Mitä ja miten voimme mitään tietää?

[MooM]

En ole terveelliistä seuraa kenellekään.

Olen jo vuosia sitten sanonut, että ota pääsi pois perseestäsi, eli mieti vähemmän itseäsi ja enemmän muuta. Hengityskin kulkee paremmin ja silmät kirkastuu. Mutta ymmärrän tietysti, että ei sen niin vaan helposti tapahdu, kun on sellainen tilanne kuin sinulla.

Et sinä palstalla ihmisiin vaikuta sen kummemmin. Tietenkin osalla on jonkinlainen mielipide sinustakin ja joku hölmöily ärsyttää hetkellisesti (ja hyvät kommentit vie juttua eteenpäin), mutta useimmiten ihmiset eivät suuremmin välitä muista, elleivät nämä ole osa heidän oikeaa arkeaan ja elämäänsä.

Sinänsä hassua että ongelmat jotka minua kaivelevat koskevat monien muidenkin ihmisten omia ongelmia. Ei kysymys ole vain itsestäni vaan myös kanssaihmisistä.

En tarkoittanut mielenterveysasioita. Niistä pitääkin puhua. Vaan ylianalysointia ja muiden (sinua koskevien) mielipiteiden arvailua ja niiden huomioimista siinä, miten toimit tai muuten reagoit.

Ylianalysoinnista ovat kaikki hoitajat huomattaneet. Viimeisin huomautus pari päivää sitten. Miksi täytyy analysoida kaikki perinpohjin.

Jos pystyisin pitämään tunteeni aisoissa olisinko sairas? Valtaosalla tietenkin vanhempiani myöten on käsitys että perustelen käytökseni sairaudellani. Voi asia niinkin olla. Onko yksinkertaisin ratkaisu aina paras ratkaisu?

Kun en ole ammattilainen ja kontaktikin on vain näin palstan kautta, en pysty sanomaan muuta kuin miltä näyttää. Mutta sen disclaimerin sisällä:
- ennemminkin niin, että jos et olisi sairas, pystyisit "pitämään tunteet sisällä". Ainakin paremmin ja halutessasi tarpeeksi. Ja ehkä et tuntisi niin äärimmäisiä tuntemuksia. Mutta toisaalta eipä "terveellä" ole samanlaista mielialan vuoristorataakaan ja tunnekontrolli on siksi helpompaa.
- Tunteiden sisälläpito ei ole mikään pointti, vaan se, miten niitä ilmaisee ja mitä vaikutuksia sillä on. Ja miten tunnistaa tunteet, joiden ilmaisusta on apua itselle tai muille, ja mitkä kannattaa jättää vain tunteeksi ja hyväksyä, että nyt tuntuu tältä.
- Varmaan perustelet käytöstäsi ja se on ihan relevantti syy. Sairaus vaikuttaa niin, että mieliala vaihtelee rajusti ja impulssikontrolli ja harkinta huononee. Toisaalta ymmärrän lähimmäisiäsi, koska toisen kuormittava käytös kuormittaa, olipa sen syy mikä tahansa. Vaikka kuinka ymmärtäisi, että "ei se tahallaan".
-Yksinkertaisin ratkaisu ei ole aina paras, mutta se on silti yksinkertaisin ja jos se ei ole paljon huonompi kuin joku muu, sitä ehkä kannattaa kokeilla ensin. Riippuu täysin ratkaisusta.

[Brainwashed]

Ja voin itse allekirjoittaa jokaisen Naturalistin väitteen jotka hän tuossa luetteloi. Ovatko ne hänen omia näkemyksiään en osaa sanoa. Luitko edes mitä Naturalisti kirjoitti?

Luin toki, ja minusta siinä ei ollut järjen häivääkään, pikemmin MT ongelmaisen ideologista pseudopuppuilua marxilaisella twistillä.

[Deimos]

En ole terveelliistä seuraa kenellekään.

Olen jo vuosia sitten sanonut, että ota pääsi pois perseestäsi, eli mieti vähemmän itseäsi ja enemmän muuta. Hengityskin kulkee paremmin ja silmät kirkastuu. Mutta ymmärrän tietysti, että ei sen niin vaan helposti tapahdu, kun on sellainen tilanne kuin sinulla.

