Suuri Utopia eli Ihanneyhteiskunta

[HuuHaata]

Ihanneyhteiskunnassa olisi sananvapaus. Suomessa pieni piiri äärimmäisen kuvottavia ihmisiä keksii satuilunsa, jotka pakottaa alas muiden kurkusta.

[Phobos]

Ihanneyhteiskunnassa olisi sananvapaus. Suomessa pieni piiri äärimmäisen kuvottavia ihmisiä keksii satuilunsa, jotka pakottaa alas muiden kurkusta.

Todentotta. Perussuomalaiset ja Kokoomus näkevät asian juuri noin. Siksi sananvapaus pitää tukahduttaa ja hyvin ovat sitä koko hallituskauden tehneet. Oikea sanoma tulee Perussuomalaisilta ja Kokoomukselta.

[Purdue]

Mä tässä pohdiskelin, että voisiko ihanneyhteiskuntaa alkaa määrittelemään pääsääntöisen hedonismin näkökulmasta?


Pääsääntöinen hedonismi tekee kolme oletusta yksilöiden tavoitteista, eli he joko pyrkivät:

1) Tavoittelemaan hyötyjä
2) Välttelemään haittoja
3) Hyväksymään haitat

Näistä tuo 3) kohta pitää sisällään mm. altruismin, viivytetyn tarpeen tyydytyksen sekä normien noudattamisen.


Ja noista kolmesta kohdasta voisi johtaa vastaavat oikeudet:

a) Mahdollistavat oikeudet
b) Suojelevat oikeudet
c) Sallivat oikeudet

Mahdollistavat oikeudet ovat siis sellaisia positiivisia oikeuksia, joiden perusteella yksilö saa mahdollisuuksia elämässä. Suojelevat oikeudet ovat puolestaan negatiivisia oikeuksia, jotka suojelevat yksilöä muiden mielivallalta, mukaan lukien valtion mielivalta. Ja sallivat oikeudet ottavat kantaa siihen koska yksilöllä on oikeus toimia oman etunsa vastaisesti.

Sallivat oikeudet ottavat siis kantaa vaikkapa altruismiin taikka eutanasiaan. Taikka siihen kuinka alkoholia ja muita päihteitä tulisi säännellä taikka niiden ongelmakäyttäjiä kohdella.


Elikkä tässä olisi viitekehys jonka perusteella ihanneyhteiskunnan oikeudet ja velvollisuudetkin voitaisiin määritellä ihmisen psykologiasta lähtien.

Idea tuossa yllä olevassa oikeuksien luokittelussa on siis se, että pyritään takaamaan se etteivät yksilöt oman edun tavoittelussaan loukkaa muiden yksilöiden oikeutta tavoitella omaa etua.


Eli olisiko tässä metodi, jolla ainakin osa ihmisoikeuksista voitaisiin perustella loogisesti?!

Ehkä ite lähtisin rakentaan hedonismin sijaan epikurolaisuuden tai sit jopa stooalaisuuden pohjalta.

En oo varma kyl. Voi olla että hedonismi on kuitenkin way to go.
Länkkäriperinteistämne ammentavaa anyways. Ehkä bias tässä. Rakkautta vai rasismia miten lie sit. Tai molempia.
Varhaiskasvatuskysymys taas tuo. Millaista ihmistä lähdetään rakentamaan.

Joo, varmastikin ihanne yhteiskunnan voi rakentaa monelta pohjalta.

Mulla pointti tuossa ylhäällä oli lähinnä se, että tuon pääsääntöisen hedonismin avulla voitaisiin johtaa keskeiset oikeudet tuossa yhteiskunnassa.

[OlliS]

Ehkä utopia on tienviitta. Ei missä vaan minnepäin.

Niin, siitä on lähdettävä mikä on tilanne. Pohjoismainen demokratia ja Australia ja Uusi - Seelanti ovat parasta mitä on. Niitä on vaan kehitettävä ja estettävä äärioikeiston diktatuurin nousu.

USA ja EU on saatava pysymään demokraattisina ja diktatuurit maailmassa kukistettava.

Juuri päinvastoin voi käydä väliaikaisesti.

[HuuHaata]

Ehkä utopia on tienviitta. Ei missä vaan minnepäin.

Niin, siitä on lähdettävä mikä on tilanne. Pohjoismainen demokratia ja Australia ja Uusi - Seelanti ovat parasta mitä on. Niitä on vaan kehitettävä ja estettävä äärioikeiston diktatuurin nousu.

USA ja EU on saatava pysymään demokraattisina ja diktatuurit maailmassa kukistettava.

Juuri päinvastoin voi käydä väliaikaisesti.

Pohjoismaisen demokratian autuus on täysi myytti. Myyttiä ylläpitävät vanhemmat ihmiset, jotka eivät joudu enää ainakaan kohtaamaan todellisuutta.

Sitten on vielä erikseen alakategoria, että muiden pohjoismaiden kehitys on siedettävää, ja Suomen karmivaa.

[Naturalisti]

Mä tässä pohdiskelin, että voisiko ihanneyhteiskuntaa alkaa määrittelemään pääsääntöisen hedonismin näkökulmasta?


Pääsääntöinen hedonismi tekee kolme oletusta yksilöiden tavoitteista, eli he joko pyrkivät:

1) Tavoittelemaan hyötyjä
2) Välttelemään haittoja
3) Hyväksymään haitat

Näistä tuo 3) kohta pitää sisällään mm. altruismin, viivytetyn tarpeen tyydytyksen sekä normien noudattamisen.


Ja noista kolmesta kohdasta voisi johtaa vastaavat oikeudet:

a) Mahdollistavat oikeudet
b) Suojelevat oikeudet
c) Sallivat oikeudet

Mahdollistavat oikeudet ovat siis sellaisia positiivisia oikeuksia, joiden perusteella yksilö saa mahdollisuuksia elämässä. Suojelevat oikeudet ovat puolestaan negatiivisia oikeuksia, jotka suojelevat yksilöä muiden mielivallalta, mukaan lukien valtion mielivalta. Ja sallivat oikeudet ottavat kantaa siihen koska yksilöllä on oikeus toimia oman etunsa vastaisesti.

Sallivat oikeudet ottavat siis kantaa vaikkapa altruismiin taikka eutanasiaan. Taikka siihen kuinka alkoholia ja muita päihteitä tulisi säännellä taikka niiden ongelmakäyttäjiä kohdella.


Elikkä tässä olisi viitekehys jonka perusteella ihanneyhteiskunnan oikeudet ja velvollisuudetkin voitaisiin määritellä ihmisen psykologiasta lähtien.

