Miltä tietoisuus tuntuu?

[MooM]

Tuo Hawkinsin asteikko on turhankin hienojakoinen ja siihen on turhaan otettu mukaan myös jumalakäsitys, mikä ei sinänsä liity tietoisuuteen mitenkään.

Tietoisuudessahan jumalakäsitys kuitenkin sijaitsee suurella osalla ihmisiä, ja kuvaa tossa kai lähinnä tunnetta mitä tuntee tai millä suhtautuu kaikkeuteen. Ihmisen tunnetason suhde universumiin, tjsp.

Itse näkisin niin, että jumalakäsitys on asia, jota tietoisuus käsittelee, ei osa tietoisuutta. Tietoisuus on tavallaan siis todellisuuden hahmotukseen käytettävä työkalu, eikä sisällä itsessään todellisuuskäsitystä.

Hawkinsin mukaan ihminen ei voi pelkällä rationaalisuudella ja loogisuudella saavuttaa korkeampia tietoisuuden tasoja. Ego on silloin liian suuressa roolissa.

Egolla on tietenkin suuri merkitys.

Mut egoa ei ole todellisuudessa olemassa sen enempää kuin jumalaakaan.

Eikä tietoisuuttakaan ole todellisuudessa. Silti keskustelemme siitä.

Kyl tietoisuus on mun mielestä olemassa, se on se missä syntyy illuusioita kuten Ego. Ja jos ajattelee että tietoisuus on myös illuusio niin missä se illuusio sitten syntyy ja koetaan?

Tietoisuutta ei siinä mielessä ole olemassa, että emme havaitse sitä objektiivisesti mitenkään. Aivoista ei siis ole osoitettavissa kohtaa, jossa tietoisuus sijaitsee.

Miksi sillä pitäisi olla joku kohta? Ei aivot ole mikään lokerosysteemi, jossa on oma paikkansa jokaiselle prosessille. Aistihavainnot kyllä esikäsitellään tietyillä alueissa ja samoin eism. lihasten hallintaan liittyy selkeitä aivoalueita. Mutta näissä ylemmän tason tiloissa on mukana eri alueita ja kyse on ilmiesti jonkinlaisesta viritystilasta (ajattelen itse toiminnallisia aivoverkkoja lähinnä tällaisina viritettyinä systeemeinä)

Tietoisuuden neurokorrelaatteja pystyy kyllä havaitsemaan siinä missä vaikka radioaaltojakin. Tietenkin ne ovat vain heijastumia tietoisuuden prosessista ja niiden yhteys ne tuottaviin neuroprosesseihin on huonommin tunnettu kuin radiolähettimen (ja sen tuottaman sisällön) yhteys sen tuottamiin aaltoihin.

[KultaKikkare]

Tuo Hawkinsin asteikko on turhankin hienojakoinen ja siihen on turhaan otettu mukaan myös jumalakäsitys, mikä ei sinänsä liity tietoisuuteen mitenkään.

Tietoisuudessahan jumalakäsitys kuitenkin sijaitsee suurella osalla ihmisiä, ja kuvaa tossa kai lähinnä tunnetta mitä tuntee tai millä suhtautuu kaikkeuteen. Ihmisen tunnetason suhde universumiin, tjsp.

Itse näkisin niin, että jumalakäsitys on asia, jota tietoisuus käsittelee, ei osa tietoisuutta. Tietoisuus on tavallaan siis todellisuuden hahmotukseen käytettävä työkalu, eikä sisällä itsessään todellisuuskäsitystä.

Hawkinsin mukaan ihminen ei voi pelkällä rationaalisuudella ja loogisuudella saavuttaa korkeampia tietoisuuden tasoja. Ego on silloin liian suuressa roolissa.

Egolla on tietenkin suuri merkitys.

Mut egoa ei ole todellisuudessa olemassa sen enempää kuin jumalaakaan.

