Vän kirjoitti: ↑03 Kesä 2025, 09:56
Kerro joku aikakausi jossain, jolloin vallanpitäjät eivät olisi voineet elää kuin pellossa ja mussuttaa ilmaiset lounaat välissä aiheuttaen kärsimystä ja valehdella kaikesta, ja minä osoitan sinun nähneen unta.
Kyllä Suomi jonnekin 80-luvulle asti oli erilainen. Päätekijänä se, että silloiset johtajat olivat itse olleet sodassa yhdessä muiden kanssa. Yleensä ei kovin kummoisessa asemassa, eli maksimissaan luutnantteina.
Sellainen yhdistää ja muuttaa ihmistä, kun on porukassa ja milloin vain voi kuolla.
Miksi USA:n politiikka sitten on aina ollut sekavaa, vaikka siellä on tänäkin päivänä tuoreempien sotien veteraaneja?
Ei ne veteraanit siellä saa muuta asemaa, kuin leipäjonon kantajäsenyyskortin. Suomessa pienenä maana myös herrat joutuivat aikoinaan rintamalle. Nykyisin voisi olla, että olisi enempi teatterinjohtajan ja muuta vakanssia tarjolla jäsenkirjaa vastaan.
Vän kirjoitti: ↑03 Kesä 2025, 09:56
Kerro joku aikakausi jossain, jolloin vallanpitäjät eivät olisi voineet elää kuin pellossa ja mussuttaa ilmaiset lounaat välissä aiheuttaen kärsimystä ja valehdella kaikesta, ja minä osoitan sinun nähneen unta.
Kyllä Suomi jonnekin 80-luvulle asti oli erilainen. Päätekijänä se, että silloiset johtajat olivat itse olleet sodassa yhdessä muiden kanssa. Yleensä ei kovin kummoisessa asemassa, eli maksimissaan luutnantteina.
Sellainen yhdistää ja muuttaa ihmistä, kun on porukassa ja milloin vain voi kuolla.
Miksi USA:n politiikka sitten on aina ollut sekavaa, vaikka siellä on tänäkin päivänä tuoreempien sotien veteraaneja?
Ei ne veteraanit siellä saa muuta asemaa, kuin leipäjonon kantajäsenyyskortin. Suomessa pienenä maana myös herrat joutuivat aikoinaan rintamalle. Nykyisin voisi olla, että olisi enempi teatterinjohtajan ja muuta vakanssia tarjolla jäsenkirjaa vastaan.
House Committee on Veteran's Affairs kirjoitti:
Currently, there are 80 Members in the U.S. House of Representatives who are veterans.
Suurin osa veteraaneista voi huonosti.
Mitä sitten? Osa on mukana politiikassa, vaikka HuuHaata ei sitä usko.
Että en suosittele uravalinnaksi.
Juu, en minäkään, voi vaikka henki mennä
Taisi joku 70% niistä olla kodittomiakin.
Poliisi myös tykkää ampua veteraaneja, kun he eivät oikeen tykkää kun heidän autonomiaansa rajoitetaan. PTSD on vähän sellaista.
Tossa vähän veteraanien meisinkiä. Tarina kertoo että pontikkaa haettiin tuolta Venäläisille arvovieraille diplomaattikyydillä. https://yle.fi/a/20-82243
Mankkaan hökkelit muistuttivat miehiä kotoisasti sota-ajan korsuista ja myöhemmistä siirtotyömaiden parakeista.
Suolla eläminen oli vapaata, eivätkä kaikki olisi edes halunneet muuttaa sieltä pois. Osa siirtyi kuitenkin oikeisiinkin asuntoihin.
Mankkaan kaatopaikka oli käytössä vuosina 1957-1986. Haastattelun aikaan sen lähistöllä asui ehkä satakunta henkilöä, joista kymmenkunta oli naisia. Kesällä asukkaita oli huomattavasti enemmän.
Vän kirjoitti: ↑03 Kesä 2025, 09:56
Kerro joku aikakausi jossain, jolloin vallanpitäjät eivät olisi voineet elää kuin pellossa ja mussuttaa ilmaiset lounaat välissä aiheuttaen kärsimystä ja valehdella kaikesta, ja minä osoitan sinun nähneen unta.
Kyllä Suomi jonnekin 80-luvulle asti oli erilainen. Päätekijänä se, että silloiset johtajat olivat itse olleet sodassa yhdessä muiden kanssa. Yleensä ei kovin kummoisessa asemassa, eli maksimissaan luutnantteina.
Sellainen yhdistää ja muuttaa ihmistä, kun on porukassa ja milloin vain voi kuolla.