Et sinä palstalla ihmisiin vaikuta sen kummemmin. Tietenkin osalla on jonkinlainen mielipide sinustakin ja joku hölmöily ärsyttää hetkellisesti (ja hyvät kommentit vie juttua eteenpäin), mutta useimmiten ihmiset eivät suuremmin välitä muista, elleivät nämä ole osa heidän oikeaa arkeaan ja elämäänsä.

Sinänsä hassua että ongelmat jotka minua kaivelevat koskevat monien muidenkin ihmisten omia ongelmia. Ei kysymys ole vain itsestäni vaan myös kanssaihmisistä.

En tarkoittanut mielenterveysasioita. Niistä pitääkin puhua. Vaan ylianalysointia ja muiden (sinua koskevien) mielipiteiden arvailua ja niiden huomioimista siinä, miten toimit tai muuten reagoit.

Ylianalysoinnista ovat kaikki hoitajat huomattaneet. Viimeisin huomautus pari päivää sitten. Miksi täytyy analysoida kaikki perinpohjin.

Jos pystyisin pitämään tunteeni aisoissa olisinko sairas? Valtaosalla tietenkin vanhempiani myöten on käsitys että perustelen käytökseni sairaudellani. Voi asia niinkin olla. Onko yksinkertaisin ratkaisu aina paras ratkaisu?

Kun en ole ammattilainen ja kontaktikin on vain näin palstan kautta, en pysty sanomaan muuta kuin miltä näyttää. Mutta sen disclaimerin sisällä:
- ennemminkin niin, että jos et olisi sairas, pystyisit "pitämään tunteet sisällä". Ainakin paremmin ja halutessasi tarpeeksi. Ja ehkä et tuntisi niin äärimmäisiä tuntemuksia. Mutta toisaalta eipä "terveellä" ole samanlaista mielialan vuoristorataakaan ja tunnekontrolli on siksi helpompaa.
- Tunteiden sisälläpito ei ole mikään pointti, vaan se, miten niitä ilmaisee ja mitä vaikutuksia sillä on. Ja miten tunnistaa tunteet, joiden ilmaisusta on apua itselle tai muille, ja mitkä kannattaa jättää vain tunteeksi ja hyväksyä, että nyt tuntuu tältä.
- Varmaan perustelet käytöstäsi ja se on ihan relevantti syy. Sairaus vaikuttaa niin, että mieliala vaihtelee rajusti ja impulssikontrolli ja harkinta huononee. Toisaalta ymmärrän lähimmäisiäsi, koska toisen kuormittava käytös kuormittaa, olipa sen syy mikä tahansa. Vaikka kuinka ymmärtäisi, että "ei se tahallaan".
-Yksinkertaisin ratkaisu ei ole aina paras, mutta se on silti yksinkertaisin ja jos se ei ole paljon huonompi kuin joku muu, sitä ehkä kannattaa kokeilla ensin. Riippuu täysin ratkaisusta.

Olet ihan samalla tasolla kuin ammatilaisetkin asian suhteen. He eivät ole yli-ihmisiä vaan tavallisia ihmisiä.

Mutta tämä istestäni. En of the discussion.

[Deimos]

Ja voin itse allekirjoittaa jokaisen Naturalistin väitteen jotka hän tuossa luetteloi. Ovatko ne hänen omia näkemyksiään en osaa sanoa. Luitko edes mitä Naturalisti kirjoitti?

Luin toki, ja minusta siinä ei ollut järjen häivääkään, pikemmin MT ongelmaisen ideologista pseudopuppuilua marxilaisella twistillä.

Videossa oli myös se kohta että äly rajaa myös sen miten maailman näkee. Se on puhdasta genetiikkaa. Jokainen näkee maailman omasta näkökulmastaan ja kapasiteettinsa rajoittamana.

[MooM]

En ole terveelliistä seuraa kenellekään.

Olen jo vuosia sitten sanonut, että ota pääsi pois perseestäsi, eli mieti vähemmän itseäsi ja enemmän muuta. Hengityskin kulkee paremmin ja silmät kirkastuu. Mutta ymmärrän tietysti, että ei sen niin vaan helposti tapahdu, kun on sellainen tilanne kuin sinulla.

