Tutkijan työstä

[HuuHaata]

Suomessa ei tehdä yksityisen puolen oikeaa T&K:ta, johon soveltuisit automaattisesti jo väitöskirjasi olemassaolon takia. Ei tehdä tuotekehitystä, koska suomalaiset suuryritykset ovat kommarien johdossa, jotka vihaavat rahaa ja kehitystä. Pelolla johtavat he meitä kaikkia pakkosaatossa helvettiin.

[MooM]

ja KAIKKI PITÄÄ TEHDÄ TAAS UUDELLEEN! Jokainen copy-paste, jokainen luku, jokainen tiedostonsiirto...

Joskus tällaisesta pääsee eroon sillä että lopputuleman voi tulostaa muodossa jossa sitä voi muuttaa skripteillä. Tehdään ikäänkuin export, muokataan koodilla, tehdään import. Tämän jälkeen tiedoston kuvan paikka on muuttunut.

Jos tuon saa toimimaan, avautuu ikkuna jossa pomon kommentti "tee kaikki uudestaan" muuttuu vitutuksesta sellaiseksi että marssit officeesi, teet automaatioon pienen muutoksen, ajat proseduurin läpi ja toteat "heh, helppoa".

Tämä on varmaan helpompi toteuttaa esim. LaTeX/emacs/Linux-ympäristössä, missä kaikki perustuu lähtökohtaisesti koodaamiseen. Minun tapauksessani pitäisi saada toimimaan ohjelmointiympäristö, Word ja Excel yhteen. Ei se mahdotonta ole, mutta pitäisi alkaa väsätä makroja. Ei ole ollut energiaa lähteä tähän.

En tiedä, mitä ohjelmointiympäristöä tarkoitat, mutta aika monessa on funktiot, joilla saa luettua teksti- ja taulukkotiedostoja sisään. Officesta voi myös tallentaa tekstimuotoon ja sellaisen data lukeminen onnistuu aina (sisällön järjestely voi olla helposta toivottomaan, sisällöstä riippuen). Lähtisin selvittämään siitä päästä, MS-officen makroihin turvautuisin vasta viimeisenä vaihtoehtona.

Energiaa voi suunnata niin kovin eri tavoin. Yleensä vitutusta vähentävät toimet ovat hyvä valinta.

[mies.suomesta]

Suomessa ei tehdä yksityisen puolen oikeaa T&K:ta, johon soveltuisit automaattisesti jo väitöskirjasi olemassaolon takia. Ei tehdä tuotekehitystä, koska suomalaiset suuryritykset ovat kommarien johdossa, jotka vihaavat rahaa ja kehitystä. Pelolla johtavat he meitä kaikkia pakkosaatossa helvettiin.

Tarkoitit siis KOKOOMUSLAISTEN

[mies.suomesta]

En tiedä, mitä ohjelmointiympäristöä tarkoitat, mutta aika monessa on funktiot, joilla saa luettua teksti- ja taulukkotiedostoja sisään. Officesta voi myös tallentaa tekstimuotoon ja sellaisen data lukeminen onnistuu aina (sisällön järjestely voi olla helposta toivottomaan, sisällöstä riippuen). Lähtisin selvittämään siitä päästä, MS-officen makroihin turvautuisin vasta viimeisenä vaihtoehtona.

Energiaa voi suunnata niin kovin eri tavoin. Yleensä vitutusta vähentävät toimet ovat hyvä valinta.

Kiitos vinkeistä. Nämä asiat on toki hyvin tuttuja. Excel tarvitaan, koska teen sillä taulukot, jotka menevät kässäriin, ja haluan että kässäriin menee sama data kuin malliin. Luen datan Excelistä. Ei tekstidatan lukeminenkaan onnistu aina. Kaksi klassikkoa on erikoismerkit ja liian isot tiedostot. Näiden käsittelyyn on sitten omat erikoiskirjastonsa.

[HuuHaata]

Suomessa ei tehdä yksityisen puolen oikeaa T&K:ta, johon soveltuisit automaattisesti jo väitöskirjasi olemassaolon takia. Ei tehdä tuotekehitystä, koska suomalaiset suuryritykset ovat kommarien johdossa, jotka vihaavat rahaa ja kehitystä. Pelolla johtavat he meitä kaikkia pakkosaatossa helvettiin.

