MooM kirjoitti: ↑16 Loka 2025, 10:47
BW:n 95 % on siitä huono ja kohtuutonkin, koska se ei huomioi sitä, miten tiettyyn johtopäätökseen on tultu. 95 % tuomion saa pelkän "väärän" mielipiteen vuoksi.
Esim Trumpista voi olla kriittinen mielipide joko siksi, että nielaisee suoraan räikeimmät mediakohut ja omassa kuplassa suositun asenteen. Tai sitten siksi, että on perehtynyt asioiohin monelta kantilta, ja mielipide on muodostettu faktojen ja omien arvojen tuloksena. Jälkimmisessä tapauksessa ei ole kyse hyväuskoisuudesta, oman kuplan mielistelystä tai kyvyttömyydestä nähdä ja hyväksyä faktoja.
95% oletuksellani on virhemarginaalinsa, mutta arviostasi poiketen huomioin hyvin laajasti asioita johon sen perustan, eli ei ole puoleltani todellakaan mikään hetken mielijohteeseen perustuva hupijuttu, vaan laajan pohdinnan tuloksena syntynyt teoria, jonka miltei kaikki ymmärtävät väärin, pääasiallisesti sen osalta että päättelevät sen olevan jotenkin yksilön älykkyyteen, "paremmuuteen" taikka poliittisiin näkemyksiin liittyviin kriteereihin perustuvaa, mitä se ei siis ole, vaan pikemmin eräänlaiseen karkeaan ihmisten state of mind oletukseen, jonka arvioin olevan sellaisen että karkeasti 95% seuraa laumaa ja 5% ei, minkä esim. korona per se osoitti erittäin hyvin.
Lauma ei ole aina tai edes kovin usein väärässä ja sitä voi seurata siksikin, että arvioi sen faktapohjaisesti oikeaksi suunnaksi.
Oikein, ja tämänkin olen useassa otteessa korostanut, kun olen leikkisästi esittänyt että kuulun promilleen sillee huonolla tavalla, eli jos kaikki olisivat "kuin minä", niin ihmiskunta olisi tuhoon tuomittu. Lauma säilyy hengissä siksi koska on lauma.
Re: Onko teillä vapaa sielu?
Lähetetty: 16 Loka 2025, 12:54
Kirjoittaja Neutroni
Brainwashed kirjoitti: ↑16 Loka 2025, 12:39
95% oletuksellani on virhemarginaalinsa, mutta arviostasi poiketen huomioin hyvin laajasti asioita johon sen perustan, eli ei ole puoleltani todellakaan mikään hetken mielijohteeseen perustuva hupijuttu, vaan laajan pohdinnan tuloksena syntynyt teoria, jonka miltei kaikki ymmärtävät väärin, pääasiallisesti sen osalta että päättelevät sen olevan jotenkin yksilön älykkyyteen, "paremmuuteen" taikka poliittisiin näkemyksiin liittyviin kriteereihin perustuvaa, mitä se ei siis ole, vaan pikemmin eräänlaiseen karkeaan ihmisten state of mind oletukseen, jonka arvioin olevan sellaisen että karkeasti 95% seuraa laumaa ja 5% ei, minkä esim. korona per se osoitti erittäin hyvin.
Sanoisin, että tuo on liian äärimmäinen. Kyllä sopeutumattomuus lauma-ajatteluun on yleisempää. Jos nyt pitäisi arvata, niin ehkä 5 % on niitä, jotka pystyvät ohjaamaan laumaa. Olemaan johtajia tai luomaan trendejä. Tärkein ominaisuus siinä on karisma, joka saa sanoisin 70 % uskomaan ja ihailemaan. Ja sopeutumattomia, jotka eivät haksahda tuohon eivätkä voi käsittää miksi 70% haksahtaa on ehkä luokkaa 25%. Mutta heillä ei ole mitään kykyjä muuttaa laumaa, vaan he hakeutuvat "lokeroihin" laumojen laidoilla ja rajoittavat vuorovaikutustaan. Arvioisin, että me kummatkin kuulumme tuohon 25%, mutta hyvin eri tavoilla kuitenkin.
Enkä oikein tiedä onko tuollakaan perusteita, että ainakin vaikutat arvioivan sen 5% paremmaksi kuin 95%. Aika usein nuo laumasta poikkeavat ovat onnetomia ja ongelmaisia ihmisiä. Sekä sillä 5%, jolla on jonkinlainen ote laumasta että 25%, joka ei osaa sopeutua. Se on tietysti ikävää, että se 25% ei pysty millään tavalla tekemään lauman ulkopuolelta asioita yleisesti paremmiksi ja siitä 5%:stä suurimmalle osalle riittää, että hyötyy itse laumasta lauman kustannuksella. Mutta niin laumaeläinten biologia aina toimii, turha siitä on ketään syyttää.
OlliS kirjoitti: ↑16 Loka 2025, 10:09
Vapaus on välttämättömyyden tajuamista. Ei voi sivuuttaa totuutta ja Jumalaa. Jeesusta ja evankeliumia. Se onkin yllättäen ilosanoma ja vapautus.
Itsekuri on sen vapauden toinen välttämätön puoli, muuten on jonkun riippuvuuden orja.
"Te tulette tuntemaan totuuden ja totuus tekee teidät vapaaksi."
Synnin kuorma on kaikilla, ja siitä pääsee tunnustamalla syntinsä ja saamalla ne anteeksi, kuorma poistuu ja pääsee vapauteen.
Lisäksi kaikki nuo 7 ovat tärkeitä.
Itseään ei voi arvioida, kuinka pitkällä on, yritys on kova. Vapaus, demokratia on tärkeintä. Kahleet pois palkkaorjilta! Ja yksilö yksilöltä vapauden esteet.
Kiinnostava ajatus tuo “vapaus on välttämättömyyden tajuamista” – voisin hyväksyä sen, jos välttämättömyys ymmärretään kapasiteetin vapauttamisena siihen, mihin voi vaikuttaa. Mutta juuri siksi kysymys kuuluu: mitkä asiat ovat todella välttämättömiä, ja millä perusteella?
Hararin mukaan kaikki ihmisten jakamat maailmankuvat – uskonnot, kansallisidentiteetit, rahajärjestelmät – ovat kuvitteellisia yhteisöjä, jotka elävät mielikuvituksessa. Ne ovat yhtä tosia niihin uskoville kuin materiaalinen todellisuus, mutta niiden totuus ei ole empiirisesti todennettavissa.