No minusta se on kyllä ollut sitten kovin kummallista yhdistämistä, kun työläiset ja herrat kävivät eri kaupoissa, harrastivat eri urheiluseuroissa ja asioivat eri pankeissa ja mitä niitä nyt oli. Kunnon kommunistia ei näkynyt samoissa liikkeissä kuin lahtaririistäjää. Ay-liike oli voimissaan ja lakkoiltiin ihan mistä aiheesta vaan. Unta olet tainnut nähdä, jos pidät tuolloista Suomea yhdistyneenä.
Jemina kirjoitti: ↑29 Touko 2025, 14:45
Täällä on eniten ateisteiksi tunnustautuvia palstalaisia, mikä on otettava huomioon ja omalta osaltani olen mielestäni onnistunutkin siinä melko hyvin, jos nyt tällainen pieni "omakehu" sallitaan?
Minä olin vielä vuodenvaihteessa ja alkuvuodesta innokkaana -toki varsinaista julistamista välttäen- kertomassa omasta uskostani ja siitä, mitä se on minulle henkilökohtaisesti antanut.
Nimimerkkejä mainitsematta koin heidän taholtaan joskus ärtymystä mikä hieman hämmästytti, mutta ei kuitenkaan yllättänyt.
Jostain syystä me uskovaiset ärsytetään vissiin joitakin ateisteja jo pelkällä olemassaolollamme enemmän kuin ateistit haittaa meitä uskovaisia? Koska olen ollut jo lapsesta asti kiinnostunut uskonasioista, en voi tietää mitään ateistisen elämänkatsomuksen omaavan henkilön sielunmaisemasta.
En ole enää viime aikoina tuonut paljon esille omia mielipiteitäni uskonnosta, mutta joskus vähän ripsauttelen kuin "raikkaana kevätsateena" hengellisiä asioita vaikka musiikin muodossa.
Haittaako se ketään? Joku agnostikko saattaa tykätäkin?
p.s. Voihan sellaiset kirjoittajat ignoorata, joiden mielipiteistä ei tykkää...
En minä ainakaan sinua ole dissanut (Vai olenko). Minua ei haittaa että olen ateisti ja sinä uskovainen. Näen sen mielenkiintoisena. Toisaalta osaat argumentoida huomattavsti paremmin kuin Olli. Taisit jossain vaiheessa olla bannattunakin.
Arvostan näkemyksiäsi ihmisenä siinä kuin muidenkin. Olin ennen telaketjuateisti mutta pehmennyt siitä aika paljon. Jos uskosta saa apua tähän helvettiin jossa olemme niin hyvä niin (Ei tämä aina herkkua ole). Toiset isovanhempani olivat hartaita uskovia. He olivat käyneet läpi sota-ajan ja toinen veteraani ja toinen lotta. Hei eivät tyrkyttäneet minulle koskaan näkemyksiään. Kun erosin heti kirkosta täytyäni 18 vuotta tunsin että petin heidät. Isoisälläni oli todella vakavia sotatraumoja ja hän sai avun papilta niihin. Tavallaan hän pystyi antamaan anteeksi sen mitä rintamalla oli tapahtunut itselleen.
Minulla on ollut helppoa. Siihen nähden. Ehkä se miten uskonasioita tulkitsee ja yhdistää tieteeseen on se kompastuskivi minulle. Isän äiti liittyi takaisin kirkkoon juuri ennen kuolemaansa. Ymmärsin senkin. En näe itselläni tarvetta liittyä kirkkoon ja se mitä nykyään uskon tekee sen mahdottomaksi.
Mutta sinällään vaikka ateistin suusta niin jumalan siunausta sinulle.
Kiitos samoin Jumalan Siunausta sinulle Phobos! Hyvä, että pohdit elämän syntyjä syviä, uskovia sukulaisiasikin muistellen.
Minua ei ole bannattu täällä yhtään kertaa, mutta ehkä muistat minun puolustaneen erästä toiselta palstalta tutuksi tullutta? Hän ole tullut enää takaisin.
Uskonasioiden yhdistäminen tieteeseen on minulle aika suoraviivaista, koska olen melko yksinkertainen ihminen. "Pohjoisen hän kaarruttaa autiuden ylle, ripustaa maan tyhjyyden päälle", sanotaan Raamatussa Jobin kirjassa 26:7
Tämä asia on vain yhtenä esimerkkinä Jumalan ihmeellisistä luomistöistä, joihin minä henkilökohtaisesti uskon.
Tiedemiehet ja -naiset ovat keksineet saman asian ja monia muitakin maailmankaikkeuden totuuksia sitten myöhemmin...
