Ajasta, Avaruudesta ja Valon Nopeudesta

Vän
Reactions:
Viestit: 4465
Liittynyt: 31 Touko 2024, 08:08

Re: Ajasta, Avaruudesta ja Valon Nopeudesta

Viesti Kirjoittaja Vän »

Goswell kirjoitti: 23 Syys 2024, 17:13
MooM kirjoitti: 23 Syys 2024, 16:55
Goswell kirjoitti: 23 Syys 2024, 16:39
Vän kirjoitti: 23 Syys 2024, 16:14
Goswell kirjoitti: 23 Syys 2024, 15:07
Vän kirjoitti: 23 Syys 2024, 14:50
Goswell kirjoitti: 23 Syys 2024, 14:16
Vän kirjoitti: 23 Syys 2024, 13:48
Goswell kirjoitti: 23 Syys 2024, 10:26
Vän kirjoitti: 23 Syys 2024, 07:44
Mielenkiintoista. Jälleen kerran ajatuksesi kulkevat ratoja, joita en pysty ymmärtämään. Olisi kiva tietää, millä logiikalla mielestäsi se tunnettu tosiasia, että valo liikkuu väliaineessa tietyllä nopeudella, oikeuttaisi sellaisen johtopäätöksen, että aallonpituus tiivistyy menosuuntaan ja venyy tulosuuntaan. Sen ymmärrän, että havaitsijalle aallonpituus näkyy lyhyempänä, jos lähde tulee kohti, ja pidempänä, jos lähde etääntyy. Mutta tuo venyminen ja tiivistyminen ei aukea. Fysiikkakaan ei sellaista tunne.

Tarkoitan valonnopeudella juurikin sitä valon kulkemaa matkaa tyhjiössä suhteessa aikayksikköön. Sitähän tulo aallonpituus kertaa taajuus kuvaa. Aallonpituus on valon kulkema matka ja taajuus on se suhteessa aikayksikköön hertseinä. Niiden tulo on siis valon kulkema matka suhteessa aikayksikköön.
Lienen omituinen otus.
No, siksi tuo ilmiö tapahtuu koska valolla on vain yksi nopeus jolla se voi ilmassa kulkea, jos valon lähde liikkuu ilmamassassa, ei se lähteen nopeus voi vaikuttaa valon ilmamassassa olevaan vakionopeuteen koska silloin tuota rajoitusta ei olisi. Koska valonnopeus ilmassassa säilyy vaikka lähde liikkuu siinä, aallonpituus venyy valonlähteen tulosuuntaan ja samasta syystä se puristuu menosuuntaan. Jännä juttu tapahtuu kun valo läpäisee ilmamassan, sen nopeus kasvaa tyhjönopeuteen, siis jos se tulee tyhjiöön, ilmassa nopeusero on niin pieni tyhjöön verratuna että aika pikku juttu, mutta lasista tyhjiöön nopeus kasvaa kolmanneksen ja samalla aallonpituus venyy koska valonnopeus kasvaa lasista tyhjiöön siirryttäessä.

Ja tuossa se ongelma onkin kun pelataan aallonpituuksilla ja taajuuksilla, kosmoksessa lähteet säteilee hyvin laajalla kirjolla, mittalaite mittaa vain sille sopivaa aallonpituutta tuosta sekamelskasta, sen aallonpituuden löytää aina liikkui lähde miten hyvänsä avaruudessa (lähes miten nopeasti hyvänsä), mutta samalla mitataan aina eri aallonpituutta näkyvänä valona kuin se näkyvän valon alue on lähteellä itsellään.
Eli jos käytät aallonpituutta ja taajuutta valonnopeuden määrittämiseen, ei tule onnistumaan, saat tulokseksi että valo liikkuu aina nopeudella 300 000 km/s liikkui lähde miten hyvänsä mikä nyt selvästikään ei voi pitää paikkaansa tyhjiössä, koska valonnopeus on vakio n 300 000 km/s, lähteensuhteen nyt varmasti, eikä havaitsija vaikuta siihen. Eli loittonevasta lähteestä lähteen oma näkyvänvalon alue on ultravioletin suunassa havaitsijalle jolloin spektriviivat siirtyy havaitsijalle kohti punaista ja lähestyvästä lähteestä lähteen oma näkyvänvalonalue on infrapunan suunassa havaitsijalle ja spertriviivat siirtyy kohti sinistä havaitsijalle.

Jos valo kerran etenee tuolla tunnetulla nopeudella, niin sillä se etenee kunnes ei enään etene kun kohtaa jotakin, havaitsija kun ei kerran vaikuta siihen niin silloin se ei vaikuta.
Saatat hyvin ollakin.
Jotenkin vaikuttaa, että pidät aallonpituutta jonkinlaisena olevaisena oliona, mitä se ei oikeasti ole. Valo lähtee sillä aallonpituudella, millä se lähtee lampusta venymättä tai puristumatta. Luonnollisesti väliaineessa aallonpituus on lyhyempi kuin se olisi tyhjiössä, mutta kyllä se aallonpituus on jo lähtiessään sellainen kuin se on. Havaitsijan liiketila lähteen suhteen sitten määrää, millainen aallonpituus havaitsijalle näkyy. Havaitsijalle näkyy sama aallonpituus kuin mikä lampusta lähti, jos ne liikkuvat samalla nopeudella. Jos niiden välimatka kasvaa, aallonpituus on pidempi, ja jos lyhenee, aallonpituus on lyhyempi.

Tuota spektrin siirtymistä olet selittänyt monta kertaa, mutta en ymmärrä, miten se muka liittyy valonnopeuden mittaamiseen. Jos halutaan mitata lähteen suhteen näkyvän valon aluetta, otetaan sellainen mittari, jolla se näkyy, vaikka se olisi punasiirtynyt mikroaalloille. Tai sinisiirtynyt röntgensäteilyyn. Ei se ole ongelma, mittareita löytyy joka lähtöön ja koko sähkömagneettinen spektri voidaan niillä mitata. Kun mitataan mitä tahansa aallonpituutta ja sitä vastaavaa taajuutta, saadaan aina tulokseksi valonnopeus c. Ja tämäkö, että kaikista mittauksista saadaan sama tulos, jotenkin sinun mielestäsi todistaa, että se on väärin? Mitataan asia miljoona kertaa ja saadaan joka kerta sama tulos, niin se osoittaa, että mittaus on väärin? En ymärrä tuolaista logiikkaa. Minusta, jos asia mitataan monta kertaa ja saadaan aina sama tulos, silloin se tulos on oikein. Valonnopeus on vakio c.

Havaitsija ei vaikuta valonnopeuteen. Vaikka havaitsija liikkuisi, se on silti aina c jokaisen havaitsijan suhteen. Kun se on aina vakio c, havaitsija ei vaikuta siihen mitenkään. Otit millaisen havaitsijan tahansa, valonnopeus on aina vakio c. Miten mielestäsi havaitsija siihen vaikuttaisi, kun se ei lainkaan muutu?
Olen olen.
Aallonpituus ei muutu minnekkään, vasta kun säteilyn nopeus muuttuu väliaineissa, aallonpituus muuttuu nopeuden muutosta vastaavasti, aina.
Jos säteily ei pääse etenemään sillä nopeudella joka sillä tyhjiössä olisi, eli jos väliaine rajoittaa säteilyn nopeutta, aallonpituus muuttuu.
Kuvitelleen lamppu joka lähettää koherenttia valoa lasikuution sisältä tyhjiöön, me tiedetään aallonpituus jota lampusta saadaan, yksi aallonpituus.
Lasissa valo ei pääse valon vakionopeuteen, aallonpituus lyhenee koska säteilyn nopeus on pienempi, kun valo saavuttaa lasin ja tyhjiön reunan, sen nopeus kasvaa normaaliin, eli n 300 000 km/s, samalla aallonpituus venyy samaksi mikä se olisi ilman lasiväliainetta.
Havaitsijan kohdalla menee juuri noin kuin sanoit, koherentilla valolla, jos sinä mittaat sitä näkyvää valoa ja lähde lähettää muitakin aallonpituuksia, nuo muutokset venymiset ja lyhenemiset johtuu juuri nopeuden muutoksista, tyhjiössä tietenkin tämä, väliaineessa ne tapahtuu välittömästi fotoni syntymässä.

Spetrin siirtymä kertoo suoraan että valonnopeus muuttuu tyhjiössä havaitsijalle. Voidaan toki mitata laajakirjoisella mittarilla, muutokset koskee koko spektriä tietenkin. Sama tulos saadaan nyt ainakin kahdella tavalla, toinen johtaa outouksiin, toinen ei, pidän siitä mikä ei johda outouksiin.
Joko valonnopeus pysyy vakiona kaikille ja venymät tai puristumiset johtuu siitä, tai mittava paikka spektrissä muuttuu eri liiketiloissa olevolle ja valonnopeus pysyy vakiona lähteen suhteen.

Juuri niin havaitsija ei vaikuta valonnopeuteen, mieti sitä. Jos lähde loittonee, lähde säteilee valonnopeudella itsensä suhteen joka suuntaan, havaitsija loittonee lähteestä, hän mittaa saman nopeuden, vaan kun havaitsija ei vaikuta valonnopeuteen. Jos havaitsija mittaa sen c:n, lähteensuhteen tuo c ei enään päde, eihän näin voi ajatella, havaitsija selvästi vaikutti valonnopeuteen, se kasvoi. Aallonpituus ja taajuus ei kerro sitä asiaa mitä halutaan mitata, se kertoo että lähteen kokonaisspektristä löytyy sama aallonpituus jostakin toisesta kohdasta ja taajuus vastaa aallonpituutta loistavasti.

Ajattele koherenttia valoa, kun lähde loittonee tasaisella nopeudella, aallonpituus kasvaa havaitsijan mielestä, nyt ei ole korvaavaa aallonpituutta, tuota aallonpituutta mittaava laite ei havaitse koko säteilyä, harvemman aallonpituuden suunnasta löytyy kuitenkin lähete, se on harvempaa siksi että aallonharjoja tulee hitaammin, taajuus laskee, itse lähete ei muuksi muutu, mutta havaitsijan kokemus siitä muuttuu.
Selitys liittyy aikaan jota ei ole, havaitsijan mielestä liikkuvan kello hidastuu, se näyttää hidastuvan, se johtuu siitä että informaatio jonka nuo aallonhuiput tuo havaitsijalle liikkuvat hitaammin. Ts molempien kellot käy samoin koska kiihtyvyyttä ei ole, mutta informaatio hidastuu kellon käynnistä molemmille symmetrisesti.
En ymmärrä. Ensin sanoit, että aallonpituus puristuu ja venyy, ja nyt, että se ei muutu, ellei säteily joudu väliaineeseen. No nyt tämä kuulostaa paremmalta, joten unohdetaan tuo aiempi puristuminen ja venyminen. Se käy minulle.

Spektrin siirtymä ei kerro valonnopeuden muutoksista havaitsijalle. Minusta tuo selitys, joka johtaa outouksiin, on parempi, koska se vastaa havaintoja ja mittauksia, muun muassa taajuus kertaa aallonpituus havaintoja. Minusta olis paljon oudompaa, jos taajuus kertaa aallonpituus ei kertoisi valonnopeutta oikein.

Havaitsija ei vaikuta valonnopeuteen, vaan havaitsee sen aina vakioina c. Valonnopeus lähteen suhteen pysyy myös vakiona c havaitsijasta riippumatta. Ei mitään ongelmaa. Valonnopeus on aina vakio c kaikille. Havaitsija ei muuta sitä mitenkään eli ei vaikuta siihen lainkaan.

Selität siis asian ajalla, jota ei ole? Vähän niin kuin Olli selittää asiat Jumalalla, jota ei ole? Tuo on jo niin epätieteellinen lähtökohta, etten halua edes alkaa purkamaan sitä sen pidemmälle.
Väliaineessa se puristuu ja venyy jos valon lähde liikkuu väliaineen suhteen, tyhjiössä ei ja silloin kun ollaan ilmassa, joka on myös väliaine, se puristuu tasaisesti joka suuntaan koska valonnopeus on hiukan hitaampi ilmassa kuin tyhjiössä.

Spekriviivojen siirtymä juuri todistaa että valonnopeus muuttuu. Aallonpituus ja taajuus kertoo totuuden jos lähde on paikoillaan, mutta funtsaas nyt, mittaat tietyn aallonpituuden lähteestä joka on paikoillaan sinun suhteen, tietyssä ajassa saat tietyn määrän aallonhuippuja, saat taajuuden. Jos lähete liikkuu hitaammin koska lähde loittonee, aallonpituus on kireämpi mutta koska lähete hitaampi, saat saman määrän aallonhuippuja samassa ajassa ja saman taajuuden.

Aika muutos jossakin, cesiumatomin värähtelyä tässä käytetään kellossa joita verrataan koska se on niin teknistä.
Juu, ei puristu eikä veny väliaineessa lähteen liikkuessa.

Spektriviivojen siirtymä ei todista, että valonnopeus muuttuu. Jos se muuttuisi, pitäisi käydä noin niin kuin sanot. Kun mitataan paikallaan olevaa, saadaan tietty aallonpituus ja taajuus ja kun mitataan loittonevasta lähteestä, aallonpituus olisi pitempi, mutta taajuus voisi pysyä samana. Mutta näin ei havaintojen mukaan käy, vaan taajuus muuttuu samassa suhteessa kuin aallonpituuskin. Aina. Ja niiden tulo on valonnopeus c. Aina.

Kyllä. Aika ja muutos ovat yhteydessä keskenään. Muutos on ajan luoma illuusio. Nyt-hetkessä ei ole muutosta. Mikään ei muutu nyt. Muutoksen näkee vasta, kun vertaa nyt-hetkeä johonkin aiempaan nyt-hetkeen. Eli muutos on ajan luoma illuusio.
Luulen että olet väärässä. Miten olisi mahdollista että tuota ei tapahtuisi, jos noin olisi, väliaineella ei olisi mitään merkitystä säteilyn etenemiseen, sama kuin sitä ei olisi ollenkaan.

Kun säteily liikkuu aallonpituus ja taajuus kulkee käsi kädessä, jos toinen muuttuu muuttuu toinenkin. Kun tiheämpi aallonpituus liikkuu hitaammin, saat vähemmin aallonhuippuja kuin jos se liikuisi nopeammin, taajuus muutos seuraa tuota nopeusmuutosta luonnollisesti.

Ei kun päinvastoin, ensin on muutos, siitä seuraa aika. Ei ole nyt-hetkeä, on vain olevaisuus, kaikki on olemassa, se ei ole aika, muutos olevaisessa luo ajan illuusion.
Lisää tuohon "kaikki on olemassa" tuo "nyt" sana, metsään menee koska se viittaa aikaan jota ei ole olemassa olevaisena.
Olevaisuus ei ole kuin sarjakuva jossa on staattisia tapahtumakuvia perä perään, eilistä ei ole, sen paremmin kuin huomista. "Huomenna ilmasta olutta" erään baarin ikkunassa,
Olet väärässä. Taajuus, aallonpituus ja nopeus ovat sidoksissa, mutta taajuus säilyy väliaineesta toiseen liikuttaessa. Nopeus ja aallonpituus muuttuvat. SItä kuvataan usein arkielämän käsitteillä, että optisesti tiheämpään väliaineeseen tulevan säteilyn nopeus hidastuu ja aaltorintamat pakkautuvat tiukempaan, eli aallonpituus lyhenee. Ja vastaavasti harvempaan aineeseen siirryttäessä aallonpituus lähtee rajapinnalla venymään, kun nopeus laittaa isompaa silmään.