Minulle uskonnot eivät ole välttämättömyyksiä. Ne ovat olemassa vain niihin uskovien mielissä, eivät neuraalisten prosessien muodostaman todellisuuden osan ulkopuolisessa materiaalisen todellisuussa. Sen sijaan empiirinen todistusaineisto antaa meille havaintoja, joista mielemme muodostaa representaatioita – ei absoluuttisia totuuksia, mutta ainakin yhteisesti testattavia.
Vapaus ei siis synny siitä, että hyväksyy jonkin ennalta annetun totuuden, vaan siitä, että tunnistaa, mitkä totuudet ovat neuvoteltavissa ja mitkä eivät. Demokratian kannalta tämä on ratkaisevaa: ettei “välttämättömyyksistä” tule vapauden rajoituksia.
OlliS kirjoitti: ↑16 Loka 2025, 10:09
Vapaus on välttämättömyyden tajuamista. Ei voi sivuuttaa totuutta ja Jumalaa. Jeesusta ja evankeliumia. Se onkin yllättäen ilosanoma ja vapautus.
Itsekuri on sen vapauden toinen välttämätön puoli, muuten on jonkun riippuvuuden orja.
"Te tulette tuntemaan totuuden ja totuus tekee teidät vapaaksi."
Synnin kuorma on kaikilla, ja siitä pääsee tunnustamalla syntinsä ja saamalla ne anteeksi, kuorma poistuu ja pääsee vapauteen.
Lisäksi kaikki nuo 7 ovat tärkeitä.
Itseään ei voi arvioida, kuinka pitkällä on, yritys on kova. Vapaus, demokratia on tärkeintä. Kahleet pois palkkaorjilta! Ja yksilö yksilöltä vapauden esteet.
Kiinnostava ajatus tuo “vapaus on välttämättömyyden tajuamista” – voisin hyväksyä sen, jos välttämättömyys ymmärretään kapasiteetin vapauttamisena siihen, mihin voi vaikuttaa. Mutta juuri siksi kysymys kuuluu: mitkä asiat ovat todella välttämättömiä, ja millä perusteella?
Hararin mukaan kaikki ihmisten jakamat maailmankuvat – uskonnot, kansallisidentiteetit, rahajärjestelmät – ovat kuvitteellisia yhteisöjä, jotka elävät mielikuvituksessa. Ne ovat yhtä tosia niihin uskoville kuin materiaalinen todellisuus, mutta niiden totuus ei ole empiirisesti todennettavissa.
Minulle uskonnot eivät ole välttämättömyyksiä. Ne ovat olemassa vain niihin uskovien mielissä, eivät neuraalisten prosessien muodostaman todellisuuden osan ulkopuolisessa materiaalisen todellisuussa. Sen sijaan empiirinen todistusaineisto antaa meille havaintoja, joista mielemme muodostaa representaatioita – ei absoluuttisia totuuksia, mutta ainakin yhteisesti testattavia.
Vapaus ei siis synny siitä, että hyväksyy jonkin ennalta annetun totuuden, vaan siitä, että tunnistaa, mitkä totuudet ovat neuvoteltavissa ja mitkä eivät. Demokratian kannalta tämä on ratkaisevaa: ettei “välttämättömyyksistä” tule vapauden rajoituksia.
Se on Marxin väläys asiasta.
Voitko avata, miten Marx tuon ajatuksen selittää ja miten itse sen ymmärrät – poikkeaako se esittämästäni tulkinnasta?
Miten meidän tulee suhtautua siihen, kun maalliset tai taivaalliset auktoriteetin rajoittavat ihmisten vapautta määrittelemällä asioita välttänättömyyksiksi?
OlliS kirjoitti: ↑16 Loka 2025, 10:09
Vapaus on välttämättömyyden tajuamista. Ei voi sivuuttaa totuutta ja Jumalaa. Jeesusta ja evankeliumia. Se onkin yllättäen ilosanoma ja vapautus.
Itsekuri on sen vapauden toinen välttämätön puoli, muuten on jonkun riippuvuuden orja.
"Te tulette tuntemaan totuuden ja totuus tekee teidät vapaaksi."
Synnin kuorma on kaikilla, ja siitä pääsee tunnustamalla syntinsä ja saamalla ne anteeksi, kuorma poistuu ja pääsee vapauteen.
Lisäksi kaikki nuo 7 ovat tärkeitä.
Itseään ei voi arvioida, kuinka pitkällä on, yritys on kova. Vapaus, demokratia on tärkeintä. Kahleet pois palkkaorjilta! Ja yksilö yksilöltä vapauden esteet.
Kiinnostava ajatus tuo “vapaus on välttämättömyyden tajuamista” – voisin hyväksyä sen, jos välttämättömyys ymmärretään kapasiteetin vapauttamisena siihen, mihin voi vaikuttaa. Mutta juuri siksi kysymys kuuluu: mitkä asiat ovat todella välttämättömiä, ja millä perusteella?
Hararin mukaan kaikki ihmisten jakamat maailmankuvat – uskonnot, kansallisidentiteetit, rahajärjestelmät – ovat kuvitteellisia yhteisöjä, jotka elävät mielikuvituksessa. Ne ovat yhtä tosia niihin uskoville kuin materiaalinen todellisuus, mutta niiden totuus ei ole empiirisesti todennettavissa.
Minulle uskonnot eivät ole välttämättömyyksiä. Ne ovat olemassa vain niihin uskovien mielissä, eivät neuraalisten prosessien muodostaman todellisuuden osan ulkopuolisessa materiaalisen todellisuussa. Sen sijaan empiirinen todistusaineisto antaa meille havaintoja, joista mielemme muodostaa representaatioita – ei absoluuttisia totuuksia, mutta ainakin yhteisesti testattavia.
Vapaus ei siis synny siitä, että hyväksyy jonkin ennalta annetun totuuden, vaan siitä, että tunnistaa, mitkä totuudet ovat neuvoteltavissa ja mitkä eivät. Demokratian kannalta tämä on ratkaisevaa: ettei “välttämättömyyksistä” tule vapauden rajoituksia.
Se on Marxin väläys asiasta.
Voitko avata, miten Marx tuon ajatuksen selittää ja miten itse sen ymmärrät – poikkeaako se esittämästäni tulkinnasta?
Miten meidän tulee suhtautua siihen, kun maalliset tai taivaalliset auktoriteetin rajoittavat ihmisten vapautta määrittelemällä asioita välttänättömyyksiksi?