Onhan sulla käsitys itsestäsi? Jos ei olisi, ei olisi superegoakaan etkä osaisi olla piereskelemästä hautajaisissa. Ymmärrät millainen säälittävä ihmispaska olet kin joudut päästelmään suolikaasuja ja ymmärrät että edes hetkeksi voit ylittää itsesi.

Mä en piereskele hautajaisissa koska sillä on negatiivinen vaikutus sosiaalisiin suhteisiin ja se on mulle haitallista.

En mä ole säälittävä ihmispaska. Ihmiset on tän planeetan evoluution huipentuma, niin vankasti ravintoketjun huipulla et aletaan joskus turhautuneena hyökkäämään itseämme vastaan kun elämä on liian helppoa.

Itselleen on helppoa luoda haasteita.

[KultaKikkare]

On mulla käsitys itsestäni ja ego. Mut se ei ole todellinen siinä mielessä että siihen uskominen kyllä määrittää ihmisen, mut sen voi myös kyseenalaistaa jolloin sen vaikutus katoaa.

Musta hyvin paljon samankaltainen juttu kun jumalusko.

Ehkä sillä erotuksella et minäkuva ei kuitenkaan pysyvästi katoa, se muuttuu tai katoamisen jälkeen syntyy uudelleen.

[ID10T]

Tuo Hawkinsin asteikko on turhankin hienojakoinen ja siihen on turhaan otettu mukaan myös jumalakäsitys, mikä ei sinänsä liity tietoisuuteen mitenkään.

Tietoisuudessahan jumalakäsitys kuitenkin sijaitsee suurella osalla ihmisiä, ja kuvaa tossa kai lähinnä tunnetta mitä tuntee tai millä suhtautuu kaikkeuteen. Ihmisen tunnetason suhde universumiin, tjsp.

Itse näkisin niin, että jumalakäsitys on asia, jota tietoisuus käsittelee, ei osa tietoisuutta. Tietoisuus on tavallaan siis todellisuuden hahmotukseen käytettävä työkalu, eikä sisällä itsessään todellisuuskäsitystä.

Hawkinsin mukaan ihminen ei voi pelkällä rationaalisuudella ja loogisuudella saavuttaa korkeampia tietoisuuden tasoja. Ego on silloin liian suuressa roolissa.

Egolla on tietenkin suuri merkitys.

Mut egoa ei ole todellisuudessa olemassa sen enempää kuin jumalaakaan.

Eikä tietoisuuttakaan ole todellisuudessa. Silti keskustelemme siitä.

Kyl tietoisuus on mun mielestä olemassa, se on se missä syntyy illuusioita kuten Ego. Ja jos ajattelee että tietoisuus on myös illuusio niin missä se illuusio sitten syntyy ja koetaan?

Tietoisuutta ei siinä mielessä ole olemassa, että emme havaitse sitä objektiivisesti mitenkään. Aivoista ei siis ole osoitettavissa kohtaa, jossa tietoisuus sijaitsee.

Miksi sillä pitäisi olla joku kohta? Ei aivot ole mikään lokerosysteemi, jossa on oma paikkansa jokaiselle prosessille. Aistihavainnot kyllä esikäsitellään tietyillä alueissa ja samoin eism. lihasten hallintaan liittyy selkeitä aivoalueita. Mutta näissä ylemmän tason tiloissa on mukana eri alueita ja kyse on ilmiesti jonkinlaisesta viritystilasta (ajattelen itse toiminnallisia aivoverkkoja lähinnä tällaisina viritettyinä systeemeinä)

Tietoisuuden neurokorrelaatteja pystyy kyllä havaitsemaan siinä missä vaikka radioaaltojakin. Tietenkin ne ovat vain heijastumia tietoisuuden prosessista ja niiden yhteys ne tuottaviin neuroprosesseihin on huonommin tunnettu kuin radiolähettimen (ja sen tuottaman sisällön) yhteys sen tuottamiin aaltoihin.

