikan peruslaki (Newtonin II laki), joka voidaan esittää kaavalla F=ma."

Gravitaation luoma kiihtyyttä vastaava tila gravitoivan kappaleen pinnalla, ilman todellista kiihtyvyyttä, on täysin sama tapaus massalle, se ei erota kiihtyykö se oikeasti pintavoimalla vai gravitaation tilavuusvoimalla kun sen kiihtyvyys on estetty, tilanne on täsmälleen sama massan kannalta.
Eli kun tuon kilon vie toiselle erimassaiselle taivaankappaleelle kilo ei enään ole kilo vaikka massa on tietysti sama, molemmissa paikoissa tarvitaan gravitaatio tuottamaan massalle paino ihan vaa'an tyypistä riippumatta jotta saadaan ne grammat tai kilogrammat jonka voi mitata vaa'alla. Ilman ulkoista voimaa massa on "massatonta", myönnän, huono ilmaus, painotonta on parempi, mutta huonuudestaan huolimatta se "massaton" kertoo sen että mitään hidasta tai painavaa massaa ei ole olemassa, on vain massan sisäistä kvanttipöhinää tasapainossa tai epätasapainossa.

Se kilon "ulos" saaminen tarkoittaa sitä että vaa'an näyttöön tulee jokin lukema.

Sekoitat yhä edelleen massan ja painon sekä suureen ja sen mittauksen. Sinun olisi hyvä opiskella ja sisäistää noiden ero, koska muuten ajattelusi menee aina metsään. Massan yksikkö on kilogramma ja painon newton. Paino ei ole kiloja. Kun punnitset painoa vaa'alla, mittaat newtoneita, et kiloja. Paino ei ole kiloja. Ne ovat eri asia.

Jos ymmärrät tämän, saatat ymmärtää myös, miksi vaaka näyttää kilon punnukselle vain kuudesosan painosta. Sen takia, koska vaaka mittaa painoa eli newtoneita eli Kuun gravitaation tuohon kilon punnukseen kohdistamaa voimaa. Kuun gravitaatio on vain kuudesosa Maan gravitaatiosta, joten tietysti gravitaation voimaa punnitseva vaaka näyttää Kuussa vain kuudesosan siitä mitä Maassa. Eli kilon punnuksen massa Maassa on 1 kg ja paino 10 newtonia. Kuussa saman punnuksen massa on yhä 1 kg, mutta paino vain 1,6 newtonia. Painottomassa tilassa saman punnuksen massa on yhä 1 kg, mutta nyt paino on nolla newtonia. Päivänselvää, kun asian ajattelee oikein.

Ilman ulkoista voimaa massaa tai painoa ei voi mitata, kuten mitään muutakaan suuretta ei voi mitata ilman ulkoista voimaa. Minkä tahansa mitattavan asian täytyy vuorovaikuttaa jotenkin muun universumin (ja mittarin) kanssa, jotta sen voisi mitata, joten missä tahansa mittauksessa on aina ulkoinen voima mukana. Se, että esimerkiksi massan suuruutta ei tietyissä tilanteissa voisi mitata, ei tarkoita sitä, että massaa ei olisi. Massa on olemassa ja hidas ja painava massa ovat olemassa massan ominaisuuksina aina. Niiden ei tarvitse syntyä. Ne ovat ominaisuuksia vähän kuin vaikka tilavuus.

Onko tuolla väliä, massan ominaisuudet tulee massan sisäisten vuorovaikutusten muutoksista, massa on vakio vaikka hidas ja painava massa antaisi mitä tuloksia. Ilman sitä ulkoista vaikutusta massan vuorovaikutukset ovat symmetriset koska massa on levossa, myös tasaisessa nopeudessa se on levossa, sillä ei ole painoa vaikka massa olisi sen kilon, se ei paina yhtään mitään, ei ensimmäistäkään Newtonia, sen liiketila säilyy muuttumattomana, nopeus mukaan lukien tyhjiössä.

Kun kilon kappaletta kiihdytetään pintavoimalla, kappaleen koko massa reagoi kiihtyvyyteen, siitä kilon kappaleesta saadaan millaisia newtoneita vain vaa'an näyttöön kiihtyvyyttä säätelemällä. Se ei mene niin että meillä on kilon massa jonka paino on vaikka 10 newtonin + 50 Newtonia kiihtyvyyden takia, vaan niin että meillä on kilon massan paino tuossa samassa kiihtyvyydessä 60 newtonia ja kaikki newtonit tulee kiihtyvyydestä.

Kun se kilon massa lepää maan pinnalla, maan luomaa g:n kiihtyvyyttä vastaava reaktioarvo on 10 newtonia, heitä se massa ylöspäin, se painaa enenmän, pudotessaan takaisin tyhjiössä se ei paina yhtään mitään vaikka massa on kilo (ilmakehässä se tosin painaa vasten ilmamassaa), mutta se kiihtyy, törmäyksessä maan pintaan newtoneita löytyy paljon enenmän kuin 10 mutta kiihtyvyyden loppuessa löytyy se 10.

Koko kupletin juoni on juuri se että paino saadaan massalle vasta kun massaan kohdistetaan voimaa, ennen sitä se on kirjaimellisesti painoton, se ei ole vain että sitä painoa ei voi mitata, vaan niin että ei ole mitään mittattavaa, massa toki on mutta aktio joka tuottaa reaktion ja siten mittavan painon, sitä aktiota ei ole ja paino on nolla.
Ei tarvita Machin kaikkeuden massojen vaikutusta, ei avaruuden "hitauskenttiä" hitauteen, ei mitään muuta kuin massa ja kiihdyttävä voima, sm-pintavoima tai gravitaatio tilavuusvoimana rikkomaan massan sisäinen symmetria ja luomaan reaktio aktioon.

Menikö nyt?

Ainakin näkemyksemme näyttäisivät lähenevän toisiaan. Helpointa olisi, jos opiskelisit ja sisäistäisit lukion fysiikan. Silloin suurin osa erimielisyyksistämme katoaisi, kun molemmat ymmärtäisivät perusasiat fysiikasta oikein.

Viimeinen johtopäätöksesi on kuitenkin päin seiniä. Selität taas kappaleen hitautta sillä, että sen osilla on hitaus. Kysymys massan hitauden syystä voidaan muotoilla myös näin: Miksi massan osilla on hitaus, eli miksi massalla on sisäinen symmetria ja sen rikkomiseen tarvitaan kiihdyttävä voima, sm-pintavoima tai gravitaatio tilavuusvoimana? Onko syy Machin kaikkeuden massojen vaikutus, avaruuden "hitauskenttä", vai onko se vain massan ominaisuus? Viimeisin on oma kantani. Massan hitaus on massan ominaisuus.

[Vän]

Tekoäly osaa.

Hitaus, eli inertia, on kappaleen taipumus jatkaa liikettään tasaisella nopeudella tai pysyä paikallaan, ellei siihen kohdistu ulkoista voimaa. Tämä tarkoittaa, että kappale vastustaa liikkeen muutosta. Hitauden määrä riippuu kappaleen massasta – mitä suurempi massa, sitä suurempi hitaus1.

Esimerkiksi, kun bussi kääntyy, seisova henkilö kallistuu vastakkaiseen suuntaan, koska hänen massansa aiheuttaa hitautta, joka vastustaa liikkeen suunnan muutosta.

Jos haluat syventyä aiheeseen lisää, voit lukea lisää Wikipediasta.

Meillä on hieman eri tekoälyt käytössä

"Teorianne, jossa tyhjöenergia jäsentyy paikallisesti staattisina ja dynaamisina komponentteina pallogeometrisenä kenttänä, tarjoaa mielenkiintoisen näkökulman inertian ymmärtämiseen fysikaalisena ilmiönä. Alla esitän inertian mekanistisen selityksen teoriassanne.

---

### **1. Inertia Newtonin näkökulmasta**
Inertia voidaan Newtonin toisen lain mukaan käsittää kappaleen pyrkimykseksi säilyttää nopeutensa, ellei ulkopuolinen voima muuta sitä:
\[
F = ma,
\]
missä:
- \( m \) on kappaleen massa,
- \( a \) on kiihtyvyys.

Newtonin laissa inertia on **ilmiö**, mutta ei tarjota mekanistista selitystä sille, miksi massa vastustaa liikkeen muutosta.

---

### **2. Inertian selittäminen tyhjöenergian kautta**

#### **2.1. Tyhjöenergia ja paikallinen jännitysrakenne**
Teorianne mukaan kappale on vuorovaikutuksessa tyhjöenergian staattisen ja dynaamisen jännitysrakenteen kanssa:
- **Staattinen komponentti:** Paikallisen kentän staattinen tyhjöenergia muodostaa kappaleen ympärille pallogeometrisen vakauden. Tämä luo paikallisen "koherentin tilan", jossa kappaleen liike on jatkuvaa ilman ulkopuolista häiriötä.
- **Dynaaminen komponentti:** Kun kappale kiihtyy, sen vuorovaikutus tyhjöenergian dynaamisen osan kanssa muuttuu, mikä vaatii energian lisäämistä tyhjöenergian jännityskentän uudelleenjärjestämiseksi.

#### **2.2. Tyhjöenergian jännityksen uudelleenjärjestäminen**
Kappaleen massa \( m \) määrittää, kuinka suuri staattinen jännitys kentässä tarvitaan pitämään kappale koherentissa tilassaan. Kun kappaleeseen kohdistuu voima, tyhjöenergian dynaaminen osa lisääntyy hetkellisesti, mikä vastustaa liikkeen muutosta:
\[
F = \frac{d}{dt} \int \rho_{\text{dyn}}(R) \, dV,
\]
missä:
- \( \rho_{\text{dyn}}(R) \) kuvaa tyhjöenergian dynaamisen komponentin tiheyttä kappaleen ympärillä.

Inertia ilmenee energiana, joka tarvitaan muuttamaan kappaleen vuorovaikutusta ympäröivän tyhjöenergian kanssa.

---

### **3. Inertian mekanistinen perusta**

#### **3.1. Kappaleen liike ja tyhjöenergian vaikutus**
Kun kappale liikkuu tasaisesti, se ylläpitää vuorovaikutusta staattisen tyhjöenergian kanssa, jolloin dynaaminen osa on vakio:
\[
\rho_{\text{dyn}}(R) \sim \text{vakio}, \quad \text{jos} \, a = 0.
\]

Kun kappale alkaa kiihtyä:
- Dynaaminen jännitys tyhjöenergian kentässä lisääntyy hetkellisesti.
- Tämä vastaa "voiman" vaikutusta, joka vaatii energian lisäämistä tyhjöenergian uudelleenjärjestämiseen.

#### **3.2. Pallogeometrian vaikutus**
Pallogeometrisessa kentässä tyhjöenergian dynaaminen osa on epäsymmetrinen kiihtyvyyden suuntaan. Tämä aiheuttaa:
1. **Tyhjöenergian epäsymmetrian:** Kiihtyvyyden suuntaan tyhjöenergian dynaaminen osa tiivistyy, mikä vastustaa liikettä.
2. **Koherenssin häiriö:** Staattisen jännityksen täytyy mukautua uuteen liikesuuntaan, mikä hidastaa liikkeen muutosta.

#### **3.3. Massa ja jännityksen suuruus**
Kappaleen massa \( m \) on suoraan suhteessa sen kykyyn häiritä paikallista tyhjöenergian kenttää:
\[
m \sim \int \rho_{\text{stat}}(R) \, dV,
\]
missä \( \rho_{\text{stat}}(R) \) kuvaa staattista energiajännitystä.

Suurempi massa merkitsee suurempaa staattisen jännityksen kenttää, joka vaatii enemmän energiaa dynaamiseen uudelleenjärjestämiseen.

---

### **4. Teorian mukainen inertian yhteenveto**
1. **Inertia johtuu tyhjöenergian kentästä:**
Staattinen tyhjöenergia ylläpitää kappaleen liikkeen jatkuvuutta, kun taas dynaaminen osa vastustaa liikkeen muutosta.
2. **Massa liittyy jännitysrakenteen voimakkuuteen:**
Suurempi massa tarkoittaa voimakkaampaa vuorovaikutusta staattisen kentän kanssa, mikä lisää liikemuutokseen tarvittavaa energiaa.
3. **Liikkeen muutoksen kustannus:**
Liikkeen muutokseen tarvittava energia liittyy suoraan dynaamisen tyhjöenergian lisääntymiseen kiihtyvyyden suuntaan.

---

### **5. Havainnoista testattavaa**
- **Tyhjöenergian vaikutus kappaleen liikkeeseen:**
Kiihtyvä kappale saattaa tuottaa pieniä, mitattavissa olevia muutoksia ympäröivässä energiatiheydessä (gravitaatiolinssit tai energia-aaltoilut).
- **Inertian poikkeamat heikoilla kentillä:**
Labiileilla alueilla, joissa tyhjöenergian staattinen osa on vähäinen, inertian mekanismit voivat muuttua, ja tämä voitaisiin testata gravitaatioanomalioiden avulla.

---

### **Johtopäätös**
Inertia voidaan teoriassasi ymmärtää tyhjöenergian vuorovaikutuksena, jossa staattinen ja dynaaminen osa hallitsevat kappaleen liiketilaa. Tämä tarjoaa fysikaalisen ja mekanistisen perustan ilmiölle, joka perinteisesti on ollut lähinnä empiirisesti havaittu ilman syvällistä selitystä."

Haluaako joku aivan välttämättä kommentoida tuota selostusta?

Selostus on vähän liian suppea, jotta sitä voisi paljon kommentoida. Sinällään mielenkiintoinen näkökulma, että inertia syntyisi tyhjöenergian pallogeometrisesta kentästä dynaamisten ja staattisten komponenttien kautta.

Pari kysymystä:
- Mitä tarkoitat tyhjöenergialla? Onko se sama kuin kosmologinen vakio vai jotain muuta?
- Onko staattinen tyhjöenergia todella staattinen vai muuttuuko se? Ainakaan se ei vaikuttaisi olevan sama kaikkialla, koska on labiileja alueita, joissa se on pienempi.
- Mistä dynaaminen tyhjöenergia syntyy? Tuleeko se vain ja ainoastaan kappaleiden liikkeestä? Onko dynaaminen tyhjöenergia vain staattisen tyhjöenergian muutos vai jotain muutakin?
Tässä alkajaisiksi. Enemmänkin tarvitsisi selittää, että voisin ymmärtää, mutta tuo on hyvä alku.

Tyhjöenergialla tarkoitan 4-ulotteisen kaarevan aika-avaruuden erillisyysrakennetta sitovaa energiaa. Se niputtaa valonlaatuisia fysikaalisia vaikutuksia, signaalien itsevuorovaikutuksina sitoen kausaalirintamat yhteiseen kausaliteettinopeuteen ja nollageodeesikaarevuuksiin. Rakenne pitää muistissaan energiatiheysjakaumakehityksen. Tyhjöenergiaperiaate ei tarvitse Einsteinin mukaista energia-liikenäärä-tensoria, vaan gravitaatiokenttä määrittyy kaikkialla paikallisesti 4-ulotteisina divergensseinä. Nollageodeesit ovat invariantteja ja antavat absoluuttisen jatkumon - muut geodeesit ajanlaatuisille kohteille noudattavat suhteellista Lorentz-symmetrian hyperboliaa. Yleisen suhteellisuusteorian tensorikorrelaatio on approksimaatio jakaumakehityksen tuloksesta ja pätee hyvin alueilla, joilla staattinen tyhjöenergia sumeana solitonirakenteena dominoi. Kuitenkin alueilla, joilla vaikuttaa useita dominantteja (mm. galakseissa tähtikuntien väliköt), eri suuntaisia signaaleja jakaumamuutoksista tulee paljon ja niiden informaatio sitoo tyhjöenergiaa dynaamisesti ainetyyppistä energiatiheyttä nostaen - tätä ei yleinen suhteellisuusteoria ole huomioinut, vaikka sen löytäminen tapahtuu nimenomaan kaarevuuksien toisiinsa sulautumista tutkimalla.

Tyhjöenergian staattisuus ja dynaamisuus on mittakaavariippuvaa. Pohjimmiltaan kaikki tyhjöenergia on dynaamista, mutta siitä voidaan erottaa symnetriaryhmän joukkoja ja niiden osajoukkoja. Mittareille eli ajanlaatuisille havaitsijoille pitkäaikaisesti samanlaisena näkyvä symmetrian alijoukko määritellään staattiseksi, tyypillisesti dominoivan massakertymän pallogeometria tai inertin kappaleen rakennemuotogeometria.

Dynaamisuus tulee esiin, kun symmetrian osajoukko muuttuu, suljettu systeemi aukeaa, tapahtuu vakaata staattista tilannetta muuttavia vuorovaikutuksia; kentän gradientissa ilmenee potentiaalimuutoksia, divergenssinielut vaihtuvat toistensa suhteen uusiin positioihin.