Se on vaan se, että tosiasiallinen tilanne asettaa rajat toiminnan vapaudelle. Tietysti asioita pitää myös muuttaa mahdollisuuksien mukaan kansan edun mukaisiksi. Se on toinen yhtä tärkeä asia, mutta mitä ei voi muuttaa tai ei vielä muutu, asettaa rajat. Se on tärkeä huomata.
Ongelma on sama kuin tieteessä, että miten sen tiedämme, mikä se tosiasiallinen tilanne on. Ja uskossa se tieto on tietysti vain uskon varaista. Mutta siinä toimitaan sen uskon mukaan mikä kullakin on.
OlliS kirjoitti: ↑16 Loka 2025, 10:09
Vapaus on välttämättömyyden tajuamista. Ei voi sivuuttaa totuutta ja Jumalaa. Jeesusta ja evankeliumia. Se onkin yllättäen ilosanoma ja vapautus.
Itsekuri on sen vapauden toinen välttämätön puoli, muuten on jonkun riippuvuuden orja.
"Te tulette tuntemaan totuuden ja totuus tekee teidät vapaaksi."
Synnin kuorma on kaikilla, ja siitä pääsee tunnustamalla syntinsä ja saamalla ne anteeksi, kuorma poistuu ja pääsee vapauteen.
Lisäksi kaikki nuo 7 ovat tärkeitä.
Itseään ei voi arvioida, kuinka pitkällä on, yritys on kova. Vapaus, demokratia on tärkeintä. Kahleet pois palkkaorjilta! Ja yksilö yksilöltä vapauden esteet.
Kiinnostava ajatus tuo “vapaus on välttämättömyyden tajuamista” – voisin hyväksyä sen, jos välttämättömyys ymmärretään kapasiteetin vapauttamisena siihen, mihin voi vaikuttaa. Mutta juuri siksi kysymys kuuluu: mitkä asiat ovat todella välttämättömiä, ja millä perusteella?
Hararin mukaan kaikki ihmisten jakamat maailmankuvat – uskonnot, kansallisidentiteetit, rahajärjestelmät – ovat kuvitteellisia yhteisöjä, jotka elävät mielikuvituksessa. Ne ovat yhtä tosia niihin uskoville kuin materiaalinen todellisuus, mutta niiden totuus ei ole empiirisesti todennettavissa.
Minulle uskonnot eivät ole välttämättömyyksiä. Ne ovat olemassa vain niihin uskovien mielissä, eivät neuraalisten prosessien muodostaman todellisuuden osan ulkopuolisessa materiaalisen todellisuussa. Sen sijaan empiirinen todistusaineisto antaa meille havaintoja, joista mielemme muodostaa representaatioita – ei absoluuttisia totuuksia, mutta ainakin yhteisesti testattavia.
Vapaus ei siis synny siitä, että hyväksyy jonkin ennalta annetun totuuden, vaan siitä, että tunnistaa, mitkä totuudet ovat neuvoteltavissa ja mitkä eivät. Demokratian kannalta tämä on ratkaisevaa: ettei “välttämättömyyksistä” tule vapauden rajoituksia.
Se on Marxin väläys asiasta.
Voitko avata, miten Marx tuon ajatuksen selittää ja miten itse sen ymmärrät – poikkeaako se esittämästäni tulkinnasta?
Miten meidän tulee suhtautua siihen, kun maalliset tai taivaalliset auktoriteetin rajoittavat ihmisten vapautta määrittelemällä asioita välttänättömyyksiksi?
Se on vaan se, että tosiasiallinen tilanne asettaa rajat toiminnan vapaudelle. Tietysti asioita pitää myös muuttaa mahdollisuuksien mukaan kansan edun mukaisiksi. Se on toinen yhtä tärkeä asia, mutta mitä ei voi muuttaa tai ei vielä muutu, asettaa rajat. Se on tärkeä huomata.
Ongelma on sama kuin tieteessä, että miten sen tiedämme, mikä se tosiasiallinen tilanne on. Ja uskossa se tieto on tietysti vain uskon varaista. Mutta siinä toimitaan sen uskon mukaan mikä kullakin on.
Kuten jo edellä totesin tuo ajatus “vapaus on välttämättömyyden tajuamista” on kinnostava – voisin hyväksyä sen, jos välttämättömyys ymmärretään kapasiteetin vapauttamisena siihen, mihin voi vaikuttaa. Mutta juuri siksi kysymys kuuluu: mitkä asiat ovat todella välttämättömiä, ja millä perusteella?
Marxilaisessa ajattelussa tämä liittyy käsitykseen tosiasiallisesta tilanteesta, joka asettaa rajat toiminnan vapaudelle. Mutta Marx ei tarkoita, että nuo rajat olisivat pysyviä tai luonnollisia – päinvastoin. Hän korostaa, että ihmiset eivät vain tulkitse maailmaa, vaan muuttavat sitä. Tämä on praxis: tietoisuus ei ole vain sopeutumista, vaan myös aktiivista muokkaamista.
Siksi kysymys ei ole vain siitä, mihin on pakko sopeutua, vaan myös siitä, mitä voidaan muuttaa. Ja juuri tässä kohtaa Hararin ajatus kuvitteellisista yhteisöistä – uskonnoista, kansallisidentiteeteistä, rahajärjestelmistä – tulee relevantiksi. Ne ovat olemassa ihmisten mielikuvituksessa, mutta ohjaavat konkreettista toimintaa. Ne ovat yhtä tosia niihin uskoville kuin materiaalinen todellisuus, mutta niiden totuutta ei voi todentaa empiirisesti.
Minulle uskonnot eivät ole välttämättömyyksiä. Ne ovat olemassa vain niihin uskovien mielissä, eivät neuraalisten prosessien muodostaman todellisuuden ulkopuolisessa materiaalisessa todellisuudessa. Sen sijaan empiirinen todistusaineisto antaa meille havaintoja, joista mielemme muodostaa representaatioita – ei absoluuttisia totuuksia, mutta ainakin yhteisesti testattavia.
Tämä tuo esiin ongelman: miten tiedämme, mikä se tosiasiallinen tilanne on? Tieteessä tämä on jatkuvan neuvottelun kohde. Uskossa taas tieto on uskonvaraista – ja toiminta sen mukaan, mikä usko kullakin on. Mutta jos hyväksymme “tosiasiallisen tilanteen” annettuna, vapaus kutistuu sopeutumiseksi. Jos taas näemme sen neuvoteltavana, vapaus voi tarkoittaa kykyä muuttaa lähtökohtia – yhdessä.