Tarkoitin lähinnä sitä, että tietoisuutta ei ole konkreettisesti olemassa. Emme voi mennä kauppaan ja sanoa haluavamme ostaa yhden kappaleen/kilon/litran/metrin verran tietoisuutta.

On siis hiusten halkomista kiistellä siitä, onko tietoisuus olemassa ja ego ei, vai ovatko molemmat olemassa.

[Kohina]

Tuo Hawkinsin asteikko on turhankin hienojakoinen ja siihen on turhaan otettu mukaan myös jumalakäsitys, mikä ei sinänsä liity tietoisuuteen mitenkään.

Tietoisuudessahan jumalakäsitys kuitenkin sijaitsee suurella osalla ihmisiä, ja kuvaa tossa kai lähinnä tunnetta mitä tuntee tai millä suhtautuu kaikkeuteen. Ihmisen tunnetason suhde universumiin, tjsp.

Itse näkisin niin, että jumalakäsitys on asia, jota tietoisuus käsittelee, ei osa tietoisuutta. Tietoisuus on tavallaan siis todellisuuden hahmotukseen käytettävä työkalu, eikä sisällä itsessään todellisuuskäsitystä.

Hawkinsin mukaan ihminen ei voi pelkällä rationaalisuudella ja loogisuudella saavuttaa korkeampia tietoisuuden tasoja. Ego on silloin liian suuressa roolissa.

Egolla on tietenkin suuri merkitys.

Mut egoa ei ole todellisuudessa olemassa sen enempää kuin jumalaakaan.

Onhan sulla käsitys itsestäsi? Jos ei olisi, ei olisi superegoakaan etkä osaisi olla piereskelemästä hautajaisissa. Ymmärrät millainen säälittävä ihmispaska olet kin joudut päästelmään suolikaasuja ja ymmärrät että edes hetkeksi voit ylittää itsesi.

Mä en piereskele hautajaisissa koska sillä on negatiivinen vaikutus sosiaalisiin suhteisiin ja se on mulle haitallista.

En mä ole säälittävä ihmispaska. Ihmiset on tän planeetan evoluution huipentuma, niin vankasti ravintoketjun huipulla et aletaan joskus turhautuneena hyökkäämään itseämme vastaan kun elämä on liian helppoa.

Itselleen on helppoa luoda haasteita.

Ei sulla ole kyllä kykyä itseironiaankaan. Selvästi sosiaalidarwinismisi karsii senkin markkinoilta.

[MooM]

Miksi sillä pitäisi olla joku kohta? Ei aivot ole mikään lokerosysteemi, jossa on oma paikkansa jokaiselle prosessille. Aistihavainnot kyllä esikäsitellään tietyillä alueissa ja samoin eism. lihasten hallintaan liittyy selkeitä aivoalueita. Mutta näissä ylemmän tason tiloissa on mukana eri alueita ja kyse on ilmiesti jonkinlaisesta viritystilasta (ajattelen itse toiminnallisia aivoverkkoja lähinnä tällaisina viritettyinä systeemeinä)

Tietoisuuden neurokorrelaatteja pystyy kyllä havaitsemaan siinä missä vaikka radioaaltojakin. Tietenkin ne ovat vain heijastumia tietoisuuden prosessista ja niiden yhteys ne tuottaviin neuroprosesseihin on huonommin tunnettu kuin radiolähettimen (ja sen tuottaman sisällön) yhteys sen tuottamiin aaltoihin.

Tarkoitin lähinnä sitä, että tietoisuutta ei ole konkreettisesti olemassa. Emme voi mennä kauppaan ja sanoa haluavamme ostaa yhden kappaleen/kilon/litran/metrin verran tietoisuutta.

On siis hiusten halkomista kiistellä siitä, onko tietoisuus olemassa ja ego ei, vai ovatko molemmat olemassa.

No, kai sen olemassaolon voi noinkin määritellä. Melkoisesti se jättää kyllä pois.

Tai no, riippuu varmaan käykö Salessa vai Citymarketissa. Vai Biltemassa.

