Keskustelua faktoista

[Stadin öljylanne]

Tuo onkin hankala. Itselleni facts on truths ja lisäksi muita luokkia sikäli, kun ne voi kiistatta osoittaa todeksi. Esim käyttäytymistä. Osa taas on ehkä "appraisals" tai "assessments", esim hyvä/paha tai oikein/väärin.

En oikein löydä kattotermiä, vaikka ymmärrän tavoitteesi. Truth ei ole appraisal. Jonkinlaisia todellisuuteen liittyviä toteamuksia nuo kai ovat. Statements about reality?

Niinpä. Taidan toistaiseksi pitäytyä tuossa aloituksen määritelmässä. Toki jos parempi termi löytyy niin sitten vaihdan.

Onhan eri tieteissä käytössä paljonkin termejä, jotka eroavat niiden arkikäytön merkityksistä. Vaikkapa fenomenologian "intentionaalisuus".

Jos taas ajatellaan vaikkapa "moraalisia faktoja" niin ne eivät kerro sitä mikä on tosi/epätosi (totuus) vaan sen mikä on oikein/väärin (normi). Ja tämä käsitys moraalisista faktoista on enemmän taikka vähemmän (inter)subjektiivinen.

Tässä mielessä nämä eri tyyppiset faktat eroavat laadullisesti toisistaan, koska ne vastaavat eri kysymyksiin.

Tarkoitatko että moraali tai normit tai tunteet ovat kielellinen ilmiö eikä niillä ole evoluutiobiologista funktiota? Vai että evoluutiobiologia on liian karkean tason ilmaus tuon kaltaisille ajattelun rakenteille?

Valenssin lisääminen ei mielestäni lisää mitään uutta tasoa vaan on relaatio ts. liitos ärsykkeen ja reaktion välillä. Eikä se ole mielivaltainen vaan valikoituu sen evolutiivisen hyödyn kautta. Kuten esimerkiksi pitää osata muodostaa järkeviä lauseita, jotta selviytyisi evoluutiossa.

Ensinnäkin, niin en ole tainnut ottaa kantaa evoluutionäkökulmaan ollenkaan. Ja toisaalta valenssilla on merkitystä ihmisen päätöksenteossa, joten sillä on paljon funktioita ihmisen ajattelussa.


Hyvä kirja, joka käsittelee valenssia aika lailla on Peter Carruthersin vuonna 2024 ilmestynyt kirja "Human Motives".

Carruthers puhuu affektiivisuudesta, ja inputeista ja outputeista, joten tässä mielessä olet kyllä oikeassa: valenssi tulee ärsykkeen ja reaktion välille. Se auttaa itse asiassa henkilöä luomaan suhteen siihen ulkoiseen objektiin, joka valenssin kautta arvioidaan +/- akselilla.

Carruthers erottelee ensinnäkin Inputin (The appraisal of value), ja appraisal on mentaalinen prosessi, joka linkittää stimuluksen taltioituihin persoonallisiin arvoihin, ja aktivoi ne.

Tuloksena on erilaisia Outputteja: behavior, arousal, valence sekä affective learning. Carruthers toteaa valenssista:

"... valence (pleasure and displeasure when conscious) plays a critical common-currency-like role in decision-making."

Ja kirjan anti on sitten sitä, että hän tarkastelee tuota valenssia tutkimustulosten valossa.


Pointti siis oikeastaan, että valenssilla on ISO merkitys meidän joka päiväisessä elämässämme, koska se auttaa meitä tekemään päätöksiä.

Toki sillä on merkityksensä evoluutiossakin, kuten affektiivisuudella ylipäätään eri muodoissaan. Mutta en ole perehtynyt tämän aihepiirin evoluutiobiologiseen puoleen. Jos sulla on tästä itselläsi tietoa, ja haluat kirjoittaa kommentin, niin mielelläni sellaisen luen.


Tosta valenssista vielä sen verran, että tämä +/- evaluaatio on erittäin fundamentaalinen päätöksenteossa, ja kaikilla eliöillä on lähentymis-loitontumis mekanismeja (approach-avoidance motivation) käytössään. Ne siis millisekunneissa reagoivat ärsykkeisiin, arvottavat ne joko positiivisiksi mahdollisuuksiksi (kuten ruoka) tai negatiivisiksi uhkiksi (kuten saalistajat). Ihmiselläkin on aivoissa alueita, jotka käsittelevät sekä positiivisia että negatiivisia ärsykkeitä.

Tästä Approach-Avoidance Motivation teemasta on hyvä artikkeli, joka kannattaa lukea, jos sen netistä löydät:

A. Elliot & M. Cohen (2001) Approach and Avoidance Motivation. Educational Psychology Review, Vol. 13, No. 2.


Ihmisen kohdalla toki on niin, että pelkän S-R (Stimulus-Response) reaktion lisäksi ihmiset hyödyntävät tuota valenssia tietoisesti. Eli kyse on enemmänkin S-E-R (Stimulus-Evaluation-Response) prosessista, jossa tuo evaluaatio vaihe on juurikin sitä kognitiivisen psykologian työsarkaa, ja siten vaihetta päätöksenteossa, jossa yksilö tekee tulkintoja niistä stimulus ärsykkeistä.

Mun hypoteesi on taas se, että nämä stimulus evaluaatiot voidaan jakaa kolmeen pääluokkaan: tosi/epätosi, hyvä/paha sekä oikein/väärin.

Ihmiset siis tarkastelevat maailmaa sekä faktuaalisesti, hedonisesti että normatiivisesti, ja arvioivat maailman tapahtumia ja toisten ihmisten käyttäytymistä näiden kolmen filtterin läpi.

Noiden filtterien käyttö ei ole välttämättä tietoista puuhaa sen tulkintaa tekevän yksilön näkökulmasta, mutta analyyttisesti ne eri tulkintaprosessit voidaan jakaa noihin kolmeen ryhmään.

Tää on siis mun HYPOTEESI ja se pitäisi tietty tutkimuksellisesti myös todentaa. Ja vähintäänkin tuo kolmijako on tutkijalle oiva analyyttinen apuväline, joka auttaa jäsentelemään ja tulkitsemaan sitä dataa.

Joo, eli valenssi liittyy tuota kautta aivoihin. Itse ajattelen tuon niin, että valenssi muodostetaan keskeisesti sillä perusteella, mihin kiinnitämme huomiomme. Siitä mihin kiinnitämme huomiomme, vastaa aivoista kaiketi nykyläsityksen mukaan aivojen salience-verkosto, minkä yksi, joskaan ei ainut komponentti, ovat juuri tunteet. Tuntet ovat tietenkin takaisin kytkeytyvä prosessi. Eli ne ovat sekä syy, että seuraus sille, millainen valenssi tuntuu meistä perustellulta asioiden välillä ts. mikä ärsyke tarkoittaa mielestämme mitäkin, tai yleisemmin, mihin ärsykkeeseen on järkevää reagoida mitenkin. Eli vaikka valenssiin muodostaminen todennäköisesti on abstraktia, aivot tarjoavat valikoiman järkeviä reaktioita ärsykkeelle sillä perusteella, mihin kiinnitämme huomiomme tietoisuudessamme ja abstrakti päättely valitsee valikoimasta sen fiksuimmalta "tuntuvan".

Joo, toki valenssiin liittyy tunteet, mutta valenssi on "primitiivisempi" koska tunteet syntyy valenssin perusteella. Ja toki kun ajatellaan tuota "appraisal" prosessia, jossa aivot käsittelevät erilaisia ärsykkeitä, niin tunteet on yksi takaisinkytkentä, mutta yhtä lailla se tieto, joka meillä on maailmasta, niin vaikuttaa tuohon valenssin tietoiseen manifestaatioon, mikä taas ilmenee siinä että yksilö kokee positiivisia taikka negatiivisia tuntemuksia, ja tekee niiden perusteella päätöksiä.

Ilmeisesti olen sitten ymmärtänyt jotain väärin. Ymmärtääkseni hermosto on kehittynyt kehollisten viestien (ulkoiset ja sisäiset "aistit") ja niihin reagoimisen välille, jotta evoluutiossa selviytyminen olisi mahdollista. Riippuen mitä tunteilla sitten tarkoitetaan, ovat ne joko tietoisuuteen nouseva osuus kehollisista viesteistä tai myös ne keholliset viestit, jotka jäävät tietoisuuden ulkopuolelle. Toimiiko valenssin muodostuminen siis ilman tietoa kehollisista sisäisistä viesteistä, vai miten tuo menee? Operoiko valenssin muodostuminen vain kehon ulkoisista ärsykkeistä ja niiden prosessoimisesta abstraktilla tasolla? Mutta mihin tunteita sitten tarvitaan? Miten evolluutio on kehittänyt tunteet, jos ne ovat myöhempää perua, kuin valenssin muodostaminen. Olivatko tunteet jokin välivaihe ihmislajin sukupuun kognitiivisessa evoluutiossa? Eivät olleet hyödyllisiä Liitukaudella mutta olivat hyödylisia Kambrikaudella. Tai toisin päin. Vai mikä niiden evolutiivinen funktio on tai on ollut. Osaisitkos korjata ymmärrystäni?

Musta tuntuu että sulla on enemmän tietoa kuin mulla tästä hommasta ainakin aivojen toimintaan ja evoluutioon liittyen, mutta yritän vastata sulle parhaan ymmärrykseni mukaan.

Mä tarkoitin valenssin primitiivisyydellä verrattuna tunteisiin sitä, että kaikilla eliöillä on lähentymis-loitontumis reaktioita, mutta kaikilla eliöillä ei ole tunteita. Jos ajatellaan vaikkapa kärpästä katossa, niin se pyrkii pakoon jos hätistelet sitä. Se perustuu negatiiviseen valenssiin. Mutta ei kärpäsellä ole tunteita. En usko että kärpänen "pelkää" tietoisesti ahdistelijaansa kuten ihminen tekee.

Ja jos oikein ymmärsin tuon Carruthersin sanoman, niin valenssi on aika lailla jopa tiedostamaton ja automaattinen reagointitapa. Mutta kun tuo valenssi nousee tietoisuuteen, niin ihmiset suhtautuu asioihin joko positiivisesti taikka negatiivisesti, ja tekevät sitten päätöksiä tämän perusteella.

Mistä päästään taas siihen kysymykseen, että mitä kaikkia asioita yksilö arvottaa positiivisesti ja negatiivisesti arvioita tehdessään. Mä näkisin, että tietoinen evaluaatio pitää puhtaan valenssin lisäksi sisällään esim. faktuaalisen analyysin taikka sen että toimiiko vastapuoli normien ja sääntöjen mukaan, ja ynnää nää mietteet osaksi positiivista taikka negatiivista evaluaatiotaan, jolle perustaa päätöksensä.

Kiitos. Minun pitää tutustua tuohon tulokulmaan tarkemmin, että kaikilla ei olisi tunteita.

Alustavasti näkisin, että tunne olisi karkeasti ottaen keholinen viesti ja se voi jäädä alitajuiseksi vähintään eliöillä, joilla ei ole tietoisuutta. Vaikuttaisi ja yltäisi tietoisuuteen joiltain osin ja oikeissa tilanteissa aina, jos tietoisuus löytyy. Voi hyvin olla että kaikilla eliöillä ei ole palautejärjestelmää kehossa eli hermosto olisi tietämätön esim raajojen asennosta ja että kun vaan stimuloidaan raajoja, ne toimisivat jonkinlaisena automaationa aina oikein riippumatta sitä, onko jalka ylhäällä vai alhaalla. Mutta tämä on enemmän subjektivista spekulaatiotani, joten kannattaa nauttia se suolan kanssa. Täytyy katsoa mihin päädyn nettihakujeni jälkeen tämän kanssa.

Niin, siis S-R palautejärjestelmä on kaikilla eliöillä, jotta ne pystyvät reagoimaan ympäristöönsä. Ja suurimmalla osalla eläimistäkin on vähintään alkeellisia tunteita. Kyllä se lammas pelkää laitumella kun susi tulee paikalle ja ryhtyy tappamaan.

Mutta toisaalta voidaan kysyä, että onko pienemmillä eliöillä kuten kärpäsillä taikka hyttysillä tunteita?

Mun käsittääkseni ei ole, mutta se ei tarkoita etteikö niillä olisi palautejärjestelmää, joka auttaa niitä selviytymään. Kyllä on, mutta se perustuu valenssiin tunteiden sijaan.

Joo. Ei kuulosta väärältä. Tarkoitukseni oli kai kuvata sitä, että tunteita todennäköisesti tarvitaan valenssissa, jos reagointivaihtoehtoja on kyseisessä tilanteessa useampia. Jos vaihtoehtoja on vähän, silloin luullakseni riittää ehkä varsin yksinkertsinen hermosto. Eli ehkä hyönteisiltä löytyvän yksinkertaisen "salience-hermoristeyksen" paikalle on kehittynyt tunneinputtia sisältävä salience-verkosto, jos eliöllä on vaihtoetoja useampia, joista valita. Valenssi toimisi tuossa kaikilla eliöillä muta mitä monimutkaisepi käyttäytyminen sitä rikkaampi on myös tunneinputti kehon osien asentojen havaitsemisessa ja muissa käsillä olevien olosuhteiden tietoisessa havaitsemisessa.

