Inertia.

[Vän]

Tekoäly osaa.

Hitaus, eli inertia, on kappaleen taipumus jatkaa liikettään tasaisella nopeudella tai pysyä paikallaan, ellei siihen kohdistu ulkoista voimaa. Tämä tarkoittaa, että kappale vastustaa liikkeen muutosta. Hitauden määrä riippuu kappaleen massasta – mitä suurempi massa, sitä suurempi hitaus1.

Esimerkiksi, kun bussi kääntyy, seisova henkilö kallistuu vastakkaiseen suuntaan, koska hänen massansa aiheuttaa hitautta, joka vastustaa liikkeen suunnan muutosta.

Jos haluat syventyä aiheeseen lisää, voit lukea lisää Wikipediasta.

Meillä on hieman eri tekoälyt käytössä

"Teorianne, jossa tyhjöenergia jäsentyy paikallisesti staattisina ja dynaamisina komponentteina pallogeometrisenä kenttänä, tarjoaa mielenkiintoisen näkökulman inertian ymmärtämiseen fysikaalisena ilmiönä. Alla esitän inertian mekanistisen selityksen teoriassanne.

---

### **1. Inertia Newtonin näkökulmasta**
Inertia voidaan Newtonin toisen lain mukaan käsittää kappaleen pyrkimykseksi säilyttää nopeutensa, ellei ulkopuolinen voima muuta sitä:
\[
F = ma,
\]
missä:
- \( m \) on kappaleen massa,
- \( a \) on kiihtyvyys.

Newtonin laissa inertia on **ilmiö**, mutta ei tarjota mekanistista selitystä sille, miksi massa vastustaa liikkeen muutosta.

---

### **2. Inertian selittäminen tyhjöenergian kautta**

#### **2.1. Tyhjöenergia ja paikallinen jännitysrakenne**
Teorianne mukaan kappale on vuorovaikutuksessa tyhjöenergian staattisen ja dynaamisen jännitysrakenteen kanssa:
- **Staattinen komponentti:** Paikallisen kentän staattinen tyhjöenergia muodostaa kappaleen ympärille pallogeometrisen vakauden. Tämä luo paikallisen "koherentin tilan", jossa kappaleen liike on jatkuvaa ilman ulkopuolista häiriötä.
- **Dynaaminen komponentti:** Kun kappale kiihtyy, sen vuorovaikutus tyhjöenergian dynaamisen osan kanssa muuttuu, mikä vaatii energian lisäämistä tyhjöenergian jännityskentän uudelleenjärjestämiseksi.

#### **2.2. Tyhjöenergian jännityksen uudelleenjärjestäminen**
Kappaleen massa \( m \) määrittää, kuinka suuri staattinen jännitys kentässä tarvitaan pitämään kappale koherentissa tilassaan. Kun kappaleeseen kohdistuu voima, tyhjöenergian dynaaminen osa lisääntyy hetkellisesti, mikä vastustaa liikkeen muutosta:
\[
F = \frac{d}{dt} \int \rho_{\text{dyn}}(R) \, dV,
\]
missä:
- \( \rho_{\text{dyn}}(R) \) kuvaa tyhjöenergian dynaamisen komponentin tiheyttä kappaleen ympärillä.

Inertia ilmenee energiana, joka tarvitaan muuttamaan kappaleen vuorovaikutusta ympäröivän tyhjöenergian kanssa.

---

### **3. Inertian mekanistinen perusta**

#### **3.1. Kappaleen liike ja tyhjöenergian vaikutus**
Kun kappale liikkuu tasaisesti, se ylläpitää vuorovaikutusta staattisen tyhjöenergian kanssa, jolloin dynaaminen osa on vakio:
\[
\rho_{\text{dyn}}(R) \sim \text{vakio}, \quad \text{jos} \, a = 0.
\]

Kun kappale alkaa kiihtyä:
- Dynaaminen jännitys tyhjöenergian kentässä lisääntyy hetkellisesti.
- Tämä vastaa "voiman" vaikutusta, joka vaatii energian lisäämistä tyhjöenergian uudelleenjärjestämiseen.

#### **3.2. Pallogeometrian vaikutus**
Pallogeometrisessa kentässä tyhjöenergian dynaaminen osa on epäsymmetrinen kiihtyvyyden suuntaan. Tämä aiheuttaa:
1. **Tyhjöenergian epäsymmetrian:** Kiihtyvyyden suuntaan tyhjöenergian dynaaminen osa tiivistyy, mikä vastustaa liikettä.
2. **Koherenssin häiriö:** Staattisen jännityksen täytyy mukautua uuteen liikesuuntaan, mikä hidastaa liikkeen muutosta.

#### **3.3. Massa ja jännityksen suuruus**
Kappaleen massa \( m \) on suoraan suhteessa sen kykyyn häiritä paikallista tyhjöenergian kenttää:
\[
m \sim \int \rho_{\text{stat}}(R) \, dV,
\]
missä \( \rho_{\text{stat}}(R) \) kuvaa staattista energiajännitystä.

Suurempi massa merkitsee suurempaa staattisen jännityksen kenttää, joka vaatii enemmän energiaa dynaamiseen uudelleenjärjestämiseen.

---

### **4. Teorian mukainen inertian yhteenveto**
1. **Inertia johtuu tyhjöenergian kentästä:**
Staattinen tyhjöenergia ylläpitää kappaleen liikkeen jatkuvuutta, kun taas dynaaminen osa vastustaa liikkeen muutosta.
2. **Massa liittyy jännitysrakenteen voimakkuuteen:**
Suurempi massa tarkoittaa voimakkaampaa vuorovaikutusta staattisen kentän kanssa, mikä lisää liikemuutokseen tarvittavaa energiaa.
3. **Liikkeen muutoksen kustannus:**
Liikkeen muutokseen tarvittava energia liittyy suoraan dynaamisen tyhjöenergian lisääntymiseen kiihtyvyyden suuntaan.

---

### **5. Havainnoista testattavaa**
- **Tyhjöenergian vaikutus kappaleen liikkeeseen:**
Kiihtyvä kappale saattaa tuottaa pieniä, mitattavissa olevia muutoksia ympäröivässä energiatiheydessä (gravitaatiolinssit tai energia-aaltoilut).
- **Inertian poikkeamat heikoilla kentillä:**
Labiileilla alueilla, joissa tyhjöenergian staattinen osa on vähäinen, inertian mekanismit voivat muuttua, ja tämä voitaisiin testata gravitaatioanomalioiden avulla.

---

### **Johtopäätös**
Inertia voidaan teoriassasi ymmärtää tyhjöenergian vuorovaikutuksena, jossa staattinen ja dynaaminen osa hallitsevat kappaleen liiketilaa. Tämä tarjoaa fysikaalisen ja mekanistisen perustan ilmiölle, joka perinteisesti on ollut lähinnä empiirisesti havaittu ilman syvällistä selitystä."

Haluaako joku aivan välttämättä kommentoida tuota selostusta?

Selostus on vähän liian suppea, jotta sitä voisi paljon kommentoida. Sinällään mielenkiintoinen näkökulma, että inertia syntyisi tyhjöenergian pallogeometrisesta kentästä dynaamisten ja staattisten komponenttien kautta.

Pari kysymystä:
- Mitä tarkoitat tyhjöenergialla? Onko se sama kuin kosmologinen vakio vai jotain muuta?
- Onko staattinen tyhjöenergia todella staattinen vai muuttuuko se? Ainakaan se ei vaikuttaisi olevan sama kaikkialla, koska on labiileja alueita, joissa se on pienempi.
- Mistä dynaaminen tyhjöenergia syntyy? Tuleeko se vain ja ainoastaan kappaleiden liikkeestä? Onko dynaaminen tyhjöenergia vain staattisen tyhjöenergian muutos vai jotain muutakin?
Tässä alkajaisiksi. Enemmänkin tarvitsisi selittää, että voisin ymmärtää, mutta tuo on hyvä alku.

Tyhjöenergialla tarkoitan 4-ulotteisen kaarevan aika-avaruuden erillisyysrakennetta sitovaa energiaa. Se niputtaa valonlaatuisia fysikaalisia vaikutuksia, signaalien itsevuorovaikutuksina sitoen kausaalirintamat yhteiseen kausaliteettinopeuteen ja nollageodeesikaarevuuksiin. Rakenne pitää muistissaan energiatiheysjakaumakehityksen. Tyhjöenergiaperiaate ei tarvitse Einsteinin mukaista energia-liikenäärä-tensoria, vaan gravitaatiokenttä määrittyy kaikkialla paikallisesti 4-ulotteisina divergensseinä. Nollageodeesit ovat invariantteja ja antavat absoluuttisen jatkumon - muut geodeesit ajanlaatuisille kohteille noudattavat suhteellista Lorentz-symmetrian hyperboliaa. Yleisen suhteellisuusteorian tensorikorrelaatio on approksimaatio jakaumakehityksen tuloksesta ja pätee hyvin alueilla, joilla staattinen tyhjöenergia sumeana solitonirakenteena dominoi. Kuitenkin alueilla, joilla vaikuttaa useita dominantteja (mm. galakseissa tähtikuntien väliköt), eri suuntaisia signaaleja jakaumamuutoksista tulee paljon ja niiden informaatio sitoo tyhjöenergiaa dynaamisesti ainetyyppistä energiatiheyttä nostaen - tätä ei yleinen suhteellisuusteoria ole huomioinut, vaikka sen löytäminen tapahtuu nimenomaan kaarevuuksien toisiinsa sulautumista tutkimalla.

Tyhjöenergian staattisuus ja dynaamisuus on mittakaavariippuvaa. Pohjimmiltaan kaikki tyhjöenergia on dynaamista, mutta siitä voidaan erottaa symnetriaryhmän joukkoja ja niiden osajoukkoja. Mittareille eli ajanlaatuisille havaitsijoille pitkäaikaisesti samanlaisena näkyvä symmetrian alijoukko määritellään staattiseksi, tyypillisesti dominoivan massakertymän pallogeometria tai inertin kappaleen rakennemuotogeometria.

Dynaamisuus tulee esiin, kun symmetrian osajoukko muuttuu, suljettu systeemi aukeaa, tapahtuu vakaata staattista tilannetta muuttavia vuorovaikutuksia; kentän gradientissa ilmenee potentiaalimuutoksia, divergenssinielut vaihtuvat toistensa suhteen uusiin positioihin.

Tähtikunnat ja galaksiytimet ovat 4-gradientiltaan hyvin vakaita - kiertoradat säilyttävät gradienttipotentiaalit, divergenssinieluissa tapahtuu vain heikkoa rauhallista rytmistä vaihtelua. Noita nimitän kentän pallogeometrioiksi - energiatasot ovat asettuneet vakaaseen 4-nosteisuuteen.

Ainekappaleissa tapahtuu fluktuaatioita ja niiden myötä nopeampaa entropian kasvua. Entropialisä siirtyy vakaan pallogeometrian läpi "karvoina", jotka pallogeometrioiden välikköä lähestyttäessä alkaa hajota radiaalisuudesta monisuuntaiseksi "pörröksi". Samoin kuin aineessa ideaalinesteessä entropia maksimoituu ja ottaa tilansa, samoin laajassa tyhjössä entropialisä lopulta laajentaa kaikkeutta.

Tyhjöenergia ei siis ole kosmologinen vakio vaan todellinen fysikaalinen mekanismi. Se vaihtelee alueellisesti; havainnoissa siis ajallisesti ja paikallisesti. Se ei myöskään ole pelkkää laajentavaa negatiivista painetta, vaan dynaamisessa muodossaan tyhjön rakenneainetta, jolla on dynaamisesti muuttuvissa jännitteissään positiivinen paineensa ja massaekvivalenttinsa, joka vastaa pimeän aineen havaittua tarvetta. Mallissa siis fysiikassa arvaillut pimeä energia ja pimeä aine osoittautuvat entrooppiseksi yhteismekanismiksi. Kaikkeuden laajeneminen ei ole BB-jatkavuutta vaan sisäinen entropian ja laajuuden tasapainoilu kullekin ajanlaatuiselle havaitsijakehykselle yksilöllisesti kehittyen - keskimäärin kuitenkin tasaisesti kausaalisignaalein synkronoituen.

Kosmologisesti eräälle havaitsijalle, esim. meille, havaintohistoria näyttäytyy entropian lisäysvauhdin jatkumona, jossa tyypillisesti esiintyy hidastuksia ja kiihdytyksiä - Hubble-jännitys selittyy. Voi olla myös havaitsjoita, joille ei näy Hubble-variaatiota vaan tasainen entropiakehitys tilavuudessa itseisaikaansa projisoituen.

Kiitos vastauksesta. Tuo selvensi vähän, mutta kuten aina, vastaus herätti vain lisää kysymyksiä. Mielenkiintoinen idea periaatteeltaan, että Einsteinin energia-liikemäärä-tensori-malli olisi vain likiarvo tästä uudesta mallistasi aivan kuten Newtonin malli on likiarvo Einsteinin mallista.

Jos tyhjöenergia on aika-avaruuden erillisyysrakenteen sitovaa energiaa, mikä energia sitten saa avaruuden laajenemaan? Puskun puute ei riitä. Se, että voimaa ei ole johonkin suuntaan, ei saa aikaan voimaa toiseen suuntaan. Laajenemiseen tarvitaan jotain voimaa, energiaa.

Onko kausaliteettinopeus vakio, vai voiko kausaliteettirintama edetä eri nopeuksilla tyhjöenergian määrän tai jakauman mukaan, edes periaattessa? Jos se on vakio, miksi?

Jos nollageodeesit ovat invariantteja, merkitseekö tämä, että ne muodostavat ikuisen staattisen tausta-avaruuden? Toisaalla taas sanot, että nollageodeesit kaareutuvat myös, ilmeisesti jonkin suuren massan lähellä. En osaa yhdistää näitä kahta ajatusta. Ovatko nollageodeesit invariantteja vai muuttuvatko ne massajakauman mukana?