Et sinä palstalla ihmisiin vaikuta sen kummemmin. Tietenkin osalla on jonkinlainen mielipide sinustakin ja joku hölmöily ärsyttää hetkellisesti (ja hyvät kommentit vie juttua eteenpäin), mutta useimmiten ihmiset eivät suuremmin välitä muista, elleivät nämä ole osa heidän oikeaa arkeaan ja elämäänsä.

Sinänsä hassua että ongelmat jotka minua kaivelevat koskevat monien muidenkin ihmisten omia ongelmia. Ei kysymys ole vain itsestäni vaan myös kanssaihmisistä.

En tarkoittanut mielenterveysasioita. Niistä pitääkin puhua. Vaan ylianalysointia ja muiden (sinua koskevien) mielipiteiden arvailua ja niiden huomioimista siinä, miten toimit tai muuten reagoit.

Ylianalysoinnista ovat kaikki hoitajat huomattaneet. Viimeisin huomautus pari päivää sitten. Miksi täytyy analysoida kaikki perinpohjin.

Jos pystyisin pitämään tunteeni aisoissa olisinko sairas? Valtaosalla tietenkin vanhempiani myöten on käsitys että perustelen käytökseni sairaudellani. Voi asia niinkin olla. Onko yksinkertaisin ratkaisu aina paras ratkaisu?

Kun en ole ammattilainen ja kontaktikin on vain näin palstan kautta, en pysty sanomaan muuta kuin miltä näyttää. Mutta sen disclaimerin sisällä:
- ennemminkin niin, että jos et olisi sairas, pystyisit "pitämään tunteet sisällä". Ainakin paremmin ja halutessasi tarpeeksi. Ja ehkä et tuntisi niin äärimmäisiä tuntemuksia. Mutta toisaalta eipä "terveellä" ole samanlaista mielialan vuoristorataakaan ja tunnekontrolli on siksi helpompaa.
- Tunteiden sisälläpito ei ole mikään pointti, vaan se, miten niitä ilmaisee ja mitä vaikutuksia sillä on. Ja miten tunnistaa tunteet, joiden ilmaisusta on apua itselle tai muille, ja mitkä kannattaa jättää vain tunteeksi ja hyväksyä, että nyt tuntuu tältä.
- Varmaan perustelet käytöstäsi ja se on ihan relevantti syy. Sairaus vaikuttaa niin, että mieliala vaihtelee rajusti ja impulssikontrolli ja harkinta huononee. Toisaalta ymmärrän lähimmäisiäsi, koska toisen kuormittava käytös kuormittaa, olipa sen syy mikä tahansa. Vaikka kuinka ymmärtäisi, että "ei se tahallaan".
-Yksinkertaisin ratkaisu ei ole aina paras, mutta se on silti yksinkertaisin ja jos se ei ole paljon huonompi kuin joku muu, sitä ehkä kannattaa kokeilla ensin. Riippuu täysin ratkaisusta.

Olet ihan samalla tasolla kuin ammatilaisetkin asian suhteen. He eivät ole yli-ihmisiä vaan tavallisia ihmisiä.

Mutta tämä istestäni. En of the discussion.

Nuo olivat enemmänkin yleistä pohdintaa, vaikka tietysti nyt sinun keissisi herättämänä.

Ammattilaisilla on kuitenkin aika vahva kokemuspohja, varsinkin pitempään työtätehneillä. Verrattuna tällaiseen kyökkipsykologiin kuin palstalaiset. Tai no Ollilla taitaa olla alan tutkinto

[MooM]

Ja voin itse allekirjoittaa jokaisen Naturalistin väitteen jotka hän tuossa luetteloi. Ovatko ne hänen omia näkemyksiään en osaa sanoa. Luitko edes mitä Naturalisti kirjoitti?

Luin toki, ja minusta siinä ei ollut järjen häivääkään, pikemmin MT ongelmaisen ideologista pseudopuppuilua marxilaisella twistillä.

Videossa oli myös se kohta että äly rajaa myös sen miten maailman näkee. Se on puhdasta genetiikkaa. Jokainen näkee maailman omasta näkökulmastaan ja kapasiteettinsa rajoittamana.

Enemmän laittaisin motivaation piikkiin. Jokainen huomaa ja painottaa asioita, jotka ovat itselle oleellisia ja tärkeitä. Joko uhkina tai mahdollisuuksina. Se, mitä näkee ja huomaa, vaikuttaa vahvasti maailmankuvaan.