Tässä lisäksi taittuminen, mutta myös se hidastuminen ja sen vaikutus aallonpituuteen näkyy. Mutta sivusta katsoen sotilaita etenee edelleen samaan tahtiin ukkoa/sekunti, eli taajuus pysyy.

Kuva

ja
https://www.mathsisfun.com/physics/refraction.html
Tuo on totta, kun valo siirtyy väliaineeseen ja hidastuu taajuus säilyy koska aallonpituus pakkautuu. Kontran kanssa tästä tuli selvyys joku aika sitten, pääsi taas kerran unohtumaan.
Sama toimii toisinkin päin, kun väliaineen läpäisyn jälkeen nopeus kasvaa, aallonpituus kasvaa, taajuus säilyy tässäkin.
Tuo ei nyt muuta tuota spektrijuttua minnekkään, siinä ei ole välianetta, vain kokonaissäteilyn (kaikki aallonpituudet), nopeus muuttuu havaitsijan suhteen ja siinä säteilyssä aallonpituus ja taajuus kulkee käsikädessä, molemmat muuttuu koska mitään muutosta ei säteilyssä itsessään ole eikä sen nopeudessa lähteen suhteen, vain kohtaamisnopeus muuttuu havaitsijalle ja se aiheuttaa sen näennäisen aikamuutoksen havaitsijalle josta Albertti rykäisi sen kaksosparadoksin.
Kyllä. Taajuus säilyy, kun valo siirtyy väliaineeseen tai poistuu sieltä. Vain aallonpituus ja nopeus muuttuvat.

Spektrijutussa säteilyn nopeus ei muutu, vaan tyhjiössä se pysyy aina vakiona c. Aallonpituus ja taajuus kulkevat käsi kädessä ja niiden tulo on aina valonnopeus c. Tuo näennäinen aikamuutos on aika jännä siten, että matkalta palaava kaksonen on oikeasti nuorempi kuin maahan jäänyt. Tuo on testattu muun muassa Hafele-Keatingin kokeessa ja näin todellakin tapahtui. Näennäinen aikamuutos tekee siis sen, että avaruusmatkalta palava kaksonen on esimerkiksi 30 vuotias reipas nuorehko mies, kun maahan jäänyt kaksonen on 80 vuotta vanha raihnainen ukko.
Never trust the Government. Fuck the Government.
Avatar
Goswell
Reactions:
Viestit: 9288
Liittynyt: 03 Joulu 2022, 12:22

Re: Ajasta, Avaruudesta ja Valon Nopeudesta

Viesti Kirjoittaja Goswell »

Vän kirjoitti: 23 Syys 2024, 18:54
Goswell kirjoitti: 23 Syys 2024, 17:13
MooM kirjoitti: 23 Syys 2024, 16:55
Goswell kirjoitti: 23 Syys 2024, 16:39
Vän kirjoitti: 23 Syys 2024, 16:14
Goswell kirjoitti: 23 Syys 2024, 15:07
Vän kirjoitti: 23 Syys 2024, 14:50
Goswell kirjoitti: 23 Syys 2024, 14:16
Vän kirjoitti: 23 Syys 2024, 13:48
Goswell kirjoitti: 23 Syys 2024, 10:26

Lienen omituinen otus.
No, siksi tuo ilmiö tapahtuu koska valolla on vain yksi nopeus jolla se voi ilmassa kulkea, jos valon lähde liikkuu ilmamassassa, ei se lähteen nopeus voi vaikuttaa valon ilmamassassa olevaan vakionopeuteen koska silloin tuota rajoitusta ei olisi. Koska valonnopeus ilmassassa säilyy vaikka lähde liikkuu siinä, aallonpituus venyy valonlähteen tulosuuntaan ja samasta syystä se puristuu menosuuntaan. Jännä juttu tapahtuu kun valo läpäisee ilmamassan, sen nopeus kasvaa tyhjönopeuteen, siis jos se tulee tyhjiöön, ilmassa nopeusero on niin pieni tyhjöön verratuna että aika pikku juttu, mutta lasista tyhjiöön nopeus kasvaa kolmanneksen ja samalla aallonpituus venyy koska valonnopeus kasvaa lasista tyhjiöön siirryttäessä.

Ja tuossa se ongelma onkin kun pelataan aallonpituuksilla ja taajuuksilla, kosmoksessa lähteet säteilee hyvin laajalla kirjolla, mittalaite mittaa vain sille sopivaa aallonpituutta tuosta sekamelskasta, sen aallonpituuden löytää aina liikkui lähde miten hyvänsä avaruudessa (lähes miten nopeasti hyvänsä), mutta samalla mitataan aina eri aallonpituutta näkyvänä valona kuin se näkyvän valon alue on lähteellä itsellään.
Eli jos käytät aallonpituutta ja taajuutta valonnopeuden määrittämiseen, ei tule onnistumaan, saat tulokseksi että valo liikkuu aina nopeudella 300 000 km/s liikkui lähde miten hyvänsä mikä nyt selvästikään ei voi pitää paikkaansa tyhjiössä, koska valonnopeus on vakio n 300 000 km/s, lähteensuhteen nyt varmasti, eikä havaitsija vaikuta siihen. Eli loittonevasta lähteestä lähteen oma näkyvänvalon alue on ultravioletin suunassa havaitsijalle jolloin spektriviivat siirtyy havaitsijalle kohti punaista ja lähestyvästä lähteestä lähteen oma näkyvänvalonalue on infrapunan suunassa havaitsijalle ja spertriviivat siirtyy kohti sinistä havaitsijalle.

Jos valo kerran etenee tuolla tunnetulla nopeudella, niin sillä se etenee kunnes ei enään etene kun kohtaa jotakin, havaitsija kun ei kerran vaikuta siihen niin silloin se ei vaikuta.
Saatat hyvin ollakin.
Jotenkin vaikuttaa, että pidät aallonpituutta jonkinlaisena olevaisena oliona, mitä se ei oikeasti ole. Valo lähtee sillä aallonpituudella, millä se lähtee lampusta venymättä tai puristumatta. Luonnollisesti väliaineessa aallonpituus on lyhyempi kuin se olisi tyhjiössä, mutta kyllä se aallonpituus on jo lähtiessään sellainen kuin se on. Havaitsijan liiketila lähteen suhteen sitten määrää, millainen aallonpituus havaitsijalle näkyy. Havaitsijalle näkyy sama aallonpituus kuin mikä lampusta lähti, jos ne liikkuvat samalla nopeudella. Jos niiden välimatka kasvaa, aallonpituus on pidempi, ja jos lyhenee, aallonpituus on lyhyempi.

Tuota spektrin siirtymistä olet selittänyt monta kertaa, mutta en ymmärrä, miten se muka liittyy valonnopeuden mittaamiseen. Jos halutaan mitata lähteen suhteen näkyvän valon aluetta, otetaan sellainen mittari, jolla se näkyy, vaikka se olisi punasiirtynyt mikroaalloille. Tai sinisiirtynyt röntgensäteilyyn. Ei se ole ongelma, mittareita löytyy joka lähtöön ja koko sähkömagneettinen spektri voidaan niillä mitata. Kun mitataan mitä tahansa aallonpituutta ja sitä vastaavaa taajuutta, saadaan aina tulokseksi valonnopeus c. Ja tämäkö, että kaikista mittauksista saadaan sama tulos, jotenkin sinun mielestäsi todistaa, että se on väärin? Mitataan asia miljoona kertaa ja saadaan joka kerta sama tulos, niin se osoittaa, että mittaus on väärin? En ymärrä tuolaista logiikkaa. Minusta, jos asia mitataan monta kertaa ja saadaan aina sama tulos, silloin se tulos on oikein. Valonnopeus on vakio c.

Havaitsija ei vaikuta valonnopeuteen. Vaikka havaitsija liikkuisi, se on silti aina c jokaisen havaitsijan suhteen. Kun se on aina vakio c, havaitsija ei vaikuta siihen mitenkään. Otit millaisen havaitsijan tahansa, valonnopeus on aina vakio c. Miten mielestäsi havaitsija siihen vaikuttaisi, kun se ei lainkaan muutu?
Olen olen.
Aallonpituus ei muutu minnekkään, vasta kun säteilyn nopeus muuttuu väliaineissa, aallonpituus muuttuu nopeuden muutosta vastaavasti, aina.
Jos säteily ei pääse etenemään sillä nopeudella joka sillä tyhjiössä olisi, eli jos väliaine rajoittaa säteilyn nopeutta, aallonpituus muuttuu.
Kuvitelleen lamppu joka lähettää koherenttia valoa lasikuution sisältä tyhjiöön, me tiedetään aallonpituus jota lampusta saadaan, yksi aallonpituus.
Lasissa valo ei pääse valon vakionopeuteen, aallonpituus lyhenee koska säteilyn nopeus on pienempi, kun valo saavuttaa lasin ja tyhjiön reunan, sen nopeus kasvaa normaaliin, eli n 300 000 km/s, samalla aallonpituus venyy samaksi mikä se olisi ilman lasiväliainetta.
Havaitsijan kohdalla menee juuri noin kuin sanoit, koherentilla valolla, jos sinä mittaat sitä näkyvää valoa ja lähde lähettää muitakin aallonpituuksia, nuo muutokset venymiset ja lyhenemiset johtuu juuri nopeuden muutoksista, tyhjiössä tietenkin tämä, väliaineessa ne tapahtuu välittömästi fotoni syntymässä.

Spetrin siirtymä kertoo suoraan että valonnopeus muuttuu tyhjiössä havaitsijalle. Voidaan toki mitata laajakirjoisella mittarilla, muutokset koskee koko spektriä tietenkin. Sama tulos saadaan nyt ainakin kahdella tavalla, toinen johtaa outouksiin, toinen ei, pidän siitä mikä ei johda outouksiin.
Joko valonnopeus pysyy vakiona kaikille ja venymät tai puristumiset johtuu siitä, tai mittava paikka spektrissä muuttuu eri liiketiloissa olevolle ja valonnopeus pysyy vakiona lähteen suhteen.

Juuri niin havaitsija ei vaikuta valonnopeuteen, mieti sitä. Jos lähde loittonee, lähde säteilee valonnopeudella itsensä suhteen joka suuntaan, havaitsija loittonee lähteestä, hän mittaa saman nopeuden, vaan kun havaitsija ei vaikuta valonnopeuteen. Jos havaitsija mittaa sen c:n, lähteensuhteen tuo c ei enään päde, eihän näin voi ajatella, havaitsija selvästi vaikutti valonnopeuteen, se kasvoi. Aallonpituus ja taajuus ei kerro sitä asiaa mitä halutaan mitata, se kertoo että lähteen kokonaisspektristä löytyy sama aallonpituus jostakin toisesta kohdasta ja taajuus vastaa aallonpituutta loistavasti.

Ajattele koherenttia valoa, kun lähde loittonee tasaisella nopeudella, aallonpituus kasvaa havaitsijan mielestä, nyt ei ole korvaavaa aallonpituutta, tuota aallonpituutta mittaava laite ei havaitse koko säteilyä, harvemman aallonpituuden suunnasta löytyy kuitenkin lähete, se on harvempaa siksi että aallonharjoja tulee hitaammin, taajuus laskee, itse lähete ei muuksi muutu, mutta havaitsijan kokemus siitä muuttuu.
Selitys liittyy aikaan jota ei ole, havaitsijan mielestä liikkuvan kello hidastuu, se näyttää hidastuvan, se johtuu siitä että informaatio jonka nuo aallonhuiput tuo havaitsijalle liikkuvat hitaammin. Ts molempien kellot käy samoin koska kiihtyvyyttä ei ole, mutta informaatio hidastuu kellon käynnistä molemmille symmetrisesti.
En ymmärrä. Ensin sanoit, että aallonpituus puristuu ja venyy, ja nyt, että se ei muutu, ellei säteily joudu väliaineeseen. No nyt tämä kuulostaa paremmalta, joten unohdetaan tuo aiempi puristuminen ja venyminen. Se käy minulle.

Spektrin siirtymä ei kerro valonnopeuden muutoksista havaitsijalle. Minusta tuo selitys, joka johtaa outouksiin, on parempi, koska se vastaa havaintoja ja mittauksia, muun muassa taajuus kertaa aallonpituus havaintoja. Minusta olis paljon oudompaa, jos taajuus kertaa aallonpituus ei kertoisi valonnopeutta oikein.

Havaitsija ei vaikuta valonnopeuteen, vaan havaitsee sen aina vakioina c. Valonnopeus lähteen suhteen pysyy myös vakiona c havaitsijasta riippumatta. Ei mitään ongelmaa. Valonnopeus on aina vakio c kaikille. Havaitsija ei muuta sitä mitenkään eli ei vaikuta siihen lainkaan.

Selität siis asian ajalla, jota ei ole? Vähän niin kuin Olli selittää asiat Jumalalla, jota ei ole? Tuo on jo niin epätieteellinen lähtökohta, etten halua edes alkaa purkamaan sitä sen pidemmälle.
Väliaineessa se puristuu ja venyy jos valon lähde liikkuu väliaineen suhteen, tyhjiössä ei ja silloin kun ollaan ilmassa, joka on myös väliaine, se puristuu tasaisesti joka suuntaan koska valonnopeus on hiukan hitaampi ilmassa kuin tyhjiössä.

Spekriviivojen siirtymä juuri todistaa että valonnopeus muuttuu. Aallonpituus ja taajuus kertoo totuuden jos lähde on paikoillaan, mutta funtsaas nyt, mittaat tietyn aallonpituuden lähteestä joka on paikoillaan sinun suhteen, tietyssä ajassa saat tietyn määrän aallonhuippuja, saat taajuuden. Jos lähete liikkuu hitaammin koska lähde loittonee, aallonpituus on kireämpi mutta koska lähete hitaampi, saat saman määrän aallonhuippuja samassa ajassa ja saman taajuuden.

Aika muutos jossakin, cesiumatomin värähtelyä tässä käytetään kellossa joita verrataan koska se on niin teknistä.
Juu, ei puristu eikä veny väliaineessa lähteen liikkuessa.

Spektriviivojen siirtymä ei todista, että valonnopeus muuttuu. Jos se muuttuisi, pitäisi käydä noin niin kuin sanot. Kun mitataan paikallaan olevaa, saadaan tietty aallonpituus ja taajuus ja kun mitataan loittonevasta lähteestä, aallonpituus olisi pitempi, mutta taajuus voisi pysyä samana. Mutta näin ei havaintojen mukaan käy, vaan taajuus muuttuu samassa suhteessa kuin aallonpituuskin. Aina. Ja niiden tulo on valonnopeus c. Aina.