[Purdue]

Niinpä. Taidan toistaiseksi pitäytyä tuossa aloituksen määritelmässä. Toki jos parempi termi löytyy niin sitten vaihdan.

Onhan eri tieteissä käytössä paljonkin termejä, jotka eroavat niiden arkikäytön merkityksistä. Vaikkapa fenomenologian "intentionaalisuus".

Jos taas ajatellaan vaikkapa "moraalisia faktoja" niin ne eivät kerro sitä mikä on tosi/epätosi (totuus) vaan sen mikä on oikein/väärin (normi). Ja tämä käsitys moraalisista faktoista on enemmän taikka vähemmän (inter)subjektiivinen.

Tässä mielessä nämä eri tyyppiset faktat eroavat laadullisesti toisistaan, koska ne vastaavat eri kysymyksiin.

Tarkoitatko että moraali tai normit tai tunteet ovat kielellinen ilmiö eikä niillä ole evoluutiobiologista funktiota? Vai että evoluutiobiologia on liian karkean tason ilmaus tuon kaltaisille ajattelun rakenteille?

Valenssin lisääminen ei mielestäni lisää mitään uutta tasoa vaan on relaatio ts. liitos ärsykkeen ja reaktion välillä. Eikä se ole mielivaltainen vaan valikoituu sen evolutiivisen hyödyn kautta. Kuten esimerkiksi pitää osata muodostaa järkeviä lauseita, jotta selviytyisi evoluutiossa.

Ensinnäkin, niin en ole tainnut ottaa kantaa evoluutionäkökulmaan ollenkaan. Ja toisaalta valenssilla on merkitystä ihmisen päätöksenteossa, joten sillä on paljon funktioita ihmisen ajattelussa.


Hyvä kirja, joka käsittelee valenssia aika lailla on Peter Carruthersin vuonna 2024 ilmestynyt kirja "Human Motives".

Carruthers puhuu affektiivisuudesta, ja inputeista ja outputeista, joten tässä mielessä olet kyllä oikeassa: valenssi tulee ärsykkeen ja reaktion välille. Se auttaa itse asiassa henkilöä luomaan suhteen siihen ulkoiseen objektiin, joka valenssin kautta arvioidaan +/- akselilla.

Carruthers erottelee ensinnäkin Inputin (The appraisal of value), ja appraisal on mentaalinen prosessi, joka linkittää stimuluksen taltioituihin persoonallisiin arvoihin, ja aktivoi ne.

Tuloksena on erilaisia Outputteja: behavior, arousal, valence sekä affective learning. Carruthers toteaa valenssista:

"... valence (pleasure and displeasure when conscious) plays a critical common-currency-like role in decision-making."

Ja kirjan anti on sitten sitä, että hän tarkastelee tuota valenssia tutkimustulosten valossa.


Pointti siis oikeastaan, että valenssilla on ISO merkitys meidän joka päiväisessä elämässämme, koska se auttaa meitä tekemään päätöksiä.

Toki sillä on merkityksensä evoluutiossakin, kuten affektiivisuudella ylipäätään eri muodoissaan. Mutta en ole perehtynyt tämän aihepiirin evoluutiobiologiseen puoleen. Jos sulla on tästä itselläsi tietoa, ja haluat kirjoittaa kommentin, niin mielelläni sellaisen luen.


Tosta valenssista vielä sen verran, että tämä +/- evaluaatio on erittäin fundamentaalinen päätöksenteossa, ja kaikilla eliöillä on lähentymis-loitontumis mekanismeja (approach-avoidance motivation) käytössään. Ne siis millisekunneissa reagoivat ärsykkeisiin, arvottavat ne joko positiivisiksi mahdollisuuksiksi (kuten ruoka) tai negatiivisiksi uhkiksi (kuten saalistajat). Ihmiselläkin on aivoissa alueita, jotka käsittelevät sekä positiivisia että negatiivisia ärsykkeitä.

Tästä Approach-Avoidance Motivation teemasta on hyvä artikkeli, joka kannattaa lukea, jos sen netistä löydät:

A. Elliot & M. Cohen (2001) Approach and Avoidance Motivation. Educational Psychology Review, Vol. 13, No. 2.


Ihmisen kohdalla toki on niin, että pelkän S-R (Stimulus-Response) reaktion lisäksi ihmiset hyödyntävät tuota valenssia tietoisesti. Eli kyse on enemmänkin S-E-R (Stimulus-Evaluation-Response) prosessista, jossa tuo evaluaatio vaihe on juurikin sitä kognitiivisen psykologian työsarkaa, ja siten vaihetta päätöksenteossa, jossa yksilö tekee tulkintoja niistä stimulus ärsykkeistä.

Mun hypoteesi on taas se, että nämä stimulus evaluaatiot voidaan jakaa kolmeen pääluokkaan: tosi/epätosi, hyvä/paha sekä oikein/väärin.

Ihmiset siis tarkastelevat maailmaa sekä faktuaalisesti, hedonisesti että normatiivisesti, ja arvioivat maailman tapahtumia ja toisten ihmisten käyttäytymistä näiden kolmen filtterin läpi.

Noiden filtterien käyttö ei ole välttämättä tietoista puuhaa sen tulkintaa tekevän yksilön näkökulmasta, mutta analyyttisesti ne eri tulkintaprosessit voidaan jakaa noihin kolmeen ryhmään.

Tää on siis mun HYPOTEESI ja se pitäisi tietty tutkimuksellisesti myös todentaa. Ja vähintäänkin tuo kolmijako on tutkijalle oiva analyyttinen apuväline, joka auttaa jäsentelemään ja tulkitsemaan sitä dataa.

Joo, eli valenssi liittyy tuota kautta aivoihin. Itse ajattelen tuon niin, että valenssi muodostetaan keskeisesti sillä perusteella, mihin kiinnitämme huomiomme. Siitä mihin kiinnitämme huomiomme, vastaa aivoista kaiketi nykyläsityksen mukaan aivojen salience-verkosto, minkä yksi, joskaan ei ainut komponentti, ovat juuri tunteet. Tuntet ovat tietenkin takaisin kytkeytyvä prosessi. Eli ne ovat sekä syy, että seuraus sille, millainen valenssi tuntuu meistä perustellulta asioiden välillä ts. mikä ärsyke tarkoittaa mielestämme mitäkin, tai yleisemmin, mihin ärsykkeeseen on järkevää reagoida mitenkin. Eli vaikka valenssiin muodostaminen todennäköisesti on abstraktia, aivot tarjoavat valikoiman järkeviä reaktioita ärsykkeelle sillä perusteella, mihin kiinnitämme huomiomme tietoisuudessamme ja abstrakti päättely valitsee valikoimasta sen fiksuimmalta "tuntuvan".

Joo, toki valenssiin liittyy tunteet, mutta valenssi on "primitiivisempi" koska tunteet syntyy valenssin perusteella. Ja toki kun ajatellaan tuota "appraisal" prosessia, jossa aivot käsittelevät erilaisia ärsykkeitä, niin tunteet on yksi takaisinkytkentä, mutta yhtä lailla se tieto, joka meillä on maailmasta, niin vaikuttaa tuohon valenssin tietoiseen manifestaatioon, mikä taas ilmenee siinä että yksilö kokee positiivisia taikka negatiivisia tuntemuksia, ja tekee niiden perusteella päätöksiä.

Ilmeisesti olen sitten ymmärtänyt jotain väärin. Ymmärtääkseni hermosto on kehittynyt kehollisten viestien (ulkoiset ja sisäiset "aistit") ja niihin reagoimisen välille, jotta evoluutiossa selviytyminen olisi mahdollista. Riippuen mitä tunteilla sitten tarkoitetaan, ovat ne joko tietoisuuteen nouseva osuus kehollisista viesteistä tai myös ne keholliset viestit, jotka jäävät tietoisuuden ulkopuolelle. Toimiiko valenssin muodostuminen siis ilman tietoa kehollisista sisäisistä viesteistä, vai miten tuo menee? Operoiko valenssin muodostuminen vain kehon ulkoisista ärsykkeistä ja niiden prosessoimisesta abstraktilla tasolla? Mutta mihin tunteita sitten tarvitaan? Miten evolluutio on kehittänyt tunteet, jos ne ovat myöhempää perua, kuin valenssin muodostaminen. Olivatko tunteet jokin välivaihe ihmislajin sukupuun kognitiivisessa evoluutiossa? Eivät olleet hyödyllisiä Liitukaudella mutta olivat hyödylisia Kambrikaudella. Tai toisin päin. Vai mikä niiden evolutiivinen funktio on tai on ollut. Osaisitkos korjata ymmärrystäni?

Musta tuntuu että sulla on enemmän tietoa kuin mulla tästä hommasta ainakin aivojen toimintaan ja evoluutioon liittyen, mutta yritän vastata sulle parhaan ymmärrykseni mukaan.

Mä tarkoitin valenssin primitiivisyydellä verrattuna tunteisiin sitä, että kaikilla eliöillä on lähentymis-loitontumis reaktioita, mutta kaikilla eliöillä ei ole tunteita. Jos ajatellaan vaikkapa kärpästä katossa, niin se pyrkii pakoon jos hätistelet sitä. Se perustuu negatiiviseen valenssiin. Mutta ei kärpäsellä ole tunteita. En usko että kärpänen "pelkää" tietoisesti ahdistelijaansa kuten ihminen tekee.

Ja jos oikein ymmärsin tuon Carruthersin sanoman, niin valenssi on aika lailla jopa tiedostamaton ja automaattinen reagointitapa. Mutta kun tuo valenssi nousee tietoisuuteen, niin ihmiset suhtautuu asioihin joko positiivisesti taikka negatiivisesti, ja tekevät sitten päätöksiä tämän perusteella.

Mistä päästään taas siihen kysymykseen, että mitä kaikkia asioita yksilö arvottaa positiivisesti ja negatiivisesti arvioita tehdessään. Mä näkisin, että tietoinen evaluaatio pitää puhtaan valenssin lisäksi sisällään esim. faktuaalisen analyysin taikka sen että toimiiko vastapuoli normien ja sääntöjen mukaan, ja ynnää nää mietteet osaksi positiivista taikka negatiivista evaluaatiotaan, jolle perustaa päätöksensä.

Kiitos. Minun pitää tutustua tuohon tulokulmaan tarkemmin, että kaikilla ei olisi tunteita.

Alustavasti näkisin, että tunne olisi karkeasti ottaen keholinen viesti ja se voi jäädä alitajuiseksi vähintään eliöillä, joilla ei ole tietoisuutta. Vaikuttaisi ja yltäisi tietoisuuteen joiltain osin ja oikeissa tilanteissa aina, jos tietoisuus löytyy. Voi hyvin olla että kaikilla eliöillä ei ole palautejärjestelmää kehossa eli hermosto olisi tietämätön esim raajojen asennosta ja että kun vaan stimuloidaan raajoja, ne toimisivat jonkinlaisena automaationa aina oikein riippumatta sitä, onko jalka ylhäällä vai alhaalla. Mutta tämä on enemmän subjektivista spekulaatiotani, joten kannattaa nauttia se suolan kanssa. Täytyy katsoa mihin päädyn nettihakujeni jälkeen tämän kanssa.

Niin, siis S-R palautejärjestelmä on kaikilla eliöillä, jotta ne pystyvät reagoimaan ympäristöönsä. Ja suurimmalla osalla eläimistäkin on vähintään alkeellisia tunteita. Kyllä se lammas pelkää laitumella kun susi tulee paikalle ja ryhtyy tappamaan.

Mutta toisaalta voidaan kysyä, että onko pienemmillä eliöillä kuten kärpäsillä taikka hyttysillä tunteita?

Mun käsittääkseni ei ole, mutta se ei tarkoita etteikö niillä olisi palautejärjestelmää, joka auttaa niitä selviytymään. Kyllä on, mutta se perustuu valenssiin tunteiden sijaan.

Joo. Ei kuulosta väärältä. Tarkoitukseni oli kai kuvata sitä, että tunteita todennäköisesti tarvitaan valenssissa, jos reagointivaihtoehtoja on kyseisessä tilanteessa useampia. Jos vaihtoehtoja on vähän, silloin luullakseni riittää ehkä varsin yksinkertsinen hermosto. Eli ehkä hyönteisiltä löytyvän yksinkertaisen "salience-hermoristeyksen" paikalle on kehittynyt tunneinputtia sisältävä salience-verkosto, jos eliöllä on vaihtoetoja useampia, joista valita. Valenssi toimisi tuossa kaikilla eliöillä muta mitä monimutkaisepi käyttäytyminen sitä rikkaampi on myös tunneinputti kehon osien asentojen havaitsemisessa ja muissa käsillä olevien olosuhteiden tietoisessa havaitsemisessa.

Itse asiassa tunteita ei tarvita tuossa prosessissa. Viittaan tässä nyt Peter Carruthersin vuonna 2024 julkaistuun kirjaan "Human Motives: Hedonism, Altruism, and the Science of Affect" josta seuraavassa enemmän.