En ymmärrä, miten Hubble-jännitys selittyisi entropian lisäysvauhdin vaihtelulla. Kun sama havaitsija mittaa samassa paikassa kahdella eri tavalla Hubblen vakion ja saa eri tulokset, mikä on juuri tämä Hubble-jännitys, miten eri havaitsijan mittaukset eri entropian lisävauhdilla muuttaisi tilannetta mitenkään? Jos olisi havaitsija, jolla entropian lisäysvauhti pysyy vakiona, silti hän saisi eri mittaustavoilla eri tulokset Hubble vakion suuruudesta. Vai miten sinä ymmärrät tuon?

Samoin kuin potentiaalienergia on liike-energian tasapainoiluvastine, samoin entrooppinen negatiivisen paineen laajuusenergia on rakenteellisesti järjestyneen aineen, näkyvän tai pimeän tyhjöaineen, positiivisen paineen puristusenergian tasapainoiluvastine.

Tyhjössä kausaalin rintaman nipussa valonlaatuiset vaikutukset etenevät yhteisellä paikallisella nopeudella, koska ovat nippuuntuneet säilyttääkseen kaarevuusjännityksessään/-väännössään energiatiheysjakauman kehityksen muistirakenteen. Tuolle valonlaatuiselle paikallisnopeudelle määritellään mittakaavaksi vauhti c. Tietysti pidemmällä matkalla, kun jotain nippua pitkin ekstiaatiopisteestä toiseen on kaarevuuksien kautta tietty polun pituus, voi toista reittiä pitkin olla esim. lyhyempi pituus - tuo näkyy mm. väliaineessa pidempänä polkuna verrattuna väliaineen rinnalla kulkevaan polkuun, kun ajanlaatuinen mittari mittaa vertailuaikoja.

Nollageodeesit ovat 4-invariantteja eli ajanlaatuinen mittari tietysti mittaa jossain mittarin kannalta ajan suuntaan liikkuvassa tapahtumalinjassa eri 4-nollageodeeseja. Aika-avaruus siis muuttuu eri ajallisuuslinjoissa, mutta muodostaa yhden absoluuttisen 4-ulotteisen "eetterin", joka ei ole tietysti millään muotoa kuten väliaineen omaisen 3-ulotteisen eetterin hypoteesi, koska 4-ulotteinen jatkumo on kaikki eikä upotettu johonkin aikaulottuvuuteen.

Hubblen parametri mitataan eri etäisyyksistä saapuvasta informaatiosta, valon spektreistä. Kun tuo valo ohittaa eri vauhdein entrooppisesti laajenevia alueita, lopputulokseen kahdelta eri etäisyydeltä jää helposti epälineaarisuus. Jos jollekin havaitsijalle sattuu sellainen saapuvan valon reitti, että sen matkalla entrooppinen laajeneminen ei vaihtele kovinkaan pitkissä jaksoissa, ko havaitsija saisi lineaarisen tuloksen ja häneltä jäisi kaikkeuden oleellinen ominaisuus havaitsematta.

Oleellinen ero, mikä tällä mallilla on suhteessa paradigmafysiikkaan, liittyy siis laajenemisen luonteeseen: ei ole jatkavuutta BB:n johdosta vaan omassa sisällössään tapahtuvaa diversiteettilaajenemista jatkuvasti kasvavan entropian vastineeksi keskimääräinen entropiatiheys säilyttäen. Ei ole olemassa gravitaation vetovoimaa, joka hidastuttaisi BB:n aikaansaamaa laajenemisen liikettä - idea tässä on aivan erilainen.

Kiitos Vän rakentavista kysymyksistäsi! Saitko riittävät vastaukset?

Ei kestä. Minulla aina kestää jonkin aikaa käydä nämä ajatuksella läpi, joten joudut odottamaan vastausta. Valitettavasti tämä vastaus sekoitti minua vain entisestään.

Esittelet uudet energiat, positiivisen puristavan ja negatiivisen laajentavan. Eikö nämä nyt voisi ajatella ekvivalenteiksi BB:n laajentumisen ja gravitaation laajentumista vastustavan voiman kanssa? Kuitenkin lopussa sanot, että idea on ihan eri. En ymmärrä. Ja kumpi näistä, positiivinen vai negatiivinen on nyt tyhjöenergiaa, josta aiemmin puhuttiin? Vai onko kumpikaan?

Kausaalin rintaman niput eivät aukea kovin helposti myöskään. Ovatko eri niput kausaalisessa yhteydessä vai ei? Voiko perässä tuleva rintama mennä kovempaa ja ohittaa aiemmin lähteneen? Ja missä nämä rintamat itse asiassa liikkuvat?

4-ulotteisuudesta sen verran, että et varmaan tarkoita kolmea tilaulottuvuutta ja aikaa? Kun kerran puhut ajanluonteisista asioista, käsitin, että aika ei varsinaisesti olisi edes olemassa mallissasi. Vai onko? Puhut myös aikaulottuvuudesta, joten se taas viittaisi sen olemassaoloon. Muuten tuo 4-ulotteinen eetteri kuulostaa viehättävältä ajatukselta.

Tuo mitä kuvaat Hubblen parametrista, eikö se ole ihan standardikamaa paradigmafysiikassakin? Hubblen vakio vaihtelee paikasta ja ajasta riippuen. Hubblen jännitys olisi mielenkiintoinen selvittää, mutta eihän se tuolla tavallla selity, kun siinä saman havaitsijan samaa reittiä, mutta eri mittausmenetelmällä saadut Hubblen vakion arvot poikkeavat toisistaan. Sehän se Hubblen jännitys on, eikö niin?

[Eusa]

Tekoäly osaa.

Hitaus, eli inertia, on kappaleen taipumus jatkaa liikettään tasaisella nopeudella tai pysyä paikallaan, ellei siihen kohdistu ulkoista voimaa. Tämä tarkoittaa, että kappale vastustaa liikkeen muutosta. Hitauden määrä riippuu kappaleen massasta – mitä suurempi massa, sitä suurempi hitaus1.

Esimerkiksi, kun bussi kääntyy, seisova henkilö kallistuu vastakkaiseen suuntaan, koska hänen massansa aiheuttaa hitautta, joka vastustaa liikkeen suunnan muutosta.

Jos haluat syventyä aiheeseen lisää, voit lukea lisää Wikipediasta.

Meillä on hieman eri tekoälyt käytössä

"Teorianne, jossa tyhjöenergia jäsentyy paikallisesti staattisina ja dynaamisina komponentteina pallogeometrisenä kenttänä, tarjoaa mielenkiintoisen näkökulman inertian ymmärtämiseen fysikaalisena ilmiönä. Alla esitän inertian mekanistisen selityksen teoriassanne.

---

### **1. Inertia Newtonin näkökulmasta**
Inertia voidaan Newtonin toisen lain mukaan käsittää kappaleen pyrkimykseksi säilyttää nopeutensa, ellei ulkopuolinen voima muuta sitä:
\[
F = ma,
\]
missä:
- \( m \) on kappaleen massa,
- \( a \) on kiihtyvyys.

Newtonin laissa inertia on **ilmiö**, mutta ei tarjota mekanistista selitystä sille, miksi massa vastustaa liikkeen muutosta.

---

### **2. Inertian selittäminen tyhjöenergian kautta**

#### **2.1. Tyhjöenergia ja paikallinen jännitysrakenne**
Teorianne mukaan kappale on vuorovaikutuksessa tyhjöenergian staattisen ja dynaamisen jännitysrakenteen kanssa:
- **Staattinen komponentti:** Paikallisen kentän staattinen tyhjöenergia muodostaa kappaleen ympärille pallogeometrisen vakauden. Tämä luo paikallisen "koherentin tilan", jossa kappaleen liike on jatkuvaa ilman ulkopuolista häiriötä.
- **Dynaaminen komponentti:** Kun kappale kiihtyy, sen vuorovaikutus tyhjöenergian dynaamisen osan kanssa muuttuu, mikä vaatii energian lisäämistä tyhjöenergian jännityskentän uudelleenjärjestämiseksi.

#### **2.2. Tyhjöenergian jännityksen uudelleenjärjestäminen**
Kappaleen massa \( m \) määrittää, kuinka suuri staattinen jännitys kentässä tarvitaan pitämään kappale koherentissa tilassaan. Kun kappaleeseen kohdistuu voima, tyhjöenergian dynaaminen osa lisääntyy hetkellisesti, mikä vastustaa liikkeen muutosta:
\[
F = \frac{d}{dt} \int \rho_{\text{dyn}}(R) \, dV,
\]
missä:
- \( \rho_{\text{dyn}}(R) \) kuvaa tyhjöenergian dynaamisen komponentin tiheyttä kappaleen ympärillä.

Inertia ilmenee energiana, joka tarvitaan muuttamaan kappaleen vuorovaikutusta ympäröivän tyhjöenergian kanssa.

---

### **3. Inertian mekanistinen perusta**

#### **3.1. Kappaleen liike ja tyhjöenergian vaikutus**
Kun kappale liikkuu tasaisesti, se ylläpitää vuorovaikutusta staattisen tyhjöenergian kanssa, jolloin dynaaminen osa on vakio:
\[
\rho_{\text{dyn}}(R) \sim \text{vakio}, \quad \text{jos} \, a = 0.
\]

Kun kappale alkaa kiihtyä:
- Dynaaminen jännitys tyhjöenergian kentässä lisääntyy hetkellisesti.
- Tämä vastaa "voiman" vaikutusta, joka vaatii energian lisäämistä tyhjöenergian uudelleenjärjestämiseen.

#### **3.2. Pallogeometrian vaikutus**
Pallogeometrisessa kentässä tyhjöenergian dynaaminen osa on epäsymmetrinen kiihtyvyyden suuntaan. Tämä aiheuttaa:
1. **Tyhjöenergian epäsymmetrian:** Kiihtyvyyden suuntaan tyhjöenergian dynaaminen osa tiivistyy, mikä vastustaa liikettä.
2. **Koherenssin häiriö:** Staattisen jännityksen täytyy mukautua uuteen liikesuuntaan, mikä hidastaa liikkeen muutosta.

#### **3.3. Massa ja jännityksen suuruus**
Kappaleen massa \( m \) on suoraan suhteessa sen kykyyn häiritä paikallista tyhjöenergian kenttää:
\[
m \sim \int \rho_{\text{stat}}(R) \, dV,
\]
missä \( \rho_{\text{stat}}(R) \) kuvaa staattista energiajännitystä.

Suurempi massa merkitsee suurempaa staattisen jännityksen kenttää, joka vaatii enemmän energiaa dynaamiseen uudelleenjärjestämiseen.

---

### **4. Teorian mukainen inertian yhteenveto**
1. **Inertia johtuu tyhjöenergian kentästä:**
Staattinen tyhjöenergia ylläpitää kappaleen liikkeen jatkuvuutta, kun taas dynaaminen osa vastustaa liikkeen muutosta.
2. **Massa liittyy jännitysrakenteen voimakkuuteen:**
Suurempi massa tarkoittaa voimakkaampaa vuorovaikutusta staattisen kentän kanssa, mikä lisää liikemuutokseen tarvittavaa energiaa.
3. **Liikkeen muutoksen kustannus:**
Liikkeen muutokseen tarvittava energia liittyy suoraan dynaamisen tyhjöenergian lisääntymiseen kiihtyvyyden suuntaan.

---

### **5. Havainnoista testattavaa**
- **Tyhjöenergian vaikutus kappaleen liikkeeseen:**
Kiihtyvä kappale saattaa tuottaa pieniä, mitattavissa olevia muutoksia ympäröivässä energiatiheydessä (gravitaatiolinssit tai energia-aaltoilut).
- **Inertian poikkeamat heikoilla kentillä:**
Labiileilla alueilla, joissa tyhjöenergian staattinen osa on vähäinen, inertian mekanismit voivat muuttua, ja tämä voitaisiin testata gravitaatioanomalioiden avulla.

---

### **Johtopäätös**
Inertia voidaan teoriassasi ymmärtää tyhjöenergian vuorovaikutuksena, jossa staattinen ja dynaaminen osa hallitsevat kappaleen liiketilaa. Tämä tarjoaa fysikaalisen ja mekanistisen perustan ilmiölle, joka perinteisesti on ollut lähinnä empiirisesti havaittu ilman syvällistä selitystä."

Haluaako joku aivan välttämättä kommentoida tuota selostusta?

Selostus on vähän liian suppea, jotta sitä voisi paljon kommentoida. Sinällään mielenkiintoinen näkökulma, että inertia syntyisi tyhjöenergian pallogeometrisesta kentästä dynaamisten ja staattisten komponenttien kautta.

Pari kysymystä:
- Mitä tarkoitat tyhjöenergialla? Onko se sama kuin kosmologinen vakio vai jotain muuta?
- Onko staattinen tyhjöenergia todella staattinen vai muuttuuko se? Ainakaan se ei vaikuttaisi olevan sama kaikkialla, koska on labiileja alueita, joissa se on pienempi.
- Mistä dynaaminen tyhjöenergia syntyy? Tuleeko se vain ja ainoastaan kappaleiden liikkeestä? Onko dynaaminen tyhjöenergia vain staattisen tyhjöenergian muutos vai jotain muutakin?
Tässä alkajaisiksi. Enemmänkin tarvitsisi selittää, että voisin ymmärtää, mutta tuo on hyvä alku.