Tarkoitit siis KOKOOMUSLAISTEN

Kokoomuslaiset pääosin ovat nykyään kommareita, joille tärkeintä on edistää aatetta ja se, että johtoporras saa entistä rajumpia ilmaisia lounaita vuosi vuodelta enempi. Kilpailu on noille kauhistus.

[mies.suomesta]

Kokoomuslaiset pääosin ovat nykyään kommareita, joille tärkeintä on edistää aatetta ja se, että johtoporras saa entistä rajumpia ilmaisia lounaita vuosi vuodelta enempi. Kilpailu on noille kauhistus.

Niin se on ollut aina. (Nyt tulee hyvin tunnepohjaista mutua.) Kokoomuslaisille on tärkeintä, että asiat tehdään hyväveliverkostossa eikä kukaan menetä saavutettuja etujaan. Ehkä liberaaleissa tai nuorsuomalaisissa on ollut toisenlaista ajattelua. En osaa sanoa. Ehkä ne ovat vain hörhöjä. Mutta jos katsotaan tätä tämän päivän puljaamista Fortumin ja lääkärifirmojen kanssa, niin taas on kypäräpappi voimissaan!

[Neutroni]

En tiedä, tarkoititko näillä lauseilla mitään sen syvällisempää, mutta minut ne saivat ajattelemaan seuraavaa: Loppujen lopuksi pelkään rahojen loppumista, ja pelkään sitä kahdesta syystä: 1. Koska ei ole varaa tehdä lapsia. (Tämä on erittäin kontraversiaali väite, voidaan keskustella tästä, jos se tuntuu teistä mielekkäältä. ) 2. Omat vanhempani tuomitsevat minut.

OK. Jokaisella on syynsä pelätä.

Jos luopuisin tavoitteesta saada perheen - mikä ei ole ollut mikään varma ja vahva tavoite - ja panisin välit poikki vanhempiini, mitä pelättävää minulla olisi? Minulle kyllä riittää yksiö + patja lattialla + nuudelia + tonnikalaa, ja ne kyllä annetaan Suomessa jokaiselle riippumatta, onko työssä vai työtön, ja onko ansiosidonnainen päällä.

Et sitten ilmeisesti kuitenkaan ole huolestujaluonne. Jos lähdetään itsestäänselvyyden realismitasolta, niin vaikkapa sairastuminen johonkin tuskalliseen näivetystautiin tai toimintakyvyn vievään tautiin, joutuminen rikoksen tai onnettomuuden uhriksi, tai se, että yhteiskunta kehittyy äärioikeistolaisemmaksi, jolloin on riski, että menetät edun ja joudut sortotoimien kohteeksi. Noista ei ole kukaan koskaan vapaa.

Täällä on lisäksi hyvät julkiset kirjastot ja liikuntapaikat. Uskon että voisin olla pitkäaikaistyöttömänä tosi onnellinen. Lisäksi olen pitkään miettinyt, että haluaisin kokeilla jotain duunariammattia ja ehkä mennä ammattikouluun. Pitäisi vain uskaltaa murtautua irti porvarillisista arvoista.

Minä mietin joskus, kun olin vähän pitempään työttömänä, että jos alkaisi sähkömieheksi. Niistä kun oli kuulemma huutava pula. Mutta selvitin sitten, niin niitä oli alueellani työttömänä kymmeniä ja nelikymppisenä aloittelijana, jolla on akateeminen tausta, olisin ollut varmasti kelvoton edes johdonpätkäksi suurjännitelinjaan. Onneksi pääsin sitten kuitenkin takaisin oman alan töihin.

[apetteri]

Minä mietin joskus, kun olin vähän pitempään työttömänä, että jos alkaisi sähkömieheksi. Niistä kun oli kuulemma huutava pula. Mutta selvitin sitten, niin niitä oli alueellani työttömänä kymmeniä ja nelikymppisenä aloittelijana, jolla on akateeminen tausta, olisin ollut varmasti kelvoton edes johdonpätkäksi suurjännitelinjaan. Onneksi pääsin sitten kuitenkin takaisin oman alan töihin.

Sähköala on mielenkiintoinen, kun siitä piirtyy todennäköisesti koulujen mainosmateriaalin vuoksi aika hohdokas mielikuva, jossa rakennetaan ja ohjelmoidaan mielenkiintoista tehtaan ohjauspaneelia, ja joka soitetaan aina supermiehenä paikalle kun on ongelmia.

