Tiedepalsta.fi

Purdue kirjoitti: ↑07 Maalis 2025, 08:37 Mutta edellyttäisikö parempi sosiaalisuus tuota, ettei ihmisillä olisi salaisuuksia, vaan että kaikki ajatukset olisivat eräällä tavalla julkisia? Mä veikkaan, että aivoimplanteilla ja siruilla tuo voisi olla mahdollista jonkin 5G tyylisen verkon välityksellä, mutta veikkaan että ihmiset voisivat henkisesti erittäin pahoin tällaisessa maailmassa.

Mä näkisin että ihmisten henkinen hyvinvointi edellyttää tiettyä yksityisyyttä.

Ajatusten tahaton välittyminen muille ei varmasti sopisi nykyisen laisille ihmisille. Normaalit ihmiset joutuvat koko ajan tukahduttamaan liskonaivojensa tuottamia eläimellisiä ajatuksia ja hyvä käytös on valittu ja harkittu juttu. Ja koska kaikki tietävät sen, myös toisten taka-ajatusten epäily on oleellinen osa ihmisten sosiaalista kanssakäymistä. Tuollainen ajatusten leviäminen pilaisi sen ja olisi varmasti sietämätöntä lähes kaikille. Luulen, että se ei ollut ihan loppuun asti harkittu tulevaisuudenutopian yksitysikohta ja olisi aika kammottava asia.

Tuollainen ihmisestä edelleen kehitetty laji ei varmaankaan tarvitsisi ajatusten välittymistä. Se vaatisi jotain täysin käsittämätöntä teknomagiatasoista teknologiaa. Sen yrittäminen nykyisillä implanteilla on kuin yrittäisi jyrsiä piin palasta 5 nm:n viivanleveyden mikropiiriä luolamiehen nuijalla. Sellaisessa yhteisössä olisi varmasti jonkinlainen valvonta luonnevikaisten varalta, joka poimisi väärin tekijät joukosta ja parantaisi heidän mielensä tai eristäisi heidät niin etteivät voi aiheuttaa haittaa yhteisössä.

Jalo Arkkivalo kirjoitti: ↑07 Maalis 2025, 09:51 Tämä on houkutteleva lausuma, jota voisi halutessaan analysoida useammastakin tulokulmasta. Edestä ja takaa. Yltä ja alta.
Yksi positio jota voisi kokeilla on, että olemme kyvykkäitä tähän jo. Sellainen tuntemus saattaa tulla myös mieleen, että välillisessä mielessä pystymme tähän jo. Eikä se oikeastaan riipu edes halusta.

Ihmiset tulkitsevat toistensa tunteita ja ajatuksia jossain määrin, mutta nykyisellään se toimii varsin heikosti. Nuo kyvyt vaihtelevat valtavasti, sekä tunteiden lukeminen että väärien signaalien antaminen tarkoituksella ja ihmisten usko omiin kykyihinsä vaihtelee. Tuo lienee se mistä sanonta "tie helvettiin on kivetty hyvillä aikomuksilla" on peräisin. Jos tuo kyky olisi kaikilla ja eksakti, tilanne olisi täysin erilainen ja kaikki sosiaalinen kanssakäyminen erilaista.

Purdue kirjoitti: ↑07 Maalis 2025, 08:37 Mutta edellyttäisikö parempi sosiaalisuus tuota, ettei ihmisillä olisi salaisuuksia, vaan että kaikki ajatukset olisivat eräällä tavalla julkisia? Mä veikkaan, että aivoimplanteilla ja siruilla tuo voisi olla mahdollista jonkin 5G tyylisen verkon välityksellä

Entä kevytversio? On ollut puhetta siitä, että jopa ihmisten lisääntyminen on vaarantunut, kun ei osata tai uskalleta tehdä aloitteita, ettei vaan syyllistyttäisi sukupuoliseen häirintään. Ei se minunkaan nuoruudessani aina niin helppoa ollut, mutta ei silloin sentään syyettä tarvinnut pelätä, jos kohteliaasti ehdotti intiimimpää kanssakäymistä.