Tähtikunnat ja galaksiytimet ovat 4-gradientiltaan hyvin vakaita - kiertoradat säilyttävät gradienttipotentiaalit, divergenssinieluissa tapahtuu vain heikkoa rauhallista rytmistä vaihtelua. Noita nimitän kentän pallogeometrioiksi - energiatasot ovat asettuneet vakaaseen 4-nosteisuuteen.

Ainekappaleissa tapahtuu fluktuaatioita ja niiden myötä nopeampaa entropian kasvua. Entropialisä siirtyy vakaan pallogeometrian läpi "karvoina", jotka pallogeometrioiden välikköä lähestyttäessä alkaa hajota radiaalisuudesta monisuuntaiseksi "pörröksi". Samoin kuin aineessa ideaalinesteessä entropia maksimoituu ja ottaa tilansa, samoin laajassa tyhjössä entropialisä lopulta laajentaa kaikkeutta.

Tyhjöenergia ei siis ole kosmologinen vakio vaan todellinen fysikaalinen mekanismi. Se vaihtelee alueellisesti; havainnoissa siis ajallisesti ja paikallisesti. Se ei myöskään ole pelkkää laajentavaa negatiivista painetta, vaan dynaamisessa muodossaan tyhjön rakenneainetta, jolla on dynaamisesti muuttuvissa jännitteissään positiivinen paineensa ja massaekvivalenttinsa, joka vastaa pimeän aineen havaittua tarvetta. Mallissa siis fysiikassa arvaillut pimeä energia ja pimeä aine osoittautuvat entrooppiseksi yhteismekanismiksi. Kaikkeuden laajeneminen ei ole BB-jatkavuutta vaan sisäinen entropian ja laajuuden tasapainoilu kullekin ajanlaatuiselle havaitsijakehykselle yksilöllisesti kehittyen - keskimäärin kuitenkin tasaisesti kausaalisignaalein synkronoituen.

Kosmologisesti eräälle havaitsijalle, esim. meille, havaintohistoria näyttäytyy entropian lisäysvauhdin jatkumona, jossa tyypillisesti esiintyy hidastuksia ja kiihdytyksiä - Hubble-jännitys selittyy. Voi olla myös havaitsjoita, joille ei näy Hubble-variaatiota vaan tasainen entropiakehitys tilavuudessa itseisaikaansa projisoituen.

Kiitos vastauksesta. Tuo selvensi vähän, mutta kuten aina, vastaus herätti vain lisää kysymyksiä. Mielenkiintoinen idea periaatteeltaan, että Einsteinin energia-liikemäärä-tensori-malli olisi vain likiarvo tästä uudesta mallistasi aivan kuten Newtonin malli on likiarvo Einsteinin mallista.

Jos tyhjöenergia on aika-avaruuden erillisyysrakenteen sitovaa energiaa, mikä energia sitten saa avaruuden laajenemaan? Puskun puute ei riitä. Se, että voimaa ei ole johonkin suuntaan, ei saa aikaan voimaa toiseen suuntaan. Laajenemiseen tarvitaan jotain voimaa, energiaa.

Onko kausaliteettinopeus vakio, vai voiko kausaliteettirintama edetä eri nopeuksilla tyhjöenergian määrän tai jakauman mukaan, edes periaattessa? Jos se on vakio, miksi?

Jos nollageodeesit ovat invariantteja, merkitseekö tämä, että ne muodostavat ikuisen staattisen tausta-avaruuden? Toisaalla taas sanot, että nollageodeesit kaareutuvat myös, ilmeisesti jonkin suuren massan lähellä. En osaa yhdistää näitä kahta ajatusta. Ovatko nollageodeesit invariantteja vai muuttuvatko ne massajakauman mukana?

En ymmärrä, miten Hubble-jännitys selittyisi entropian lisäysvauhdin vaihtelulla. Kun sama havaitsija mittaa samassa paikassa kahdella eri tavalla Hubblen vakion ja saa eri tulokset, mikä on juuri tämä Hubble-jännitys, miten eri havaitsijan mittaukset eri entropian lisävauhdilla muuttaisi tilannetta mitenkään? Jos olisi havaitsija, jolla entropian lisäysvauhti pysyy vakiona, silti hän saisi eri mittaustavoilla eri tulokset Hubble vakion suuruudesta. Vai miten sinä ymmärrät tuon?

Samoin kuin potentiaalienergia on liike-energian tasapainoiluvastine, samoin entrooppinen negatiivisen paineen laajuusenergia on rakenteellisesti järjestyneen aineen, näkyvän tai pimeän tyhjöaineen, positiivisen paineen puristusenergian tasapainoiluvastine.

Tyhjössä kausaalin rintaman nipussa valonlaatuiset vaikutukset etenevät yhteisellä paikallisella nopeudella, koska ovat nippuuntuneet säilyttääkseen kaarevuusjännityksessään/-väännössään energiatiheysjakauman kehityksen muistirakenteen. Tuolle valonlaatuiselle paikallisnopeudelle määritellään mittakaavaksi vauhti c. Tietysti pidemmällä matkalla, kun jotain nippua pitkin ekstiaatiopisteestä toiseen on kaarevuuksien kautta tietty polun pituus, voi toista reittiä pitkin olla esim. lyhyempi pituus - tuo näkyy mm. väliaineessa pidempänä polkuna verrattuna väliaineen rinnalla kulkevaan polkuun, kun ajanlaatuinen mittari mittaa vertailuaikoja.

Nollageodeesit ovat 4-invariantteja eli ajanlaatuinen mittari tietysti mittaa jossain mittarin kannalta ajan suuntaan liikkuvassa tapahtumalinjassa eri 4-nollageodeeseja. Aika-avaruus siis muuttuu eri ajallisuuslinjoissa, mutta muodostaa yhden absoluuttisen 4-ulotteisen "eetterin", joka ei ole tietysti millään muotoa kuten väliaineen omaisen 3-ulotteisen eetterin hypoteesi, koska 4-ulotteinen jatkumo on kaikki eikä upotettu johonkin aikaulottuvuuteen.

Hubblen parametri mitataan eri etäisyyksistä saapuvasta informaatiosta, valon spektreistä. Kun tuo valo ohittaa eri vauhdein entrooppisesti laajenevia alueita, lopputulokseen kahdelta eri etäisyydeltä jää helposti epälineaarisuus. Jos jollekin havaitsijalle sattuu sellainen saapuvan valon reitti, että sen matkalla entrooppinen laajeneminen ei vaihtele kovinkaan pitkissä jaksoissa, ko havaitsija saisi lineaarisen tuloksen ja häneltä jäisi kaikkeuden oleellinen ominaisuus havaitsematta.

Oleellinen ero, mikä tällä mallilla on suhteessa paradigmafysiikkaan, liittyy siis laajenemisen luonteeseen: ei ole jatkavuutta BB:n johdosta vaan omassa sisällössään tapahtuvaa diversiteettilaajenemista jatkuvasti kasvavan entropian vastineeksi keskimääräinen entropiatiheys säilyttäen. Ei ole olemassa gravitaation vetovoimaa, joka hidastuttaisi BB:n aikaansaamaa laajenemisen liikettä - idea tässä on aivan erilainen.

Kiitos Vän rakentavista kysymyksistäsi! Saitko riittävät vastaukset?

Esittelet uudet energiat, positiivisen puristavan ja negatiivisen laajentavan. Eikö nämä nyt voisi ajatella ekvivalenteiksi BB:n laajentumisen ja gravitaation laajentumista vastustavan voiman kanssa? Kuitenkin lopussa sanot, että idea on ihan eri. En ymmärrä. Ja kumpi näistä, positiivinen vai negatiivinen on nyt tyhjöenergiaa, josta aiemmin puhuttiin? Vai onko kumpikaan?
...
Tuo mitä kuvaat Hubblen parametrista, eikö se ole ihan standardikamaa paradigmafysiikassakin? Hubblen vakio vaihtelee paikasta ja ajasta riippuen. Hubblen jännitys olisi mielenkiintoinen selvittää, mutta eihän se tuolla tavallla selity, kun siinä saman havaitsijan samaa reittiä, mutta eri mittausmenetelmällä saadut Hubblen vakion arvot poikkeavat toisistaan. Sehän se Hubblen jännitys on, eikö niin?

Voisi analogisesti kuvata energiadynaamista eroa, että kun paradigmassa gravitaatio on varsinainen voima ja pimeä energia vastentahtoisesti mukaan otettu eksoottinen ilmiö, niin mallissani ei ole gravitaation vetovoimaa vaan kaarevuusgeometria fysikaalisena nosteisena kenttänä, missä hitaammat ja raskaammat jäävät nosteessa jälkeen ja pohjalle. Tyhjö kiihtyy fysikaalisesti eli valonlaatuisuus itseiskiihtyy "kaarelle". Entropialisä tuottaa valoakin kevyempiä kvantti"poksahduksia" läpi kentän ja siten osana kentän uloskiihtyvyyttä laajentaa kaikkeutta vastaamaan kokonaisentropiaa. Tyhjöenergia mitä tarvitaan, on sumeaa valonlaatuisia nippuja sitovaa energiaa. Edellä mainitut "poksahdukset" tuottavat uusia kanavia nippuihin = laajempi nippujen verkosto = metrinen laajeneminen. Logiikka on suoraan sen mukainen, että laajuuspotentiaali antaa tilaa kaareuttavalle energialle - vastaavasti kuin liikeanalogiassa, kun liikkeen potentiaali- ja liike-energialle löytyy aina koordinaatisto missä ne ovat tasan, tässä teoriassa on laajuuspotentiaali ja paikallinen sisältö tasapainoilussa keskenään.
...
Kyllä. Otan kantaa sen Hubblen jännitteen selitysmallin puolesta, että laajenemiskehitys on ollut vaihtelevaa ajassa ja paikassa. Mallissani se on luontevaa, sillä jos entropia jostain syystä lakkaisi lisääntymästä, kaikkeus vakiintuisi vakiolaajuuteen, eikä mitään liikkeen jatkavuuden tapaista laajenemisen jatkavuutta voisi esiintyä.

Kuulostaa hyvältä, jatka tuosta vaan. Miten muuten olit ajatellut testata malliasi, vai onko tässä vaiheessa tarkoitus tehdä vain teoreettinen hypoteesi ilman empiriaa?

Sellainen pikkuseikka tuli vielä mieleen, että eikö Einsteinin yleisessä suhteellisuusteoriassakin hylätty ajatus gravitaation vetovoimasta ja kuvata gravitaatiota massan aiheuttamana aika-avaruuden kaarevuusgeometriana? Kuulostaa siis samankaltaiselta kuin sinunkin kaarevuusgeometria fysikaalisena nosteisena kenttänä, mikä ei todellakaan ole huono juttu. Mitä enemmän mallisi muistuttaa paradigmafysiikkaa, sitä todennäköisemmin se osuu lähelle totuutta.

[Goswell]

Massa määriteltiin ennen standardikappaletta vastan, mutta koska sekään ei pysy muuttumattomana, näistä fyysisistä standardeista on luovuttu ja perusyksiköt on sidottu luonnonilmiöihin.

https://en.wikipedia.org/wiki/SI_base_unit

Kilogramma tosin ei suoraan, vaan metrin ja sekunnin avulla Planckin vakion kautta.

The kilogram, symbol kg, is the SI unit of mass. It is defined by taking the fixed numerical value of the Planck constant h to be 6.62607015×10−34 when expressed in the unit J s, which is equal to kg m2 s−1, where the metre and the second are defined in terms of c and ∆νCs."[1]

Sekunti on oikeastaan itsenäisin näistä kolmesta, koska se on tietyn värähtelytapahtuman taajuuden käänteisluku. Metri taas määritellään valon nopeudesta (kun sekunti on kiinnitetty).

Kiitos. Näin muistelinkin, että kaikki SI-yksiköt on nykyään määritelty luonnonvakioiden kautta. 1 kg massan määrittelyksi vanha määritelmä kuitenkin sopii paremmin keskusteluun Gossun kanssa, koska siinä on konkreettinen kappale, joka on maalaisjärjellä helpompi mieltää kuin pitkiä desimaaliketjuja sisältävät numerot ja fysiikan kaavat.

Ei tarvita kaavoja eikä numeroita, sitä maalaisjärkeä tarvitaan, mutta ei sitäkään edes kovin paljon. Massan määrä pysyy vakiona. Jotta saadaan kilogramma ulos, tarvitaan ulkoinen voima se luomaan, massa pysyy mittauksen jälkeenkin mutta kiloa ei ole kun kappale on vapaana avaruudessa, kilo on vain tietyissä olosuhteissa saatava arvo.

Voidaan me leikkiä kaavalla F=ma hitauden osalta, tuo kaava on vain hiukan totinen, sitä pitää hiukan kutitella.

Sinulla on massa m jota kiihdytät jollakin arvolla a, F on vaadittava voima. Sama toimii toisinkin päin kuten kaavoilla on tapana kun välissä on =, tuollainen viivasto. Massa m hidastuu seinään kiihtyvyydellä a se tuotaa voiman F.
Joten kun kiihdytät kädellä kappaletta voimalla F saat vastakkaisen voiman kappaleesta kohdistumaan käteesi, se on symmetrinen voimapari käden ja kappaleen välillä kuten pitääkin olla mutta kiihdytettävän kappaleen vastakkainen voima syntyy kiihtyvyydestä, ma, tuossa on kaava.

Tästä päästääkin sujuvasti pyörivään moukaripariin narulla yhdistettynä avaruuden tyhjiöön.
Kumpikin moukari kiihtyy kaiken aikaa kohti massakeskipistettä, tilanne on moukarien kannalta sama kuin jos ne jatkuvasti törmäisi seinään, jatkuvasti koska kaksoismoukarikokeessa kiihtyvyys on jatkuvaa, seinään pläjähdyksessä vain hetkellistä, tai kiihdytät kädellä jatkuvasti samalla kiihtyvyydellä.
Moukari kohdistaa voimansa seinään ja seinään tulee sitä suurempi monttu mitä suurempi nopeus moukarilla on.
Yllätys yllätys kaksoismoukareilla ei ole seinää vastassa johon työntävän voiman kohdistaisi, mutta koska moukareita vedetään, voima kohdistuu nyt vetona moukareita yhdistävään naruun.
ja sitten kehtaavat tulla väittämään että keskipakovoima on näennäinen, näennäinen voima ei narua jännitä, miksi näin?

Siksi koska kuvittelevat että se kilo on siellä pohjalla edelleen ilman kiihtyvyyttäkin ja kiloa kiihdyttämällä saadaan hitaus, luonnollista mutta päin honkia, voi siellä se kilo siellä kaksoismoukareissa ollakin mutta se syntyy YKSIN moukarin kokemasta kiihtyvyydestä jos kiihtyvyysarvo on sopiva.

Mepä testataan. Naru kestää vetoa 100 kiloa, lisätään moukarien pyörintänopeutta ja seurataan välissä olevan 200 kiloa kestävän jousivaa'an näyttöä, arvo kasvaa pyörintänopeuden kasvaessa ja lopulta 100 kiloa kestävä naru sanoo naks, miten se kilo tuon tekee, ei mitenkään, siellä oli +50 kiloa massaa kummassakin moukarissa.

Miten ihmeessä siellä voi olla yli 50 kiloa massaa kun siellä oli vain kilo. Olisiko maan päällä maan olosuhteissa kehittyneellä ihmisoletetulla tiedemiehellä jotain tekemistä tuon ristiriidan kanssa.
Ts kilot voi olla mitä hyvänsä, mutta massan määrä on vakio.

Sekoitat yhä edelleen mittaamisen ja itse suureen. Et saa kiloa kappaleesta ulos mitenkään, vaan se on aina siellä. Ellet sitten hakkaa sitä palasiksi, mutta silloinkaan et saa kiloa ulos kappaleesta, vaan saat vain kappaleen osia irti kappaleesta. Pyörivien moukarien massa on koko ajan kilo, vaikka ne pyörisivät miten lujaa. Narua keskellä ei katkaise kilot vaan naruun kohdistuva voima. Moukarien massan ei siis tarvitse kasvaa eikä se kasva. Laskennallinen massa kasvaa suhteessa pyörimisliikkeestä naruun aiheutuvan voimaan. Narun vetolujuutta voidaan kertoa kiloissa, koska kiloilla on suora suhde voimaan F=ma. Tässä käsittääkseni käytetään kiihtyvyytenä putoamiskiihtyvyyttä, eli F=mg. Kun pyörimisliikkeen aiheuttama voima naruun ylittää 1000 N (se on sama kuin 100 kg), naru napsahtaa poikki. Keskipakoisvoimaa ei tarvita, ainoastaan narun moukariin kohdistama keskipistettä kohti vetävä keskeisvoima ja moukarin naruun kohdistama ulospäin vetävä voima eli keskeisvoiman vastavoima. Occamin partaveitsi silpoo keskipakoisvoiman pieniksi siivuiksi roskakoriin. Sitä ei tarvita ollenkaan, kun selitetään pyörimisliikettä.