Affektin Carruthers kertoo sisältävän tunteet (emotions), mielialat (moods), halut (desires), sekä nautinnot ja ei-nautinnot (pleasures and displeasures). Ja näillä kaikilla on yksi yhteinen pohja.

Ja nämä affektiiviset tilat ovat seurausta arvojen arvioinnista (appraisal of value). Nämä arvioinnit (appraisals) ovat mentaalisia prosesseja, jotka linkittävät stimuluksen persoonallisiin tallennettuihin arvoihin. Nämä arvot voi olla hankittuja taikka geneettisesti pohjautuvia.

Näiden arviointien tuloksena syntyy käyttäytymistä, aktivaatiota (arousal), valenssia sekä affektiivista oppimista.

Kun stimulusta arvioidaan tallennettuja arvoja vasten, niin tuloksena on positiivinen taikka negatiivinen valenssi, taikka mielihyvää tai mielipahaa (pleasure or displearure) silloin kun arviointi nousee tietoisuuteen.

Ja tämän valenssin ajatellaan olevan "päätöksenteon valuuttaa" siinä mielessä, että valenssi signaaleja voidaan verrata ja vaihtaa erilaisten palkintojen ja rankaisujen (reward and punishment) välillä.

Eli Carruthers erottelee 4 paria:
- Arvo (positiivinen ja negatiivinen)
- Valenssi (positiivinen ja negatiivinen)
- Mielihyvä ja mielipaha
- Palkinto ja rangaistus


Tuossa mielihyvä on siis tietoisesti koettu positiivinen valenssi, ja mielipaha tietoisesti koettu negatiivinen valenssi. Eli mielihyvä ja mielipaha ovat mentaalisia tiloja (mental state).

Ja yleisellä tasolla on niin, että erilaiset eliöt lähentyvät palkitsevia (rewarding) ja loitontuvat rankaisevia (punishing) stimuluksia.


Koko homman POINTTI on se, että tuossa valinnassa ei tarvita tunteita (emotions), vaan riittää se että valenssi ja tietoinen mielihyvä toimivat päätöksenteon määräävänä tekijänä.

Toki sitten on varmastikin niin, että tuon valenssin ja tietoisen mielihyvän perusteella yksilölle nousee esiin tunteita, jotka toimivat sitten edelleen päätöksenteon inputteina. Mutta tuo Carruthersin sanoma taitaa olla se, että valenssi on tunteita fundamentaalisempi arvojen arviointiin liittyvä mekanismi, jonka ansiosta eliö pystyy tekemään nopeitakin reaktiivisia liikkeitä, jotka kaikki ei nouse edes tietoisuuteen asti.

Eli tarvitaanko tunteita päätöksenteossa jos reagointivaihtoehtoja on useita? Ei välttämättä, sillä tuo arviointi prosessi (appraisal of value) linkittää automaattisesti stimuluksen persoonallisiin tallennettuihin arvoihin. Joku eläin voi siis reagoida automaattisesti vaistojen varassa johonkin tilanteeseen pelkästään sen perusteella onko kyseessä uhka (saalistaja) vaiko mahdollisuus (saalis/ruoka).

Käytännössähän kuitenkin tutkimus on osoittanut, että ihminen tekee päätöksiä myös tunteiden varassa, mutta sekä tunteissa, mielihyvässä että valenssissa on kyse siis affektiivisuudesta, joka pitää sisällään tunteiden lisäksi myös siis mielihyvän ja mielipahan (valenssin tietoinen ilmentyminen).


Yritän tässä sanoa, että päätöksiä ja valintoja voidaan tehdä sekä valenssin (tietoisesti mielihyvä) että tunteiden perusteella. Tunteet ovat monipuolisempia affektiivisten tilojen ilmauksia kuin valenssi, joka koetaan pelkästään +/- akselilla.

[Stadin öljylanne]

Tarkoitatko että moraali tai normit tai tunteet ovat kielellinen ilmiö eikä niillä ole evoluutiobiologista funktiota? Vai että evoluutiobiologia on liian karkean tason ilmaus tuon kaltaisille ajattelun rakenteille?

Valenssin lisääminen ei mielestäni lisää mitään uutta tasoa vaan on relaatio ts. liitos ärsykkeen ja reaktion välillä. Eikä se ole mielivaltainen vaan valikoituu sen evolutiivisen hyödyn kautta. Kuten esimerkiksi pitää osata muodostaa järkeviä lauseita, jotta selviytyisi evoluutiossa.

Ensinnäkin, niin en ole tainnut ottaa kantaa evoluutionäkökulmaan ollenkaan. Ja toisaalta valenssilla on merkitystä ihmisen päätöksenteossa, joten sillä on paljon funktioita ihmisen ajattelussa.


Hyvä kirja, joka käsittelee valenssia aika lailla on Peter Carruthersin vuonna 2024 ilmestynyt kirja "Human Motives".

Carruthers puhuu affektiivisuudesta, ja inputeista ja outputeista, joten tässä mielessä olet kyllä oikeassa: valenssi tulee ärsykkeen ja reaktion välille. Se auttaa itse asiassa henkilöä luomaan suhteen siihen ulkoiseen objektiin, joka valenssin kautta arvioidaan +/- akselilla.

Carruthers erottelee ensinnäkin Inputin (The appraisal of value), ja appraisal on mentaalinen prosessi, joka linkittää stimuluksen taltioituihin persoonallisiin arvoihin, ja aktivoi ne.

Tuloksena on erilaisia Outputteja: behavior, arousal, valence sekä affective learning. Carruthers toteaa valenssista:

"... valence (pleasure and displeasure when conscious) plays a critical common-currency-like role in decision-making."

Ja kirjan anti on sitten sitä, että hän tarkastelee tuota valenssia tutkimustulosten valossa.


Pointti siis oikeastaan, että valenssilla on ISO merkitys meidän joka päiväisessä elämässämme, koska se auttaa meitä tekemään päätöksiä.

Toki sillä on merkityksensä evoluutiossakin, kuten affektiivisuudella ylipäätään eri muodoissaan. Mutta en ole perehtynyt tämän aihepiirin evoluutiobiologiseen puoleen. Jos sulla on tästä itselläsi tietoa, ja haluat kirjoittaa kommentin, niin mielelläni sellaisen luen.


Tosta valenssista vielä sen verran, että tämä +/- evaluaatio on erittäin fundamentaalinen päätöksenteossa, ja kaikilla eliöillä on lähentymis-loitontumis mekanismeja (approach-avoidance motivation) käytössään. Ne siis millisekunneissa reagoivat ärsykkeisiin, arvottavat ne joko positiivisiksi mahdollisuuksiksi (kuten ruoka) tai negatiivisiksi uhkiksi (kuten saalistajat). Ihmiselläkin on aivoissa alueita, jotka käsittelevät sekä positiivisia että negatiivisia ärsykkeitä.

Tästä Approach-Avoidance Motivation teemasta on hyvä artikkeli, joka kannattaa lukea, jos sen netistä löydät:

A. Elliot & M. Cohen (2001) Approach and Avoidance Motivation. Educational Psychology Review, Vol. 13, No. 2.


Ihmisen kohdalla toki on niin, että pelkän S-R (Stimulus-Response) reaktion lisäksi ihmiset hyödyntävät tuota valenssia tietoisesti. Eli kyse on enemmänkin S-E-R (Stimulus-Evaluation-Response) prosessista, jossa tuo evaluaatio vaihe on juurikin sitä kognitiivisen psykologian työsarkaa, ja siten vaihetta päätöksenteossa, jossa yksilö tekee tulkintoja niistä stimulus ärsykkeistä.

Mun hypoteesi on taas se, että nämä stimulus evaluaatiot voidaan jakaa kolmeen pääluokkaan: tosi/epätosi, hyvä/paha sekä oikein/väärin.

Ihmiset siis tarkastelevat maailmaa sekä faktuaalisesti, hedonisesti että normatiivisesti, ja arvioivat maailman tapahtumia ja toisten ihmisten käyttäytymistä näiden kolmen filtterin läpi.

Noiden filtterien käyttö ei ole välttämättä tietoista puuhaa sen tulkintaa tekevän yksilön näkökulmasta, mutta analyyttisesti ne eri tulkintaprosessit voidaan jakaa noihin kolmeen ryhmään.

Tää on siis mun HYPOTEESI ja se pitäisi tietty tutkimuksellisesti myös todentaa. Ja vähintäänkin tuo kolmijako on tutkijalle oiva analyyttinen apuväline, joka auttaa jäsentelemään ja tulkitsemaan sitä dataa.

Joo, eli valenssi liittyy tuota kautta aivoihin. Itse ajattelen tuon niin, että valenssi muodostetaan keskeisesti sillä perusteella, mihin kiinnitämme huomiomme. Siitä mihin kiinnitämme huomiomme, vastaa aivoista kaiketi nykyläsityksen mukaan aivojen salience-verkosto, minkä yksi, joskaan ei ainut komponentti, ovat juuri tunteet. Tuntet ovat tietenkin takaisin kytkeytyvä prosessi. Eli ne ovat sekä syy, että seuraus sille, millainen valenssi tuntuu meistä perustellulta asioiden välillä ts. mikä ärsyke tarkoittaa mielestämme mitäkin, tai yleisemmin, mihin ärsykkeeseen on järkevää reagoida mitenkin. Eli vaikka valenssiin muodostaminen todennäköisesti on abstraktia, aivot tarjoavat valikoiman järkeviä reaktioita ärsykkeelle sillä perusteella, mihin kiinnitämme huomiomme tietoisuudessamme ja abstrakti päättely valitsee valikoimasta sen fiksuimmalta "tuntuvan".

Joo, toki valenssiin liittyy tunteet, mutta valenssi on "primitiivisempi" koska tunteet syntyy valenssin perusteella. Ja toki kun ajatellaan tuota "appraisal" prosessia, jossa aivot käsittelevät erilaisia ärsykkeitä, niin tunteet on yksi takaisinkytkentä, mutta yhtä lailla se tieto, joka meillä on maailmasta, niin vaikuttaa tuohon valenssin tietoiseen manifestaatioon, mikä taas ilmenee siinä että yksilö kokee positiivisia taikka negatiivisia tuntemuksia, ja tekee niiden perusteella päätöksiä.

Ilmeisesti olen sitten ymmärtänyt jotain väärin. Ymmärtääkseni hermosto on kehittynyt kehollisten viestien (ulkoiset ja sisäiset "aistit") ja niihin reagoimisen välille, jotta evoluutiossa selviytyminen olisi mahdollista. Riippuen mitä tunteilla sitten tarkoitetaan, ovat ne joko tietoisuuteen nouseva osuus kehollisista viesteistä tai myös ne keholliset viestit, jotka jäävät tietoisuuden ulkopuolelle. Toimiiko valenssin muodostuminen siis ilman tietoa kehollisista sisäisistä viesteistä, vai miten tuo menee? Operoiko valenssin muodostuminen vain kehon ulkoisista ärsykkeistä ja niiden prosessoimisesta abstraktilla tasolla? Mutta mihin tunteita sitten tarvitaan? Miten evolluutio on kehittänyt tunteet, jos ne ovat myöhempää perua, kuin valenssin muodostaminen. Olivatko tunteet jokin välivaihe ihmislajin sukupuun kognitiivisessa evoluutiossa? Eivät olleet hyödyllisiä Liitukaudella mutta olivat hyödylisia Kambrikaudella. Tai toisin päin. Vai mikä niiden evolutiivinen funktio on tai on ollut. Osaisitkos korjata ymmärrystäni?

Musta tuntuu että sulla on enemmän tietoa kuin mulla tästä hommasta ainakin aivojen toimintaan ja evoluutioon liittyen, mutta yritän vastata sulle parhaan ymmärrykseni mukaan.

Mä tarkoitin valenssin primitiivisyydellä verrattuna tunteisiin sitä, että kaikilla eliöillä on lähentymis-loitontumis reaktioita, mutta kaikilla eliöillä ei ole tunteita. Jos ajatellaan vaikkapa kärpästä katossa, niin se pyrkii pakoon jos hätistelet sitä. Se perustuu negatiiviseen valenssiin. Mutta ei kärpäsellä ole tunteita. En usko että kärpänen "pelkää" tietoisesti ahdistelijaansa kuten ihminen tekee.

Ja jos oikein ymmärsin tuon Carruthersin sanoman, niin valenssi on aika lailla jopa tiedostamaton ja automaattinen reagointitapa. Mutta kun tuo valenssi nousee tietoisuuteen, niin ihmiset suhtautuu asioihin joko positiivisesti taikka negatiivisesti, ja tekevät sitten päätöksiä tämän perusteella.

Mistä päästään taas siihen kysymykseen, että mitä kaikkia asioita yksilö arvottaa positiivisesti ja negatiivisesti arvioita tehdessään. Mä näkisin, että tietoinen evaluaatio pitää puhtaan valenssin lisäksi sisällään esim. faktuaalisen analyysin taikka sen että toimiiko vastapuoli normien ja sääntöjen mukaan, ja ynnää nää mietteet osaksi positiivista taikka negatiivista evaluaatiotaan, jolle perustaa päätöksensä.