Jospa aivoimplantti reagoisi niin, että kun tuntee seksuaalista kiinnostusta toista ihmistä kohtaan, linkki syntyy vain jos kiinnostus olisi molemminpuolista. Näkökeskukseen stimuloidulla värikoodilla voisi luonnehtia kiinnostuksen astetta.
Helpottaisi ainakin alkuun pääsemistä, jos ei kokonaan syntyvyysongelmaa ratkaisisikaan.

Märkäruuti kirjoitti: ↑07 Maalis 2025, 10:03 Jospa aivoimplantti reagoisi niin, että kun tuntee seksuaalista kiinnostusta toista ihmistä kohtaan, linkki syntyy vain jos kiinnostus olisi molemminpuolista. Näkökeskukseen stimuloidulla värikoodilla voisi luonnehtia kiinnostuksen astetta.
Helpottaisi ainakin alkuun pääsemistä, jos ei kokonaan syntyvyysongelmaa ratkaisisikaan.

Tuollainen implantti on varmaan ihan saman tasoista teknlogiaa kuin keinokohtu. Sitten kun se on mahdollista, niin ihmisiä voidaan tuottaa tarpeen mukaan keinohedelmöittämällä. Implantit voivat ennemmin vaikuttaa niin, että runkkaminen tuntuu taivaalliselta seksiltä tai tukahduttaa koko seksuaalivietin niin ettei se häiritse elämää ollenkaan. Tuossa vaiheessa ollaan tilanteessa, jossa sukupuolia ei enää tarvita ollenkaan.

Märkäruuti kirjoitti: ↑07 Maalis 2025, 10:03

Purdue kirjoitti: ↑07 Maalis 2025, 08:37 Mutta edellyttäisikö parempi sosiaalisuus tuota, ettei ihmisillä olisi salaisuuksia, vaan että kaikki ajatukset olisivat eräällä tavalla julkisia? Mä veikkaan, että aivoimplanteilla ja siruilla tuo voisi olla mahdollista jonkin 5G tyylisen verkon välityksellä

Entä kevytversio? On ollut puhetta siitä, että jopa ihmisten lisääntyminen on vaarantunut, kun ei osata tai uskalleta tehdä aloitteita, ettei vaan syyllistyttäisi sukupuoliseen häirintään. Ei se minunkaan nuoruudessani aina niin helppoa ollut, mutta ei silloin sentään syyettä tarvinnut pelätä, jos kohteliaasti ehdotti intiimimpää kanssakäymistä.

Jospa aivoimplantti reagoisi niin, että kun tuntee seksuaalista kiinnostusta toista ihmistä kohtaan, linkki syntyy vain jos kiinnostus olisi molemminpuolista. Näkökeskukseen stimuloidulla värikoodilla voisi luonnehtia kiinnostuksen astetta.
Helpottaisi ainakin alkuun pääsemistä, jos ei kokonaan syntyvyysongelmaa ratkaisisikaan.

Joo, vaikeaksi on mennyt homma nykypäivänä.

Ja tuossahan on ideaa, jotta tuo aivoimplantti ei vain välittäisi ajatuksia, vaan tekisi myös tulkintoja ja suosituksia.

Silloin ihmisten ei tarvitsisi enää ajatella itse lainkaan, varsinkin kun se ajattelu nykyään on varsin rajoittunutta ja menee pieleen niin usein.

Kissatäti kirjoitti: ↑07 Maalis 2025, 01:08 Olen aikamatkaaja tulevaisuudesta vaikka vuodesta 3250 . Mitä haluat kysyä minulta?

Minkälainen se lentävä auto on ja mihin sen toiminta perustuu? Joko olet hankkinut itsellesi sellaisen? Entä joko olet käynyt turistimatkalla Marsissa?

Kissatäti kirjoitti: ↑07 Maalis 2025, 01:08 Olen aikamatkaaja tulevaisuudesta vaikka vuodesta 3250 . Mitä haluat kysyä minulta?

Kummat saa vuonna 3250 enemmän seksiä, kokit vai jääkiekkoilijat?