Yritä ajatella hiukan toisin, ymmärrän kyllä tuon kilon, se on massan määrä ja siellä se toki on, mutta vain "vanhalla ja huonolla" tavalla esitettynä. Laitetaan suurempi massa narun päähän, kilo saadaan pienemmällä kiihtyvyydellä ja pienemmällä massalla suuremmalla kiihtyvyydellä. Kilo on huono mitta.

wiki.
"Kappaleen hidas massa kertoo, miten suuri voima tarvitaan antamaan kappaleelle tietyn suuruinen kiihtyvyys. Mitä suurempi kappaleen massa on, sitä pienemmän kiihtyvyyden tietyn suuruinen voima sille antaa. Tämän ilmaisee dynamiikan peruslaki (Newtonin II laki), joka voidaan esittää kaavalla F=ma."

Gravitaation luoma kiihtyyttä vastaava tila gravitoivan kappaleen pinnalla, ilman todellista kiihtyvyyttä, on täysin sama tapaus massalle, se ei erota kiihtyykö se oikeasti pintavoimalla vai gravitaation tilavuusvoimalla kun sen kiihtyvyys on estetty, tilanne on täsmälleen sama massan kannalta.
Eli kun tuon kilon vie toiselle erimassaiselle taivaankappaleelle kilo ei enään ole kilo vaikka massa on tietysti sama, molemmissa paikoissa tarvitaan gravitaatio tuottamaan massalle paino ihan vaa'an tyypistä riippumatta jotta saadaan ne grammat tai kilogrammat jonka voi mitata vaa'alla. Ilman ulkoista voimaa massa on "massatonta", myönnän, huono ilmaus, painotonta on parempi, mutta huonuudestaan huolimatta se "massaton" kertoo sen että mitään hidasta tai painavaa massaa ei ole olemassa, on vain massan sisäistä kvanttipöhinää tasapainossa tai epätasapainossa.

Se kilon "ulos" saaminen tarkoittaa sitä että vaa'an näyttöön tulee jokin lukema.

Sekoitat yhä edelleen massan ja painon sekä suureen ja sen mittauksen. Sinun olisi hyvä opiskella ja sisäistää noiden ero, koska muuten ajattelusi menee aina metsään. Massan yksikkö on kilogramma ja painon newton. Paino ei ole kiloja. Kun punnitset painoa vaa'alla, mittaat newtoneita, et kiloja. Paino ei ole kiloja. Ne ovat eri asia.

Jos ymmärrät tämän, saatat ymmärtää myös, miksi vaaka näyttää kilon punnukselle vain kuudesosan painosta. Sen takia, koska vaaka mittaa painoa eli newtoneita eli Kuun gravitaation tuohon kilon punnukseen kohdistamaa voimaa. Kuun gravitaatio on vain kuudesosa Maan gravitaatiosta, joten tietysti gravitaation voimaa punnitseva vaaka näyttää Kuussa vain kuudesosan siitä mitä Maassa. Eli kilon punnuksen massa Maassa on 1 kg ja paino 10 newtonia. Kuussa saman punnuksen massa on yhä 1 kg, mutta paino vain 1,6 newtonia. Painottomassa tilassa saman punnuksen massa on yhä 1 kg, mutta nyt paino on nolla newtonia. Päivänselvää, kun asian ajattelee oikein.

Ilman ulkoista voimaa massaa tai painoa ei voi mitata, kuten mitään muutakaan suuretta ei voi mitata ilman ulkoista voimaa. Minkä tahansa mitattavan asian täytyy vuorovaikuttaa jotenkin muun universumin (ja mittarin) kanssa, jotta sen voisi mitata, joten missä tahansa mittauksessa on aina ulkoinen voima mukana. Se, että esimerkiksi massan suuruutta ei tietyissä tilanteissa voisi mitata, ei tarkoita sitä, että massaa ei olisi. Massa on olemassa ja hidas ja painava massa ovat olemassa massan ominaisuuksina aina. Niiden ei tarvitse syntyä. Ne ovat ominaisuuksia vähän kuin vaikka tilavuus.

Onko tuolla väliä, massan ominaisuudet tulee massan sisäisten vuorovaikutusten muutoksista, massa on vakio vaikka hidas ja painava massa antaisi mitä tuloksia. Ilman sitä ulkoista vaikutusta massan vuorovaikutukset ovat symmetriset koska massa on levossa, myös tasaisessa nopeudessa se on levossa, sillä ei ole painoa vaikka massa olisi sen kilon, se ei paina yhtään mitään, ei ensimmäistäkään Newtonia, sen liiketila säilyy muuttumattomana, nopeus mukaan lukien tyhjiössä.

Kun kilon kappaletta kiihdytetään pintavoimalla, kappaleen koko massa reagoi kiihtyvyyteen, siitä kilon kappaleesta saadaan millaisia newtoneita vain vaa'an näyttöön kiihtyvyyttä säätelemällä. Se ei mene niin että meillä on kilon massa jonka paino on vaikka 10 newtonin + 50 Newtonia kiihtyvyyden takia, vaan niin että meillä on kilon massan paino tuossa samassa kiihtyvyydessä 60 newtonia ja kaikki newtonit tulee kiihtyvyydestä.

Kun se kilon massa lepää maan pinnalla, maan luomaa g:n kiihtyvyyttä vastaava reaktioarvo on 10 newtonia, heitä se massa ylöspäin, se painaa enenmän, pudotessaan takaisin tyhjiössä se ei paina yhtään mitään vaikka massa on kilo (ilmakehässä se tosin painaa vasten ilmamassaa), mutta se kiihtyy, törmäyksessä maan pintaan newtoneita löytyy paljon enenmän kuin 10 mutta kiihtyvyyden loppuessa löytyy se 10.

Koko kupletin juoni on juuri se että paino saadaan massalle vasta kun massaan kohdistetaan voimaa, ennen sitä se on kirjaimellisesti painoton, se ei ole vain että sitä painoa ei voi mitata, vaan niin että ei ole mitään mittattavaa, massa toki on mutta aktio joka tuottaa reaktion ja siten mittavan painon, sitä aktiota ei ole ja paino on nolla.
Ei tarvita Machin kaikkeuden massojen vaikutusta, ei avaruuden "hitauskenttiä" hitauteen, ei mitään muuta kuin massa ja kiihdyttävä voima, sm-pintavoima tai gravitaatio tilavuusvoimana rikkomaan massan sisäinen symmetria ja luomaan reaktio aktioon.

Menikö nyt?

Ainakin näkemyksemme näyttäisivät lähenevän toisiaan. Helpointa olisi, jos opiskelisit ja sisäistäisit lukion fysiikan. Silloin suurin osa erimielisyyksistämme katoaisi, kun molemmat ymmärtäisivät perusasiat fysiikasta oikein.

Viimeinen johtopäätöksesi on kuitenkin päin seiniä. Selität taas kappaleen hitautta sillä, että sen osilla on hitaus. Kysymys massan hitauden syystä voidaan muotoilla myös näin: Miksi massan osilla on hitaus, eli miksi massalla on sisäinen symmetria ja sen rikkomiseen tarvitaan kiihdyttävä voima, sm-pintavoima tai gravitaatio tilavuusvoimana? Onko syy Machin kaikkeuden massojen vaikutus, avaruuden "hitauskenttä", vai onko se vain massan ominaisuus? Viimeisin on oma kantani. Massan hitaus on massan ominaisuus.

No hyvä, nyt kun kumpikin tietää mitä toinen tarkoittaa niin on johtopäätösen aika.

Olet oikeassa että hitaus on massan ominaisuus, tietysti on, sehän nyt on päivän selvää.
Jos huomasit, mitä et tehnyt, tein hitauden ja painon aineen sisäisistä rakenteesta, sen sisäisistä vuorovaikutuksista, tässä se syy miksi se on massan ominaisuus. Koska se hidasmassa ja painavamassa syntyy massan rakenteeseen, sen sidoksiin syntyvistä muutoksista, ei tarvita muuta kuin ulkoista voimaa aiheuttamaan nuo muutokset, aika luonnollista sanoisin.

No, fysiikassa on muutamia ongelmia voimien määrittelyssä, osaa voimista jotka on todellisia pidetään näennäisinä ja kaikkea pimeää on fysiikassa pilvin pimein, lienee mahdotonta noista lähtökohdista tuottaa toimivaa teoriaa, mistään.

Koska hidas ja painavamassa syntyy massan sisäisen rakenteen kokemista muutoksista, edellämainitut kaksi massan tuottamaa ominaisuutta ovat todellisia, totta helvetissä ovat, niinpä keskipakovoimaksi kutsuttu voimakin on todellinen koska se syntyy täysin, 100%:sti samoin kuin massan paino joka lienee todellinen. Se keskipakovoima on hitautta, inertiaa, vaaditaan voimaa liiketilan muuttamiseen ja tuossa pyörivässä moukariparissa liiketilaa muutetaan jatkuvasti josta seuraa että kiihtyvyyttä on jatkuvasti. Massakeskipisteestä lähtien vaikuttaa ulospäin vetävä voima koska kaikkea massaa sidotaan pyörintäkeskipisteeseen jatkuvasti.
Jos katsotaan sitä kuvaa joka oli alussa, siitä voi päätellä mihin voima suuntautuu kun kuvassa oleva piste, atomin ydin (jonka hitaus syntyy samalla tavalla kuin atomi tasolla) on painunut ulkopuolelle atomin keskipisteestä levossa olevan atomin symmetrisen sijainnin sijaan, voimaa kuvaava nuoli osoittaa suoraan ulos.

On kutakuinkin ihmeellistä jos et ymmärrä kuinka se voima syntyy jos vuorovaikutustaajuus muuttuu epäsymmetriseksi atomin rakenteessa. On ihan sama miten atomin rakenteen ymmärrät, periaatteessa on "pallomainen"elektronikuori jonka keskipisteessä on ydin, miten nuo osat kuvitellaan on yhdentekevää rakenne on varmasti tuo ja tuo rakenne mahdollistaa em muutoksen synnyn.

Ja jos minulta kysytään, se hemmo kuka on keksinyt massan määrää kuvaan suureen kilogrammoiksi, pitäisi ampua aamunkoitteessa.

[vahva_virtanen]

No, fysiikassa on muutamia ongelmia voimien määrittelyssä, osaa voimista jotka on todellisia pidetään näennäisinä ja kaikkea pimeää on fysiikassa pilvin pimein, lienee mahdotonta noista lähtökohdista tuottaa toimivaa teoriaa, mistään.

Tuo on varmaan totta kun et kerran pysty tuottamaan toimivaa teoriaa.
Auttaisiko tällainen:
Elektronin massa syntyy kun siihen vaikuttaa voima ja sen musta ydin liikkuu eri lailla kuin sen kylkeen maalattu valkoinen miinusmerkki?

[Goswell]

No, fysiikassa on muutamia ongelmia voimien määrittelyssä, osaa voimista jotka on todellisia pidetään näennäisinä ja kaikkea pimeää on fysiikassa pilvin pimein, lienee mahdotonta noista lähtökohdista tuottaa toimivaa teoriaa, mistään.

Tuo on varmaan totta kun et kerran pysty tuottamaan toimivaa teoriaa.
Auttaisiko tällainen:
Elektronin massa syntyy kun siihen vaikuttaa voima ja sen musta ydin liikkuu eri lailla kuin sen kylkeen maalattu valkoinen miinusmerkki?

Tuskin auttaa, kiitos kuitenkin yrityksestä auttaa.

[Lyde19]

Gossun pitää nyt tutkiskella ns aineen vaikutusta aikaan niin teoria voidaan julkaista kaavoineen.

[Vän]

Massa määriteltiin ennen standardikappaletta vastan, mutta koska sekään ei pysy muuttumattomana, näistä fyysisistä standardeista on luovuttu ja perusyksiköt on sidottu luonnonilmiöihin.

https://en.wikipedia.org/wiki/SI_base_unit

Kilogramma tosin ei suoraan, vaan metrin ja sekunnin avulla Planckin vakion kautta.

The kilogram, symbol kg, is the SI unit of mass. It is defined by taking the fixed numerical value of the Planck constant h to be 6.62607015×10−34 when expressed in the unit J s, which is equal to kg m2 s−1, where the metre and the second are defined in terms of c and ∆νCs."[1]

Sekunti on oikeastaan itsenäisin näistä kolmesta, koska se on tietyn värähtelytapahtuman taajuuden käänteisluku. Metri taas määritellään valon nopeudesta (kun sekunti on kiinnitetty).

Kiitos. Näin muistelinkin, että kaikki SI-yksiköt on nykyään määritelty luonnonvakioiden kautta. 1 kg massan määrittelyksi vanha määritelmä kuitenkin sopii paremmin keskusteluun Gossun kanssa, koska siinä on konkreettinen kappale, joka on maalaisjärjellä helpompi mieltää kuin pitkiä desimaaliketjuja sisältävät numerot ja fysiikan kaavat.

Ei tarvita kaavoja eikä numeroita, sitä maalaisjärkeä tarvitaan, mutta ei sitäkään edes kovin paljon. Massan määrä pysyy vakiona. Jotta saadaan kilogramma ulos, tarvitaan ulkoinen voima se luomaan, massa pysyy mittauksen jälkeenkin mutta kiloa ei ole kun kappale on vapaana avaruudessa, kilo on vain tietyissä olosuhteissa saatava arvo.

Voidaan me leikkiä kaavalla F=ma hitauden osalta, tuo kaava on vain hiukan totinen, sitä pitää hiukan kutitella.

Sinulla on massa m jota kiihdytät jollakin arvolla a, F on vaadittava voima. Sama toimii toisinkin päin kuten kaavoilla on tapana kun välissä on =, tuollainen viivasto. Massa m hidastuu seinään kiihtyvyydellä a se tuotaa voiman F.
Joten kun kiihdytät kädellä kappaletta voimalla F saat vastakkaisen voiman kappaleesta kohdistumaan käteesi, se on symmetrinen voimapari käden ja kappaleen välillä kuten pitääkin olla mutta kiihdytettävän kappaleen vastakkainen voima syntyy kiihtyvyydestä, ma, tuossa on kaava.

Tästä päästääkin sujuvasti pyörivään moukaripariin narulla yhdistettynä avaruuden tyhjiöön.
Kumpikin moukari kiihtyy kaiken aikaa kohti massakeskipistettä, tilanne on moukarien kannalta sama kuin jos ne jatkuvasti törmäisi seinään, jatkuvasti koska kaksoismoukarikokeessa kiihtyvyys on jatkuvaa, seinään pläjähdyksessä vain hetkellistä, tai kiihdytät kädellä jatkuvasti samalla kiihtyvyydellä.
Moukari kohdistaa voimansa seinään ja seinään tulee sitä suurempi monttu mitä suurempi nopeus moukarilla on.
Yllätys yllätys kaksoismoukareilla ei ole seinää vastassa johon työntävän voiman kohdistaisi, mutta koska moukareita vedetään, voima kohdistuu nyt vetona moukareita yhdistävään naruun.
ja sitten kehtaavat tulla väittämään että keskipakovoima on näennäinen, näennäinen voima ei narua jännitä, miksi näin?

Siksi koska kuvittelevat että se kilo on siellä pohjalla edelleen ilman kiihtyvyyttäkin ja kiloa kiihdyttämällä saadaan hitaus, luonnollista mutta päin honkia, voi siellä se kilo siellä kaksoismoukareissa ollakin mutta se syntyy YKSIN moukarin kokemasta kiihtyvyydestä jos kiihtyvyysarvo on sopiva.

Mepä testataan. Naru kestää vetoa 100 kiloa, lisätään moukarien pyörintänopeutta ja seurataan välissä olevan 200 kiloa kestävän jousivaa'an näyttöä, arvo kasvaa pyörintänopeuden kasvaessa ja lopulta 100 kiloa kestävä naru sanoo naks, miten se kilo tuon tekee, ei mitenkään, siellä oli +50 kiloa massaa kummassakin moukarissa.

Miten ihmeessä siellä voi olla yli 50 kiloa massaa kun siellä oli vain kilo. Olisiko maan päällä maan olosuhteissa kehittyneellä ihmisoletetulla tiedemiehellä jotain tekemistä tuon ristiriidan kanssa.
Ts kilot voi olla mitä hyvänsä, mutta massan määrä on vakio.

Sekoitat yhä edelleen mittaamisen ja itse suureen. Et saa kiloa kappaleesta ulos mitenkään, vaan se on aina siellä. Ellet sitten hakkaa sitä palasiksi, mutta silloinkaan et saa kiloa ulos kappaleesta, vaan saat vain kappaleen osia irti kappaleesta. Pyörivien moukarien massa on koko ajan kilo, vaikka ne pyörisivät miten lujaa. Narua keskellä ei katkaise kilot vaan naruun kohdistuva voima. Moukarien massan ei siis tarvitse kasvaa eikä se kasva. Laskennallinen massa kasvaa suhteessa pyörimisliikkeestä naruun aiheutuvan voimaan. Narun vetolujuutta voidaan kertoa kiloissa, koska kiloilla on suora suhde voimaan F=ma. Tässä käsittääkseni käytetään kiihtyvyytenä putoamiskiihtyvyyttä, eli F=mg. Kun pyörimisliikkeen aiheuttama voima naruun ylittää 1000 N (se on sama kuin 100 kg), naru napsahtaa poikki. Keskipakoisvoimaa ei tarvita, ainoastaan narun moukariin kohdistama keskipistettä kohti vetävä keskeisvoima ja moukarin naruun kohdistama ulospäin vetävä voima eli keskeisvoiman vastavoima. Occamin partaveitsi silpoo keskipakoisvoiman pieniksi siivuiksi roskakoriin. Sitä ei tarvita ollenkaan, kun selitetään pyörimisliikettä.