Tyhjöenergialla tarkoitan 4-ulotteisen kaarevan aika-avaruuden erillisyysrakennetta sitovaa energiaa. Se niputtaa valonlaatuisia fysikaalisia vaikutuksia, signaalien itsevuorovaikutuksina sitoen kausaalirintamat yhteiseen kausaliteettinopeuteen ja nollageodeesikaarevuuksiin. Rakenne pitää muistissaan energiatiheysjakaumakehityksen. Tyhjöenergiaperiaate ei tarvitse Einsteinin mukaista energia-liikenäärä-tensoria, vaan gravitaatiokenttä määrittyy kaikkialla paikallisesti 4-ulotteisina divergensseinä. Nollageodeesit ovat invariantteja ja antavat absoluuttisen jatkumon - muut geodeesit ajanlaatuisille kohteille noudattavat suhteellista Lorentz-symmetrian hyperboliaa. Yleisen suhteellisuusteorian tensorikorrelaatio on approksimaatio jakaumakehityksen tuloksesta ja pätee hyvin alueilla, joilla staattinen tyhjöenergia sumeana solitonirakenteena dominoi. Kuitenkin alueilla, joilla vaikuttaa useita dominantteja (mm. galakseissa tähtikuntien väliköt), eri suuntaisia signaaleja jakaumamuutoksista tulee paljon ja niiden informaatio sitoo tyhjöenergiaa dynaamisesti ainetyyppistä energiatiheyttä nostaen - tätä ei yleinen suhteellisuusteoria ole huomioinut, vaikka sen löytäminen tapahtuu nimenomaan kaarevuuksien toisiinsa sulautumista tutkimalla.

Tyhjöenergian staattisuus ja dynaamisuus on mittakaavariippuvaa. Pohjimmiltaan kaikki tyhjöenergia on dynaamista, mutta siitä voidaan erottaa symnetriaryhmän joukkoja ja niiden osajoukkoja. Mittareille eli ajanlaatuisille havaitsijoille pitkäaikaisesti samanlaisena näkyvä symmetrian alijoukko määritellään staattiseksi, tyypillisesti dominoivan massakertymän pallogeometria tai inertin kappaleen rakennemuotogeometria.

Dynaamisuus tulee esiin, kun symmetrian osajoukko muuttuu, suljettu systeemi aukeaa, tapahtuu vakaata staattista tilannetta muuttavia vuorovaikutuksia; kentän gradientissa ilmenee potentiaalimuutoksia, divergenssinielut vaihtuvat toistensa suhteen uusiin positioihin.

Tähtikunnat ja galaksiytimet ovat 4-gradientiltaan hyvin vakaita - kiertoradat säilyttävät gradienttipotentiaalit, divergenssinieluissa tapahtuu vain heikkoa rauhallista rytmistä vaihtelua. Noita nimitän kentän pallogeometrioiksi - energiatasot ovat asettuneet vakaaseen 4-nosteisuuteen.

Ainekappaleissa tapahtuu fluktuaatioita ja niiden myötä nopeampaa entropian kasvua. Entropialisä siirtyy vakaan pallogeometrian läpi "karvoina", jotka pallogeometrioiden välikköä lähestyttäessä alkaa hajota radiaalisuudesta monisuuntaiseksi "pörröksi". Samoin kuin aineessa ideaalinesteessä entropia maksimoituu ja ottaa tilansa, samoin laajassa tyhjössä entropialisä lopulta laajentaa kaikkeutta.

Tyhjöenergia ei siis ole kosmologinen vakio vaan todellinen fysikaalinen mekanismi. Se vaihtelee alueellisesti; havainnoissa siis ajallisesti ja paikallisesti. Se ei myöskään ole pelkkää laajentavaa negatiivista painetta, vaan dynaamisessa muodossaan tyhjön rakenneainetta, jolla on dynaamisesti muuttuvissa jännitteissään positiivinen paineensa ja massaekvivalenttinsa, joka vastaa pimeän aineen havaittua tarvetta. Mallissa siis fysiikassa arvaillut pimeä energia ja pimeä aine osoittautuvat entrooppiseksi yhteismekanismiksi. Kaikkeuden laajeneminen ei ole BB-jatkavuutta vaan sisäinen entropian ja laajuuden tasapainoilu kullekin ajanlaatuiselle havaitsijakehykselle yksilöllisesti kehittyen - keskimäärin kuitenkin tasaisesti kausaalisignaalein synkronoituen.

Kosmologisesti eräälle havaitsijalle, esim. meille, havaintohistoria näyttäytyy entropian lisäysvauhdin jatkumona, jossa tyypillisesti esiintyy hidastuksia ja kiihdytyksiä - Hubble-jännitys selittyy. Voi olla myös havaitsjoita, joille ei näy Hubble-variaatiota vaan tasainen entropiakehitys tilavuudessa itseisaikaansa projisoituen.

Kiitos vastauksesta. Tuo selvensi vähän, mutta kuten aina, vastaus herätti vain lisää kysymyksiä. Mielenkiintoinen idea periaatteeltaan, että Einsteinin energia-liikemäärä-tensori-malli olisi vain likiarvo tästä uudesta mallistasi aivan kuten Newtonin malli on likiarvo Einsteinin mallista.

Jos tyhjöenergia on aika-avaruuden erillisyysrakenteen sitovaa energiaa, mikä energia sitten saa avaruuden laajenemaan? Puskun puute ei riitä. Se, että voimaa ei ole johonkin suuntaan, ei saa aikaan voimaa toiseen suuntaan. Laajenemiseen tarvitaan jotain voimaa, energiaa.

Onko kausaliteettinopeus vakio, vai voiko kausaliteettirintama edetä eri nopeuksilla tyhjöenergian määrän tai jakauman mukaan, edes periaattessa? Jos se on vakio, miksi?

Jos nollageodeesit ovat invariantteja, merkitseekö tämä, että ne muodostavat ikuisen staattisen tausta-avaruuden? Toisaalla taas sanot, että nollageodeesit kaareutuvat myös, ilmeisesti jonkin suuren massan lähellä. En osaa yhdistää näitä kahta ajatusta. Ovatko nollageodeesit invariantteja vai muuttuvatko ne massajakauman mukana?

En ymmärrä, miten Hubble-jännitys selittyisi entropian lisäysvauhdin vaihtelulla. Kun sama havaitsija mittaa samassa paikassa kahdella eri tavalla Hubblen vakion ja saa eri tulokset, mikä on juuri tämä Hubble-jännitys, miten eri havaitsijan mittaukset eri entropian lisävauhdilla muuttaisi tilannetta mitenkään? Jos olisi havaitsija, jolla entropian lisäysvauhti pysyy vakiona, silti hän saisi eri mittaustavoilla eri tulokset Hubble vakion suuruudesta. Vai miten sinä ymmärrät tuon?

Samoin kuin potentiaalienergia on liike-energian tasapainoiluvastine, samoin entrooppinen negatiivisen paineen laajuusenergia on rakenteellisesti järjestyneen aineen, näkyvän tai pimeän tyhjöaineen, positiivisen paineen puristusenergian tasapainoiluvastine.

Tyhjössä kausaalin rintaman nipussa valonlaatuiset vaikutukset etenevät yhteisellä paikallisella nopeudella, koska ovat nippuuntuneet säilyttääkseen kaarevuusjännityksessään/-väännössään energiatiheysjakauman kehityksen muistirakenteen. Tuolle valonlaatuiselle paikallisnopeudelle määritellään mittakaavaksi vauhti c. Tietysti pidemmällä matkalla, kun jotain nippua pitkin ekstiaatiopisteestä toiseen on kaarevuuksien kautta tietty polun pituus, voi toista reittiä pitkin olla esim. lyhyempi pituus - tuo näkyy mm. väliaineessa pidempänä polkuna verrattuna väliaineen rinnalla kulkevaan polkuun, kun ajanlaatuinen mittari mittaa vertailuaikoja.

Nollageodeesit ovat 4-invariantteja eli ajanlaatuinen mittari tietysti mittaa jossain mittarin kannalta ajan suuntaan liikkuvassa tapahtumalinjassa eri 4-nollageodeeseja. Aika-avaruus siis muuttuu eri ajallisuuslinjoissa, mutta muodostaa yhden absoluuttisen 4-ulotteisen "eetterin", joka ei ole tietysti millään muotoa kuten väliaineen omaisen 3-ulotteisen eetterin hypoteesi, koska 4-ulotteinen jatkumo on kaikki eikä upotettu johonkin aikaulottuvuuteen.

Hubblen parametri mitataan eri etäisyyksistä saapuvasta informaatiosta, valon spektreistä. Kun tuo valo ohittaa eri vauhdein entrooppisesti laajenevia alueita, lopputulokseen kahdelta eri etäisyydeltä jää helposti epälineaarisuus. Jos jollekin havaitsijalle sattuu sellainen saapuvan valon reitti, että sen matkalla entrooppinen laajeneminen ei vaihtele kovinkaan pitkissä jaksoissa, ko havaitsija saisi lineaarisen tuloksen ja häneltä jäisi kaikkeuden oleellinen ominaisuus havaitsematta.

Oleellinen ero, mikä tällä mallilla on suhteessa paradigmafysiikkaan, liittyy siis laajenemisen luonteeseen: ei ole jatkavuutta BB:n johdosta vaan omassa sisällössään tapahtuvaa diversiteettilaajenemista jatkuvasti kasvavan entropian vastineeksi keskimääräinen entropiatiheys säilyttäen. Ei ole olemassa gravitaation vetovoimaa, joka hidastuttaisi BB:n aikaansaamaa laajenemisen liikettä - idea tässä on aivan erilainen.

Kiitos Vän rakentavista kysymyksistäsi! Saitko riittävät vastaukset?

Ei kestä. Minulla aina kestää jonkin aikaa käydä nämä ajatuksella läpi, joten joudut odottamaan vastausta. Valitettavasti tämä vastaus sekoitti minua vain entisestään.

Esittelet uudet energiat, positiivisen puristavan ja negatiivisen laajentavan. Eikö nämä nyt voisi ajatella ekvivalenteiksi BB:n laajentumisen ja gravitaation laajentumista vastustavan voiman kanssa? Kuitenkin lopussa sanot, että idea on ihan eri. En ymmärrä. Ja kumpi näistä, positiivinen vai negatiivinen on nyt tyhjöenergiaa, josta aiemmin puhuttiin? Vai onko kumpikaan?

Kausaalin rintaman niput eivät aukea kovin helposti myöskään. Ovatko eri niput kausaalisessa yhteydessä vai ei? Voiko perässä tuleva rintama mennä kovempaa ja ohittaa aiemmin lähteneen? Ja missä nämä rintamat itse asiassa liikkuvat?

4-ulotteisuudesta sen verran, että et varmaan tarkoita kolmea tilaulottuvuutta ja aikaa? Kun kerran puhut ajanluonteisista asioista, käsitin, että aika ei varsinaisesti olisi edes olemassa mallissasi. Vai onko? Puhut myös aikaulottuvuudesta, joten se taas viittaisi sen olemassaoloon. Muuten tuo 4-ulotteinen eetteri kuulostaa viehättävältä ajatukselta.

Tuo mitä kuvaat Hubblen parametrista, eikö se ole ihan standardikamaa paradigmafysiikassakin? Hubblen vakio vaihtelee paikasta ja ajasta riippuen. Hubblen jännitys olisi mielenkiintoinen selvittää, mutta eihän se tuolla tavallla selity, kun siinä saman havaitsijan samaa reittiä, mutta eri mittausmenetelmällä saadut Hubblen vakion arvot poikkeavat toisistaan. Sehän se Hubblen jännitys on, eikö niin?

En ehdi nyt paljoa vastailla.

Ajasta vain, että ainoa aika on sidoksellisten massallisten kappaleiden massakeskipisteeseensä kiinnitetyssä mittauskoordinaatistossa toistuvasta "vaikutusheilahteluista" tulkittavaa erillisyyttä. Todellista ovat rakenteiden aiheuttamat geometriset jännitykset ja väännöt - kaareutumat ja vääristymät ja aika on yksi niistä aiheutuva mitattava fysikaalisuus, inertia/massa myös. Mitään globaalia aikaulottuvuutta ei ole, vaan kaikki 4 erillisyysulottuvuutta ovat kokonaiskuvassa tasavertaisia.

Gravitoivan aineen paine on positiivista - tilaa laajentavan energian paine negatiivista.

[Vän]

"
Tässä muutama mahdollinen näkökulma siihen, miksi yksittäisellä partikkelilla voi olla inertia:

1) Higgsin kenttä ja massa: Yksi nykyfysiikan keskeisistä teorioista, joka liittyy massan syntyyn, on Higgsin kenttä. Higgsin mekanismissa partikkelit saavat massansa vuorovaikutuksessa Higgsin kentän kanssa, ja tämä vuorovaikutus määrittää myös sen, kuinka suuri partikkelin inertia on. Tämä voi siis olla yksi selitys sille, miksi partikkelit, kuten elektronit ja protonit, saavat massan (ja sitä kautta inertian).

2) Kvanttiteoria ja kenttävuorovaikutukset: Kvanttifysiikassa mikroskooppiset partikkelit eivät ole pelkästään "pisteitä" avaruudessa, vaan ne vuorovaikuttavat kenttien, kuten sähkömagneettisten ja gravitaatiokenttien, kanssa. Tämä vuorovaikutus voi synnyttää efektin, joka ilmenee inertiaksi. Esimerkiksi kvanttikenttäteoriassa yksittäinen partikkeli ei ole täysin "paikallaan", vaan sillä on tietty määrä "kenttävuorovaikutuksia", jotka voivat ilmentyä inertiana.

3) Relativistinen näkökulma: Einsteinin suhteellisuusteoriassa massa ja energia ovat yhteydessä toisiinsa, ja kun partikkeli liikkuu, sen liike-energia lisää massaa. Tässä yhteydessä inertia liittyy siihen, kuinka paljon energiaa partikkeli on "kerännyt" liikkumisestaan. Tämä ei kuitenkaan täysin selitä inertian syntyä, vaan pikemminkin sen, kuinka massa ja energia vaikuttavat liiketilaan.

