Nyt ollaan mielenkiintoisella alueella.....tuo mun 1,3m2 poikkipinta ala vastaa ns flat plate equivalent areana 0.05 m2 aluetta.antitaide kirjoitti: ↑13 Heinä 2025, 20:2310 neliömetrin poikkipinta-alan alus kohtaisi lähes valonnopeudella kokonaisenergiana on noin 1,008 × 10^6 J/s eli noin 1,008 MW.Tuulispää kirjoitti: ↑13 Heinä 2025, 20:14Eihän ne niin suuri voi olakkaan....100 m2.antitaide kirjoitti: ↑13 Heinä 2025, 20:12JOS lähes valonnopeudella pystyttäisiin liikkumaan (MASSALLINEN ALUS EI PYSTY SAAVUTTAMAAN VALONNOPEUDEN MURTO-OSAAKAAN - Einstein huom.) liikkuva avaruusalus kohtaisi harvoistakin hiukkasista merkittäviä riskejä: pintavaurioita, ylikuumenemista, säteilyvaurioita ja elektroniikan häiriöitäTuulispää kirjoitti: ↑13 Heinä 2025, 19:59On se aivan täynnä...tupaten täynnä kun liikutaan valonnopeudella.antitaide kirjoitti: ↑13 Heinä 2025, 19:54Eetteri tai "luminiferous aether" oli 1800-luvun fysiikassa oletettu näkymätön väliaine, jonka ajateltiin täyttävän koko avaruuden. Koska valoa pidettiin aaltoliikkeenä kuten ääntä, joka tarvitsee ilman kulkeakseen. Eetterin oletettiin olevan aine, joka mahdollisti valon aaltojen leviämisen tyhjiössä ja avaruudessa. Mutta tuo "väliaine" ei siis tiedetty mitä se sitten olisi, ei ainakaan vety.Tuulispää kirjoitti: ↑13 Heinä 2025, 19:37Avruushan on täynnään vetyhiukkasia....antitaide kirjoitti: ↑13 Heinä 2025, 19:33vähän Grokista kopsattua muistin tueksi:Tuulispää kirjoitti: ↑13 Heinä 2025, 19:25Mitenkäs tuo eetteri...onko se nyt pois kuvioista ?antitaide kirjoitti: ↑13 Heinä 2025, 19:17Eipä keksinnöt yleensä tyhjästä synny, keksijän pitää tuntea kaikki edeltävät ja mahdolliset kilpailevat teoriat ja tuoda siihen riittävän suuri omaperäinen panoksensa että tekijä voidaan nimetä jonkin asian "keksijäksi".
Nordström oli toki edelläkävijä painovoimateorioiden kehittämisessä ja vaikutti suhteellisuusteorian kehitykseen.
Nordström tuki Einsteinin työtä ja ehdotti häntä kahdesti fysiikan Nobel-palkinnon saajaksi suhteellisuusteorian vuoksi. Einstein ja Nordström kävivät ystävällistä kilpailua ja vaihtoivat ideoita, ja Einstein tutki Nordströmin teoriaa teoreettisesta näkökulmasta.
Nordströmin teoriat eivät kuitenkaan selittäneet esimerkiksi valon taipumista auringon gravitaatiokentässä tai Merkuriuksen perihelion siirtymää toisin kuin Einsteinin teoria.
Myös Lorentz ja Poincaré pyörivät samalla erityisen suhteellisuusteorian alueella, mutta he eivät esittäneet yhtä kattavaa ja vallankumouksellista teoriaa kuin Einstein.
David Hilbert työskenteli samanaikaisesti Einsteinien kanssa yleisen suhteellisuusteorian matemaattisen perustan parissa
On kiistaa siitä, kumpi sai kenttäyhtälöt valmiiksi ensin. Einstein julkaisi oikeat yhtälöt hieman ennen Hilbertiä (marraskuussa 1915).
Hilbert ei varsinaisesti kilpaillut Einsteinia vastaan, vaan heidän työnsä oli osittain yhteistyöhön perustuvaa.
Einstein oli kuitenkin se, joka kehitti teorian fysikaalisen intuition ja käsitteet, kuten ekvivalenssiperiaatteen, kun taas Hilbert lähestyi ongelmaa puhtaasti matemaattisesti.
Jonkinlainen edeltävien vaikuttajien ketju voisi myös olla Aristoteles -> Galilei -> Kepler -> Newton -> Einstein joista jokainen tavallaan laajensi edeltäjänsä teoriaa pätemään paremmin koko universumissa ja tarkemmin maailmaa kuvaavissa matemaattisissa kaavoissa.
Eetteriteoria oli 1800-luvun vallitseva hypoteesi, joka oletti, että valon aaltoliike tarvitsi väliaineen, "eetterin", kulkeakseen avaruudessa.