Jemina kirjoitti: ↑29 Touko 2025, 14:45
Täällä on eniten ateisteiksi tunnustautuvia palstalaisia, mikä on otettava huomioon ja omalta osaltani olen mielestäni onnistunutkin siinä melko hyvin, jos nyt tällainen pieni "omakehu" sallitaan?
Minä olin vielä vuodenvaihteessa ja alkuvuodesta innokkaana -toki varsinaista julistamista välttäen- kertomassa omasta uskostani ja siitä, mitä se on minulle henkilökohtaisesti antanut.
Nimimerkkejä mainitsematta koin heidän taholtaan joskus ärtymystä mikä hieman hämmästytti, mutta ei kuitenkaan yllättänyt.
Jostain syystä me uskovaiset ärsytetään vissiin joitakin ateisteja jo pelkällä olemassaolollamme enemmän kuin ateistit haittaa meitä uskovaisia? Koska olen ollut jo lapsesta asti kiinnostunut uskonasioista, en voi tietää mitään ateistisen elämänkatsomuksen omaavan henkilön sielunmaisemasta.
En ole enää viime aikoina tuonut paljon esille omia mielipiteitäni uskonnosta, mutta joskus vähän ripsauttelen kuin "raikkaana kevätsateena" hengellisiä asioita vaikka musiikin muodossa.
Haittaako se ketään? Joku agnostikko saattaa tykätäkin?
p.s. Voihan sellaiset kirjoittajat ignoorata, joiden mielipiteistä ei tykkää...
En minä ainakaan sinua ole dissanut (Vai olenko). Minua ei haittaa että olen ateisti ja sinä uskovainen. Näen sen mielenkiintoisena. Toisaalta osaat argumentoida huomattavsti paremmin kuin Olli. Taisit jossain vaiheessa olla bannattunakin.
Arvostan näkemyksiäsi ihmisenä siinä kuin muidenkin. Olin ennen telaketjuateisti mutta pehmennyt siitä aika paljon. Jos uskosta saa apua tähän helvettiin jossa olemme niin hyvä niin (Ei tämä aina herkkua ole). Toiset isovanhempani olivat hartaita uskovia. He olivat käyneet läpi sota-ajan ja toinen veteraani ja toinen lotta. Hei eivät tyrkyttäneet minulle koskaan näkemyksiään. Kun erosin heti kirkosta täytyäni 18 vuotta tunsin että petin heidät. Isoisälläni oli todella vakavia sotatraumoja ja hän sai avun papilta niihin. Tavallaan hän pystyi antamaan anteeksi sen mitä rintamalla oli tapahtunut itselleen.
Minulla on ollut helppoa. Siihen nähden. Ehkä se miten uskonasioita tulkitsee ja yhdistää tieteeseen on se kompastuskivi minulle. Isän äiti liittyi takaisin kirkkoon juuri ennen kuolemaansa. Ymmärsin senkin. En näe itselläni tarvetta liittyä kirkkoon ja se mitä nykyään uskon tekee sen mahdottomaksi.
Mutta sinällään vaikka ateistin suusta niin jumalan siunausta sinulle.
Kiitos samoin Jumalan Siunausta sinulle Phobos! Hyvä, että pohdit elämän syntyjä syviä, uskovia sukulaisiasikin muistellen.
Minua ei ole bannattu täällä yhtään kertaa, mutta ehkä muistat minun puolustaneen erästä toiselta palstalta tutuksi tullutta? Hän ole tullut enää takaisin.
Uskonasioiden yhdistäminen tieteeseen on minulle aika suoraviivaista, koska olen melko yksinkertainen ihminen. "Pohjoisen hän kaarruttaa autiuden ylle, ripustaa maan tyhjyyden päälle", sanotaan Raamatussa Jobin kirjassa 26:7
Tämä asia on vain yhtenä esimerkkinä Jumalan ihmeellisistä luomistöistä, joihin minä henkilökohtaisesti uskon.
Tiedemiehet ja -naiset ovat keksineet saman asian ja monia muitakin maailmankaikkeuden totuuksia sitten myöhemmin...
Jemina kirjoitti: ↑29 Touko 2025, 14:45
Täällä on eniten ateisteiksi tunnustautuvia palstalaisia, mikä on otettava huomioon ja omalta osaltani olen mielestäni onnistunutkin siinä melko hyvin, jos nyt tällainen pieni "omakehu" sallitaan?
Minä olin vielä vuodenvaihteessa ja alkuvuodesta innokkaana -toki varsinaista julistamista välttäen- kertomassa omasta uskostani ja siitä, mitä se on minulle henkilökohtaisesti antanut.