Kiitos. Minun pitää tutustua tuohon tulokulmaan tarkemmin, että kaikilla ei olisi tunteita.

Alustavasti näkisin, että tunne olisi karkeasti ottaen keholinen viesti ja se voi jäädä alitajuiseksi vähintään eliöillä, joilla ei ole tietoisuutta. Vaikuttaisi ja yltäisi tietoisuuteen joiltain osin ja oikeissa tilanteissa aina, jos tietoisuus löytyy. Voi hyvin olla että kaikilla eliöillä ei ole palautejärjestelmää kehossa eli hermosto olisi tietämätön esim raajojen asennosta ja että kun vaan stimuloidaan raajoja, ne toimisivat jonkinlaisena automaationa aina oikein riippumatta sitä, onko jalka ylhäällä vai alhaalla. Mutta tämä on enemmän subjektivista spekulaatiotani, joten kannattaa nauttia se suolan kanssa. Täytyy katsoa mihin päädyn nettihakujeni jälkeen tämän kanssa.

Niin, siis S-R palautejärjestelmä on kaikilla eliöillä, jotta ne pystyvät reagoimaan ympäristöönsä. Ja suurimmalla osalla eläimistäkin on vähintään alkeellisia tunteita. Kyllä se lammas pelkää laitumella kun susi tulee paikalle ja ryhtyy tappamaan.

Mutta toisaalta voidaan kysyä, että onko pienemmillä eliöillä kuten kärpäsillä taikka hyttysillä tunteita?

Mun käsittääkseni ei ole, mutta se ei tarkoita etteikö niillä olisi palautejärjestelmää, joka auttaa niitä selviytymään. Kyllä on, mutta se perustuu valenssiin tunteiden sijaan.

Joo. Ei kuulosta väärältä. Tarkoitukseni oli kai kuvata sitä, että tunteita todennäköisesti tarvitaan valenssissa, jos reagointivaihtoehtoja on kyseisessä tilanteessa useampia. Jos vaihtoehtoja on vähän, silloin luullakseni riittää ehkä varsin yksinkertsinen hermosto. Eli ehkä hyönteisiltä löytyvän yksinkertaisen "salience-hermoristeyksen" paikalle on kehittynyt tunneinputtia sisältävä salience-verkosto, jos eliöllä on vaihtoetoja useampia, joista valita. Valenssi toimisi tuossa kaikilla eliöillä muta mitä monimutkaisepi käyttäytyminen sitä rikkaampi on myös tunneinputti kehon osien asentojen havaitsemisessa ja muissa käsillä olevien olosuhteiden tietoisessa havaitsemisessa.

Itse asiassa tunteita ei tarvita tuossa prosessissa. Viittaan tässä nyt Peter Carruthersin vuonna 2024 julkaistuun kirjaan "Human Motives: Hedonism, Altruism, and the Science of Affect" josta seuraavassa enemmän.

Affektin Carruthers kertoo sisältävän tunteet (emotions), mielialat (moods), halut (desires), sekä nautinnot ja ei-nautinnot (pleasures and displeasures). Ja näillä kaikilla on yksi yhteinen pohja.

Ja nämä affektiiviset tilat ovat seurausta arvojen arvioinnista (appraisal of value). Nämä arvioinnit (appraisals) ovat mentaalisia prosesseja, jotka linkittävät stimuluksen persoonallisiin tallennettuihin arvoihin. Nämä arvot voi olla hankittuja taikka geneettisesti pohjautuvia.

Näiden arviointien tuloksena syntyy käyttäytymistä, aktivaatiota (arousal), valenssia sekä affektiivista oppimista.

Kun stimulusta arvioidaan tallennettuja arvoja vasten, niin tuloksena on positiivinen taikka negatiivinen valenssi, taikka mielihyvää tai mielipahaa (pleasure or displearure) silloin kun arviointi nousee tietoisuuteen.

Ja tämän valenssin ajatellaan olevan "päätöksenteon valuuttaa" siinä mielessä, että valenssi signaaleja voidaan verrata ja vaihtaa erilaisten palkintojen ja rankaisujen (reward and punishment) välillä.

Eli Carruthers erottelee 4 paria:
- Arvo (positiivinen ja negatiivinen)
- Valenssi (positiivinen ja negatiivinen)
- Mielihyvä ja mielipaha
- Palkinto ja rangaistus


Tuossa mielihyvä on siis tietoisesti koettu positiivinen valenssi, ja mielipaha tietoisesti koettu negatiivinen valenssi. Eli mielihyvä ja mielipaha ovat mentaalisia tiloja (mental state).

Ja yleisellä tasolla on niin, että erilaiset eliöt lähentyvät palkitsevia (rewarding) ja loitontuvat rankaisevia (punishing) stimuluksia.


Koko homman POINTTI on se, että tuossa valinnassa ei tarvita tunteita (emotions), vaan riittää se että valenssi ja tietoinen mielihyvä toimivat päätöksenteon määräävänä tekijänä.

Toki sitten on varmastikin niin, että tuon valenssin ja tietoisen mielihyvän perusteella yksilölle nousee esiin tunteita, jotka toimivat sitten edelleen päätöksenteon inputteina. Mutta tuo Carruthersin sanoma taitaa olla se, että valenssi on tunteita fundamentaalisempi arvojen arviointiin liittyvä mekanismi, jonka ansiosta eliö pystyy tekemään nopeitakin reaktiivisia liikkeitä, jotka kaikki ei nouse edes tietoisuuteen asti.

Eli tarvitaanko tunteita päätöksenteossa jos reagointivaihtoehtoja on useita? Ei välttämättä, sillä tuo arviointi prosessi (appraisal of value) linkittää automaattisesti stimuluksen persoonallisiin tallennettuihin arvoihin. Joku eläin voi siis reagoida automaattisesti vaistojen varassa johonkin tilanteeseen pelkästään sen perusteella onko kyseessä uhka (saalistaja) vaiko mahdollisuus (saalis/ruoka).

Käytännössähän kuitenkin tutkimus on osoittanut, että ihminen tekee päätöksiä myös tunteiden varassa, mutta sekä tunteissa, mielihyvässä että valenssissa on kyse siis affektiivisuudesta, joka pitää sisällään tunteiden lisäksi myös siis mielihyvän ja mielipahan (valenssin tietoinen ilmentyminen).


Yritän tässä sanoa, että päätöksiä ja valintoja voidaan tehdä sekä valenssin (tietoisesti mielihyvä) että tunteiden perusteella. Tunteet ovat monipuolisempia affektiivisten tilojen ilmauksia kuin valenssi, joka koetaan pelkästään +/- akselilla.

Olen luullut että mielihyvä on tunne joka johtuu dopamiini välittäjäaineista ja mielipaha tunne, joka johtuu stressihormoneista. Molemmat koetaan kehollisesti ei vain älyllisesti.

[Kohina]

Ensinnäkin, niin en ole tainnut ottaa kantaa evoluutionäkökulmaan ollenkaan. Ja toisaalta valenssilla on merkitystä ihmisen päätöksenteossa, joten sillä on paljon funktioita ihmisen ajattelussa.


Hyvä kirja, joka käsittelee valenssia aika lailla on Peter Carruthersin vuonna 2024 ilmestynyt kirja "Human Motives".

Carruthers puhuu affektiivisuudesta, ja inputeista ja outputeista, joten tässä mielessä olet kyllä oikeassa: valenssi tulee ärsykkeen ja reaktion välille. Se auttaa itse asiassa henkilöä luomaan suhteen siihen ulkoiseen objektiin, joka valenssin kautta arvioidaan +/- akselilla.

Carruthers erottelee ensinnäkin Inputin (The appraisal of value), ja appraisal on mentaalinen prosessi, joka linkittää stimuluksen taltioituihin persoonallisiin arvoihin, ja aktivoi ne.

Tuloksena on erilaisia Outputteja: behavior, arousal, valence sekä affective learning. Carruthers toteaa valenssista:

"... valence (pleasure and displeasure when conscious) plays a critical common-currency-like role in decision-making."

Ja kirjan anti on sitten sitä, että hän tarkastelee tuota valenssia tutkimustulosten valossa.


Pointti siis oikeastaan, että valenssilla on ISO merkitys meidän joka päiväisessä elämässämme, koska se auttaa meitä tekemään päätöksiä.

Toki sillä on merkityksensä evoluutiossakin, kuten affektiivisuudella ylipäätään eri muodoissaan. Mutta en ole perehtynyt tämän aihepiirin evoluutiobiologiseen puoleen. Jos sulla on tästä itselläsi tietoa, ja haluat kirjoittaa kommentin, niin mielelläni sellaisen luen.


Tosta valenssista vielä sen verran, että tämä +/- evaluaatio on erittäin fundamentaalinen päätöksenteossa, ja kaikilla eliöillä on lähentymis-loitontumis mekanismeja (approach-avoidance motivation) käytössään. Ne siis millisekunneissa reagoivat ärsykkeisiin, arvottavat ne joko positiivisiksi mahdollisuuksiksi (kuten ruoka) tai negatiivisiksi uhkiksi (kuten saalistajat). Ihmiselläkin on aivoissa alueita, jotka käsittelevät sekä positiivisia että negatiivisia ärsykkeitä.

Tästä Approach-Avoidance Motivation teemasta on hyvä artikkeli, joka kannattaa lukea, jos sen netistä löydät:

A. Elliot & M. Cohen (2001) Approach and Avoidance Motivation. Educational Psychology Review, Vol. 13, No. 2.


Ihmisen kohdalla toki on niin, että pelkän S-R (Stimulus-Response) reaktion lisäksi ihmiset hyödyntävät tuota valenssia tietoisesti. Eli kyse on enemmänkin S-E-R (Stimulus-Evaluation-Response) prosessista, jossa tuo evaluaatio vaihe on juurikin sitä kognitiivisen psykologian työsarkaa, ja siten vaihetta päätöksenteossa, jossa yksilö tekee tulkintoja niistä stimulus ärsykkeistä.

Mun hypoteesi on taas se, että nämä stimulus evaluaatiot voidaan jakaa kolmeen pääluokkaan: tosi/epätosi, hyvä/paha sekä oikein/väärin.

Ihmiset siis tarkastelevat maailmaa sekä faktuaalisesti, hedonisesti että normatiivisesti, ja arvioivat maailman tapahtumia ja toisten ihmisten käyttäytymistä näiden kolmen filtterin läpi.

Noiden filtterien käyttö ei ole välttämättä tietoista puuhaa sen tulkintaa tekevän yksilön näkökulmasta, mutta analyyttisesti ne eri tulkintaprosessit voidaan jakaa noihin kolmeen ryhmään.

Tää on siis mun HYPOTEESI ja se pitäisi tietty tutkimuksellisesti myös todentaa. Ja vähintäänkin tuo kolmijako on tutkijalle oiva analyyttinen apuväline, joka auttaa jäsentelemään ja tulkitsemaan sitä dataa.

Joo, eli valenssi liittyy tuota kautta aivoihin. Itse ajattelen tuon niin, että valenssi muodostetaan keskeisesti sillä perusteella, mihin kiinnitämme huomiomme. Siitä mihin kiinnitämme huomiomme, vastaa aivoista kaiketi nykyläsityksen mukaan aivojen salience-verkosto, minkä yksi, joskaan ei ainut komponentti, ovat juuri tunteet. Tuntet ovat tietenkin takaisin kytkeytyvä prosessi. Eli ne ovat sekä syy, että seuraus sille, millainen valenssi tuntuu meistä perustellulta asioiden välillä ts. mikä ärsyke tarkoittaa mielestämme mitäkin, tai yleisemmin, mihin ärsykkeeseen on järkevää reagoida mitenkin. Eli vaikka valenssiin muodostaminen todennäköisesti on abstraktia, aivot tarjoavat valikoiman järkeviä reaktioita ärsykkeelle sillä perusteella, mihin kiinnitämme huomiomme tietoisuudessamme ja abstrakti päättely valitsee valikoimasta sen fiksuimmalta "tuntuvan".

Joo, toki valenssiin liittyy tunteet, mutta valenssi on "primitiivisempi" koska tunteet syntyy valenssin perusteella. Ja toki kun ajatellaan tuota "appraisal" prosessia, jossa aivot käsittelevät erilaisia ärsykkeitä, niin tunteet on yksi takaisinkytkentä, mutta yhtä lailla se tieto, joka meillä on maailmasta, niin vaikuttaa tuohon valenssin tietoiseen manifestaatioon, mikä taas ilmenee siinä että yksilö kokee positiivisia taikka negatiivisia tuntemuksia, ja tekee niiden perusteella päätöksiä.