Olen aina ihmetellyt, että mihin ihmeeseen ajatus siitä, että alienit osaisivat lukea ajatuksia ja kommunikoida telepaattisesti, oikein perustuu? Samanlainen kumma fantasia kuin lentävät autot olivat aikoinaan ja on edelleen.

Tavan matona tekisin diilin lottonumeroiden paljastamisesta, ja keskittyisin elämään loppuelämäni mahdollisiman mukavasti ( en varsinaisesti kaipaa omaisuutta, vaan aikaa kohtuu halpoihin harrastuksiin, mistä nykyisin työkuviot vievät ihan liikaa aikaa ) itseni ja lasteni kanssa, ja varmistaisin parhaani mukaan että lapsilla on tulevaisuudessa mahdollisuus helppoon ja hyvään elämään.

En välitä kysyä syvällistä logia ihmisten kohtalosta tai historian tapahtumista, koska olen aika varma että siellä ei mitään hyvää ole, enkä halua viettää loppuelämääni tietoisena tulevaisuuden tapahtumista ja murehtia että pitäisikö minun yrittää tehdä asioille edes jotain.
Toisaalta, jos teknologia on onnistunut kehittämään aikamatkailun, ja matkaaja on vuodelta 3250, niin ehkä ihan reisille ei ole mennyt, siinä tapauksessa tulevaisuuden tapahtumilla ei oikeastaan ole merkitystä, joten siksikin, parasta vaan keskittyä omaan kuplaan.

Neutroni kirjoitti: ↑07 Maalis 2025, 08:24

Purdue kirjoitti: ↑07 Maalis 2025, 08:09 Mä en usko, että ihminen tulee reilussa tuhannessa vuodessa kehittymään lajina miksikään. Se on vain noin 50 sukupolvea, ja sellaista evolutionaarista painetta muutokselle ei ole, että ihmisistä vain sosiaalisimmat valkkautuisivat suvun jatkajiksi.

Ei se voi tapahtua luonnollisesti. Ihmisen on hylättävä luonnonvalinta ja otettava evoluutionsa tietoisesti hallituksi tekniseksi prosessiksi, jos se haluaa kehittyä tästä jotenkin oleellisesti. Muuten se jää hassuksi apinaksi tappelemaan tälle planeetalle, kunnes joku luonnonmullistus pyyhkäisee megafaunan pois. Tuollainen vaatii jonkin älyttömän epätodennäköisen musta joutsen -tapahtuman, joka muuttaa kehityksen täysin odottamattomalla tavalla. Ehkä kenties tekoäly voi vaikuttaa siihen, mutta sekin voi tehdä asiat hyvin yhdellä tavalla ja sössiä äärettömällä, joten panen vetoni "kaikki menee päin helvettiä" -tapahtumalle.

Se, että tuo lienee niin epätodennäköistä, ettei sitä käytännössä tapahdu, on suosikkiselitykseni Fermin paradoksiin. Sivilisaatiot eivät välttämättä pysty vapautumaan evoluutiossa kehittyneestä eläimellisyydestä ja kehity koskaan sille tasolle, että voisivat vuorovaikuttaa keskenään. Ne kukoistavat hetken ihmiskunnan tapaisina sotaisina ja järjestävät joukkosukupuuton planeetoilleen, kunnes katoavat ja muut lajit jatkavat evoluutiota.

En olisi noin pessimistinen fermin paradoksin suhteen. Paradoksi selittynee luultavasti sillä että monimutkaisemman elämänmenon edellyttämän eukaryootin syntyminen näyttäisi olevan äärimmäisen epätodennäköinen tapahtuma. Toisena mahdollisena syynä lienevät peliteorian sanelemat lainalaisuudet. Kaikki kehittyneet sivilisaatiot tekevät parhaansa piiloutuakseen muilta. Jos eivät piiloudu on hyvin todennäköistä että saa kuolemansäteestä heti kun tulee huomatuksi. Erittäin typerä muuvi ihmiskunnankin yrittää huutaa avaruuteen että täällä ollaan. Tulee kostautumaan vielä.

Kissatäti kirjoitti: ↑07 Maalis 2025, 01:08 Olen aikamatkaaja tulevaisuudesta vaikka vuodesta 3250 . Mitä haluat kysyä minulta?

