Tiedepalsta keskustelufoorumi
https://tiedepalsta.fi/
Todentotta. Perussuomalaiset ja Kokoomus näkevät asian juuri noin. Siksi sananvapaus pitää tukahduttaa ja hyvin ovat sitä koko hallituskauden tehneet. Oikea sanoma tulee Perussuomalaisilta ja Kokoomukselta.
Joo, varmastikin ihanne yhteiskunnan voi rakentaa monelta pohjalta.Tritonus kirjoitti: ↑13 Heinä 2025, 02:55Ehkä ite lähtisin rakentaan hedonismin sijaan epikurolaisuuden tai sit jopa stooalaisuuden pohjalta.Purdue kirjoitti: ↑10 Heinä 2025, 21:09 Mä tässä pohdiskelin, että voisiko ihanneyhteiskuntaa alkaa määrittelemään pääsääntöisen hedonismin näkökulmasta?
Pääsääntöinen hedonismi tekee kolme oletusta yksilöiden tavoitteista, eli he joko pyrkivät:
1) Tavoittelemaan hyötyjä
2) Välttelemään haittoja
3) Hyväksymään haitat
Näistä tuo 3) kohta pitää sisällään mm. altruismin, viivytetyn tarpeen tyydytyksen sekä normien noudattamisen.
Ja noista kolmesta kohdasta voisi johtaa vastaavat oikeudet:
a) Mahdollistavat oikeudet
b) Suojelevat oikeudet
c) Sallivat oikeudet
Mahdollistavat oikeudet ovat siis sellaisia positiivisia oikeuksia, joiden perusteella yksilö saa mahdollisuuksia elämässä. Suojelevat oikeudet ovat puolestaan negatiivisia oikeuksia, jotka suojelevat yksilöä muiden mielivallalta, mukaan lukien valtion mielivalta. Ja sallivat oikeudet ottavat kantaa siihen koska yksilöllä on oikeus toimia oman etunsa vastaisesti.
Sallivat oikeudet ottavat siis kantaa vaikkapa altruismiin taikka eutanasiaan. Taikka siihen kuinka alkoholia ja muita päihteitä tulisi säännellä taikka niiden ongelmakäyttäjiä kohdella.
Elikkä tässä olisi viitekehys jonka perusteella ihanneyhteiskunnan oikeudet ja velvollisuudetkin voitaisiin määritellä ihmisen psykologiasta lähtien.
Idea tuossa yllä olevassa oikeuksien luokittelussa on siis se, että pyritään takaamaan se etteivät yksilöt oman edun tavoittelussaan loukkaa muiden yksilöiden oikeutta tavoitella omaa etua.
Eli olisiko tässä metodi, jolla ainakin osa ihmisoikeuksista voitaisiin perustella loogisesti?!
En oo varma kyl. Voi olla että hedonismi on kuitenkin way to go.
Länkkäriperinteistämne ammentavaa anyways. Ehkä bias tässä. Rakkautta vai rasismia miten lie sit. Tai molempia.
Varhaiskasvatuskysymys taas tuo. Millaista ihmistä lähdetään rakentamaan.
Niin, siitä on lähdettävä mikä on tilanne. Pohjoismainen demokratia ja Australia ja Uusi - Seelanti ovat parasta mitä on. Niitä on vaan kehitettävä ja estettävä äärioikeiston diktatuurin nousu.
Pohjoismaisen demokratian autuus on täysi myytti. Myyttiä ylläpitävät vanhemmat ihmiset, jotka eivät joudu enää ainakaan kohtaamaan todellisuutta.OlliS kirjoitti: ↑13 Heinä 2025, 15:22Niin, siitä on lähdettävä mikä on tilanne. Pohjoismainen demokratia ja Australia ja Uusi - Seelanti ovat parasta mitä on. Niitä on vaan kehitettävä ja estettävä äärioikeiston diktatuurin nousu.
USA ja EU on saatava pysymään demokraattisina ja diktatuurit maailmassa kukistettava.
Juuri päinvastoin voi käydä väliaikaisesti.