[KultaKikkare]

Tuo Hawkinsin asteikko on turhankin hienojakoinen ja siihen on turhaan otettu mukaan myös jumalakäsitys, mikä ei sinänsä liity tietoisuuteen mitenkään.

Tietoisuudessahan jumalakäsitys kuitenkin sijaitsee suurella osalla ihmisiä, ja kuvaa tossa kai lähinnä tunnetta mitä tuntee tai millä suhtautuu kaikkeuteen. Ihmisen tunnetason suhde universumiin, tjsp.

Itse näkisin niin, että jumalakäsitys on asia, jota tietoisuus käsittelee, ei osa tietoisuutta. Tietoisuus on tavallaan siis todellisuuden hahmotukseen käytettävä työkalu, eikä sisällä itsessään todellisuuskäsitystä.

Hawkinsin mukaan ihminen ei voi pelkällä rationaalisuudella ja loogisuudella saavuttaa korkeampia tietoisuuden tasoja. Ego on silloin liian suuressa roolissa.

Egolla on tietenkin suuri merkitys.

Mut egoa ei ole todellisuudessa olemassa sen enempää kuin jumalaakaan.

Onhan sulla käsitys itsestäsi? Jos ei olisi, ei olisi superegoakaan etkä osaisi olla piereskelemästä hautajaisissa. Ymmärrät millainen säälittävä ihmispaska olet kin joudut päästelmään suolikaasuja ja ymmärrät että edes hetkeksi voit ylittää itsesi.

Mä en piereskele hautajaisissa koska sillä on negatiivinen vaikutus sosiaalisiin suhteisiin ja se on mulle haitallista.

En mä ole säälittävä ihmispaska. Ihmiset on tän planeetan evoluution huipentuma, niin vankasti ravintoketjun huipulla et aletaan joskus turhautuneena hyökkäämään itseämme vastaan kun elämä on liian helppoa.

Itselleen on helppoa luoda haasteita.

Ei sulla ole kyllä kykyä itseironiaankaan. Selvästi sosiaalidarwinismisi karsii senkin markkinoilta.

Sulla on vilkas mielikuvitus.

[ID10T]

Miksi sillä pitäisi olla joku kohta? Ei aivot ole mikään lokerosysteemi, jossa on oma paikkansa jokaiselle prosessille. Aistihavainnot kyllä esikäsitellään tietyillä alueissa ja samoin eism. lihasten hallintaan liittyy selkeitä aivoalueita. Mutta näissä ylemmän tason tiloissa on mukana eri alueita ja kyse on ilmiesti jonkinlaisesta viritystilasta (ajattelen itse toiminnallisia aivoverkkoja lähinnä tällaisina viritettyinä systeemeinä)

Tietoisuuden neurokorrelaatteja pystyy kyllä havaitsemaan siinä missä vaikka radioaaltojakin. Tietenkin ne ovat vain heijastumia tietoisuuden prosessista ja niiden yhteys ne tuottaviin neuroprosesseihin on huonommin tunnettu kuin radiolähettimen (ja sen tuottaman sisällön) yhteys sen tuottamiin aaltoihin.

Tarkoitin lähinnä sitä, että tietoisuutta ei ole konkreettisesti olemassa. Emme voi mennä kauppaan ja sanoa haluavamme ostaa yhden kappaleen/kilon/litran/metrin verran tietoisuutta.

On siis hiusten halkomista kiistellä siitä, onko tietoisuus olemassa ja ego ei, vai ovatko molemmat olemassa.

No, kai sen olemassaolon voi noinkin määritellä. Melkoisesti se jättää kyllä pois.

Tai no, riippuu varmaan käykö Salessa vai Citymarketissa. Vai Biltemassa.

En määritellyt olemassaoloa per se, vaan määrittelin eron konkreettisen ja ei-konkreettisen olemassaolon välillä. Toki meillä on päässämme ajatuksia ja tuntemuksia, joita niitäkään ei KONKREETTISESTI ole olemassa.