Mitä sulle kuuluu? Menikö matka mukavasti?

Tritonus kirjoitti: ↑07 Maalis 2025, 12:27 En olisi noin pessimistinen fermin paradoksin suhteen.

Onko se sitten optimismia, että kaikki piilottelevat peläten hyökkäystä tietämättä edes onko mitään hyökkääjiä olemassa?

Paradoksi selittynee luultavasti sillä että monimutkaisemman elämänmenon edellyttämän eukaryootin syntyminen näyttäisi olevan äärimmäisen epätodennäköinen tapahtuma.

Onko se niin mahdotonta? Maan evoluutiossa on monta endosymbioositapahtumaa.

Toisena mahdollisena syynä lienevät peliteorian sanelemat lainalaisuudet. Kaikki kehittyneet sivilisaatiot tekevät parhaansa piiloutuakseen muilta. Jos eivät piiloudu on hyvin todennäköistä että saa kuolemansäteestä heti kun tulee huomatuksi. Erittäin typerä muuvi ihmiskunnankin yrittää huutaa avaruuteen että täällä ollaan. Tulee kostautumaan vielä.

En pidä tuota uskottavana. Sivilisaatio pystyy kehittämään itseään kopioivan von Neumannin luotaimen paljon ennen kuolemansäteitä ja vieraiden aurinkokuntien valloitusta. Sellaisella tutkii geologisessa mielessä nopeasti koko galaksin ja paljastaa kaikki planeetat, joilla on elämää. Sellaiselta piiloutuminen vaatisi kaivautumista syvälle maan alle ja elämistä hyvin pienellä populaatiolla minimaalisella energiankulutuksella. Ihmiskunta ei pystyisi siihen nykytekniikallaan millään ja jäisi kiinni heti.

Minä pidän todennäköisempänä, että supersivilisaatiot lakkaavat tarvitsemasta planeettoja. Planeetan pinta-alan suhde tilavuuteen on hirvittävän huono verrattuna avaruusasemiin ja nillä on kaikenlaisia ikäviä ja vaikeasti hallittavia ilmiöitä, kuten geologiaa ja sääilmiöitä. No ehkä jos joku pystyy repimään planeettoja kappaleiksi ja tekemään niistä avaruusasemia, uhka on olemassa, mutta toisaalta vieläkö sellainen laji pitää biologisen pakkomielteen alituiseen kasvuun? Voisi ajatella, että esim. primitiivisen elämän tutkiminen planeetoilla tai kehittyvien sivilisaatioiden ohjaaminen tolkulliseen toimintaan olisi mielenkiintoisempaa kuin tavoitella 1000 biljoonan yksilön rajapyykkiä.

Neutroni kirjoitti: ↑07 Maalis 2025, 13:30
Minä pidän todennäköisempänä, että supersivilisaatiot lakkaavat tarvitsemasta planeettoja. Planeetan pinta-alan suhde tilavuuteen on hirvittävän huono verrattuna avaruusasemiin ja nillä on kaikenlaisia ikäviä ja vaikeasti hallittavia ilmiöitä, kuten geologiaa ja sääilmiöitä.

Mä näkisin, että avaruus on sen verran inhottava paikka ettei tuo tule koskaan toteutumaan. Avaruussäteily on yksi, alhainen lämpötila syvässä avaruudessa toinen, mutta se suuri uhka avaruusasemille ovat pienet kivenmurikat, joita avaruudessa on varmasti komeettojen ja muiden ilmiöiden jäljiltä.

Ajattelepa tuollaista kilometrinkin kokoista avaruusasemaa, joka liikkuisi vaikkapa 10 kilometrin sekunttivauhtia suhteessa johonkin henkilöauton kokoiseen kivenmurikkaan. Se tulisi seinistä läpi ja aiheuttaisi luultavasti koko aseman tuhon.

Ja mikä on esim. todennäköisyys sille, että matkalla esim. lähimmälle tähdelle yksikin tällainen kiven murikka tulisi vastaan?