Edit: Esim toiset näkevät kaikkialla huonosti sopeutuneita, juonivia mamuja ja toiset alistavia patriarkaatin jäseniä. Täysin samassa tilanteessakin.

[Deimos]

Ei se ole kenenkään ongelma jos minä ja Naturalisti näemme asian eri tavalla kuin muut. Naturalistin näkemykset joko hyväksyy tai ei. Tuo on kaukana mielenterveyspotilaan (Tässä oletetaan että mielenterveys on aina vihanneksen tasolla) kirjoittelusta. Kyseessä on filosofian viimeisiä linnakkeita.

Jos ei vaivaudu perehtymään asiaan niin miksi edes kommentoida sitä?

[Deimos]

En ole terveelliistä seuraa kenellekään.

Olen jo vuosia sitten sanonut, että ota pääsi pois perseestäsi, eli mieti vähemmän itseäsi ja enemmän muuta. Hengityskin kulkee paremmin ja silmät kirkastuu. Mutta ymmärrän tietysti, että ei sen niin vaan helposti tapahdu, kun on sellainen tilanne kuin sinulla.

Et sinä palstalla ihmisiin vaikuta sen kummemmin. Tietenkin osalla on jonkinlainen mielipide sinustakin ja joku hölmöily ärsyttää hetkellisesti (ja hyvät kommentit vie juttua eteenpäin), mutta useimmiten ihmiset eivät suuremmin välitä muista, elleivät nämä ole osa heidän oikeaa arkeaan ja elämäänsä.

Sinänsä hassua että ongelmat jotka minua kaivelevat koskevat monien muidenkin ihmisten omia ongelmia. Ei kysymys ole vain itsestäni vaan myös kanssaihmisistä.

En tarkoittanut mielenterveysasioita. Niistä pitääkin puhua. Vaan ylianalysointia ja muiden (sinua koskevien) mielipiteiden arvailua ja niiden huomioimista siinä, miten toimit tai muuten reagoit.

Ylianalysoinnista ovat kaikki hoitajat huomattaneet. Viimeisin huomautus pari päivää sitten. Miksi täytyy analysoida kaikki perinpohjin.

Jos pystyisin pitämään tunteeni aisoissa olisinko sairas? Valtaosalla tietenkin vanhempiani myöten on käsitys että perustelen käytökseni sairaudellani. Voi asia niinkin olla. Onko yksinkertaisin ratkaisu aina paras ratkaisu?

Kun en ole ammattilainen ja kontaktikin on vain näin palstan kautta, en pysty sanomaan muuta kuin miltä näyttää. Mutta sen disclaimerin sisällä:
- ennemminkin niin, että jos et olisi sairas, pystyisit "pitämään tunteet sisällä". Ainakin paremmin ja halutessasi tarpeeksi. Ja ehkä et tuntisi niin äärimmäisiä tuntemuksia. Mutta toisaalta eipä "terveellä" ole samanlaista mielialan vuoristorataakaan ja tunnekontrolli on siksi helpompaa.
- Tunteiden sisälläpito ei ole mikään pointti, vaan se, miten niitä ilmaisee ja mitä vaikutuksia sillä on. Ja miten tunnistaa tunteet, joiden ilmaisusta on apua itselle tai muille, ja mitkä kannattaa jättää vain tunteeksi ja hyväksyä, että nyt tuntuu tältä.
- Varmaan perustelet käytöstäsi ja se on ihan relevantti syy. Sairaus vaikuttaa niin, että mieliala vaihtelee rajusti ja impulssikontrolli ja harkinta huononee. Toisaalta ymmärrän lähimmäisiäsi, koska toisen kuormittava käytös kuormittaa, olipa sen syy mikä tahansa. Vaikka kuinka ymmärtäisi, että "ei se tahallaan".
-Yksinkertaisin ratkaisu ei ole aina paras, mutta se on silti yksinkertaisin ja jos se ei ole paljon huonompi kuin joku muu, sitä ehkä kannattaa kokeilla ensin. Riippuu täysin ratkaisusta.