Idea tuossa yllä olevassa oikeuksien luokittelussa on siis se, että pyritään takaamaan se etteivät yksilöt oman edun tavoittelussaan loukkaa muiden yksilöiden oikeutta tavoitella omaa etua.


Eli olisiko tässä metodi, jolla ainakin osa ihmisoikeuksista voitaisiin perustella loogisesti?!

Ehkä ite lähtisin rakentaan hedonismin sijaan epikurolaisuuden tai sit jopa stooalaisuuden pohjalta.

En oo varma kyl. Voi olla että hedonismi on kuitenkin way to go.
Länkkäriperinteistämne ammentavaa anyways. Ehkä bias tässä. Rakkautta vai rasismia miten lie sit. Tai molempia.
Varhaiskasvatuskysymys taas tuo. Millaista ihmistä lähdetään rakentamaan.

Joo, varmastikin ihanne yhteiskunnan voi rakentaa monelta pohjalta.

Mulla pointti tuossa ylhäällä oli lähinnä se, että tuon pääsääntöisen hedonismin avulla voitaisiin johtaa keskeiset oikeudet tuossa yhteiskunnassa.

Me keskustelemme nyt tähän samaan teemaan liittyen useissa eri ketjuissa. Jospa mietitään nyt näitä peruskysymyksiä ensin täällä ja palstaan niihin yksityiskohtaisempiin keskusteluihin myöhemmin.

Otetaan lähtökohdaksi vaikka nämä mainitsemasi kirjat ja niiden herättämät ajatukset.

Tossa tähän liittyen kaksi kirjaa. Ikenberryn kirja puolustaa tätä liberaalia maailmanjärjestystä, ja pyrkii etsimään keinoja sen pelastamiseksi. Ja Mearsheimerin kirja pitää pyrkimystä globaaliin liberaaliin hegemoniaan virheenä länsimailta.


Book Review: A World Safe for Democracy
A World Safe for Democracy

The Great Delusion - A Critique
The Great Delusion


Pointti varmankin se, että länsimaat ovat olleet hieman naiiveja liberaalissa kiimassaan. Kylmän sodan päättymisen jälkeisessä euforiassa uskottiin, että Venäjä ja Kiina omaksuisivat länsimaiset liberaalit arvot eli demokratian, oikeusvaltioperiaatteen ja ihmisoikeudet kun niiden taloudet kasvavat ja ne integroidaan kansainväliseen talousjärjestelmään.

Mutta toisin kävi, ja nyt näistä kahdesta maasta on tulossa merkittävä vastavoima länsimaille maailmassa.

Trump pyristelee kovasti vastaan, mutta ei hänkään taida lopulta pystyä kääntämään historian virtaa merkittävästi toiseen suuntaan. Se virhearvio Kiinan suhteen tehtiin jo 1980- ja 1990- luvuilla, ja nyt on vain elettävä tämän todellisuuden kanssa.

Me emme siis pysty muuttamaan Kiinaa sisältäpäin haluamallamme tavalla, mutta oleellista on se että sopeudumme tilanteeseen tavalla joka toimii pitkän välin etujemme mukaisesti.

USA ja EU tarvitsee Suuren Strategian (Grand Strategy), joka vastaa kolmeen kysymykseen:

1) Kuinka turvaamme lännen turvallisuuden ja aseman maailmassa?
2) Kuinka turvaamme lännen hyvinvoinnin ja taloudellisen vaurauden maailmassa?
3) Kuinka turvaamme lännen identiteetin ja arvot maailmassa?


Nuo kolme kysymystä tarvitsevat vastauksia jotta pystymme turvaamaan etumme muuttuvassa maailmassa!

Pitkän mietinnän jälkeen kallistun tässä vaiheessa poliittisen realismin asemasta liberaalin internationalismin kehittämisen kannalle.

Liberaali internationalismi hegemonian tuolla puolen – Suuren strategian uudelleenmuotoilu muuttuvassa maailmassa

Sopeutuminen ei tarkoita alistumista

Kommenttisi osuu suoraan aikamme kansainvälisen politiikan ytimeen: liberaalin internationalismin kriisi ei ole sen periaatteissa, vaan siinä, miten se on hegemonian tavoittelun kautta vääristynyt. Mearsheimerin The Great Delusion kritisoi liberaalia hegemoniaa sen interventionistisista seurauksista, kun taas Ikenberryn A World Safe for Democracy puolustaa liberaalia internationalismia – ei vallan välineenä, vaan demokratian ekosysteeminä, joka mahdollistaa rauhan ja yhteistyön. Molemmat tarjoavat arvokkaita näkökulmia, mutta todellinen ratkaisu löytyy niiden välistä: liberaalin internationalismin vapauttaminen hegemonisesta otteesta ja sen uudelleensuuntaaminen demokraattisesti hallittuun, reiluun kumppanuuteen.

Suuren strategian kolme kysymystä – ja niiden memeettinen tulkinta

1. Kuinka turvaamme lännen turvallisuuden ja aseman maailmassa?

- Realismin varoitus: turvallisuus ei synny arvojen levittämisestä, vaan voimatasapainon ymmärtämisestä.
- Liberaalin internationalismin vastaus: turvallisuus syntyy sääntöihin perustuvasta yhteistyöstä, ei yksipuolisesta dominanssista.
- Memeettinen näkökulma: turvallisuus on yksilöiden mielissä elävien meemien tuottama luottamusverkosto. Se ei synny pelolla, vaan jaetuilla arvoilla ja instituutioilla, jotka tukevat yhteisöllistä toimijuutta.

2. Kuinka turvaamme lännen hyvinvoinnin ja taloudellisen vaurauden maailmassa?

- Kapitalismin hegemonia on käyttänyt liberaalia retoriikkaa peitteenään, mutta todellisuudessa se on muuttanut valtiot markkinavoimien vasalleiksi.
- Ratkaisu: talous on saatettava demokraattiseen kontrolliin. Tämä ei tarkoita suunnitelmataloutta, vaan pelisääntöjen uudelleenmuotoilua, jossa julkinen ja yksityinen tuotanto kilpailevat tasapuolisesti.
- OECD:n visiot ja EU:n rooli voivat toimia alustana uudelle talousjärjestykselle, jossa MMT-teorian mukainen työtakuu ja rahanluontioikeuden keskittäminen keskuspankille estävät finanssikriisien toistumisen.

3. Kuinka turvaamme lännen identiteetin ja arvot maailmassa?

- Nationalismi voittaa liberalismin, jos jälkimmäinen esitetään abstraktina universalismina. Mutta jos liberalismi ymmärretään kulttuurisena ekosysteeminä, joka tukee yhteisöllisyyttä, se voi elää rinnakkain nationalismin kanssa.
- Ikenberryn näkemys: liberalismi ei ole demokratian levittämistä, vaan maailman rakentamista, jossa demokratia voi selviytyä.
- Memeettisesti: arvot eivät ole metafyysisiä totuuksia, vaan yksilöiden mielissä hajautuneita kulttuurisia meemejä, jotka elävät vain vuorovaikutuksessa. Siksi identiteetti ei synny hegemonian kautta, vaan reilujen kumppanuuksien avulla.

