Tritonus – sulla tuntuu olevan kiinnostusta pohtia luonnonlakien luonnetta vähän syvemmin, ja samat kysymykset kiinnostavat muakin.
Mä hahmotan luonnonlait niin, etteivät ne ole ulkopuolelta annettuja sääntöjä, vaan todellisuuden ominaisuuksia, joita havaitsemme. Ei siis tarvita mitään “säätäjää”, jotta ne olisivat olemassa – ne vain ovat.
Samaan aikaan en ajattele, että me havaitsisimme todellisuuden suoraan, kuten naiivi realismi väittäisi. Me muodostetaan siitä representaatioita – tarinoita, jotka kehittyvät ja välittyvät kulttuurisen, memeettisen evoluution kautta. Jokainen oppii nämä tarinat omassa elämässään. Samalla sukupolvelta toiselle kulkee geneettistä informaatiota, joka osaltaan ohjaa sitä, mitä havainnoimme ja miten reagoimme. Tämän kaiken taustalla vaikuttaa alkupamauksesta käynnistynyt materiaalinen evoluutio.
Ja mitä tulee viimetorstailaisuuteen – jatkuvan uudelleen luomisen sijaan pidän presentismiä uskottavampana: mennyttä ei enää ole, tulevaa ei vielä ole – on vain alati muuttuva nykyhetki.
Keskustelussa on tullut esiin eri näkemyksiä:
- Teistinen kanta: Jos on laki, tarvitaan säätäjä.
- Naturalistinen kanta: Lait ovat luonnon säännönmukaisuuksia, eivät ulkoa annettuja sääntöjä.
- Skeptinen näkökulma: Ilman säätäjää ei ole takeita, etteivät lait ala heittelehtiä – mikä avaa tien viimetorstailaisuuteen.
Jos sun "säätäjä"-ajatus on enemmän abstrakti metafora, niin meillä voi olla yhteisiä pohdinnan paikkoja. Mutta jos ajattelet säätäjän tietoisuutta omaavana entiteettinä, niin silloin kuljetaan vähän eri poluilla. Silti olisi kiinnostavaa tarkastella, miten kumpaakin näkemystä voisi omista lähtökohdistaan perustella ja haastaa.
Haluaisitko avata tarkemmin, mitä tarkoitat “säätäjällä”? Ajatteletko sen filosofisesti välttämättömäksi, vai liittyykö se laajempaan maailmankuvaan? Jatketaan jos sua kiinnostaa.