Me keskustelemme nyt tähän samaan teemaan liittyen useissa eri ketjuissa. Jospa mietitään nyt näitä peruskysymyksiä ensin täällä ja palstaan niihin yksityiskohtaisempiin keskusteluihin myöhemmin.Purdue kirjoitti: ↑13 Heinä 2025, 06:47Joo, varmastikin ihanne yhteiskunnan voi rakentaa monelta pohjalta.Tritonus kirjoitti: ↑13 Heinä 2025, 02:55Ehkä ite lähtisin rakentaan hedonismin sijaan epikurolaisuuden tai sit jopa stooalaisuuden pohjalta.Purdue kirjoitti: ↑10 Heinä 2025, 21:09 Mä tässä pohdiskelin, että voisiko ihanneyhteiskuntaa alkaa määrittelemään pääsääntöisen hedonismin näkökulmasta?
Pääsääntöinen hedonismi tekee kolme oletusta yksilöiden tavoitteista, eli he joko pyrkivät:
1) Tavoittelemaan hyötyjä
2) Välttelemään haittoja
3) Hyväksymään haitat
Näistä tuo 3) kohta pitää sisällään mm. altruismin, viivytetyn tarpeen tyydytyksen sekä normien noudattamisen.
Ja noista kolmesta kohdasta voisi johtaa vastaavat oikeudet:
a) Mahdollistavat oikeudet
b) Suojelevat oikeudet
c) Sallivat oikeudet
Mahdollistavat oikeudet ovat siis sellaisia positiivisia oikeuksia, joiden perusteella yksilö saa mahdollisuuksia elämässä. Suojelevat oikeudet ovat puolestaan negatiivisia oikeuksia, jotka suojelevat yksilöä muiden mielivallalta, mukaan lukien valtion mielivalta. Ja sallivat oikeudet ottavat kantaa siihen koska yksilöllä on oikeus toimia oman etunsa vastaisesti.
Sallivat oikeudet ottavat siis kantaa vaikkapa altruismiin taikka eutanasiaan. Taikka siihen kuinka alkoholia ja muita päihteitä tulisi säännellä taikka niiden ongelmakäyttäjiä kohdella.
Elikkä tässä olisi viitekehys jonka perusteella ihanneyhteiskunnan oikeudet ja velvollisuudetkin voitaisiin määritellä ihmisen psykologiasta lähtien.
Idea tuossa yllä olevassa oikeuksien luokittelussa on siis se, että pyritään takaamaan se etteivät yksilöt oman edun tavoittelussaan loukkaa muiden yksilöiden oikeutta tavoitella omaa etua.
Eli olisiko tässä metodi, jolla ainakin osa ihmisoikeuksista voitaisiin perustella loogisesti?!
En oo varma kyl. Voi olla että hedonismi on kuitenkin way to go.
Länkkäriperinteistämne ammentavaa anyways. Ehkä bias tässä. Rakkautta vai rasismia miten lie sit. Tai molempia.
Varhaiskasvatuskysymys taas tuo. Millaista ihmistä lähdetään rakentamaan.
Mulla pointti tuossa ylhäällä oli lähinnä se, että tuon pääsääntöisen hedonismin avulla voitaisiin johtaa keskeiset oikeudet tuossa yhteiskunnassa.
Pitkän mietinnän jälkeen kallistun tässä vaiheessa poliittisen realismin asemasta liberaalin internationalismin kehittämisen kannalle.Purdue kirjoitti:10 Heinä 2025, 10:46
Tossa tähän liittyen kaksi kirjaa. Ikenberryn kirja puolustaa tätä liberaalia maailmanjärjestystä, ja pyrkii etsimään keinoja sen pelastamiseksi. Ja Mearsheimerin kirja pitää pyrkimystä globaaliin liberaaliin hegemoniaan virheenä länsimailta.
Book Review: A World Safe for Democracy
A World Safe for Democracy
The Great Delusion - A Critique
The Great Delusion
Pointti varmankin se, että länsimaat ovat olleet hieman naiiveja liberaalissa kiimassaan. Kylmän sodan päättymisen jälkeisessä euforiassa uskottiin, että Venäjä ja Kiina omaksuisivat länsimaiset liberaalit arvot eli demokratian, oikeusvaltioperiaatteen ja ihmisoikeudet kun niiden taloudet kasvavat ja ne integroidaan kansainväliseen talousjärjestelmään.
Mutta toisin kävi, ja nyt näistä kahdesta maasta on tulossa merkittävä vastavoima länsimaille maailmassa.
Trump pyristelee kovasti vastaan, mutta ei hänkään taida lopulta pystyä kääntämään historian virtaa merkittävästi toiseen suuntaan. Se virhearvio Kiinan suhteen tehtiin jo 1980- ja 1990- luvuilla, ja nyt on vain elettävä tämän todellisuuden kanssa.