Liberaali sekulaari internationalismi – utopia vai välttämättömyys?

Uusi strateginen suunta ei ole paluu vanhaan hegemoniaan, vaan liberaalin internationalismin uudelleensynty, jossa:

- Valtiot eivät määrää mitä tehdään, vaan päättävät demokraattisesti pelisäännöistä, joiden puitteissa vapaus toteutuu.
- Valtion omistus ei ole ideologisesti kiellettyä, vaan se kilpailee yksityisen kanssa reilusti.
- EU voi kehittyä ideaaliksi yhteiskunnaksi, ei eristäytymällä vaan toimimalla globaalin uudistuksen veturina.
- Kapitalismi on keksittävä uudelleen, ei tuhottava – OECD:n ja Lagarden kaltaisten toimijoiden johdolla.
- Rahanluontioikeus keskuspankille estää finanssikriisit ja palauttaa talouden demokraattiseen hallintaan.

Johtopäätös: Suuri strategia ei ole vallan projekti vaan kulttuurinen ekosysteemi

Mearsheimerin realismi varoittaa hegemonian vaaroista, ja Ikenberryn liberalismi muistuttaa yhteistyön voimasta. Memeettinen naturalismi yhdistää nämä: se näkee strategian yksilöiden mielissä elävänä kulttuurisena prosessina, ei valtioiden välisten pelinä. Suuri strategia ei ole suunnitelma vallasta, vaan ekosysteemi, jossa arvot, turvallisuus ja vauraus voivat kukoistaa ilman hegemoniaa.

Tämä ei ole naiivi utopia – se on välttämätön sopeutumisstrategia, jos haluamme säilyttää lännen arvot muuttuvassa maailmassa.

[Purdue]

Mä tässä pohdiskelin, että voisiko ihanneyhteiskuntaa alkaa määrittelemään pääsääntöisen hedonismin näkökulmasta?


Pääsääntöinen hedonismi tekee kolme oletusta yksilöiden tavoitteista, eli he joko pyrkivät:

1) Tavoittelemaan hyötyjä
2) Välttelemään haittoja
3) Hyväksymään haitat

Näistä tuo 3) kohta pitää sisällään mm. altruismin, viivytetyn tarpeen tyydytyksen sekä normien noudattamisen.


Ja noista kolmesta kohdasta voisi johtaa vastaavat oikeudet:

a) Mahdollistavat oikeudet
b) Suojelevat oikeudet
c) Sallivat oikeudet

Mahdollistavat oikeudet ovat siis sellaisia positiivisia oikeuksia, joiden perusteella yksilö saa mahdollisuuksia elämässä. Suojelevat oikeudet ovat puolestaan negatiivisia oikeuksia, jotka suojelevat yksilöä muiden mielivallalta, mukaan lukien valtion mielivalta. Ja sallivat oikeudet ottavat kantaa siihen koska yksilöllä on oikeus toimia oman etunsa vastaisesti.

Sallivat oikeudet ottavat siis kantaa vaikkapa altruismiin taikka eutanasiaan. Taikka siihen kuinka alkoholia ja muita päihteitä tulisi säännellä taikka niiden ongelmakäyttäjiä kohdella.


Elikkä tässä olisi viitekehys jonka perusteella ihanneyhteiskunnan oikeudet ja velvollisuudetkin voitaisiin määritellä ihmisen psykologiasta lähtien.

Idea tuossa yllä olevassa oikeuksien luokittelussa on siis se, että pyritään takaamaan se etteivät yksilöt oman edun tavoittelussaan loukkaa muiden yksilöiden oikeutta tavoitella omaa etua.


Eli olisiko tässä metodi, jolla ainakin osa ihmisoikeuksista voitaisiin perustella loogisesti?!

Ehkä ite lähtisin rakentaan hedonismin sijaan epikurolaisuuden tai sit jopa stooalaisuuden pohjalta.

En oo varma kyl. Voi olla että hedonismi on kuitenkin way to go.
Länkkäriperinteistämne ammentavaa anyways. Ehkä bias tässä. Rakkautta vai rasismia miten lie sit. Tai molempia.
Varhaiskasvatuskysymys taas tuo. Millaista ihmistä lähdetään rakentamaan.

Joo, varmastikin ihanne yhteiskunnan voi rakentaa monelta pohjalta.

Mulla pointti tuossa ylhäällä oli lähinnä se, että tuon pääsääntöisen hedonismin avulla voitaisiin johtaa keskeiset oikeudet tuossa yhteiskunnassa.

Me keskustelemme nyt tähän samaan teemaan liittyen useissa eri ketjuissa. Jospa mietitään nyt näitä peruskysymyksiä ensin täällä ja palstaan niihin yksityiskohtaisempiin keskusteluihin myöhemmin.

Otetaan lähtökohdaksi vaikka nämä mainitsemasi kirjat ja niiden herättämät ajatukset.

Tossa tähän liittyen kaksi kirjaa. Ikenberryn kirja puolustaa tätä liberaalia maailmanjärjestystä, ja pyrkii etsimään keinoja sen pelastamiseksi. Ja Mearsheimerin kirja pitää pyrkimystä globaaliin liberaaliin hegemoniaan virheenä länsimailta.


Book Review: A World Safe for Democracy
A World Safe for Democracy

The Great Delusion - A Critique
The Great Delusion


Pointti varmankin se, että länsimaat ovat olleet hieman naiiveja liberaalissa kiimassaan. Kylmän sodan päättymisen jälkeisessä euforiassa uskottiin, että Venäjä ja Kiina omaksuisivat länsimaiset liberaalit arvot eli demokratian, oikeusvaltioperiaatteen ja ihmisoikeudet kun niiden taloudet kasvavat ja ne integroidaan kansainväliseen talousjärjestelmään.

Mutta toisin kävi, ja nyt näistä kahdesta maasta on tulossa merkittävä vastavoima länsimaille maailmassa.

Trump pyristelee kovasti vastaan, mutta ei hänkään taida lopulta pystyä kääntämään historian virtaa merkittävästi toiseen suuntaan. Se virhearvio Kiinan suhteen tehtiin jo 1980- ja 1990- luvuilla, ja nyt on vain elettävä tämän todellisuuden kanssa.