Entä jos avaruusalus olisi ontoksi koverrettu isohko asteroidi? Senissä voisi olla satoja metrejä paksuutta ja titenkin antimateriatykit hajoittamassa kohti tulevat murikat höyryksi?

Purdue kirjoitti: ↑07 Maalis 2025, 13:41 Mä näkisin, että avaruus on sen verran inhottava paikka ettei tuo tule koskaan toteutumaan. Avaruussäteily on yksi, alhainen lämpötila syvässä avaruudessa toinen, mutta se suuri uhka avaruusasemille ovat pienet kivenmurikat, joita avaruudessa on varmasti komeettojen ja muiden ilmiöiden jäljiltä.

Tuo perustuu nykytekniikkaan ja on vähän samanlaista ajattelua kuin se, että ihmiset menevät järjiltään höyryjunien kyydissä, koska maisema vaihtuu liian nopeasti. Sitä pohdittiin silloin, kun 50 km/h oli tekniikan uusin karjaisu. Kuvaa kyllä enemmän yleistä konservatiivista änkyröintiä kuin teknistä ajattelua, koska ratsastajat olivat liikkuneet satoja vuosia tuota nopeutta ja kovempaakin laukkaavan hevosen selässä.

Avaruus ei ole inhottava, koska siellä ei tapahdu mitään. Säteily kilpistyy metriin mitä tahansa. Se tuskin on muutenkaan suuri haitta edistyneelle lajille, joka pystyy muokkaamaan solujensa toimintamekanismeja. Kylmyyttä suurempi ongelma on jäähdytys. Lämpöä on älyttömän helppo tuottaa ydinreaktoreilla ja jos ajatellaan jotain supersivilisaation teollisuuslaitosta, sen toiminnan vaatiman energian hukkalämpö on paljon suurempi ongelma. Tosin avaruuden 3 K helpottaa siitäkin eroon pääsyä.

Ajattelepa tuollaista kilometrinkin kokoista avaruusasemaa, joka liikkuisi vaikkapa 10 kilometrin sekunttivauhtia suhteessa johonkin henkilöauton kokoiseen kivenmurikkaan. Se tulisi seinistä läpi ja aiheuttaisi luultavasti koko aseman tuhon.

Kuinka usein tuollaista tapahtuu kilometrin kokoiselle avaruusasemalle? Kerran miljoonassa vuodessa? Vaikka oletetaan, että asemalla ei olisi mitään havainto- ja itsesuojajärjestelmiä (mikä on tietenkin täysin pähkähullu oletus sellaiselle supersivilisaatiolle, joka rakentelee kilometrien kokoisia avaruusasemia, kun ISS:kin väistelee tuon tuostakin paljon pienempiä kappaleita), todennäköisyys jäädä osuman uhriksi on mitätön murto-osa kaikista planeetan pinnalla vaanivista ongelmista ja kymmenet tai sadat sukupolvet eivät kohtaa mitään ongelmia. Maan ongelmiin on vain totuttu ja ne on jollain tasolla hyväksytty. Se on sama kuin lento- tai autoliikenteen automaatio. Vaikka automaatti ajaisi sata kertaa turvallisemmin, se on jotenkin ahdistavampi ajatus kuolla koneen virheeseen kuin ihmisen virheeseen, jota voi sitten jälkiäteen syyttää.

Ja mikä on esim. todennäköisyys sille, että matkalla esim. lähimmälle tähdelle yksikin tällainen kiven murikka tulisi vastaan?

Käsittääkseni käytännössä nolla. Suurempi ongelma on pöly, jota on matkalla ja joka hio suurella nopeudella jonkinmoisen kerroksen pois aluksen pinnasta. Mutta ei noiden asemien tarvitse lennellä tähtien välillä, jos ei ole erityistä syytä. Asema voi kiertää Aurinkoa vaikka Pluton etäisydellä, jolloin se on turvassa Auringon epävakauksilta ja alueella, jossa tavaraa on hyvin vähän. Ja noita asemia voi olla miljoonia tai vaikka miljardeja, kun sivilisaatio on toiminut sanotaan miljoona vuotta. Jos yksi menetetään, se on sitten vain elämään kuuluva riski.