Kaksosparadoksi uneliaalle

[Eusa]

Kello on laite, joka pyrkii mahdollisimman tarkasti kuvaamaan aineen rakenteen fysikaalisia prosesseja ja erityisesti niissä esiintyviä universaaleja resonansseja, kuten Cesiumin isotoopin viritystilan voimakkuutta.

Biologiset prosessit noudattavat hyvin orjallisesti fysikaalisia, joten hyvä kello mittaa biologista vanhenemista oikein.

Sen sijaan kaikkeus jakaantuu vuorovaikutuskiihtyvyydessä kahteen osaan, joissa vastakkaisiin suuntiin kiihtyvät osat myös ikääntyvät vastakkaisiin "ikä-suuntiin" kaikkien muiden inertiaalisten kellojen suhteen.

Muodostuva ikääntymisero on todellinen ja voidaan todeta etäisyyksien yli synkronointisignaalien vaihdolla ja tietysti, jos siirrytään toistensa luo, kellojen rinnakkain vertailulla.

Todellinen ikääntymisero osoitetaan nykyään jatkuvana mittauksena, sillä gps-satelliitit kiihtyvät ulospäin gravitaatiota indikoivassa kiihtyvyyskentässä vähemmän kuin kohdalla seuraava pintakiihtyvyys Maassa.

[Eusa]

Tässä Enqvistin esimerkissä Maasta poistuva kaksonen viettää 20 vuotta 0,8c:n vauhdissa ilmeisesti. No, se on jo sellaista haipakkaa, ettei fyysinen olento sellaistakaan tule saavuttamaan, puhumattakaan, että vauhtia olisi maksimi, eli 1,0c.

Se, että joku liikkuu jossakin nopeammin ei tarkoita sitä, että hänen fyysinen vanhenemisensa hidastuisi, vaikka joku helvetin kello näyttäisi mitä tahansa. Haluan nähdä sen tutkimuksen, jossa tämä on todistettu aukottomasti faktaksi, ja tulokset on esitetty Wiiomaisesti siten, että tällainen tollo ne myös ymmärtää ja hyväksyy. Pelkkä kellojen vertailu ei kelpaa, koska ne ovat teknisiä laitteita, jotka eivät ole biologisia, eivätkä varsinkaan eläviä olentoja. Sen eron ehkä joten kuten voi vielä ymmärtää, vaikka aika oudolta sekin kuulostaa.

https://www.mv.helsinki.fi/home/enqvist ... aksos.html

Totta turiset, me liikumme tällä hetkellä valonnopeudella, ylivalonnopeudella, alivalonnopeudella, nopeasti, hitaasti, taaksepäin, eteenpäin, sivuttain ja olemme paikoillaan, ihan yhtä aikaa.
Ei se nopeus hidasta kellojakaan, se näyttää hidastavan ja se on ihan toista todellisuutta kuin se että nopeus hidastaisi kelloja.

Vaikka nopeus hidastaisikin niitä kelloja, niin millä perusteella ihmisen biologinen ikääntyminen tekisi muka samoin? Ihmisen keho ei tiedä mitään siitä, että mitä vauhtia joku kello tikittää, vai tikittääkö ollenkaan. No, tämä väite on paradoksi joka tapauksessa. Ja mielestäni todistamaton sellainen.

Tuo kelloihin takertuminen on kummallisen sitkeä ja yleinen ajatusvirhe. Jos kellot ovat kunnollisia, ne eivät hidastu, vaan mittaavat aikaa ihan samaan tahtiin kuin aina ennenkin missä nopeudessa tahansa. Se, mikä hidastuu liikkuvassa avaruusaluksessa, on itse aika. Kun se hidastuu, kaikki tapahtuu hitaammin. Kellon käynti, ihmisen ikääntyminen ja höyhenen ja vasaran tippuminen. Ihan kaikki, mitä siellä liikkuvassa avaruusaluksessa on, tapahtuu hitaammin. Kun Maassa kuluu 10 vuotta, avaruusaluksessa kuluu vain 1 vuosi. Ja kaikki avaruusaluksessa ovat vain vuoden vanhempia Maahan palattuaan, vaikka Maassa aikaa on kulunut 10 vuotta.

Toisistaan pois tasanopeudella kiitävät lähettävät toisilleen kellonaikojaan vuorosignaalein - eli kun toiselta vastaanotetaan tieto, lähetetään oma kellotieto responsena. Tuolla tavalla synkronoiden huomataan, ettei mitään oikeaa eroa ikääntymiseen muodostu, vaan ainoastaan yhteinen erillisyyden määrä kasvaa.