Demokratian kannalta tämä on ratkaisevaa. Moraalinen mielikuvitus – kyky kuvitella toisenlaisia yhteiskuntia ja toisenlaisia välttämättömyyksiä – on osa vapautta. Se ei tarkoita totuuden hylkäämistä, vaan sen jatkuvaa tarkastelua: miksi pidämme jotakin totena, ja mitä se sulkee pois?
OlliS kirjoitti: ↑16 Loka 2025, 10:09
Vapaus on välttämättömyyden tajuamista.
Kiinnostava ajatus tuo “vapaus on välttämättömyyden tajuamista” –
Se on Marxin väläys asiasta.
Voitko avata, miten Marx tuon ajatuksen selittää ja miten...
Se on vaan se, että tosiasiallinen tilanne asettaa rajat toiminnan vapaudelle. Tietysti asioita pitää myös muuttaa mahdollisuuksien mukaan kansan edun mukaisiksi. Se on toinen yhtä tärkeä asia, mutta mitä ei voi muuttaa tai ei vielä muutu, asettaa rajat. Se on tärkeä huomata.
Ongelma on sama kuin tieteessä, että miten sen tiedämme, mikä se tosiasiallinen tilanne on. Ja uskossa se tieto on tietysti vain uskon varaista. Mutta siinä toimitaan sen uskon mukaan mikä kullakin on.
Kuten jo edellä totesin tuo ajatus “vapaus on välttämättömyyden tajuamista” on kinnostava – voisin hyväksyä sen, jos välttämättömyys ymmärretään kapasiteetin vapauttamisena siihen, mihin voi vaikuttaa. Mutta juuri siksi kysymys kuuluu: mitkä asiat ovat todella välttämättömiä, ja millä perusteella?
Marxilaisessa ajattelussa tämä liittyy käsitykseen tosiasiallisesta tilanteesta, joka asettaa rajat toiminnan vapaudelle. Mutta Marx ei tarkoita, että nuo rajat olisivat pysyviä tai luonnollisia – päinvastoin. Hän korostaa, että ihmiset eivät vain tulkitse maailmaa, vaan muuttavat sitä. Tämä on praxis: tietoisuus ei ole vain sopeutumista, vaan myös aktiivista muokkaamista.
Siksi kysymys ei ole vain siitä, mihin on pakko sopeutua, vaan myös siitä, mitä voidaan muuttaa. Ja juuri tässä kohtaa Hararin ajatus kuvitteellisista yhteisöistä – uskonnoista, kansallisidentiteeteistä, rahajärjestelmistä – tulee relevantiksi. Ne ovat olemassa ihmisten mielikuvituksessa, mutta ohjaavat konkreettista toimintaa. Ne ovat yhtä tosia niihin uskoville kuin materiaalinen todellisuus, mutta niiden totuutta ei voi todentaa empiirisesti.
Minulle uskonnot eivät ole välttämättömyyksiä....
Sen sijaan empiirinen todistusaineisto antaa meille havaintoja, joista mielemme muodostaa representaatioita – ei absoluuttisia totuuksia, mutta ainakin yhteisesti testattavia.
Tämä tuo esiin ongelman: miten tiedämme, mikä se tosiasiallinen tilanne on? Tieteessä tämä on jatkuvan neuvottelun kohde. Uskossa taas tieto on uskonvaraista – ja toiminta sen mukaan, mikä usko kullakin on. Mutta jos hyväksymme “tosiasiallisen tilanteen” annettuna, vapaus kutistuu sopeutumiseksi. Jos taas näemme sen neuvoteltavana, vapaus voi tarkoittaa kykyä muuttaa lähtökohtia – yhdessä.
Demokratian kannalta tämä on ratkaisevaa. Moraalinen mielikuvitus – kyky kuvitella toisenlaisia yhteiskuntia ja toisenlaisia välttämättömyyksiä – on osa vapautta. Se ei tarkoita totuuden hylkäämistä, vaan sen jatkuvaa tarkastelua: miksi pidämme jotakin totena, ja mitä se sulkee pois?
Brainwashed kirjoitti: ↑16 Loka 2025, 12:39
95% oletuksellani on virhemarginaalinsa, mutta arviostasi poiketen huomioin hyvin laajasti asioita johon sen perustan, eli ei ole puoleltani todellakaan mikään hetken mielijohteeseen perustuva hupijuttu, vaan laajan pohdinnan tuloksena syntynyt teoria, jonka miltei kaikki ymmärtävät väärin, pääasiallisesti sen osalta että päättelevät sen olevan jotenkin yksilön älykkyyteen, "paremmuuteen" taikka poliittisiin näkemyksiin liittyviin kriteereihin perustuvaa, mitä se ei siis ole, vaan pikemmin eräänlaiseen karkeaan ihmisten state of mind oletukseen, jonka arvioin olevan sellaisen että karkeasti 95% seuraa laumaa ja 5% ei, minkä esim. korona per se osoitti erittäin hyvin.
Sanoisin, että tuo on liian äärimmäinen. Kyllä sopeutumattomuus lauma-ajatteluun on yleisempää. Jos nyt pitäisi arvata, niin ehkä 5 % on niitä, jotka pystyvät ohjaamaan laumaa. Olemaan johtajia tai luomaan trendejä. Tärkein ominaisuus siinä on karisma, joka saa sanoisin 70 % uskomaan ja ihailemaan. Ja sopeutumattomia, jotka eivät haksahda tuohon eivätkä voi käsittää miksi 70% haksahtaa on ehkä luokkaa 25%. Mutta heillä ei ole mitään kykyjä muuttaa laumaa, vaan he hakeutuvat "lokeroihin" laumojen laidoilla ja rajoittavat vuorovaikutustaan. Arvioisin, että me kummatkin kuulumme tuohon 25%, mutta hyvin eri tavoilla kuitenkin.
Enkä oikein tiedä onko tuollakaan perusteita, että ainakin vaikutat arvioivan sen 5% paremmaksi kuin 95%. Aika usein nuo laumasta poikkeavat ovat onnetomia ja ongelmaisia ihmisiä. Sekä sillä 5%, jolla on jonkinlainen ote laumasta että 25%, joka ei osaa sopeutua. Se on tietysti ikävää, että se 25% ei pysty millään tavalla tekemään lauman ulkopuolelta asioita yleisesti paremmiksi ja siitä 5%:stä suurimmalle osalle riittää, että hyötyy itse laumasta lauman kustannuksella. Mutta niin laumaeläinten biologia aina toimii, turha siitä on ketään syyttää.