Nimimerkkejä mainitsematta koin heidän taholtaan joskus ärtymystä mikä hieman hämmästytti, mutta ei kuitenkaan yllättänyt.
Jostain syystä me uskovaiset ärsytetään vissiin joitakin ateisteja jo pelkällä olemassaolollamme enemmän kuin ateistit haittaa meitä uskovaisia? Koska olen ollut jo lapsesta asti kiinnostunut uskonasioista, en voi tietää mitään ateistisen elämänkatsomuksen omaavan henkilön sielunmaisemasta.
En ole enää viime aikoina tuonut paljon esille omia mielipiteitäni uskonnosta, mutta joskus vähän ripsauttelen kuin "raikkaana kevätsateena" hengellisiä asioita vaikka musiikin muodossa.
Haittaako se ketään? Joku agnostikko saattaa tykätäkin?
p.s. Voihan sellaiset kirjoittajat ignoorata, joiden mielipiteistä ei tykkää...
En minä ainakaan sinua ole dissanut (Vai olenko). Minua ei haittaa että olen ateisti ja sinä uskovainen. Näen sen mielenkiintoisena. Toisaalta osaat argumentoida huomattavsti paremmin kuin Olli. Taisit jossain vaiheessa olla bannattunakin.
Arvostan näkemyksiäsi ihmisenä siinä kuin muidenkin. Olin ennen telaketjuateisti mutta pehmennyt siitä aika paljon. Jos uskosta saa apua tähän helvettiin jossa olemme niin hyvä niin (Ei tämä aina herkkua ole). Toiset isovanhempani olivat hartaita uskovia. He olivat käyneet läpi sota-ajan ja toinen veteraani ja toinen lotta. Hei eivät tyrkyttäneet minulle koskaan näkemyksiään. Kun erosin heti kirkosta täytyäni 18 vuotta tunsin että petin heidät. Isoisälläni oli todella vakavia sotatraumoja ja hän sai avun papilta niihin. Tavallaan hän pystyi antamaan anteeksi sen mitä rintamalla oli tapahtunut itselleen.
Minulla on ollut helppoa. Siihen nähden. Ehkä se miten uskonasioita tulkitsee ja yhdistää tieteeseen on se kompastuskivi minulle. Isän äiti liittyi takaisin kirkkoon juuri ennen kuolemaansa. Ymmärsin senkin. En näe itselläni tarvetta liittyä kirkkoon ja se mitä nykyään uskon tekee sen mahdottomaksi.
Mutta sinällään vaikka ateistin suusta niin jumalan siunausta sinulle.
Kiitos samoin Jumalan Siunausta sinulle Phobos! Hyvä, että pohdit elämän syntyjä syviä, uskovia sukulaisiasikin muistellen.
Minua ei ole bannattu täällä yhtään kertaa, mutta ehkä muistat minun puolustaneen erästä toiselta palstalta tutuksi tullutta? Hän ole tullut enää takaisin.
Uskonasioiden yhdistäminen tieteeseen on minulle aika suoraviivaista, koska olen melko yksinkertainen ihminen. "Pohjoisen hän kaarruttaa autiuden ylle, ripustaa maan tyhjyyden päälle", sanotaan Raamatussa Jobin kirjassa 26:7
Tämä asia on vain yhtenä esimerkkinä Jumalan ihmeellisistä luomistöistä, joihin minä henkilökohtaisesti uskon.
Tiedemiehet ja -naiset ovat keksineet saman asian ja monia muitakin maailmankaikkeuden totuuksia sitten myöhemmin...
Job saa joskus vastauksen. Tiede ja usko eivät sulje toisiaan pois. Mutta ne on syytä pitää erillään.
Se, että Job saa vastauksen, on koko tarinan antikliimaksi; jälkikäteen päälle liimattu surkea lohduttelukäänne. Pilaa hyvän tarinan. Jobin olisi pitänyt jäädä epätietoisena kärsimään loppuun asti, kuten tarina on todennäköisesti alun perin mennytkin.
Vän kirjoitti: ↑03 Kesä 2025, 09:56
Kerro joku aikakausi jossain, jolloin vallanpitäjät eivät olisi voineet elää kuin pellossa ja mussuttaa ilmaiset lounaat välissä aiheuttaen kärsimystä ja valehdella kaikesta, ja minä osoitan sinun nähneen unta.
Kyllä Suomi jonnekin 80-luvulle asti oli erilainen. Päätekijänä se, että silloiset johtajat olivat itse olleet sodassa yhdessä muiden kanssa. Yleensä ei kovin kummoisessa asemassa, eli maksimissaan luutnantteina.