Kyllä. Aika ja muutos ovat yhteydessä keskenään. Muutos on ajan luoma illuusio. Nyt-hetkessä ei ole muutosta. Mikään ei muutu nyt. Muutoksen näkee vasta, kun vertaa nyt-hetkeä johonkin aiempaan nyt-hetkeen. Eli muutos on ajan luoma illuusio.
Luulen että olet väärässä. Miten olisi mahdollista että tuota ei tapahtuisi, jos noin olisi, väliaineella ei olisi mitään merkitystä säteilyn etenemiseen, sama kuin sitä ei olisi ollenkaan.

Kun säteily liikkuu aallonpituus ja taajuus kulkee käsi kädessä, jos toinen muuttuu muuttuu toinenkin. Kun tiheämpi aallonpituus liikkuu hitaammin, saat vähemmin aallonhuippuja kuin jos se liikuisi nopeammin, taajuus muutos seuraa tuota nopeusmuutosta luonnollisesti.

Ei kun päinvastoin, ensin on muutos, siitä seuraa aika. Ei ole nyt-hetkeä, on vain olevaisuus, kaikki on olemassa, se ei ole aika, muutos olevaisessa luo ajan illuusion.
Lisää tuohon "kaikki on olemassa" tuo "nyt" sana, metsään menee koska se viittaa aikaan jota ei ole olemassa olevaisena.
Olevaisuus ei ole kuin sarjakuva jossa on staattisia tapahtumakuvia perä perään, eilistä ei ole, sen paremmin kuin huomista. "Huomenna ilmasta olutta" erään baarin ikkunassa,
Olet väärässä. Taajuus, aallonpituus ja nopeus ovat sidoksissa, mutta taajuus säilyy väliaineesta toiseen liikuttaessa. Nopeus ja aallonpituus muuttuvat. SItä kuvataan usein arkielämän käsitteillä, että optisesti tiheämpään väliaineeseen tulevan säteilyn nopeus hidastuu ja aaltorintamat pakkautuvat tiukempaan, eli aallonpituus lyhenee. Ja vastaavasti harvempaan aineeseen siirryttäessä aallonpituus lähtee rajapinnalla venymään, kun nopeus laittaa isompaa silmään.

Tässä lisäksi taittuminen, mutta myös se hidastuminen ja sen vaikutus aallonpituuteen näkyy. Mutta sivusta katsoen sotilaita etenee edelleen samaan tahtiin ukkoa/sekunti, eli taajuus pysyy.

Kuva

ja
https://www.mathsisfun.com/physics/refraction.html
Tuo on totta, kun valo siirtyy väliaineeseen ja hidastuu taajuus säilyy koska aallonpituus pakkautuu. Kontran kanssa tästä tuli selvyys joku aika sitten, pääsi taas kerran unohtumaan.
Sama toimii toisinkin päin, kun väliaineen läpäisyn jälkeen nopeus kasvaa, aallonpituus kasvaa, taajuus säilyy tässäkin.
Tuo ei nyt muuta tuota spektrijuttua minnekkään, siinä ei ole välianetta, vain kokonaissäteilyn (kaikki aallonpituudet), nopeus muuttuu havaitsijan suhteen ja siinä säteilyssä aallonpituus ja taajuus kulkee käsikädessä, molemmat muuttuu koska mitään muutosta ei säteilyssä itsessään ole eikä sen nopeudessa lähteen suhteen, vain kohtaamisnopeus muuttuu havaitsijalle ja se aiheuttaa sen näennäisen aikamuutoksen havaitsijalle josta Albertti rykäisi sen kaksosparadoksin.
Kyllä. Taajuus säilyy, kun valo siirtyy väliaineeseen tai poistuu sieltä. Vain aallonpituus ja nopeus muuttuvat.

Spektrijutussa säteilyn nopeus ei muutu, vaan tyhjiössä se pysyy aina vakiona c. Aallonpituus ja taajuus kulkevat käsi kädessä ja niiden tulo on aina valonnopeus c. Tuo näennäinen aikamuutos on aika jännä siten, että matkalta palaava kaksonen on oikeasti nuorempi kuin maahan jäänyt. Tuo on testattu muun muassa Hafele-Keatingin kokeessa ja näin todellakin tapahtui. Näennäinen aikamuutos tekee siis sen, että avaruusmatkalta palava kaksonen on esimerkiksi 30 vuotias reipas nuorehko mies, kun maahan jäänyt kaksonen on 80 vuotta vanha raihnainen ukko.
Tuossa HK kokeessa on pari muttaa että vähän hämärä tapaus. Ikääntyminen ja cesiumatomin värähtely on kaksi ihan eri asiaa, kiihtyvyyden merkitys kellonkäynnin muutokseen eikä nopeuden, lentokorkeus vaikuttaa, mitä ne oli.
Kun mietitään mistä Albertti rykäisi sen nopeuden suhteen tapahtuvan ajan hidastumisen niin, paha on uskoa tuota ajatusta oikeaksi, nopeus kun on vain suhteellinen käsite.
Loittoneva kyllä näyttää käyvän maasta katsoen kolmella pytyllä ja lähestyvä viidellä ja sama toisinpäin , mutta informaation vääristymiksi lasken nuo enkä todelliseksi muutoksiksi.
Minun mielestä noin.
Vän
Reactions:
Viestit: 4465
Liittynyt: 31 Touko 2024, 08:08

Re: Ajasta, Avaruudesta ja Valon Nopeudesta

Viesti Kirjoittaja Vän »

Goswell kirjoitti: 23 Syys 2024, 19:28
Vän kirjoitti: 23 Syys 2024, 18:54
Goswell kirjoitti: 23 Syys 2024, 17:13
MooM kirjoitti: 23 Syys 2024, 16:55
Goswell kirjoitti: 23 Syys 2024, 16:39
Vän kirjoitti: 23 Syys 2024, 16:14
Goswell kirjoitti: 23 Syys 2024, 15:07
Vän kirjoitti: 23 Syys 2024, 14:50
Goswell kirjoitti: 23 Syys 2024, 14:16
Vän kirjoitti: 23 Syys 2024, 13:48
Saatat hyvin ollakin.
Jotenkin vaikuttaa, että pidät aallonpituutta jonkinlaisena olevaisena oliona, mitä se ei oikeasti ole. Valo lähtee sillä aallonpituudella, millä se lähtee lampusta venymättä tai puristumatta. Luonnollisesti väliaineessa aallonpituus on lyhyempi kuin se olisi tyhjiössä, mutta kyllä se aallonpituus on jo lähtiessään sellainen kuin se on. Havaitsijan liiketila lähteen suhteen sitten määrää, millainen aallonpituus havaitsijalle näkyy. Havaitsijalle näkyy sama aallonpituus kuin mikä lampusta lähti, jos ne liikkuvat samalla nopeudella. Jos niiden välimatka kasvaa, aallonpituus on pidempi, ja jos lyhenee, aallonpituus on lyhyempi.

Tuota spektrin siirtymistä olet selittänyt monta kertaa, mutta en ymmärrä, miten se muka liittyy valonnopeuden mittaamiseen. Jos halutaan mitata lähteen suhteen näkyvän valon aluetta, otetaan sellainen mittari, jolla se näkyy, vaikka se olisi punasiirtynyt mikroaalloille. Tai sinisiirtynyt röntgensäteilyyn. Ei se ole ongelma, mittareita löytyy joka lähtöön ja koko sähkömagneettinen spektri voidaan niillä mitata. Kun mitataan mitä tahansa aallonpituutta ja sitä vastaavaa taajuutta, saadaan aina tulokseksi valonnopeus c. Ja tämäkö, että kaikista mittauksista saadaan sama tulos, jotenkin sinun mielestäsi todistaa, että se on väärin? Mitataan asia miljoona kertaa ja saadaan joka kerta sama tulos, niin se osoittaa, että mittaus on väärin? En ymärrä tuolaista logiikkaa. Minusta, jos asia mitataan monta kertaa ja saadaan aina sama tulos, silloin se tulos on oikein. Valonnopeus on vakio c.

Havaitsija ei vaikuta valonnopeuteen. Vaikka havaitsija liikkuisi, se on silti aina c jokaisen havaitsijan suhteen. Kun se on aina vakio c, havaitsija ei vaikuta siihen mitenkään. Otit millaisen havaitsijan tahansa, valonnopeus on aina vakio c. Miten mielestäsi havaitsija siihen vaikuttaisi, kun se ei lainkaan muutu?
Olen olen.
Aallonpituus ei muutu minnekkään, vasta kun säteilyn nopeus muuttuu väliaineissa, aallonpituus muuttuu nopeuden muutosta vastaavasti, aina.
Jos säteily ei pääse etenemään sillä nopeudella joka sillä tyhjiössä olisi, eli jos väliaine rajoittaa säteilyn nopeutta, aallonpituus muuttuu.
Kuvitelleen lamppu joka lähettää koherenttia valoa lasikuution sisältä tyhjiöön, me tiedetään aallonpituus jota lampusta saadaan, yksi aallonpituus.
Lasissa valo ei pääse valon vakionopeuteen, aallonpituus lyhenee koska säteilyn nopeus on pienempi, kun valo saavuttaa lasin ja tyhjiön reunan, sen nopeus kasvaa normaaliin, eli n 300 000 km/s, samalla aallonpituus venyy samaksi mikä se olisi ilman lasiväliainetta.
Havaitsijan kohdalla menee juuri noin kuin sanoit, koherentilla valolla, jos sinä mittaat sitä näkyvää valoa ja lähde lähettää muitakin aallonpituuksia, nuo muutokset venymiset ja lyhenemiset johtuu juuri nopeuden muutoksista, tyhjiössä tietenkin tämä, väliaineessa ne tapahtuu välittömästi fotoni syntymässä.

Spetrin siirtymä kertoo suoraan että valonnopeus muuttuu tyhjiössä havaitsijalle. Voidaan toki mitata laajakirjoisella mittarilla, muutokset koskee koko spektriä tietenkin. Sama tulos saadaan nyt ainakin kahdella tavalla, toinen johtaa outouksiin, toinen ei, pidän siitä mikä ei johda outouksiin.
Joko valonnopeus pysyy vakiona kaikille ja venymät tai puristumiset johtuu siitä, tai mittava paikka spektrissä muuttuu eri liiketiloissa olevolle ja valonnopeus pysyy vakiona lähteen suhteen.

Juuri niin havaitsija ei vaikuta valonnopeuteen, mieti sitä. Jos lähde loittonee, lähde säteilee valonnopeudella itsensä suhteen joka suuntaan, havaitsija loittonee lähteestä, hän mittaa saman nopeuden, vaan kun havaitsija ei vaikuta valonnopeuteen. Jos havaitsija mittaa sen c:n, lähteensuhteen tuo c ei enään päde, eihän näin voi ajatella, havaitsija selvästi vaikutti valonnopeuteen, se kasvoi. Aallonpituus ja taajuus ei kerro sitä asiaa mitä halutaan mitata, se kertoo että lähteen kokonaisspektristä löytyy sama aallonpituus jostakin toisesta kohdasta ja taajuus vastaa aallonpituutta loistavasti.

Ajattele koherenttia valoa, kun lähde loittonee tasaisella nopeudella, aallonpituus kasvaa havaitsijan mielestä, nyt ei ole korvaavaa aallonpituutta, tuota aallonpituutta mittaava laite ei havaitse koko säteilyä, harvemman aallonpituuden suunnasta löytyy kuitenkin lähete, se on harvempaa siksi että aallonharjoja tulee hitaammin, taajuus laskee, itse lähete ei muuksi muutu, mutta havaitsijan kokemus siitä muuttuu.
Selitys liittyy aikaan jota ei ole, havaitsijan mielestä liikkuvan kello hidastuu, se näyttää hidastuvan, se johtuu siitä että informaatio jonka nuo aallonhuiput tuo havaitsijalle liikkuvat hitaammin. Ts molempien kellot käy samoin koska kiihtyvyyttä ei ole, mutta informaatio hidastuu kellon käynnistä molemmille symmetrisesti.
En ymmärrä. Ensin sanoit, että aallonpituus puristuu ja venyy, ja nyt, että se ei muutu, ellei säteily joudu väliaineeseen. No nyt tämä kuulostaa paremmalta, joten unohdetaan tuo aiempi puristuminen ja venyminen. Se käy minulle.

Spektrin siirtymä ei kerro valonnopeuden muutoksista havaitsijalle. Minusta tuo selitys, joka johtaa outouksiin, on parempi, koska se vastaa havaintoja ja mittauksia, muun muassa taajuus kertaa aallonpituus havaintoja. Minusta olis paljon oudompaa, jos taajuus kertaa aallonpituus ei kertoisi valonnopeutta oikein.

Havaitsija ei vaikuta valonnopeuteen, vaan havaitsee sen aina vakioina c. Valonnopeus lähteen suhteen pysyy myös vakiona c havaitsijasta riippumatta. Ei mitään ongelmaa. Valonnopeus on aina vakio c kaikille. Havaitsija ei muuta sitä mitenkään eli ei vaikuta siihen lainkaan.

Selität siis asian ajalla, jota ei ole? Vähän niin kuin Olli selittää asiat Jumalalla, jota ei ole? Tuo on jo niin epätieteellinen lähtökohta, etten halua edes alkaa purkamaan sitä sen pidemmälle.
Väliaineessa se puristuu ja venyy jos valon lähde liikkuu väliaineen suhteen, tyhjiössä ei ja silloin kun ollaan ilmassa, joka on myös väliaine, se puristuu tasaisesti joka suuntaan koska valonnopeus on hiukan hitaampi ilmassa kuin tyhjiössä.

Spekriviivojen siirtymä juuri todistaa että valonnopeus muuttuu. Aallonpituus ja taajuus kertoo totuuden jos lähde on paikoillaan, mutta funtsaas nyt, mittaat tietyn aallonpituuden lähteestä joka on paikoillaan sinun suhteen, tietyssä ajassa saat tietyn määrän aallonhuippuja, saat taajuuden. Jos lähete liikkuu hitaammin koska lähde loittonee, aallonpituus on kireämpi mutta koska lähete hitaampi, saat saman määrän aallonhuippuja samassa ajassa ja saman taajuuden.

Aika muutos jossakin, cesiumatomin värähtelyä tässä käytetään kellossa joita verrataan koska se on niin teknistä.
Juu, ei puristu eikä veny väliaineessa lähteen liikkuessa.

Spektriviivojen siirtymä ei todista, että valonnopeus muuttuu. Jos se muuttuisi, pitäisi käydä noin niin kuin sanot. Kun mitataan paikallaan olevaa, saadaan tietty aallonpituus ja taajuus ja kun mitataan loittonevasta lähteestä, aallonpituus olisi pitempi, mutta taajuus voisi pysyä samana. Mutta näin ei havaintojen mukaan käy, vaan taajuus muuttuu samassa suhteessa kuin aallonpituuskin. Aina. Ja niiden tulo on valonnopeus c. Aina.

Kyllä. Aika ja muutos ovat yhteydessä keskenään. Muutos on ajan luoma illuusio. Nyt-hetkessä ei ole muutosta. Mikään ei muutu nyt. Muutoksen näkee vasta, kun vertaa nyt-hetkeä johonkin aiempaan nyt-hetkeen. Eli muutos on ajan luoma illuusio.
Luulen että olet väärässä. Miten olisi mahdollista että tuota ei tapahtuisi, jos noin olisi, väliaineella ei olisi mitään merkitystä säteilyn etenemiseen, sama kuin sitä ei olisi ollenkaan.