Tein alussa sen virheen että yksinkertaisin asian yleistämällä että 95% populaatiosta on tyhmää, kun se ei ole yksioikoisesti niin, ja sinä puolestasi monimutkaistat asiat, kuten tiedemiehen kuuluukin. Totuus on jossakin siinä välissä.
OlliS kirjoitti: ↑16 Loka 2025, 10:09
Vapaus on välttämättömyyden tajuamista.
Kiinnostava ajatus tuo “vapaus on välttämättömyyden tajuamista” –
Se on Marxin väläys asiasta.
Voitko avata, miten Marx tuon ajatuksen selittää ja miten...
Se on vaan se, että tosiasiallinen tilanne asettaa rajat toiminnan vapaudelle. Tietysti asioita pitää myös muuttaa mahdollisuuksien mukaan kansan edun mukaisiksi. Se on toinen yhtä tärkeä asia, mutta mitä ei voi muuttaa tai ei vielä muutu, asettaa rajat. Se on tärkeä huomata.
Ongelma on sama kuin tieteessä, että miten sen tiedämme, mikä se tosiasiallinen tilanne on. Ja uskossa se tieto on tietysti vain uskon varaista. Mutta siinä toimitaan sen uskon mukaan mikä kullakin on.
Kuten jo edellä totesin tuo ajatus “vapaus on välttämättömyyden tajuamista” on kinnostava – voisin hyväksyä sen, jos välttämättömyys ymmärretään kapasiteetin vapauttamisena siihen, mihin voi vaikuttaa. Mutta juuri siksi kysymys kuuluu: mitkä asiat ovat todella välttämättömiä, ja millä perusteella?
Marxilaisessa ajattelussa tämä liittyy käsitykseen tosiasiallisesta tilanteesta, joka asettaa rajat toiminnan vapaudelle. Mutta Marx ei tarkoita, että nuo rajat olisivat pysyviä tai luonnollisia – päinvastoin. Hän korostaa, että ihmiset eivät vain tulkitse maailmaa, vaan muuttavat sitä. Tämä on praxis: tietoisuus ei ole vain sopeutumista, vaan myös aktiivista muokkaamista.
Siksi kysymys ei ole vain siitä, mihin on pakko sopeutua, vaan myös siitä, mitä voidaan muuttaa. Ja juuri tässä kohtaa Hararin ajatus kuvitteellisista yhteisöistä – uskonnoista, kansallisidentiteeteistä, rahajärjestelmistä – tulee relevantiksi. Ne ovat olemassa ihmisten mielikuvituksessa, mutta ohjaavat konkreettista toimintaa. Ne ovat yhtä tosia niihin uskoville kuin materiaalinen todellisuus, mutta niiden totuutta ei voi todentaa empiirisesti.
Minulle uskonnot eivät ole välttämättömyyksiä....
Sen sijaan empiirinen todistusaineisto antaa meille havaintoja, joista mielemme muodostaa representaatioita – ei absoluuttisia totuuksia, mutta ainakin yhteisesti testattavia.
Tämä tuo esiin ongelman: miten tiedämme, mikä se tosiasiallinen tilanne on? Tieteessä tämä on jatkuvan neuvottelun kohde. Uskossa taas tieto on uskonvaraista – ja toiminta sen mukaan, mikä usko kullakin on. Mutta jos hyväksymme “tosiasiallisen tilanteen” annettuna, vapaus kutistuu sopeutumiseksi. Jos taas näemme sen neuvoteltavana, vapaus voi tarkoittaa kykyä muuttaa lähtökohtia – yhdessä.
Demokratian kannalta tämä on ratkaisevaa. Moraalinen mielikuvitus – kyky kuvitella toisenlaisia yhteiskuntia ja toisenlaisia välttämättömyyksiä – on osa vapautta. Se ei tarkoita totuuden hylkäämistä, vaan sen jatkuvaa tarkastelua: miksi pidämme jotakin totena, ja mitä se sulkee pois?
Juuri noin, hyvä analyysi. Paitsi mitä otin pois.
Pyyhit pois tämän tekstin:
"[Uskonnot] ovat olemassa vain niihin uskovien mielissä, eivät neuraalisten prosessien muodostaman todellisuuden ulkopuolisessa materiaalisessa todellisuudessa."
Mihin perustuu varmuutesi, ettei näin voisi ainakin periaatteessa olla?
Re: Onko teillä vapaa sielu?
Lähetetty: 16 Loka 2025, 22:53
Kirjoittaja apetteri
Kissatäti kirjoitti: ↑15 Loka 2025, 19:30
Onko teillä vapaa sielu? Miten se toimii?
Viikon päästä on ainakin kertaluokkaa vapaampi kun muutan omaan asuntoon. Toimivuudesta en tiedä kun viime kerrasta taitaa olla n. 12 vuotta, mutta ajattelin ruokkia sitä parilla uudella pelillä ja koodaan jotain kivaa.
OlliS kirjoitti: ↑16 Loka 2025, 10:09
Vapaus on välttämättömyyden tajuamista.
Kiinnostava ajatus tuo “vapaus on välttämättömyyden tajuamista” –
Se on Marxin väläys asiasta.
Voitko avata, miten Marx tuon ajatuksen selittää ja miten...
Se on vaan se, että tosiasiallinen tilanne asettaa rajat toiminnan vapaudelle. Tietysti asioita pitää myös muuttaa mahdollisuuksien mukaan kansan edun mukaisiksi. Se on toinen yhtä tärkeä asia, mutta mitä ei voi muuttaa tai ei vielä muutu, asettaa rajat. Se on tärkeä huomata.
Ongelma on sama kuin tieteessä, että miten sen tiedämme, mikä se tosiasiallinen tilanne on. Ja uskossa se tieto on tietysti vain uskon varaista. Mutta siinä toimitaan sen uskon mukaan mikä kullakin on.
Kuten jo edellä totesin tuo ajatus “vapaus on välttämättömyyden tajuamista” on kinnostava – voisin hyväksyä sen, jos välttämättömyys ymmärretään kapasiteetin vapauttamisena siihen, mihin voi vaikuttaa. Mutta juuri siksi kysymys kuuluu: mitkä asiat ovat todella välttämättömiä, ja millä perusteella?
Marxilaisessa ajattelussa tämä liittyy käsitykseen tosiasiallisesta tilanteesta, joka asettaa rajat toiminnan vapaudelle. Mutta Marx ei tarkoita, että nuo rajat olisivat pysyviä tai luonnollisia – päinvastoin. Hän korostaa, että ihmiset eivät vain tulkitse maailmaa, vaan muuttavat sitä. Tämä on praxis: tietoisuus ei ole vain sopeutumista, vaan myös aktiivista muokkaamista.