Me emme siis pysty muuttamaan Kiinaa sisältäpäin haluamallamme tavalla, mutta oleellista on se että sopeudumme tilanteeseen tavalla joka toimii pitkän välin etujemme mukaisesti.
USA ja EU tarvitsee Suuren Strategian (Grand Strategy), joka vastaa kolmeen kysymykseen:
1) Kuinka turvaamme lännen turvallisuuden ja aseman maailmassa?
2) Kuinka turvaamme lännen hyvinvoinnin ja taloudellisen vaurauden maailmassa?
3) Kuinka turvaamme lännen identiteetin ja arvot maailmassa?
Nuo kolme kysymystä tarvitsevat vastauksia jotta pystymme turvaamaan etumme muuttuvassa maailmassa!
Kiitos ansiokkaasta analyysistä. Mutta mun mielestä tuossa vastauksessa on perustavaa laatua oleva ongelma.Naturalisti kirjoitti: ↑13 Heinä 2025, 15:59Me keskustelemme nyt tähän samaan teemaan liittyen useissa eri ketjuissa. Jospa mietitään nyt näitä peruskysymyksiä ensin täällä ja palstaan niihin yksityiskohtaisempiin keskusteluihin myöhemmin.Purdue kirjoitti: ↑13 Heinä 2025, 06:47Joo, varmastikin ihanne yhteiskunnan voi rakentaa monelta pohjalta.Tritonus kirjoitti: ↑13 Heinä 2025, 02:55Ehkä ite lähtisin rakentaan hedonismin sijaan epikurolaisuuden tai sit jopa stooalaisuuden pohjalta.Purdue kirjoitti: ↑10 Heinä 2025, 21:09 Mä tässä pohdiskelin, että voisiko ihanneyhteiskuntaa alkaa määrittelemään pääsääntöisen hedonismin näkökulmasta?
Pääsääntöinen hedonismi tekee kolme oletusta yksilöiden tavoitteista, eli he joko pyrkivät:
1) Tavoittelemaan hyötyjä
2) Välttelemään haittoja
3) Hyväksymään haitat
Näistä tuo 3) kohta pitää sisällään mm. altruismin, viivytetyn tarpeen tyydytyksen sekä normien noudattamisen.
Ja noista kolmesta kohdasta voisi johtaa vastaavat oikeudet:
a) Mahdollistavat oikeudet
b) Suojelevat oikeudet
c) Sallivat oikeudet
Mahdollistavat oikeudet ovat siis sellaisia positiivisia oikeuksia, joiden perusteella yksilö saa mahdollisuuksia elämässä. Suojelevat oikeudet ovat puolestaan negatiivisia oikeuksia, jotka suojelevat yksilöä muiden mielivallalta, mukaan lukien valtion mielivalta. Ja sallivat oikeudet ottavat kantaa siihen koska yksilöllä on oikeus toimia oman etunsa vastaisesti.
Sallivat oikeudet ottavat siis kantaa vaikkapa altruismiin taikka eutanasiaan. Taikka siihen kuinka alkoholia ja muita päihteitä tulisi säännellä taikka niiden ongelmakäyttäjiä kohdella.
Elikkä tässä olisi viitekehys jonka perusteella ihanneyhteiskunnan oikeudet ja velvollisuudetkin voitaisiin määritellä ihmisen psykologiasta lähtien.
Idea tuossa yllä olevassa oikeuksien luokittelussa on siis se, että pyritään takaamaan se etteivät yksilöt oman edun tavoittelussaan loukkaa muiden yksilöiden oikeutta tavoitella omaa etua.
Eli olisiko tässä metodi, jolla ainakin osa ihmisoikeuksista voitaisiin perustella loogisesti?!
En oo varma kyl. Voi olla että hedonismi on kuitenkin way to go.
Länkkäriperinteistämne ammentavaa anyways. Ehkä bias tässä. Rakkautta vai rasismia miten lie sit. Tai molempia.
Varhaiskasvatuskysymys taas tuo. Millaista ihmistä lähdetään rakentamaan.
Mulla pointti tuossa ylhäällä oli lähinnä se, että tuon pääsääntöisen hedonismin avulla voitaisiin johtaa keskeiset oikeudet tuossa yhteiskunnassa.
Otetaan lähtökohdaksi vaikka nämä mainitsemasi kirjat ja niiden herättämät ajatukset.