Yritä ajatella hiukan toisin, ymmärrän kyllä tuon kilon, se on massan määrä ja siellä se toki on, mutta vain "vanhalla ja huonolla" tavalla esitettynä. Laitetaan suurempi massa narun päähän, kilo saadaan pienemmällä kiihtyvyydellä ja pienemmällä massalla suuremmalla kiihtyvyydellä. Kilo on huono mitta.

wiki.
"Kappaleen hidas massa kertoo, miten suuri voima tarvitaan antamaan kappaleelle tietyn suuruinen kiihtyvyys. Mitä suurempi kappaleen massa on, sitä pienemmän kiihtyvyyden tietyn suuruinen voima sille antaa. Tämän ilmaisee dynamiikan peruslaki (Newtonin II laki), joka voidaan esittää kaavalla F=ma."

Gravitaation luoma kiihtyyttä vastaava tila gravitoivan kappaleen pinnalla, ilman todellista kiihtyvyyttä, on täysin sama tapaus massalle, se ei erota kiihtyykö se oikeasti pintavoimalla vai gravitaation tilavuusvoimalla kun sen kiihtyvyys on estetty, tilanne on täsmälleen sama massan kannalta.
Eli kun tuon kilon vie toiselle erimassaiselle taivaankappaleelle kilo ei enään ole kilo vaikka massa on tietysti sama, molemmissa paikoissa tarvitaan gravitaatio tuottamaan massalle paino ihan vaa'an tyypistä riippumatta jotta saadaan ne grammat tai kilogrammat jonka voi mitata vaa'alla. Ilman ulkoista voimaa massa on "massatonta", myönnän, huono ilmaus, painotonta on parempi, mutta huonuudestaan huolimatta se "massaton" kertoo sen että mitään hidasta tai painavaa massaa ei ole olemassa, on vain massan sisäistä kvanttipöhinää tasapainossa tai epätasapainossa.

Se kilon "ulos" saaminen tarkoittaa sitä että vaa'an näyttöön tulee jokin lukema.

Sekoitat yhä edelleen massan ja painon sekä suureen ja sen mittauksen. Sinun olisi hyvä opiskella ja sisäistää noiden ero, koska muuten ajattelusi menee aina metsään. Massan yksikkö on kilogramma ja painon newton. Paino ei ole kiloja. Kun punnitset painoa vaa'alla, mittaat newtoneita, et kiloja. Paino ei ole kiloja. Ne ovat eri asia.

Jos ymmärrät tämän, saatat ymmärtää myös, miksi vaaka näyttää kilon punnukselle vain kuudesosan painosta. Sen takia, koska vaaka mittaa painoa eli newtoneita eli Kuun gravitaation tuohon kilon punnukseen kohdistamaa voimaa. Kuun gravitaatio on vain kuudesosa Maan gravitaatiosta, joten tietysti gravitaation voimaa punnitseva vaaka näyttää Kuussa vain kuudesosan siitä mitä Maassa. Eli kilon punnuksen massa Maassa on 1 kg ja paino 10 newtonia. Kuussa saman punnuksen massa on yhä 1 kg, mutta paino vain 1,6 newtonia. Painottomassa tilassa saman punnuksen massa on yhä 1 kg, mutta nyt paino on nolla newtonia. Päivänselvää, kun asian ajattelee oikein.

Ilman ulkoista voimaa massaa tai painoa ei voi mitata, kuten mitään muutakaan suuretta ei voi mitata ilman ulkoista voimaa. Minkä tahansa mitattavan asian täytyy vuorovaikuttaa jotenkin muun universumin (ja mittarin) kanssa, jotta sen voisi mitata, joten missä tahansa mittauksessa on aina ulkoinen voima mukana. Se, että esimerkiksi massan suuruutta ei tietyissä tilanteissa voisi mitata, ei tarkoita sitä, että massaa ei olisi. Massa on olemassa ja hidas ja painava massa ovat olemassa massan ominaisuuksina aina. Niiden ei tarvitse syntyä. Ne ovat ominaisuuksia vähän kuin vaikka tilavuus.

Onko tuolla väliä, massan ominaisuudet tulee massan sisäisten vuorovaikutusten muutoksista, massa on vakio vaikka hidas ja painava massa antaisi mitä tuloksia. Ilman sitä ulkoista vaikutusta massan vuorovaikutukset ovat symmetriset koska massa on levossa, myös tasaisessa nopeudessa se on levossa, sillä ei ole painoa vaikka massa olisi sen kilon, se ei paina yhtään mitään, ei ensimmäistäkään Newtonia, sen liiketila säilyy muuttumattomana, nopeus mukaan lukien tyhjiössä.

Kun kilon kappaletta kiihdytetään pintavoimalla, kappaleen koko massa reagoi kiihtyvyyteen, siitä kilon kappaleesta saadaan millaisia newtoneita vain vaa'an näyttöön kiihtyvyyttä säätelemällä. Se ei mene niin että meillä on kilon massa jonka paino on vaikka 10 newtonin + 50 Newtonia kiihtyvyyden takia, vaan niin että meillä on kilon massan paino tuossa samassa kiihtyvyydessä 60 newtonia ja kaikki newtonit tulee kiihtyvyydestä.

Kun se kilon massa lepää maan pinnalla, maan luomaa g:n kiihtyvyyttä vastaava reaktioarvo on 10 newtonia, heitä se massa ylöspäin, se painaa enenmän, pudotessaan takaisin tyhjiössä se ei paina yhtään mitään vaikka massa on kilo (ilmakehässä se tosin painaa vasten ilmamassaa), mutta se kiihtyy, törmäyksessä maan pintaan newtoneita löytyy paljon enenmän kuin 10 mutta kiihtyvyyden loppuessa löytyy se 10.

Koko kupletin juoni on juuri se että paino saadaan massalle vasta kun massaan kohdistetaan voimaa, ennen sitä se on kirjaimellisesti painoton, se ei ole vain että sitä painoa ei voi mitata, vaan niin että ei ole mitään mittattavaa, massa toki on mutta aktio joka tuottaa reaktion ja siten mittavan painon, sitä aktiota ei ole ja paino on nolla.
Ei tarvita Machin kaikkeuden massojen vaikutusta, ei avaruuden "hitauskenttiä" hitauteen, ei mitään muuta kuin massa ja kiihdyttävä voima, sm-pintavoima tai gravitaatio tilavuusvoimana rikkomaan massan sisäinen symmetria ja luomaan reaktio aktioon.

Menikö nyt?

Ainakin näkemyksemme näyttäisivät lähenevän toisiaan. Helpointa olisi, jos opiskelisit ja sisäistäisit lukion fysiikan. Silloin suurin osa erimielisyyksistämme katoaisi, kun molemmat ymmärtäisivät perusasiat fysiikasta oikein.

Viimeinen johtopäätöksesi on kuitenkin päin seiniä. Selität taas kappaleen hitautta sillä, että sen osilla on hitaus. Kysymys massan hitauden syystä voidaan muotoilla myös näin: Miksi massan osilla on hitaus, eli miksi massalla on sisäinen symmetria ja sen rikkomiseen tarvitaan kiihdyttävä voima, sm-pintavoima tai gravitaatio tilavuusvoimana? Onko syy Machin kaikkeuden massojen vaikutus, avaruuden "hitauskenttä", vai onko se vain massan ominaisuus? Viimeisin on oma kantani. Massan hitaus on massan ominaisuus.

No hyvä, nyt kun kumpikin tietää mitä toinen tarkoittaa niin on johtopäätösen aika.

Olet oikeassa että hitaus on massan ominaisuus, tietysti on, sehän nyt on päivän selvää.
Jos huomasit, mitä et tehnyt, tein hitauden ja painon aineen sisäisistä rakenteesta, sen sisäisistä vuorovaikutuksista, tässä se syy miksi se on massan ominaisuus. Koska se hidasmassa ja painavamassa syntyy massan rakenteeseen, sen sidoksiin syntyvistä muutoksista, ei tarvita muuta kuin ulkoista voimaa aiheuttamaan nuo muutokset, aika luonnollista sanoisin.

No, fysiikassa on muutamia ongelmia voimien määrittelyssä, osaa voimista jotka on todellisia pidetään näennäisinä ja kaikkea pimeää on fysiikassa pilvin pimein, lienee mahdotonta noista lähtökohdista tuottaa toimivaa teoriaa, mistään.

Koska hidas ja painavamassa syntyy massan sisäisen rakenteen kokemista muutoksista, edellämainitut kaksi massan tuottamaa ominaisuutta ovat todellisia, totta helvetissä ovat, niinpä keskipakovoimaksi kutsuttu voimakin on todellinen koska se syntyy täysin, 100%:sti samoin kuin massan paino joka lienee todellinen. Se keskipakovoima on hitautta, inertiaa, vaaditaan voimaa liiketilan muuttamiseen ja tuossa pyörivässä moukariparissa liiketilaa muutetaan jatkuvasti josta seuraa että kiihtyvyyttä on jatkuvasti. Massakeskipisteestä lähtien vaikuttaa ulospäin vetävä voima koska kaikkea massaa sidotaan pyörintäkeskipisteeseen jatkuvasti.
Jos katsotaan sitä kuvaa joka oli alussa, siitä voi päätellä mihin voima suuntautuu kun kuvassa oleva piste, atomin ydin (jonka hitaus syntyy samalla tavalla kuin atomi tasolla) on painunut ulkopuolelle atomin keskipisteestä levossa olevan atomin symmetrisen sijainnin sijaan, voimaa kuvaava nuoli osoittaa suoraan ulos.

On kutakuinkin ihmeellistä jos et ymmärrä kuinka se voima syntyy jos vuorovaikutustaajuus muuttuu epäsymmetriseksi atomin rakenteessa. On ihan sama miten atomin rakenteen ymmärrät, periaatteessa on "pallomainen"elektronikuori jonka keskipisteessä on ydin, miten nuo osat kuvitellaan on yhdentekevää rakenne on varmasti tuo ja tuo rakenne mahdollistaa em muutoksen synnyn.

Ja jos minulta kysytään, se hemmo kuka on keksinyt massan määrää kuvaan suureen kilogrammoiksi, pitäisi ampua aamunkoitteessa.

Niillä fysiikan voimilla on kuitenkin tehty teoriat, joilla on rakennettu kaikki, mitä meillä on. Esimerkiksi traktorisi, pesukoneesi, tietokoneesi, puhelimesi, tiet, sillat, autot, lentokoneet, pyssyt ja pommit ja mitä kaikkea nyt onkaan. Kyllä se silloin minusta on aika toimiva teoria.

Sellaista vuorovaikutustaajuutta ei ole olemassa, josta sinä puhut. Ydin ja elektroni eivät pelaa pingpongia virtuaalihiukkasilla. Keskipakoisvoima ei ole aito voima. Se ei tarkoita, että sitä ei olisi, vaan sitä ei tarvita selittämään voimia pyörimisliikkeessä. Se on tarpeeton ja sen mukaan ottaminen useimmiten vain sotkee hyvin toimivaa teoriaa.

Jos ei kilogrammat kelpaa, muuta jenkkilään. Siellä on kilojen sijasta paunat ja unssit. Yhtä lailla ne ovat olemassa aina ja pysyvät saman eri gravitatioissa, niin että ei se siltä kannalta helpota, mutta eipä olisi kiloja.

[Goswell]

Massa määriteltiin ennen standardikappaletta vastan, mutta koska sekään ei pysy muuttumattomana, näistä fyysisistä standardeista on luovuttu ja perusyksiköt on sidottu luonnonilmiöihin.

https://en.wikipedia.org/wiki/SI_base_unit

Kilogramma tosin ei suoraan, vaan metrin ja sekunnin avulla Planckin vakion kautta.

The kilogram, symbol kg, is the SI unit of mass. It is defined by taking the fixed numerical value of the Planck constant h to be 6.62607015×10−34 when expressed in the unit J s, which is equal to kg m2 s−1, where the metre and the second are defined in terms of c and ∆νCs."[1]

Sekunti on oikeastaan itsenäisin näistä kolmesta, koska se on tietyn värähtelytapahtuman taajuuden käänteisluku. Metri taas määritellään valon nopeudesta (kun sekunti on kiinnitetty).

Kiitos. Näin muistelinkin, että kaikki SI-yksiköt on nykyään määritelty luonnonvakioiden kautta. 1 kg massan määrittelyksi vanha määritelmä kuitenkin sopii paremmin keskusteluun Gossun kanssa, koska siinä on konkreettinen kappale, joka on maalaisjärjellä helpompi mieltää kuin pitkiä desimaaliketjuja sisältävät numerot ja fysiikan kaavat.

Ei tarvita kaavoja eikä numeroita, sitä maalaisjärkeä tarvitaan, mutta ei sitäkään edes kovin paljon. Massan määrä pysyy vakiona. Jotta saadaan kilogramma ulos, tarvitaan ulkoinen voima se luomaan, massa pysyy mittauksen jälkeenkin mutta kiloa ei ole kun kappale on vapaana avaruudessa, kilo on vain tietyissä olosuhteissa saatava arvo.

Voidaan me leikkiä kaavalla F=ma hitauden osalta, tuo kaava on vain hiukan totinen, sitä pitää hiukan kutitella.

Sinulla on massa m jota kiihdytät jollakin arvolla a, F on vaadittava voima. Sama toimii toisinkin päin kuten kaavoilla on tapana kun välissä on =, tuollainen viivasto. Massa m hidastuu seinään kiihtyvyydellä a se tuotaa voiman F.
Joten kun kiihdytät kädellä kappaletta voimalla F saat vastakkaisen voiman kappaleesta kohdistumaan käteesi, se on symmetrinen voimapari käden ja kappaleen välillä kuten pitääkin olla mutta kiihdytettävän kappaleen vastakkainen voima syntyy kiihtyvyydestä, ma, tuossa on kaava.

Tästä päästääkin sujuvasti pyörivään moukaripariin narulla yhdistettynä avaruuden tyhjiöön.
Kumpikin moukari kiihtyy kaiken aikaa kohti massakeskipistettä, tilanne on moukarien kannalta sama kuin jos ne jatkuvasti törmäisi seinään, jatkuvasti koska kaksoismoukarikokeessa kiihtyvyys on jatkuvaa, seinään pläjähdyksessä vain hetkellistä, tai kiihdytät kädellä jatkuvasti samalla kiihtyvyydellä.
Moukari kohdistaa voimansa seinään ja seinään tulee sitä suurempi monttu mitä suurempi nopeus moukarilla on.
Yllätys yllätys kaksoismoukareilla ei ole seinää vastassa johon työntävän voiman kohdistaisi, mutta koska moukareita vedetään, voima kohdistuu nyt vetona moukareita yhdistävään naruun.
ja sitten kehtaavat tulla väittämään että keskipakovoima on näennäinen, näennäinen voima ei narua jännitä, miksi näin?

Siksi koska kuvittelevat että se kilo on siellä pohjalla edelleen ilman kiihtyvyyttäkin ja kiloa kiihdyttämällä saadaan hitaus, luonnollista mutta päin honkia, voi siellä se kilo siellä kaksoismoukareissa ollakin mutta se syntyy YKSIN moukarin kokemasta kiihtyvyydestä jos kiihtyvyysarvo on sopiva.

Mepä testataan. Naru kestää vetoa 100 kiloa, lisätään moukarien pyörintänopeutta ja seurataan välissä olevan 200 kiloa kestävän jousivaa'an näyttöä, arvo kasvaa pyörintänopeuden kasvaessa ja lopulta 100 kiloa kestävä naru sanoo naks, miten se kilo tuon tekee, ei mitenkään, siellä oli +50 kiloa massaa kummassakin moukarissa.

Miten ihmeessä siellä voi olla yli 50 kiloa massaa kun siellä oli vain kilo. Olisiko maan päällä maan olosuhteissa kehittyneellä ihmisoletetulla tiedemiehellä jotain tekemistä tuon ristiriidan kanssa.
Ts kilot voi olla mitä hyvänsä, mutta massan määrä on vakio.