Kun säteily liikkuu aallonpituus ja taajuus kulkee käsi kädessä, jos toinen muuttuu muuttuu toinenkin. Kun tiheämpi aallonpituus liikkuu hitaammin, saat vähemmin aallonhuippuja kuin jos se liikuisi nopeammin, taajuus muutos seuraa tuota nopeusmuutosta luonnollisesti.

Ei kun päinvastoin, ensin on muutos, siitä seuraa aika. Ei ole nyt-hetkeä, on vain olevaisuus, kaikki on olemassa, se ei ole aika, muutos olevaisessa luo ajan illuusion.
Lisää tuohon "kaikki on olemassa" tuo "nyt" sana, metsään menee koska se viittaa aikaan jota ei ole olemassa olevaisena.
Olevaisuus ei ole kuin sarjakuva jossa on staattisia tapahtumakuvia perä perään, eilistä ei ole, sen paremmin kuin huomista. "Huomenna ilmasta olutta" erään baarin ikkunassa,
Olet väärässä. Taajuus, aallonpituus ja nopeus ovat sidoksissa, mutta taajuus säilyy väliaineesta toiseen liikuttaessa. Nopeus ja aallonpituus muuttuvat. SItä kuvataan usein arkielämän käsitteillä, että optisesti tiheämpään väliaineeseen tulevan säteilyn nopeus hidastuu ja aaltorintamat pakkautuvat tiukempaan, eli aallonpituus lyhenee. Ja vastaavasti harvempaan aineeseen siirryttäessä aallonpituus lähtee rajapinnalla venymään, kun nopeus laittaa isompaa silmään.

Tässä lisäksi taittuminen, mutta myös se hidastuminen ja sen vaikutus aallonpituuteen näkyy. Mutta sivusta katsoen sotilaita etenee edelleen samaan tahtiin ukkoa/sekunti, eli taajuus pysyy.

Kuva

ja
https://www.mathsisfun.com/physics/refraction.html
Tuo on totta, kun valo siirtyy väliaineeseen ja hidastuu taajuus säilyy koska aallonpituus pakkautuu. Kontran kanssa tästä tuli selvyys joku aika sitten, pääsi taas kerran unohtumaan.
Sama toimii toisinkin päin, kun väliaineen läpäisyn jälkeen nopeus kasvaa, aallonpituus kasvaa, taajuus säilyy tässäkin.
Tuo ei nyt muuta tuota spektrijuttua minnekkään, siinä ei ole välianetta, vain kokonaissäteilyn (kaikki aallonpituudet), nopeus muuttuu havaitsijan suhteen ja siinä säteilyssä aallonpituus ja taajuus kulkee käsikädessä, molemmat muuttuu koska mitään muutosta ei säteilyssä itsessään ole eikä sen nopeudessa lähteen suhteen, vain kohtaamisnopeus muuttuu havaitsijalle ja se aiheuttaa sen näennäisen aikamuutoksen havaitsijalle josta Albertti rykäisi sen kaksosparadoksin.
Kyllä. Taajuus säilyy, kun valo siirtyy väliaineeseen tai poistuu sieltä. Vain aallonpituus ja nopeus muuttuvat.

Spektrijutussa säteilyn nopeus ei muutu, vaan tyhjiössä se pysyy aina vakiona c. Aallonpituus ja taajuus kulkevat käsi kädessä ja niiden tulo on aina valonnopeus c. Tuo näennäinen aikamuutos on aika jännä siten, että matkalta palaava kaksonen on oikeasti nuorempi kuin maahan jäänyt. Tuo on testattu muun muassa Hafele-Keatingin kokeessa ja näin todellakin tapahtui. Näennäinen aikamuutos tekee siis sen, että avaruusmatkalta palava kaksonen on esimerkiksi 30 vuotias reipas nuorehko mies, kun maahan jäänyt kaksonen on 80 vuotta vanha raihnainen ukko.
Tuossa HK kokeessa on pari muttaa että vähän hämärä tapaus. Ikääntyminen ja cesiumatomin värähtely on kaksi ihan eri asiaa, kiihtyvyyden merkitys kellonkäynnin muutokseen eikä nopeuden, lentokorkeus vaikuttaa, mitä ne oli.
Kun mietitään mistä Albertti rykäisi sen nopeuden suhteen tapahtuvan ajan hidastumisen niin, paha on uskoa tuota ajatusta oikeaksi, nopeus kun on vain suhteellinen käsite.
Loittoneva kyllä näyttää käyvän maasta katsoen kolmella pytyllä ja lähestyvä viidellä ja sama toisinpäin , mutta informaation vääristymiksi lasken nuo enkä todelliseksi muutoksiksi.
Ai, no, jos et voi uskoa sitä, niin ei sitten. Olisit heti sanonut. Täällä palstatieteessä on sellainen mainio ominaisuus, että kokeet, havainnot ja fysiikan lait voi jättää huomiotta tai kieltää kokonaan, jos ne eivät miellytä.

Mutta voihan tuon ajatella niinkin, että kun nopeus on suhteellista, niin aikakin on suhteellista ja molemmat voivat muuttua. Cesiumatomien värähtely on eri asia kuin ikääntyminen, mutta kiihtyvyys voi hidastaa myös solujen värähtelyä niin, että matkalla käynyt astronautti on palatessaan 50 vuotta nuorempi kuin maahan jäänyt. Ja voihan se olla informaation vääristymääkin. Matkalla olleen astronautin informaatio vääristyy niin paljon, että hän on palatessaan 50 vuotta maahan jäänyttä kaksostaan nuorempi. Kävisikö tällainen kehitelmä? Sen ehkä saisi kovalla yrityksellä muokattua nykyfysiikan mukaiseksi malliksi.
Never trust the Government. Fuck the Government.
Avatar
Goswell
Reactions:
Viestit: 9288
Liittynyt: 03 Joulu 2022, 12:22

Re: Ajasta, Avaruudesta ja Valon Nopeudesta

Viesti Kirjoittaja Goswell »

Vän kirjoitti: 23 Syys 2024, 21:54
Goswell kirjoitti: 23 Syys 2024, 19:28
Vän kirjoitti: 23 Syys 2024, 18:54
Goswell kirjoitti: 23 Syys 2024, 17:13
MooM kirjoitti: 23 Syys 2024, 16:55
Goswell kirjoitti: 23 Syys 2024, 16:39
Vän kirjoitti: 23 Syys 2024, 16:14
Goswell kirjoitti: 23 Syys 2024, 15:07
Vän kirjoitti: 23 Syys 2024, 14:50
Goswell kirjoitti: 23 Syys 2024, 14:16

Olen olen.
Aallonpituus ei muutu minnekkään, vasta kun säteilyn nopeus muuttuu väliaineissa, aallonpituus muuttuu nopeuden muutosta vastaavasti, aina.
Jos säteily ei pääse etenemään sillä nopeudella joka sillä tyhjiössä olisi, eli jos väliaine rajoittaa säteilyn nopeutta, aallonpituus muuttuu.
Kuvitelleen lamppu joka lähettää koherenttia valoa lasikuution sisältä tyhjiöön, me tiedetään aallonpituus jota lampusta saadaan, yksi aallonpituus.
Lasissa valo ei pääse valon vakionopeuteen, aallonpituus lyhenee koska säteilyn nopeus on pienempi, kun valo saavuttaa lasin ja tyhjiön reunan, sen nopeus kasvaa normaaliin, eli n 300 000 km/s, samalla aallonpituus venyy samaksi mikä se olisi ilman lasiväliainetta.
Havaitsijan kohdalla menee juuri noin kuin sanoit, koherentilla valolla, jos sinä mittaat sitä näkyvää valoa ja lähde lähettää muitakin aallonpituuksia, nuo muutokset venymiset ja lyhenemiset johtuu juuri nopeuden muutoksista, tyhjiössä tietenkin tämä, väliaineessa ne tapahtuu välittömästi fotoni syntymässä.

Spetrin siirtymä kertoo suoraan että valonnopeus muuttuu tyhjiössä havaitsijalle. Voidaan toki mitata laajakirjoisella mittarilla, muutokset koskee koko spektriä tietenkin. Sama tulos saadaan nyt ainakin kahdella tavalla, toinen johtaa outouksiin, toinen ei, pidän siitä mikä ei johda outouksiin.
Joko valonnopeus pysyy vakiona kaikille ja venymät tai puristumiset johtuu siitä, tai mittava paikka spektrissä muuttuu eri liiketiloissa olevolle ja valonnopeus pysyy vakiona lähteen suhteen.

Juuri niin havaitsija ei vaikuta valonnopeuteen, mieti sitä. Jos lähde loittonee, lähde säteilee valonnopeudella itsensä suhteen joka suuntaan, havaitsija loittonee lähteestä, hän mittaa saman nopeuden, vaan kun havaitsija ei vaikuta valonnopeuteen. Jos havaitsija mittaa sen c:n, lähteensuhteen tuo c ei enään päde, eihän näin voi ajatella, havaitsija selvästi vaikutti valonnopeuteen, se kasvoi. Aallonpituus ja taajuus ei kerro sitä asiaa mitä halutaan mitata, se kertoo että lähteen kokonaisspektristä löytyy sama aallonpituus jostakin toisesta kohdasta ja taajuus vastaa aallonpituutta loistavasti.

Ajattele koherenttia valoa, kun lähde loittonee tasaisella nopeudella, aallonpituus kasvaa havaitsijan mielestä, nyt ei ole korvaavaa aallonpituutta, tuota aallonpituutta mittaava laite ei havaitse koko säteilyä, harvemman aallonpituuden suunnasta löytyy kuitenkin lähete, se on harvempaa siksi että aallonharjoja tulee hitaammin, taajuus laskee, itse lähete ei muuksi muutu, mutta havaitsijan kokemus siitä muuttuu.
Selitys liittyy aikaan jota ei ole, havaitsijan mielestä liikkuvan kello hidastuu, se näyttää hidastuvan, se johtuu siitä että informaatio jonka nuo aallonhuiput tuo havaitsijalle liikkuvat hitaammin. Ts molempien kellot käy samoin koska kiihtyvyyttä ei ole, mutta informaatio hidastuu kellon käynnistä molemmille symmetrisesti.
En ymmärrä. Ensin sanoit, että aallonpituus puristuu ja venyy, ja nyt, että se ei muutu, ellei säteily joudu väliaineeseen. No nyt tämä kuulostaa paremmalta, joten unohdetaan tuo aiempi puristuminen ja venyminen. Se käy minulle.

Spektrin siirtymä ei kerro valonnopeuden muutoksista havaitsijalle. Minusta tuo selitys, joka johtaa outouksiin, on parempi, koska se vastaa havaintoja ja mittauksia, muun muassa taajuus kertaa aallonpituus havaintoja. Minusta olis paljon oudompaa, jos taajuus kertaa aallonpituus ei kertoisi valonnopeutta oikein.

Havaitsija ei vaikuta valonnopeuteen, vaan havaitsee sen aina vakioina c. Valonnopeus lähteen suhteen pysyy myös vakiona c havaitsijasta riippumatta. Ei mitään ongelmaa. Valonnopeus on aina vakio c kaikille. Havaitsija ei muuta sitä mitenkään eli ei vaikuta siihen lainkaan.

Selität siis asian ajalla, jota ei ole? Vähän niin kuin Olli selittää asiat Jumalalla, jota ei ole? Tuo on jo niin epätieteellinen lähtökohta, etten halua edes alkaa purkamaan sitä sen pidemmälle.
Väliaineessa se puristuu ja venyy jos valon lähde liikkuu väliaineen suhteen, tyhjiössä ei ja silloin kun ollaan ilmassa, joka on myös väliaine, se puristuu tasaisesti joka suuntaan koska valonnopeus on hiukan hitaampi ilmassa kuin tyhjiössä.

Spekriviivojen siirtymä juuri todistaa että valonnopeus muuttuu. Aallonpituus ja taajuus kertoo totuuden jos lähde on paikoillaan, mutta funtsaas nyt, mittaat tietyn aallonpituuden lähteestä joka on paikoillaan sinun suhteen, tietyssä ajassa saat tietyn määrän aallonhuippuja, saat taajuuden. Jos lähete liikkuu hitaammin koska lähde loittonee, aallonpituus on kireämpi mutta koska lähete hitaampi, saat saman määrän aallonhuippuja samassa ajassa ja saman taajuuden.

Aika muutos jossakin, cesiumatomin värähtelyä tässä käytetään kellossa joita verrataan koska se on niin teknistä.
Juu, ei puristu eikä veny väliaineessa lähteen liikkuessa.

Spektriviivojen siirtymä ei todista, että valonnopeus muuttuu. Jos se muuttuisi, pitäisi käydä noin niin kuin sanot. Kun mitataan paikallaan olevaa, saadaan tietty aallonpituus ja taajuus ja kun mitataan loittonevasta lähteestä, aallonpituus olisi pitempi, mutta taajuus voisi pysyä samana. Mutta näin ei havaintojen mukaan käy, vaan taajuus muuttuu samassa suhteessa kuin aallonpituuskin. Aina. Ja niiden tulo on valonnopeus c. Aina.

Kyllä. Aika ja muutos ovat yhteydessä keskenään. Muutos on ajan luoma illuusio. Nyt-hetkessä ei ole muutosta. Mikään ei muutu nyt. Muutoksen näkee vasta, kun vertaa nyt-hetkeä johonkin aiempaan nyt-hetkeen. Eli muutos on ajan luoma illuusio.
Luulen että olet väärässä. Miten olisi mahdollista että tuota ei tapahtuisi, jos noin olisi, väliaineella ei olisi mitään merkitystä säteilyn etenemiseen, sama kuin sitä ei olisi ollenkaan.

Kun säteily liikkuu aallonpituus ja taajuus kulkee käsi kädessä, jos toinen muuttuu muuttuu toinenkin. Kun tiheämpi aallonpituus liikkuu hitaammin, saat vähemmin aallonhuippuja kuin jos se liikuisi nopeammin, taajuus muutos seuraa tuota nopeusmuutosta luonnollisesti.

Ei kun päinvastoin, ensin on muutos, siitä seuraa aika. Ei ole nyt-hetkeä, on vain olevaisuus, kaikki on olemassa, se ei ole aika, muutos olevaisessa luo ajan illuusion.
Lisää tuohon "kaikki on olemassa" tuo "nyt" sana, metsään menee koska se viittaa aikaan jota ei ole olemassa olevaisena.
Olevaisuus ei ole kuin sarjakuva jossa on staattisia tapahtumakuvia perä perään, eilistä ei ole, sen paremmin kuin huomista. "Huomenna ilmasta olutta" erään baarin ikkunassa,
Olet väärässä. Taajuus, aallonpituus ja nopeus ovat sidoksissa, mutta taajuus säilyy väliaineesta toiseen liikuttaessa. Nopeus ja aallonpituus muuttuvat. SItä kuvataan usein arkielämän käsitteillä, että optisesti tiheämpään väliaineeseen tulevan säteilyn nopeus hidastuu ja aaltorintamat pakkautuvat tiukempaan, eli aallonpituus lyhenee. Ja vastaavasti harvempaan aineeseen siirryttäessä aallonpituus lähtee rajapinnalla venymään, kun nopeus laittaa isompaa silmään.