Ilmeisesti olen sitten ymmärtänyt jotain väärin. Ymmärtääkseni hermosto on kehittynyt kehollisten viestien (ulkoiset ja sisäiset "aistit") ja niihin reagoimisen välille, jotta evoluutiossa selviytyminen olisi mahdollista. Riippuen mitä tunteilla sitten tarkoitetaan, ovat ne joko tietoisuuteen nouseva osuus kehollisista viesteistä tai myös ne keholliset viestit, jotka jäävät tietoisuuden ulkopuolelle. Toimiiko valenssin muodostuminen siis ilman tietoa kehollisista sisäisistä viesteistä, vai miten tuo menee? Operoiko valenssin muodostuminen vain kehon ulkoisista ärsykkeistä ja niiden prosessoimisesta abstraktilla tasolla? Mutta mihin tunteita sitten tarvitaan? Miten evolluutio on kehittänyt tunteet, jos ne ovat myöhempää perua, kuin valenssin muodostaminen. Olivatko tunteet jokin välivaihe ihmislajin sukupuun kognitiivisessa evoluutiossa? Eivät olleet hyödyllisiä Liitukaudella mutta olivat hyödylisia Kambrikaudella. Tai toisin päin. Vai mikä niiden evolutiivinen funktio on tai on ollut. Osaisitkos korjata ymmärrystäni?

Musta tuntuu että sulla on enemmän tietoa kuin mulla tästä hommasta ainakin aivojen toimintaan ja evoluutioon liittyen, mutta yritän vastata sulle parhaan ymmärrykseni mukaan.

Mä tarkoitin valenssin primitiivisyydellä verrattuna tunteisiin sitä, että kaikilla eliöillä on lähentymis-loitontumis reaktioita, mutta kaikilla eliöillä ei ole tunteita. Jos ajatellaan vaikkapa kärpästä katossa, niin se pyrkii pakoon jos hätistelet sitä. Se perustuu negatiiviseen valenssiin. Mutta ei kärpäsellä ole tunteita. En usko että kärpänen "pelkää" tietoisesti ahdistelijaansa kuten ihminen tekee.

Ja jos oikein ymmärsin tuon Carruthersin sanoman, niin valenssi on aika lailla jopa tiedostamaton ja automaattinen reagointitapa. Mutta kun tuo valenssi nousee tietoisuuteen, niin ihmiset suhtautuu asioihin joko positiivisesti taikka negatiivisesti, ja tekevät sitten päätöksiä tämän perusteella.

Mistä päästään taas siihen kysymykseen, että mitä kaikkia asioita yksilö arvottaa positiivisesti ja negatiivisesti arvioita tehdessään. Mä näkisin, että tietoinen evaluaatio pitää puhtaan valenssin lisäksi sisällään esim. faktuaalisen analyysin taikka sen että toimiiko vastapuoli normien ja sääntöjen mukaan, ja ynnää nää mietteet osaksi positiivista taikka negatiivista evaluaatiotaan, jolle perustaa päätöksensä.

Kiitos. Minun pitää tutustua tuohon tulokulmaan tarkemmin, että kaikilla ei olisi tunteita.

Alustavasti näkisin, että tunne olisi karkeasti ottaen keholinen viesti ja se voi jäädä alitajuiseksi vähintään eliöillä, joilla ei ole tietoisuutta. Vaikuttaisi ja yltäisi tietoisuuteen joiltain osin ja oikeissa tilanteissa aina, jos tietoisuus löytyy. Voi hyvin olla että kaikilla eliöillä ei ole palautejärjestelmää kehossa eli hermosto olisi tietämätön esim raajojen asennosta ja että kun vaan stimuloidaan raajoja, ne toimisivat jonkinlaisena automaationa aina oikein riippumatta sitä, onko jalka ylhäällä vai alhaalla. Mutta tämä on enemmän subjektivista spekulaatiotani, joten kannattaa nauttia se suolan kanssa. Täytyy katsoa mihin päädyn nettihakujeni jälkeen tämän kanssa.

Niin, siis S-R palautejärjestelmä on kaikilla eliöillä, jotta ne pystyvät reagoimaan ympäristöönsä. Ja suurimmalla osalla eläimistäkin on vähintään alkeellisia tunteita. Kyllä se lammas pelkää laitumella kun susi tulee paikalle ja ryhtyy tappamaan.

Mutta toisaalta voidaan kysyä, että onko pienemmillä eliöillä kuten kärpäsillä taikka hyttysillä tunteita?

Mun käsittääkseni ei ole, mutta se ei tarkoita etteikö niillä olisi palautejärjestelmää, joka auttaa niitä selviytymään. Kyllä on, mutta se perustuu valenssiin tunteiden sijaan.

Joo. Ei kuulosta väärältä. Tarkoitukseni oli kai kuvata sitä, että tunteita todennäköisesti tarvitaan valenssissa, jos reagointivaihtoehtoja on kyseisessä tilanteessa useampia. Jos vaihtoehtoja on vähän, silloin luullakseni riittää ehkä varsin yksinkertsinen hermosto. Eli ehkä hyönteisiltä löytyvän yksinkertaisen "salience-hermoristeyksen" paikalle on kehittynyt tunneinputtia sisältävä salience-verkosto, jos eliöllä on vaihtoetoja useampia, joista valita. Valenssi toimisi tuossa kaikilla eliöillä muta mitä monimutkaisepi käyttäytyminen sitä rikkaampi on myös tunneinputti kehon osien asentojen havaitsemisessa ja muissa käsillä olevien olosuhteiden tietoisessa havaitsemisessa.

Itse asiassa tunteita ei tarvita tuossa prosessissa. Viittaan tässä nyt Peter Carruthersin vuonna 2024 julkaistuun kirjaan "Human Motives: Hedonism, Altruism, and the Science of Affect" josta seuraavassa enemmän.

Affektin Carruthers kertoo sisältävän tunteet (emotions), mielialat (moods), halut (desires), sekä nautinnot ja ei-nautinnot (pleasures and displeasures). Ja näillä kaikilla on yksi yhteinen pohja.

Ja nämä affektiiviset tilat ovat seurausta arvojen arvioinnista (appraisal of value). Nämä arvioinnit (appraisals) ovat mentaalisia prosesseja, jotka linkittävät stimuluksen persoonallisiin tallennettuihin arvoihin. Nämä arvot voi olla hankittuja taikka geneettisesti pohjautuvia.

Näiden arviointien tuloksena syntyy käyttäytymistä, aktivaatiota (arousal), valenssia sekä affektiivista oppimista.

Kun stimulusta arvioidaan tallennettuja arvoja vasten, niin tuloksena on positiivinen taikka negatiivinen valenssi, taikka mielihyvää tai mielipahaa (pleasure or displearure) silloin kun arviointi nousee tietoisuuteen.

Ja tämän valenssin ajatellaan olevan "päätöksenteon valuuttaa" siinä mielessä, että valenssi signaaleja voidaan verrata ja vaihtaa erilaisten palkintojen ja rankaisujen (reward and punishment) välillä.

Eli Carruthers erottelee 4 paria:
- Arvo (positiivinen ja negatiivinen)
- Valenssi (positiivinen ja negatiivinen)
- Mielihyvä ja mielipaha
- Palkinto ja rangaistus


Tuossa mielihyvä on siis tietoisesti koettu positiivinen valenssi, ja mielipaha tietoisesti koettu negatiivinen valenssi. Eli mielihyvä ja mielipaha ovat mentaalisia tiloja (mental state).

Ja yleisellä tasolla on niin, että erilaiset eliöt lähentyvät palkitsevia (rewarding) ja loitontuvat rankaisevia (punishing) stimuluksia.


Koko homman POINTTI on se, että tuossa valinnassa ei tarvita tunteita (emotions), vaan riittää se että valenssi ja tietoinen mielihyvä toimivat päätöksenteon määräävänä tekijänä.

Toki sitten on varmastikin niin, että tuon valenssin ja tietoisen mielihyvän perusteella yksilölle nousee esiin tunteita, jotka toimivat sitten edelleen päätöksenteon inputteina. Mutta tuo Carruthersin sanoma taitaa olla se, että valenssi on tunteita fundamentaalisempi arvojen arviointiin liittyvä mekanismi, jonka ansiosta eliö pystyy tekemään nopeitakin reaktiivisia liikkeitä, jotka kaikki ei nouse edes tietoisuuteen asti.

Eli tarvitaanko tunteita päätöksenteossa jos reagointivaihtoehtoja on useita? Ei välttämättä, sillä tuo arviointi prosessi (appraisal of value) linkittää automaattisesti stimuluksen persoonallisiin tallennettuihin arvoihin. Joku eläin voi siis reagoida automaattisesti vaistojen varassa johonkin tilanteeseen pelkästään sen perusteella onko kyseessä uhka (saalistaja) vaiko mahdollisuus (saalis/ruoka).

Käytännössähän kuitenkin tutkimus on osoittanut, että ihminen tekee päätöksiä myös tunteiden varassa, mutta sekä tunteissa, mielihyvässä että valenssissa on kyse siis affektiivisuudesta, joka pitää sisällään tunteiden lisäksi myös siis mielihyvän ja mielipahan (valenssin tietoinen ilmentyminen).


Yritän tässä sanoa, että päätöksiä ja valintoja voidaan tehdä sekä valenssin (tietoisesti mielihyvä) että tunteiden perusteella. Tunteet ovat monipuolisempia affektiivisten tilojen ilmauksia kuin valenssi, joka koetaan pelkästään +/- akselilla.

Olen luullut että mielihyvä on tunne joka johtuu dopamiini välittäjäaineista ja mielipaha tunne, joka johtuu stressihormoneista. Molemmat koetaan kehollisesti ei vain älyllisesti.

Dopamiini ei selitä mitään. Juttu ei ole kovin pitkä, mutta sitäkin parempi.
https://open.substack.com/pub/michaelha ... d&r=33xl31

[Purdue]

Ensinnäkin, niin en ole tainnut ottaa kantaa evoluutionäkökulmaan ollenkaan. Ja toisaalta valenssilla on merkitystä ihmisen päätöksenteossa, joten sillä on paljon funktioita ihmisen ajattelussa.


Hyvä kirja, joka käsittelee valenssia aika lailla on Peter Carruthersin vuonna 2024 ilmestynyt kirja "Human Motives".

Carruthers puhuu affektiivisuudesta, ja inputeista ja outputeista, joten tässä mielessä olet kyllä oikeassa: valenssi tulee ärsykkeen ja reaktion välille. Se auttaa itse asiassa henkilöä luomaan suhteen siihen ulkoiseen objektiin, joka valenssin kautta arvioidaan +/- akselilla.

Carruthers erottelee ensinnäkin Inputin (The appraisal of value), ja appraisal on mentaalinen prosessi, joka linkittää stimuluksen taltioituihin persoonallisiin arvoihin, ja aktivoi ne.

Tuloksena on erilaisia Outputteja: behavior, arousal, valence sekä affective learning. Carruthers toteaa valenssista:

"... valence (pleasure and displeasure when conscious) plays a critical common-currency-like role in decision-making."

Ja kirjan anti on sitten sitä, että hän tarkastelee tuota valenssia tutkimustulosten valossa.


Pointti siis oikeastaan, että valenssilla on ISO merkitys meidän joka päiväisessä elämässämme, koska se auttaa meitä tekemään päätöksiä.

Toki sillä on merkityksensä evoluutiossakin, kuten affektiivisuudella ylipäätään eri muodoissaan. Mutta en ole perehtynyt tämän aihepiirin evoluutiobiologiseen puoleen. Jos sulla on tästä itselläsi tietoa, ja haluat kirjoittaa kommentin, niin mielelläni sellaisen luen.


Tosta valenssista vielä sen verran, että tämä +/- evaluaatio on erittäin fundamentaalinen päätöksenteossa, ja kaikilla eliöillä on lähentymis-loitontumis mekanismeja (approach-avoidance motivation) käytössään. Ne siis millisekunneissa reagoivat ärsykkeisiin, arvottavat ne joko positiivisiksi mahdollisuuksiksi (kuten ruoka) tai negatiivisiksi uhkiksi (kuten saalistajat). Ihmiselläkin on aivoissa alueita, jotka käsittelevät sekä positiivisia että negatiivisia ärsykkeitä.

Tästä Approach-Avoidance Motivation teemasta on hyvä artikkeli, joka kannattaa lukea, jos sen netistä löydät:

A. Elliot & M. Cohen (2001) Approach and Avoidance Motivation. Educational Psychology Review, Vol. 13, No. 2.


Ihmisen kohdalla toki on niin, että pelkän S-R (Stimulus-Response) reaktion lisäksi ihmiset hyödyntävät tuota valenssia tietoisesti. Eli kyse on enemmänkin S-E-R (Stimulus-Evaluation-Response) prosessista, jossa tuo evaluaatio vaihe on juurikin sitä kognitiivisen psykologian työsarkaa, ja siten vaihetta päätöksenteossa, jossa yksilö tekee tulkintoja niistä stimulus ärsykkeistä.

Mun hypoteesi on taas se, että nämä stimulus evaluaatiot voidaan jakaa kolmeen pääluokkaan: tosi/epätosi, hyvä/paha sekä oikein/väärin.

Ihmiset siis tarkastelevat maailmaa sekä faktuaalisesti, hedonisesti että normatiivisesti, ja arvioivat maailman tapahtumia ja toisten ihmisten käyttäytymistä näiden kolmen filtterin läpi.