Olet ihan samalla tasolla kuin ammatilaisetkin asian suhteen. He eivät ole yli-ihmisiä vaan tavallisia ihmisiä.

Mutta tämä istestäni. En of the discussion.

Nuo olivat enemmänkin yleistä pohdintaa, vaikka tietysti nyt sinun keissisi herättämänä.

Ammattilaisilla on kuitenkin aika vahva kokemuspohja, varsinkin pitempään työtätehneillä. Verrattuna tällaiseen kyökkipsykologiin kuin palstalaiset. Tai no Ollilla taitaa olla alan tutkinto

Olli on kyllä psykologin prototyyppi. Mutta mitäs sanoin keskustelun lopetuksesta? Eiköhän jätetä asia "Ammattilaisten" hoitoon.

[MooM]

Naturalistin näkemykset joko hyväksyy tai ei.

Ei toki, vaan osaan voi yhtyä, osaa voi kyseenalaistaa ja osaa pitää itsestäänselvyyksien toteamisena.

Tietenkin hyväksyn sen, että hän ajattele noin.

[MooM]

En ole terveelliistä seuraa kenellekään.

Olen jo vuosia sitten sanonut, että ota pääsi pois perseestäsi, eli mieti vähemmän itseäsi ja enemmän muuta. Hengityskin kulkee paremmin ja silmät kirkastuu. Mutta ymmärrän tietysti, että ei sen niin vaan helposti tapahdu, kun on sellainen tilanne kuin sinulla.

Et sinä palstalla ihmisiin vaikuta sen kummemmin. Tietenkin osalla on jonkinlainen mielipide sinustakin ja joku hölmöily ärsyttää hetkellisesti (ja hyvät kommentit vie juttua eteenpäin), mutta useimmiten ihmiset eivät suuremmin välitä muista, elleivät nämä ole osa heidän oikeaa arkeaan ja elämäänsä.

Sinänsä hassua että ongelmat jotka minua kaivelevat koskevat monien muidenkin ihmisten omia ongelmia. Ei kysymys ole vain itsestäni vaan myös kanssaihmisistä.

En tarkoittanut mielenterveysasioita. Niistä pitääkin puhua. Vaan ylianalysointia ja muiden (sinua koskevien) mielipiteiden arvailua ja niiden huomioimista siinä, miten toimit tai muuten reagoit.

Ylianalysoinnista ovat kaikki hoitajat huomattaneet. Viimeisin huomautus pari päivää sitten. Miksi täytyy analysoida kaikki perinpohjin.

Jos pystyisin pitämään tunteeni aisoissa olisinko sairas? Valtaosalla tietenkin vanhempiani myöten on käsitys että perustelen käytökseni sairaudellani. Voi asia niinkin olla. Onko yksinkertaisin ratkaisu aina paras ratkaisu?

Kun en ole ammattilainen ja kontaktikin on vain näin palstan kautta, en pysty sanomaan muuta kuin miltä näyttää. Mutta sen disclaimerin sisällä:
- ennemminkin niin, että jos et olisi sairas, pystyisit "pitämään tunteet sisällä". Ainakin paremmin ja halutessasi tarpeeksi. Ja ehkä et tuntisi niin äärimmäisiä tuntemuksia. Mutta toisaalta eipä "terveellä" ole samanlaista mielialan vuoristorataakaan ja tunnekontrolli on siksi helpompaa.
- Tunteiden sisälläpito ei ole mikään pointti, vaan se, miten niitä ilmaisee ja mitä vaikutuksia sillä on. Ja miten tunnistaa tunteet, joiden ilmaisusta on apua itselle tai muille, ja mitkä kannattaa jättää vain tunteeksi ja hyväksyä, että nyt tuntuu tältä.
- Varmaan perustelet käytöstäsi ja se on ihan relevantti syy. Sairaus vaikuttaa niin, että mieliala vaihtelee rajusti ja impulssikontrolli ja harkinta huononee. Toisaalta ymmärrän lähimmäisiäsi, koska toisen kuormittava käytös kuormittaa, olipa sen syy mikä tahansa. Vaikka kuinka ymmärtäisi, että "ei se tahallaan".
-Yksinkertaisin ratkaisu ei ole aina paras, mutta se on silti yksinkertaisin ja jos se ei ole paljon huonompi kuin joku muu, sitä ehkä kannattaa kokeilla ensin. Riippuu täysin ratkaisusta.