Tässä lisäksi taittuminen, mutta myös se hidastuminen ja sen vaikutus aallonpituuteen näkyy. Mutta sivusta katsoen sotilaita etenee edelleen samaan tahtiin ukkoa/sekunti, eli taajuus pysyy.

Kuva

ja
https://www.mathsisfun.com/physics/refraction.html
Tuo on totta, kun valo siirtyy väliaineeseen ja hidastuu taajuus säilyy koska aallonpituus pakkautuu. Kontran kanssa tästä tuli selvyys joku aika sitten, pääsi taas kerran unohtumaan.
Sama toimii toisinkin päin, kun väliaineen läpäisyn jälkeen nopeus kasvaa, aallonpituus kasvaa, taajuus säilyy tässäkin.
Tuo ei nyt muuta tuota spektrijuttua minnekkään, siinä ei ole välianetta, vain kokonaissäteilyn (kaikki aallonpituudet), nopeus muuttuu havaitsijan suhteen ja siinä säteilyssä aallonpituus ja taajuus kulkee käsikädessä, molemmat muuttuu koska mitään muutosta ei säteilyssä itsessään ole eikä sen nopeudessa lähteen suhteen, vain kohtaamisnopeus muuttuu havaitsijalle ja se aiheuttaa sen näennäisen aikamuutoksen havaitsijalle josta Albertti rykäisi sen kaksosparadoksin.
Kyllä. Taajuus säilyy, kun valo siirtyy väliaineeseen tai poistuu sieltä. Vain aallonpituus ja nopeus muuttuvat.

Spektrijutussa säteilyn nopeus ei muutu, vaan tyhjiössä se pysyy aina vakiona c. Aallonpituus ja taajuus kulkevat käsi kädessä ja niiden tulo on aina valonnopeus c. Tuo näennäinen aikamuutos on aika jännä siten, että matkalta palaava kaksonen on oikeasti nuorempi kuin maahan jäänyt. Tuo on testattu muun muassa Hafele-Keatingin kokeessa ja näin todellakin tapahtui. Näennäinen aikamuutos tekee siis sen, että avaruusmatkalta palava kaksonen on esimerkiksi 30 vuotias reipas nuorehko mies, kun maahan jäänyt kaksonen on 80 vuotta vanha raihnainen ukko.
Tuossa HK kokeessa on pari muttaa että vähän hämärä tapaus. Ikääntyminen ja cesiumatomin värähtely on kaksi ihan eri asiaa, kiihtyvyyden merkitys kellonkäynnin muutokseen eikä nopeuden, lentokorkeus vaikuttaa, mitä ne oli.
Kun mietitään mistä Albertti rykäisi sen nopeuden suhteen tapahtuvan ajan hidastumisen niin, paha on uskoa tuota ajatusta oikeaksi, nopeus kun on vain suhteellinen käsite.
Loittoneva kyllä näyttää käyvän maasta katsoen kolmella pytyllä ja lähestyvä viidellä ja sama toisinpäin , mutta informaation vääristymiksi lasken nuo enkä todelliseksi muutoksiksi.
Ai, no, jos et voi uskoa sitä, niin ei sitten. Olisit heti sanonut. Täällä palstatieteessä on sellainen mainio ominaisuus, että kokeet, havainnot ja fysiikan lait voi jättää huomiotta tai kieltää kokonaan, jos ne eivät miellytä.

Mutta voihan tuon ajatella niinkin, että kun nopeus on suhteellista, niin aikakin on suhteellista ja molemmat voivat muuttua. Cesiumatomien värähtely on eri asia kuin ikääntyminen, mutta kiihtyvyys voi hidastaa myös solujen värähtelyä niin, että matkalla käynyt astronautti on palatessaan 50 vuotta nuorempi kuin maahan jäänyt. Ja voihan se olla informaation vääristymääkin. Matkalla olleen astronautin informaatio vääristyy niin paljon, että hän on palatessaan 50 vuotta maahan jäänyttä kaksostaan nuorempi. Kävisikö tällainen kehitelmä? Sen ehkä saisi kovalla yrityksellä muokattua nykyfysiikan mukaiseksi malliksi.
Kyllä minä sen kokeen tulokseen uskon, eri aikaa ne atomikellot näytti, mutta kuten sanoin, aika, se on hiukan monisyinen juttu.
Kontrahan tästä jotakin selitti.

Nuo kulkee käsi kädessä, nopeus ja aikakokemus havaitsijalle, mitä nyt liikesuunnat hiukan häiritsee.
Kaikkea pitää kokeilla, mutta ei ehkä tuota kuvaelmaasi, vaikka eipä siitä haittaakaan ole vaikka kokeileekin.
Minun mielestä noin.
Avatar
Goswell
Reactions:
Viestit: 9288
Liittynyt: 03 Joulu 2022, 12:22

Re: Ajasta, Avaruudesta ja Valon Nopeudesta

Viesti Kirjoittaja Goswell »

Eusa kirjoitti: 23 Syys 2024, 17:20 Entäpä jos väliaineessa nimenomaan valon osallistuminen tiheämmän aine-energian ympäristöön energisoi aaltopaketin ja koska liikemäärä ei voi lisääntyä, kasvavan taajuuden tarve kompensoituu vauhdin putoamisella ja aallonpituus lyhenee? Tämä olisi analogista sen idean kanssa, että valo jatkaa valovauhdilla c mutta mutkitellen säilyttäen liikemäärän mitan ja suunnan...
Joo, kyllähän sen pitää energisoitua kun nopeus laskee ja aallonpituus lyhenee, valiaineen läpäisyn jälkeen käy toisinpäin.
Sama tapahtuu siinä kun valonnopeus laskee havaitsijalle, haluttu aallonpituusalue menettää energiaa havaitsijan suhteen eikä vastaa havaintolaitteen havaintoaluetta, energisempi fotoni korvaa tuon havaitsijalle väljähtyneen fotonin. Tulikos nyt pimeä energiakin ratkaistua, mitä.
Minun mielestä noin.
Vän
Reactions:
Viestit: 4465
Liittynyt: 31 Touko 2024, 08:08

Re: Ajasta, Avaruudesta ja Valon Nopeudesta

Viesti Kirjoittaja Vän »

Goswell kirjoitti: 23 Syys 2024, 22:02
Vän kirjoitti: 23 Syys 2024, 21:54
Goswell kirjoitti: 23 Syys 2024, 19:28
Vän kirjoitti: 23 Syys 2024, 18:54
Goswell kirjoitti: 23 Syys 2024, 17:13
MooM kirjoitti: 23 Syys 2024, 16:55
Goswell kirjoitti: 23 Syys 2024, 16:39
Vän kirjoitti: 23 Syys 2024, 16:14
Goswell kirjoitti: 23 Syys 2024, 15:07
Vän kirjoitti: 23 Syys 2024, 14:50
En ymmärrä. Ensin sanoit, että aallonpituus puristuu ja venyy, ja nyt, että se ei muutu, ellei säteily joudu väliaineeseen. No nyt tämä kuulostaa paremmalta, joten unohdetaan tuo aiempi puristuminen ja venyminen. Se käy minulle.

Spektrin siirtymä ei kerro valonnopeuden muutoksista havaitsijalle. Minusta tuo selitys, joka johtaa outouksiin, on parempi, koska se vastaa havaintoja ja mittauksia, muun muassa taajuus kertaa aallonpituus havaintoja. Minusta olis paljon oudompaa, jos taajuus kertaa aallonpituus ei kertoisi valonnopeutta oikein.

Havaitsija ei vaikuta valonnopeuteen, vaan havaitsee sen aina vakioina c. Valonnopeus lähteen suhteen pysyy myös vakiona c havaitsijasta riippumatta. Ei mitään ongelmaa. Valonnopeus on aina vakio c kaikille. Havaitsija ei muuta sitä mitenkään eli ei vaikuta siihen lainkaan.

Selität siis asian ajalla, jota ei ole? Vähän niin kuin Olli selittää asiat Jumalalla, jota ei ole? Tuo on jo niin epätieteellinen lähtökohta, etten halua edes alkaa purkamaan sitä sen pidemmälle.
Väliaineessa se puristuu ja venyy jos valon lähde liikkuu väliaineen suhteen, tyhjiössä ei ja silloin kun ollaan ilmassa, joka on myös väliaine, se puristuu tasaisesti joka suuntaan koska valonnopeus on hiukan hitaampi ilmassa kuin tyhjiössä.

Spekriviivojen siirtymä juuri todistaa että valonnopeus muuttuu. Aallonpituus ja taajuus kertoo totuuden jos lähde on paikoillaan, mutta funtsaas nyt, mittaat tietyn aallonpituuden lähteestä joka on paikoillaan sinun suhteen, tietyssä ajassa saat tietyn määrän aallonhuippuja, saat taajuuden. Jos lähete liikkuu hitaammin koska lähde loittonee, aallonpituus on kireämpi mutta koska lähete hitaampi, saat saman määrän aallonhuippuja samassa ajassa ja saman taajuuden.

Aika muutos jossakin, cesiumatomin värähtelyä tässä käytetään kellossa joita verrataan koska se on niin teknistä.
Juu, ei puristu eikä veny väliaineessa lähteen liikkuessa.

Spektriviivojen siirtymä ei todista, että valonnopeus muuttuu. Jos se muuttuisi, pitäisi käydä noin niin kuin sanot. Kun mitataan paikallaan olevaa, saadaan tietty aallonpituus ja taajuus ja kun mitataan loittonevasta lähteestä, aallonpituus olisi pitempi, mutta taajuus voisi pysyä samana. Mutta näin ei havaintojen mukaan käy, vaan taajuus muuttuu samassa suhteessa kuin aallonpituuskin. Aina. Ja niiden tulo on valonnopeus c. Aina.

Kyllä. Aika ja muutos ovat yhteydessä keskenään. Muutos on ajan luoma illuusio. Nyt-hetkessä ei ole muutosta. Mikään ei muutu nyt. Muutoksen näkee vasta, kun vertaa nyt-hetkeä johonkin aiempaan nyt-hetkeen. Eli muutos on ajan luoma illuusio.
Luulen että olet väärässä. Miten olisi mahdollista että tuota ei tapahtuisi, jos noin olisi, väliaineella ei olisi mitään merkitystä säteilyn etenemiseen, sama kuin sitä ei olisi ollenkaan.

Kun säteily liikkuu aallonpituus ja taajuus kulkee käsi kädessä, jos toinen muuttuu muuttuu toinenkin. Kun tiheämpi aallonpituus liikkuu hitaammin, saat vähemmin aallonhuippuja kuin jos se liikuisi nopeammin, taajuus muutos seuraa tuota nopeusmuutosta luonnollisesti.

Ei kun päinvastoin, ensin on muutos, siitä seuraa aika. Ei ole nyt-hetkeä, on vain olevaisuus, kaikki on olemassa, se ei ole aika, muutos olevaisessa luo ajan illuusion.
Lisää tuohon "kaikki on olemassa" tuo "nyt" sana, metsään menee koska se viittaa aikaan jota ei ole olemassa olevaisena.
Olevaisuus ei ole kuin sarjakuva jossa on staattisia tapahtumakuvia perä perään, eilistä ei ole, sen paremmin kuin huomista. "Huomenna ilmasta olutta" erään baarin ikkunassa,
Olet väärässä. Taajuus, aallonpituus ja nopeus ovat sidoksissa, mutta taajuus säilyy väliaineesta toiseen liikuttaessa. Nopeus ja aallonpituus muuttuvat. SItä kuvataan usein arkielämän käsitteillä, että optisesti tiheämpään väliaineeseen tulevan säteilyn nopeus hidastuu ja aaltorintamat pakkautuvat tiukempaan, eli aallonpituus lyhenee. Ja vastaavasti harvempaan aineeseen siirryttäessä aallonpituus lähtee rajapinnalla venymään, kun nopeus laittaa isompaa silmään.

Tässä lisäksi taittuminen, mutta myös se hidastuminen ja sen vaikutus aallonpituuteen näkyy. Mutta sivusta katsoen sotilaita etenee edelleen samaan tahtiin ukkoa/sekunti, eli taajuus pysyy.

Kuva

ja
https://www.mathsisfun.com/physics/refraction.html
Tuo on totta, kun valo siirtyy väliaineeseen ja hidastuu taajuus säilyy koska aallonpituus pakkautuu. Kontran kanssa tästä tuli selvyys joku aika sitten, pääsi taas kerran unohtumaan.
Sama toimii toisinkin päin, kun väliaineen läpäisyn jälkeen nopeus kasvaa, aallonpituus kasvaa, taajuus säilyy tässäkin.
Tuo ei nyt muuta tuota spektrijuttua minnekkään, siinä ei ole välianetta, vain kokonaissäteilyn (kaikki aallonpituudet), nopeus muuttuu havaitsijan suhteen ja siinä säteilyssä aallonpituus ja taajuus kulkee käsikädessä, molemmat muuttuu koska mitään muutosta ei säteilyssä itsessään ole eikä sen nopeudessa lähteen suhteen, vain kohtaamisnopeus muuttuu havaitsijalle ja se aiheuttaa sen näennäisen aikamuutoksen havaitsijalle josta Albertti rykäisi sen kaksosparadoksin.
Kyllä. Taajuus säilyy, kun valo siirtyy väliaineeseen tai poistuu sieltä. Vain aallonpituus ja nopeus muuttuvat.

Spektrijutussa säteilyn nopeus ei muutu, vaan tyhjiössä se pysyy aina vakiona c. Aallonpituus ja taajuus kulkevat käsi kädessä ja niiden tulo on aina valonnopeus c. Tuo näennäinen aikamuutos on aika jännä siten, että matkalta palaava kaksonen on oikeasti nuorempi kuin maahan jäänyt. Tuo on testattu muun muassa Hafele-Keatingin kokeessa ja näin todellakin tapahtui. Näennäinen aikamuutos tekee siis sen, että avaruusmatkalta palava kaksonen on esimerkiksi 30 vuotias reipas nuorehko mies, kun maahan jäänyt kaksonen on 80 vuotta vanha raihnainen ukko.
Tuossa HK kokeessa on pari muttaa että vähän hämärä tapaus. Ikääntyminen ja cesiumatomin värähtely on kaksi ihan eri asiaa, kiihtyvyyden merkitys kellonkäynnin muutokseen eikä nopeuden, lentokorkeus vaikuttaa, mitä ne oli.
Kun mietitään mistä Albertti rykäisi sen nopeuden suhteen tapahtuvan ajan hidastumisen niin, paha on uskoa tuota ajatusta oikeaksi, nopeus kun on vain suhteellinen käsite.
Loittoneva kyllä näyttää käyvän maasta katsoen kolmella pytyllä ja lähestyvä viidellä ja sama toisinpäin , mutta informaation vääristymiksi lasken nuo enkä todelliseksi muutoksiksi.
Ai, no, jos et voi uskoa sitä, niin ei sitten. Olisit heti sanonut. Täällä palstatieteessä on sellainen mainio ominaisuus, että kokeet, havainnot ja fysiikan lait voi jättää huomiotta tai kieltää kokonaan, jos ne eivät miellytä.