Pitkän mietinnän jälkeen kallistun tässä vaiheessa poliittisen realismin asemasta liberaalin internationalismin kehittämisen kannalle.Purdue kirjoitti:10 Heinä 2025, 10:46
Tossa tähän liittyen kaksi kirjaa. Ikenberryn kirja puolustaa tätä liberaalia maailmanjärjestystä, ja pyrkii etsimään keinoja sen pelastamiseksi. Ja Mearsheimerin kirja pitää pyrkimystä globaaliin liberaaliin hegemoniaan virheenä länsimailta.
Book Review: A World Safe for Democracy
A World Safe for Democracy
The Great Delusion - A Critique
The Great Delusion
Pointti varmankin se, että länsimaat ovat olleet hieman naiiveja liberaalissa kiimassaan. Kylmän sodan päättymisen jälkeisessä euforiassa uskottiin, että Venäjä ja Kiina omaksuisivat länsimaiset liberaalit arvot eli demokratian, oikeusvaltioperiaatteen ja ihmisoikeudet kun niiden taloudet kasvavat ja ne integroidaan kansainväliseen talousjärjestelmään.
Mutta toisin kävi, ja nyt näistä kahdesta maasta on tulossa merkittävä vastavoima länsimaille maailmassa.
Trump pyristelee kovasti vastaan, mutta ei hänkään taida lopulta pystyä kääntämään historian virtaa merkittävästi toiseen suuntaan. Se virhearvio Kiinan suhteen tehtiin jo 1980- ja 1990- luvuilla, ja nyt on vain elettävä tämän todellisuuden kanssa.
Me emme siis pysty muuttamaan Kiinaa sisältäpäin haluamallamme tavalla, mutta oleellista on se että sopeudumme tilanteeseen tavalla joka toimii pitkän välin etujemme mukaisesti.
USA ja EU tarvitsee Suuren Strategian (Grand Strategy), joka vastaa kolmeen kysymykseen:
1) Kuinka turvaamme lännen turvallisuuden ja aseman maailmassa?
2) Kuinka turvaamme lännen hyvinvoinnin ja taloudellisen vaurauden maailmassa?
3) Kuinka turvaamme lännen identiteetin ja arvot maailmassa?
Nuo kolme kysymystä tarvitsevat vastauksia jotta pystymme turvaamaan etumme muuttuvassa maailmassa!
Liberaali internationalismi hegemonian tuolla puolen – Suuren strategian uudelleenmuotoilu muuttuvassa maailmassa
Sopeutuminen ei tarkoita alistumista
Kommenttisi osuu suoraan aikamme kansainvälisen politiikan ytimeen: liberaalin internationalismin kriisi ei ole sen periaatteissa, vaan siinä, miten se on hegemonian tavoittelun kautta vääristynyt. Mearsheimerin The Great Delusion kritisoi liberaalia hegemoniaa sen interventionistisista seurauksista, kun taas Ikenberryn A World Safe for Democracy puolustaa liberaalia internationalismia – ei vallan välineenä, vaan demokratian ekosysteeminä, joka mahdollistaa rauhan ja yhteistyön. Molemmat tarjoavat arvokkaita näkökulmia, mutta todellinen ratkaisu löytyy niiden välistä: liberaalin internationalismin vapauttaminen hegemonisesta otteesta ja sen uudelleensuuntaaminen demokraattisesti hallittuun, reiluun kumppanuuteen.
Suuren strategian kolme kysymystä – ja niiden memeettinen tulkinta
1. Kuinka turvaamme lännen turvallisuuden ja aseman maailmassa?
- Realismin varoitus: turvallisuus ei synny arvojen levittämisestä, vaan voimatasapainon ymmärtämisestä.
- Liberaalin internationalismin vastaus: turvallisuus syntyy sääntöihin perustuvasta yhteistyöstä, ei yksipuolisesta dominanssista.
- Memeettinen näkökulma: turvallisuus on yksilöiden mielissä elävien meemien tuottama luottamusverkosto. Se ei synny pelolla, vaan jaetuilla arvoilla ja instituutioilla, jotka tukevat yhteisöllistä toimijuutta.
2. Kuinka turvaamme lännen hyvinvoinnin ja taloudellisen vaurauden maailmassa?
- Kapitalismin hegemonia on käyttänyt liberaalia retoriikkaa peitteenään, mutta todellisuudessa se on muuttanut valtiot markkinavoimien vasalleiksi.
- Ratkaisu: talous on saatettava demokraattiseen kontrolliin. Tämä ei tarkoita suunnitelmataloutta, vaan pelisääntöjen uudelleenmuotoilua, jossa julkinen ja yksityinen tuotanto kilpailevat tasapuolisesti.