Me emme siis pysty muuttamaan Kiinaa sisältäpäin haluamallamme tavalla, mutta oleellista on se että sopeudumme tilanteeseen tavalla joka toimii pitkän välin etujemme mukaisesti.

USA ja EU tarvitsee Suuren Strategian (Grand Strategy), joka vastaa kolmeen kysymykseen:

1) Kuinka turvaamme lännen turvallisuuden ja aseman maailmassa?
2) Kuinka turvaamme lännen hyvinvoinnin ja taloudellisen vaurauden maailmassa?
3) Kuinka turvaamme lännen identiteetin ja arvot maailmassa?


Nuo kolme kysymystä tarvitsevat vastauksia jotta pystymme turvaamaan etumme muuttuvassa maailmassa!

Pitkän mietinnän jälkeen kallistun tässä vaiheessa poliittisen realismin asemasta liberaalin internationalismin kehittämisen kannalle.

Liberaali internationalismi hegemonian tuolla puolen – Suuren strategian uudelleenmuotoilu muuttuvassa maailmassa

Sopeutuminen ei tarkoita alistumista

Kommenttisi osuu suoraan aikamme kansainvälisen politiikan ytimeen: liberaalin internationalismin kriisi ei ole sen periaatteissa, vaan siinä, miten se on hegemonian tavoittelun kautta vääristynyt. Mearsheimerin The Great Delusion kritisoi liberaalia hegemoniaa sen interventionistisista seurauksista, kun taas Ikenberryn A World Safe for Democracy puolustaa liberaalia internationalismia – ei vallan välineenä, vaan demokratian ekosysteeminä, joka mahdollistaa rauhan ja yhteistyön. Molemmat tarjoavat arvokkaita näkökulmia, mutta todellinen ratkaisu löytyy niiden välistä: liberaalin internationalismin vapauttaminen hegemonisesta otteesta ja sen uudelleensuuntaaminen demokraattisesti hallittuun, reiluun kumppanuuteen.

Suuren strategian kolme kysymystä – ja niiden memeettinen tulkinta

1. Kuinka turvaamme lännen turvallisuuden ja aseman maailmassa?

- Realismin varoitus: turvallisuus ei synny arvojen levittämisestä, vaan voimatasapainon ymmärtämisestä.
- Liberaalin internationalismin vastaus: turvallisuus syntyy sääntöihin perustuvasta yhteistyöstä, ei yksipuolisesta dominanssista.
- Memeettinen näkökulma: turvallisuus on yksilöiden mielissä elävien meemien tuottama luottamusverkosto. Se ei synny pelolla, vaan jaetuilla arvoilla ja instituutioilla, jotka tukevat yhteisöllistä toimijuutta.

2. Kuinka turvaamme lännen hyvinvoinnin ja taloudellisen vaurauden maailmassa?

- Kapitalismin hegemonia on käyttänyt liberaalia retoriikkaa peitteenään, mutta todellisuudessa se on muuttanut valtiot markkinavoimien vasalleiksi.
- Ratkaisu: talous on saatettava demokraattiseen kontrolliin. Tämä ei tarkoita suunnitelmataloutta, vaan pelisääntöjen uudelleenmuotoilua, jossa julkinen ja yksityinen tuotanto kilpailevat tasapuolisesti.
- OECD:n visiot ja EU:n rooli voivat toimia alustana uudelle talousjärjestykselle, jossa MMT-teorian mukainen työtakuu ja rahanluontioikeuden keskittäminen keskuspankille estävät finanssikriisien toistumisen.

3. Kuinka turvaamme lännen identiteetin ja arvot maailmassa?

- Nationalismi voittaa liberalismin, jos jälkimmäinen esitetään abstraktina universalismina. Mutta jos liberalismi ymmärretään kulttuurisena ekosysteeminä, joka tukee yhteisöllisyyttä, se voi elää rinnakkain nationalismin kanssa.
- Ikenberryn näkemys: liberalismi ei ole demokratian levittämistä, vaan maailman rakentamista, jossa demokratia voi selviytyä.
- Memeettisesti: arvot eivät ole metafyysisiä totuuksia, vaan yksilöiden mielissä hajautuneita kulttuurisia meemejä, jotka elävät vain vuorovaikutuksessa. Siksi identiteetti ei synny hegemonian kautta, vaan reilujen kumppanuuksien avulla.

Liberaali sekulaari internationalismi – utopia vai välttämättömyys?

Uusi strateginen suunta ei ole paluu vanhaan hegemoniaan, vaan liberaalin internationalismin uudelleensynty, jossa:

- Valtiot eivät määrää mitä tehdään, vaan päättävät demokraattisesti pelisäännöistä, joiden puitteissa vapaus toteutuu.
- Valtion omistus ei ole ideologisesti kiellettyä, vaan se kilpailee yksityisen kanssa reilusti.
- EU voi kehittyä ideaaliksi yhteiskunnaksi, ei eristäytymällä vaan toimimalla globaalin uudistuksen veturina.
- Kapitalismi on keksittävä uudelleen, ei tuhottava – OECD:n ja Lagarden kaltaisten toimijoiden johdolla.
- Rahanluontioikeus keskuspankille estää finanssikriisit ja palauttaa talouden demokraattiseen hallintaan.

Johtopäätös: Suuri strategia ei ole vallan projekti vaan kulttuurinen ekosysteemi

Mearsheimerin realismi varoittaa hegemonian vaaroista, ja Ikenberryn liberalismi muistuttaa yhteistyön voimasta. Memeettinen naturalismi yhdistää nämä: se näkee strategian yksilöiden mielissä elävänä kulttuurisena prosessina, ei valtioiden välisten pelinä. Suuri strategia ei ole suunnitelma vallasta, vaan ekosysteemi, jossa arvot, turvallisuus ja vauraus voivat kukoistaa ilman hegemoniaa.

Tämä ei ole naiivi utopia – se on välttämätön sopeutumisstrategia, jos haluamme säilyttää lännen arvot muuttuvassa maailmassa.

Kiitos ansiokkaasta analyysistä. Mutta mun mielestä tuossa vastauksessa on perustavaa laatua oleva ongelma.

Ongelma on siinä, että Kiina ja Venäjä ovat BRICS+ maiden yhteistyöllä haastaneet länsimaisen liberaalin projektin. Ei ole mahdollista siis luoda sääntöihin perustuvaa maailmaa vain lännen ehdoilla, koska BRICS maat Kiinan johdolla haluavat muuttaa näitä sääntöjä.

Kyse on siis siitä, että millaisen maailman voimme luoda yhdessä Kiinan ja Venäjän kanssa, vai päädymmekö vastakkainasetteluun? Ja kumman puolelle kehittyvät taloudet asettuvat tässä kilpailussa?