Mutta voihan tuon ajatella niinkin, että kun nopeus on suhteellista, niin aikakin on suhteellista ja molemmat voivat muuttua. Cesiumatomien värähtely on eri asia kuin ikääntyminen, mutta kiihtyvyys voi hidastaa myös solujen värähtelyä niin, että matkalla käynyt astronautti on palatessaan 50 vuotta nuorempi kuin maahan jäänyt. Ja voihan se olla informaation vääristymääkin. Matkalla olleen astronautin informaatio vääristyy niin paljon, että hän on palatessaan 50 vuotta maahan jäänyttä kaksostaan nuorempi. Kävisikö tällainen kehitelmä? Sen ehkä saisi kovalla yrityksellä muokattua nykyfysiikan mukaiseksi malliksi.
Kyllä minä sen kokeen tulokseen uskon, eri aikaa ne atomikellot näytti, mutta kuten sanoin, aika, se on hiukan monisyinen juttu.
Kontrahan tästä jotakin selitti.

Nuo kulkee käsi kädessä, nopeus ja aikakokemus havaitsijalle, mitä nyt liikesuunnat hiukan häiritsee.
Kaikkea pitää kokeilla, mutta ei ehkä tuota kuvaelmaasi, vaikka eipä siitä haittaakaan ole vaikka kokeileekin.
Juu, en kokeile. Ajattelin, että jos sinä innostuisit, mutta ei sitten.

Aika on hyvin yksinkertainen asia. Se on sovittu niin, että kun cesium-atomi värähtelee 9 192 631 770 kertaa, aikaa on kulunut yksi sekunti siinä ympäristössä. Eli kun mukanasi kulkenut cesium-atomi on värähtänyt 17 405 843 780 697 122 000 kertaa, olet 60 vuotta vanha. Se on sovittu näin. 60 vuoden iän määritelmä on, että mukana kulkenut cesium-atomi on värähtänyt 17 405 843 780 697 122 000 kertaa. Joten cesium-atomin värähtelyt ja ikääntyminen ovat ajan määritelmän mukaan vahvasti sidoksissa toisiinsa. Jos kiihtyvyys tai lentokorkeus tai mikä tahansa saa cesium-atomin värähtelemään hitaammin, samalla sinä vanhenet hitaammin. Vanheminen tarkoittaa sitä, että mukana kulkevan cesium-atomit värähtelyjen summa kasvaa.
Never trust the Government. Fuck the Government.
Avatar
Goswell
Reactions:
Viestit: 9288
Liittynyt: 03 Joulu 2022, 12:22

Re: Ajasta, Avaruudesta ja Valon Nopeudesta

Viesti Kirjoittaja Goswell »

Vän kirjoitti: 23 Syys 2024, 22:33
Goswell kirjoitti: 23 Syys 2024, 22:02
Vän kirjoitti: 23 Syys 2024, 21:54
Goswell kirjoitti: 23 Syys 2024, 19:28
Vän kirjoitti: 23 Syys 2024, 18:54
Goswell kirjoitti: 23 Syys 2024, 17:13
MooM kirjoitti: 23 Syys 2024, 16:55
Goswell kirjoitti: 23 Syys 2024, 16:39
Vän kirjoitti: 23 Syys 2024, 16:14
Goswell kirjoitti: 23 Syys 2024, 15:07

Väliaineessa se puristuu ja venyy jos valon lähde liikkuu väliaineen suhteen, tyhjiössä ei ja silloin kun ollaan ilmassa, joka on myös väliaine, se puristuu tasaisesti joka suuntaan koska valonnopeus on hiukan hitaampi ilmassa kuin tyhjiössä.

Spekriviivojen siirtymä juuri todistaa että valonnopeus muuttuu. Aallonpituus ja taajuus kertoo totuuden jos lähde on paikoillaan, mutta funtsaas nyt, mittaat tietyn aallonpituuden lähteestä joka on paikoillaan sinun suhteen, tietyssä ajassa saat tietyn määrän aallonhuippuja, saat taajuuden. Jos lähete liikkuu hitaammin koska lähde loittonee, aallonpituus on kireämpi mutta koska lähete hitaampi, saat saman määrän aallonhuippuja samassa ajassa ja saman taajuuden.

Aika muutos jossakin, cesiumatomin värähtelyä tässä käytetään kellossa joita verrataan koska se on niin teknistä.
Juu, ei puristu eikä veny väliaineessa lähteen liikkuessa.

Spektriviivojen siirtymä ei todista, että valonnopeus muuttuu. Jos se muuttuisi, pitäisi käydä noin niin kuin sanot. Kun mitataan paikallaan olevaa, saadaan tietty aallonpituus ja taajuus ja kun mitataan loittonevasta lähteestä, aallonpituus olisi pitempi, mutta taajuus voisi pysyä samana. Mutta näin ei havaintojen mukaan käy, vaan taajuus muuttuu samassa suhteessa kuin aallonpituuskin. Aina. Ja niiden tulo on valonnopeus c. Aina.

Kyllä. Aika ja muutos ovat yhteydessä keskenään. Muutos on ajan luoma illuusio. Nyt-hetkessä ei ole muutosta. Mikään ei muutu nyt. Muutoksen näkee vasta, kun vertaa nyt-hetkeä johonkin aiempaan nyt-hetkeen. Eli muutos on ajan luoma illuusio.
Luulen että olet väärässä. Miten olisi mahdollista että tuota ei tapahtuisi, jos noin olisi, väliaineella ei olisi mitään merkitystä säteilyn etenemiseen, sama kuin sitä ei olisi ollenkaan.

Kun säteily liikkuu aallonpituus ja taajuus kulkee käsi kädessä, jos toinen muuttuu muuttuu toinenkin. Kun tiheämpi aallonpituus liikkuu hitaammin, saat vähemmin aallonhuippuja kuin jos se liikuisi nopeammin, taajuus muutos seuraa tuota nopeusmuutosta luonnollisesti.

Ei kun päinvastoin, ensin on muutos, siitä seuraa aika. Ei ole nyt-hetkeä, on vain olevaisuus, kaikki on olemassa, se ei ole aika, muutos olevaisessa luo ajan illuusion.
Lisää tuohon "kaikki on olemassa" tuo "nyt" sana, metsään menee koska se viittaa aikaan jota ei ole olemassa olevaisena.
Olevaisuus ei ole kuin sarjakuva jossa on staattisia tapahtumakuvia perä perään, eilistä ei ole, sen paremmin kuin huomista. "Huomenna ilmasta olutta" erään baarin ikkunassa,
Olet väärässä. Taajuus, aallonpituus ja nopeus ovat sidoksissa, mutta taajuus säilyy väliaineesta toiseen liikuttaessa. Nopeus ja aallonpituus muuttuvat. SItä kuvataan usein arkielämän käsitteillä, että optisesti tiheämpään väliaineeseen tulevan säteilyn nopeus hidastuu ja aaltorintamat pakkautuvat tiukempaan, eli aallonpituus lyhenee. Ja vastaavasti harvempaan aineeseen siirryttäessä aallonpituus lähtee rajapinnalla venymään, kun nopeus laittaa isompaa silmään.

Tässä lisäksi taittuminen, mutta myös se hidastuminen ja sen vaikutus aallonpituuteen näkyy. Mutta sivusta katsoen sotilaita etenee edelleen samaan tahtiin ukkoa/sekunti, eli taajuus pysyy.

Kuva

ja
https://www.mathsisfun.com/physics/refraction.html
Tuo on totta, kun valo siirtyy väliaineeseen ja hidastuu taajuus säilyy koska aallonpituus pakkautuu. Kontran kanssa tästä tuli selvyys joku aika sitten, pääsi taas kerran unohtumaan.
Sama toimii toisinkin päin, kun väliaineen läpäisyn jälkeen nopeus kasvaa, aallonpituus kasvaa, taajuus säilyy tässäkin.
Tuo ei nyt muuta tuota spektrijuttua minnekkään, siinä ei ole välianetta, vain kokonaissäteilyn (kaikki aallonpituudet), nopeus muuttuu havaitsijan suhteen ja siinä säteilyssä aallonpituus ja taajuus kulkee käsikädessä, molemmat muuttuu koska mitään muutosta ei säteilyssä itsessään ole eikä sen nopeudessa lähteen suhteen, vain kohtaamisnopeus muuttuu havaitsijalle ja se aiheuttaa sen näennäisen aikamuutoksen havaitsijalle josta Albertti rykäisi sen kaksosparadoksin.
Kyllä. Taajuus säilyy, kun valo siirtyy väliaineeseen tai poistuu sieltä. Vain aallonpituus ja nopeus muuttuvat.

Spektrijutussa säteilyn nopeus ei muutu, vaan tyhjiössä se pysyy aina vakiona c. Aallonpituus ja taajuus kulkevat käsi kädessä ja niiden tulo on aina valonnopeus c. Tuo näennäinen aikamuutos on aika jännä siten, että matkalta palaava kaksonen on oikeasti nuorempi kuin maahan jäänyt. Tuo on testattu muun muassa Hafele-Keatingin kokeessa ja näin todellakin tapahtui. Näennäinen aikamuutos tekee siis sen, että avaruusmatkalta palava kaksonen on esimerkiksi 30 vuotias reipas nuorehko mies, kun maahan jäänyt kaksonen on 80 vuotta vanha raihnainen ukko.
Tuossa HK kokeessa on pari muttaa että vähän hämärä tapaus. Ikääntyminen ja cesiumatomin värähtely on kaksi ihan eri asiaa, kiihtyvyyden merkitys kellonkäynnin muutokseen eikä nopeuden, lentokorkeus vaikuttaa, mitä ne oli.
Kun mietitään mistä Albertti rykäisi sen nopeuden suhteen tapahtuvan ajan hidastumisen niin, paha on uskoa tuota ajatusta oikeaksi, nopeus kun on vain suhteellinen käsite.
Loittoneva kyllä näyttää käyvän maasta katsoen kolmella pytyllä ja lähestyvä viidellä ja sama toisinpäin , mutta informaation vääristymiksi lasken nuo enkä todelliseksi muutoksiksi.
Ai, no, jos et voi uskoa sitä, niin ei sitten. Olisit heti sanonut. Täällä palstatieteessä on sellainen mainio ominaisuus, että kokeet, havainnot ja fysiikan lait voi jättää huomiotta tai kieltää kokonaan, jos ne eivät miellytä.

Mutta voihan tuon ajatella niinkin, että kun nopeus on suhteellista, niin aikakin on suhteellista ja molemmat voivat muuttua. Cesiumatomien värähtely on eri asia kuin ikääntyminen, mutta kiihtyvyys voi hidastaa myös solujen värähtelyä niin, että matkalla käynyt astronautti on palatessaan 50 vuotta nuorempi kuin maahan jäänyt. Ja voihan se olla informaation vääristymääkin. Matkalla olleen astronautin informaatio vääristyy niin paljon, että hän on palatessaan 50 vuotta maahan jäänyttä kaksostaan nuorempi. Kävisikö tällainen kehitelmä? Sen ehkä saisi kovalla yrityksellä muokattua nykyfysiikan mukaiseksi malliksi.
Kyllä minä sen kokeen tulokseen uskon, eri aikaa ne atomikellot näytti, mutta kuten sanoin, aika, se on hiukan monisyinen juttu.
Kontrahan tästä jotakin selitti.

Nuo kulkee käsi kädessä, nopeus ja aikakokemus havaitsijalle, mitä nyt liikesuunnat hiukan häiritsee.
Kaikkea pitää kokeilla, mutta ei ehkä tuota kuvaelmaasi, vaikka eipä siitä haittaakaan ole vaikka kokeileekin.
Juu, en kokeile. Ajattelin, että jos sinä innostuisit, mutta ei sitten.

Aika on hyvin yksinkertainen asia. Se on sovittu niin, että kun cesium-atomi värähtelee 9 192 631 770 kertaa, aikaa on kulunut yksi sekunti siinä ympäristössä. Eli kun mukanasi kulkenut cesium-atomi on värähtänyt 17 405 843 780 697 122 000 kertaa, olet 60 vuotta vanha. Se on sovittu näin. 60 vuoden iän määritelmä on, että mukana kulkenut cesium-atomi on värähtänyt 17 405 843 780 697 122 000 kertaa. Joten cesium-atomin värähtelyt ja ikääntyminen ovat ajan määritelmän mukaan vahvasti sidoksissa toisiinsa. Jos kiihtyvyys tai lentokorkeus tai mikä tahansa saa cesium-atomin värähtelemään hitaammin, samalla sinä vanhenet hitaammin. Vanheminen tarkoittaa sitä, että mukana kulkevan cesium-atomit värähtelyjen summa kasvaa.
Noinhan se on ilmeisesti sovittu, kyllä sillä ajan saa syntymään näppärästi kun on hyvin tasaista tuo cesiumatomin pörinä., ihminen sitä tarkkaa aikaa tarvii toimiinsa, ei kaikkeus.

Olen myös kiertänyt auringon kuusikymmentä kertaa, ja maapallo on pyörähtänyt n 21900 kertaa ja kuu on kiertänyt maata (ymkp) n 755 kertaa.

Vanheneminen on taas hiukan eri asiaa, kemiallista prosessia todennäköisesti, biologiaa, toiset vanhenevat hyvin nopeasti ruumiiltaan ja kuolevat vanhuuden vaivoihin hyvin nuorina vaikka cesiumkello kilkattaa heille ihan samalla tavalla.
Minun mielestä noin.
Avatar
Tauko
Reactions:
Viestit: 4828
Liittynyt: 06 Joulu 2022, 01:20

Re: Ajasta, Avaruudesta ja Valon Nopeudesta

Viesti Kirjoittaja Tauko »

Goswell kirjoitti: 23 Syys 2024, 22:09 Sama tapahtuu siinä kun valonnopeus laskee havaitsijalle,
Valonnopeus on tyhjiössä vakio, ei se muutu.
haluttu aallonpituusalue menettää energiaa havaitsijan suhteen eikä vastaa havaintolaitteen havaintoaluetta, energisempi fotoni korvaa tuon havaitsijalle väljähtyneen fotonin.
Ei se havaintolaite vaikuta siihen, että havaituilla fotoneilla on pienempi taajuus, liikemäärä ja energia.

Eikä ole mitään haluttua aallonpituusaluetta, ei tarvita korvaavia fotoneita. Tuo on jotain sinun omaa keksintöäsi, jolla yrität perustella olematonta ongelmaa.

Se muutos fotonin liikemäärässä johtuu ainoastaan lähteen ja kohteen välisestä suhteellisesta liikkeestä.
Avatar
Goswell
Reactions:
Viestit: 9288
Liittynyt: 03 Joulu 2022, 12:22

Re: Ajasta, Avaruudesta ja Valon Nopeudesta

Viesti Kirjoittaja Goswell »

Tauko kirjoitti: 23 Syys 2024, 23:28
Goswell kirjoitti: 23 Syys 2024, 22:09 Sama tapahtuu siinä kun valonnopeus laskee havaitsijalle,
Valonnopeus on tyhjiössä vakio, ei se muutu.
haluttu aallonpituusalue menettää energiaa havaitsijan suhteen eikä vastaa havaintolaitteen havaintoaluetta, energisempi fotoni korvaa tuon havaitsijalle väljähtyneen fotonin.
Ei se havaintolaite vaikuta siihen, että havaituilla fotoneilla on pienempi taajuus, liikemäärä ja energia.