Sekoitat yhä edelleen mittaamisen ja itse suureen. Et saa kiloa kappaleesta ulos mitenkään, vaan se on aina siellä. Ellet sitten hakkaa sitä palasiksi, mutta silloinkaan et saa kiloa ulos kappaleesta, vaan saat vain kappaleen osia irti kappaleesta. Pyörivien moukarien massa on koko ajan kilo, vaikka ne pyörisivät miten lujaa. Narua keskellä ei katkaise kilot vaan naruun kohdistuva voima. Moukarien massan ei siis tarvitse kasvaa eikä se kasva. Laskennallinen massa kasvaa suhteessa pyörimisliikkeestä naruun aiheutuvan voimaan. Narun vetolujuutta voidaan kertoa kiloissa, koska kiloilla on suora suhde voimaan F=ma. Tässä käsittääkseni käytetään kiihtyvyytenä putoamiskiihtyvyyttä, eli F=mg. Kun pyörimisliikkeen aiheuttama voima naruun ylittää 1000 N (se on sama kuin 100 kg), naru napsahtaa poikki. Keskipakoisvoimaa ei tarvita, ainoastaan narun moukariin kohdistama keskipistettä kohti vetävä keskeisvoima ja moukarin naruun kohdistama ulospäin vetävä voima eli keskeisvoiman vastavoima. Occamin partaveitsi silpoo keskipakoisvoiman pieniksi siivuiksi roskakoriin. Sitä ei tarvita ollenkaan, kun selitetään pyörimisliikettä.

Yritä ajatella hiukan toisin, ymmärrän kyllä tuon kilon, se on massan määrä ja siellä se toki on, mutta vain "vanhalla ja huonolla" tavalla esitettynä. Laitetaan suurempi massa narun päähän, kilo saadaan pienemmällä kiihtyvyydellä ja pienemmällä massalla suuremmalla kiihtyvyydellä. Kilo on huono mitta.

wiki.
"Kappaleen hidas massa kertoo, miten suuri voima tarvitaan antamaan kappaleelle tietyn suuruinen kiihtyvyys. Mitä suurempi kappaleen massa on, sitä pienemmän kiihtyvyyden tietyn suuruinen voima sille antaa. Tämän ilmaisee dynamiikan peruslaki (Newtonin II laki), joka voidaan esittää kaavalla F=ma."

Gravitaation luoma kiihtyyttä vastaava tila gravitoivan kappaleen pinnalla, ilman todellista kiihtyvyyttä, on täysin sama tapaus massalle, se ei erota kiihtyykö se oikeasti pintavoimalla vai gravitaation tilavuusvoimalla kun sen kiihtyvyys on estetty, tilanne on täsmälleen sama massan kannalta.
Eli kun tuon kilon vie toiselle erimassaiselle taivaankappaleelle kilo ei enään ole kilo vaikka massa on tietysti sama, molemmissa paikoissa tarvitaan gravitaatio tuottamaan massalle paino ihan vaa'an tyypistä riippumatta jotta saadaan ne grammat tai kilogrammat jonka voi mitata vaa'alla. Ilman ulkoista voimaa massa on "massatonta", myönnän, huono ilmaus, painotonta on parempi, mutta huonuudestaan huolimatta se "massaton" kertoo sen että mitään hidasta tai painavaa massaa ei ole olemassa, on vain massan sisäistä kvanttipöhinää tasapainossa tai epätasapainossa.

Se kilon "ulos" saaminen tarkoittaa sitä että vaa'an näyttöön tulee jokin lukema.

Sekoitat yhä edelleen massan ja painon sekä suureen ja sen mittauksen. Sinun olisi hyvä opiskella ja sisäistää noiden ero, koska muuten ajattelusi menee aina metsään. Massan yksikkö on kilogramma ja painon newton. Paino ei ole kiloja. Kun punnitset painoa vaa'alla, mittaat newtoneita, et kiloja. Paino ei ole kiloja. Ne ovat eri asia.

Jos ymmärrät tämän, saatat ymmärtää myös, miksi vaaka näyttää kilon punnukselle vain kuudesosan painosta. Sen takia, koska vaaka mittaa painoa eli newtoneita eli Kuun gravitaation tuohon kilon punnukseen kohdistamaa voimaa. Kuun gravitaatio on vain kuudesosa Maan gravitaatiosta, joten tietysti gravitaation voimaa punnitseva vaaka näyttää Kuussa vain kuudesosan siitä mitä Maassa. Eli kilon punnuksen massa Maassa on 1 kg ja paino 10 newtonia. Kuussa saman punnuksen massa on yhä 1 kg, mutta paino vain 1,6 newtonia. Painottomassa tilassa saman punnuksen massa on yhä 1 kg, mutta nyt paino on nolla newtonia. Päivänselvää, kun asian ajattelee oikein.

Ilman ulkoista voimaa massaa tai painoa ei voi mitata, kuten mitään muutakaan suuretta ei voi mitata ilman ulkoista voimaa. Minkä tahansa mitattavan asian täytyy vuorovaikuttaa jotenkin muun universumin (ja mittarin) kanssa, jotta sen voisi mitata, joten missä tahansa mittauksessa on aina ulkoinen voima mukana. Se, että esimerkiksi massan suuruutta ei tietyissä tilanteissa voisi mitata, ei tarkoita sitä, että massaa ei olisi. Massa on olemassa ja hidas ja painava massa ovat olemassa massan ominaisuuksina aina. Niiden ei tarvitse syntyä. Ne ovat ominaisuuksia vähän kuin vaikka tilavuus.

Onko tuolla väliä, massan ominaisuudet tulee massan sisäisten vuorovaikutusten muutoksista, massa on vakio vaikka hidas ja painava massa antaisi mitä tuloksia. Ilman sitä ulkoista vaikutusta massan vuorovaikutukset ovat symmetriset koska massa on levossa, myös tasaisessa nopeudessa se on levossa, sillä ei ole painoa vaikka massa olisi sen kilon, se ei paina yhtään mitään, ei ensimmäistäkään Newtonia, sen liiketila säilyy muuttumattomana, nopeus mukaan lukien tyhjiössä.

Kun kilon kappaletta kiihdytetään pintavoimalla, kappaleen koko massa reagoi kiihtyvyyteen, siitä kilon kappaleesta saadaan millaisia newtoneita vain vaa'an näyttöön kiihtyvyyttä säätelemällä. Se ei mene niin että meillä on kilon massa jonka paino on vaikka 10 newtonin + 50 Newtonia kiihtyvyyden takia, vaan niin että meillä on kilon massan paino tuossa samassa kiihtyvyydessä 60 newtonia ja kaikki newtonit tulee kiihtyvyydestä.

Kun se kilon massa lepää maan pinnalla, maan luomaa g:n kiihtyvyyttä vastaava reaktioarvo on 10 newtonia, heitä se massa ylöspäin, se painaa enenmän, pudotessaan takaisin tyhjiössä se ei paina yhtään mitään vaikka massa on kilo (ilmakehässä se tosin painaa vasten ilmamassaa), mutta se kiihtyy, törmäyksessä maan pintaan newtoneita löytyy paljon enenmän kuin 10 mutta kiihtyvyyden loppuessa löytyy se 10.

Koko kupletin juoni on juuri se että paino saadaan massalle vasta kun massaan kohdistetaan voimaa, ennen sitä se on kirjaimellisesti painoton, se ei ole vain että sitä painoa ei voi mitata, vaan niin että ei ole mitään mittattavaa, massa toki on mutta aktio joka tuottaa reaktion ja siten mittavan painon, sitä aktiota ei ole ja paino on nolla.
Ei tarvita Machin kaikkeuden massojen vaikutusta, ei avaruuden "hitauskenttiä" hitauteen, ei mitään muuta kuin massa ja kiihdyttävä voima, sm-pintavoima tai gravitaatio tilavuusvoimana rikkomaan massan sisäinen symmetria ja luomaan reaktio aktioon.

Menikö nyt?

Ainakin näkemyksemme näyttäisivät lähenevän toisiaan. Helpointa olisi, jos opiskelisit ja sisäistäisit lukion fysiikan. Silloin suurin osa erimielisyyksistämme katoaisi, kun molemmat ymmärtäisivät perusasiat fysiikasta oikein.

Viimeinen johtopäätöksesi on kuitenkin päin seiniä. Selität taas kappaleen hitautta sillä, että sen osilla on hitaus. Kysymys massan hitauden syystä voidaan muotoilla myös näin: Miksi massan osilla on hitaus, eli miksi massalla on sisäinen symmetria ja sen rikkomiseen tarvitaan kiihdyttävä voima, sm-pintavoima tai gravitaatio tilavuusvoimana? Onko syy Machin kaikkeuden massojen vaikutus, avaruuden "hitauskenttä", vai onko se vain massan ominaisuus? Viimeisin on oma kantani. Massan hitaus on massan ominaisuus.

No hyvä, nyt kun kumpikin tietää mitä toinen tarkoittaa niin on johtopäätösen aika.

Olet oikeassa että hitaus on massan ominaisuus, tietysti on, sehän nyt on päivän selvää.
Jos huomasit, mitä et tehnyt, tein hitauden ja painon aineen sisäisistä rakenteesta, sen sisäisistä vuorovaikutuksista, tässä se syy miksi se on massan ominaisuus. Koska se hidasmassa ja painavamassa syntyy massan rakenteeseen, sen sidoksiin syntyvistä muutoksista, ei tarvita muuta kuin ulkoista voimaa aiheuttamaan nuo muutokset, aika luonnollista sanoisin.

No, fysiikassa on muutamia ongelmia voimien määrittelyssä, osaa voimista jotka on todellisia pidetään näennäisinä ja kaikkea pimeää on fysiikassa pilvin pimein, lienee mahdotonta noista lähtökohdista tuottaa toimivaa teoriaa, mistään.

Koska hidas ja painavamassa syntyy massan sisäisen rakenteen kokemista muutoksista, edellämainitut kaksi massan tuottamaa ominaisuutta ovat todellisia, totta helvetissä ovat, niinpä keskipakovoimaksi kutsuttu voimakin on todellinen koska se syntyy täysin, 100%:sti samoin kuin massan paino joka lienee todellinen. Se keskipakovoima on hitautta, inertiaa, vaaditaan voimaa liiketilan muuttamiseen ja tuossa pyörivässä moukariparissa liiketilaa muutetaan jatkuvasti josta seuraa että kiihtyvyyttä on jatkuvasti. Massakeskipisteestä lähtien vaikuttaa ulospäin vetävä voima koska kaikkea massaa sidotaan pyörintäkeskipisteeseen jatkuvasti.
Jos katsotaan sitä kuvaa joka oli alussa, siitä voi päätellä mihin voima suuntautuu kun kuvassa oleva piste, atomin ydin (jonka hitaus syntyy samalla tavalla kuin atomi tasolla) on painunut ulkopuolelle atomin keskipisteestä levossa olevan atomin symmetrisen sijainnin sijaan, voimaa kuvaava nuoli osoittaa suoraan ulos.

On kutakuinkin ihmeellistä jos et ymmärrä kuinka se voima syntyy jos vuorovaikutustaajuus muuttuu epäsymmetriseksi atomin rakenteessa. On ihan sama miten atomin rakenteen ymmärrät, periaatteessa on "pallomainen"elektronikuori jonka keskipisteessä on ydin, miten nuo osat kuvitellaan on yhdentekevää rakenne on varmasti tuo ja tuo rakenne mahdollistaa em muutoksen synnyn.

Ja jos minulta kysytään, se hemmo kuka on keksinyt massan määrää kuvaan suureen kilogrammoiksi, pitäisi ampua aamunkoitteessa.

Niillä fysiikan voimilla on kuitenkin tehty teoriat, joilla on rakennettu kaikki, mitä meillä on. Esimerkiksi traktorisi, pesukoneesi, tietokoneesi, puhelimesi, tiet, sillat, autot, lentokoneet, pyssyt ja pommit ja mitä kaikkea nyt onkaan. Kyllä se silloin minusta on aika toimiva teoria.

Sellaista vuorovaikutustaajuutta ei ole olemassa, josta sinä puhut. Ydin ja elektroni eivät pelaa pingpongia virtuaalihiukkasilla. Keskipakoisvoima ei ole aito voima. Se ei tarkoita, että sitä ei olisi, vaan sitä ei tarvita selittämään voimia pyörimisliikkeessä. Se on tarpeeton ja sen mukaan ottaminen useimmiten vain sotkee hyvin toimivaa teoriaa.

Jos ei kilogrammat kelpaa, muuta jenkkilään. Siellä on kilojen sijasta paunat ja unssit. Yhtä lailla ne ovat olemassa aina ja pysyvät saman eri gravitatioissa, niin että ei se siltä kannalta helpota, mutta eipä olisi kiloja.

Ehkäpä, ehkäpä noin.
Joku voima atomissa on kuitenkin oltava joka pitää eri merkkiset varaukset erossa toisistaa ja ytimen keskellä atomia, muutenhan se huitelisi ties missä elektronikuorestam verhosta piittaamatta ja toisaalta saa samanmerkkiset varaukset pysymään erossa toisistaan, kuulostaa hullulta tuokin.
Keskipakovoiman kanssa varmaan ongelma tulee voiman määritelmästä, mikä on mitä lie, keskipakovoima on kuitenkin reaktiivinen voima ja ilmenee vain erikoistapauksessa.

[Vän]

Kiitos. Näin muistelinkin, että kaikki SI-yksiköt on nykyään määritelty luonnonvakioiden kautta. 1 kg massan määrittelyksi vanha määritelmä kuitenkin sopii paremmin keskusteluun Gossun kanssa, koska siinä on konkreettinen kappale, joka on maalaisjärjellä helpompi mieltää kuin pitkiä desimaaliketjuja sisältävät numerot ja fysiikan kaavat.

Ei tarvita kaavoja eikä numeroita, sitä maalaisjärkeä tarvitaan, mutta ei sitäkään edes kovin paljon. Massan määrä pysyy vakiona. Jotta saadaan kilogramma ulos, tarvitaan ulkoinen voima se luomaan, massa pysyy mittauksen jälkeenkin mutta kiloa ei ole kun kappale on vapaana avaruudessa, kilo on vain tietyissä olosuhteissa saatava arvo.

Voidaan me leikkiä kaavalla F=ma hitauden osalta, tuo kaava on vain hiukan totinen, sitä pitää hiukan kutitella.

Sinulla on massa m jota kiihdytät jollakin arvolla a, F on vaadittava voima. Sama toimii toisinkin päin kuten kaavoilla on tapana kun välissä on =, tuollainen viivasto. Massa m hidastuu seinään kiihtyvyydellä a se tuotaa voiman F.
Joten kun kiihdytät kädellä kappaletta voimalla F saat vastakkaisen voiman kappaleesta kohdistumaan käteesi, se on symmetrinen voimapari käden ja kappaleen välillä kuten pitääkin olla mutta kiihdytettävän kappaleen vastakkainen voima syntyy kiihtyvyydestä, ma, tuossa on kaava.

Tästä päästääkin sujuvasti pyörivään moukaripariin narulla yhdistettynä avaruuden tyhjiöön.
Kumpikin moukari kiihtyy kaiken aikaa kohti massakeskipistettä, tilanne on moukarien kannalta sama kuin jos ne jatkuvasti törmäisi seinään, jatkuvasti koska kaksoismoukarikokeessa kiihtyvyys on jatkuvaa, seinään pläjähdyksessä vain hetkellistä, tai kiihdytät kädellä jatkuvasti samalla kiihtyvyydellä.
Moukari kohdistaa voimansa seinään ja seinään tulee sitä suurempi monttu mitä suurempi nopeus moukarilla on.
Yllätys yllätys kaksoismoukareilla ei ole seinää vastassa johon työntävän voiman kohdistaisi, mutta koska moukareita vedetään, voima kohdistuu nyt vetona moukareita yhdistävään naruun.
ja sitten kehtaavat tulla väittämään että keskipakovoima on näennäinen, näennäinen voima ei narua jännitä, miksi näin?

Siksi koska kuvittelevat että se kilo on siellä pohjalla edelleen ilman kiihtyvyyttäkin ja kiloa kiihdyttämällä saadaan hitaus, luonnollista mutta päin honkia, voi siellä se kilo siellä kaksoismoukareissa ollakin mutta se syntyy YKSIN moukarin kokemasta kiihtyvyydestä jos kiihtyvyysarvo on sopiva.

Mepä testataan. Naru kestää vetoa 100 kiloa, lisätään moukarien pyörintänopeutta ja seurataan välissä olevan 200 kiloa kestävän jousivaa'an näyttöä, arvo kasvaa pyörintänopeuden kasvaessa ja lopulta 100 kiloa kestävä naru sanoo naks, miten se kilo tuon tekee, ei mitenkään, siellä oli +50 kiloa massaa kummassakin moukarissa.

Miten ihmeessä siellä voi olla yli 50 kiloa massaa kun siellä oli vain kilo. Olisiko maan päällä maan olosuhteissa kehittyneellä ihmisoletetulla tiedemiehellä jotain tekemistä tuon ristiriidan kanssa.
Ts kilot voi olla mitä hyvänsä, mutta massan määrä on vakio.