Olet ihan samalla tasolla kuin ammatilaisetkin asian suhteen. He eivät ole yli-ihmisiä vaan tavallisia ihmisiä.

Mutta tämä istestäni. En of the discussion.

Nuo olivat enemmänkin yleistä pohdintaa, vaikka tietysti nyt sinun keissisi herättämänä.

Ammattilaisilla on kuitenkin aika vahva kokemuspohja, varsinkin pitempään työtätehneillä. Verrattuna tällaiseen kyökkipsykologiin kuin palstalaiset. Tai no Ollilla taitaa olla alan tutkinto

Olli on kyllä psykologin prototyyppi. Mutta mitäs sanoin keskustelun lopetuksesta? Eiköhän jätetä asia "Ammattilaisten" hoitoon.

Yleisellä tasolla tunteet ja niiden tiedostaminen liittyy tukevasti aiheeseen. Sinua en aio ruotia enempää, ellei jotain uutta ilmene

[Naturalisti]

Kysymys "Miksi" ajaa täällä maapalolla osaa ihmisistä. Lapsilla kyky on luontainen, se vain vanhemmiten unohtuu joillakin yksilöillä.

Tämäkin on kiinnostava kysymys. Olemme muihin elukoihin verrattuna biologisia lapsia koko ikämme. Ei ole kovin pitkä aika siitä, kun ajateltiin, että biologinen perimämme on pyöreästi 100 000 geeniä. Nykykäsityksen mukaan niitä ei olekkaan kuin 20 000 geeniä. Siinä missä muiden elukoiden toiminta määräytyy hyvin pitkälle geneettisesti, ei meillä ole tällaisia lajityypillisiä kykyjä.

Meille on sen sijaan kehittynyt korvien väliin meemikone, joka panee kysymään näitä "Miksi"-kysymyksiä. Sen ansiosta korvaamme geneettisesti määräytyneiden kykyjen puutteet memeettisen tason ajattelu- ja käyttäytymistittumuksilla, joita opimme ja muokkasmme koko ikämne. Geneettisen esiohjelmoinnin puutteesta tulikin näin kyky selviytyä erilaisissa ja muuttuvissa olosuhteissa.

Käsityksemme todellisuudesta on kulttuurisen memeettieettisen evoluution tuotosta, jonka omaksumme kukin omalla tavallamme monien eri sosiaalisten vuorovaikutussysteemien jäsenenä. Vaikka tiede tavoittelee kolmannen persoonan näkökulman objektiivista totuutta, on siitä väistämättä jokaisella vain ensimmäisen persoonan enemmän tai vähemmän muiden kanssa yhteensopiva subjektiivinen käsitys.

[Deimos]

En ole terveelliistä seuraa kenellekään.

Olen jo vuosia sitten sanonut, että ota pääsi pois perseestäsi, eli mieti vähemmän itseäsi ja enemmän muuta. Hengityskin kulkee paremmin ja silmät kirkastuu. Mutta ymmärrän tietysti, että ei sen niin vaan helposti tapahdu, kun on sellainen tilanne kuin sinulla.

Et sinä palstalla ihmisiin vaikuta sen kummemmin. Tietenkin osalla on jonkinlainen mielipide sinustakin ja joku hölmöily ärsyttää hetkellisesti (ja hyvät kommentit vie juttua eteenpäin), mutta useimmiten ihmiset eivät suuremmin välitä muista, elleivät nämä ole osa heidän oikeaa arkeaan ja elämäänsä.

Sinänsä hassua että ongelmat jotka minua kaivelevat koskevat monien muidenkin ihmisten omia ongelmia. Ei kysymys ole vain itsestäni vaan myös kanssaihmisistä.

En tarkoittanut mielenterveysasioita. Niistä pitääkin puhua. Vaan ylianalysointia ja muiden (sinua koskevien) mielipiteiden arvailua ja niiden huomioimista siinä, miten toimit tai muuten reagoit.

Ylianalysoinnista ovat kaikki hoitajat huomattaneet. Viimeisin huomautus pari päivää sitten. Miksi täytyy analysoida kaikki perinpohjin.