- OECD:n visiot ja EU:n rooli voivat toimia alustana uudelle talousjärjestykselle, jossa MMT-teorian mukainen työtakuu ja rahanluontioikeuden keskittäminen keskuspankille estävät finanssikriisien toistumisen.
3. Kuinka turvaamme lännen identiteetin ja arvot maailmassa?
- Nationalismi voittaa liberalismin, jos jälkimmäinen esitetään abstraktina universalismina. Mutta jos liberalismi ymmärretään kulttuurisena ekosysteeminä, joka tukee yhteisöllisyyttä, se voi elää rinnakkain nationalismin kanssa.
- Ikenberryn näkemys: liberalismi ei ole demokratian levittämistä, vaan maailman rakentamista, jossa demokratia voi selviytyä.
- Memeettisesti: arvot eivät ole metafyysisiä totuuksia, vaan yksilöiden mielissä hajautuneita kulttuurisia meemejä, jotka elävät vain vuorovaikutuksessa. Siksi identiteetti ei synny hegemonian kautta, vaan reilujen kumppanuuksien avulla.
Liberaali sekulaari internationalismi – utopia vai välttämättömyys?
Uusi strateginen suunta ei ole paluu vanhaan hegemoniaan, vaan liberaalin internationalismin uudelleensynty, jossa:
- Valtiot eivät määrää mitä tehdään, vaan päättävät demokraattisesti pelisäännöistä, joiden puitteissa vapaus toteutuu.
- Valtion omistus ei ole ideologisesti kiellettyä, vaan se kilpailee yksityisen kanssa reilusti.
- EU voi kehittyä ideaaliksi yhteiskunnaksi, ei eristäytymällä vaan toimimalla globaalin uudistuksen veturina.
- Kapitalismi on keksittävä uudelleen, ei tuhottava – OECD:n ja Lagarden kaltaisten toimijoiden johdolla.
- Rahanluontioikeus keskuspankille estää finanssikriisit ja palauttaa talouden demokraattiseen hallintaan.
Johtopäätös: Suuri strategia ei ole vallan projekti vaan kulttuurinen ekosysteemi
Mearsheimerin realismi varoittaa hegemonian vaaroista, ja Ikenberryn liberalismi muistuttaa yhteistyön voimasta. Memeettinen naturalismi yhdistää nämä: se näkee strategian yksilöiden mielissä elävänä kulttuurisena prosessina, ei valtioiden välisten pelinä. Suuri strategia ei ole suunnitelma vallasta, vaan ekosysteemi, jossa arvot, turvallisuus ja vauraus voivat kukoistaa ilman hegemoniaa.
Tämä ei ole naiivi utopia – se on välttämätön sopeutumisstrategia, jos haluamme säilyttää lännen arvot muuttuvassa maailmassa.
Eu tai usa demokraattinen, not.OlliS kirjoitti: ↑13 Heinä 2025, 15:22Niin, siitä on lähdettävä mikä on tilanne. Pohjoismainen demokratia ja Australia ja Uusi - Seelanti ovat parasta mitä on. Niitä on vaan kehitettävä ja estettävä äärioikeiston diktatuurin nousu.
USA ja EU on saatava pysymään demokraattisina ja diktatuurit maailmassa kukistettava.
Juuri päinvastoin voi käydä väliaikaisesti.
Kun vertaa kaikkiin maailman maihin, se ei ole mikään myytti. Ehdottomasti parhaat olot. Vapaus. Sananvapauskin taas vihdoin suomettumisen jälkeen. Saa arvostella venäjää. Ja USAta ja EUta. Ja kirkkoja ja ateisteja. Ja tieteen valtavirran teorioita.HuuHaata kirjoitti: ↑13 Heinä 2025, 15:44Pohjoismaisen demokratian autuus on täysi myytti. Myyttiä ylläpitävät vanhemmat ihmiset, jotka eivät joudu enää ainakaan kohtaamaan todellisuutta.OlliS kirjoitti: ↑13 Heinä 2025, 15:22Niin, siitä on lähdettävä mikä on tilanne. Pohjoismainen demokratia ja Australia ja Uusi - Seelanti ovat parasta mitä on. Niitä on vaan kehitettävä ja estettävä äärioikeiston diktatuurin nousu.
USA ja EU on saatava pysymään demokraattisina ja diktatuurit maailmassa kukistettava.
Juuri päinvastoin voi käydä väliaikaisesti.