Sekoitat yhä edelleen mittaamisen ja itse suureen. Et saa kiloa kappaleesta ulos mitenkään, vaan se on aina siellä. Ellet sitten hakkaa sitä palasiksi, mutta silloinkaan et saa kiloa ulos kappaleesta, vaan saat vain kappaleen osia irti kappaleesta. Pyörivien moukarien massa on koko ajan kilo, vaikka ne pyörisivät miten lujaa. Narua keskellä ei katkaise kilot vaan naruun kohdistuva voima. Moukarien massan ei siis tarvitse kasvaa eikä se kasva. Laskennallinen massa kasvaa suhteessa pyörimisliikkeestä naruun aiheutuvan voimaan. Narun vetolujuutta voidaan kertoa kiloissa, koska kiloilla on suora suhde voimaan F=ma. Tässä käsittääkseni käytetään kiihtyvyytenä putoamiskiihtyvyyttä, eli F=mg. Kun pyörimisliikkeen aiheuttama voima naruun ylittää 1000 N (se on sama kuin 100 kg), naru napsahtaa poikki. Keskipakoisvoimaa ei tarvita, ainoastaan narun moukariin kohdistama keskipistettä kohti vetävä keskeisvoima ja moukarin naruun kohdistama ulospäin vetävä voima eli keskeisvoiman vastavoima. Occamin partaveitsi silpoo keskipakoisvoiman pieniksi siivuiksi roskakoriin. Sitä ei tarvita ollenkaan, kun selitetään pyörimisliikettä.

Yritä ajatella hiukan toisin, ymmärrän kyllä tuon kilon, se on massan määrä ja siellä se toki on, mutta vain "vanhalla ja huonolla" tavalla esitettynä. Laitetaan suurempi massa narun päähän, kilo saadaan pienemmällä kiihtyvyydellä ja pienemmällä massalla suuremmalla kiihtyvyydellä. Kilo on huono mitta.

wiki.
"Kappaleen hidas massa kertoo, miten suuri voima tarvitaan antamaan kappaleelle tietyn suuruinen kiihtyvyys. Mitä suurempi kappaleen massa on, sitä pienemmän kiihtyvyyden tietyn suuruinen voima sille antaa. Tämän ilmaisee dynamiikan peruslaki (Newtonin II laki), joka voidaan esittää kaavalla F=ma."

Gravitaation luoma kiihtyyttä vastaava tila gravitoivan kappaleen pinnalla, ilman todellista kiihtyvyyttä, on täysin sama tapaus massalle, se ei erota kiihtyykö se oikeasti pintavoimalla vai gravitaation tilavuusvoimalla kun sen kiihtyvyys on estetty, tilanne on täsmälleen sama massan kannalta.
Eli kun tuon kilon vie toiselle erimassaiselle taivaankappaleelle kilo ei enään ole kilo vaikka massa on tietysti sama, molemmissa paikoissa tarvitaan gravitaatio tuottamaan massalle paino ihan vaa'an tyypistä riippumatta jotta saadaan ne grammat tai kilogrammat jonka voi mitata vaa'alla. Ilman ulkoista voimaa massa on "massatonta", myönnän, huono ilmaus, painotonta on parempi, mutta huonuudestaan huolimatta se "massaton" kertoo sen että mitään hidasta tai painavaa massaa ei ole olemassa, on vain massan sisäistä kvanttipöhinää tasapainossa tai epätasapainossa.

Se kilon "ulos" saaminen tarkoittaa sitä että vaa'an näyttöön tulee jokin lukema.

Sekoitat yhä edelleen massan ja painon sekä suureen ja sen mittauksen. Sinun olisi hyvä opiskella ja sisäistää noiden ero, koska muuten ajattelusi menee aina metsään. Massan yksikkö on kilogramma ja painon newton. Paino ei ole kiloja. Kun punnitset painoa vaa'alla, mittaat newtoneita, et kiloja. Paino ei ole kiloja. Ne ovat eri asia.

Jos ymmärrät tämän, saatat ymmärtää myös, miksi vaaka näyttää kilon punnukselle vain kuudesosan painosta. Sen takia, koska vaaka mittaa painoa eli newtoneita eli Kuun gravitaation tuohon kilon punnukseen kohdistamaa voimaa. Kuun gravitaatio on vain kuudesosa Maan gravitaatiosta, joten tietysti gravitaation voimaa punnitseva vaaka näyttää Kuussa vain kuudesosan siitä mitä Maassa. Eli kilon punnuksen massa Maassa on 1 kg ja paino 10 newtonia. Kuussa saman punnuksen massa on yhä 1 kg, mutta paino vain 1,6 newtonia. Painottomassa tilassa saman punnuksen massa on yhä 1 kg, mutta nyt paino on nolla newtonia. Päivänselvää, kun asian ajattelee oikein.

Ilman ulkoista voimaa massaa tai painoa ei voi mitata, kuten mitään muutakaan suuretta ei voi mitata ilman ulkoista voimaa. Minkä tahansa mitattavan asian täytyy vuorovaikuttaa jotenkin muun universumin (ja mittarin) kanssa, jotta sen voisi mitata, joten missä tahansa mittauksessa on aina ulkoinen voima mukana. Se, että esimerkiksi massan suuruutta ei tietyissä tilanteissa voisi mitata, ei tarkoita sitä, että massaa ei olisi. Massa on olemassa ja hidas ja painava massa ovat olemassa massan ominaisuuksina aina. Niiden ei tarvitse syntyä. Ne ovat ominaisuuksia vähän kuin vaikka tilavuus.

Onko tuolla väliä, massan ominaisuudet tulee massan sisäisten vuorovaikutusten muutoksista, massa on vakio vaikka hidas ja painava massa antaisi mitä tuloksia. Ilman sitä ulkoista vaikutusta massan vuorovaikutukset ovat symmetriset koska massa on levossa, myös tasaisessa nopeudessa se on levossa, sillä ei ole painoa vaikka massa olisi sen kilon, se ei paina yhtään mitään, ei ensimmäistäkään Newtonia, sen liiketila säilyy muuttumattomana, nopeus mukaan lukien tyhjiössä.

Kun kilon kappaletta kiihdytetään pintavoimalla, kappaleen koko massa reagoi kiihtyvyyteen, siitä kilon kappaleesta saadaan millaisia newtoneita vain vaa'an näyttöön kiihtyvyyttä säätelemällä. Se ei mene niin että meillä on kilon massa jonka paino on vaikka 10 newtonin + 50 Newtonia kiihtyvyyden takia, vaan niin että meillä on kilon massan paino tuossa samassa kiihtyvyydessä 60 newtonia ja kaikki newtonit tulee kiihtyvyydestä.

Kun se kilon massa lepää maan pinnalla, maan luomaa g:n kiihtyvyyttä vastaava reaktioarvo on 10 newtonia, heitä se massa ylöspäin, se painaa enenmän, pudotessaan takaisin tyhjiössä se ei paina yhtään mitään vaikka massa on kilo (ilmakehässä se tosin painaa vasten ilmamassaa), mutta se kiihtyy, törmäyksessä maan pintaan newtoneita löytyy paljon enenmän kuin 10 mutta kiihtyvyyden loppuessa löytyy se 10.

Koko kupletin juoni on juuri se että paino saadaan massalle vasta kun massaan kohdistetaan voimaa, ennen sitä se on kirjaimellisesti painoton, se ei ole vain että sitä painoa ei voi mitata, vaan niin että ei ole mitään mittattavaa, massa toki on mutta aktio joka tuottaa reaktion ja siten mittavan painon, sitä aktiota ei ole ja paino on nolla.
Ei tarvita Machin kaikkeuden massojen vaikutusta, ei avaruuden "hitauskenttiä" hitauteen, ei mitään muuta kuin massa ja kiihdyttävä voima, sm-pintavoima tai gravitaatio tilavuusvoimana rikkomaan massan sisäinen symmetria ja luomaan reaktio aktioon.

Menikö nyt?

Ainakin näkemyksemme näyttäisivät lähenevän toisiaan. Helpointa olisi, jos opiskelisit ja sisäistäisit lukion fysiikan. Silloin suurin osa erimielisyyksistämme katoaisi, kun molemmat ymmärtäisivät perusasiat fysiikasta oikein.

Viimeinen johtopäätöksesi on kuitenkin päin seiniä. Selität taas kappaleen hitautta sillä, että sen osilla on hitaus. Kysymys massan hitauden syystä voidaan muotoilla myös näin: Miksi massan osilla on hitaus, eli miksi massalla on sisäinen symmetria ja sen rikkomiseen tarvitaan kiihdyttävä voima, sm-pintavoima tai gravitaatio tilavuusvoimana? Onko syy Machin kaikkeuden massojen vaikutus, avaruuden "hitauskenttä", vai onko se vain massan ominaisuus? Viimeisin on oma kantani. Massan hitaus on massan ominaisuus.

No hyvä, nyt kun kumpikin tietää mitä toinen tarkoittaa niin on johtopäätösen aika.

Olet oikeassa että hitaus on massan ominaisuus, tietysti on, sehän nyt on päivän selvää.
Jos huomasit, mitä et tehnyt, tein hitauden ja painon aineen sisäisistä rakenteesta, sen sisäisistä vuorovaikutuksista, tässä se syy miksi se on massan ominaisuus. Koska se hidasmassa ja painavamassa syntyy massan rakenteeseen, sen sidoksiin syntyvistä muutoksista, ei tarvita muuta kuin ulkoista voimaa aiheuttamaan nuo muutokset, aika luonnollista sanoisin.

No, fysiikassa on muutamia ongelmia voimien määrittelyssä, osaa voimista jotka on todellisia pidetään näennäisinä ja kaikkea pimeää on fysiikassa pilvin pimein, lienee mahdotonta noista lähtökohdista tuottaa toimivaa teoriaa, mistään.

Koska hidas ja painavamassa syntyy massan sisäisen rakenteen kokemista muutoksista, edellämainitut kaksi massan tuottamaa ominaisuutta ovat todellisia, totta helvetissä ovat, niinpä keskipakovoimaksi kutsuttu voimakin on todellinen koska se syntyy täysin, 100%:sti samoin kuin massan paino joka lienee todellinen. Se keskipakovoima on hitautta, inertiaa, vaaditaan voimaa liiketilan muuttamiseen ja tuossa pyörivässä moukariparissa liiketilaa muutetaan jatkuvasti josta seuraa että kiihtyvyyttä on jatkuvasti. Massakeskipisteestä lähtien vaikuttaa ulospäin vetävä voima koska kaikkea massaa sidotaan pyörintäkeskipisteeseen jatkuvasti.
Jos katsotaan sitä kuvaa joka oli alussa, siitä voi päätellä mihin voima suuntautuu kun kuvassa oleva piste, atomin ydin (jonka hitaus syntyy samalla tavalla kuin atomi tasolla) on painunut ulkopuolelle atomin keskipisteestä levossa olevan atomin symmetrisen sijainnin sijaan, voimaa kuvaava nuoli osoittaa suoraan ulos.

On kutakuinkin ihmeellistä jos et ymmärrä kuinka se voima syntyy jos vuorovaikutustaajuus muuttuu epäsymmetriseksi atomin rakenteessa. On ihan sama miten atomin rakenteen ymmärrät, periaatteessa on "pallomainen"elektronikuori jonka keskipisteessä on ydin, miten nuo osat kuvitellaan on yhdentekevää rakenne on varmasti tuo ja tuo rakenne mahdollistaa em muutoksen synnyn.

Ja jos minulta kysytään, se hemmo kuka on keksinyt massan määrää kuvaan suureen kilogrammoiksi, pitäisi ampua aamunkoitteessa.

Niillä fysiikan voimilla on kuitenkin tehty teoriat, joilla on rakennettu kaikki, mitä meillä on. Esimerkiksi traktorisi, pesukoneesi, tietokoneesi, puhelimesi, tiet, sillat, autot, lentokoneet, pyssyt ja pommit ja mitä kaikkea nyt onkaan. Kyllä se silloin minusta on aika toimiva teoria.

Sellaista vuorovaikutustaajuutta ei ole olemassa, josta sinä puhut. Ydin ja elektroni eivät pelaa pingpongia virtuaalihiukkasilla. Keskipakoisvoima ei ole aito voima. Se ei tarkoita, että sitä ei olisi, vaan sitä ei tarvita selittämään voimia pyörimisliikkeessä. Se on tarpeeton ja sen mukaan ottaminen useimmiten vain sotkee hyvin toimivaa teoriaa.

Jos ei kilogrammat kelpaa, muuta jenkkilään. Siellä on kilojen sijasta paunat ja unssit. Yhtä lailla ne ovat olemassa aina ja pysyvät saman eri gravitatioissa, niin että ei se siltä kannalta helpota, mutta eipä olisi kiloja.

Ehkäpä, ehkäpä noin.
Joku voima atomissa on kuitenkin oltava joka pitää eri merkkiset varaukset erossa toisistaa ja ytimen keskellä atomia, muutenhan se huitelisi ties missä elektronikuorestam verhosta piittaamatta ja toisaalta saa samanmerkkiset varaukset pysymään erossa toisistaan, kuulostaa hullulta tuokin.
Keskipakovoiman kanssa varmaan ongelma tulee voiman määritelmästä, mikä on mitä lie, keskipakovoima on kuitenkin reaktiivinen voima ja ilmenee vain erikoistapauksessa.

Onhan siellä. Siellä on eri voimien yhdessä muodostama potentiaalikenttä, jossa on laaksoja ja kukkuloita. Alkeishiukkaset sitten etsiytyvät matalimpaan paikkaan ja pysyvät siinä, ellei jokin tönäise siitä pois. Ytimen ja elektronin välissä on kukkula eli potentiaalivalli, jonka yli elektroni ei pääse. Kömpelönä analogiana voisi ajatella maan muotoja ja kiviä. Ydin olisi iso kivi, jonka ympärillä on korkea valli. Elektroni on pieni kivi vallin ulkopuolella. joku yrittää työntää pientä kiveä vallin yli ison kiven luokse, mikä kuvaa sähköistä vetovoimaa. Työntäjän voimat eivät vain riitä työntämään pientä kiveä vallin yli, jolloin pieni kivi jää vallin ulkopuolelle pyörimään. Mitään sen kummempia vuorovaikutuksia ei tarvita. Elektroni jää sille paikallisesti matalimpaan potentiaaliin eikä pääse potentiaalivallin yli ellei saa saa isoa energiasysäystä.

Schrödingerin yhtälöllä voit laskea nämä potentiaalivallit ja -kuopat, mutta se on aika inhottava osittaisdifferentiaaliyhtälö. Osasin joskus sitä laskea, mutta siitä on kymmeniä vuosia, enkä nyt enää jaksa opetella sitä uudestaan.

[Goswell]

Ei tarvita kaavoja eikä numeroita, sitä maalaisjärkeä tarvitaan, mutta ei sitäkään edes kovin paljon. Massan määrä pysyy vakiona. Jotta saadaan kilogramma ulos, tarvitaan ulkoinen voima se luomaan, massa pysyy mittauksen jälkeenkin mutta kiloa ei ole kun kappale on vapaana avaruudessa, kilo on vain tietyissä olosuhteissa saatava arvo.

Voidaan me leikkiä kaavalla F=ma hitauden osalta, tuo kaava on vain hiukan totinen, sitä pitää hiukan kutitella.

Sinulla on massa m jota kiihdytät jollakin arvolla a, F on vaadittava voima. Sama toimii toisinkin päin kuten kaavoilla on tapana kun välissä on =, tuollainen viivasto. Massa m hidastuu seinään kiihtyvyydellä a se tuotaa voiman F.
Joten kun kiihdytät kädellä kappaletta voimalla F saat vastakkaisen voiman kappaleesta kohdistumaan käteesi, se on symmetrinen voimapari käden ja kappaleen välillä kuten pitääkin olla mutta kiihdytettävän kappaleen vastakkainen voima syntyy kiihtyvyydestä, ma, tuossa on kaava.

Tästä päästääkin sujuvasti pyörivään moukaripariin narulla yhdistettynä avaruuden tyhjiöön.
Kumpikin moukari kiihtyy kaiken aikaa kohti massakeskipistettä, tilanne on moukarien kannalta sama kuin jos ne jatkuvasti törmäisi seinään, jatkuvasti koska kaksoismoukarikokeessa kiihtyvyys on jatkuvaa, seinään pläjähdyksessä vain hetkellistä, tai kiihdytät kädellä jatkuvasti samalla kiihtyvyydellä.
Moukari kohdistaa voimansa seinään ja seinään tulee sitä suurempi monttu mitä suurempi nopeus moukarilla on.
Yllätys yllätys kaksoismoukareilla ei ole seinää vastassa johon työntävän voiman kohdistaisi, mutta koska moukareita vedetään, voima kohdistuu nyt vetona moukareita yhdistävään naruun.
ja sitten kehtaavat tulla väittämään että keskipakovoima on näennäinen, näennäinen voima ei narua jännitä, miksi näin?