[Kohina]

Tuo Hawkinsin asteikko on turhankin hienojakoinen ja siihen on turhaan otettu mukaan myös jumalakäsitys, mikä ei sinänsä liity tietoisuuteen mitenkään.

Tietoisuudessahan jumalakäsitys kuitenkin sijaitsee suurella osalla ihmisiä, ja kuvaa tossa kai lähinnä tunnetta mitä tuntee tai millä suhtautuu kaikkeuteen. Ihmisen tunnetason suhde universumiin, tjsp.

Itse näkisin niin, että jumalakäsitys on asia, jota tietoisuus käsittelee, ei osa tietoisuutta. Tietoisuus on tavallaan siis todellisuuden hahmotukseen käytettävä työkalu, eikä sisällä itsessään todellisuuskäsitystä.

Hawkinsin mukaan ihminen ei voi pelkällä rationaalisuudella ja loogisuudella saavuttaa korkeampia tietoisuuden tasoja. Ego on silloin liian suuressa roolissa.

Egolla on tietenkin suuri merkitys.

Mut egoa ei ole todellisuudessa olemassa sen enempää kuin jumalaakaan.

Onhan sulla käsitys itsestäsi? Jos ei olisi, ei olisi superegoakaan etkä osaisi olla piereskelemästä hautajaisissa. Ymmärrät millainen säälittävä ihmispaska olet kin joudut päästelmään suolikaasuja ja ymmärrät että edes hetkeksi voit ylittää itsesi.

Mä en piereskele hautajaisissa koska sillä on negatiivinen vaikutus sosiaalisiin suhteisiin ja se on mulle haitallista.

En mä ole säälittävä ihmispaska. Ihmiset on tän planeetan evoluution huipentuma, niin vankasti ravintoketjun huipulla et aletaan joskus turhautuneena hyökkäämään itseämme vastaan kun elämä on liian helppoa.

Itselleen on helppoa luoda haasteita.

Ei sulla ole kyllä kykyä itseironiaankaan. Selvästi sosiaalidarwinismisi karsii senkin markkinoilta.

Sulla on vilkas mielikuvitus.

Niin on. Häpeän itseäni eniten yksikseni.

[Kohina]

Vankilassa kun höhöttelin itsekseni sellikaveri, sellainen hädin tuskin parikymppinen jätkä ihmetteli miksi purskahtelen (myötähäpeästä) nauruun.
Kerroi hänelle päähäni tulleesta tarinasta jossa olen paratiisisaaren rannalla kuvaamassa kateelliselle kotiväelle loskapaskan keskelle valokuvia kun huomaan merestä nousevan hätääntyneen pienen lapsen jolla on meduusa naamalla. Ennen kuin ehdin edes reagoida joku rantaleija juoksee paikalle kusemaan lapsen naamalle. Jengi vaan rupes taputtamaan onnessaan ja mä repesin nauramaan tilanteelle, joten musta tuli pienen saaten hylkiö eikä kukaan digannu musta. Olin lähinnä hotellihuoneessa dokaamassa. Kerran kävin vikoina päivinä baarissa yhdellä ja tötmäsin siihen rantaleijonaan, joka paljasti että kyllä hän tietää ettei se auta, mutta tytöt tykkää. Lopulta helvetin loma loppu ja menin lentokentälle, jossa tulli repi sivuun ja kysyi tutkinnan päätteeksi mikä tää golden shower kuva mun puhelimessa on. Eihän ne uskonu sanaakaan ja nyt olen tuomittu seksuaalirikollinen jonka raha ei kelpaa periferiassakaan.

Sellikaveri kertoi kaverilleen pihalla kertomastani että ei pysty.

Minä harkitsin naimisiinmenoa että voisin tunnustaa "rikoshistoriani" vaimolle kun tulee puhe häämatkasta. Toki kertoisin sen hieman paremmin kuin puhelimen välityksellä.