Totuushan on sit sitä, että yrittäjänä vaihdat jollekkin mummolle pistorasiaa, jossa on jotain erikoisjuttuja ja saat käydä välissä tukussa, ja pikkuhommaan menee sit yli puoli päivää ja saat tehdä jonkun nollatun kytkennän, ja lopuksi mummo vielä itkee ja tinkii hintaa kun eläkerahat ei riitä, tai kunnalla töissä vaihdat päivät pitkät kouluun loisteputkia, tai vaihtoehtoisesti saneerausfirmalle alinhankintaa ja jossain rakennusjätteen seassa pitää jonnekkin käsittämättömään koloon saada kytkettyä piuhat ja kansi päälle.

[Neutroni]

Totuushan on sit sitä, että yrittäjänä vaihdat jollekkin mummolle pistorasiaa, jossa on jotain erikoisjuttuja ja saat käydä välissä tukussa, ja pikkuhommaan menee sit yli puoli päivää ja saat tehdä jonkun nollatun kytkennän, ja lopuksi mummo vielä itkee ja tinkii hintaa kun eläkerahat ei riitä, tai kunnalla töissä vaihdat päivät pitkät kouluun loisteputkia, tai vaihtoehtoisesti saneerausfirmalle alinhankintaa ja jossain rakennusjätteen seassa pitää jonnekkin käsittämättömään koloon saada kytkettyä piuhat ja kansi päälle.

Ei minulla sinänsä ollut ruusuisia mielikuvia. Ajattelin vain, että saisi jotain paskaduunia, josta maksetaan edes välttävästi ja joka ei ole liian sosiaalista. Ja kun silloinkin vouhotettiin, että alalla olisi muka joku työvoimapula. Mutta lapsikin tietää, että siellä missä on oikea pula jostain, ei heitetä yhtään puutteen alaista resurssia hukkaan. Jos on pula työvoimasta, ei ole työttömiä.

[Brainwashed]

En tiedä, tarkoititko näillä lauseilla mitään sen syvällisempää, mutta minut ne saivat ajattelemaan seuraavaa: Loppujen lopuksi pelkään rahojen loppumista, ja pelkään sitä kahdesta syystä: 1. Koska ei ole varaa tehdä lapsia. (Tämä on erittäin kontraversiaali väite, voidaan keskustella tästä, jos se tuntuu teistä mielekkäältä. ) 2. Omat vanhempani tuomitsevat minut.

OK. Jokaisella on syynsä pelätä.

Jos luopuisin tavoitteesta saada perheen - mikä ei ole ollut mikään varma ja vahva tavoite - ja panisin välit poikki vanhempiini, mitä pelättävää minulla olisi? Minulle kyllä riittää yksiö + patja lattialla + nuudelia + tonnikalaa, ja ne kyllä annetaan Suomessa jokaiselle riippumatta, onko työssä vai työtön, ja onko ansiosidonnainen päällä.

Et sitten ilmeisesti kuitenkaan ole huolestujaluonne. Jos lähdetään itsestäänselvyyden realismitasolta, niin vaikkapa sairastuminen johonkin tuskalliseen näivetystautiin tai toimintakyvyn vievään tautiin, joutuminen rikoksen tai onnettomuuden uhriksi, tai se, että yhteiskunta kehittyy äärioikeistolaisemmaksi, jolloin on riski, että menetät edun ja joudut sortotoimien kohteeksi. Noista ei ole kukaan koskaan vapaa.

Täällä on lisäksi hyvät julkiset kirjastot ja liikuntapaikat. Uskon että voisin olla pitkäaikaistyöttömänä tosi onnellinen. Lisäksi olen pitkään miettinyt, että haluaisin kokeilla jotain duunariammattia ja ehkä mennä ammattikouluun. Pitäisi vain uskaltaa murtautua irti porvarillisista arvoista.

Minä mietin joskus, kun olin vähän pitempään työttömänä, että jos alkaisi sähkömieheksi. Niistä kun oli kuulemma huutava pula. Mutta selvitin sitten, niin niitä oli alueellani työttömänä kymmeniä ja nelikymppisenä aloittelijana, jolla on akateeminen tausta, olisin ollut varmasti kelvoton edes johdonpätkäksi suurjännitelinjaan. Onneksi pääsin sitten kuitenkin takaisin oman alan töihin.