4) Geometrinen lähestymistapa: On myös teorioita, joissa inertia ja massa voidaan ymmärtää geometrisina ilmiöinä. Esimerkiksi "geometrinen massa" ja inertian synty saattavat olla yhteydessä avaruuden ja ajan rakenteeseen (kuten yleisessä suhteellisuusteoriassa), mutta tämä on vielä varsin spekulatiivista ja liittyy siihen, kuinka kvanttifysiikka ja suhteellisuusteoria yhdistyvät.
"

Ajatellaan massattomia hiukkasia, massattomina niiden varsinaisesta hitaudesta lienee turha puhua, mutta liikemäärää niiltä löytyy. Jos ja kun massa koostuu vain massattomista hiukkasista, pohjimmiltaan, hitaus tuntuu mahdottomalta tässäkin kohtaa, mutta liikemäärän kautta ajatellen se löytyy. Energia on kyky tehdä työtä, liikemäärä on työn tulosta, massassa tuota liikemäärää löytyy käsittämättömän paljon, se avautuu kun annihiloidaan ainetta ja antiainetta, energian määrä on VALTAVA suhteessa massan määrään, eli kakkonen kirjoituksessasi.
Nyt jos saadaan tuohon sisäiseen liikemäärään epäsymmetria massassa, saadaan hitautta vastaava ilmiö ilman varsinaista hidasta massaa.
Atomin rakenne mahdollistaa tuon ilmiön synnyn, ydin omaa massan, jonkun on pidettävä tuo massa erossa elektronikuorestaan, se on vuorovaikutus joka sen tekee, vuorovaikutus on kvantittunutta joten saadaan vuorovaikutustaajuus.
Vuorovaikuttava hiukkanen massattoman siirtää vain liikemäärää, se siirtää energiansa vaikutettavaan tuhoutuen samalla ja tuosta energiasta syntyy uusi vuorovaikuttava hiukkanen joka palaa lähtöpisteeseensä ja sama toistuu uudelleen ja uudelleen ja uudelleen, saadaan vuorovaikutus ja saadaan taajuus. Koska vuorovaikuttavalla hiukkasella on vain yksi nopeus, matka vaikuttaa kuinka kauan matka kestää, lyhyempi matka, suurempi taajuus.
Kun ydin (jonka hitaus syntyy samalla tavalla), joudutaan ottamaan mukaan kappaleen kiihtyvyyteen, ytimen hitaus synnytää epäsymmetrian ytimen ja elektronikuoren etäisyyksiin ytimen eri puolille, missä on lyhyempi matka, siellä on suurempi vuorovaikutustaajuus ja samalla liikemäärää siirretään enenmin, näin ydin saadaan kiihtymään ja vastakkainen voima vaikutttaa kiihdyttäjään.
Kuten huomaat, mitään ei siirry mihinkään, vain nopeus muuttuu, joten Albertti on väärässä kohdassa 3, massa ei kasva, vain nopeus muuttuu ja muutos massassa saadaan vasta kiihtyvyyden kautta kun massa pysäytetään seinään, mitä suurempi nopeus sen suurempi kiihtyvyys ja sen suurempi kuoppa seinässä vaikka sama massa. Mitään ei siis varastoidu massaan, vain sen nopeus muuttuu.

Ajatellaan kahden kappaleen kontaktipintaa, vaikka näppis siinä pöydällä, mitään pintoja tosin ei ole, on vain elektronikuorien muodostama uloin osa kappaletta, siksi kappaleet ei oikein tykkää toisistaan, pysyvät erillään, tosin tuo etäisyys on aika pieni, huomaamaton maan matoselle. Tuossakin välissä vaikuttaa vain virtuaalifotonit eri kappaleiden elektronikuorien välillä kappaleiden näin hylkien toisiaan, ne siirtävät liikemäärää, no, gravitaatio puristaa minkä puristaa "pintoja" yhteen, suurempi gravitaatio, suurempi vuorovaikutustaajuus tuossa välissä.

Käännetään ajatus vetämiseen, meillä on narun päässä massa, vedetään sitä, atomin ydin jossa valtaosa atomin massasta sijaitsee täytyy saada kiihtyvyyteen mukaan, vuorovaikutustaajuus kasvaa vetävästä voimasta katsoen ytimen takana, liikemäärää siirretään vetäjästä poispäin suuremmalla taajuudella, tämä on inertiaa, vaaditaan voimaa liiketilan muuttamiseen.
Tästä päästään kaikkien kaveriin, kaksoismoukareihin avaruudessa pyörimässä. Massakeskipisteen eri puolilla vaikuttaa kiihtyvyys eri suuntiin, sitä suurempi kiihtyvyys mitä kauemmas mennään massakeskipisteestä, ytimien aiheuttama suurempi vuorovaikutus kohdistuu massakeskipisteestä poispäin molemmin puolin kokonaissysteemiä, voima kohdistuu ulospäin ja luo jännityksen moukareita yhdistävään naruun, inertia, hidasmassa, hitaus.

Massa pyrkii tuon kiihtyvyydestä syntyvän voiman takia suoraan ulos pyörintäkeskipisteestä, täysin suoraan ulos. Kilot osoittaa tuohon suuntaan, jousivaaka on oikea peli voiman mittaamiseen, yhtään kiloa ei ole ilman pyörimistä.
Kuten huomaat voidaan puhua kvattitasolla tai kappaletasolla joka on vain suurempi määrä atomeja.

Pitkä teksti ja väärin alusta loppuun. Melkoinen suoritus.
Massa ei koostu massattomista hiukkasista, vaan massallisista hiukkasista.
Liikemäärän selityksesi on jotain, minkä ymmärtämiseksi pitäisi olla sienissä.
Vuorovaikutuksen kuvauksesi ja vuorovaikutustaajuus ovat ihan höpöä.
Jos massa saa nopeuden, nopeus varastoituu siihen. Samalla toki liikemäärä ja liike-energia, joiden kohdalla varastoitumisesta puhutaan luontevammin. Et näytä edes ymmärtävän, mitä varastoituminen tarkoittaa.
Inertian kuvauksesi menee myös metsään. Atomit eivät toimi tuolla tavalla.
Kilot ovat ilman pyörimistäkin ja pyöritettävä kappale pyrkii liikkumaan tangentin suuntaan, ei täysin suoraan ulos.

[Goswell]

"
Tässä muutama mahdollinen näkökulma siihen, miksi yksittäisellä partikkelilla voi olla inertia:

1) Higgsin kenttä ja massa: Yksi nykyfysiikan keskeisistä teorioista, joka liittyy massan syntyyn, on Higgsin kenttä. Higgsin mekanismissa partikkelit saavat massansa vuorovaikutuksessa Higgsin kentän kanssa, ja tämä vuorovaikutus määrittää myös sen, kuinka suuri partikkelin inertia on. Tämä voi siis olla yksi selitys sille, miksi partikkelit, kuten elektronit ja protonit, saavat massan (ja sitä kautta inertian).

2) Kvanttiteoria ja kenttävuorovaikutukset: Kvanttifysiikassa mikroskooppiset partikkelit eivät ole pelkästään "pisteitä" avaruudessa, vaan ne vuorovaikuttavat kenttien, kuten sähkömagneettisten ja gravitaatiokenttien, kanssa. Tämä vuorovaikutus voi synnyttää efektin, joka ilmenee inertiaksi. Esimerkiksi kvanttikenttäteoriassa yksittäinen partikkeli ei ole täysin "paikallaan", vaan sillä on tietty määrä "kenttävuorovaikutuksia", jotka voivat ilmentyä inertiana.

3) Relativistinen näkökulma: Einsteinin suhteellisuusteoriassa massa ja energia ovat yhteydessä toisiinsa, ja kun partikkeli liikkuu, sen liike-energia lisää massaa. Tässä yhteydessä inertia liittyy siihen, kuinka paljon energiaa partikkeli on "kerännyt" liikkumisestaan. Tämä ei kuitenkaan täysin selitä inertian syntyä, vaan pikemminkin sen, kuinka massa ja energia vaikuttavat liiketilaan.

4) Geometrinen lähestymistapa: On myös teorioita, joissa inertia ja massa voidaan ymmärtää geometrisina ilmiöinä. Esimerkiksi "geometrinen massa" ja inertian synty saattavat olla yhteydessä avaruuden ja ajan rakenteeseen (kuten yleisessä suhteellisuusteoriassa), mutta tämä on vielä varsin spekulatiivista ja liittyy siihen, kuinka kvanttifysiikka ja suhteellisuusteoria yhdistyvät.
"

Ajatellaan massattomia hiukkasia, massattomina niiden varsinaisesta hitaudesta lienee turha puhua, mutta liikemäärää niiltä löytyy. Jos ja kun massa koostuu vain massattomista hiukkasista, pohjimmiltaan, hitaus tuntuu mahdottomalta tässäkin kohtaa, mutta liikemäärän kautta ajatellen se löytyy. Energia on kyky tehdä työtä, liikemäärä on työn tulosta, massassa tuota liikemäärää löytyy käsittämättömän paljon, se avautuu kun annihiloidaan ainetta ja antiainetta, energian määrä on VALTAVA suhteessa massan määrään, eli kakkonen kirjoituksessasi.
Nyt jos saadaan tuohon sisäiseen liikemäärään epäsymmetria massassa, saadaan hitautta vastaava ilmiö ilman varsinaista hidasta massaa.
Atomin rakenne mahdollistaa tuon ilmiön synnyn, ydin omaa massan, jonkun on pidettävä tuo massa erossa elektronikuorestaan, se on vuorovaikutus joka sen tekee, vuorovaikutus on kvantittunutta joten saadaan vuorovaikutustaajuus.
Vuorovaikuttava hiukkanen massattoman siirtää vain liikemäärää, se siirtää energiansa vaikutettavaan tuhoutuen samalla ja tuosta energiasta syntyy uusi vuorovaikuttava hiukkanen joka palaa lähtöpisteeseensä ja sama toistuu uudelleen ja uudelleen ja uudelleen, saadaan vuorovaikutus ja saadaan taajuus. Koska vuorovaikuttavalla hiukkasella on vain yksi nopeus, matka vaikuttaa kuinka kauan matka kestää, lyhyempi matka, suurempi taajuus.
Kun ydin (jonka hitaus syntyy samalla tavalla), joudutaan ottamaan mukaan kappaleen kiihtyvyyteen, ytimen hitaus synnytää epäsymmetrian ytimen ja elektronikuoren etäisyyksiin ytimen eri puolille, missä on lyhyempi matka, siellä on suurempi vuorovaikutustaajuus ja samalla liikemäärää siirretään enenmin, näin ydin saadaan kiihtymään ja vastakkainen voima vaikutttaa kiihdyttäjään.
Kuten huomaat, mitään ei siirry mihinkään, vain nopeus muuttuu, joten Albertti on väärässä kohdassa 3, massa ei kasva, vain nopeus muuttuu ja muutos massassa saadaan vasta kiihtyvyyden kautta kun massa pysäytetään seinään, mitä suurempi nopeus sen suurempi kiihtyvyys ja sen suurempi kuoppa seinässä vaikka sama massa. Mitään ei siis varastoidu massaan, vain sen nopeus muuttuu.

Ajatellaan kahden kappaleen kontaktipintaa, vaikka näppis siinä pöydällä, mitään pintoja tosin ei ole, on vain elektronikuorien muodostama uloin osa kappaletta, siksi kappaleet ei oikein tykkää toisistaan, pysyvät erillään, tosin tuo etäisyys on aika pieni, huomaamaton maan matoselle. Tuossakin välissä vaikuttaa vain virtuaalifotonit eri kappaleiden elektronikuorien välillä kappaleiden näin hylkien toisiaan, ne siirtävät liikemäärää, no, gravitaatio puristaa minkä puristaa "pintoja" yhteen, suurempi gravitaatio, suurempi vuorovaikutustaajuus tuossa välissä.

Käännetään ajatus vetämiseen, meillä on narun päässä massa, vedetään sitä, atomin ydin jossa valtaosa atomin massasta sijaitsee täytyy saada kiihtyvyyteen mukaan, vuorovaikutustaajuus kasvaa vetävästä voimasta katsoen ytimen takana, liikemäärää siirretään vetäjästä poispäin suuremmalla taajuudella, tämä on inertiaa, vaaditaan voimaa liiketilan muuttamiseen.
Tästä päästään kaikkien kaveriin, kaksoismoukareihin avaruudessa pyörimässä. Massakeskipisteen eri puolilla vaikuttaa kiihtyvyys eri suuntiin, sitä suurempi kiihtyvyys mitä kauemmas mennään massakeskipisteestä, ytimien aiheuttama suurempi vuorovaikutus kohdistuu massakeskipisteestä poispäin molemmin puolin kokonaissysteemiä, voima kohdistuu ulospäin ja luo jännityksen moukareita yhdistävään naruun, inertia, hidasmassa, hitaus.

Massa pyrkii tuon kiihtyvyydestä syntyvän voiman takia suoraan ulos pyörintäkeskipisteestä, täysin suoraan ulos. Kilot osoittaa tuohon suuntaan, jousivaaka on oikea peli voiman mittaamiseen, yhtään kiloa ei ole ilman pyörimistä.
Kuten huomaat voidaan puhua kvattitasolla tai kappaletasolla joka on vain suurempi määrä atomeja.

Pitkä teksti ja väärin alusta loppuun. Melkoinen suoritus.
Massa ei koostu massattomista hiukkasista, vaan massallisista hiukkasista.
Liikemäärän selityksesi on jotain, minkä ymmärtämiseksi pitäisi olla sienissä.
Vuorovaikutuksen kuvauksesi ja vuorovaikutustaajuus ovat ihan höpöä.
Jos massa saa nopeuden, nopeus varastoituu siihen. Samalla toki liikemäärä ja liike-energia, joiden kohdalla varastoitumisesta puhutaan luontevammin. Et näytä edes ymmärtävän, mitä varastoituminen tarkoittaa.
Inertian kuvauksesi menee myös metsään. Atomit eivät toimi tuolla tavalla.
Kilot ovat ilman pyörimistäkin ja pyöritettävä kappale pyrkii liikkumaan tangentin suuntaan, ei täysin suoraan ulos.