Jos pystyisin pitämään tunteeni aisoissa olisinko sairas? Valtaosalla tietenkin vanhempiani myöten on käsitys että perustelen käytökseni sairaudellani. Voi asia niinkin olla. Onko yksinkertaisin ratkaisu aina paras ratkaisu?

Kun en ole ammattilainen ja kontaktikin on vain näin palstan kautta, en pysty sanomaan muuta kuin miltä näyttää. Mutta sen disclaimerin sisällä:
- ennemminkin niin, että jos et olisi sairas, pystyisit "pitämään tunteet sisällä". Ainakin paremmin ja halutessasi tarpeeksi. Ja ehkä et tuntisi niin äärimmäisiä tuntemuksia. Mutta toisaalta eipä "terveellä" ole samanlaista mielialan vuoristorataakaan ja tunnekontrolli on siksi helpompaa.
- Tunteiden sisälläpito ei ole mikään pointti, vaan se, miten niitä ilmaisee ja mitä vaikutuksia sillä on. Ja miten tunnistaa tunteet, joiden ilmaisusta on apua itselle tai muille, ja mitkä kannattaa jättää vain tunteeksi ja hyväksyä, että nyt tuntuu tältä.
- Varmaan perustelet käytöstäsi ja se on ihan relevantti syy. Sairaus vaikuttaa niin, että mieliala vaihtelee rajusti ja impulssikontrolli ja harkinta huononee. Toisaalta ymmärrän lähimmäisiäsi, koska toisen kuormittava käytös kuormittaa, olipa sen syy mikä tahansa. Vaikka kuinka ymmärtäisi, että "ei se tahallaan".
-Yksinkertaisin ratkaisu ei ole aina paras, mutta se on silti yksinkertaisin ja jos se ei ole paljon huonompi kuin joku muu, sitä ehkä kannattaa kokeilla ensin. Riippuu täysin ratkaisusta.

Olet ihan samalla tasolla kuin ammatilaisetkin asian suhteen. He eivät ole yli-ihmisiä vaan tavallisia ihmisiä.

Mutta tämä istestäni. En of the discussion.

Nuo olivat enemmänkin yleistä pohdintaa, vaikka tietysti nyt sinun keissisi herättämänä.

Ammattilaisilla on kuitenkin aika vahva kokemuspohja, varsinkin pitempään työtätehneillä. Verrattuna tällaiseen kyökkipsykologiin kuin palstalaiset. Tai no Ollilla taitaa olla alan tutkinto

Olli on kyllä psykologin prototyyppi. Mutta mitäs sanoin keskustelun lopetuksesta? Eiköhän jätetä asia "Ammattilaisten" hoitoon.

Yleisellä tasolla tunteet ja niiden tiedostaminen liittyy tukevasti aiheeseen. Sinua en aio ruotia enempää, ellei jotain uutta ilmene

Kiitos. Käytökseni ja sen että käytöstavat minulta välillä puuttuvat, siinä olet täysin oikeassa. En ole helppo ihminen (Tämä ei ole puolustus sitten). Kuitenkin esimerkiksi sen suhteen juuri eikö siinä ole itseanalyysin paikka?

Mutta kun olen tarpeeksi sietämätön niin monoa palstalta. Sitähän olen jopa rukoillut (Vaikka olen ateisti).

Laitetaan vielä lisäksi.

[Zeneka]

Jos joku sanoo ymmärtävänsä mitä tietoisuus on niin valehtelee. Kaikki mitä tiedämme tietoisuudasta on lähinnä arvailua. Aika helppoa olisi tehdä AI (Eli keinoäly) jos tietäisimme mitä tietoisuus on.

Tarkoitatko, ettei sitä pitäisi miettiä tai tutkia? Tai määritellä eri näkökulmista katsoen?

Sitä pitää tutkia. Mutta nykyään kun emme tiedä siitä juuri mitään voimme vain esittää arvauksia.

Vaikka loisimme ihmisälyä vastaavan tekoälyn (tai paremman) niin emme koskaan voi tietää onko se tietoinen itsestään vai ei.

Ei ole olemassa mitään testiä tähän.

Se miksi kuvittelen muiden ihmisten olevan tietoisia itsestään on vain päätelmä siitä, että koska olen tietoinen ja tuo toinen on hyvin samanlainen kuin minä, niin sekin varmaan on tietoinen.