Sellainen yhdistää ja muuttaa ihmistä, kun on porukassa ja milloin vain voi kuolla.
No minusta se on kyllä ollut sitten kovin kummallista yhdistämistä, kun työläiset ja herrat kävivät eri kaupoissa, harrastivat eri urheiluseuroissa ja asioivat eri pankeissa ja mitä niitä nyt oli. Kunnon kommunistia ei näkynyt samoissa liikkeissä kuin lahtaririistäjää. Ay-liike oli voimissaan ja lakkoiltiin ihan mistä aiheesta vaan. Unta olet tainnut nähdä, jos pidät tuolloista Suomea yhdistyneenä.
Eikös se tuo porukka ollut sodankäyneiden lapsia? Nehän maan tietenkin sitten pilasivat olemalla itsejään.
Vän kirjoitti: ↑03 Kesä 2025, 09:56
Kerro joku aikakausi jossain, jolloin vallanpitäjät eivät olisi voineet elää kuin pellossa ja mussuttaa ilmaiset lounaat välissä aiheuttaen kärsimystä ja valehdella kaikesta, ja minä osoitan sinun nähneen unta.
Kyllä Suomi jonnekin 80-luvulle asti oli erilainen. Päätekijänä se, että silloiset johtajat olivat itse olleet sodassa yhdessä muiden kanssa. Yleensä ei kovin kummoisessa asemassa, eli maksimissaan luutnantteina.
Sellainen yhdistää ja muuttaa ihmistä, kun on porukassa ja milloin vain voi kuolla.
No minusta se on kyllä ollut sitten kovin kummallista yhdistämistä, kun työläiset ja herrat kävivät eri kaupoissa, harrastivat eri urheiluseuroissa ja asioivat eri pankeissa ja mitä niitä nyt oli. Kunnon kommunistia ei näkynyt samoissa liikkeissä kuin lahtaririistäjää. Ay-liike oli voimissaan ja lakkoiltiin ihan mistä aiheesta vaan. Unta olet tainnut nähdä, jos pidät tuolloista Suomea yhdistyneenä.
Eikös se tuo porukka ollut sodankäyneiden lapsia? Nehän maan tietenkin sitten pilasivat olemalla itsejään.
Olihan ne. Iso osa oli sisällissodan käyneiden lapsia. Sieltä astihan ne katkerimmat kaunat tulivat.
Jemina kirjoitti: ↑29 Touko 2025, 14:45
Täällä on eniten ateisteiksi tunnustautuvia palstalaisia, mikä on otettava huomioon ja omalta osaltani olen mielestäni onnistunutkin siinä melko hyvin, jos nyt tällainen pieni "omakehu" sallitaan?
Minä olin vielä vuodenvaihteessa ja alkuvuodesta innokkaana -toki varsinaista julistamista välttäen- kertomassa omasta uskostani ja siitä, mitä se on minulle henkilökohtaisesti antanut.
Nimimerkkejä mainitsematta koin heidän taholtaan joskus ärtymystä mikä hieman hämmästytti, mutta ei kuitenkaan yllättänyt.
Jostain syystä me uskovaiset ärsytetään vissiin joitakin ateisteja jo pelkällä olemassaolollamme enemmän kuin ateistit haittaa meitä uskovaisia? Koska olen ollut jo lapsesta asti kiinnostunut uskonasioista, en voi tietää mitään ateistisen elämänkatsomuksen omaavan henkilön sielunmaisemasta.
En ole enää viime aikoina tuonut paljon esille omia mielipiteitäni uskonnosta, mutta joskus vähän ripsauttelen kuin "raikkaana kevätsateena" hengellisiä asioita vaikka musiikin muodossa.
Haittaako se ketään? Joku agnostikko saattaa tykätäkin?
p.s. Voihan sellaiset kirjoittajat ignoorata, joiden mielipiteistä ei tykkää...
En minä ainakaan sinua ole dissanut (Vai olenko). Minua ei haittaa että olen ateisti ja sinä uskovainen. Näen sen mielenkiintoisena. Toisaalta osaat argumentoida huomattavsti paremmin kuin Olli. Taisit jossain vaiheessa olla bannattunakin.