Mä tarkoitin Suurella Strategialla lähinnä että:

1) Turvallisuus: kuinka Euroopan ja USA:n turvallisuus taataan kun Kiina nousee sotilaallisesti ja Venäjä on ainakin potentiaalinen uhka Euroopassa? Tähän liittyy oleellisesti myös kysymykset Taiwanista ja Ukrainasta.

2) Hyvinvointi: kuinka Euroopan ja USA:n taloudelliset edut turvataan, jos Kiina ja BRICS+ maat pyrkivät muuttamaan maailmankaupan sääntöjä itselleen edulliseen suuntaan? Kiina pyrkii luomaan maailmaan instituutioita, joilla lännen luomat instituutiot pyritään ohittamaan.

3) Identiteetti: kuinka Euroopan ja USA:n demokratiat ja vapaat yhteiskunnat turvataan maailmassa, jossa autoritarismi nostaa päätään, ja demokratian voittokulku on kääntynyt päinvastaiseen suuntaan? Millaisia maita ja kansoja me haluamme olla, ja mikä on meidän kansainvälinen rooli maailmassa, joka on yhä enemmän kääntymässä meistä poispäin?


Se Suuri Strategia, joka voi tulla kysymykseen moninapaisessa maailmassa varmastikin tarvitsee lähtökohtia niin realismista kuin liberalismista ja miksei konstruktivismistakin.

[Elämänsankari]

Ehkä utopia on tienviitta. Ei missä vaan minnepäin.

Niin, siitä on lähdettävä mikä on tilanne. Pohjoismainen demokratia ja Australia ja Uusi - Seelanti ovat parasta mitä on. Niitä on vaan kehitettävä ja estettävä äärioikeiston diktatuurin nousu.

USA ja EU on saatava pysymään demokraattisina ja diktatuurit maailmassa kukistettava.

Juuri päinvastoin voi käydä väliaikaisesti.

Eu tai usa demokraattinen, not.

Meidän asioistahan eu:ssakin päättää henkilöt joita me ei saada edes valita.

Siitä on demokratia kaukana.

[OlliS]

Ehkä utopia on tienviitta. Ei missä vaan minnepäin.

Niin, siitä on lähdettävä mikä on tilanne. Pohjoismainen demokratia ja Australia ja Uusi - Seelanti ovat parasta mitä on. Niitä on vaan kehitettävä ja estettävä äärioikeiston diktatuurin nousu.

USA ja EU on saatava pysymään demokraattisina ja diktatuurit maailmassa kukistettava.

Juuri päinvastoin voi käydä väliaikaisesti.

Pohjoismaisen demokratian autuus on täysi myytti. Myyttiä ylläpitävät vanhemmat ihmiset, jotka eivät joudu enää ainakaan kohtaamaan todellisuutta.

Sitten on vielä erikseen alakategoria, että muiden pohjoismaiden kehitys on siedettävää, ja Suomen karmivaa.

Kun vertaa kaikkiin maailman maihin, se ei ole mikään myytti. Ehdottomasti parhaat olot. Vapaus. Sananvapauskin taas vihdoin suomettumisen jälkeen. Saa arvostella venäjää. Ja USAta ja EUta. Ja kirkkoja ja ateisteja. Ja tieteen valtavirran teorioita.

Ongelmatonta täällä ei ole. Se on eri asia. Mutta on vapaus yrittää korjata ongelmat.

[Naturalisti]

Me keskustelemme nyt tähän samaan teemaan liittyen useissa eri ketjuissa. Jospa mietitään nyt näitä peruskysymyksiä ensin täällä ja palstaan niihin yksityiskohtaisempiin keskusteluihin myöhemmin.

Otetaan lähtökohdaksi vaikka nämä mainitsemasi kirjat ja niiden herättämät ajatukset.

Tossa tähän liittyen kaksi kirjaa. Ikenberryn kirja puolustaa tätä liberaalia maailmanjärjestystä, ja pyrkii etsimään keinoja sen pelastamiseksi. Ja Mearsheimerin kirja pitää pyrkimystä globaaliin liberaaliin hegemoniaan virheenä länsimailta.


Book Review: A World Safe for Democracy
A World Safe for Democracy

The Great Delusion - A Critique
The Great Delusion


Pointti varmankin se, että länsimaat ovat olleet hieman naiiveja liberaalissa kiimassaan. Kylmän sodan päättymisen jälkeisessä euforiassa uskottiin, että Venäjä ja Kiina omaksuisivat länsimaiset liberaalit arvot eli demokratian, oikeusvaltioperiaatteen ja ihmisoikeudet kun niiden taloudet kasvavat ja ne integroidaan kansainväliseen talousjärjestelmään.

Mutta toisin kävi, ja nyt näistä kahdesta maasta on tulossa merkittävä vastavoima länsimaille maailmassa.

Trump pyristelee kovasti vastaan, mutta ei hänkään taida lopulta pystyä kääntämään historian virtaa merkittävästi toiseen suuntaan. Se virhearvio Kiinan suhteen tehtiin jo 1980- ja 1990- luvuilla, ja nyt on vain elettävä tämän todellisuuden kanssa.

Me emme siis pysty muuttamaan Kiinaa sisältäpäin haluamallamme tavalla, mutta oleellista on se että sopeudumme tilanteeseen tavalla joka toimii pitkän välin etujemme mukaisesti.

USA ja EU tarvitsee Suuren Strategian (Grand Strategy), joka vastaa kolmeen kysymykseen:

1) Kuinka turvaamme lännen turvallisuuden ja aseman maailmassa?
2) Kuinka turvaamme lännen hyvinvoinnin ja taloudellisen vaurauden maailmassa?
3) Kuinka turvaamme lännen identiteetin ja arvot maailmassa?


Nuo kolme kysymystä tarvitsevat vastauksia jotta pystymme turvaamaan etumme muuttuvassa maailmassa!

Pitkän mietinnän jälkeen kallistun tässä vaiheessa poliittisen realismin asemasta liberaalin internationalismin kehittämisen kannalle.

Liberaali internationalismi hegemonian tuolla puolen – Suuren strategian uudelleenmuotoilu muuttuvassa maailmassa

Sopeutuminen ei tarkoita alistumista

Kommenttisi osuu suoraan aikamme kansainvälisen politiikan ytimeen: liberaalin internationalismin kriisi ei ole sen periaatteissa, vaan siinä, miten se on hegemonian tavoittelun kautta vääristynyt. Mearsheimerin The Great Delusion kritisoi liberaalia hegemoniaa sen interventionistisista seurauksista, kun taas Ikenberryn A World Safe for Democracy puolustaa liberaalia internationalismia – ei vallan välineenä, vaan demokratian ekosysteeminä, joka mahdollistaa rauhan ja yhteistyön. Molemmat tarjoavat arvokkaita näkökulmia, mutta todellinen ratkaisu löytyy niiden välistä: liberaalin internationalismin vapauttaminen hegemonisesta otteesta ja sen uudelleensuuntaaminen demokraattisesti hallittuun, reiluun kumppanuuteen.