Sitten on vielä erikseen alakategoria, että muiden pohjoismaiden kehitys on siedettävää, ja Suomen karmivaa.
Tässä muutamia täsmennyksiä ja laajennuksia edelliseen kommenttiini, joka ottaa nyt huomioon BRICS+-koalition nousun, Christine Lagarden näkemykset EU:n roolista sekä OECD:n Beyond Growth -raportin vaatimukset talousjärjestelmän uudistamisesta:Purdue kirjoitti: ↑13 Heinä 2025, 16:35Kiitos ansiokkaasta analyysistä. Mutta mun mielestä tuossa vastauksessa on perustavaa laatua oleva ongelma.Naturalisti kirjoitti: ↑13 Heinä 2025, 15:59
Me keskustelemme nyt tähän samaan teemaan liittyen useissa eri ketjuissa. Jospa mietitään nyt näitä peruskysymyksiä ensin täällä ja palstaan niihin yksityiskohtaisempiin keskusteluihin myöhemmin.
Otetaan lähtökohdaksi vaikka nämä mainitsemasi kirjat ja niiden herättämät ajatukset.
Pitkän mietinnän jälkeen kallistun tässä vaiheessa poliittisen realismin asemasta liberaalin internationalismin kehittämisen kannalle.Purdue kirjoitti:10 Heinä 2025, 10:46
Tossa tähän liittyen kaksi kirjaa. Ikenberryn kirja puolustaa tätä liberaalia maailmanjärjestystä, ja pyrkii etsimään keinoja sen pelastamiseksi. Ja Mearsheimerin kirja pitää pyrkimystä globaaliin liberaaliin hegemoniaan virheenä länsimailta.
Book Review: A World Safe for Democracy
A World Safe for Democracy
The Great Delusion - A Critique
The Great Delusion
Pointti varmankin se, että länsimaat ovat olleet hieman naiiveja liberaalissa kiimassaan. Kylmän sodan päättymisen jälkeisessä euforiassa uskottiin, että Venäjä ja Kiina omaksuisivat länsimaiset liberaalit arvot eli demokratian, oikeusvaltioperiaatteen ja ihmisoikeudet kun niiden taloudet kasvavat ja ne integroidaan kansainväliseen talousjärjestelmään.
Mutta toisin kävi, ja nyt näistä kahdesta maasta on tulossa merkittävä vastavoima länsimaille maailmassa.
Trump pyristelee kovasti vastaan, mutta ei hänkään taida lopulta pystyä kääntämään historian virtaa merkittävästi toiseen suuntaan. Se virhearvio Kiinan suhteen tehtiin jo 1980- ja 1990- luvuilla, ja nyt on vain elettävä tämän todellisuuden kanssa.
Me emme siis pysty muuttamaan Kiinaa sisältäpäin haluamallamme tavalla, mutta oleellista on se että sopeudumme tilanteeseen tavalla joka toimii pitkän välin etujemme mukaisesti.
USA ja EU tarvitsee Suuren Strategian (Grand Strategy), joka vastaa kolmeen kysymykseen:
1) Kuinka turvaamme lännen turvallisuuden ja aseman maailmassa?
2) Kuinka turvaamme lännen hyvinvoinnin ja taloudellisen vaurauden maailmassa?
3) Kuinka turvaamme lännen identiteetin ja arvot maailmassa?
Nuo kolme kysymystä tarvitsevat vastauksia jotta pystymme turvaamaan etumme muuttuvassa maailmassa!
Liberaali internationalismi hegemonian tuolla puolen – Suuren strategian uudelleenmuotoilu muuttuvassa maailmassa
Sopeutuminen ei tarkoita alistumista
Kommenttisi osuu suoraan aikamme kansainvälisen politiikan ytimeen: liberaalin internationalismin kriisi ei ole sen periaatteissa, vaan siinä, miten se on hegemonian tavoittelun kautta vääristynyt. Mearsheimerin The Great Delusion kritisoi liberaalia hegemoniaa sen interventionistisista seurauksista, kun taas Ikenberryn A World Safe for Democracy puolustaa liberaalia internationalismia – ei vallan välineenä, vaan demokratian ekosysteeminä, joka mahdollistaa rauhan ja yhteistyön. Molemmat tarjoavat arvokkaita näkökulmia, mutta todellinen ratkaisu löytyy niiden välistä: liberaalin internationalismin vapauttaminen hegemonisesta otteesta ja sen uudelleensuuntaaminen demokraattisesti hallittuun, reiluun kumppanuuteen.