Arvostan näkemyksiäsi ihmisenä siinä kuin muidenkin. Olin ennen telaketjuateisti mutta pehmennyt siitä aika paljon. Jos uskosta saa apua tähän helvettiin jossa olemme niin hyvä niin (Ei tämä aina herkkua ole). Toiset isovanhempani olivat hartaita uskovia. He olivat käyneet läpi sota-ajan ja toinen veteraani ja toinen lotta. Hei eivät tyrkyttäneet minulle koskaan näkemyksiään. Kun erosin heti kirkosta täytyäni 18 vuotta tunsin että petin heidät. Isoisälläni oli todella vakavia sotatraumoja ja hän sai avun papilta niihin. Tavallaan hän pystyi antamaan anteeksi sen mitä rintamalla oli tapahtunut itselleen.
Minulla on ollut helppoa. Siihen nähden. Ehkä se miten uskonasioita tulkitsee ja yhdistää tieteeseen on se kompastuskivi minulle. Isän äiti liittyi takaisin kirkkoon juuri ennen kuolemaansa. Ymmärsin senkin. En näe itselläni tarvetta liittyä kirkkoon ja se mitä nykyään uskon tekee sen mahdottomaksi.
Mutta sinällään vaikka ateistin suusta niin jumalan siunausta sinulle.
Kiitos samoin Jumalan Siunausta sinulle Phobos! Hyvä, että pohdit elämän syntyjä syviä, uskovia sukulaisiasikin muistellen.
Minua ei ole bannattu täällä yhtään kertaa, mutta ehkä muistat minun puolustaneen erästä toiselta palstalta tutuksi tullutta? Hän ole tullut enää takaisin.
Uskonasioiden yhdistäminen tieteeseen on minulle aika suoraviivaista, koska olen melko yksinkertainen ihminen. "Pohjoisen hän kaarruttaa autiuden ylle, ripustaa maan tyhjyyden päälle", sanotaan Raamatussa Jobin kirjassa 26:7
Tämä asia on vain yhtenä esimerkkinä Jumalan ihmeellisistä luomistöistä, joihin minä henkilökohtaisesti uskon.
Tiedemiehet ja -naiset ovat keksineet saman asian ja monia muitakin maailmankaikkeuden totuuksia sitten myöhemmin...
Job saa joskus vastauksen. Tiede ja usko eivät sulje toisiaan pois. Mutta ne on syytä pitää erillään.
Olet oikeassa sanoessasi, että tiede ja usko on syytä pitää erillään - ainakin näissä palstakeskusteluissa.
Minä uskovana pidän oman Raamattuun perustuvan tietoni ja vakaumukseni, ja pelkkään tieteeseen luottava pitäköön omansa.
En julista enkä pyri käännyttämään ketään, mutta eipä tätä omaa päätänikään pysty kukaan käännyttämään.
Jemina kirjoitti: ↑03 Kesä 2025, 21:45
eipä tätä omaa päätänikään pysty kukaan käännyttämään.
Ei ainakaan muut kuin sinä itse.
Kuule, en minä itsekään. Lauseeni on vajavainen, kun piti sanomani, ettei päätäni pysty kukaan ihminen kääntämään tai käännyttämään.
Jumala käänsi pääni ja sydämeni vuosia sitten sille uskon tielle, millä olen enkä muuta haluaisikaan.
En ollut kyllä kovin "helppo tapaus" Hänellekään tämän itsepäisen luonteeni vuoksi.
Jemina kirjoitti: ↑29 Touko 2025, 14:45
Täällä on eniten ateisteiksi tunnustautuvia palstalaisia, mikä on otettava huomioon ja omalta osaltani olen mielestäni onnistunutkin siinä melko hyvin, jos nyt tällainen pieni "omakehu" sallitaan?
Minä olin vielä vuodenvaihteessa ja alkuvuodesta innokkaana -toki varsinaista julistamista välttäen- kertomassa omasta uskostani ja siitä, mitä se on minulle henkilökohtaisesti antanut.
Nimimerkkejä mainitsematta koin heidän taholtaan joskus ärtymystä mikä hieman hämmästytti, mutta ei kuitenkaan yllättänyt.
Jostain syystä me uskovaiset ärsytetään vissiin joitakin ateisteja jo pelkällä olemassaolollamme enemmän kuin ateistit haittaa meitä uskovaisia? Koska olen ollut jo lapsesta asti kiinnostunut uskonasioista, en voi tietää mitään ateistisen elämänkatsomuksen omaavan henkilön sielunmaisemasta.
En ole enää viime aikoina tuonut paljon esille omia mielipiteitäni uskonnosta, mutta joskus vähän ripsauttelen kuin "raikkaana kevätsateena" hengellisiä asioita vaikka musiikin muodossa.
Haittaako se ketään? Joku agnostikko saattaa tykätäkin?
p.s. Voihan sellaiset kirjoittajat ignoorata, joiden mielipiteistä ei tykkää...