Eikä ole mitään haluttua aallonpituusaluetta, ei tarvita korvaavia fotoneita. Tuo on jotain sinun omaa keksintöäsi, jolla yrität perustella olematonta ongelmaa.

Se muutos fotonin liikemäärässä johtuu ainoastaan lähteen ja kohteen välisestä suhteellisesta liikkeestä.
Niin on, valonnopeus on tyhjiössä vakio, kaikille lähteille c, mutta on melko outoa unohtaa se mistä fotoni syntyy nopeuteen c.

Et näe näkyvää valoa havaitsevalla laitteella lämpöä enkä kuule radiota, näkyvävalo on haluttu aallonpituusalue tähtikaukoputkille, lämpökamera toimii lämmölle, radioteleskooppi radioaalloille jne.
Kun fotonien energia laskee niiden nopeuden laskiessa loittonevan havaitsijan suhteen, tulee korvaavia fotoneita energisemmästä päästä kokonaisspektriä tai vähemmin energiaa sisälyävästä päästä lähestyvästä lähteestä tilalle, ne tulee korvaamaan fotoneita joiden energiataso on muuttunut havaitsemattomaksi ko laitteelle. Jos sinulla on laite joka mittaa vain tasan tiettyä aallonpituutta jota lähde myös lähettää, se vastaanotin toimii vain kun lähde on samassa liiketilassa kuin vastaanotin. Aikanaan oli tapaus jossa laukaistiin luotain kohti ääretöntä, en muista mikä niistä, yhteys oli huono jota kummastelivat, joku tajusi lopulta säätää vastaanotinta ja yhteys parani välittömästi.

Kyllä, juuri siitä se johtuu, lähteen ja kohteen välisestä nopeuserosta, koska säteilynnopeus on juurikin vakio avaruuden tyhjiössä, mutta älä hyvä ihminen kuvittele että se on vakio avaruuden suhteen tai havaitsijan suhteen.
Minun mielestä noin.
Avatar
Tauko
Reactions:
Viestit: 4828
Liittynyt: 06 Joulu 2022, 01:20

Re: Ajasta, Avaruudesta ja Valon Nopeudesta

Viesti Kirjoittaja Tauko »

Goswell kirjoitti: 24 Syys 2024, 00:09
Tauko kirjoitti: 23 Syys 2024, 23:28
Goswell kirjoitti: 23 Syys 2024, 22:09 Sama tapahtuu siinä kun valonnopeus laskee havaitsijalle,
Valonnopeus on tyhjiössä vakio, ei se muutu.
haluttu aallonpituusalue menettää energiaa havaitsijan suhteen eikä vastaa havaintolaitteen havaintoaluetta, energisempi fotoni korvaa tuon havaitsijalle väljähtyneen fotonin.
Ei se havaintolaite vaikuta siihen, että havaituilla fotoneilla on pienempi taajuus, liikemäärä ja energia.

Eikä ole mitään haluttua aallonpituusaluetta, ei tarvita korvaavia fotoneita. Tuo on jotain sinun omaa keksintöäsi, jolla yrität perustella olematonta ongelmaa.

Se muutos fotonin liikemäärässä johtuu ainoastaan lähteen ja kohteen välisestä suhteellisesta liikkeestä.
Niin on, valonnopeus on tyhjiössä vakio, kaikille lähteille c, mutta on melko outoa unohtaa se mistä fotoni syntyy nopeuteen c.
Ei sitä lähdettä ole unohdettu. Lähteen ja kohteen keskinäinen liike tuottaa eron havaittujen fotonien liikemäärään. Ja valonnopeus pysyy vakiona.
Et näe näkyvää valoa havaitsevalla laitteella lämpöä enkä kuule radiota, näkyvävalo on haluttu aallonpituusalue tähtikaukoputkille, lämpökamera toimii lämmölle, radioteleskooppi radioaalloille jne.
Pitää käyttää toimivaa taajuutta ja aallonpituutta. Onko tuossa jotain erikoista.

JWST'n kameroiksi on laitettu niin näkyvää valoa havainnoiva, kuin infrapunaakin. Työkalut työn ja tehtävän mukaisesti, ei vatupassiakaan yleistyökaluksi kannata ottaa.
Kun fotonien energia laskee niiden nopeuden laskiessa loittonevan havaitsijan suhteen,
Energia laskee, ei valonnopeus.
tulee korvaavia fotoneita energisemmästä päästä kokonaisspektriä tai vähemmin energiaa sisälyävästä päästä lähestyvästä lähteestä tilalle, ne tulee korvaamaan fotoneita joiden energiataso on muuttunut havaitsemattomaksi ko laitteelle. Jos sinulla on laite joka mittaa vain tasan tiettyä aallonpituutta jota lähde myös lähettää, se vastaanotin toimii vain kun lähde on samassa liiketilassa kuin vastaanotin. Aikanaan oli tapaus jossa laukaistiin luotain kohti ääretöntä, en muista mikä niistä, yhteys oli huono jota kummastelivat, joku tajusi lopulta säätää vastaanotinta ja yhteys parani välittömästi.
Miksi jankutat olemattomasta ongelmasta.
Kyllä, juuri siitä se johtuu, lähteen ja kohteen välisestä nopeuserosta, koska säteilynnopeus on juurikin vakio avaruuden tyhjiössä, mutta älä hyvä ihminen kuvittele että se on vakio avaruuden suhteen tai havaitsijan suhteen.
Mistäpäs sinä minut hyväksi ihmiseksi tietäisit, tai että mitä kuvittelen.

"Avaruuden suhteen" ei tarkoita mitään.
Havaitsijan suhteen aina sama vakio.
Ainoa muutos on fotonin liikemäärässä, joka johtuu suhteellisesta liikkeestä ja näkyy mitattuina taajuuden ja aallonpituuden muutoksina. Ja siten, että taajuuden ja aallonpituuden tulo on vakio valonnopeus c.
Avatar
Neutroni
Reactions:
Viestit: 13810
Liittynyt: 29 Marras 2022, 23:09

Re: Ajasta, Avaruudesta ja Valon Nopeudesta

Viesti Kirjoittaja Neutroni »

Goswell kirjoitti: 23 Syys 2024, 19:28 Tuossa HK kokeessa on pari muttaa että vähän hämärä tapaus. Ikääntyminen ja cesiumatomin värähtely on kaksi ihan eri asiaa, kiihtyvyyden merkitys kellonkäynnin muutokseen eikä nopeuden, lentokorkeus vaikuttaa, mitä ne oli.
Käytännössä ihmisen ikääntyminen korreloi hyvin voimakkaasti cesiumatomien energiatilojen kanssa. Nykyinen ajanlasku perustuu atomikelloihin, mm. cesiumiin ja vaikka ajattelisit vuosia astronomisina yksiköinä, niin maapallon kierto heittää ihmisen iän aikana ehkä minuutin verran atomiaikaan (siitä tulevat karkaussekunnit). Elintavoilla voi vaikuttaa vähän ja sairaudet voivat vaikuttaa yksilöllisesti enemmänkin, mutta karkea vanhenemistrendi on hyvin selvä ja kukaan ei sekoita 30 vuotta atomiaikaa elänyttä 80 vuotta atomiaikaa eläneeseen.
Avatar
JMe1
Reactions:
Viestit: 718
Liittynyt: 09 Joulu 2022, 18:22

Re: Ajasta, Avaruudesta ja Valon Nopeudesta

Viesti Kirjoittaja JMe1 »

Avaruuden tyhjiö.

Valitaan henkilö jolla on hyvä fysiikan "perstuntuma". Tälle esitellään valon käyttäytyminen vedessä, lasissa ja ilmassa, siis se miten valo taittuu. Esimerkiksi tultaessa ilmasta veteen, rajapinnassa nopeus muuttuu ja se aiheuttaa aaltorintaman taittumisen.

Nyt tätä henkilöä pyydettäisiin kuvailemaan valon käyttäytyminen hänelle ennestään tuntemattomassa elementissä jossa ei ole yhtään mitään, annetaan sille nyt nimi tyhjiö. Mitä henkilö vastaisi ? Ehkä näin:
"Valo käyttäytyisi todennäköisesti HYVIN eri tavalla. En osaa sanoa miten."

Olemme tähän mennessä kuitenkin tehneet havaintoja jotka tukevat sitä että valon käyttäytyminen on TÄSMÄLLEEN samanlaista tyhjiössä kuin mitä se on väliaineessa. Vahvin yhteneväisyys on mielestäni tämä : Kun katselet ilta-aurinkoa, horisontissa se on jo todellisuudessa laskenut vaikka katsojalle se vielä näkyy. Kun valo ohittaa tyhjiössä suuren massakeskittymän, se taipuu. Molemmissa tapauksissa kuva pysyy suhtkot oikeanlaisena.

Mitä johtopäätöksiä tästä pitäisi tehdä ?

1) Tyhjiö onkin jonkinlainen väliaine
2) Valon nopeus tyhjiössä muuttuu juuri siellä missä valo kaartaa (tulo epsilon-0 x myy-0 muuttaa arvoaan)
3) Tyhjiössä väliaineominaisuudet aiheuttaa gravitaatio

Eiköhän ne 1920 luvun tiedemiehet nämä asiat sisäistäneet, mutta kun katsoivat että näytöt eivät riitä eetterin olemassaololle, piti kehittää teoria joka matkii sitä mahdollisimman hyvin. Mielestäni, juuri sen seuraus on "kaikensuhteen c".

Jos haluaa miettiä asia tyhjiöeetterin tapaan, riittää kun kuvittelee galaksin ympärille ilmahehän joka ulottuu todella kauas aina vaan ohentuen. Ja sitten laittaa valon vaan menemään toistensa suhteen kiitävien galaksien välillä ja huomaa että :
1) kaikensuhteen c kuvaa tilannetta aika hyvin
2) todellisuudessa valon nopeus matkalla muuttuu
3) nyt ei tarvita taikatemppuja "time dilation, length contraction"

Eikös olekin helppoa ?
Vän
Reactions:
Viestit: 4465
Liittynyt: 31 Touko 2024, 08:08

Re: Ajasta, Avaruudesta ja Valon Nopeudesta

Viesti Kirjoittaja Vän »

JMe1 kirjoitti: 24 Syys 2024, 10:16 Avaruuden tyhjiö.

Valitaan henkilö jolla on hyvä fysiikan "perstuntuma". Tälle esitellään valon käyttäytyminen vedessä, lasissa ja ilmassa, siis se miten valo taittuu. Esimerkiksi tultaessa ilmasta veteen, rajapinnassa nopeus muuttuu ja se aiheuttaa aaltorintaman taittumisen.

Nyt tätä henkilöä pyydettäisiin kuvailemaan valon käyttäytyminen hänelle ennestään tuntemattomassa elementissä jossa ei ole yhtään mitään, annetaan sille nyt nimi tyhjiö. Mitä henkilö vastaisi ? Ehkä näin:
"Valo käyttäytyisi todennäköisesti HYVIN eri tavalla. En osaa sanoa miten."

Olemme tähän mennessä kuitenkin tehneet havaintoja jotka tukevat sitä että valon käyttäytyminen on TÄSMÄLLEEN samanlaista tyhjiössä kuin mitä se on väliaineessa. Vahvin yhteneväisyys on mielestäni tämä : Kun katselet ilta-aurinkoa, horisontissa se on jo todellisuudessa laskenut vaikka katsojalle se vielä näkyy. Kun valo ohittaa tyhjiössä suuren massakeskittymän, se taipuu. Molemmissa tapauksissa kuva pysyy suhtkot oikeanlaisena.

Mitä johtopäätöksiä tästä pitäisi tehdä ?

1) Tyhjiö onkin jonkinlainen väliaine
2) Valon nopeus tyhjiössä muuttuu juuri siellä missä valo kaartaa (tulo epsilon-0 x myy-0 muuttaa arvoaan)
3) Tyhjiössä väliaineominaisuudet aiheuttaa gravitaatio

Eiköhän ne 1920 luvun tiedemiehet nämä asiat sisäistäneet, mutta kun katsoivat että näytöt eivät riitä eetterin olemassaololle, piti kehittää teoria joka matkii sitä mahdollisimman hyvin. Mielestäni, juuri sen seuraus on "kaikensuhteen c".

Jos haluaa miettiä asia tyhjiöeetterin tapaan, riittää kun kuvittelee galaksin ympärille ilmahehän joka ulottuu todella kauas aina vaan ohentuen. Ja sitten laittaa valon vaan menemään toistensa suhteen kiitävien galaksien välillä ja huomaa että :
1) kaikensuhteen c kuvaa tilannetta aika hyvin
2) todellisuudessa valon nopeus matkalla muuttuu
3) nyt ei tarvita taikatemppuja "time dilation, length contraction"

Eikös olekin helppoa ?
En tiedä muista, mutta minä olen tutkimuksissani olettanut, että uudessa tilanteessa asiat käyttäytyvät samalla tavalla kuin aiemmissa erilaisissa tilanteissa. Joten en ole ihan samaa mieltä tuosta, että henkilö, jolla on hyvä fysiikan perstuntuma, vastaisi noin kuin väität. Minä itse vastaisin: Valo käyttäytyisi todennäköisesti melko samalla tavalla.

Vaikka muuttaisimme teoriaa niin, että taikatemppuja ei siinä tarvittaisi, emme voi poistaa havaintoja, joissa nuo taikatemput tapahtuvat. Esimerkiksi Hafele-Keatingin koe ja GPS-satelliitit. Niissä aika on kulkenut eri tahtia, joten jotenkin aikadilataatio on tapahtunut.
Never trust the Government. Fuck the Government.
Avatar
Goswell
Reactions:
Viestit: 9288
Liittynyt: 03 Joulu 2022, 12:22

Re: Ajasta, Avaruudesta ja Valon Nopeudesta

Viesti Kirjoittaja Goswell »

Tauko kirjoitti: 24 Syys 2024, 00:46
Goswell kirjoitti: 24 Syys 2024, 00:09
Tauko kirjoitti: 23 Syys 2024, 23:28
Goswell kirjoitti: 23 Syys 2024, 22:09 Sama tapahtuu siinä kun valonnopeus laskee havaitsijalle,
Valonnopeus on tyhjiössä vakio, ei se muutu.
haluttu aallonpituusalue menettää energiaa havaitsijan suhteen eikä vastaa havaintolaitteen havaintoaluetta, energisempi fotoni korvaa tuon havaitsijalle väljähtyneen fotonin.
Ei se havaintolaite vaikuta siihen, että havaituilla fotoneilla on pienempi taajuus, liikemäärä ja energia.

Eikä ole mitään haluttua aallonpituusaluetta, ei tarvita korvaavia fotoneita. Tuo on jotain sinun omaa keksintöäsi, jolla yrität perustella olematonta ongelmaa.