Suuren strategian kolme kysymystä – ja niiden memeettinen tulkinta

1. Kuinka turvaamme lännen turvallisuuden ja aseman maailmassa?

- Realismin varoitus: turvallisuus ei synny arvojen levittämisestä, vaan voimatasapainon ymmärtämisestä.
- Liberaalin internationalismin vastaus: turvallisuus syntyy sääntöihin perustuvasta yhteistyöstä, ei yksipuolisesta dominanssista.
- Memeettinen näkökulma: turvallisuus on yksilöiden mielissä elävien meemien tuottama luottamusverkosto. Se ei synny pelolla, vaan jaetuilla arvoilla ja instituutioilla, jotka tukevat yhteisöllistä toimijuutta.

2. Kuinka turvaamme lännen hyvinvoinnin ja taloudellisen vaurauden maailmassa?

- Kapitalismin hegemonia on käyttänyt liberaalia retoriikkaa peitteenään, mutta todellisuudessa se on muuttanut valtiot markkinavoimien vasalleiksi.
- Ratkaisu: talous on saatettava demokraattiseen kontrolliin. Tämä ei tarkoita suunnitelmataloutta, vaan pelisääntöjen uudelleenmuotoilua, jossa julkinen ja yksityinen tuotanto kilpailevat tasapuolisesti.
- OECD:n visiot ja EU:n rooli voivat toimia alustana uudelle talousjärjestykselle, jossa MMT-teorian mukainen työtakuu ja rahanluontioikeuden keskittäminen keskuspankille estävät finanssikriisien toistumisen.

3. Kuinka turvaamme lännen identiteetin ja arvot maailmassa?

- Nationalismi voittaa liberalismin, jos jälkimmäinen esitetään abstraktina universalismina. Mutta jos liberalismi ymmärretään kulttuurisena ekosysteeminä, joka tukee yhteisöllisyyttä, se voi elää rinnakkain nationalismin kanssa.
- Ikenberryn näkemys: liberalismi ei ole demokratian levittämistä, vaan maailman rakentamista, jossa demokratia voi selviytyä.
- Memeettisesti: arvot eivät ole metafyysisiä totuuksia, vaan yksilöiden mielissä hajautuneita kulttuurisia meemejä, jotka elävät vain vuorovaikutuksessa. Siksi identiteetti ei synny hegemonian kautta, vaan reilujen kumppanuuksien avulla.

Liberaali sekulaari internationalismi – utopia vai välttämättömyys?

Uusi strateginen suunta ei ole paluu vanhaan hegemoniaan, vaan liberaalin internationalismin uudelleensynty, jossa:

- Valtiot eivät määrää mitä tehdään, vaan päättävät demokraattisesti pelisäännöistä, joiden puitteissa vapaus toteutuu.
- Valtion omistus ei ole ideologisesti kiellettyä, vaan se kilpailee yksityisen kanssa reilusti.
- EU voi kehittyä ideaaliksi yhteiskunnaksi, ei eristäytymällä vaan toimimalla globaalin uudistuksen veturina.
- Kapitalismi on keksittävä uudelleen, ei tuhottava – OECD:n ja Lagarden kaltaisten toimijoiden johdolla.
- Rahanluontioikeus keskuspankille estää finanssikriisit ja palauttaa talouden demokraattiseen hallintaan.

Johtopäätös: Suuri strategia ei ole vallan projekti vaan kulttuurinen ekosysteemi

Mearsheimerin realismi varoittaa hegemonian vaaroista, ja Ikenberryn liberalismi muistuttaa yhteistyön voimasta. Memeettinen naturalismi yhdistää nämä: se näkee strategian yksilöiden mielissä elävänä kulttuurisena prosessina, ei valtioiden välisten pelinä. Suuri strategia ei ole suunnitelma vallasta, vaan ekosysteemi, jossa arvot, turvallisuus ja vauraus voivat kukoistaa ilman hegemoniaa.

Tämä ei ole naiivi utopia – se on välttämätön sopeutumisstrategia, jos haluamme säilyttää lännen arvot muuttuvassa maailmassa.

Kiitos ansiokkaasta analyysistä. Mutta mun mielestä tuossa vastauksessa on perustavaa laatua oleva ongelma.

Ongelma on siinä, että Kiina ja Venäjä ovat BRICS+ maiden yhteistyöllä haastaneet länsimaisen liberaalin projektin. Ei ole mahdollista siis luoda sääntöihin perustuvaa maailmaa vain lännen ehdoilla, koska BRICS maat Kiinan johdolla haluavat muuttaa näitä sääntöjä.

Kyse on siis siitä, että millaisen maailman voimme luoda yhdessä Kiinan ja Venäjän kanssa, vai päädymmekö vastakkainasetteluun? Ja kumman puolelle kehittyvät taloudet asettuvat tässä kilpailussa?

Mä tarkoitin Suurella Strategialla lähinnä että:

1) Turvallisuus: kuinka Euroopan ja USA:n turvallisuus taataan kun Kiina nousee sotilaallisesti ja Venäjä on ainakin potentiaalinen uhka Euroopassa? Tähän liittyy oleellisesti myös kysymykset Taiwanista ja Ukrainasta.

2) Hyvinvointi: kuinka Euroopan ja USA:n taloudelliset edut turvataan, jos Kiina ja BRICS+ maat pyrkivät muuttamaan maailmankaupan sääntöjä itselleen edulliseen suuntaan? Kiina pyrkii luomaan maailmaan instituutioita, joilla lännen luomat instituutiot pyritään ohittamaan.

3) Identiteetti: kuinka Euroopan ja USA:n demokratiat ja vapaat yhteiskunnat turvataan maailmassa, jossa autoritarismi nostaa päätään, ja demokratian voittokulku on kääntynyt päinvastaiseen suuntaan? Millaisia maita ja kansoja me haluamme olla, ja mikä on meidän kansainvälinen rooli maailmassa, joka on yhä enemmän kääntymässä meistä poispäin?


Se Suuri Strategia, joka voi tulla kysymykseen moninapaisessa maailmassa varmastikin tarvitsee lähtökohtia niin realismista kuin liberalismista ja miksei konstruktivismistakin.