Siksi kysymys ei ole vain siitä, mihin on pakko sopeutua, vaan myös siitä, mitä voidaan muuttaa. Ja juuri tässä kohtaa Hararin ajatus kuvitteellisista yhteisöistä – uskonnoista, kansallisidentiteeteistä, rahajärjestelmistä – tulee relevantiksi. Ne ovat olemassa ihmisten mielikuvituksessa, mutta ohjaavat konkreettista toimintaa. Ne ovat yhtä tosia niihin uskoville kuin materiaalinen todellisuus, mutta niiden totuutta ei voi todentaa empiirisesti.
Minulle uskonnot eivät ole välttämättömyyksiä....
Sen sijaan empiirinen todistusaineisto antaa meille havaintoja, joista mielemme muodostaa representaatioita – ei absoluuttisia totuuksia, mutta ainakin yhteisesti testattavia.
Tämä tuo esiin ongelman: miten tiedämme, mikä se tosiasiallinen tilanne on? Tieteessä tämä on jatkuvan neuvottelun kohde. Uskossa taas tieto on uskonvaraista – ja toiminta sen mukaan, mikä usko kullakin on. Mutta jos hyväksymme “tosiasiallisen tilanteen” annettuna, vapaus kutistuu sopeutumiseksi. Jos taas näemme sen neuvoteltavana, vapaus voi tarkoittaa kykyä muuttaa lähtökohtia – yhdessä.
Demokratian kannalta tämä on ratkaisevaa. Moraalinen mielikuvitus – kyky kuvitella toisenlaisia yhteiskuntia ja toisenlaisia välttämättömyyksiä – on osa vapautta. Se ei tarkoita totuuden hylkäämistä, vaan sen jatkuvaa tarkastelua: miksi pidämme jotakin totena, ja mitä se sulkee pois?
Juuri noin, hyvä analyysi. Paitsi mitä otin pois.
Pyyhit pois tämän tekstin:
"[Uskonnot] ovat olemassa vain niihin uskovien mielissä, eivät neuraalisten prosessien muodostaman todellisuuden ulkopuolisessa materiaalisessa todellisuudessa."
Mihin perustuu varmuutesi, ettei näin voisi ainakin periaatteessa olla?
Kyllähän sinä tiedät, että minun mielestä Jumalan olemassaolo jne. uskonasiat, pitävät paikkansa, ovat realistisia, siinä mielessä materialistisia, objektiivisia tosiasioita. Varmuus saavutetaan yksilöllisesti, hengellistä tietä. Ongelmaksi jää, miksi sitten toiset päätyvät toisenlaisiin uskomuksiin.
Re: Onko teillä vapaa sielu?
Lähetetty: 17 Loka 2025, 00:35
Kirjoittaja OlliS
Tärkeä on tuo vieraantumisen käsite. Kun ihminen elää sellaisessa todellisuudessa mielessään, kuin todellisuus on, hän elää aidosti. Jos hänen maailmankatsomuksensa ei vastaa todellisuutta, hän elää vieraantuneesti, valheessa. Tiede auttaa vain puoliväliin, maailmankatsomus ei ole eksaktia tiedettä.
Silti lapsikin ymmärtää oikean maailmankatsomuksen, mutta moni nero taas ei.
OlliS kirjoitti: ↑16 Loka 2025, 10:09
Vapaus on välttämättömyyden tajuamista.
Kiinnostava ajatus tuo “vapaus on välttämättömyyden tajuamista” –
Se on Marxin väläys asiasta.
Voitko avata, miten Marx tuon ajatuksen selittää ja miten...
Se on vaan se, että tosiasiallinen tilanne asettaa rajat toiminnan vapaudelle. Tietysti asioita pitää myös muuttaa mahdollisuuksien mukaan kansan edun mukaisiksi. Se on toinen yhtä tärkeä asia, mutta mitä ei voi muuttaa tai ei vielä muutu, asettaa rajat. Se on tärkeä huomata.
Ongelma on sama kuin tieteessä, että miten sen tiedämme, mikä se tosiasiallinen tilanne on. Ja uskossa se tieto on tietysti vain uskon varaista. Mutta siinä toimitaan sen uskon mukaan mikä kullakin on.
Kuten jo edellä totesin tuo ajatus “vapaus on välttämättömyyden tajuamista” on kinnostava – voisin hyväksyä sen, jos välttämättömyys ymmärretään kapasiteetin vapauttamisena siihen, mihin voi vaikuttaa. Mutta juuri siksi kysymys kuuluu: mitkä asiat ovat todella välttämättömiä, ja millä perusteella?
Marxilaisessa ajattelussa tämä liittyy käsitykseen tosiasiallisesta tilanteesta, joka asettaa rajat toiminnan vapaudelle. Mutta Marx ei tarkoita, että nuo rajat olisivat pysyviä tai luonnollisia – päinvastoin. Hän korostaa, että ihmiset eivät vain tulkitse maailmaa, vaan muuttavat sitä. Tämä on praxis: tietoisuus ei ole vain sopeutumista, vaan myös aktiivista muokkaamista.
Siksi kysymys ei ole vain siitä, mihin on pakko sopeutua, vaan myös siitä, mitä voidaan muuttaa. Ja juuri tässä kohtaa Hararin ajatus kuvitteellisista yhteisöistä – uskonnoista, kansallisidentiteeteistä, rahajärjestelmistä – tulee relevantiksi. Ne ovat olemassa ihmisten mielikuvituksessa, mutta ohjaavat konkreettista toimintaa. Ne ovat yhtä tosia niihin uskoville kuin materiaalinen todellisuus, mutta niiden totuutta ei voi todentaa empiirisesti.
Minulle uskonnot eivät ole välttämättömyyksiä....
Sen sijaan empiirinen todistusaineisto antaa meille havaintoja, joista mielemme muodostaa representaatioita – ei absoluuttisia totuuksia, mutta ainakin yhteisesti testattavia.
Tämä tuo esiin ongelman: miten tiedämme, mikä se tosiasiallinen tilanne on? Tieteessä tämä on jatkuvan neuvottelun kohde. Uskossa taas tieto on uskonvaraista – ja toiminta sen mukaan, mikä usko kullakin on. Mutta jos hyväksymme “tosiasiallisen tilanteen” annettuna, vapaus kutistuu sopeutumiseksi. Jos taas näemme sen neuvoteltavana, vapaus voi tarkoittaa kykyä muuttaa lähtökohtia – yhdessä.