Noiden filtterien käyttö ei ole välttämättä tietoista puuhaa sen tulkintaa tekevän yksilön näkökulmasta, mutta analyyttisesti ne eri tulkintaprosessit voidaan jakaa noihin kolmeen ryhmään.

Tää on siis mun HYPOTEESI ja se pitäisi tietty tutkimuksellisesti myös todentaa. Ja vähintäänkin tuo kolmijako on tutkijalle oiva analyyttinen apuväline, joka auttaa jäsentelemään ja tulkitsemaan sitä dataa.

Joo, eli valenssi liittyy tuota kautta aivoihin. Itse ajattelen tuon niin, että valenssi muodostetaan keskeisesti sillä perusteella, mihin kiinnitämme huomiomme. Siitä mihin kiinnitämme huomiomme, vastaa aivoista kaiketi nykyläsityksen mukaan aivojen salience-verkosto, minkä yksi, joskaan ei ainut komponentti, ovat juuri tunteet. Tuntet ovat tietenkin takaisin kytkeytyvä prosessi. Eli ne ovat sekä syy, että seuraus sille, millainen valenssi tuntuu meistä perustellulta asioiden välillä ts. mikä ärsyke tarkoittaa mielestämme mitäkin, tai yleisemmin, mihin ärsykkeeseen on järkevää reagoida mitenkin. Eli vaikka valenssiin muodostaminen todennäköisesti on abstraktia, aivot tarjoavat valikoiman järkeviä reaktioita ärsykkeelle sillä perusteella, mihin kiinnitämme huomiomme tietoisuudessamme ja abstrakti päättely valitsee valikoimasta sen fiksuimmalta "tuntuvan".

Joo, toki valenssiin liittyy tunteet, mutta valenssi on "primitiivisempi" koska tunteet syntyy valenssin perusteella. Ja toki kun ajatellaan tuota "appraisal" prosessia, jossa aivot käsittelevät erilaisia ärsykkeitä, niin tunteet on yksi takaisinkytkentä, mutta yhtä lailla se tieto, joka meillä on maailmasta, niin vaikuttaa tuohon valenssin tietoiseen manifestaatioon, mikä taas ilmenee siinä että yksilö kokee positiivisia taikka negatiivisia tuntemuksia, ja tekee niiden perusteella päätöksiä.

Ilmeisesti olen sitten ymmärtänyt jotain väärin. Ymmärtääkseni hermosto on kehittynyt kehollisten viestien (ulkoiset ja sisäiset "aistit") ja niihin reagoimisen välille, jotta evoluutiossa selviytyminen olisi mahdollista. Riippuen mitä tunteilla sitten tarkoitetaan, ovat ne joko tietoisuuteen nouseva osuus kehollisista viesteistä tai myös ne keholliset viestit, jotka jäävät tietoisuuden ulkopuolelle. Toimiiko valenssin muodostuminen siis ilman tietoa kehollisista sisäisistä viesteistä, vai miten tuo menee? Operoiko valenssin muodostuminen vain kehon ulkoisista ärsykkeistä ja niiden prosessoimisesta abstraktilla tasolla? Mutta mihin tunteita sitten tarvitaan? Miten evolluutio on kehittänyt tunteet, jos ne ovat myöhempää perua, kuin valenssin muodostaminen. Olivatko tunteet jokin välivaihe ihmislajin sukupuun kognitiivisessa evoluutiossa? Eivät olleet hyödyllisiä Liitukaudella mutta olivat hyödylisia Kambrikaudella. Tai toisin päin. Vai mikä niiden evolutiivinen funktio on tai on ollut. Osaisitkos korjata ymmärrystäni?

Musta tuntuu että sulla on enemmän tietoa kuin mulla tästä hommasta ainakin aivojen toimintaan ja evoluutioon liittyen, mutta yritän vastata sulle parhaan ymmärrykseni mukaan.

Mä tarkoitin valenssin primitiivisyydellä verrattuna tunteisiin sitä, että kaikilla eliöillä on lähentymis-loitontumis reaktioita, mutta kaikilla eliöillä ei ole tunteita. Jos ajatellaan vaikkapa kärpästä katossa, niin se pyrkii pakoon jos hätistelet sitä. Se perustuu negatiiviseen valenssiin. Mutta ei kärpäsellä ole tunteita. En usko että kärpänen "pelkää" tietoisesti ahdistelijaansa kuten ihminen tekee.

Ja jos oikein ymmärsin tuon Carruthersin sanoman, niin valenssi on aika lailla jopa tiedostamaton ja automaattinen reagointitapa. Mutta kun tuo valenssi nousee tietoisuuteen, niin ihmiset suhtautuu asioihin joko positiivisesti taikka negatiivisesti, ja tekevät sitten päätöksiä tämän perusteella.

Mistä päästään taas siihen kysymykseen, että mitä kaikkia asioita yksilö arvottaa positiivisesti ja negatiivisesti arvioita tehdessään. Mä näkisin, että tietoinen evaluaatio pitää puhtaan valenssin lisäksi sisällään esim. faktuaalisen analyysin taikka sen että toimiiko vastapuoli normien ja sääntöjen mukaan, ja ynnää nää mietteet osaksi positiivista taikka negatiivista evaluaatiotaan, jolle perustaa päätöksensä.

Kiitos. Minun pitää tutustua tuohon tulokulmaan tarkemmin, että kaikilla ei olisi tunteita.

Alustavasti näkisin, että tunne olisi karkeasti ottaen keholinen viesti ja se voi jäädä alitajuiseksi vähintään eliöillä, joilla ei ole tietoisuutta. Vaikuttaisi ja yltäisi tietoisuuteen joiltain osin ja oikeissa tilanteissa aina, jos tietoisuus löytyy. Voi hyvin olla että kaikilla eliöillä ei ole palautejärjestelmää kehossa eli hermosto olisi tietämätön esim raajojen asennosta ja että kun vaan stimuloidaan raajoja, ne toimisivat jonkinlaisena automaationa aina oikein riippumatta sitä, onko jalka ylhäällä vai alhaalla. Mutta tämä on enemmän subjektivista spekulaatiotani, joten kannattaa nauttia se suolan kanssa. Täytyy katsoa mihin päädyn nettihakujeni jälkeen tämän kanssa.

Niin, siis S-R palautejärjestelmä on kaikilla eliöillä, jotta ne pystyvät reagoimaan ympäristöönsä. Ja suurimmalla osalla eläimistäkin on vähintään alkeellisia tunteita. Kyllä se lammas pelkää laitumella kun susi tulee paikalle ja ryhtyy tappamaan.

Mutta toisaalta voidaan kysyä, että onko pienemmillä eliöillä kuten kärpäsillä taikka hyttysillä tunteita?

Mun käsittääkseni ei ole, mutta se ei tarkoita etteikö niillä olisi palautejärjestelmää, joka auttaa niitä selviytymään. Kyllä on, mutta se perustuu valenssiin tunteiden sijaan.

Joo. Ei kuulosta väärältä. Tarkoitukseni oli kai kuvata sitä, että tunteita todennäköisesti tarvitaan valenssissa, jos reagointivaihtoehtoja on kyseisessä tilanteessa useampia. Jos vaihtoehtoja on vähän, silloin luullakseni riittää ehkä varsin yksinkertsinen hermosto. Eli ehkä hyönteisiltä löytyvän yksinkertaisen "salience-hermoristeyksen" paikalle on kehittynyt tunneinputtia sisältävä salience-verkosto, jos eliöllä on vaihtoetoja useampia, joista valita. Valenssi toimisi tuossa kaikilla eliöillä muta mitä monimutkaisepi käyttäytyminen sitä rikkaampi on myös tunneinputti kehon osien asentojen havaitsemisessa ja muissa käsillä olevien olosuhteiden tietoisessa havaitsemisessa.

Itse asiassa tunteita ei tarvita tuossa prosessissa. Viittaan tässä nyt Peter Carruthersin vuonna 2024 julkaistuun kirjaan "Human Motives: Hedonism, Altruism, and the Science of Affect" josta seuraavassa enemmän.

Affektin Carruthers kertoo sisältävän tunteet (emotions), mielialat (moods), halut (desires), sekä nautinnot ja ei-nautinnot (pleasures and displeasures). Ja näillä kaikilla on yksi yhteinen pohja.

Ja nämä affektiiviset tilat ovat seurausta arvojen arvioinnista (appraisal of value). Nämä arvioinnit (appraisals) ovat mentaalisia prosesseja, jotka linkittävät stimuluksen persoonallisiin tallennettuihin arvoihin. Nämä arvot voi olla hankittuja taikka geneettisesti pohjautuvia.

Näiden arviointien tuloksena syntyy käyttäytymistä, aktivaatiota (arousal), valenssia sekä affektiivista oppimista.

Kun stimulusta arvioidaan tallennettuja arvoja vasten, niin tuloksena on positiivinen taikka negatiivinen valenssi, taikka mielihyvää tai mielipahaa (pleasure or displearure) silloin kun arviointi nousee tietoisuuteen.

Ja tämän valenssin ajatellaan olevan "päätöksenteon valuuttaa" siinä mielessä, että valenssi signaaleja voidaan verrata ja vaihtaa erilaisten palkintojen ja rankaisujen (reward and punishment) välillä.

Eli Carruthers erottelee 4 paria:
- Arvo (positiivinen ja negatiivinen)
- Valenssi (positiivinen ja negatiivinen)
- Mielihyvä ja mielipaha
- Palkinto ja rangaistus


Tuossa mielihyvä on siis tietoisesti koettu positiivinen valenssi, ja mielipaha tietoisesti koettu negatiivinen valenssi. Eli mielihyvä ja mielipaha ovat mentaalisia tiloja (mental state).

Ja yleisellä tasolla on niin, että erilaiset eliöt lähentyvät palkitsevia (rewarding) ja loitontuvat rankaisevia (punishing) stimuluksia.


Koko homman POINTTI on se, että tuossa valinnassa ei tarvita tunteita (emotions), vaan riittää se että valenssi ja tietoinen mielihyvä toimivat päätöksenteon määräävänä tekijänä.

Toki sitten on varmastikin niin, että tuon valenssin ja tietoisen mielihyvän perusteella yksilölle nousee esiin tunteita, jotka toimivat sitten edelleen päätöksenteon inputteina. Mutta tuo Carruthersin sanoma taitaa olla se, että valenssi on tunteita fundamentaalisempi arvojen arviointiin liittyvä mekanismi, jonka ansiosta eliö pystyy tekemään nopeitakin reaktiivisia liikkeitä, jotka kaikki ei nouse edes tietoisuuteen asti.

Eli tarvitaanko tunteita päätöksenteossa jos reagointivaihtoehtoja on useita? Ei välttämättä, sillä tuo arviointi prosessi (appraisal of value) linkittää automaattisesti stimuluksen persoonallisiin tallennettuihin arvoihin. Joku eläin voi siis reagoida automaattisesti vaistojen varassa johonkin tilanteeseen pelkästään sen perusteella onko kyseessä uhka (saalistaja) vaiko mahdollisuus (saalis/ruoka).

Käytännössähän kuitenkin tutkimus on osoittanut, että ihminen tekee päätöksiä myös tunteiden varassa, mutta sekä tunteissa, mielihyvässä että valenssissa on kyse siis affektiivisuudesta, joka pitää sisällään tunteiden lisäksi myös siis mielihyvän ja mielipahan (valenssin tietoinen ilmentyminen).


Yritän tässä sanoa, että päätöksiä ja valintoja voidaan tehdä sekä valenssin (tietoisesti mielihyvä) että tunteiden perusteella. Tunteet ovat monipuolisempia affektiivisten tilojen ilmauksia kuin valenssi, joka koetaan pelkästään +/- akselilla.

Olen luullut että mielihyvä on tunne joka johtuu dopamiini välittäjäaineista ja mielipaha tunne, joka johtuu stressihormoneista. Molemmat koetaan kehollisesti ei vain älyllisesti.

Tässä nyt on varmaan se ero että otetaanko neurologinen vaiko mentaalinen näkökulma tähän. En siis ottanut kantaa siihen, mitä aivoissa fyysisesti tapahtuu, vaan vain siihen kuinka tämä valenssi ilmenee tietoisella tasolla.

Mielihyvä ja mielipaha (pleasure and displeasure) tai "nautinto ja epänautinto" on ne termit joita Carruthers kirjassaan käyttää.

Mä itse olen käyttänyt termejä "positiivinen ja negatiivinen kokeminen" jossa mun mielestä ilmenee paremmin tuon valenssin tiedostettu puoli.

Se positiivinen kokeminen saattaa olla fyysinen nautinto, mutta ihan hyvin jokin mentaalinen nautinto kuten jonkin pulman ratkaiseminen taikka jonkin kivan tulevan asian ennakoiminen.

Mulla on tommonen kirja josta olen tuon termistön napannut:

Kahneman et al (eds.) - Well-Being : The Foundations of Hedonic Psychology


Tuossa kirjassa on tuo Paul Rozinin artikkeli "Preadaptation and the Puzzles and Properties of Pleasure", jossa hän määrittelee termit seuraavasti:

We will adopt a simple definition of pleasure: "a positive experienced state that we seek and that we try to maintain or enhance." Similarly, pain (or aversion) is "a negative experienced state that we avoid and that we try to reduce or eliminate."