Tässä muutamia täsmennyksiä ja laajennuksia edelliseen kommenttiini, joka ottaa nyt huomioon BRICS+-koalition nousun, Christine Lagarden näkemykset EU:n roolista sekä OECD:n Beyond Growth -raportin vaatimukset talousjärjestelmän uudistamisesta:

Liberaali internationalismi hegemonian tuolla puolen – Suuren strategian uudelleenkalibrointi moninapaisessa maailmassa

Olet aivan oikeassa, että aiempi kommenttini antoi liian optimistisen vaikutelman, että länsi voisi yksin määrittää maailmanjärjestyksen säännöt. BRICS+-koalition nousu, erityisesti Kiinan johdolla, muuttaa pelin sääntöjä: se ei ainoastaan haasta lännen instituutioita, vaan pyrkii aktiivisesti muotoilemaan uusia, omiin arvoihinsa perustuvia globaaleja rakenteita. Tässä tilanteessa liberaalin internationalismin uudistaminen ei voi perustua hegemoniaan, vaan sen on oltava kumppanuuksiin perustuvaa, demokraattisesti ohjattua ja ekologisesti kestävää.

EU:n mahdollisuus: reilu kumppanuus hegemonian sijaan

Christine Lagarde on korostanut, että EU:lla on nyt tilaisuus nousta globaaliksi vakauden ja yhteistyön tarjoajaksi, erityisesti tilanteessa, jossa Yhdysvallat ja Kiina näyttävät ajautuvan voimapolitiikan tielle. Lagarden mukaan euro voi nousta varantovaluuttana, jos EU tarjoaa maailmalle reilun kumppanuuden, ei alistavaa järjestelmää.

Mielestäni tämä edellyttää:
- Geopoliittista uskottavuutta ilman militarismia
- Taloudellista resilienssiä, jossa investoidaan vihreään siirtymään ja sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen
- Demokraattista päätöksentekoa, jossa EU:n instituutiot uudistuvat läpinäkyviksi ja osallistaviksi

OECD:n diagnoosi: kapitalismi ei enää toimi

OECD:n Beyond Growth -raportti (2020) toteaa, että kasvu ei voi enää olla talouspolitiikan itsetarkoitus. Kapitalismin nykyinen muoto on tuottanut ympäristökriisin, sosiaalista eriarvoisuutta ja poliittista fragmentaatiota, eikä se kykene vastaamaan 2000-luvun haasteisiin.

Raportti vaatii:
- Taloustieteen filosofian uudelleenarviointia
- Kasvun korvaamista hyvinvoinnin, kestävyyden ja resilienssin mittareilla
- Demokraattista kontrollia talousjärjestelmiin, jotta ne palvelevat ihmisiä, eivät vain pääomaa

OECD:n viesti on selvä: uusliberalistinen kapitalismi on resetoitava, ja EU:n Green Deal on askel oikeaan suuntaan. Se tähtää ilmastoneutraaliuteen vuoteen 2050 mennessä ja kytkee elpymisrahoituksen ekologiseen ja sosiaaliseen uudistukseen.

Suuri strategia: realismia, liberalismia ja konstruktiivista uudistusta

Suuren strategian on vastattava kolmeen kysymykseen:

1. Turvallisuus
– Ei pelkkää deterrenssiä, vaan diplomatiaa ja sääntöpohjaisia rakenteita, joihin myös BRICS-maat voivat sitoutua, jos ehdot ovat reiluja.

2. Hyvinvointi
– Talous on saatettava demokraattiseen kontrolliin, kuten OECD vaatii. Tämä tarkoittaa rahanluontioikeuden keskittämistä, MMT:n mukaista työtakuuta ja reilua kilpailua julkisen ja yksityisen välillä.

3. Identiteetti
– Lännen arvot eivät voi olla pelkkiä julistuksia. Ne on rakennettava uudelleen kulttuurisiksi ekosysteemeiksi, jotka houkuttelevat mukaan – ei pakota.

Johtopäätös: EU:n rooli maailman uudelleenmuotoilussa

EU:lla on nyt mahdollisuus toimia välittäjänä, uudistajana ja esimerkkinä. Se voi tarjota vaihtoehdon Kiinan ja Yhdysvaltojen hegemonisille malleille – ei kilpailemalla vallasta, vaan kilpailemalla yhteistyön laadussa. Lagarden visio, OECD:n analyysi ja Green Deal muodostavat yhdessä strategisen rungon, jonka varaan liberaali internationalismi voidaan rakentaa uudelleen – ei utopiana, vaan välttämättömänä sopeutumisstrategiana.

[marjatta1]

Ehkä utopia on tienviitta. Ei missä vaan minnepäin.

Niin, siitä on lähdettävä mikä on tilanne. Pohjoismainen demokratia ja Australia ja Uusi - Seelanti ovat parasta mitä on. Niitä on vaan kehitettävä ja estettävä äärioikeiston diktatuurin nousu.

USA ja EU on saatava pysymään demokraattisina ja diktatuurit maailmassa kukistettava.

Juuri päinvastoin voi käydä väliaikaisesti.

Pohjoismaisen demokratian autuus on täysi myytti. Myyttiä ylläpitävät vanhemmat ihmiset, jotka eivät joudu enää ainakaan kohtaamaan todellisuutta.

Sitten on vielä erikseen alakategoria, että muiden pohjoismaiden kehitys on siedettävää, ja Suomen karmivaa.

Sulla on synkät näkemykset pohjoismaiden demokratioista? Olen toista mieltä.

"Henki ja ruumis ovat erottamattomat. Konkreettisesti tämä käy ilmi Mayo-klinikassa tehdystä seurantatutkimuksesta (Mayo Clin Proc 2000;75:133 ja 140). 1960-luvun alussa tehtiin 839:lle klinikan avohoitopotilaalle persoonallisuustestit MMPI:llä (Minnesota Multiphasic Personality Inventory). Tulosten mukaan 124 henkilöä luokiteltiin optimisteiksi ja 197 pessimisteiksi ja 518 oli siltä väliltä. Joukkoa seurattiin 30 vuotta ja laskettiin kuolleet. MMPI-asteikolla jokainen kymmenen pisteen muutos pessimismin suuntaan lisäsi kuolemanvaaraa 19 %.

Epäselväksi jää, lyhentääkö pessimismi elämää vai pidentääkö optimismi mahdollisesti sitä. Ja jos pessimismi lyhentää, toimiiko se itseään toteuttavan ennustuksen mukaisesti ja johtaa riskinottoihin, mahdollisesti masennukseen tai immuunipuolustuksen heikentymiseen. Pessimistinen asenne lienee kuitenkin muokattavissa ja toisaalta pessimismin toteaminen voisi olla yksi tapa tarkentaa esimerkiksi riskitekijäinterventioiden osuvuutta. Ongelmana voi vain olla se, miten pessimistit saadaan tätä varten lääkäriin. -TS"
https://www.duodecimlehti.fi/duo91489

[E-M]

Ehkä utopia on tienviitta. Ei missä vaan minnepäin.