Demokratian kannalta tämä on ratkaisevaa. Moraalinen mielikuvitus – kyky kuvitella toisenlaisia yhteiskuntia ja toisenlaisia välttämättömyyksiä – on osa vapautta. Se ei tarkoita totuuden hylkäämistä, vaan sen jatkuvaa tarkastelua: miksi pidämme jotakin totena, ja mitä se sulkee pois?
Juuri noin, hyvä analyysi. Paitsi mitä otin pois.
Pyyhit pois tämän tekstin:
"[Uskonnot] ovat olemassa vain niihin uskovien mielissä, eivät neuraalisten prosessien muodostaman todellisuuden ulkopuolisessa materiaalisessa todellisuudessa."
Mihin perustuu varmuutesi, ettei näin voisi ainakin periaatteessa olla?
Kyllähän sinä tiedät, että minun mielestä Jumalan olemassaolo jne. uskonasiat, pitävät paikkansa, ovat realistisia, siinä mielessä materialistisia, objektiivisia tosiasioita. Varmuus saavutetaan yksilöllisesti, hengellistä tietä. Ongelmaksi jää, miksi sitten toiset päätyvät toisenlaisiin uskomuksiin.
Joo, kyllä minä tuon tiedän, mutta kysyinkin onko jostakin syystä periaatteessa mahdotonta, että uskonnot ovat olemassa samalla tavalla ihmisten mielikuvituksessa kuin Hararin kuvauksen mukaiset kuvitellut yhteisöt.
OlliS kirjoitti: ↑16 Loka 2025, 10:09
Vapaus on välttämättömyyden tajuamista.
Kiinnostava ajatus tuo “vapaus on välttämättömyyden tajuamista” –
Se on Marxin väläys asiasta.
Voitko avata, miten Marx tuon ajatuksen selittää ja miten...
Se on vaan se, että tosiasiallinen tilanne asettaa rajat toiminnan vapaudelle. Tietysti asioita pitää myös muuttaa mahdollisuuksien mukaan kansan edun mukaisiksi. Se on toinen yhtä tärkeä asia, mutta mitä ei voi muuttaa tai ei vielä muutu, asettaa rajat. Se on tärkeä huomata.
Ongelma on sama kuin tieteessä, että miten sen tiedämme, mikä se tosiasiallinen tilanne on. Ja uskossa se tieto on tietysti vain uskon varaista. Mutta siinä toimitaan sen uskon mukaan mikä kullakin on.
Kuten jo edellä totesin tuo ajatus “vapaus on välttämättömyyden tajuamista” on kinnostava – voisin hyväksyä sen, jos välttämättömyys ymmärretään kapasiteetin vapauttamisena siihen, mihin voi vaikuttaa. Mutta juuri siksi kysymys kuuluu: mitkä asiat ovat todella välttämättömiä, ja millä perusteella?
Marxilaisessa ajattelussa tämä liittyy käsitykseen tosiasiallisesta tilanteesta, joka asettaa rajat toiminnan vapaudelle. Mutta Marx ei tarkoita, että nuo rajat olisivat pysyviä tai luonnollisia – päinvastoin. Hän korostaa, että ihmiset eivät vain tulkitse maailmaa, vaan muuttavat sitä. Tämä on praxis: tietoisuus ei ole vain sopeutumista, vaan myös aktiivista muokkaamista.
Siksi kysymys ei ole vain siitä, mihin on pakko sopeutua, vaan myös siitä, mitä voidaan muuttaa. Ja juuri tässä kohtaa Hararin ajatus kuvitteellisista yhteisöistä – uskonnoista, kansallisidentiteeteistä, rahajärjestelmistä – tulee relevantiksi. Ne ovat olemassa ihmisten mielikuvituksessa, mutta ohjaavat konkreettista toimintaa. Ne ovat yhtä tosia niihin uskoville kuin materiaalinen todellisuus, mutta niiden totuutta ei voi todentaa empiirisesti.
Minulle uskonnot eivät ole välttämättömyyksiä....
Sen sijaan empiirinen todistusaineisto antaa meille havaintoja, joista mielemme muodostaa representaatioita – ei absoluuttisia totuuksia, mutta ainakin yhteisesti testattavia.
Tämä tuo esiin ongelman: miten tiedämme, mikä se tosiasiallinen tilanne on? Tieteessä tämä on jatkuvan neuvottelun kohde. Uskossa taas tieto on uskonvaraista – ja toiminta sen mukaan, mikä usko kullakin on. Mutta jos hyväksymme “tosiasiallisen tilanteen” annettuna, vapaus kutistuu sopeutumiseksi. Jos taas näemme sen neuvoteltavana, vapaus voi tarkoittaa kykyä muuttaa lähtökohtia – yhdessä.
Demokratian kannalta tämä on ratkaisevaa. Moraalinen mielikuvitus – kyky kuvitella toisenlaisia yhteiskuntia ja toisenlaisia välttämättömyyksiä – on osa vapautta. Se ei tarkoita totuuden hylkäämistä, vaan sen jatkuvaa tarkastelua: miksi pidämme jotakin totena, ja mitä se sulkee pois?
Juuri noin, hyvä analyysi. Paitsi mitä otin pois.
Pyyhit pois tämän tekstin:
"[Uskonnot] ovat olemassa vain niihin uskovien mielissä, eivät neuraalisten prosessien muodostaman todellisuuden ulkopuolisessa materiaalisessa todellisuudessa."
Mihin perustuu varmuutesi, ettei näin voisi ainakin periaatteessa olla?
Kyllähän sinä tiedät, että minun mielestä Jumalan olemassaolo jne. uskonasiat, pitävät paikkansa, ovat realistisia, siinä mielessä materialistisia, objektiivisia tosiasioita. Varmuus saavutetaan yksilöllisesti, hengellistä tietä. Ongelmaksi jää, miksi sitten toiset päätyvät toisenlaisiin uskomuksiin.
Joo, kyllä minä tuon tiedän, mutta kysyinkin onko jostakin syystä periaatteessa mahdotonta, että uskonnot ovat olemassa samalla tavalla ihmisten mielikuvituksessa kuin Hararin kuvauksen mukaiset kuvitellut yhteisöt.
Ei me tieteellisesti eikä muodollisen logiikan mukaan tiedetä kummin päin se on. Filosofiassa voi jättää asian avoimeksi tai rakentaa jommalle kummalle pohjalle. Minusta ei pelkästään mielikuvituksessa. Se ajatus ei ole suosittu enää filosofiassa, ei myöskään marxilaisessa filosofiassa. Hegelillä se vielä oli.