Sinänsä mielenkiintoinen ilmiö jonka olen osaltani todennut, että selkeä enemmistö akateemisista (varsinkin hum) kertovat "pelkäävänsä"/olevan huolissaan äärioikeiston osalta, kun nykyisessä maailman kaoottisissa oloissa ja ne huomioiden olisi mielestäni huomattavasti loogisempaa ja perustellumpaa pelätä kommunismia ja sen kaikenlaisia lieveilmiöitä, ihan tieteidenkin kannalta. Tämä toteamukseni liittynee, juontunee ja johtunee erilaisista persoonallisuuksista, sekin että ylipäänsä arvioin näin, mutta se on kuitenkin eräs modernin länsimaisen akatemian tunnettuja kollektiiveja, että sosialismia arvostetaan, ja kapitalismia dissataan, mikä on itselleni ikuinen arvoitus.
Olen ehkä esittänyt jo aiemmin, mutta arvioni on että jos päättäisit aloittaa yksityisyrittäjänä jonkun mieleisesi alan tiimoilta ns all in mentaliteetilla, niin menestyisit hyvin suurella todennäköisyydellä, ihan miljonääriksi, vaikka tiedän ettei raha olisi kohdallasi primääri primus motor. Jos esim. sähköalalla, niin ehkä jokin EV-akkujen lataukseen liittyvä innovaatio tmv.

[Märkäruuti]

Sähköala on mielenkiintoinen, kun siitä piirtyy todennäköisesti koulujen mainosmateriaalin vuoksi aika hohdokas mielikuva, jossa rakennetaan ja ohjelmoidaan mielenkiintoista tehtaan ohjauspaneelia, ja joka soitetaan aina supermiehenä paikalle kun on ongelmia.

Vanha treenikaverini ja perhetuttavani oli Saarioisten tehtaalla sähköteknikkona. Tehtaan työntekijöistä oli 95% naisia. Hän kertoi saaneensa jatkuvasti läähätyspuheluita, että täällä tarvittaisiin miestä...sähkömiestä. Oli kuulemma naisten huumori vähintään yhtä rasvaista ja paksua kuin miehilläkin.

Vaan on sähkömiehen homma kuulemma aika helppo oppia. Kaksi lankaa lamppu; monta lankaa moottori. Paljoa muuta ei tarvitse tietää ja jos puheenaiheet loppuvat, voi aina puhua kosini fiistä.

[Neutroni]

Sinänsä mielenkiintoinen ilmiö jonka olen osaltani todennut, että selkeä enemmistö akateemisista (varsinkin hum) kertovat "pelkäävänsä"/olevan huolissaan äärioikeiston osalta, kun nykyisessä maailman kaoottisissa oloissa ja ne huomioiden olisi mielestäni huomattavasti loogisempaa ja perustellumpaa pelätä kommunismia ja sen kaikenlaisia lieveilmiöitä, ihan tieteidenkin kannalta.

Tuo on vähän kuin pelkäisi karjua juostessaan nälkäistä susilaumaa pakoon erämaassaan mielessään tilastot, että karhut aiheuttavat enemmän kuolemantapauksia. Kommunismi ei ole tällä hetkellä millään tavalla akuutti uhka. Kaikissa länsimaissa fasistiset oikeistopuolueet ovat nouseva trendi, kun taas kommunismia halveksitaan. Kiina on muodollisesti kommunistinen, mutta käytännössä se on fasistinen diktatuuri. Taloudellisesti paljon oikeistolaisempi kuin länsimaat. Miksi ihmeessä pitäisi pelätä kommunismia? Tietenkin se voi tulla niin, että fasistit kaappaavat vallan ensin ja sitten kommunistit fasisteilta, mutta sillä ei ole kansalaisten kannalta eroa mitä propagandasaduissa valehdellaan. Tavallisen ihmisen elämä on hyvin samanlaista kurjuutta kaikissa totalitaarisissa systeemeissä. Minulle on ihan sama syökö minut susi vai karhu, jos ei muita mahdollisuuksia ole, mutta susilauman piirittäessä minua ottaisin ennemmin sudenkarkoittimen kuin karhunkarkoittimen.

Tämä toteamukseni liittynee, juontunee ja johtunee erilaisista persoonallisuuksista, sekin että ylipäänsä arvioin näin, mutta se on kuitenkin eräs modernin länsimaisen akatemian tunnettuja kollektiiveja, että sosialismia arvostetaan, ja kapitalismia dissataan, mikä on itselleni ikuinen arvoitus.