Se muutos fotonin liikemäärässä johtuu ainoastaan lähteen ja kohteen välisestä suhteellisesta liikkeestä.
Niin on, valonnopeus on tyhjiössä vakio, kaikille lähteille c, mutta on melko outoa unohtaa se mistä fotoni syntyy nopeuteen c.
Ei sitä lähdettä ole unohdettu. Lähteen ja kohteen keskinäinen liike tuottaa eron havaittujen fotonien liikemäärään. Ja valonnopeus pysyy vakiona.
Et näe näkyvää valoa havaitsevalla laitteella lämpöä enkä kuule radiota, näkyvävalo on haluttu aallonpituusalue tähtikaukoputkille, lämpökamera toimii lämmölle, radioteleskooppi radioaalloille jne.
Pitää käyttää toimivaa taajuutta ja aallonpituutta. Onko tuossa jotain erikoista.

JWST'n kameroiksi on laitettu niin näkyvää valoa havainnoiva, kuin infrapunaakin. Työkalut työn ja tehtävän mukaisesti, ei vatupassiakaan yleistyökaluksi kannata ottaa.
Kun fotonien energia laskee niiden nopeuden laskiessa loittonevan havaitsijan suhteen,
Energia laskee, ei valonnopeus.
tulee korvaavia fotoneita energisemmästä päästä kokonaisspektriä tai vähemmin energiaa sisälyävästä päästä lähestyvästä lähteestä tilalle, ne tulee korvaamaan fotoneita joiden energiataso on muuttunut havaitsemattomaksi ko laitteelle. Jos sinulla on laite joka mittaa vain tasan tiettyä aallonpituutta jota lähde myös lähettää, se vastaanotin toimii vain kun lähde on samassa liiketilassa kuin vastaanotin. Aikanaan oli tapaus jossa laukaistiin luotain kohti ääretöntä, en muista mikä niistä, yhteys oli huono jota kummastelivat, joku tajusi lopulta säätää vastaanotinta ja yhteys parani välittömästi.
Miksi jankutat olemattomasta ongelmasta.
Kyllä, juuri siitä se johtuu, lähteen ja kohteen välisestä nopeuserosta, koska säteilynnopeus on juurikin vakio avaruuden tyhjiössä, mutta älä hyvä ihminen kuvittele että se on vakio avaruuden suhteen tai havaitsijan suhteen.
Mistäpäs sinä minut hyväksi ihmiseksi tietäisit, tai että mitä kuvittelen.

"Avaruuden suhteen" ei tarkoita mitään.
Havaitsijan suhteen aina sama vakio.
Ainoa muutos on fotonin liikemäärässä, joka johtuu suhteellisesta liikkeestä ja näkyy mitattuina taajuuden ja aallonpituuden muutoksina. Ja siten, että taajuuden ja aallonpituuden tulo on vakio valonnopeus c.
Miksi sidotaan fotonin synty typerästi avaruuteen, se pitää sitoa siihen mistä se syntyy, se on mitattu ja oikeaksi havaittu. Tuon typeryyden näkee jo siitä liikkuva valokello avaruudessa ajatuskokeesta jossa valokello muka hidastuu nopeuden seurauksena. Perusteluna käytetään, koska matka noin mitattuna on pidempi, siis kun se sidotaan fotonin syntykohtaan avaruuteen, ei valokelloon. Valokello näyttää hidastuvan, mutta kun se ei se hidastu, se NÄYTTÄÄ hidastuvan.
Yhtä typerää on väittää että se on vakio havaitsijan suhteen, miten kummassa kaikki on onnistuttu kääntämään ihan päinvastoin kuin järki sanoisi.
Kun fotoni syntyy, se syntyy lähteestä nopeuteen c, ei havaitsijasta, havaitsija ,eikä varmasti avaruus vaikuta valonnopeuteen, lähde vaikuttaa josta fotoni syntyy nopeuteen c.

Se olematon ongelma on ratkaisu siihen miksi NÄYTTÄÄ että valo liikkuu kaikkien suhteen c:llä.
Minun mielestä noin.
Vän
Reactions:
Viestit: 4465
Liittynyt: 31 Touko 2024, 08:08

Re: Ajasta, Avaruudesta ja Valon Nopeudesta

Viesti Kirjoittaja Vän »

Goswell kirjoitti: 23 Syys 2024, 23:03
Vän kirjoitti: 23 Syys 2024, 22:33
Goswell kirjoitti: 23 Syys 2024, 22:02
Vän kirjoitti: 23 Syys 2024, 21:54
Goswell kirjoitti: 23 Syys 2024, 19:28
Vän kirjoitti: 23 Syys 2024, 18:54
Goswell kirjoitti: 23 Syys 2024, 17:13
MooM kirjoitti: 23 Syys 2024, 16:55
Goswell kirjoitti: 23 Syys 2024, 16:39
Vän kirjoitti: 23 Syys 2024, 16:14
Juu, ei puristu eikä veny väliaineessa lähteen liikkuessa.

Spektriviivojen siirtymä ei todista, että valonnopeus muuttuu. Jos se muuttuisi, pitäisi käydä noin niin kuin sanot. Kun mitataan paikallaan olevaa, saadaan tietty aallonpituus ja taajuus ja kun mitataan loittonevasta lähteestä, aallonpituus olisi pitempi, mutta taajuus voisi pysyä samana. Mutta näin ei havaintojen mukaan käy, vaan taajuus muuttuu samassa suhteessa kuin aallonpituuskin. Aina. Ja niiden tulo on valonnopeus c. Aina.

Kyllä. Aika ja muutos ovat yhteydessä keskenään. Muutos on ajan luoma illuusio. Nyt-hetkessä ei ole muutosta. Mikään ei muutu nyt. Muutoksen näkee vasta, kun vertaa nyt-hetkeä johonkin aiempaan nyt-hetkeen. Eli muutos on ajan luoma illuusio.
Luulen että olet väärässä. Miten olisi mahdollista että tuota ei tapahtuisi, jos noin olisi, väliaineella ei olisi mitään merkitystä säteilyn etenemiseen, sama kuin sitä ei olisi ollenkaan.

Kun säteily liikkuu aallonpituus ja taajuus kulkee käsi kädessä, jos toinen muuttuu muuttuu toinenkin. Kun tiheämpi aallonpituus liikkuu hitaammin, saat vähemmin aallonhuippuja kuin jos se liikuisi nopeammin, taajuus muutos seuraa tuota nopeusmuutosta luonnollisesti.

Ei kun päinvastoin, ensin on muutos, siitä seuraa aika. Ei ole nyt-hetkeä, on vain olevaisuus, kaikki on olemassa, se ei ole aika, muutos olevaisessa luo ajan illuusion.
Lisää tuohon "kaikki on olemassa" tuo "nyt" sana, metsään menee koska se viittaa aikaan jota ei ole olemassa olevaisena.
Olevaisuus ei ole kuin sarjakuva jossa on staattisia tapahtumakuvia perä perään, eilistä ei ole, sen paremmin kuin huomista. "Huomenna ilmasta olutta" erään baarin ikkunassa,
Olet väärässä. Taajuus, aallonpituus ja nopeus ovat sidoksissa, mutta taajuus säilyy väliaineesta toiseen liikuttaessa. Nopeus ja aallonpituus muuttuvat. SItä kuvataan usein arkielämän käsitteillä, että optisesti tiheämpään väliaineeseen tulevan säteilyn nopeus hidastuu ja aaltorintamat pakkautuvat tiukempaan, eli aallonpituus lyhenee. Ja vastaavasti harvempaan aineeseen siirryttäessä aallonpituus lähtee rajapinnalla venymään, kun nopeus laittaa isompaa silmään.

Tässä lisäksi taittuminen, mutta myös se hidastuminen ja sen vaikutus aallonpituuteen näkyy. Mutta sivusta katsoen sotilaita etenee edelleen samaan tahtiin ukkoa/sekunti, eli taajuus pysyy.

Kuva

ja
https://www.mathsisfun.com/physics/refraction.html
Tuo on totta, kun valo siirtyy väliaineeseen ja hidastuu taajuus säilyy koska aallonpituus pakkautuu. Kontran kanssa tästä tuli selvyys joku aika sitten, pääsi taas kerran unohtumaan.
Sama toimii toisinkin päin, kun väliaineen läpäisyn jälkeen nopeus kasvaa, aallonpituus kasvaa, taajuus säilyy tässäkin.
Tuo ei nyt muuta tuota spektrijuttua minnekkään, siinä ei ole välianetta, vain kokonaissäteilyn (kaikki aallonpituudet), nopeus muuttuu havaitsijan suhteen ja siinä säteilyssä aallonpituus ja taajuus kulkee käsikädessä, molemmat muuttuu koska mitään muutosta ei säteilyssä itsessään ole eikä sen nopeudessa lähteen suhteen, vain kohtaamisnopeus muuttuu havaitsijalle ja se aiheuttaa sen näennäisen aikamuutoksen havaitsijalle josta Albertti rykäisi sen kaksosparadoksin.
Kyllä. Taajuus säilyy, kun valo siirtyy väliaineeseen tai poistuu sieltä. Vain aallonpituus ja nopeus muuttuvat.

Spektrijutussa säteilyn nopeus ei muutu, vaan tyhjiössä se pysyy aina vakiona c. Aallonpituus ja taajuus kulkevat käsi kädessä ja niiden tulo on aina valonnopeus c. Tuo näennäinen aikamuutos on aika jännä siten, että matkalta palaava kaksonen on oikeasti nuorempi kuin maahan jäänyt. Tuo on testattu muun muassa Hafele-Keatingin kokeessa ja näin todellakin tapahtui. Näennäinen aikamuutos tekee siis sen, että avaruusmatkalta palava kaksonen on esimerkiksi 30 vuotias reipas nuorehko mies, kun maahan jäänyt kaksonen on 80 vuotta vanha raihnainen ukko.
Tuossa HK kokeessa on pari muttaa että vähän hämärä tapaus. Ikääntyminen ja cesiumatomin värähtely on kaksi ihan eri asiaa, kiihtyvyyden merkitys kellonkäynnin muutokseen eikä nopeuden, lentokorkeus vaikuttaa, mitä ne oli.
Kun mietitään mistä Albertti rykäisi sen nopeuden suhteen tapahtuvan ajan hidastumisen niin, paha on uskoa tuota ajatusta oikeaksi, nopeus kun on vain suhteellinen käsite.
Loittoneva kyllä näyttää käyvän maasta katsoen kolmella pytyllä ja lähestyvä viidellä ja sama toisinpäin , mutta informaation vääristymiksi lasken nuo enkä todelliseksi muutoksiksi.
Ai, no, jos et voi uskoa sitä, niin ei sitten. Olisit heti sanonut. Täällä palstatieteessä on sellainen mainio ominaisuus, että kokeet, havainnot ja fysiikan lait voi jättää huomiotta tai kieltää kokonaan, jos ne eivät miellytä.

Mutta voihan tuon ajatella niinkin, että kun nopeus on suhteellista, niin aikakin on suhteellista ja molemmat voivat muuttua. Cesiumatomien värähtely on eri asia kuin ikääntyminen, mutta kiihtyvyys voi hidastaa myös solujen värähtelyä niin, että matkalla käynyt astronautti on palatessaan 50 vuotta nuorempi kuin maahan jäänyt. Ja voihan se olla informaation vääristymääkin. Matkalla olleen astronautin informaatio vääristyy niin paljon, että hän on palatessaan 50 vuotta maahan jäänyttä kaksostaan nuorempi. Kävisikö tällainen kehitelmä? Sen ehkä saisi kovalla yrityksellä muokattua nykyfysiikan mukaiseksi malliksi.
Kyllä minä sen kokeen tulokseen uskon, eri aikaa ne atomikellot näytti, mutta kuten sanoin, aika, se on hiukan monisyinen juttu.
Kontrahan tästä jotakin selitti.

Nuo kulkee käsi kädessä, nopeus ja aikakokemus havaitsijalle, mitä nyt liikesuunnat hiukan häiritsee.
Kaikkea pitää kokeilla, mutta ei ehkä tuota kuvaelmaasi, vaikka eipä siitä haittaakaan ole vaikka kokeileekin.
Juu, en kokeile. Ajattelin, että jos sinä innostuisit, mutta ei sitten.

Aika on hyvin yksinkertainen asia. Se on sovittu niin, että kun cesium-atomi värähtelee 9 192 631 770 kertaa, aikaa on kulunut yksi sekunti siinä ympäristössä. Eli kun mukanasi kulkenut cesium-atomi on värähtänyt 17 405 843 780 697 122 000 kertaa, olet 60 vuotta vanha. Se on sovittu näin. 60 vuoden iän määritelmä on, että mukana kulkenut cesium-atomi on värähtänyt 17 405 843 780 697 122 000 kertaa. Joten cesium-atomin värähtelyt ja ikääntyminen ovat ajan määritelmän mukaan vahvasti sidoksissa toisiinsa. Jos kiihtyvyys tai lentokorkeus tai mikä tahansa saa cesium-atomin värähtelemään hitaammin, samalla sinä vanhenet hitaammin. Vanheminen tarkoittaa sitä, että mukana kulkevan cesium-atomit värähtelyjen summa kasvaa.
Noinhan se on ilmeisesti sovittu, kyllä sillä ajan saa syntymään näppärästi kun on hyvin tasaista tuo cesiumatomin pörinä., ihminen sitä tarkkaa aikaa tarvii toimiinsa, ei kaikkeus.

Olen myös kiertänyt auringon kuusikymmentä kertaa, ja maapallo on pyörähtänyt n 21900 kertaa ja kuu on kiertänyt maata (ymkp) n 755 kertaa.

Vanheneminen on taas hiukan eri asiaa, kemiallista prosessia todennäköisesti, biologiaa, toiset vanhenevat hyvin nopeasti ruumiiltaan ja kuolevat vanhuuden vaivoihin hyvin nuorina vaikka cesiumkello kilkattaa heille ihan samalla tavalla.
Näin on sovittu. Ja ihminenhän sitä tarvitsee. Kaikkeus ei tarvitse mitään, mitä ihminen on keksinyt tai tehnyt. Kaikkeus ei tarvitse koko ihmistä lainkaan. Kaikkeuden tasolla mitään eroa ei olisi havaittavissa, vaikka ihmislaji ei olisi koskaan syntynyt.

Ajan suhteellisuus tulee ilmi siinä, jos pääsisimme joskus pitkälle avaruusmatkalle kovaa vauhtia. Sanotaan, että se kestäisi astronautin kannalta reilut 10 vuotta, eli tarkkaan sanottuna 3 000 000 000 000 000 000 mukana kulkevan cesium-atomin värähdystä. Kun astronautti palaa Maahan, hän huomaa, että Maapallolla onkin vierähtänyt 60 vuotta. Maa on kiertänyt Aurinkoa 60 kertaa, Maapallo on pyörähtänyt noin 21900 kertaa ja Kuu on kiertänyt Maata noin 755 kertaa. Eli astronautti olisi virallisten papereiden mukaan 80 vuotta vanha, mutta fyysiseltä olemukseltaan reilut 30 vuotta vanha. Kiva nähdä tuo omin silmin sitten joskus, kun pystymme tuollaisia avaruusmatkoja tekemään.
Never trust the Government. Fuck the Government.
Suosittele ketjua Vastaa Viestiin