Marxilainen filosofia ei itse asiassa kiellä sitä periaatteessa, se sopisi siihen, mutta ei vaan soviteta, koska se filosofia on julistautunut samalla ateistiseksi.
Kiinnostava ajatus tuo “vapaus on välttämättömyyden tajuamista” –
Se on Marxin väläys asiasta.
Voitko avata, miten Marx tuon ajatuksen selittää ja miten...
Se on vaan se, että tosiasiallinen tilanne asettaa rajat toiminnan vapaudelle. Tietysti asioita pitää myös muuttaa mahdollisuuksien mukaan kansan edun mukaisiksi. Se on toinen yhtä tärkeä asia, mutta mitä ei voi muuttaa tai ei vielä muutu, asettaa rajat. Se on tärkeä huomata.
Ongelma on sama kuin tieteessä, että miten sen tiedämme, mikä se tosiasiallinen tilanne on. Ja uskossa se tieto on tietysti vain uskon varaista. Mutta siinä toimitaan sen uskon mukaan mikä kullakin on.
Kuten jo edellä totesin tuo ajatus “vapaus on välttämättömyyden tajuamista” on kinnostava – voisin hyväksyä sen, jos välttämättömyys ymmärretään kapasiteetin vapauttamisena siihen, mihin voi vaikuttaa. Mutta juuri siksi kysymys kuuluu: mitkä asiat ovat todella välttämättömiä, ja millä perusteella?
Marxilaisessa ajattelussa tämä liittyy käsitykseen tosiasiallisesta tilanteesta, joka asettaa rajat toiminnan vapaudelle. Mutta Marx ei tarkoita, että nuo rajat olisivat pysyviä tai luonnollisia – päinvastoin. Hän korostaa, että ihmiset eivät vain tulkitse maailmaa, vaan muuttavat sitä. Tämä on praxis: tietoisuus ei ole vain sopeutumista, vaan myös aktiivista muokkaamista.
Siksi kysymys ei ole vain siitä, mihin on pakko sopeutua, vaan myös siitä, mitä voidaan muuttaa. Ja juuri tässä kohtaa Hararin ajatus kuvitteellisista yhteisöistä – uskonnoista, kansallisidentiteeteistä, rahajärjestelmistä – tulee relevantiksi. Ne ovat olemassa ihmisten mielikuvituksessa, mutta ohjaavat konkreettista toimintaa. Ne ovat yhtä tosia niihin uskoville kuin materiaalinen todellisuus, mutta niiden totuutta ei voi todentaa empiirisesti.
Minulle uskonnot eivät ole välttämättömyyksiä....
Sen sijaan empiirinen todistusaineisto antaa meille havaintoja, joista mielemme muodostaa representaatioita – ei absoluuttisia totuuksia, mutta ainakin yhteisesti testattavia.
Tämä tuo esiin ongelman: miten tiedämme, mikä se tosiasiallinen tilanne on? Tieteessä tämä on jatkuvan neuvottelun kohde. Uskossa taas tieto on uskonvaraista – ja toiminta sen mukaan, mikä usko kullakin on. Mutta jos hyväksymme “tosiasiallisen tilanteen” annettuna, vapaus kutistuu sopeutumiseksi. Jos taas näemme sen neuvoteltavana, vapaus voi tarkoittaa kykyä muuttaa lähtökohtia – yhdessä.
Demokratian kannalta tämä on ratkaisevaa. Moraalinen mielikuvitus – kyky kuvitella toisenlaisia yhteiskuntia ja toisenlaisia välttämättömyyksiä – on osa vapautta. Se ei tarkoita totuuden hylkäämistä, vaan sen jatkuvaa tarkastelua: miksi pidämme jotakin totena, ja mitä se sulkee pois?
Juuri noin, hyvä analyysi. Paitsi mitä otin pois.
Pyyhit pois tämän tekstin:
"[Uskonnot] ovat olemassa vain niihin uskovien mielissä, eivät neuraalisten prosessien muodostaman todellisuuden ulkopuolisessa materiaalisessa todellisuudessa."
Mihin perustuu varmuutesi, ettei näin voisi ainakin periaatteessa olla?
Kyllähän sinä tiedät, että minun mielestä Jumalan olemassaolo jne. uskonasiat, pitävät paikkansa, ovat realistisia, siinä mielessä materialistisia, objektiivisia tosiasioita. Varmuus saavutetaan yksilöllisesti, hengellistä tietä. Ongelmaksi jää, miksi sitten toiset päätyvät toisenlaisiin uskomuksiin.
Joo, kyllä minä tuon tiedän, mutta kysyinkin onko jostakin syystä periaatteessa mahdotonta, että uskonnot ovat olemassa samalla tavalla ihmisten mielikuvituksessa kuin Hararin kuvauksen mukaiset kuvitellut yhteisöt.
Ei me tieteellisesti eikä muodollisen logiikan mukaan tiedetä kummin päin se on. Filosofiassa voi jättää asian avoimeksi tai rakentaa jommalle kummalle pohjalle. Minusta ei pelkästään mielikuvituksessa. Se ajatus ei ole suosittu enää filosofiassa, ei myöskään marxilaisessa filosofiassa. Hegelillä se vielä oli.
Marxilainen filosofia ei itse asiassa kiellä sitä periaatteessa, se sopisi siihen, mutta ei vaan soviteta, koska se filosofia on julistautunut samalla ateistiseksi.
Hegel oli idealisti. Minä puhun materislismista – mentaalisen olemassaolo materialistisesti voidaan selittää aivojen materiaslisten prosessien käynnissä olemisena.
Tämä mentaalinen todellisuus – kuten Hararin kuvitteelliset yhteisöt – on olemassa hajautuneena subjektiivisten mielten käsityksiksi ja yksilön mielen olemassaolo päättyy aivokuolemassa – mitään henkimaailman sielua ei tarvitse olettaa olevaksi.
En kysynyt, onko tämä totta vaan, onko periaatteessa mahdollista, että uskonnot ovat olemassa Hararin kuvitteellisten yhteisöjen tavoin vain ihmisten mielikuvituksessa. Myönnät, että Marxsilaisen filosofian mukaan se on mahdollista ja johtaa ateismin.
Toisinsanoen myönnät, että on periaatteessa mahdollista, että uskonnot ovat olemassa vain mielikuvituksessa, mutta torjut sen oman uskosi perusteella.
Kysymys Jumalan olemassaolosta on uskon asia, johon tiede ei ota kantaa.