Se johtuu mustavalkoisesta ajattelusta. Jos sinulle kaikki taloudellisen eriarvoisuuden tasaaminen on kommunismia, et voi nähdä sosialismin ja kommunismin eroja. Se riittää, mitä päättäjät valehtelevat propagandassaan, koska selvästikään kommunismin käytännön sovelluksissa ei ole harrastettu sosiaalista oikeudenmukaisuutta. Kaikki yhteiskunnallinen ja inhimillinen kehitys on ollut koko teollistumisen ajan aina sosialismia, sitä, että kapitalistiselta koneistolta on verotettu rahaa yhteiskunnan toimien ja hyvinvoinnin järjestämiseen. Kapitalistit eivät ole koskaan missään ehdottaneet mitään ihmisille parempaa, vaan aina vastustaneet kehitystä omiin ahneisiin motiiveihinsa vedoten.

Joskus tuollainen kehitys on mennyt liian aggressiiviseksi ja synnyttänyt totalitaarisia kommunistisia järjestelmiä, jotka ovat tietenkin vain rosvojoukon diktatuureja siinä missä täysin vapaa kapitalismikin.

Olen ehkä esittänyt jo aiemmin, mutta arvioni on että jos päättäisit aloittaa yksityisyrittäjänä jonkun mieleisesi alan tiimoilta ns all in mentaliteetilla, niin menestyisit hyvin suurella todennäköisyydellä, ihan miljonääriksi, vaikka tiedän ettei raha olisi kohdallasi primääri primus motor. Jos esim. sähköalalla, niin ehkä jokin EV-akkujen lataukseen liittyvä innovaatio tmv.

En minä olisi tuolloin minä. Minulla olisi yritystoiminnassa monta vakavaa estettä. En pysty toimimaan all in -mentaliteetilla silloin jos koen, että lopputulokseen vaikuttaa liikaa minusta riippumattomia tekijöitä. Ja stressaan hillittömästi tilanteita, joissa minun pitää vaikuttaa ihmisiin, esim. myymällä ideoitani. Teknisissä asioissa minulle olisi hyvin vaikeaa toimia kapitalismin vaatimalla paskalaatutasolla, jossa kyhätään hätäisesti mitä tahansa, joka käyttää toimivan, ja tyydytään siihen. Jos yrittäisin pakottaa itseni tuollaiseen, olisin varmaan burn outissa vuodessa.

Yritysmaailmassa minä ajautuisin sellaiseksi tylsäksi massatuotekehittäjäksi, jonka tehtävä on lähinnä tutkia mikä visionäärien ideoissa prakaa, kun niitä yritetään toteuttaa reaalimaailmassa. Sitä suurin osa tuotekehityksestä aina on ja ideoista alle promille päätyy kauppojen hyllyille. Se ei ole mahdottoman kaukana tämän palstan menosta, jossa muutama ideoija vouhottaa ihmeellisistä keksinnöistä ja suuri tylsimysjoukko torppaa asiaperustein. Minä olen aina ollut ennemmin se tylsä totuuden torvi, joka töräyttää miksi kaikki menee päin helvettiä, ja jos joku ei usko, lataa päin naamaa sellaiset yhtälöt, että susilaumakin juoksee karkuun. Sovin ennemmin overengineeraamaan (onko tälle hyvää suomennosta) mittalaitteita paikkoihin, joissa niiden on toimittava pitkiä aikoja karuissa oloissa huonolla huollolla. Olen iloinen, että joku maksaa siitä ja painostaa minua tekemään edes joskus jotain valmiiksi, vaikka se ei olekaan mielestäni 125 % täydellistä parempi, koska muuten täyttäisin omat varastoni keskeneräisillä tekeleillä.

[Neutroni]

Vaan on sähkömiehen homma kuulemma aika helppo oppia. Kaksi lankaa lamppu; monta lankaa moottori. Paljoa muuta ei tarvitse tietää ja jos puheenaiheet loppuvat, voi aina puhua kosini fiistä.

Ei ne johdot ole se vaikea homma. Ne kaikki luvat, lisenssit ja sertifikaatit, joita vaaditaan johdon kytkemiseen liittimeen, ovat. Ja johtojen veto seinien ja kattojen läpi tuntemattomissa rakennuksissa lienee kanssa enemmän aivoja kuormittavaa kuin varsinaiset kytkennät.