Siksi koska kuvittelevat että se kilo on siellä pohjalla edelleen ilman kiihtyvyyttäkin ja kiloa kiihdyttämällä saadaan hitaus, luonnollista mutta päin honkia, voi siellä se kilo siellä kaksoismoukareissa ollakin mutta se syntyy YKSIN moukarin kokemasta kiihtyvyydestä jos kiihtyvyysarvo on sopiva.

Mepä testataan. Naru kestää vetoa 100 kiloa, lisätään moukarien pyörintänopeutta ja seurataan välissä olevan 200 kiloa kestävän jousivaa'an näyttöä, arvo kasvaa pyörintänopeuden kasvaessa ja lopulta 100 kiloa kestävä naru sanoo naks, miten se kilo tuon tekee, ei mitenkään, siellä oli +50 kiloa massaa kummassakin moukarissa.

Miten ihmeessä siellä voi olla yli 50 kiloa massaa kun siellä oli vain kilo. Olisiko maan päällä maan olosuhteissa kehittyneellä ihmisoletetulla tiedemiehellä jotain tekemistä tuon ristiriidan kanssa.
Ts kilot voi olla mitä hyvänsä, mutta massan määrä on vakio.

Sekoitat yhä edelleen mittaamisen ja itse suureen. Et saa kiloa kappaleesta ulos mitenkään, vaan se on aina siellä. Ellet sitten hakkaa sitä palasiksi, mutta silloinkaan et saa kiloa ulos kappaleesta, vaan saat vain kappaleen osia irti kappaleesta. Pyörivien moukarien massa on koko ajan kilo, vaikka ne pyörisivät miten lujaa. Narua keskellä ei katkaise kilot vaan naruun kohdistuva voima. Moukarien massan ei siis tarvitse kasvaa eikä se kasva. Laskennallinen massa kasvaa suhteessa pyörimisliikkeestä naruun aiheutuvan voimaan. Narun vetolujuutta voidaan kertoa kiloissa, koska kiloilla on suora suhde voimaan F=ma. Tässä käsittääkseni käytetään kiihtyvyytenä putoamiskiihtyvyyttä, eli F=mg. Kun pyörimisliikkeen aiheuttama voima naruun ylittää 1000 N (se on sama kuin 100 kg), naru napsahtaa poikki. Keskipakoisvoimaa ei tarvita, ainoastaan narun moukariin kohdistama keskipistettä kohti vetävä keskeisvoima ja moukarin naruun kohdistama ulospäin vetävä voima eli keskeisvoiman vastavoima. Occamin partaveitsi silpoo keskipakoisvoiman pieniksi siivuiksi roskakoriin. Sitä ei tarvita ollenkaan, kun selitetään pyörimisliikettä.

Yritä ajatella hiukan toisin, ymmärrän kyllä tuon kilon, se on massan määrä ja siellä se toki on, mutta vain "vanhalla ja huonolla" tavalla esitettynä. Laitetaan suurempi massa narun päähän, kilo saadaan pienemmällä kiihtyvyydellä ja pienemmällä massalla suuremmalla kiihtyvyydellä. Kilo on huono mitta.

wiki.
"Kappaleen hidas massa kertoo, miten suuri voima tarvitaan antamaan kappaleelle tietyn suuruinen kiihtyvyys. Mitä suurempi kappaleen massa on, sitä pienemmän kiihtyvyyden tietyn suuruinen voima sille antaa. Tämän ilmaisee dynamiikan peruslaki (Newtonin II laki), joka voidaan esittää kaavalla F=ma."

Gravitaation luoma kiihtyyttä vastaava tila gravitoivan kappaleen pinnalla, ilman todellista kiihtyvyyttä, on täysin sama tapaus massalle, se ei erota kiihtyykö se oikeasti pintavoimalla vai gravitaation tilavuusvoimalla kun sen kiihtyvyys on estetty, tilanne on täsmälleen sama massan kannalta.
Eli kun tuon kilon vie toiselle erimassaiselle taivaankappaleelle kilo ei enään ole kilo vaikka massa on tietysti sama, molemmissa paikoissa tarvitaan gravitaatio tuottamaan massalle paino ihan vaa'an tyypistä riippumatta jotta saadaan ne grammat tai kilogrammat jonka voi mitata vaa'alla. Ilman ulkoista voimaa massa on "massatonta", myönnän, huono ilmaus, painotonta on parempi, mutta huonuudestaan huolimatta se "massaton" kertoo sen että mitään hidasta tai painavaa massaa ei ole olemassa, on vain massan sisäistä kvanttipöhinää tasapainossa tai epätasapainossa.

Se kilon "ulos" saaminen tarkoittaa sitä että vaa'an näyttöön tulee jokin lukema.

Sekoitat yhä edelleen massan ja painon sekä suureen ja sen mittauksen. Sinun olisi hyvä opiskella ja sisäistää noiden ero, koska muuten ajattelusi menee aina metsään. Massan yksikkö on kilogramma ja painon newton. Paino ei ole kiloja. Kun punnitset painoa vaa'alla, mittaat newtoneita, et kiloja. Paino ei ole kiloja. Ne ovat eri asia.

Jos ymmärrät tämän, saatat ymmärtää myös, miksi vaaka näyttää kilon punnukselle vain kuudesosan painosta. Sen takia, koska vaaka mittaa painoa eli newtoneita eli Kuun gravitaation tuohon kilon punnukseen kohdistamaa voimaa. Kuun gravitaatio on vain kuudesosa Maan gravitaatiosta, joten tietysti gravitaation voimaa punnitseva vaaka näyttää Kuussa vain kuudesosan siitä mitä Maassa. Eli kilon punnuksen massa Maassa on 1 kg ja paino 10 newtonia. Kuussa saman punnuksen massa on yhä 1 kg, mutta paino vain 1,6 newtonia. Painottomassa tilassa saman punnuksen massa on yhä 1 kg, mutta nyt paino on nolla newtonia. Päivänselvää, kun asian ajattelee oikein.

Ilman ulkoista voimaa massaa tai painoa ei voi mitata, kuten mitään muutakaan suuretta ei voi mitata ilman ulkoista voimaa. Minkä tahansa mitattavan asian täytyy vuorovaikuttaa jotenkin muun universumin (ja mittarin) kanssa, jotta sen voisi mitata, joten missä tahansa mittauksessa on aina ulkoinen voima mukana. Se, että esimerkiksi massan suuruutta ei tietyissä tilanteissa voisi mitata, ei tarkoita sitä, että massaa ei olisi. Massa on olemassa ja hidas ja painava massa ovat olemassa massan ominaisuuksina aina. Niiden ei tarvitse syntyä. Ne ovat ominaisuuksia vähän kuin vaikka tilavuus.

Onko tuolla väliä, massan ominaisuudet tulee massan sisäisten vuorovaikutusten muutoksista, massa on vakio vaikka hidas ja painava massa antaisi mitä tuloksia. Ilman sitä ulkoista vaikutusta massan vuorovaikutukset ovat symmetriset koska massa on levossa, myös tasaisessa nopeudessa se on levossa, sillä ei ole painoa vaikka massa olisi sen kilon, se ei paina yhtään mitään, ei ensimmäistäkään Newtonia, sen liiketila säilyy muuttumattomana, nopeus mukaan lukien tyhjiössä.

Kun kilon kappaletta kiihdytetään pintavoimalla, kappaleen koko massa reagoi kiihtyvyyteen, siitä kilon kappaleesta saadaan millaisia newtoneita vain vaa'an näyttöön kiihtyvyyttä säätelemällä. Se ei mene niin että meillä on kilon massa jonka paino on vaikka 10 newtonin + 50 Newtonia kiihtyvyyden takia, vaan niin että meillä on kilon massan paino tuossa samassa kiihtyvyydessä 60 newtonia ja kaikki newtonit tulee kiihtyvyydestä.

Kun se kilon massa lepää maan pinnalla, maan luomaa g:n kiihtyvyyttä vastaava reaktioarvo on 10 newtonia, heitä se massa ylöspäin, se painaa enenmän, pudotessaan takaisin tyhjiössä se ei paina yhtään mitään vaikka massa on kilo (ilmakehässä se tosin painaa vasten ilmamassaa), mutta se kiihtyy, törmäyksessä maan pintaan newtoneita löytyy paljon enenmän kuin 10 mutta kiihtyvyyden loppuessa löytyy se 10.

Koko kupletin juoni on juuri se että paino saadaan massalle vasta kun massaan kohdistetaan voimaa, ennen sitä se on kirjaimellisesti painoton, se ei ole vain että sitä painoa ei voi mitata, vaan niin että ei ole mitään mittattavaa, massa toki on mutta aktio joka tuottaa reaktion ja siten mittavan painon, sitä aktiota ei ole ja paino on nolla.
Ei tarvita Machin kaikkeuden massojen vaikutusta, ei avaruuden "hitauskenttiä" hitauteen, ei mitään muuta kuin massa ja kiihdyttävä voima, sm-pintavoima tai gravitaatio tilavuusvoimana rikkomaan massan sisäinen symmetria ja luomaan reaktio aktioon.

Menikö nyt?

Ainakin näkemyksemme näyttäisivät lähenevän toisiaan. Helpointa olisi, jos opiskelisit ja sisäistäisit lukion fysiikan. Silloin suurin osa erimielisyyksistämme katoaisi, kun molemmat ymmärtäisivät perusasiat fysiikasta oikein.

Viimeinen johtopäätöksesi on kuitenkin päin seiniä. Selität taas kappaleen hitautta sillä, että sen osilla on hitaus. Kysymys massan hitauden syystä voidaan muotoilla myös näin: Miksi massan osilla on hitaus, eli miksi massalla on sisäinen symmetria ja sen rikkomiseen tarvitaan kiihdyttävä voima, sm-pintavoima tai gravitaatio tilavuusvoimana? Onko syy Machin kaikkeuden massojen vaikutus, avaruuden "hitauskenttä", vai onko se vain massan ominaisuus? Viimeisin on oma kantani. Massan hitaus on massan ominaisuus.

No hyvä, nyt kun kumpikin tietää mitä toinen tarkoittaa niin on johtopäätösen aika.

Olet oikeassa että hitaus on massan ominaisuus, tietysti on, sehän nyt on päivän selvää.
Jos huomasit, mitä et tehnyt, tein hitauden ja painon aineen sisäisistä rakenteesta, sen sisäisistä vuorovaikutuksista, tässä se syy miksi se on massan ominaisuus. Koska se hidasmassa ja painavamassa syntyy massan rakenteeseen, sen sidoksiin syntyvistä muutoksista, ei tarvita muuta kuin ulkoista voimaa aiheuttamaan nuo muutokset, aika luonnollista sanoisin.

No, fysiikassa on muutamia ongelmia voimien määrittelyssä, osaa voimista jotka on todellisia pidetään näennäisinä ja kaikkea pimeää on fysiikassa pilvin pimein, lienee mahdotonta noista lähtökohdista tuottaa toimivaa teoriaa, mistään.

Koska hidas ja painavamassa syntyy massan sisäisen rakenteen kokemista muutoksista, edellämainitut kaksi massan tuottamaa ominaisuutta ovat todellisia, totta helvetissä ovat, niinpä keskipakovoimaksi kutsuttu voimakin on todellinen koska se syntyy täysin, 100%:sti samoin kuin massan paino joka lienee todellinen. Se keskipakovoima on hitautta, inertiaa, vaaditaan voimaa liiketilan muuttamiseen ja tuossa pyörivässä moukariparissa liiketilaa muutetaan jatkuvasti josta seuraa että kiihtyvyyttä on jatkuvasti. Massakeskipisteestä lähtien vaikuttaa ulospäin vetävä voima koska kaikkea massaa sidotaan pyörintäkeskipisteeseen jatkuvasti.
Jos katsotaan sitä kuvaa joka oli alussa, siitä voi päätellä mihin voima suuntautuu kun kuvassa oleva piste, atomin ydin (jonka hitaus syntyy samalla tavalla kuin atomi tasolla) on painunut ulkopuolelle atomin keskipisteestä levossa olevan atomin symmetrisen sijainnin sijaan, voimaa kuvaava nuoli osoittaa suoraan ulos.

On kutakuinkin ihmeellistä jos et ymmärrä kuinka se voima syntyy jos vuorovaikutustaajuus muuttuu epäsymmetriseksi atomin rakenteessa. On ihan sama miten atomin rakenteen ymmärrät, periaatteessa on "pallomainen"elektronikuori jonka keskipisteessä on ydin, miten nuo osat kuvitellaan on yhdentekevää rakenne on varmasti tuo ja tuo rakenne mahdollistaa em muutoksen synnyn.

Ja jos minulta kysytään, se hemmo kuka on keksinyt massan määrää kuvaan suureen kilogrammoiksi, pitäisi ampua aamunkoitteessa.

Niillä fysiikan voimilla on kuitenkin tehty teoriat, joilla on rakennettu kaikki, mitä meillä on. Esimerkiksi traktorisi, pesukoneesi, tietokoneesi, puhelimesi, tiet, sillat, autot, lentokoneet, pyssyt ja pommit ja mitä kaikkea nyt onkaan. Kyllä se silloin minusta on aika toimiva teoria.

Sellaista vuorovaikutustaajuutta ei ole olemassa, josta sinä puhut. Ydin ja elektroni eivät pelaa pingpongia virtuaalihiukkasilla. Keskipakoisvoima ei ole aito voima. Se ei tarkoita, että sitä ei olisi, vaan sitä ei tarvita selittämään voimia pyörimisliikkeessä. Se on tarpeeton ja sen mukaan ottaminen useimmiten vain sotkee hyvin toimivaa teoriaa.

Jos ei kilogrammat kelpaa, muuta jenkkilään. Siellä on kilojen sijasta paunat ja unssit. Yhtä lailla ne ovat olemassa aina ja pysyvät saman eri gravitatioissa, niin että ei se siltä kannalta helpota, mutta eipä olisi kiloja.

Ehkäpä, ehkäpä noin.
Joku voima atomissa on kuitenkin oltava joka pitää eri merkkiset varaukset erossa toisistaa ja ytimen keskellä atomia, muutenhan se huitelisi ties missä elektronikuorestam verhosta piittaamatta ja toisaalta saa samanmerkkiset varaukset pysymään erossa toisistaan, kuulostaa hullulta tuokin.
Keskipakovoiman kanssa varmaan ongelma tulee voiman määritelmästä, mikä on mitä lie, keskipakovoima on kuitenkin reaktiivinen voima ja ilmenee vain erikoistapauksessa.

Onhan siellä. Siellä on eri voimien yhdessä muodostama potentiaalikenttä, jossa on laaksoja ja kukkuloita. Alkeishiukkaset sitten etsiytyvät matalimpaan paikkaan ja pysyvät siinä, ellei jokin tönäise siitä pois. Ytimen ja elektronin välissä on kukkula eli potentiaalivalli, jonka yli elektroni ei pääse. Kömpelönä analogiana voisi ajatella maan muotoja ja kiviä. Ydin olisi iso kivi, jonka ympärillä on korkea valli. Elektroni on pieni kivi vallin ulkopuolella. joku yrittää työntää pientä kiveä vallin yli ison kiven luokse, mikä kuvaa sähköistä vetovoimaa. Työntäjän voimat eivät vain riitä työntämään pientä kiveä vallin yli, jolloin pieni kivi jää vallin ulkopuolelle pyörimään. Mitään sen kummempia vuorovaikutuksia ei tarvita. Elektroni jää sille paikallisesti matalimpaan potentiaaliin eikä pääse potentiaalivallin yli ellei saa saa isoa energiasysäystä.

Schrödingerin yhtälöllä voit laskea nämä potentiaalivallit ja -kuopat, mutta se on aika inhottava osittaisdifferentiaaliyhtälö. Osasin joskus sitä laskea, mutta siitä on kymmeniä vuosia, enkä nyt enää jaksa opetella sitä uudestaan.

Eikö tuo sitten jo riitä siihen epätasapainoon, täytyyhän siinä olla hylkimistä jos elektroni, olkoon sitten millainen vain ei vallista kerran yli pääse.

Juuri katsoin videon jossa elektronia kuvattiin aaltomaisena renkaana ytimen ympärillä, eli elektronikuori tai verho mutta sama toimii tuossakin. Ydin sijaitsee keskellä atomia levossa, jos tuo ekuori kiihtyy johonkin suuntaan, ydin joutuu kiihtymään mukana myös, ei se voi kiihtyä ilman voimaa joka sitä kiihdyttää, olkoon se kiihdyttäjä sitten valli tai vuorovaikutus.

Vai Schrödingerin yhtälöillä, minä en laske kuin alle, matematiikan ja minun tiet erosi jo aikapäivää sitten, siinä vaiheessa kun laskuissa alkoi olla enenmän kirjaimia ja vänkyröitä viivoja kuin numeroita.

[Stalker]

Tässähän on näitä sinisiä elektroneja useampia, ei näihin ole maalattu miinus merkkiä, kuka väitti?

[Susa]

Juuri katsoin videon jossa elektronia kuvattiin aaltomaisena renkaana ytimen ympärillä, eli elektronikuori tai verho mutta sama toimii tuossakin.