Mutta tiede ei tunne menetelmää jolla voidaan testata tietoisuus. Luulen myös että ihmisen omien aivojen rajoitteet estävät meitä ikuisesti ymmärtämästä mitä tietoisuus on. Samalla tavalla kuin kastemato tuskin voi ymmärtää miksi on olemassa ja omaa tarkoitustaan.

[Deimos]

Kysymys "Miksi" ajaa täällä maapalolla osaa ihmisistä. Lapsilla kyky on luontainen, se vain vanhemmiten unohtuu joillakin yksilöillä.

Tämäkin on kiinnostava kysymys. Olemme muihin elukoihin verrattuna biologisia lapsia koko ikämme. Ei ole kovin pitkä aika siitä, kun ajateltiin, että biologinen perimämme on pyöreästi 100 000 geeniä. Nykykäsityksen mukaan niitä ei olekkaan kuin 20 000 geeniä. Siinä missä muiden elukoiden toiminta määräytyy hyvin pitkälle geneettisesti, ei meillä ole tällaisia lajityypillisiä kykyjä.

Meille on sen sijaan kehittynyt korvien väliin meemikone, joka panee kysymään näitä "Miksi"-kysymyksiä. Sen ansiosta korvaamme geneettisesti määräytyneiden kykyjen puutteet memeettisen tason ajattelu- ja käyttäytymistittumuksilla, joita opimme ja muokkasmme koko ikämne. Geneettisen esiohjelmoinnin puutteesta tulikin näin kyky selviytyä erilaisissa ja muuttuvissa olosuhteissa.

Käsityksemme todellisuudesta on kulttuurisen memeettieettisen evoluution tuotosta, jonka omaksumme kukin omalla tavallamme monien eri sosiaalisten vuorovaikutussysteemien jäsenenä. Vaikka tiede tavoittelee kolmannen persoonan näkökulman objektiivista totuutta, on siitä väistämättä jokaisella vain ensimmäisen persoonan enemmän tai vähemmän muiden kanssa yhteensopiva subjektiivinen käsitys.

Memetiikka ei ole vahvinta aluettani. Mutta taaskin allekirjoitan mitä kirjoitat.

Onko nihilismi elämän ohjenuorana sitten huono? Ei ollenkaan. En muista Nietzschen Zarahustrasta paljoakaan. Jotekin kirja muistutti raamattua, lopputulos vain eri. Antikristus on aika lyhyt opus mutta täyttä tykitystä. Nietzsche ja Marx lienevät eniten väärinymmärrystä aikaan saaneet filosofit.

[Deimos]

Jos joku sanoo ymmärtävänsä mitä tietoisuus on niin valehtelee. Kaikki mitä tiedämme tietoisuudasta on lähinnä arvailua. Aika helppoa olisi tehdä AI (Eli keinoäly) jos tietäisimme mitä tietoisuus on.

Tarkoitatko, ettei sitä pitäisi miettiä tai tutkia? Tai määritellä eri näkökulmista katsoen?

Sitä pitää tutkia. Mutta nykyään kun emme tiedä siitä juuri mitään voimme vain esittää arvauksia.

Vaikka loisimme ihmisälyä vastaavan tekoälyn (tai paremman) niin emme koskaan voi tietää onko se tietoinen itsestään vai ei.

Ei ole olemassa mitään testiä tähän.

Se miksi kuvittelen muiden ihmisten olevan tietoisia itsestään on vain päätelmä siitä, että koska olen tietoinen ja tuo toinen on hyvin samanlainen kuin minä, niin sekin varmaan on tietoinen.

Mutta tiede ei tunne menetelmää jolla voidaan testata tietoisuus. Luulen myös että ihmisen omien aivojen rajoitteet estävät meitä ikuisesti ymmärtämästä mitä tietoisuus on. Samalla tavalla kuin kastemato tuskin voi ymmärtää miksi on olemassa ja omaa tarkoitustaan.

Käsittääkseni AI joka läpäisee Turing Testin on tietoinen. Voin olla väärässä.

Turing test

https://en.wikipedia.org/wiki/Turing_test

En tiedä onko yksikään AI vielä läpäissyt sitä. Jos olisikin niin saisimmeko tietää sitä edes?