[mies.suomesta]

Jokin tässä (kvantitatiivisen eli "kvantin") tutkijan työssä on vikana. Joka kerta kun avaan omat mallini eli tietokonekoodin, tunnen suorastaan fyysistä kipua, koska jurppii niin kovasti. Työ ei etene mihinkään. Samat mallit joutuu ajamaan kymmeniä ja kymmeniä kertoja. 10 sivun kirjoittamiseen menee 2000 tuntia työtä. Jokainen sana pitää kirjoittaa moneen kertaan.

Niinhän siinä sitten kävi, että olen ottanut lopputilin, eikä tulevaisuudesta ole mitään tietoa... Toivon että en hirveästi enää tekisi tutkijantöitä. Kiinnostaisi olla esim. puuseppä. Serkkuni mielestä olen hölömö, kun en halua uurastaa akateemisessa uraputkessa. En tiedä, miten paljon hänellä on mielessä rahuli, ja miten paljon hän on pihalla, ts. arvostaa loputonta leikkaa-liimaa-askartelua Wordilla.

Ei akateemisella uralla raha puissa kasva. Nykyään valmistuu ehkä 1900 tohtoria vuodessa (https://www.sivista.fi/wp-content/uploa ... 2023-4.pdf). Jos ajatellaan, että professoriliiton jäsenmäärä on 2700 (https://akava.fi/keita-olemme/jasenliitot/jasenmaarat/), ja professoriksi tullaan keskimäärin ehkä 50:nä, professorien vuosipoistuma on 2700/15 = 180, eli alle 10 % työmarkkinoille tulevien tohtorien virrasta. Tässä valossa tohtorintutkinnon voi nähdä vähän niin kuin ylioppilastutkintona ja professuurin opiskelupaikkana, jonne pitää päästä. Tässä tapauksessa valintakokeet kestävät 20 vuotta.

Ei ole minun juttu.

[MooM]

Jokin tässä (kvantitatiivisen eli "kvantin") tutkijan työssä on vikana. Joka kerta kun avaan omat mallini eli tietokonekoodin, tunnen suorastaan fyysistä kipua, koska jurppii niin kovasti. Työ ei etene mihinkään. Samat mallit joutuu ajamaan kymmeniä ja kymmeniä kertoja. 10 sivun kirjoittamiseen menee 2000 tuntia työtä. Jokainen sana pitää kirjoittaa moneen kertaan.

Niinhän siinä sitten kävi, että olen ottanut lopputilin, eikä tulevaisuudesta ole mitään tietoa... Toivon että en hirveästi enää tekisi tutkijantöitä. Kiinnostaisi olla esim. puuseppä. Serkkuni mielestä olen hölömö, kun en halua uurastaa akateemisessa uraputkessa. En tiedä, miten paljon hänellä on mielessä rahuli, ja miten paljon hän on pihalla, ts. arvostaa loputonta leikkaa-liimaa-askartelua Wordilla.

Ei akateemisella uralla raha puissa kasva. Nykyään valmistuu ehkä 1900 tohtoria vuodessa (https://www.sivista.fi/wp-content/uploa ... 2023-4.pdf). Jos ajatellaan, että professoriliiton jäsenmäärä on 2700 (https://akava.fi/keita-olemme/jasenliitot/jasenmaarat/), ja professoriksi tullaan keskimäärin ehkä 50:nä, professorien vuosipoistuma on 2700/15 = 180, eli alle 10 % työmarkkinoille tulevien tohtorien virrasta. Tässä valossa tohtorintutkinnon voi nähdä vähän niin kuin ylioppilastutkintona ja professuurin opiskelupaikkana, jonne pitää päästä. Tässä tapauksessa valintakokeet kestävät 20 vuotta.

Ei ole minun juttu.

Valtaosa tohtoreista ei tähtää professoriksi. Esim itselleni se olisi kauhistus.

Mutta hyvä, jos olet tehnyt itsellesi tarpeellisia muutoksia. Nyt vaan sitten puuseppäkouluun (ehkä oppisopimuksella?), ilman tutkintoa työllistymisessä pitää olla tosi hyvä idea ja itsensämyyntitaito ja roppakaupalla tuuria.