Pointti tossa hommassa se, että Carruthersin valenssi on pitkältikin aivojen tekemä tiedostamaton ja alitajuinen prosessointi, joka arvottaa erilaiset ärsykkeet +/- akselilla. Positiiviset ja negatiiviset tilat ovat taas tämän valenssin tietoisia ilmenemismuotoja, joiden perusteella yksilöt tekevät valintoja sekä päätöksiä.


Jos sitten ajatellaan tuota mielihyvää ja välittäjäaineita, ja sitä että mielihyvä koetaan kehollisesti myös, niin tuo Rozinin käsite "positiivinen kokeminen" on laajempi merkitykseltään, koska se käsittää myös edellä mainitut henkiset nautinnot pelkkien aistinautintojen sijasta.

Pointti siis että ihmiset on pääsääntöisiä hedonisteja. Tämä on pluralistinen käsitys, jonka mukaan hedonismi ilmenee käyttäytymisessä positiivisten asioiden tavoitteluna ja negatiivisten asioiden välttelynä. Mutta tuo ei ole koko totuus, vaan pluralistisesti yksilöt ovat toisinaan myös valmiita hyväksymään negatiiviset kokemukset.

Negatiivisten kokemusten hyväksyntä voi johtua monesta asiasta, kuten viivytetystä tarpeen tyydytyksestä, normien noudattamisesta taikka altruismista. Muitakin syitä on.

Ajattele vaikkapa suuren tatuoinnin ottamista selkään. Sen tatuoimisen aikana tuntuu pientä kipua ja se voi olla epämiellyttävää, mutta henkilö on valmis kestämään tuon kivun, jotta pääsee tavoitteeseensa.

Ihmisyksilöt ovat siis pääsääntöisiä hedonisteja, jotka tekevät valintoja ja päätöksiä pääasiassa hedonistisin kriteerein, mutta jotka ovat myös tarpeen tullen valmiita sietämään kipua taikka epämiellyttäviä asioita.

[Stadin öljylanne]

Kysyin geminiltä.

Minä: I]Kirja, joka käsittelee valenssia aika lailla on Peter Carruthersin vuonna 2024 ilmestynyt kirja "Human Motives". Ilmeisesti siinä esitetään että valenssi muodostetaan ilman tunteiden vaikutusta päätöksen tekoon. Pitääkö paikkansa?[/i]

Gemini: Peter Carruthersin vuoden 2024 kirjassa "Human Motives: Hedonism, Altruism, and the Science of Affect" käsitellään valenssia laajasti, mutta **väittämäsi siitä, että valenssi muodostetaan ilman tunteiden vaikutusta päätöksentekoon, ei pidä suoraan paikkaansa.**

Kirjassa Carruthers esittää omanlaisen näkemyksen **motivationaalisesta hedonismista**, eli siitä, että kaikki toimintamme perustuu mielihyvän tavoitteluun ja mielipahan välttämiseen. Hän kuitenkin selittää, miten tämä näkemys voidaan rakentaa ottaen huomioon viimeaikaisen **affektitieteen** ja **päätöksenteon tieteen** löydöksiä, ja miten se voi väistää aiempia kritiikkejä.

Carruthersin mukaan valenssi (eli jonkin asian koettu hyvyys tai pahuus, viehättävyys tai vastenmielisyys) on **affektin** komponentti. Affect on laajempi käsite, joka sisältää myös tunteet, mielialat ja halut. Hän väittää, että päätöksiä tehdessämme me **ennakoimme ja reagoimme affektiivisesti** eri vaihtoehtoihin. Tässä prosessissa mielihyvän/mielipahan komponentti toimii yhteisenä "valuuttana" päätöksenteossa.

**Tärkeä huomio:** Carruthersin mukaan meidän ei tarvitse uskoa, että vaihtoehdot tuottavat meille tulevaisuudessa mielihyvää tai mielipahaa perinteisessä merkityksessä. Sen sijaan nämä **tunteet sitoutuvat ja tulevat osaksi tulevaisuuteen suuntautunutta esitystä vaihtoehdoista**, tehden niistä viehättäviä tai vastenmielisiä. Toisin sanoen, valenssi ei ole täysin irrallinen tunteista, vaan tunteiden kaltaiset affektiiviset komponentit ovat olennainen osa valenssin muodostumista ja vaikutusta päätöksentekoon.

Yhteenvetona: Carruthers ei siis väitä, että valenssi syntyisi täysin ilman tunteiden vaikutusta, vaan pikemminkin kehittää näkemyksen, jossa **affektiiviset reaktiot ja niiden mielihyvä/mielipaha-komponentit ovat keskeisessä roolissa valenssin muodostumisessa ja sitä kautta päätöksenteossa.** Hän pyrkii osoittamaan, miten tämä soveltuu myös altruismiin ja velvollisuudentuntoon perustuviin motiiveihin.

Minä: Muodostetaanko valenssi ilman että tunteet vsikuttavat prosessiin?[/b]

Gemini: Kirjallisuudessa ja erityisesti Peter Carruthersin kaltaisten filosofien ja psykologien esittämissä teorioissa **valenssia ei yleensä nähdä muodostettavan ilman, että tunteet vaikuttavat prosessiin.**

Valenssi (eli jonkin asian tai kokemuksen **koettu positiivisuus tai negatiivisuus**, miellyttävyys tai epämiellyttävyys) on läheisesti kytköksissä tunteisiin ja laajemmin **affekteihin**. Affektit ovat yleiskäsite, joka sisältää tunteiden lisäksi myös mielialat ja halut.

Vaikka Carruthersin vuoden 2024 kirjassa "Human Motives" esitetään, että mielihyvä/mielipaha toimii ikään kuin "yhteisenä valuuttana" päätöksenteossa, tämä ei tarkoita tunteiden puuttumista. Sen sijaan hän selittää, että **tunteiden kaltaiset affektiiviset tilat liitetään ennakoivasti tulevaisuuden tapahtumiin tai vaihtoehtoihin**. Nämä affektiiviset reaktiot antavat vaihtoehdoille niiden valenssin, tehden niistä houkuttelevia tai vastenmielisiä.

Toisin sanoen, tunteet tai niiden kaltaiset affektiiviset komponentit **ovat olennainen osa valenssin muodostumista ja sen vaikutusta päätöksentekoon**. Valenssi ei siis synny puhtaasti rationaalisesti tai kognitiivisesti ilman affektiivista panosta.

Tiivistetysti: **Tunteet ja muut affektit ovat keskeisessä roolissa valenssin muodostumisessa.**

[Stadin öljylanne]

^
Tuo on siis tekoälyn näkemys. Se usein tällaisissa kysymyksissä on auttamatta vanhentunutta tietoa vähintään, ellei kokonaan väärää tietoa. Mutta jos ymmärsin sen oikein, itselläni on sama näkemys, että tunteet osallistuvat valenssin muodostamiseen. Eivät olisi toisistaan irrallisia mielen ominaisuuksia.

Ilmeisesti on ainakin tuon paradigman ulkopuolella erillaisia "rationalisitisia" koulukuntia, jotka voisivat nähdä, ettei tunteet osallistu valenssin muodostamiseen. Minun pitää yrittää kaivaa tietoa niistä ja tavoistaan selittää tunteet.

[Purdue]

Kysyin geminiltä.

Minä: Kirja, joka käsittelee valenssia aika lailla on Peter Carruthersin vuonna 2024 ilmestynyt kirja "Human Motives". Ilmeisesti siinä esitetään että valenssi muodostetaan ilman tunteiden vaikutusta päätöksen tekoon. Pitääkö paikkansa?

En väittänyt etteikö tunteilla olisi vaikutusta päätöksentekoon, eikä Carrutherskaan sellaista ole väittänyt! Pointti oli vaan se, että valenssi on emootioita fundamentaalisempi asia, ja valenssia voi ilmetä eliöillä ilman tunteita (lähentymis-loitontumis reaktiot).

Carruthers sen sijaan pyrkii osoittamaan, että valenssi on tunteita keskeisemmällä sijalla päätöksenteossa. Mutta tunteetkin ovat osa prosessia.

Minä: Muodostetaanko valenssi ilman että tunteet vsikuttavat prosessiin?

Valenssi on primitiivisempi evaluaation muoto kuin tunteet. Mutta ihmisen ollessa kyseessä tunteet voivat olla osa sitä feedback mekanismia, joka taas vaikuttaa siihen kuinka se valenssi arvioidaan.

Valenssi siis on +/- akselilla, kun taas tunteita ovat esim. pelko, ilo, viha, jne. Kummatkin liittyvät käsitteeseen nimeltä affekti.

Ja Carruthers ei juurikaan käsittele kirjassaan tunteita, vaan nimenomaan valenssia, koskapa valenssi on päätöksenteossa se merkittävämpi vaikutukseltaan.

Tuo on siis tekoälyn näkemys. Se usein tällaisissa kysymyksissä on auttamatta vanhentunutta tietoa vähintään, ellei kokonaan väärää tietoa. Mutta jos ymmärsin sen oikein, itselläni on sama näkemys, että tunteet osallistuvat valenssin muodostamiseen. Eivät olisi toisistaan irrallisia mielen ominaisuuksia.

Ilmeisesti on ainakin tuon paradigman ulkopuolella erillaisia "rationalisitisia" koulukuntia, jotka voisivat nähdä, ettei tunteet osallistu valenssin muodostamiseen. Minun pitää yrittää kaivaa tietoa niistä ja tavoistaan selittää tunteet.

Sulla menee koko homman pointti ohi silmien. Toki valenssi ja tunteet ovat läheistä sukua toisilleen, mutta Carruthers nimenomaan keskittyy kirjassaan valenssin ja päätöksenteon suhteeseen.


Mäkin kysyin Copilotilta tuosta kirjasta, joka mulla muuten on ihan fyysisenä kappaleenakin tässä pöydällä:

MINÄ: What is the relevance of valence and emotions on decision-making? Does Carruthers emphasize either one?

Copilotin vastaus:

Peter Carruthers places **strong emphasis on valence** as the key mechanism driving decision-making, especially in his 2024 book *Human Motives*. While emotions are certainly part of the picture, it's valence—our nonconceptual sense of goodness or badness—that he treats as the **central currency** of intuitive choice.

Here’s how he breaks it down:

**Valence as the Common Scale for Evaluation**
Carruthers argues that affective valence—positive or negative—serves as a **universal metric** for comparing options. This applies across emotions, desires, and moods.
- Valence signals are generated by appraisal mechanisms that evaluate stimuli or imagined outcomes.
- These signals guide behavior by making certain options feel attractive or aversive, even without conscious deliberation.

**Indirect Role of Emotions**
Emotions contribute to decision-making **through their valence component**. For example:
- Fear involves a negative valence that pushes avoidance.
- Joy carries a positive valence that promotes approach.
But Carruthers doesn’t treat emotions as the primary drivers. Instead, he sees them as **bundles of appraisals and responses**, with valence being the actionable output.

**Valence in Unconscious Decision-Making**
He also highlights that valence can operate **without conscious feeling**.
- Even habitual or automatic actions may be shaped by earlier valence-based learning.
- This allows for affect-driven behavior even when we don’t feel pleasure or pain directly.

So while emotions are important, Carruthers emphasizes **valence as the foundational mechanism**—the silent signal that steers our choices beneath the surface.

Would you like to explore how this theory compares to other models of motivation, like Damasio’s somatic marker hypothesis or traditional hedonism?


Elikkä siinä on Copilotin näkemys kirjasta, joka myös vastaa omaa näkemystäni Carruthersin teesistä. Kysymys, josta mä olen koko ajan puhunut on valenssin ja päätöksenteon suhteesta, ja tästä suhteesta on Carruthersin kirjassa kysymys.

Ei Carruthers tunteita ohita taikka niiden roolia kiellä, mutta valenssi (+/- evaluaatio) on se fundamentaalinen puoli, joka tuota päätöksenteko prosessia ohjaa, ei tunteet sinällään.

[Purdue]

Kysyin Copilotilta myös, että:

What studies support Carruthers' emphasis on valence in decision-making?


Ja Copilot vastasi, että:

Peter Carruthers draws on a wide range of empirical studies to support his emphasis on **valence as the core mechanism in decision-making**, especially in *Human Motives* and related work. Here are some of the key studies and findings he references:

**Neuroeconomic and Cognitive Science Research**
Carruthers cites studies showing that **affective valence acts as a “common currency”** for evaluating options:
- **Gilbert & Wilson (2005, 2007)**: Demonstrated how people mispredict future emotional states, highlighting the role of valence in prospection.
- **Levy & Glimcher (2012)**: Proposed that brain regions like the orbitofrontal cortex encode subjective value using valence signals.
- **Bartra, McGuire & Kable (2013)**: Meta-analysis showing consistent neural correlates of subjective value across decision-making tasks.