En minä ainakaan sinua ole dissanut (Vai olenko). Minua ei haittaa että olen ateisti ja sinä uskovainen. Näen sen mielenkiintoisena. Toisaalta osaat argumentoida huomattavsti paremmin kuin Olli. Taisit jossain vaiheessa olla bannattunakin.
Arvostan näkemyksiäsi ihmisenä siinä kuin muidenkin. Olin ennen telaketjuateisti mutta pehmennyt siitä aika paljon. Jos uskosta saa apua tähän helvettiin jossa olemme niin hyvä niin (Ei tämä aina herkkua ole). Toiset isovanhempani olivat hartaita uskovia. He olivat käyneet läpi sota-ajan ja toinen veteraani ja toinen lotta. Hei eivät tyrkyttäneet minulle koskaan näkemyksiään. Kun erosin heti kirkosta täytyäni 18 vuotta tunsin että petin heidät. Isoisälläni oli todella vakavia sotatraumoja ja hän sai avun papilta niihin. Tavallaan hän pystyi antamaan anteeksi sen mitä rintamalla oli tapahtunut itselleen.
Minulla on ollut helppoa. Siihen nähden. Ehkä se miten uskonasioita tulkitsee ja yhdistää tieteeseen on se kompastuskivi minulle. Isän äiti liittyi takaisin kirkkoon juuri ennen kuolemaansa. Ymmärsin senkin. En näe itselläni tarvetta liittyä kirkkoon ja se mitä nykyään uskon tekee sen mahdottomaksi.
Mutta sinällään vaikka ateistin suusta niin jumalan siunausta sinulle.
Kiitos samoin Jumalan Siunausta sinulle Phobos! Hyvä, että pohdit elämän syntyjä syviä, uskovia sukulaisiasikin muistellen.
Minua ei ole bannattu täällä yhtään kertaa, mutta ehkä muistat minun puolustaneen erästä toiselta palstalta tutuksi tullutta? Hän ole tullut enää takaisin.
Uskonasioiden yhdistäminen tieteeseen on minulle aika suoraviivaista, koska olen melko yksinkertainen ihminen. "Pohjoisen hän kaarruttaa autiuden ylle, ripustaa maan tyhjyyden päälle", sanotaan Raamatussa Jobin kirjassa 26:7
Tämä asia on vain yhtenä esimerkkinä Jumalan ihmeellisistä luomistöistä, joihin minä henkilökohtaisesti uskon.
Tiedemiehet ja -naiset ovat keksineet saman asian ja monia muitakin maailmankaikkeuden totuuksia sitten myöhemmin...
Job saa joskus vastauksen. Tiede ja usko eivät sulje toisiaan pois. Mutta ne on syytä pitää erillään.
Olet oikeassa sanoessasi, että tiede ja usko on syytä pitää erillään - ainakin näissä palstakeskusteluissa.
Minä uskovana pidän oman Raamattuun perustuvan tietoni ja vakaumukseni, ja pelkkään tieteeseen luottava pitäköön omansa.
En julista enkä pyri käännyttämään ketään, mutta eipä tätä omaa päätänikään pysty kukaan käännyttämään.
Se on oikea tie. En halua sinun kääntyvän edes minun mielipiteiteni takia. Olet juuri paras tuollaisena kuin olet. Ja sinulla on oma "Tahto" tai "Will". Pidä se ja älä anna muiden yrittää murtaa sitä. En minäkään muuta ajatuksiani muiden takia. Haluan vaihtaa ajatuksia ja ymmärtää erilaisuutamme. Elämän rikkaus on se että olemme erilaisia. Ja se täytyy hyväksyä.
Kadehdin uskoasi koska sinulla on kiintopiste ja tuki. Itselläni ei ole vaan leijun tuntemattomassa ja epämääräisessä universumissa. Ehkä sekin vaa tietynlaista voimaa johon ihan jokainen ei pysty. En ole varma yhtään mistään. Edes siitä olenko oikeasti olemassa.
Vän kirjoitti: ↑03 Kesä 2025, 09:56
Kerro joku aikakausi jossain, jolloin vallanpitäjät eivät olisi voineet elää kuin pellossa ja mussuttaa ilmaiset lounaat välissä aiheuttaen kärsimystä ja valehdella kaikesta, ja minä osoitan sinun nähneen unta.
Kyllä Suomi jonnekin 80-luvulle asti oli erilainen. Päätekijänä se, että silloiset johtajat olivat itse olleet sodassa yhdessä muiden kanssa. Yleensä ei kovin kummoisessa asemassa, eli maksimissaan luutnantteina.