Michelson-Morley-koe testasi eetterin olemassaoloa. Tulokset olivat kuitenkin negatiivisia: valon nopeus oli sama kaikissa suunnissa, riippumatta Maan liikkeestä. Tämä tulos kyseenalaisti eetterin olemassaolon, koska se ei osoittanut odotettua vaikutusta valon leviämiseen.
Albert Einstein hylkäsi eetteriteorian kokonaan:
-Fysiikan lait ovat samat kaikissa koordinaatistoissa.
-Valon nopeus tyhjiössä on vakio kaikille tarkkailijoille, riippumatta heidän liiketilastaan.
Einsteinin teoria ei tarvinnut eetteriä, koska valon nopeus oli nyt universaali vakio.
Suhteellisuusteoria sai sitten käytännön tukea kokeista ja havainnoista: aika-avaruuden venyminen ja pituuden supistuminen, ja esim. valon taipumisesta gravitaatiokentässä.
Tähtienvälisen avaruuden keskimääräinen hiukkastiheys on noin 1 hiukkanen kuutiosenttimetriä kohti: 1 hiukkanen/cm³.
Maan ilmakehän tiheys merenpinnalla on noin 10¹⁹ hiukkasta/cm³, joten tähtienvälinen avaruus on miljardeja kertoja harvempaa.
Enpä siis sanoisi että avaruus olisi täynnään mitään hiukkasia.
Avaruus on keskimäärin äärimmäisen harvaa, noin 0,25–1 vetyatomi kuutiometrissä, mutta tiheys vaihtelee suuresti alueittain. Suurin osa maailmankaikkeuden massasta on pimeää energiaa ja pimeää ainetta, jotka eivät suoraan vaikuta hiukkastiheyteen samalla tavalla kuin tavallinen aine.
Oma lukunsa on sitten Higgsin hiukkanen ja kenttä: selittää, miten hiukkaset saavat massansa Higgsin kentän kautta ja tukee standardi-mallia.
Jos aluksen poikkipinta-ala on 100 m², se kohtaa sekunnissa 3×1016 atomia/s ja kokonaistörmäysenergia olisi valtava 1,01×107 J/s3 eli noin 10 MW vaurioittaen alusta vakavasti.
Mulla on lentokone jonka poikkipinta-ala on 1,3 m2 putkella....sillä ei pääse kuin 30 kilsaan jossa ilma on 1/100 siitä mitä maassa.
Mutta tämä ongelma on täysin turha sillä esim. vain 1kg painoisen "avaruusaluksen" kiihdyttämiseenkin tarvitaan relativistisella laskennalla:
noin 1,923 × 10¹⁸ joulea 1 kg:n kappaleen kiihdyttämiseen nopeuteen ( 0,999c ).
Tämä on valtava energiamäärä, mitä millekään avaruusalukselle ei voida antaa.
Vertailun vuoksi:
534 TWh (terawattituntia), kun maailmanlaajuinen energiankulutus vuonna 2022 oli noin 25 000 TWh vuodessa.
Vastaa myös noin 45,8 megatonnia TNT:tä, eli tuhansia Hiroshiman atomipommeja (jokainen ~15 kilotonnia TNT:tä).
https://ecomodder.com/forum/showthread. ... 17385.html
The flat plate equivalent area, also known as the equivalent parasite drag area, represents the area of a flat plate that would experience the same drag force as a given object under the same airflow conditions. It's a way to simplify complex aerodynamic calculations by relating the drag of any object to that of a simple flat plate.
Here's a more detailed explanation:
Concept:
Drag:
Drag is a force that opposes the motion of an object through a fluid (like air). It's influenced by the object's shape, size, and velocity, as well as the fluid's properties.
Equivalent Flat Plate:
Instead of dealing with the intricate drag characteristics of a complex shape, the equivalent flat plate area allows us to represent that drag with a simpler, more intuitive area of a flat plate.
Calculation:
The equivalent flat plate area is typically calculated by multiplying the object's drag coefficient (Cd) by its reference area. The drag coefficient represents how effectively an object reduces drag.
Why use it?
Simplification:
It allows for easier comparison of drag between different objects, as it provides a single value (the flat plate area) that encapsulates the drag characteristics of a more complex shape.
Engineering Applications:
This concept is particularly useful in fields like aerodynamics (especially aircraft design and analysis) and automotive engineering.
Performance Estimation:
By knowing the equivalent flat plate area, you can estimate the drag force on an object at different speeds and air densities, providing insights into its performance characteristics.
Example:
If an aircraft has an equivalent flat plate area of 2.52 square feet, it means that the total drag of the aircraft is the same as the drag of a flat plate with a surface area of 2.52 square feet under the same wind conditions.