Suuren strategian kolme kysymystä – ja niiden memeettinen tulkinta
1. Kuinka turvaamme lännen turvallisuuden ja aseman maailmassa?
- Realismin varoitus: turvallisuus ei synny arvojen levittämisestä, vaan voimatasapainon ymmärtämisestä.
- Liberaalin internationalismin vastaus: turvallisuus syntyy sääntöihin perustuvasta yhteistyöstä, ei yksipuolisesta dominanssista.
- Memeettinen näkökulma: turvallisuus on yksilöiden mielissä elävien meemien tuottama luottamusverkosto. Se ei synny pelolla, vaan jaetuilla arvoilla ja instituutioilla, jotka tukevat yhteisöllistä toimijuutta.
2. Kuinka turvaamme lännen hyvinvoinnin ja taloudellisen vaurauden maailmassa?
- Kapitalismin hegemonia on käyttänyt liberaalia retoriikkaa peitteenään, mutta todellisuudessa se on muuttanut valtiot markkinavoimien vasalleiksi.
- Ratkaisu: talous on saatettava demokraattiseen kontrolliin. Tämä ei tarkoita suunnitelmataloutta, vaan pelisääntöjen uudelleenmuotoilua, jossa julkinen ja yksityinen tuotanto kilpailevat tasapuolisesti.
- OECD:n visiot ja EU:n rooli voivat toimia alustana uudelle talousjärjestykselle, jossa MMT-teorian mukainen työtakuu ja rahanluontioikeuden keskittäminen keskuspankille estävät finanssikriisien toistumisen.
3. Kuinka turvaamme lännen identiteetin ja arvot maailmassa?
- Nationalismi voittaa liberalismin, jos jälkimmäinen esitetään abstraktina universalismina. Mutta jos liberalismi ymmärretään kulttuurisena ekosysteeminä, joka tukee yhteisöllisyyttä, se voi elää rinnakkain nationalismin kanssa.
- Ikenberryn näkemys: liberalismi ei ole demokratian levittämistä, vaan maailman rakentamista, jossa demokratia voi selviytyä.
- Memeettisesti: arvot eivät ole metafyysisiä totuuksia, vaan yksilöiden mielissä hajautuneita kulttuurisia meemejä, jotka elävät vain vuorovaikutuksessa. Siksi identiteetti ei synny hegemonian kautta, vaan reilujen kumppanuuksien avulla.
Liberaali sekulaari internationalismi – utopia vai välttämättömyys?
Uusi strateginen suunta ei ole paluu vanhaan hegemoniaan, vaan liberaalin internationalismin uudelleensynty, jossa:
- Valtiot eivät määrää mitä tehdään, vaan päättävät demokraattisesti pelisäännöistä, joiden puitteissa vapaus toteutuu.
- Valtion omistus ei ole ideologisesti kiellettyä, vaan se kilpailee yksityisen kanssa reilusti.
- EU voi kehittyä ideaaliksi yhteiskunnaksi, ei eristäytymällä vaan toimimalla globaalin uudistuksen veturina.
- Kapitalismi on keksittävä uudelleen, ei tuhottava – OECD:n ja Lagarden kaltaisten toimijoiden johdolla.
- Rahanluontioikeus keskuspankille estää finanssikriisit ja palauttaa talouden demokraattiseen hallintaan.
Johtopäätös: Suuri strategia ei ole vallan projekti vaan kulttuurinen ekosysteemi
Mearsheimerin realismi varoittaa hegemonian vaaroista, ja Ikenberryn liberalismi muistuttaa yhteistyön voimasta. Memeettinen naturalismi yhdistää nämä: se näkee strategian yksilöiden mielissä elävänä kulttuurisena prosessina, ei valtioiden välisten pelinä. Suuri strategia ei ole suunnitelma vallasta, vaan ekosysteemi, jossa arvot, turvallisuus ja vauraus voivat kukoistaa ilman hegemoniaa.
Tämä ei ole naiivi utopia – se on välttämätön sopeutumisstrategia, jos haluamme säilyttää lännen arvot muuttuvassa maailmassa.
Ongelma on siinä, että Kiina ja Venäjä ovat BRICS+ maiden yhteistyöllä haastaneet länsimaisen liberaalin projektin. Ei ole mahdollista siis luoda sääntöihin perustuvaa maailmaa vain lännen ehdoilla, koska BRICS maat Kiinan johdolla haluavat muuttaa näitä sääntöjä.