Minulla on käsitys ettei atomi kierrä ydintä, eikä ole sidoksissa mihinkään ytimeen, vaan mennä vipeltää minne milloinkin "vaihtaen" ydintä kuin mikäkin kukkakärpänen.

Atomimalli kyllä kuvataan kuin elektronit kiertäisivät ydintä, mutta todellisuus on jotain aivan muuta.

[Vän]

Sekoitat yhä edelleen mittaamisen ja itse suureen. Et saa kiloa kappaleesta ulos mitenkään, vaan se on aina siellä. Ellet sitten hakkaa sitä palasiksi, mutta silloinkaan et saa kiloa ulos kappaleesta, vaan saat vain kappaleen osia irti kappaleesta. Pyörivien moukarien massa on koko ajan kilo, vaikka ne pyörisivät miten lujaa. Narua keskellä ei katkaise kilot vaan naruun kohdistuva voima. Moukarien massan ei siis tarvitse kasvaa eikä se kasva. Laskennallinen massa kasvaa suhteessa pyörimisliikkeestä naruun aiheutuvan voimaan. Narun vetolujuutta voidaan kertoa kiloissa, koska kiloilla on suora suhde voimaan F=ma. Tässä käsittääkseni käytetään kiihtyvyytenä putoamiskiihtyvyyttä, eli F=mg. Kun pyörimisliikkeen aiheuttama voima naruun ylittää 1000 N (se on sama kuin 100 kg), naru napsahtaa poikki. Keskipakoisvoimaa ei tarvita, ainoastaan narun moukariin kohdistama keskipistettä kohti vetävä keskeisvoima ja moukarin naruun kohdistama ulospäin vetävä voima eli keskeisvoiman vastavoima. Occamin partaveitsi silpoo keskipakoisvoiman pieniksi siivuiksi roskakoriin. Sitä ei tarvita ollenkaan, kun selitetään pyörimisliikettä.

Yritä ajatella hiukan toisin, ymmärrän kyllä tuon kilon, se on massan määrä ja siellä se toki on, mutta vain "vanhalla ja huonolla" tavalla esitettynä. Laitetaan suurempi massa narun päähän, kilo saadaan pienemmällä kiihtyvyydellä ja pienemmällä massalla suuremmalla kiihtyvyydellä. Kilo on huono mitta.

wiki.
"Kappaleen hidas massa kertoo, miten suuri voima tarvitaan antamaan kappaleelle tietyn suuruinen kiihtyvyys. Mitä suurempi kappaleen massa on, sitä pienemmän kiihtyvyyden tietyn suuruinen voima sille antaa. Tämän ilmaisee dynamiikan peruslaki (Newtonin II laki), joka voidaan esittää kaavalla F=ma."

Gravitaation luoma kiihtyyttä vastaava tila gravitoivan kappaleen pinnalla, ilman todellista kiihtyvyyttä, on täysin sama tapaus massalle, se ei erota kiihtyykö se oikeasti pintavoimalla vai gravitaation tilavuusvoimalla kun sen kiihtyvyys on estetty, tilanne on täsmälleen sama massan kannalta.
Eli kun tuon kilon vie toiselle erimassaiselle taivaankappaleelle kilo ei enään ole kilo vaikka massa on tietysti sama, molemmissa paikoissa tarvitaan gravitaatio tuottamaan massalle paino ihan vaa'an tyypistä riippumatta jotta saadaan ne grammat tai kilogrammat jonka voi mitata vaa'alla. Ilman ulkoista voimaa massa on "massatonta", myönnän, huono ilmaus, painotonta on parempi, mutta huonuudestaan huolimatta se "massaton" kertoo sen että mitään hidasta tai painavaa massaa ei ole olemassa, on vain massan sisäistä kvanttipöhinää tasapainossa tai epätasapainossa.

Se kilon "ulos" saaminen tarkoittaa sitä että vaa'an näyttöön tulee jokin lukema.

Sekoitat yhä edelleen massan ja painon sekä suureen ja sen mittauksen. Sinun olisi hyvä opiskella ja sisäistää noiden ero, koska muuten ajattelusi menee aina metsään. Massan yksikkö on kilogramma ja painon newton. Paino ei ole kiloja. Kun punnitset painoa vaa'alla, mittaat newtoneita, et kiloja. Paino ei ole kiloja. Ne ovat eri asia.

Jos ymmärrät tämän, saatat ymmärtää myös, miksi vaaka näyttää kilon punnukselle vain kuudesosan painosta. Sen takia, koska vaaka mittaa painoa eli newtoneita eli Kuun gravitaation tuohon kilon punnukseen kohdistamaa voimaa. Kuun gravitaatio on vain kuudesosa Maan gravitaatiosta, joten tietysti gravitaation voimaa punnitseva vaaka näyttää Kuussa vain kuudesosan siitä mitä Maassa. Eli kilon punnuksen massa Maassa on 1 kg ja paino 10 newtonia. Kuussa saman punnuksen massa on yhä 1 kg, mutta paino vain 1,6 newtonia. Painottomassa tilassa saman punnuksen massa on yhä 1 kg, mutta nyt paino on nolla newtonia. Päivänselvää, kun asian ajattelee oikein.

Ilman ulkoista voimaa massaa tai painoa ei voi mitata, kuten mitään muutakaan suuretta ei voi mitata ilman ulkoista voimaa. Minkä tahansa mitattavan asian täytyy vuorovaikuttaa jotenkin muun universumin (ja mittarin) kanssa, jotta sen voisi mitata, joten missä tahansa mittauksessa on aina ulkoinen voima mukana. Se, että esimerkiksi massan suuruutta ei tietyissä tilanteissa voisi mitata, ei tarkoita sitä, että massaa ei olisi. Massa on olemassa ja hidas ja painava massa ovat olemassa massan ominaisuuksina aina. Niiden ei tarvitse syntyä. Ne ovat ominaisuuksia vähän kuin vaikka tilavuus.

Onko tuolla väliä, massan ominaisuudet tulee massan sisäisten vuorovaikutusten muutoksista, massa on vakio vaikka hidas ja painava massa antaisi mitä tuloksia. Ilman sitä ulkoista vaikutusta massan vuorovaikutukset ovat symmetriset koska massa on levossa, myös tasaisessa nopeudessa se on levossa, sillä ei ole painoa vaikka massa olisi sen kilon, se ei paina yhtään mitään, ei ensimmäistäkään Newtonia, sen liiketila säilyy muuttumattomana, nopeus mukaan lukien tyhjiössä.

Kun kilon kappaletta kiihdytetään pintavoimalla, kappaleen koko massa reagoi kiihtyvyyteen, siitä kilon kappaleesta saadaan millaisia newtoneita vain vaa'an näyttöön kiihtyvyyttä säätelemällä. Se ei mene niin että meillä on kilon massa jonka paino on vaikka 10 newtonin + 50 Newtonia kiihtyvyyden takia, vaan niin että meillä on kilon massan paino tuossa samassa kiihtyvyydessä 60 newtonia ja kaikki newtonit tulee kiihtyvyydestä.

Kun se kilon massa lepää maan pinnalla, maan luomaa g:n kiihtyvyyttä vastaava reaktioarvo on 10 newtonia, heitä se massa ylöspäin, se painaa enenmän, pudotessaan takaisin tyhjiössä se ei paina yhtään mitään vaikka massa on kilo (ilmakehässä se tosin painaa vasten ilmamassaa), mutta se kiihtyy, törmäyksessä maan pintaan newtoneita löytyy paljon enenmän kuin 10 mutta kiihtyvyyden loppuessa löytyy se 10.

Koko kupletin juoni on juuri se että paino saadaan massalle vasta kun massaan kohdistetaan voimaa, ennen sitä se on kirjaimellisesti painoton, se ei ole vain että sitä painoa ei voi mitata, vaan niin että ei ole mitään mittattavaa, massa toki on mutta aktio joka tuottaa reaktion ja siten mittavan painon, sitä aktiota ei ole ja paino on nolla.
Ei tarvita Machin kaikkeuden massojen vaikutusta, ei avaruuden "hitauskenttiä" hitauteen, ei mitään muuta kuin massa ja kiihdyttävä voima, sm-pintavoima tai gravitaatio tilavuusvoimana rikkomaan massan sisäinen symmetria ja luomaan reaktio aktioon.

Menikö nyt?

Ainakin näkemyksemme näyttäisivät lähenevän toisiaan. Helpointa olisi, jos opiskelisit ja sisäistäisit lukion fysiikan. Silloin suurin osa erimielisyyksistämme katoaisi, kun molemmat ymmärtäisivät perusasiat fysiikasta oikein.

Viimeinen johtopäätöksesi on kuitenkin päin seiniä. Selität taas kappaleen hitautta sillä, että sen osilla on hitaus. Kysymys massan hitauden syystä voidaan muotoilla myös näin: Miksi massan osilla on hitaus, eli miksi massalla on sisäinen symmetria ja sen rikkomiseen tarvitaan kiihdyttävä voima, sm-pintavoima tai gravitaatio tilavuusvoimana? Onko syy Machin kaikkeuden massojen vaikutus, avaruuden "hitauskenttä", vai onko se vain massan ominaisuus? Viimeisin on oma kantani. Massan hitaus on massan ominaisuus.

No hyvä, nyt kun kumpikin tietää mitä toinen tarkoittaa niin on johtopäätösen aika.

Olet oikeassa että hitaus on massan ominaisuus, tietysti on, sehän nyt on päivän selvää.
Jos huomasit, mitä et tehnyt, tein hitauden ja painon aineen sisäisistä rakenteesta, sen sisäisistä vuorovaikutuksista, tässä se syy miksi se on massan ominaisuus. Koska se hidasmassa ja painavamassa syntyy massan rakenteeseen, sen sidoksiin syntyvistä muutoksista, ei tarvita muuta kuin ulkoista voimaa aiheuttamaan nuo muutokset, aika luonnollista sanoisin.

No, fysiikassa on muutamia ongelmia voimien määrittelyssä, osaa voimista jotka on todellisia pidetään näennäisinä ja kaikkea pimeää on fysiikassa pilvin pimein, lienee mahdotonta noista lähtökohdista tuottaa toimivaa teoriaa, mistään.

Koska hidas ja painavamassa syntyy massan sisäisen rakenteen kokemista muutoksista, edellämainitut kaksi massan tuottamaa ominaisuutta ovat todellisia, totta helvetissä ovat, niinpä keskipakovoimaksi kutsuttu voimakin on todellinen koska se syntyy täysin, 100%:sti samoin kuin massan paino joka lienee todellinen. Se keskipakovoima on hitautta, inertiaa, vaaditaan voimaa liiketilan muuttamiseen ja tuossa pyörivässä moukariparissa liiketilaa muutetaan jatkuvasti josta seuraa että kiihtyvyyttä on jatkuvasti. Massakeskipisteestä lähtien vaikuttaa ulospäin vetävä voima koska kaikkea massaa sidotaan pyörintäkeskipisteeseen jatkuvasti.
Jos katsotaan sitä kuvaa joka oli alussa, siitä voi päätellä mihin voima suuntautuu kun kuvassa oleva piste, atomin ydin (jonka hitaus syntyy samalla tavalla kuin atomi tasolla) on painunut ulkopuolelle atomin keskipisteestä levossa olevan atomin symmetrisen sijainnin sijaan, voimaa kuvaava nuoli osoittaa suoraan ulos.

On kutakuinkin ihmeellistä jos et ymmärrä kuinka se voima syntyy jos vuorovaikutustaajuus muuttuu epäsymmetriseksi atomin rakenteessa. On ihan sama miten atomin rakenteen ymmärrät, periaatteessa on "pallomainen"elektronikuori jonka keskipisteessä on ydin, miten nuo osat kuvitellaan on yhdentekevää rakenne on varmasti tuo ja tuo rakenne mahdollistaa em muutoksen synnyn.

Ja jos minulta kysytään, se hemmo kuka on keksinyt massan määrää kuvaan suureen kilogrammoiksi, pitäisi ampua aamunkoitteessa.

Niillä fysiikan voimilla on kuitenkin tehty teoriat, joilla on rakennettu kaikki, mitä meillä on. Esimerkiksi traktorisi, pesukoneesi, tietokoneesi, puhelimesi, tiet, sillat, autot, lentokoneet, pyssyt ja pommit ja mitä kaikkea nyt onkaan. Kyllä se silloin minusta on aika toimiva teoria.

Sellaista vuorovaikutustaajuutta ei ole olemassa, josta sinä puhut. Ydin ja elektroni eivät pelaa pingpongia virtuaalihiukkasilla. Keskipakoisvoima ei ole aito voima. Se ei tarkoita, että sitä ei olisi, vaan sitä ei tarvita selittämään voimia pyörimisliikkeessä. Se on tarpeeton ja sen mukaan ottaminen useimmiten vain sotkee hyvin toimivaa teoriaa.

Jos ei kilogrammat kelpaa, muuta jenkkilään. Siellä on kilojen sijasta paunat ja unssit. Yhtä lailla ne ovat olemassa aina ja pysyvät saman eri gravitatioissa, niin että ei se siltä kannalta helpota, mutta eipä olisi kiloja.

Ehkäpä, ehkäpä noin.
Joku voima atomissa on kuitenkin oltava joka pitää eri merkkiset varaukset erossa toisistaa ja ytimen keskellä atomia, muutenhan se huitelisi ties missä elektronikuorestam verhosta piittaamatta ja toisaalta saa samanmerkkiset varaukset pysymään erossa toisistaan, kuulostaa hullulta tuokin.
Keskipakovoiman kanssa varmaan ongelma tulee voiman määritelmästä, mikä on mitä lie, keskipakovoima on kuitenkin reaktiivinen voima ja ilmenee vain erikoistapauksessa.

Onhan siellä. Siellä on eri voimien yhdessä muodostama potentiaalikenttä, jossa on laaksoja ja kukkuloita. Alkeishiukkaset sitten etsiytyvät matalimpaan paikkaan ja pysyvät siinä, ellei jokin tönäise siitä pois. Ytimen ja elektronin välissä on kukkula eli potentiaalivalli, jonka yli elektroni ei pääse. Kömpelönä analogiana voisi ajatella maan muotoja ja kiviä. Ydin olisi iso kivi, jonka ympärillä on korkea valli. Elektroni on pieni kivi vallin ulkopuolella. joku yrittää työntää pientä kiveä vallin yli ison kiven luokse, mikä kuvaa sähköistä vetovoimaa. Työntäjän voimat eivät vain riitä työntämään pientä kiveä vallin yli, jolloin pieni kivi jää vallin ulkopuolelle pyörimään. Mitään sen kummempia vuorovaikutuksia ei tarvita. Elektroni jää sille paikallisesti matalimpaan potentiaaliin eikä pääse potentiaalivallin yli ellei saa saa isoa energiasysäystä.

Schrödingerin yhtälöllä voit laskea nämä potentiaalivallit ja -kuopat, mutta se on aika inhottava osittaisdifferentiaaliyhtälö. Osasin joskus sitä laskea, mutta siitä on kymmeniä vuosia, enkä nyt enää jaksa opetella sitä uudestaan.

Eikö tuo sitten jo riitä siihen epätasapainoon, täytyyhän siinä olla hylkimistä jos elektroni, olkoon sitten millainen vain ei vallista kerran yli pääse.

Juuri katsoin videon jossa elektronia kuvattiin aaltomaisena renkaana ytimen ympärillä, eli elektronikuori tai verho mutta sama toimii tuossakin. Ydin sijaitsee keskellä atomia levossa, jos tuo ekuori kiihtyy johonkin suuntaan, ydin joutuu kiihtymään mukana myös, ei se voi kiihtyä ilman voimaa joka sitä kiihdyttää, olkoon se kiihdyttäjä sitten valli tai vuorovaikutus.

Vai Schrödingerin yhtälöillä, minä en laske kuin alle, matematiikan ja minun tiet erosi jo aikapäivää sitten, siinä vaiheessa kun laskuissa alkoi olla enenmän kirjaimia ja vänkyröitä viivoja kuin numeroita.

Yksittäisen atomin kohdalla tuo voisi ajatusleikkinä toimiakin, jos unohtaa, miten atomi oikeasti toimii. Mutta et ole lainkaan ottanut huomioon, että aine ei läheskään aina koostu yksittäisistä atomeista, vaan molekyyleistä, usean atomin yhdistelmistä. Ne voivat olla vaikka minkä muotoisia ja ne voivat jakaa elektroneja keskenään niin, että mitään tuollaista selkeää yhtä pyöreää elektronikuorta ei löydy. Otetaan vaikka vesi, kaksi vetyatomia ja yksi happiatomi. Ne liittyvät yhteen ja vetyatomit jakavat ainoan elektroninsa hapen kanssa niin että ne ovat happiatomin ja vetyatomien välissä. Vetyatomin toinen puoli jää siis paljaaksi, siellä ei ole yhtään elektronia. Vedellä tai jäällä ei siis ole hitautta, koska sen elektroneja ei voi työntää lähemmäksi ydintä, koska ne ovat ytimien välissä.