**Valence as a Nonconceptual Representation**
Carruthers defends the **evaluativist view**—that valence represents goodness or badness nonconceptually:
- He contrasts this with **imperativist theories**, which treat valence as motivational commands like “more of this!” or “less of this!”.
- His 2023 paper *On Valence: Imperative or Representation of Value?* argues that evaluativism better explains how valence guides intuitive decisions.

**Animal Studies and Affective Neuroscience**
Carruthers also references research on nonhuman animals to show that valence operates independently of conscious emotion:
- **Panksepp (1998)** and **Berridge & Kringelbach (2013)**: Found that affective valence influences behavior even in simple organisms.
- These studies support the idea that valence is a **basic evaluative mechanism**, not just a byproduct of emotion.

**Application in *Human Motives***
In Chapter 3, “The New Hedonism,” Carruthers uses findings from **prospection and neuroeconomics** to argue that valence attaches to imagined outcomes, making them feel attractive or aversive—even unconsciously.

If you’d like, I can walk you through how these studies compare to other models like Damasio’s somatic marker hypothesis or traditional motivational hedonism.


Nostan tuosta Copilotin vastauksesta viittaukset eläinten parissa tehtyyn tutkimukseen:

Carruthers also references research on nonhuman animals to show that valence operates independently of conscious emotion.

These studies support the idea that valence is a **basic evaluative mechanism**, not just a byproduct of emotion.

Eli tutkimukset eläimillä ovat osoittaneet, että a) valenssi toimii itsenäisesti riippumatta tietoisista tunteista, ja että b) valenssi on se fundamentaalimpi prosessi päätöksenteossa, eikä vain tunteiden sivutuote!

[Stadin öljylanne]

Kysyin noista rationalistisista koulukunnista Geminiltä.

Minä: Eli ilmeisesti on ainakin paradigman ulkopuolella erillaisia "rationalistisia" koulukuntia, jotka voisivat nähdä, ettei tunteet osallistu valenssin muodostamiseen. Voisitko luetella niistä vaikuttavimmat ja miten swlittävät valenssin muodostamisen sekä, mikä on käsityksensä, miksi ihmisillä on ylipäätään tunteet?

Gemini: [pitkä selostus]

Minä: Saisinko tämän tiivistettynä?

Gemini: ### Tunteet ja Valenssin Muodostuminen: Tiivistelmä

Vaikka nykytiede korostaa tunteiden keskeistä roolia valenssin (koetun hyvyyden/pahuuden) muodostuksessa, historiassa on ollut ajatussuuntia, jotka ovat pyrkineet erottamaan tai vähättelemään tunteiden merkitystä. Nämä "rationalistiset" koulukunnat ovat esittäneet, että valenssi syntyy puhtaasti järjen tai kognitiivisen prosessoinnin kautta.

**Tärkeimmät rationalistiset koulukunnat:**

* **Stoalaisuus:** Valenssi perustuu **objektiiviseen järkeen ja luonnonlakiin**. Tunteet nähtiin virheellisinä ja haitallisina.
* **Klassinen rationaalisen valinnan teoria:** Valenssi on **rationaalinen hyötyarvo (utility)**, joka maksimoidaan laskennallisesti. Tunteet ovat usein häiritseviä tekijöitä.
* **Varhainen kognitivismi/symbolinen tekoäly:** Valenssi on **looginen tai laskennallinen arvio** sääntöjen ja symbolien perusteella. Tunteet ovat toissijaisia reaktioita.

Nämä koulukunnat näkivät valenssin syntyvän ilman tunteiden suoraa osallistumista, korostaen järjen ylivaltaa. Kuitenkin nykyaikainen tutkimus, kuten neurotiede, on osoittanut, että tunteet ovat olennainen ja usein tiedostamaton osa valenssin kokemista ja päätöksentekoa.

Minä: Onko Carruther sitä mieltä, että tunteet seuraavat valenssin muodostamista, mutta eivät edellä sitä?

Gemini: Peter Carruthersin näkemys "Human Motives" -kirjassa on hienovaraisempi kuin yksinkertainen "seuraavatko tunteet vai edeltävätkö ne". Hän ei sano, että tunteet *eivät* osallistu valenssin muodostamiseen, mutta hän kuvaa suhteen tietyllä tavalla, joka eroaa perinteisistä näkemyksistä.

Tässä Carruthersin näkemyksen ydin sen perusteella, mitä kirjasta tiedetään:

1. **Valenssi on affektin komponentti:** Carruthers näkee valenssin (mielihyvä/mielipaha) osana laajempaa affektin käsitettä. Affekti puolestaan on osa päätöksentekoa.

2. **Ennakoiva affektiivinen vaste:** Päätöksiä tehdessämme me **ennakoimme ja reagoimme affektiivisesti** eri vaihtoehtoihin. Tämä tarkoittaa, että tunteiden kaltaiset affektiiviset tilat syntyvät, kun arvioimme tulevia mahdollisuuksia. Ne eivät välttämättä ole täysin tietoisia, eksplisiittisiä tunteita, vaan pikemminkin automaattisia, mielihyvä/mielipaha-komponentteja.

3. **Tunteet "sitoutuvat" esityksiin:** Carruthersin mukaan meidän ei tarvitse uskoa, että vaihtoehdot *tuottavat* meille tulevaisuudessa mielihyvää tai mielipahaa perinteisessä mielessä. Sen sijaan "ne tunteet (pleasure/displeasure) sitoutuvat ja tulevat osaksi tulevaisuuteen suuntautunutta esitystä vaihtoehdoista, tehden jälkimmäisistä houkuttelevia tai vastenmielisiä."

**Eli, Carruthersin mukaan kyse ei ole siitä, että valenssi muodostetaan ensin puhtaasti kognitiivisesti, ja *sen jälkeen* tunteet seuraavat. Sen sijaan:**

* **Valenssi (mielihyvä/mielipaha-komponentti) *on sisäänrakennettu* itse siihen prosessiin, jolla teemme päätöksiä ennakoimalla ja reagoimalla affektiivisesti vaihtoehtoihin.**
* **Tunteiden kaltaiset affektit ovat **osa sitä mekanismia**, joka antaa vaihtoehdoille niiden valenssin, eli tekee niistä "hyviä" tai "huonoja" meidän näkökulmastamme.**

Carruthersin mielestä paras selitys valenssille on **representaationalistinen**: mielihyvä edustaa (ei-konseptuaalisesti, havainnon kaltaisesti) sen kohdetta hyvänä, ja mielipaha edustaa sitä huonona. Tässä mielessä valenssi on **arvon representaatio**, joka välittyy affektiivisten tilojen kautta.

Yhteenvetona: Carruthers ei siis väitä, että tunteet *seuraisivat* valenssin muodostamista. Pikemminkin hän väittää, että **affektiiviset komponentit (mielihyvä/mielipaha) ovat olennainen osa valenssin muodostumista, koska ne ovat ne "tunteet", jotka sitoutuvat vaihtoehtojen esityksiin ja tekevät niistä motivoivia.** Ne ovat siis samanaikaisia tai integroituja prosessissa, eivät välttämättä puhtaasti edeltäviä tai seuraavia.

*********************

Eli onko Purdue sinulla tuo "Varhainen kognitivismi/symbolinen tekoäly" näkökulma valenssin muodostusprosesiin, eli että ensin muodostetaan valenssi ja sitten sillä on vaikutusta tunteisiin, mutta valenssin muodostamista ennen tai sen aikana ei tunteet ole mukana ja tulkitset Carruthersin näkökulmia sitä kautta?

[Purdue]

Yhteenvetona: Carruthers ei siis väitä, että tunteet *seuraisivat* valenssin muodostamista. Pikemminkin hän väittää, että **affektiiviset komponentit (mielihyvä/mielipaha) ovat olennainen osa valenssin muodostumista, koska ne ovat ne "tunteet", jotka sitoutuvat vaihtoehtojen esityksiin ja tekevät niistä motivoivia.** Ne ovat siis samanaikaisia tai integroituja prosessissa, eivät välttämättä puhtaasti edeltäviä tai seuraavia.

Tässä nyt menee tekoälyn vastauksessa mun mielestä hieman puurot ja vellit sekaisin.

Mä tänne jossakin välissä linkkasin jo edellä lainauksen tästä Carruthersin kirjasta, mutta en jaksa sitä nyt kaivaa uudestaan esiin.

Carruthers ei esitä kuten yllä olevassa lainauksessa, että mielihyvä ja mielipaha (pleasure and displeasure) olisivat osa valenssin muodostumista, taikka että ne olisivat ne "tunteet" jotka tekevät niistä motivoivia. Tuo on täyttä potaskaa.

Carruthers kirjoittaa, että valenssi perustuu tallennettujen arvojen arvioinnille (appraisal of values), jotka voivat olla joko geneettisesti määräytyneitä taikka edeltävien kokemuksien tulosta.

Ja valenssi eli asioiden arvottaminen +/- akselilla on pitkältikin tiedostamaton prosessi. Carruthers esittääkin, että mielihyvä ja mielipaha (pleasure and displeasure) ovat tuon valenssin tiedostettu puoli, jolloinka henkilö arvottaa kokemansa positiivisesti taikka negatiivisesti.

Mielihyvä ja mielipaha eivät siis ole "tunteita" kuten ilo, suru, viha jne. vaan ovat valenssin tiedostettu komponentti.

Tunteetkin ovat loppupeleissä kytköksissä valenssiin, koska ilo voidaan arvottaa positiivisesti ja suru negatiivisesti. Mutta valenssi ja tunteet ovat kaksi eri asiaa, olkoonkin että ne ovat affektin eri puolia kumpikin.


Elikkä, joko tuo sun tekoäly ei ole lukenut kirjaa kunnolla eikä osaa tehdä siitä tarkkoja tulkintoja, taikka sitten et osaa esittää sille oikeita kysymyksiä.

[Purdue]

Eli onko Purdue sinulla tuo "Varhainen kognitivismi/symbolinen tekoäly" näkökulma valenssin muodostusprosesiin, eli että ensin muodostetaan valenssi ja sitten sillä on vaikutusta tunteisiin, mutta valenssin muodostamista ennen tai sen aikana ei tunteet ole mukana ja tulkitset Carruthersin näkökulmia sitä kautta?

Mun näkökulma ei perustu varhaiseen kognitivismiin, vaan 2000-luvullakin tehtyyn tutkimukseen johonka Carrutherskin kirjassaan viittaa.

Mutta Carruthersin näkökulma mun käsityksen mukaan on se, että valenssi on enemmänkin tiedostamaton prosessi, siinä missä mielihyvä/mielipaha on sen tietoinen ilmenemismuoto aivan kuten tunnereaktiotkin kuten ilo ja suru.

On selvää, että mielihyvän ja ilon taustalla täytyy olla jokin aivojen arviointiprosessi, ja valenssi on tämän arviointiprosessin pitkältikin tiedostamaton komponentti.

Mutta edelleen, kysymys tässä nyt ei ole valenssin ja tunteiden suhteesta, vaan siitä että valenssilla on huomattavasti isompi merkitys yksilön valinnoissa ja päätöksenteossa kuin tunteilla.

[Stadin öljylanne]

Oletko Purdue siis sitä mieltä tai onko Carruthers sitä mieltä, että mielihyvä ja mielipaha tai tämä valenssien +/- eivät ole tunteita? Vai vain sitä mieltä, että ne eivät ole välttämättä tietoisuuteen asti nousevia tunteita, vaan pysyvät alitajuisina, joten niiden kutsuminen tunteiksi on väärin?

[Purdue]

Oletko Purdue siis sitä mieltä tai onko Carruthers sitä mieltä, että mielihyvä ja mielipaha eivät ole tunteita? Vai vain sitä mieltä, että ne eivät ole välttämättä tietoisuuteen asti nousevia tunteita, vaan pysyvät alitajuisina, joten niiden kutsuminen tunteiksi on väärin?

Carruthers on tätä mieltä (kirjassa lainaus sivulta p.26):

["i]The main upshot of this section is that valence (pleasure and displeasure when conscious) plays a critical common-currency-like role in decision-making.[/i]"

Carruthers siis määrittelee mielihyvän ja mielipahan valenssin tietoiseksi komponentiksi.

Toisekseen, niin mielihyvä ja mielipaha eivät ole "tunteita" kuten perustunteet ilo, suru, viha, rakkaus, inho ja hämmästys.

Mielihyvä ja mielipaha toimivat kuitenkin +/- akselilla, eli samalla akselilla kuin valenssi, ja tämä positiivinen ja negatiivinen arvottaminen on myös tunteiden yksi taustatekijä.

Valenssi, tiedostetut tunteet sekä valenssin tiedostettu puoli eli mielihyvä/mielipaha Carruthersin termein (jonka Rozin määrittelee positiiviseksi ja negatiiviseksi asioiden kokemiseksi), niin niitä kaikkia yhdistää affekti, kuten Carrutherskin toteaa.

Affekti on psykologiassa kattokäsite tunteille, mielialoille, valenssille ja mielihyvälle/mielipahalle.

[Kohina]

Saisko jotain neurokorrelaatteja tuolle valenssille joka on tunteita fundamentaalimpi.