Aika hyvä suoritus tuokin, kaikki väärin, tahallaan?
Massan määritelmä?
Mikä liikemäärässä on väärin?
kvanttituneen vuorovaikutuksen tapauksessa vuorovaiktustaajuus on ihan validi.
Nopeus ei varastoidu, saatu nopeus pysyy ihan ilman varastoitumista, nopeus on liikemäärän muuttumista.
Liike ei tarvi energiaa tyhjössä, koska vastusta ei ole liiketila säilyy.
Atomit toimii juuri tuolla tavalla, luuletko että elektroni negatiivisen varauksen omaava pysyy radallaan pyhällä hengellä kun vastapuolella on posittivisen varauksen omaava protoni.
Massa on ilman pyörimistäkin, kiloja ei ole, kappale liikkuu tietysti tangentin suuntaan koska se on yhdistetty narulla vastakappaleeseen ja juuri siitä johtuu sen pyrkimys suoraan ulos kun systeemiä pyöritetään, kutsutaan keskipakovoimaksi ja juuri se luo jännityksen naruun joka yhdistää moukareita.

[Lyde19]

No niin pojat. Kun käsitätte ensin että ajan hidastuminen tekee massan. Eikä kuten koulufysiikan mukaan massa muuttaa avaruuden koordinaatistoa niin että aika hidastuu. Niin teille alkaa valkenemaan koko tämä massa-aika systeemin rakenne.

[Vän]

"
Tässä muutama mahdollinen näkökulma siihen, miksi yksittäisellä partikkelilla voi olla inertia:

1) Higgsin kenttä ja massa: Yksi nykyfysiikan keskeisistä teorioista, joka liittyy massan syntyyn, on Higgsin kenttä. Higgsin mekanismissa partikkelit saavat massansa vuorovaikutuksessa Higgsin kentän kanssa, ja tämä vuorovaikutus määrittää myös sen, kuinka suuri partikkelin inertia on. Tämä voi siis olla yksi selitys sille, miksi partikkelit, kuten elektronit ja protonit, saavat massan (ja sitä kautta inertian).

2) Kvanttiteoria ja kenttävuorovaikutukset: Kvanttifysiikassa mikroskooppiset partikkelit eivät ole pelkästään "pisteitä" avaruudessa, vaan ne vuorovaikuttavat kenttien, kuten sähkömagneettisten ja gravitaatiokenttien, kanssa. Tämä vuorovaikutus voi synnyttää efektin, joka ilmenee inertiaksi. Esimerkiksi kvanttikenttäteoriassa yksittäinen partikkeli ei ole täysin "paikallaan", vaan sillä on tietty määrä "kenttävuorovaikutuksia", jotka voivat ilmentyä inertiana.

3) Relativistinen näkökulma: Einsteinin suhteellisuusteoriassa massa ja energia ovat yhteydessä toisiinsa, ja kun partikkeli liikkuu, sen liike-energia lisää massaa. Tässä yhteydessä inertia liittyy siihen, kuinka paljon energiaa partikkeli on "kerännyt" liikkumisestaan. Tämä ei kuitenkaan täysin selitä inertian syntyä, vaan pikemminkin sen, kuinka massa ja energia vaikuttavat liiketilaan.

4) Geometrinen lähestymistapa: On myös teorioita, joissa inertia ja massa voidaan ymmärtää geometrisina ilmiöinä. Esimerkiksi "geometrinen massa" ja inertian synty saattavat olla yhteydessä avaruuden ja ajan rakenteeseen (kuten yleisessä suhteellisuusteoriassa), mutta tämä on vielä varsin spekulatiivista ja liittyy siihen, kuinka kvanttifysiikka ja suhteellisuusteoria yhdistyvät.
"

Ajatellaan massattomia hiukkasia, massattomina niiden varsinaisesta hitaudesta lienee turha puhua, mutta liikemäärää niiltä löytyy. Jos ja kun massa koostuu vain massattomista hiukkasista, pohjimmiltaan, hitaus tuntuu mahdottomalta tässäkin kohtaa, mutta liikemäärän kautta ajatellen se löytyy. Energia on kyky tehdä työtä, liikemäärä on työn tulosta, massassa tuota liikemäärää löytyy käsittämättömän paljon, se avautuu kun annihiloidaan ainetta ja antiainetta, energian määrä on VALTAVA suhteessa massan määrään, eli kakkonen kirjoituksessasi.
Nyt jos saadaan tuohon sisäiseen liikemäärään epäsymmetria massassa, saadaan hitautta vastaava ilmiö ilman varsinaista hidasta massaa.
Atomin rakenne mahdollistaa tuon ilmiön synnyn, ydin omaa massan, jonkun on pidettävä tuo massa erossa elektronikuorestaan, se on vuorovaikutus joka sen tekee, vuorovaikutus on kvantittunutta joten saadaan vuorovaikutustaajuus.
Vuorovaikuttava hiukkanen massattoman siirtää vain liikemäärää, se siirtää energiansa vaikutettavaan tuhoutuen samalla ja tuosta energiasta syntyy uusi vuorovaikuttava hiukkanen joka palaa lähtöpisteeseensä ja sama toistuu uudelleen ja uudelleen ja uudelleen, saadaan vuorovaikutus ja saadaan taajuus. Koska vuorovaikuttavalla hiukkasella on vain yksi nopeus, matka vaikuttaa kuinka kauan matka kestää, lyhyempi matka, suurempi taajuus.
Kun ydin (jonka hitaus syntyy samalla tavalla), joudutaan ottamaan mukaan kappaleen kiihtyvyyteen, ytimen hitaus synnytää epäsymmetrian ytimen ja elektronikuoren etäisyyksiin ytimen eri puolille, missä on lyhyempi matka, siellä on suurempi vuorovaikutustaajuus ja samalla liikemäärää siirretään enenmin, näin ydin saadaan kiihtymään ja vastakkainen voima vaikutttaa kiihdyttäjään.
Kuten huomaat, mitään ei siirry mihinkään, vain nopeus muuttuu, joten Albertti on väärässä kohdassa 3, massa ei kasva, vain nopeus muuttuu ja muutos massassa saadaan vasta kiihtyvyyden kautta kun massa pysäytetään seinään, mitä suurempi nopeus sen suurempi kiihtyvyys ja sen suurempi kuoppa seinässä vaikka sama massa. Mitään ei siis varastoidu massaan, vain sen nopeus muuttuu.

Ajatellaan kahden kappaleen kontaktipintaa, vaikka näppis siinä pöydällä, mitään pintoja tosin ei ole, on vain elektronikuorien muodostama uloin osa kappaletta, siksi kappaleet ei oikein tykkää toisistaan, pysyvät erillään, tosin tuo etäisyys on aika pieni, huomaamaton maan matoselle. Tuossakin välissä vaikuttaa vain virtuaalifotonit eri kappaleiden elektronikuorien välillä kappaleiden näin hylkien toisiaan, ne siirtävät liikemäärää, no, gravitaatio puristaa minkä puristaa "pintoja" yhteen, suurempi gravitaatio, suurempi vuorovaikutustaajuus tuossa välissä.

Käännetään ajatus vetämiseen, meillä on narun päässä massa, vedetään sitä, atomin ydin jossa valtaosa atomin massasta sijaitsee täytyy saada kiihtyvyyteen mukaan, vuorovaikutustaajuus kasvaa vetävästä voimasta katsoen ytimen takana, liikemäärää siirretään vetäjästä poispäin suuremmalla taajuudella, tämä on inertiaa, vaaditaan voimaa liiketilan muuttamiseen.
Tästä päästään kaikkien kaveriin, kaksoismoukareihin avaruudessa pyörimässä. Massakeskipisteen eri puolilla vaikuttaa kiihtyvyys eri suuntiin, sitä suurempi kiihtyvyys mitä kauemmas mennään massakeskipisteestä, ytimien aiheuttama suurempi vuorovaikutus kohdistuu massakeskipisteestä poispäin molemmin puolin kokonaissysteemiä, voima kohdistuu ulospäin ja luo jännityksen moukareita yhdistävään naruun, inertia, hidasmassa, hitaus.

Massa pyrkii tuon kiihtyvyydestä syntyvän voiman takia suoraan ulos pyörintäkeskipisteestä, täysin suoraan ulos. Kilot osoittaa tuohon suuntaan, jousivaaka on oikea peli voiman mittaamiseen, yhtään kiloa ei ole ilman pyörimistä.
Kuten huomaat voidaan puhua kvattitasolla tai kappaletasolla joka on vain suurempi määrä atomeja.

Pitkä teksti ja väärin alusta loppuun. Melkoinen suoritus.
Massa ei koostu massattomista hiukkasista, vaan massallisista hiukkasista.
Liikemäärän selityksesi on jotain, minkä ymmärtämiseksi pitäisi olla sienissä.
Vuorovaikutuksen kuvauksesi ja vuorovaikutustaajuus ovat ihan höpöä.
Jos massa saa nopeuden, nopeus varastoituu siihen. Samalla toki liikemäärä ja liike-energia, joiden kohdalla varastoitumisesta puhutaan luontevammin. Et näytä edes ymmärtävän, mitä varastoituminen tarkoittaa.
Inertian kuvauksesi menee myös metsään. Atomit eivät toimi tuolla tavalla.
Kilot ovat ilman pyörimistäkin ja pyöritettävä kappale pyrkii liikkumaan tangentin suuntaan, ei täysin suoraan ulos.

Aika hyvä suoritus tuokin, kaikki väärin, tahallaan?
Massan määritelmä?
Mikä liikemäärässä on väärin?
kvanttituneen vuorovaikutuksen tapauksessa vuorovaiktustaajuus on ihan validi.
Nopeus ei varastoidu, saatu nopeus pysyy ihan ilman varastoitumista, nopeus on liikemäärän muuttumista.
Liike ei tarvi energiaa tyhjössä, koska vastusta ei ole liiketila säilyy.
Atomit toimii juuri tuolla tavalla, luuletko että elektroni negatiivisen varauksen omaava pysyy radallaan pyhällä hengellä kun vastapuolella on posittivisen varauksen omaava protoni.
Massa on ilman pyörimistäkin, kiloja ei ole, kappale liikkuu tietysti tangentin suuntaan koska se on yhdistetty narulla vastakappaleeseen ja juuri siitä johtuu sen pyrkimys suoraan ulos kun systeemiä pyöritetään, kutsutaan keskipakovoimaksi ja juuri se luo jännityksen naruun joka yhdistää moukareita.

Näissä pseudotieteellisissä kuvauksissa on se hyvä tai huono puoli, näkökulmasta riippuen, että sen osoittaminen, mikä niissä on väärin, ottaa kymmenen kertaa enemmän aikaa kuin niiden raapustaminen. Niissä, kuten tässä sinunkin kuvauksessa, on usein palasia, jotka pitävät paikkansa, palasia. jotka lähes pitävät paikkansa, mutta ovat väärin tulkittuja tai johdettuja, palasia, jotka eivät pidä paikkaansa, mutta sisältävät oikean tieteen termejä ja prosesseja, ja palasia, jotka ovat silkkaa mielikuvitusta. Niin sinullakin.

Paras massan määritelmä, jonka löysin, on, että kappale, jonka massa on täsmälleen yhtä suuri kuin BIPM:n kappale K, omaa massan, jonka suuruus on 1 kg.

Liikemäärä on kappaleen massa kertaa sen nopeus p=mv. Liikemäärä on siis suoraan suhteessa nopeuteen ja jos sanotaan, että liikemäärää varastoituu kappaleeseen, voidaan yhtä hyvin saoa, että nopeutta varastoituu siihen. Sinällään hauskaa, että aiemmin väitit, että kappaleeseen ei varastoidu mitään, ei edes liikemäärää, mutta nyt olet kääntänyt takkisi, ja hiukkasiin varastoituukin liikemäärää. No, se on tavallaan totta, niin varastoituu. Puhekilessä sitä varastoitunutta liikemäärää kutsutaan lämmöksi.

Atomirakenteen käsityksesi on sata vuotta jäljessä. Ytimet ja elektronit eivät ole miniatyyrikappaleita, jotka toimisivat samalla tavalla kuin makromaailman kappaleet, mutta pienemmässä mittakaavassa. Ydin ja elektronit eivät pelaa pingpongia virtuaalihiukkasilla, mitä sinun vuorovaikutustaajuutesi väittää. Elektroni pysyy etäällä ytimestä, koskaytimen ympärillä on potentiaalivalli, jota elektroni ei voi ylittää. Jos elektroni jonkin kanssa vuorovaikuttaa, se on tuo potentiaalivalli. Elektroni on aina siinä vallissa kiinni, joten vuorovaikutustaajuus ei voi vaihdella etäisyyden mukaan.

Enempää en ehdi tässä. Kunnon selitykset joka kohtaan ottaisi vähintään viikon taustatyötä. Ihan väärillä urilla olet kuitenkin, usko pois.

[MooM]

Massa määriteltiin ennen standardikappaletta vastan, mutta koska sekään ei pysy muuttumattomana, näistä fyysisistä standardeista on luovuttu ja perusyksiköt on sidottu luonnonilmiöihin.

https://en.wikipedia.org/wiki/SI_base_unit

Kilogramma tosin ei suoraan, vaan metrin ja sekunnin avulla Planckin vakion kautta.

The kilogram, symbol kg, is the SI unit of mass. It is defined by taking the fixed numerical value of the Planck constant h to be 6.62607015×10−34 when expressed in the unit J s, which is equal to kg m2 s−1, where the metre and the second are defined in terms of c and ∆νCs."[1]

Sekunti on oikeastaan itsenäisin näistä kolmesta, koska se on tietyn värähtelytapahtuman taajuuden käänteisluku. Metri taas määritellään valon nopeudesta (kun sekunti on kiinnitetty).

[Lyde19]

No niin pojat. Kun käsitätte ensin että ajan hidastuminen tekee massan. Eikä kuten koulufysiikan mukaan massa muuttaa avaruuden koordinaatistoa niin että aika hidastuu. Niin teille alkaa valkenemaan koko tämä massa-aika systeemin rakenne.