Niin, siitä on lähdettävä mikä on tilanne. Pohjoismainen demokratia ja Australia ja Uusi - Seelanti ovat parasta mitä on. Niitä on vaan kehitettävä ja estettävä äärioikeiston diktatuurin nousu.

USA ja EU on saatava pysymään demokraattisina ja diktatuurit maailmassa kukistettava.

Juuri päinvastoin voi käydä väliaikaisesti.

Pohjoismaisen demokratian autuus on täysi myytti. *Myyttiä ylläpitävät vanhemmat ihmiset, jotka eivät joudu enää ainakaan kohtaamaan todellisuutta.

Sitten on vielä erikseen alakategoria, että muiden pohjoismaiden kehitys on siedettävää, ja Suomen karmivaa.

*Tervetuloa EI TARPEEKSI isotuloisten, liikuntarajoitteisten, monisairauksisten toisistaan ja vanhasta kotitalostaan yms. itse viim. asti **huolta pitäviin isoihin ikäluokkiin, joilta on viety/ollaan viemässä heille kaikkein tärkeimpia etuja vrttuna esim. heidän vanhempiinsa... Tarkoitan kunnallista siivousapua (ja tulevia ´ruokapalveluja´).

** Vieläpä lapsistaan ja l.lapsistaankin.

[Naturalisti]

Talouden uusi suunta – kohti liberaalia sekulaaria internationalismia

Kaikki kulttuuriset käsityksemme ovat meemejä – eli mieliimme iskostuneita kulttuurisia ajatusrakenteita, jotka eivät ole luonnonlakeja vaan ihmisten luomia ja muokattavissa. Myös nykyisen kapitalismin perusajatukset ovat historiallisia tottumuksia, eivät väistämättömiä reunaehtoja. Kun nykyinen järjestelmä ei kykene ratkaisemaan globaaleja ongelmia, sitä on uskallettava uudistaa; ei puolustaa. Ihanneyhtiiskuntaa on rakennettava ajassa ja paikassa osaksi globaalia todellisuutta; ei autiolle saarelle.

Nykytalous on ajautunut moraaliseen ja poliittiseen umpisolmuun. Inflaation pelko estää investoinnit, työttömyys tulkitaan väistämättömyydeksi, ja julkiset palvelut nähdään taloudellisena taakkana, vaikka ne ovat yhteiskunnan rakennusaineita. Nämä käsitykset eivät ole faktoja – ne ovat rakenteita, jotka elävät poliittisessa kulttuurissa ja päätöksenteon kielellisessä logiikassa.

On aika korjata nämä ajatusrakenteet. Modern Monetary Theory (MMT) tarjoaa siihen välineen. Sen perusidea on yksinkertainen: raha ei ole niukkuus, vaan väline. Budjetti ei ole kotitalous, vaan valtio voi ohjata resursseja pörssipelin asemasta reaalitalouteen, täystyöllisyyteen ja yhteiskunnalliseen kehitykseen – kunhan inflaatio pidetään kurissa. Vallitseva käsitys velasta, leikkauksista ja "talouskurista" on tehnyt politiikasta reaktiivista ja rujoa.

Työn käsitys on päivitettävä. Työttömyys ei ole yksilön vaan järjestelmätason vika. Valtiolla on vastuu organisoida työtä silloin, kun markkina ei siihen kykene. Työtakuumalli, passiiviset työvoimatoimistot aktiivisiksi työvoiman ja yrityshautomotoiminan kehittäjiksi on konkreettinen ratkaisu – ei utopia. Työstä ei ole pulaa, vaan rakenteista, joilla työtä tehdään ja mahdollistetaan.

Eurooppa tarvitsee strategista suvereniteettia – puolustuksen, teknologian ja rahoituksen alueilla. Tämä ei synny vanhoilla menetelmillä. Digieuro ja liukuva rahareformi sekä keskuspankkien itsenäisyys eivät ole teknisiä yksityiskohtia, vaan avaimia, joilla saadaan rahoitusjärjestelmä kansalaisyhteiskunnan palvelukseen. Eurosta voi tulla globaali vakausankkuri, mutta vain jos se sidotaan reiluun kumppanuuteen eikä hegemoniaan.

OECD:n Beyond Growth -raportti asettaa suunnan: kasvu ei ole enää itsetarkoitus, vaan sen sijaan hyvinvointi, resilienssi ja ekologinen kestävyys. Päämääriä ei aseta talouspolitiikka. Sillä varmistetaan päämäärien toteutus. Päämäärät ovat poliittisen mielikuvituksen ilmaus. Ja juuri nyt me tarvitsemme rohkeutta sanoa, että vanhat käsitykset voidaan ja on korvattava uusilla. Että raha ei ole este vaan väline. Että työ ei ole ongelma vaan ratkaisu. Että EU voi olla muutoksen moottori – ei sivustakatsoja.

Kulttuuriset meemit eivät muutu itsestään. Mutta me voimme muuttaa ne – muuttamalla ajatteluamme muutamme maailmaa.

[Elämänsankari]

Mutta kun meidän ihmisten pitäisi muuttua, ja se on se kaikkein vaikein tehtävä.

Eikä auta että ne päättäjät, rikkaat, ahneet ym muuttuu vaan valtaosa tavallisistakin ihmisistä. Ja nyky eu, siihen en usko enkä luota joten omissa silmissäni se ei voi olla muutoksen moottori. Siihen matkaan en lähde mukaan.

Olen aina ollut meidän ihmisten suhteen enemmänkin pessimisti kuin optimisti, ja ainakin oman maailmankuvan sekä elämänkokemuksen perusteella en turhaan..

Jos uskoisin että kaikki, tai ainakin se 99% tjs, kantaa kortensa kekoon oikealla asenteella ja rehellisyydellä voisin jopa olla valmis muutokseen. Mutta en saa itseäni tuohon millään uskomaan, ehkäpä se on yksi heikkouksistani. Tai vahvuuksistani..

Niinpä.

[Purdue]

Kulttuuriset meemit eivät muutu itsestään. Mutta me voimme muuttaa ne – muuttamalla ajatteluamme muutamme maailmaa.

Ihan kaikki tässä maailmassa ei ole muutettavissa pelkästään ajattelua muuttamalla, mutta totta on että jos yksilötasolla saataisiin aikaan iso muutos, niin maailmasta tulisi piirun verran parempi.

Ihanneyhteiskunta näin kansallisella tasolla (mikä on tän ketjun idea!) toimisi varmastikin paremmin jos moni itsekäs ihminen muuttuisi terveiksi toisia kunnioittaviksi egoisteiksi edes.