[jester]

Miksi sillä pitäisi olla joku kohta? Ei aivot ole mikään lokerosysteemi, jossa on oma paikkansa jokaiselle prosessille. Aistihavainnot kyllä esikäsitellään tietyillä alueissa ja samoin eism. lihasten hallintaan liittyy selkeitä aivoalueita. Mutta näissä ylemmän tason tiloissa on mukana eri alueita ja kyse on ilmiesti jonkinlaisesta viritystilasta (ajattelen itse toiminnallisia aivoverkkoja lähinnä tällaisina viritettyinä systeemeinä)

Tietoisuuden neurokorrelaatteja pystyy kyllä havaitsemaan siinä missä vaikka radioaaltojakin. Tietenkin ne ovat vain heijastumia tietoisuuden prosessista ja niiden yhteys ne tuottaviin neuroprosesseihin on huonommin tunnettu kuin radiolähettimen (ja sen tuottaman sisällön) yhteys sen tuottamiin aaltoihin.

Tarkoitin lähinnä sitä, että tietoisuutta ei ole konkreettisesti olemassa. Emme voi mennä kauppaan ja sanoa haluavamme ostaa yhden kappaleen/kilon/litran/metrin verran tietoisuutta.

On siis hiusten halkomista kiistellä siitä, onko tietoisuus olemassa ja ego ei, vai ovatko molemmat olemassa.

No, kai sen olemassaolon voi noinkin määritellä. Melkoisesti se jättää kyllä pois.

Tai no, riippuu varmaan käykö Salessa vai Citymarketissa. Vai Biltemassa.

En määritellyt olemassaoloa per se, vaan määrittelin eron konkreettisen ja ei-konkreettisen olemassaolon välillä. Toki meillä on päässämme ajatuksia ja tuntemuksia, joita niitäkään ei KONKREETTISESTI ole olemassa.

Voihan sitä ajatella toisinkin päin; nimenomaan kokemus on konkreettista ja se objektiivinen ulkomaailma on sinänsä tärkeä oletus. Esimerkiksi kipu voi taatusti olla hyvin konkreettista.

[ID10T]

Miksi sillä pitäisi olla joku kohta? Ei aivot ole mikään lokerosysteemi, jossa on oma paikkansa jokaiselle prosessille. Aistihavainnot kyllä esikäsitellään tietyillä alueissa ja samoin eism. lihasten hallintaan liittyy selkeitä aivoalueita. Mutta näissä ylemmän tason tiloissa on mukana eri alueita ja kyse on ilmiesti jonkinlaisesta viritystilasta (ajattelen itse toiminnallisia aivoverkkoja lähinnä tällaisina viritettyinä systeemeinä)

Tietoisuuden neurokorrelaatteja pystyy kyllä havaitsemaan siinä missä vaikka radioaaltojakin. Tietenkin ne ovat vain heijastumia tietoisuuden prosessista ja niiden yhteys ne tuottaviin neuroprosesseihin on huonommin tunnettu kuin radiolähettimen (ja sen tuottaman sisällön) yhteys sen tuottamiin aaltoihin.

Tarkoitin lähinnä sitä, että tietoisuutta ei ole konkreettisesti olemassa. Emme voi mennä kauppaan ja sanoa haluavamme ostaa yhden kappaleen/kilon/litran/metrin verran tietoisuutta.

On siis hiusten halkomista kiistellä siitä, onko tietoisuus olemassa ja ego ei, vai ovatko molemmat olemassa.

No, kai sen olemassaolon voi noinkin määritellä. Melkoisesti se jättää kyllä pois.

Tai no, riippuu varmaan käykö Salessa vai Citymarketissa. Vai Biltemassa.

En määritellyt olemassaoloa per se, vaan määrittelin eron konkreettisen ja ei-konkreettisen olemassaolon välillä. Toki meillä on päässämme ajatuksia ja tuntemuksia, joita niitäkään ei KONKREETTISESTI ole olemassa.

Voihan sitä ajatella toisinkin päin; nimenomaan kokemus on konkreettista ja se objektiivinen ulkomaailma on sinänsä tärkeä oletus. Esimerkiksi kipu voi taatusti olla hyvin konkreettista.