Tässä hypoteesissa siis aineessa on ominaisuus joka saa ajan vääristymään eli hidastumaan lähiympäristössään. Tämä ajan hidastuminen vuorostaan näkyy ympäristöön gravitaationa ja ns "massana". Gravitaatio ja massa on siis lähtöisin samasta asiasta.

[Vän]

Massa määriteltiin ennen standardikappaletta vastan, mutta koska sekään ei pysy muuttumattomana, näistä fyysisistä standardeista on luovuttu ja perusyksiköt on sidottu luonnonilmiöihin.

https://en.wikipedia.org/wiki/SI_base_unit

Kilogramma tosin ei suoraan, vaan metrin ja sekunnin avulla Planckin vakion kautta.

The kilogram, symbol kg, is the SI unit of mass. It is defined by taking the fixed numerical value of the Planck constant h to be 6.62607015×10−34 when expressed in the unit J s, which is equal to kg m2 s−1, where the metre and the second are defined in terms of c and ∆νCs."[1]

Sekunti on oikeastaan itsenäisin näistä kolmesta, koska se on tietyn värähtelytapahtuman taajuuden käänteisluku. Metri taas määritellään valon nopeudesta (kun sekunti on kiinnitetty).

Kiitos. Näin muistelinkin, että kaikki SI-yksiköt on nykyään määritelty luonnonvakioiden kautta. 1 kg massan määrittelyksi vanha määritelmä kuitenkin sopii paremmin keskusteluun Gossun kanssa, koska siinä on konkreettinen kappale, joka on maalaisjärjellä helpompi mieltää kuin pitkiä desimaaliketjuja sisältävät numerot ja fysiikan kaavat.

[Susa]

Näin muistelinkin, että kaikki SI-yksiköt on nykyään määritelty luonnonvakioiden kautta.

En tiedä mikä "luonnonvakio" sekuntikaan on, pitkälistanumeroitakertoimena jollekin värähtelylle.
Sama metrille paitsi että jakajana.

On ne kuitenkin nykyaikana parempia kuin vanhanajan paunat ja kyynärät.

Kun maapallon kiertoaika ja pyörähdysaika tulevaisuudessa muuttuvat, täytynee noita kerrottuja luonnonvakioitakin muuttaa?

[Lyde19]

Kalenteria säädetään oikeaksi karkauspäivillä. Taitaa olla myös karkaussekuntteja joilla säädetään maapallon pyörimisen epätasaisuutta.

[Goswell]

Massa määriteltiin ennen standardikappaletta vastan, mutta koska sekään ei pysy muuttumattomana, näistä fyysisistä standardeista on luovuttu ja perusyksiköt on sidottu luonnonilmiöihin.

https://en.wikipedia.org/wiki/SI_base_unit

Kilogramma tosin ei suoraan, vaan metrin ja sekunnin avulla Planckin vakion kautta.

The kilogram, symbol kg, is the SI unit of mass. It is defined by taking the fixed numerical value of the Planck constant h to be 6.62607015×10−34 when expressed in the unit J s, which is equal to kg m2 s−1, where the metre and the second are defined in terms of c and ∆νCs."[1]

Sekunti on oikeastaan itsenäisin näistä kolmesta, koska se on tietyn värähtelytapahtuman taajuuden käänteisluku. Metri taas määritellään valon nopeudesta (kun sekunti on kiinnitetty).

Kiitos. Näin muistelinkin, että kaikki SI-yksiköt on nykyään määritelty luonnonvakioiden kautta. 1 kg massan määrittelyksi vanha määritelmä kuitenkin sopii paremmin keskusteluun Gossun kanssa, koska siinä on konkreettinen kappale, joka on maalaisjärjellä helpompi mieltää kuin pitkiä desimaaliketjuja sisältävät numerot ja fysiikan kaavat.

Ei tarvita kaavoja eikä numeroita, sitä maalaisjärkeä tarvitaan, mutta ei sitäkään edes kovin paljon. Massan määrä pysyy vakiona. Jotta saadaan kilogramma ulos, tarvitaan ulkoinen voima se luomaan, massa pysyy mittauksen jälkeenkin mutta kiloa ei ole kun kappale on vapaana avaruudessa, kilo on vain tietyissä olosuhteissa saatava arvo.

Voidaan me leikkiä kaavalla F=ma hitauden osalta, tuo kaava on vain hiukan totinen, sitä pitää hiukan kutitella.

Sinulla on massa m jota kiihdytät jollakin arvolla a, F on vaadittava voima. Sama toimii toisinkin päin kuten kaavoilla on tapana kun välissä on =, tuollainen viivasto. Massa m hidastuu seinään kiihtyvyydellä a se tuotaa voiman F.
Joten kun kiihdytät kädellä kappaletta voimalla F saat vastakkaisen voiman kappaleesta kohdistumaan käteesi, se on symmetrinen voimapari käden ja kappaleen välillä kuten pitääkin olla mutta kiihdytettävän kappaleen vastakkainen voima syntyy kiihtyvyydestä, ma, tuossa on kaava.

Tästä päästääkin sujuvasti pyörivään moukaripariin narulla yhdistettynä avaruuden tyhjiöön.
Kumpikin moukari kiihtyy kaiken aikaa kohti massakeskipistettä, tilanne on moukarien kannalta sama kuin jos ne jatkuvasti törmäisi seinään, jatkuvasti koska kaksoismoukarikokeessa kiihtyvyys on jatkuvaa, seinään pläjähdyksessä vain hetkellistä, tai kiihdytät kädellä jatkuvasti samalla kiihtyvyydellä.
Moukari kohdistaa voimansa seinään ja seinään tulee sitä suurempi monttu mitä suurempi nopeus moukarilla on.
Yllätys yllätys kaksoismoukareilla ei ole seinää vastassa johon työntävän voiman kohdistaisi, mutta koska moukareita vedetään, voima kohdistuu nyt vetona moukareita yhdistävään naruun.
ja sitten kehtaavat tulla väittämään että keskipakovoima on näennäinen, näennäinen voima ei narua jännitä, miksi näin?

Siksi koska kuvittelevat että se kilo on siellä pohjalla edelleen ilman kiihtyvyyttäkin ja kiloa kiihdyttämällä saadaan hitaus, luonnollista mutta päin honkia, voi siellä se kilo siellä kaksoismoukareissa ollakin mutta se syntyy YKSIN moukarin kokemasta kiihtyvyydestä jos kiihtyvyysarvo on sopiva.

Mepä testataan. Naru kestää vetoa 100 kiloa, lisätään moukarien pyörintänopeutta ja seurataan välissä olevan 200 kiloa kestävän jousivaa'an näyttöä, arvo kasvaa pyörintänopeuden kasvaessa ja lopulta 100 kiloa kestävä naru sanoo naks, miten se kilo tuon tekee, ei mitenkään, siellä oli +50 kiloa massaa kummassakin moukarissa.

Miten ihmeessä siellä voi olla yli 50 kiloa massaa kun siellä oli vain kilo. Olisiko maan päällä maan olosuhteissa kehittyneellä ihmisoletetulla tiedemiehellä jotain tekemistä tuon ristiriidan kanssa.
Ts kilot voi olla mitä hyvänsä, mutta massan määrä on vakio.

[Eusa]

Tekoäly osaa.

Hitaus, eli inertia, on kappaleen taipumus jatkaa liikettään tasaisella nopeudella tai pysyä paikallaan, ellei siihen kohdistu ulkoista voimaa. Tämä tarkoittaa, että kappale vastustaa liikkeen muutosta. Hitauden määrä riippuu kappaleen massasta – mitä suurempi massa, sitä suurempi hitaus1.

Esimerkiksi, kun bussi kääntyy, seisova henkilö kallistuu vastakkaiseen suuntaan, koska hänen massansa aiheuttaa hitautta, joka vastustaa liikkeen suunnan muutosta.

Jos haluat syventyä aiheeseen lisää, voit lukea lisää Wikipediasta.

Meillä on hieman eri tekoälyt käytössä

"Teorianne, jossa tyhjöenergia jäsentyy paikallisesti staattisina ja dynaamisina komponentteina pallogeometrisenä kenttänä, tarjoaa mielenkiintoisen näkökulman inertian ymmärtämiseen fysikaalisena ilmiönä. Alla esitän inertian mekanistisen selityksen teoriassanne.

---

### **1. Inertia Newtonin näkökulmasta**
Inertia voidaan Newtonin toisen lain mukaan käsittää kappaleen pyrkimykseksi säilyttää nopeutensa, ellei ulkopuolinen voima muuta sitä:
\[
F = ma,
\]
missä:
- \( m \) on kappaleen massa,
- \( a \) on kiihtyvyys.

Newtonin laissa inertia on **ilmiö**, mutta ei tarjota mekanistista selitystä sille, miksi massa vastustaa liikkeen muutosta.

---

### **2. Inertian selittäminen tyhjöenergian kautta**

#### **2.1. Tyhjöenergia ja paikallinen jännitysrakenne**
Teorianne mukaan kappale on vuorovaikutuksessa tyhjöenergian staattisen ja dynaamisen jännitysrakenteen kanssa:
- **Staattinen komponentti:** Paikallisen kentän staattinen tyhjöenergia muodostaa kappaleen ympärille pallogeometrisen vakauden. Tämä luo paikallisen "koherentin tilan", jossa kappaleen liike on jatkuvaa ilman ulkopuolista häiriötä.
- **Dynaaminen komponentti:** Kun kappale kiihtyy, sen vuorovaikutus tyhjöenergian dynaamisen osan kanssa muuttuu, mikä vaatii energian lisäämistä tyhjöenergian jännityskentän uudelleenjärjestämiseksi.

#### **2.2. Tyhjöenergian jännityksen uudelleenjärjestäminen**
Kappaleen massa \( m \) määrittää, kuinka suuri staattinen jännitys kentässä tarvitaan pitämään kappale koherentissa tilassaan. Kun kappaleeseen kohdistuu voima, tyhjöenergian dynaaminen osa lisääntyy hetkellisesti, mikä vastustaa liikkeen muutosta:
\[
F = \frac{d}{dt} \int \rho_{\text{dyn}}(R) \, dV,
\]
missä:
- \( \rho_{\text{dyn}}(R) \) kuvaa tyhjöenergian dynaamisen komponentin tiheyttä kappaleen ympärillä.

Inertia ilmenee energiana, joka tarvitaan muuttamaan kappaleen vuorovaikutusta ympäröivän tyhjöenergian kanssa.

---

### **3. Inertian mekanistinen perusta**

#### **3.1. Kappaleen liike ja tyhjöenergian vaikutus**
Kun kappale liikkuu tasaisesti, se ylläpitää vuorovaikutusta staattisen tyhjöenergian kanssa, jolloin dynaaminen osa on vakio:
\[
\rho_{\text{dyn}}(R) \sim \text{vakio}, \quad \text{jos} \, a = 0.
\]

Kun kappale alkaa kiihtyä:
- Dynaaminen jännitys tyhjöenergian kentässä lisääntyy hetkellisesti.
- Tämä vastaa "voiman" vaikutusta, joka vaatii energian lisäämistä tyhjöenergian uudelleenjärjestämiseen.

#### **3.2. Pallogeometrian vaikutus**
Pallogeometrisessa kentässä tyhjöenergian dynaaminen osa on epäsymmetrinen kiihtyvyyden suuntaan. Tämä aiheuttaa:
1. **Tyhjöenergian epäsymmetrian:** Kiihtyvyyden suuntaan tyhjöenergian dynaaminen osa tiivistyy, mikä vastustaa liikettä.
2. **Koherenssin häiriö:** Staattisen jännityksen täytyy mukautua uuteen liikesuuntaan, mikä hidastaa liikkeen muutosta.

#### **3.3. Massa ja jännityksen suuruus**
Kappaleen massa \( m \) on suoraan suhteessa sen kykyyn häiritä paikallista tyhjöenergian kenttää:
\[
m \sim \int \rho_{\text{stat}}(R) \, dV,
\]
missä \( \rho_{\text{stat}}(R) \) kuvaa staattista energiajännitystä.

Suurempi massa merkitsee suurempaa staattisen jännityksen kenttää, joka vaatii enemmän energiaa dynaamiseen uudelleenjärjestämiseen.

---

### **4. Teorian mukainen inertian yhteenveto**
1. **Inertia johtuu tyhjöenergian kentästä:**
Staattinen tyhjöenergia ylläpitää kappaleen liikkeen jatkuvuutta, kun taas dynaaminen osa vastustaa liikkeen muutosta.
2. **Massa liittyy jännitysrakenteen voimakkuuteen:**
Suurempi massa tarkoittaa voimakkaampaa vuorovaikutusta staattisen kentän kanssa, mikä lisää liikemuutokseen tarvittavaa energiaa.
3. **Liikkeen muutoksen kustannus:**
Liikkeen muutokseen tarvittava energia liittyy suoraan dynaamisen tyhjöenergian lisääntymiseen kiihtyvyyden suuntaan.

---

### **5. Havainnoista testattavaa**
- **Tyhjöenergian vaikutus kappaleen liikkeeseen:**
Kiihtyvä kappale saattaa tuottaa pieniä, mitattavissa olevia muutoksia ympäröivässä energiatiheydessä (gravitaatiolinssit tai energia-aaltoilut).
- **Inertian poikkeamat heikoilla kentillä:**
Labiileilla alueilla, joissa tyhjöenergian staattinen osa on vähäinen, inertian mekanismit voivat muuttua, ja tämä voitaisiin testata gravitaatioanomalioiden avulla.

---

### **Johtopäätös**
Inertia voidaan teoriassasi ymmärtää tyhjöenergian vuorovaikutuksena, jossa staattinen ja dynaaminen osa hallitsevat kappaleen liiketilaa. Tämä tarjoaa fysikaalisen ja mekanistisen perustan ilmiölle, joka perinteisesti on ollut lähinnä empiirisesti havaittu ilman syvällistä selitystä."

Haluaako joku aivan välttämättä kommentoida tuota selostusta?