Sellainen yhdistää ja muuttaa ihmistä, kun on porukassa ja milloin vain voi kuolla.
No minusta se on kyllä ollut sitten kovin kummallista yhdistämistä, kun työläiset ja herrat kävivät eri kaupoissa, harrastivat eri urheiluseuroissa ja asioivat eri pankeissa ja mitä niitä nyt oli. Kunnon kommunistia ei näkynyt samoissa liikkeissä kuin lahtaririistäjää. Ay-liike oli voimissaan ja lakkoiltiin ihan mistä aiheesta vaan. Unta olet tainnut nähdä, jos pidät tuolloista Suomea yhdistyneenä.
Eikös se tuo porukka ollut sodankäyneiden lapsia? Nehän maan tietenkin sitten pilasivat olemalla itsejään.
Kyllä homma kusee paljon todennäköisemmin, jos aletaan feikkaamaan.
Vän kirjoitti: ↑03 Kesä 2025, 09:56
Kerro joku aikakausi jossain, jolloin vallanpitäjät eivät olisi voineet elää kuin pellossa ja mussuttaa ilmaiset lounaat välissä aiheuttaen kärsimystä ja valehdella kaikesta, ja minä osoitan sinun nähneen unta.
Kyllä Suomi jonnekin 80-luvulle asti oli erilainen. Päätekijänä se, että silloiset johtajat olivat itse olleet sodassa yhdessä muiden kanssa. Yleensä ei kovin kummoisessa asemassa, eli maksimissaan luutnantteina.
Sellainen yhdistää ja muuttaa ihmistä, kun on porukassa ja milloin vain voi kuolla.
No minusta se on kyllä ollut sitten kovin kummallista yhdistämistä, kun työläiset ja herrat kävivät eri kaupoissa, harrastivat eri urheiluseuroissa ja asioivat eri pankeissa ja mitä niitä nyt oli. Kunnon kommunistia ei näkynyt samoissa liikkeissä kuin lahtaririistäjää. Ay-liike oli voimissaan ja lakkoiltiin ihan mistä aiheesta vaan. Unta olet tainnut nähdä, jos pidät tuolloista Suomea yhdistyneenä.
Eikös se tuo porukka ollut sodankäyneiden lapsia? Nehän maan tietenkin sitten pilasivat olemalla itsejään.
Kyllä homma kusee paljon todennäköisemmin, jos aletaan feikkaamaan.
Riippuu kenen kannalta. Jos on johtohommissa eikä vaan taidot riitä olisi hyvä, jos feikkaisi oman pyrkyryytensä niin, ettei päätyisi virkaansa.
Vän kirjoitti: ↑03 Kesä 2025, 09:56
Kerro joku aikakausi jossain, jolloin vallanpitäjät eivät olisi voineet elää kuin pellossa ja mussuttaa ilmaiset lounaat välissä aiheuttaen kärsimystä ja valehdella kaikesta, ja minä osoitan sinun nähneen unta.
Kyllä Suomi jonnekin 80-luvulle asti oli erilainen. Päätekijänä se, että silloiset johtajat olivat itse olleet sodassa yhdessä muiden kanssa. Yleensä ei kovin kummoisessa asemassa, eli maksimissaan luutnantteina.
Sellainen yhdistää ja muuttaa ihmistä, kun on porukassa ja milloin vain voi kuolla.
No minusta se on kyllä ollut sitten kovin kummallista yhdistämistä, kun työläiset ja herrat kävivät eri kaupoissa, harrastivat eri urheiluseuroissa ja asioivat eri pankeissa ja mitä niitä nyt oli. Kunnon kommunistia ei näkynyt samoissa liikkeissä kuin lahtaririistäjää. Ay-liike oli voimissaan ja lakkoiltiin ihan mistä aiheesta vaan. Unta olet tainnut nähdä, jos pidät tuolloista Suomea yhdistyneenä.
Eikös se tuo porukka ollut sodankäyneiden lapsia? Nehän maan tietenkin sitten pilasivat olemalla itsejään.
Kyllä homma kusee paljon todennäköisemmin, jos aletaan feikkaamaan.
Riippuu kenen kannalta. Jos on johtohommissa eikä vaan taidot riitä olisi hyvä, jos feikkaisi oman pyrkyryytensä niin, ettei päätyisi virkaansa.
Jos taidot ei riitä, niin silloinhan karsiutuu parhaiten pois juuri olemalla oma itsensä, mikä siis tässä tapauksessa on hyvä asia.
Feikkaamalla epäpätevä pääsee virkaan, mikä EI OLE hyvä asia.