Mutta ne konkreettiset kokemukset ovat silti subjektiivisia. Emme voi siirtää kipua toiselle, emmekä voi sitä mitenkään järkevällä tavalla kuvaillakaan. Kaikki lääkäreiden käyttämät kipuasteikotkin ovat täysin summittaisia. Minun kokemani tason 1 kipu voi olla jollekin tasoa 5 tai päin vastoin.

[Brainwashed]

Tietoisuus omista kognitiivisista puitteistaan ja havainnot toisten ovat minusta ikävimpiä tietoisuuden tunteita. Se tunne kun tiedostat mokailevasi samalla kun mokailet, aiai!
Lisäys: Pienessä mokailu ei tunnu yhtä pahalta kuin selvin päin, siksi olen harvemmin selvin päin...

[Kohina]

Miksi sillä pitäisi olla joku kohta? Ei aivot ole mikään lokerosysteemi, jossa on oma paikkansa jokaiselle prosessille. Aistihavainnot kyllä esikäsitellään tietyillä alueissa ja samoin eism. lihasten hallintaan liittyy selkeitä aivoalueita. Mutta näissä ylemmän tason tiloissa on mukana eri alueita ja kyse on ilmiesti jonkinlaisesta viritystilasta (ajattelen itse toiminnallisia aivoverkkoja lähinnä tällaisina viritettyinä systeemeinä)

Tietoisuuden neurokorrelaatteja pystyy kyllä havaitsemaan siinä missä vaikka radioaaltojakin. Tietenkin ne ovat vain heijastumia tietoisuuden prosessista ja niiden yhteys ne tuottaviin neuroprosesseihin on huonommin tunnettu kuin radiolähettimen (ja sen tuottaman sisällön) yhteys sen tuottamiin aaltoihin.

Tarkoitin lähinnä sitä, että tietoisuutta ei ole konkreettisesti olemassa. Emme voi mennä kauppaan ja sanoa haluavamme ostaa yhden kappaleen/kilon/litran/metrin verran tietoisuutta.

On siis hiusten halkomista kiistellä siitä, onko tietoisuus olemassa ja ego ei, vai ovatko molemmat olemassa.

No, kai sen olemassaolon voi noinkin määritellä. Melkoisesti se jättää kyllä pois.

Tai no, riippuu varmaan käykö Salessa vai Citymarketissa. Vai Biltemassa.

En määritellyt olemassaoloa per se, vaan määrittelin eron konkreettisen ja ei-konkreettisen olemassaolon välillä. Toki meillä on päässämme ajatuksia ja tuntemuksia, joita niitäkään ei KONKREETTISESTI ole olemassa.

Voihan sitä ajatella toisinkin päin; nimenomaan kokemus on konkreettista ja se objektiivinen ulkomaailma on sinänsä tärkeä oletus. Esimerkiksi kipu voi taatusti olla hyvin konkreettista.

Lokaalistihan valo voi mennä valoakin nopeampaa (Casimirin ilmiön negatiivisen energian ansiosta) mutta noin kaikki asiat huomioon ottaen Yonedan lemma kieltää puhtaan subjektiivisuuden.

Yonedan lemma sanoo että sen sijaan että sukeltaisit omaan fraktaloivaan persreikääsi, on järkevämpää määritellä itsensä ympäristönsä kautta ja takaa että olet uniikki lumihiutale siitä huolimatta, tai oikeastaan juuri siksi.

[siili suhonen]

Pseudotiedettä. Ymmärtää jo pisteytyksestä.

Jep. Buddhalainen esitys mahdollisista tietoisuuden tiloista lienee selkeämpi.
Delightful Sensations
Joy
Contentment
Utter peacefulness
Infinity of space
Infinity of consciousness
No-thingness
Neither perception nor non-perception
Cessation
https://www.dhammawiki.com/index.php/9_Jhanas