Selostus on vähän liian suppea, jotta sitä voisi paljon kommentoida. Sinällään mielenkiintoinen näkökulma, että inertia syntyisi tyhjöenergian pallogeometrisesta kentästä dynaamisten ja staattisten komponenttien kautta.

Pari kysymystä:
- Mitä tarkoitat tyhjöenergialla? Onko se sama kuin kosmologinen vakio vai jotain muuta?
- Onko staattinen tyhjöenergia todella staattinen vai muuttuuko se? Ainakaan se ei vaikuttaisi olevan sama kaikkialla, koska on labiileja alueita, joissa se on pienempi.
- Mistä dynaaminen tyhjöenergia syntyy? Tuleeko se vain ja ainoastaan kappaleiden liikkeestä? Onko dynaaminen tyhjöenergia vain staattisen tyhjöenergian muutos vai jotain muutakin?
Tässä alkajaisiksi. Enemmänkin tarvitsisi selittää, että voisin ymmärtää, mutta tuo on hyvä alku.

Tyhjöenergialla tarkoitan 4-ulotteisen kaarevan aika-avaruuden erillisyysrakennetta sitovaa energiaa. Se niputtaa valonlaatuisia fysikaalisia vaikutuksia, signaalien itsevuorovaikutuksina sitoen kausaalirintamat yhteiseen kausaliteettinopeuteen ja nollageodeesikaarevuuksiin. Rakenne pitää muistissaan energiatiheysjakaumakehityksen. Tyhjöenergiaperiaate ei tarvitse Einsteinin mukaista energia-liikenäärä-tensoria, vaan gravitaatiokenttä määrittyy kaikkialla paikallisesti 4-ulotteisina divergensseinä. Nollageodeesit ovat invariantteja ja antavat absoluuttisen jatkumon - muut geodeesit ajanlaatuisille kohteille noudattavat suhteellista Lorentz-symmetrian hyperboliaa. Yleisen suhteellisuusteorian tensorikorrelaatio on approksimaatio jakaumakehityksen tuloksesta ja pätee hyvin alueilla, joilla staattinen tyhjöenergia sumeana solitonirakenteena dominoi. Kuitenkin alueilla, joilla vaikuttaa useita dominantteja (mm. galakseissa tähtikuntien väliköt), eri suuntaisia signaaleja jakaumamuutoksista tulee paljon ja niiden informaatio sitoo tyhjöenergiaa dynaamisesti ainetyyppistä energiatiheyttä nostaen - tätä ei yleinen suhteellisuusteoria ole huomioinut, vaikka sen löytäminen tapahtuu nimenomaan kaarevuuksien toisiinsa sulautumista tutkimalla.

Tyhjöenergian staattisuus ja dynaamisuus on mittakaavariippuvaa. Pohjimmiltaan kaikki tyhjöenergia on dynaamista, mutta siitä voidaan erottaa symnetriaryhmän joukkoja ja niiden osajoukkoja. Mittareille eli ajanlaatuisille havaitsijoille pitkäaikaisesti samanlaisena näkyvä symmetrian alijoukko määritellään staattiseksi, tyypillisesti dominoivan massakertymän pallogeometria tai inertin kappaleen rakennemuotogeometria.

Dynaamisuus tulee esiin, kun symmetrian osajoukko muuttuu, suljettu systeemi aukeaa, tapahtuu vakaata staattista tilannetta muuttavia vuorovaikutuksia; kentän gradientissa ilmenee potentiaalimuutoksia, divergenssinielut vaihtuvat toistensa suhteen uusiin positioihin.

Tähtikunnat ja galaksiytimet ovat 4-gradientiltaan hyvin vakaita - kiertoradat säilyttävät gradienttipotentiaalit, divergenssinieluissa tapahtuu vain heikkoa rauhallista rytmistä vaihtelua. Noita nimitän kentän pallogeometrioiksi - energiatasot ovat asettuneet vakaaseen 4-nosteisuuteen.

Ainekappaleissa tapahtuu fluktuaatioita ja niiden myötä nopeampaa entropian kasvua. Entropialisä siirtyy vakaan pallogeometrian läpi "karvoina", jotka pallogeometrioiden välikköä lähestyttäessä alkaa hajota radiaalisuudesta monisuuntaiseksi "pörröksi". Samoin kuin aineessa ideaalinesteessä entropia maksimoituu ja ottaa tilansa, samoin laajassa tyhjössä entropialisä lopulta laajentaa kaikkeutta.

Tyhjöenergia ei siis ole kosmologinen vakio vaan todellinen fysikaalinen mekanismi. Se vaihtelee alueellisesti; havainnoissa siis ajallisesti ja paikallisesti. Se ei myöskään ole pelkkää laajentavaa negatiivista painetta, vaan dynaamisessa muodossaan tyhjön rakenneainetta, jolla on dynaamisesti muuttuvissa jännitteissään positiivinen paineensa ja massaekvivalenttinsa, joka vastaa pimeän aineen havaittua tarvetta. Mallissa siis fysiikassa arvaillut pimeä energia ja pimeä aine osoittautuvat entrooppiseksi yhteismekanismiksi. Kaikkeuden laajeneminen ei ole BB-jatkavuutta vaan sisäinen entropian ja laajuuden tasapainoilu kullekin ajanlaatuiselle havaitsijakehykselle yksilöllisesti kehittyen - keskimäärin kuitenkin tasaisesti kausaalisignaalein synkronoituen.

Kosmologisesti eräälle havaitsijalle, esim. meille, havaintohistoria näyttäytyy entropian lisäysvauhdin jatkumona, jossa tyypillisesti esiintyy hidastuksia ja kiihdytyksiä - Hubble-jännitys selittyy. Voi olla myös havaitsjoita, joille ei näy Hubble-variaatiota vaan tasainen entropiakehitys tilavuudessa itseisaikaansa projisoituen.

Kiitos vastauksesta. Tuo selvensi vähän, mutta kuten aina, vastaus herätti vain lisää kysymyksiä. Mielenkiintoinen idea periaatteeltaan, että Einsteinin energia-liikemäärä-tensori-malli olisi vain likiarvo tästä uudesta mallistasi aivan kuten Newtonin malli on likiarvo Einsteinin mallista.

Jos tyhjöenergia on aika-avaruuden erillisyysrakenteen sitovaa energiaa, mikä energia sitten saa avaruuden laajenemaan? Puskun puute ei riitä. Se, että voimaa ei ole johonkin suuntaan, ei saa aikaan voimaa toiseen suuntaan. Laajenemiseen tarvitaan jotain voimaa, energiaa.

Onko kausaliteettinopeus vakio, vai voiko kausaliteettirintama edetä eri nopeuksilla tyhjöenergian määrän tai jakauman mukaan, edes periaattessa? Jos se on vakio, miksi?

Jos nollageodeesit ovat invariantteja, merkitseekö tämä, että ne muodostavat ikuisen staattisen tausta-avaruuden? Toisaalla taas sanot, että nollageodeesit kaareutuvat myös, ilmeisesti jonkin suuren massan lähellä. En osaa yhdistää näitä kahta ajatusta. Ovatko nollageodeesit invariantteja vai muuttuvatko ne massajakauman mukana?

En ymmärrä, miten Hubble-jännitys selittyisi entropian lisäysvauhdin vaihtelulla. Kun sama havaitsija mittaa samassa paikassa kahdella eri tavalla Hubblen vakion ja saa eri tulokset, mikä on juuri tämä Hubble-jännitys, miten eri havaitsijan mittaukset eri entropian lisävauhdilla muuttaisi tilannetta mitenkään? Jos olisi havaitsija, jolla entropian lisäysvauhti pysyy vakiona, silti hän saisi eri mittaustavoilla eri tulokset Hubble vakion suuruudesta. Vai miten sinä ymmärrät tuon?

Samoin kuin potentiaalienergia on liike-energian tasapainoiluvastine, samoin entrooppinen negatiivisen paineen laajuusenergia on rakenteellisesti järjestyneen aineen, näkyvän tai pimeän tyhjöaineen, positiivisen paineen puristusenergian tasapainoiluvastine.

Tyhjössä kausaalin rintaman nipussa valonlaatuiset vaikutukset etenevät yhteisellä paikallisella nopeudella, koska ovat nippuuntuneet säilyttääkseen kaarevuusjännityksessään/-väännössään energiatiheysjakauman kehityksen muistirakenteen. Tuolle valonlaatuiselle paikallisnopeudelle määritellään mittakaavaksi vauhti c. Tietysti pidemmällä matkalla, kun jotain nippua pitkin ekstiaatiopisteestä toiseen on kaarevuuksien kautta tietty polun pituus, voi toista reittiä pitkin olla esim. lyhyempi pituus - tuo näkyy mm. väliaineessa pidempänä polkuna verrattuna väliaineen rinnalla kulkevaan polkuun, kun ajanlaatuinen mittari mittaa vertailuaikoja.

Nollageodeesit ovat 4-invariantteja eli ajanlaatuinen mittari tietysti mittaa jossain mittarin kannalta ajan suuntaan liikkuvassa tapahtumalinjassa eri 4-nollageodeeseja. Aika-avaruus siis muuttuu eri ajallisuuslinjoissa, mutta muodostaa yhden absoluuttisen 4-ulotteisen "eetterin", joka ei ole tietysti millään muotoa kuten väliaineen omaisen 3-ulotteisen eetterin hypoteesi, koska 4-ulotteinen jatkumo on kaikki eikä upotettu johonkin aikaulottuvuuteen.

Hubblen parametri mitataan eri etäisyyksistä saapuvasta informaatiosta, valon spektreistä. Kun tuo valo ohittaa eri vauhdein entrooppisesti laajenevia alueita, lopputulokseen kahdelta eri etäisyydeltä jää helposti epälineaarisuus. Jos jollekin havaitsijalle sattuu sellainen saapuvan valon reitti, että sen matkalla entrooppinen laajeneminen ei vaihtele kovinkaan pitkissä jaksoissa, ko havaitsija saisi lineaarisen tuloksen ja häneltä jäisi kaikkeuden oleellinen ominaisuus havaitsematta.

Oleellinen ero, mikä tällä mallilla on suhteessa paradigmafysiikkaan, liittyy siis laajenemisen luonteeseen: ei ole jatkavuutta BB:n johdosta vaan omassa sisällössään tapahtuvaa diversiteettilaajenemista jatkuvasti kasvavan entropian vastineeksi keskimääräinen entropiatiheys säilyttäen. Ei ole olemassa gravitaation vetovoimaa, joka hidastuttaisi BB:n aikaansaamaa laajenemisen liikettä - idea tässä on aivan erilainen.

Kiitos Vän rakentavista kysymyksistäsi! Saitko riittävät vastaukset?

Esittelet uudet energiat, positiivisen puristavan ja negatiivisen laajentavan. Eikö nämä nyt voisi ajatella ekvivalenteiksi BB:n laajentumisen ja gravitaation laajentumista vastustavan voiman kanssa? Kuitenkin lopussa sanot, että idea on ihan eri. En ymmärrä. Ja kumpi näistä, positiivinen vai negatiivinen on nyt tyhjöenergiaa, josta aiemmin puhuttiin? Vai onko kumpikaan?
...
Tuo mitä kuvaat Hubblen parametrista, eikö se ole ihan standardikamaa paradigmafysiikassakin? Hubblen vakio vaihtelee paikasta ja ajasta riippuen. Hubblen jännitys olisi mielenkiintoinen selvittää, mutta eihän se tuolla tavallla selity, kun siinä saman havaitsijan samaa reittiä, mutta eri mittausmenetelmällä saadut Hubblen vakion arvot poikkeavat toisistaan. Sehän se Hubblen jännitys on, eikö niin?

Voisi analogisesti kuvata energiadynaamista eroa, että kun paradigmassa gravitaatio on varsinainen voima ja pimeä energia vastentahtoisesti mukaan otettu eksoottinen ilmiö, niin mallissani ei ole gravitaation vetovoimaa vaan kaarevuusgeometria fysikaalisena nosteisena kenttänä, missä hitaammat ja raskaammat jäävät nosteessa jälkeen ja pohjalle. Tyhjö kiihtyy fysikaalisesti eli valonlaatuisuus itseiskiihtyy "kaarelle". Entropialisä tuottaa valoakin kevyempiä kvantti"poksahduksia" läpi kentän ja siten osana kentän uloskiihtyvyyttä laajentaa kaikkeutta vastaamaan kokonaisentropiaa. Tyhjöenergia mitä tarvitaan, on sumeaa valonlaatuisia nippuja sitovaa energiaa. Edellä mainitut "poksahdukset" tuottavat uusia kanavia nippuihin = laajempi nippujen verkosto = metrinen laajeneminen. Logiikka on suoraan sen mukainen, että laajuuspotentiaali antaa tilaa kaareuttavalle energialle - vastaavasti kuin liikeanalogiassa, kun liikkeen potentiaali- ja liike-energialle löytyy aina koordinaatisto missä ne ovat tasan, tässä teoriassa on laajuuspotentiaali ja paikallinen sisältö tasapainoilussa keskenään.
...
Kyllä. Otan kantaa sen Hubblen jännitteen selitysmallin puolesta, että laajenemiskehitys on ollut vaihtelevaa ajassa ja paikassa. Mallissani se on luontevaa, sillä jos entropia jostain syystä lakkaisi lisääntymästä, kaikkeus vakiintuisi vakiolaajuuteen, eikä mitään liikkeen jatkavuuden tapaista laajenemisen jatkavuutta voisi esiintyä.

[Vän]

Massa määriteltiin ennen standardikappaletta vastan, mutta koska sekään ei pysy muuttumattomana, näistä fyysisistä standardeista on luovuttu ja perusyksiköt on sidottu luonnonilmiöihin.

https://en.wikipedia.org/wiki/SI_base_unit

Kilogramma tosin ei suoraan, vaan metrin ja sekunnin avulla Planckin vakion kautta.