Kyse on siis siitä, että millaisen maailman voimme luoda yhdessä Kiinan ja Venäjän kanssa, vai päädymmekö vastakkainasetteluun? Ja kumman puolelle kehittyvät taloudet asettuvat tässä kilpailussa?
Mä tarkoitin Suurella Strategialla lähinnä että:
1) Turvallisuus: kuinka Euroopan ja USA:n turvallisuus taataan kun Kiina nousee sotilaallisesti ja Venäjä on ainakin potentiaalinen uhka Euroopassa? Tähän liittyy oleellisesti myös kysymykset Taiwanista ja Ukrainasta.
2) Hyvinvointi: kuinka Euroopan ja USA:n taloudelliset edut turvataan, jos Kiina ja BRICS+ maat pyrkivät muuttamaan maailmankaupan sääntöjä itselleen edulliseen suuntaan? Kiina pyrkii luomaan maailmaan instituutioita, joilla lännen luomat instituutiot pyritään ohittamaan.
3) Identiteetti: kuinka Euroopan ja USA:n demokratiat ja vapaat yhteiskunnat turvataan maailmassa, jossa autoritarismi nostaa päätään, ja demokratian voittokulku on kääntynyt päinvastaiseen suuntaan? Millaisia maita ja kansoja me haluamme olla, ja mikä on meidän kansainvälinen rooli maailmassa, joka on yhä enemmän kääntymässä meistä poispäin?
Se Suuri Strategia, joka voi tulla kysymykseen moninapaisessa maailmassa varmastikin tarvitsee lähtökohtia niin realismista kuin liberalismista ja miksei konstruktivismistakin.
Sulla on synkät näkemykset pohjoismaiden demokratioista? Olen toista mieltä.HuuHaata kirjoitti: ↑13 Heinä 2025, 15:44Pohjoismaisen demokratian autuus on täysi myytti. Myyttiä ylläpitävät vanhemmat ihmiset, jotka eivät joudu enää ainakaan kohtaamaan todellisuutta.OlliS kirjoitti: ↑13 Heinä 2025, 15:22Niin, siitä on lähdettävä mikä on tilanne. Pohjoismainen demokratia ja Australia ja Uusi - Seelanti ovat parasta mitä on. Niitä on vaan kehitettävä ja estettävä äärioikeiston diktatuurin nousu.
USA ja EU on saatava pysymään demokraattisina ja diktatuurit maailmassa kukistettava.
Juuri päinvastoin voi käydä väliaikaisesti.
Sitten on vielä erikseen alakategoria, että muiden pohjoismaiden kehitys on siedettävää, ja Suomen karmivaa.
*Tervetuloa EI TARPEEKSI isotuloisten, liikuntarajoitteisten, monisairauksisten toisistaan ja vanhasta kotitalostaan yms. itse viim. asti **huolta pitäviin isoihin ikäluokkiin, joilta on viety/ollaan viemässä heille kaikkein tärkeimpia etuja vrttuna esim. heidän vanhempiinsa... Tarkoitan kunnallista siivousapuaHuuHaata kirjoitti: ↑13 Heinä 2025, 15:44Pohjoismaisen demokratian autuus on täysi myytti. *Myyttiä ylläpitävät vanhemmat ihmiset, jotka eivät joudu enää ainakaan kohtaamaan todellisuutta.OlliS kirjoitti: ↑13 Heinä 2025, 15:22Niin, siitä on lähdettävä mikä on tilanne. Pohjoismainen demokratia ja Australia ja Uusi - Seelanti ovat parasta mitä on. Niitä on vaan kehitettävä ja estettävä äärioikeiston diktatuurin nousu.
USA ja EU on saatava pysymään demokraattisina ja diktatuurit maailmassa kukistettava.
Juuri päinvastoin voi käydä väliaikaisesti.
Sitten on vielä erikseen alakategoria, että muiden pohjoismaiden kehitys on siedettävää, ja Suomen karmivaa.
(ja tulevia ´ruokapalveluja´). 
Ihan kaikki tässä maailmassa ei ole muutettavissa pelkästään ajattelua muuttamalla, mutta totta on että jos yksilötasolla saataisiin aikaan iso muutos, niin maailmasta tulisi piirun verran parempi.Naturalisti kirjoitti: ↑15 Heinä 2025, 10:43
Kulttuuriset meemit eivät muutu itsestään. Mutta me voimme muuttaa ne – muuttamalla ajatteluamme muutamme maailmaa.