The kilogram, symbol kg, is the SI unit of mass. It is defined by taking the fixed numerical value of the Planck constant h to be 6.62607015×10−34 when expressed in the unit J s, which is equal to kg m2 s−1, where the metre and the second are defined in terms of c and ∆νCs."[1]

Sekunti on oikeastaan itsenäisin näistä kolmesta, koska se on tietyn värähtelytapahtuman taajuuden käänteisluku. Metri taas määritellään valon nopeudesta (kun sekunti on kiinnitetty).

Kiitos. Näin muistelinkin, että kaikki SI-yksiköt on nykyään määritelty luonnonvakioiden kautta. 1 kg massan määrittelyksi vanha määritelmä kuitenkin sopii paremmin keskusteluun Gossun kanssa, koska siinä on konkreettinen kappale, joka on maalaisjärjellä helpompi mieltää kuin pitkiä desimaaliketjuja sisältävät numerot ja fysiikan kaavat.

Ei tarvita kaavoja eikä numeroita, sitä maalaisjärkeä tarvitaan, mutta ei sitäkään edes kovin paljon. Massan määrä pysyy vakiona. Jotta saadaan kilogramma ulos, tarvitaan ulkoinen voima se luomaan, massa pysyy mittauksen jälkeenkin mutta kiloa ei ole kun kappale on vapaana avaruudessa, kilo on vain tietyissä olosuhteissa saatava arvo.

Voidaan me leikkiä kaavalla F=ma hitauden osalta, tuo kaava on vain hiukan totinen, sitä pitää hiukan kutitella.

Sinulla on massa m jota kiihdytät jollakin arvolla a, F on vaadittava voima. Sama toimii toisinkin päin kuten kaavoilla on tapana kun välissä on =, tuollainen viivasto. Massa m hidastuu seinään kiihtyvyydellä a se tuotaa voiman F.
Joten kun kiihdytät kädellä kappaletta voimalla F saat vastakkaisen voiman kappaleesta kohdistumaan käteesi, se on symmetrinen voimapari käden ja kappaleen välillä kuten pitääkin olla mutta kiihdytettävän kappaleen vastakkainen voima syntyy kiihtyvyydestä, ma, tuossa on kaava.

Tästä päästääkin sujuvasti pyörivään moukaripariin narulla yhdistettynä avaruuden tyhjiöön.
Kumpikin moukari kiihtyy kaiken aikaa kohti massakeskipistettä, tilanne on moukarien kannalta sama kuin jos ne jatkuvasti törmäisi seinään, jatkuvasti koska kaksoismoukarikokeessa kiihtyvyys on jatkuvaa, seinään pläjähdyksessä vain hetkellistä, tai kiihdytät kädellä jatkuvasti samalla kiihtyvyydellä.
Moukari kohdistaa voimansa seinään ja seinään tulee sitä suurempi monttu mitä suurempi nopeus moukarilla on.
Yllätys yllätys kaksoismoukareilla ei ole seinää vastassa johon työntävän voiman kohdistaisi, mutta koska moukareita vedetään, voima kohdistuu nyt vetona moukareita yhdistävään naruun.
ja sitten kehtaavat tulla väittämään että keskipakovoima on näennäinen, näennäinen voima ei narua jännitä, miksi näin?

Siksi koska kuvittelevat että se kilo on siellä pohjalla edelleen ilman kiihtyvyyttäkin ja kiloa kiihdyttämällä saadaan hitaus, luonnollista mutta päin honkia, voi siellä se kilo siellä kaksoismoukareissa ollakin mutta se syntyy YKSIN moukarin kokemasta kiihtyvyydestä jos kiihtyvyysarvo on sopiva.

Mepä testataan. Naru kestää vetoa 100 kiloa, lisätään moukarien pyörintänopeutta ja seurataan välissä olevan 200 kiloa kestävän jousivaa'an näyttöä, arvo kasvaa pyörintänopeuden kasvaessa ja lopulta 100 kiloa kestävä naru sanoo naks, miten se kilo tuon tekee, ei mitenkään, siellä oli +50 kiloa massaa kummassakin moukarissa.

Miten ihmeessä siellä voi olla yli 50 kiloa massaa kun siellä oli vain kilo. Olisiko maan päällä maan olosuhteissa kehittyneellä ihmisoletetulla tiedemiehellä jotain tekemistä tuon ristiriidan kanssa.
Ts kilot voi olla mitä hyvänsä, mutta massan määrä on vakio.

Sekoitat yhä edelleen mittaamisen ja itse suureen. Et saa kiloa kappaleesta ulos mitenkään, vaan se on aina siellä. Ellet sitten hakkaa sitä palasiksi, mutta silloinkaan et saa kiloa ulos kappaleesta, vaan saat vain kappaleen osia irti kappaleesta. Pyörivien moukarien massa on koko ajan kilo, vaikka ne pyörisivät miten lujaa. Narua keskellä ei katkaise kilot vaan naruun kohdistuva voima. Moukarien massan ei siis tarvitse kasvaa eikä se kasva. Laskennallinen massa kasvaa suhteessa pyörimisliikkeestä naruun aiheutuvan voimaan. Narun vetolujuutta voidaan kertoa kiloissa, koska kiloilla on suora suhde voimaan F=ma. Tässä käsittääkseni käytetään kiihtyvyytenä putoamiskiihtyvyyttä, eli F=mg. Kun pyörimisliikkeen aiheuttama voima naruun ylittää 1000 N (se on sama kuin 100 kg), naru napsahtaa poikki. Keskipakoisvoimaa ei tarvita, ainoastaan narun moukariin kohdistama keskipistettä kohti vetävä keskeisvoima ja moukarin naruun kohdistama ulospäin vetävä voima eli keskeisvoiman vastavoima. Occamin partaveitsi silpoo keskipakoisvoiman pieniksi siivuiksi roskakoriin. Sitä ei tarvita ollenkaan, kun selitetään pyörimisliikettä.

[Goswell]

Massa määriteltiin ennen standardikappaletta vastan, mutta koska sekään ei pysy muuttumattomana, näistä fyysisistä standardeista on luovuttu ja perusyksiköt on sidottu luonnonilmiöihin.

https://en.wikipedia.org/wiki/SI_base_unit

Kilogramma tosin ei suoraan, vaan metrin ja sekunnin avulla Planckin vakion kautta.

The kilogram, symbol kg, is the SI unit of mass. It is defined by taking the fixed numerical value of the Planck constant h to be 6.62607015×10−34 when expressed in the unit J s, which is equal to kg m2 s−1, where the metre and the second are defined in terms of c and ∆νCs."[1]

Sekunti on oikeastaan itsenäisin näistä kolmesta, koska se on tietyn värähtelytapahtuman taajuuden käänteisluku. Metri taas määritellään valon nopeudesta (kun sekunti on kiinnitetty).

Kiitos. Näin muistelinkin, että kaikki SI-yksiköt on nykyään määritelty luonnonvakioiden kautta. 1 kg massan määrittelyksi vanha määritelmä kuitenkin sopii paremmin keskusteluun Gossun kanssa, koska siinä on konkreettinen kappale, joka on maalaisjärjellä helpompi mieltää kuin pitkiä desimaaliketjuja sisältävät numerot ja fysiikan kaavat.

Ei tarvita kaavoja eikä numeroita, sitä maalaisjärkeä tarvitaan, mutta ei sitäkään edes kovin paljon. Massan määrä pysyy vakiona. Jotta saadaan kilogramma ulos, tarvitaan ulkoinen voima se luomaan, massa pysyy mittauksen jälkeenkin mutta kiloa ei ole kun kappale on vapaana avaruudessa, kilo on vain tietyissä olosuhteissa saatava arvo.

Voidaan me leikkiä kaavalla F=ma hitauden osalta, tuo kaava on vain hiukan totinen, sitä pitää hiukan kutitella.

Sinulla on massa m jota kiihdytät jollakin arvolla a, F on vaadittava voima. Sama toimii toisinkin päin kuten kaavoilla on tapana kun välissä on =, tuollainen viivasto. Massa m hidastuu seinään kiihtyvyydellä a se tuotaa voiman F.
Joten kun kiihdytät kädellä kappaletta voimalla F saat vastakkaisen voiman kappaleesta kohdistumaan käteesi, se on symmetrinen voimapari käden ja kappaleen välillä kuten pitääkin olla mutta kiihdytettävän kappaleen vastakkainen voima syntyy kiihtyvyydestä, ma, tuossa on kaava.

Tästä päästääkin sujuvasti pyörivään moukaripariin narulla yhdistettynä avaruuden tyhjiöön.
Kumpikin moukari kiihtyy kaiken aikaa kohti massakeskipistettä, tilanne on moukarien kannalta sama kuin jos ne jatkuvasti törmäisi seinään, jatkuvasti koska kaksoismoukarikokeessa kiihtyvyys on jatkuvaa, seinään pläjähdyksessä vain hetkellistä, tai kiihdytät kädellä jatkuvasti samalla kiihtyvyydellä.
Moukari kohdistaa voimansa seinään ja seinään tulee sitä suurempi monttu mitä suurempi nopeus moukarilla on.
Yllätys yllätys kaksoismoukareilla ei ole seinää vastassa johon työntävän voiman kohdistaisi, mutta koska moukareita vedetään, voima kohdistuu nyt vetona moukareita yhdistävään naruun.
ja sitten kehtaavat tulla väittämään että keskipakovoima on näennäinen, näennäinen voima ei narua jännitä, miksi näin?

Siksi koska kuvittelevat että se kilo on siellä pohjalla edelleen ilman kiihtyvyyttäkin ja kiloa kiihdyttämällä saadaan hitaus, luonnollista mutta päin honkia, voi siellä se kilo siellä kaksoismoukareissa ollakin mutta se syntyy YKSIN moukarin kokemasta kiihtyvyydestä jos kiihtyvyysarvo on sopiva.

Mepä testataan. Naru kestää vetoa 100 kiloa, lisätään moukarien pyörintänopeutta ja seurataan välissä olevan 200 kiloa kestävän jousivaa'an näyttöä, arvo kasvaa pyörintänopeuden kasvaessa ja lopulta 100 kiloa kestävä naru sanoo naks, miten se kilo tuon tekee, ei mitenkään, siellä oli +50 kiloa massaa kummassakin moukarissa.

Miten ihmeessä siellä voi olla yli 50 kiloa massaa kun siellä oli vain kilo. Olisiko maan päällä maan olosuhteissa kehittyneellä ihmisoletetulla tiedemiehellä jotain tekemistä tuon ristiriidan kanssa.
Ts kilot voi olla mitä hyvänsä, mutta massan määrä on vakio.

Sekoitat yhä edelleen mittaamisen ja itse suureen. Et saa kiloa kappaleesta ulos mitenkään, vaan se on aina siellä. Ellet sitten hakkaa sitä palasiksi, mutta silloinkaan et saa kiloa ulos kappaleesta, vaan saat vain kappaleen osia irti kappaleesta. Pyörivien moukarien massa on koko ajan kilo, vaikka ne pyörisivät miten lujaa. Narua keskellä ei katkaise kilot vaan naruun kohdistuva voima. Moukarien massan ei siis tarvitse kasvaa eikä se kasva. Laskennallinen massa kasvaa suhteessa pyörimisliikkeestä naruun aiheutuvan voimaan. Narun vetolujuutta voidaan kertoa kiloissa, koska kiloilla on suora suhde voimaan F=ma. Tässä käsittääkseni käytetään kiihtyvyytenä putoamiskiihtyvyyttä, eli F=mg. Kun pyörimisliikkeen aiheuttama voima naruun ylittää 1000 N (se on sama kuin 100 kg), naru napsahtaa poikki. Keskipakoisvoimaa ei tarvita, ainoastaan narun moukariin kohdistama keskipistettä kohti vetävä keskeisvoima ja moukarin naruun kohdistama ulospäin vetävä voima eli keskeisvoiman vastavoima. Occamin partaveitsi silpoo keskipakoisvoiman pieniksi siivuiksi roskakoriin. Sitä ei tarvita ollenkaan, kun selitetään pyörimisliikettä.

Yritä ajatella hiukan toisin, ymmärrän kyllä tuon kilon, se on massan määrä ja siellä se toki on, mutta vain "vanhalla ja huonolla" tavalla esitettynä. Laitetaan suurempi massa narun päähän, kilo saadaan pienemmällä kiihtyvyydellä ja pienemmällä massalla suuremmalla kiihtyvyydellä. Kilo on huono mitta.

wiki.
"Kappaleen hidas massa kertoo, miten suuri voima tarvitaan antamaan kappaleelle tietyn suuruinen kiihtyvyys. Mitä suurempi kappaleen massa on, sitä pienemmän kiihtyvyyden tietyn suuruinen voima sille antaa. Tämän ilmaisee dynamiikan peruslaki (Newtonin II laki), joka voidaan esittää kaavalla F=ma."

Gravitaation luoma kiihtyyttä vastaava tila gravitoivan kappaleen pinnalla, ilman todellista kiihtyvyyttä, on täysin sama tapaus massalle, se ei erota kiihtyykö se oikeasti pintavoimalla vai gravitaation tilavuusvoimalla kun sen kiihtyvyys on estetty, tilanne on täsmälleen sama massan kannalta.
Eli kun tuon kilon vie toiselle erimassaiselle taivaankappaleelle kilo ei enään ole kilo vaikka massa on tietysti sama, molemmissa paikoissa tarvitaan gravitaatio tuottamaan massalle paino ihan vaa'an tyypistä riippumatta jotta saadaan ne grammat tai kilogrammat jonka voi mitata vaa'alla. Ilman ulkoista voimaa massa on "massatonta", myönnän, huono ilmaus, painotonta on parempi, mutta huonuudestaan huolimatta se "massaton" kertoo sen että mitään hidasta tai painavaa massaa ei ole olemassa, on vain massan sisäistä kvanttipöhinää tasapainossa tai epätasapainossa.

Se kilon "ulos" saaminen tarkoittaa sitä että vaa'an näyttöön tulee jokin lukema.