Sen sijaan, jos toinen kiihdyttää, erillisyydet eivät kasvakaan enää yhteisesti vaan toisen vinkkelistä enemmän ja toiselle vähemmän. Erillisyyttä voidaan kuvata suoraan ikääntymisenä ja se kehittyy siis epäsymmetrisesti, kun toinen kiihdyttää - riippuen kohtikiihtyvyyden määrästä ja kertyneestä inertiaalisesta avaruudellisesta erillisyydestä, joka on noista kahdesta se erillisyys, mikä säilyttää suhteensa kaikkien mittaajien kannalta, myös tuon kiihtyjän. Mutta ei-inertiaalinen erillisyys muuttaa koko ajan minkowskilaista kulmaansa eli kaikki muut mittaajat näkevät omasta suhdekulmastaan diversion kuinka erillisyyttä virtaa avaruudellisuuden ja ajallisuuden kesken.

Tuo on analoginen potentiaalienergeettisen aseman vaihtumisen kanssa. Saman energiavirtausdynamiikan on tapahduttava kaarevan aika-avaruuden diversioissa kaarevaksi erillisyysjatkumoksi järjestyneenä.

[Vän]

Tässä Enqvistin esimerkissä Maasta poistuva kaksonen viettää 20 vuotta 0,8c:n vauhdissa ilmeisesti. No, se on jo sellaista haipakkaa, ettei fyysinen olento sellaistakaan tule saavuttamaan, puhumattakaan, että vauhtia olisi maksimi, eli 1,0c.

Se, että joku liikkuu jossakin nopeammin ei tarkoita sitä, että hänen fyysinen vanhenemisensa hidastuisi, vaikka joku helvetin kello näyttäisi mitä tahansa. Haluan nähdä sen tutkimuksen, jossa tämä on todistettu aukottomasti faktaksi, ja tulokset on esitetty Wiiomaisesti siten, että tällainen tollo ne myös ymmärtää ja hyväksyy. Pelkkä kellojen vertailu ei kelpaa, koska ne ovat teknisiä laitteita, jotka eivät ole biologisia, eivätkä varsinkaan eläviä olentoja. Sen eron ehkä joten kuten voi vielä ymmärtää, vaikka aika oudolta sekin kuulostaa.

https://www.mv.helsinki.fi/home/enqvist ... aksos.html

Totta turiset, me liikumme tällä hetkellä valonnopeudella, ylivalonnopeudella, alivalonnopeudella, nopeasti, hitaasti, taaksepäin, eteenpäin, sivuttain ja olemme paikoillaan, ihan yhtä aikaa.
Ei se nopeus hidasta kellojakaan, se näyttää hidastavan ja se on ihan toista todellisuutta kuin se että nopeus hidastaisi kelloja.

Vaikka nopeus hidastaisikin niitä kelloja, niin millä perusteella ihmisen biologinen ikääntyminen tekisi muka samoin? Ihmisen keho ei tiedä mitään siitä, että mitä vauhtia joku kello tikittää, vai tikittääkö ollenkaan. No, tämä väite on paradoksi joka tapauksessa. Ja mielestäni todistamaton sellainen.

Tuo kelloihin takertuminen on kummallisen sitkeä ja yleinen ajatusvirhe. Jos kellot ovat kunnollisia, ne eivät hidastu, vaan mittaavat aikaa ihan samaan tahtiin kuin aina ennenkin missä nopeudessa tahansa. Se, mikä hidastuu liikkuvassa avaruusaluksessa, on itse aika. Kun se hidastuu, kaikki tapahtuu hitaammin. Kellon käynti, ihmisen ikääntyminen ja höyhenen ja vasaran tippuminen. Ihan kaikki, mitä siellä liikkuvassa avaruusaluksessa on, tapahtuu hitaammin. Kun Maassa kuluu 10 vuotta, avaruusaluksessa kuluu vain 1 vuosi. Ja kaikki avaruusaluksessa ovat vain vuoden vanhempia Maahan palattuaan, vaikka Maassa aikaa on kulunut 10 vuotta.

Toisistaan pois tasanopeudella kiitävät lähettävät toisilleen kellonaikojaan vuorosignaalein - eli kun toiselta vastaanotetaan tieto, lähetetään oma kellotieto responsena. Tuolla tavalla synkronoiden huomataan, ettei mitään oikeaa eroa ikääntymiseen muodostu, vaan ainoastaan yhteinen erillisyyden määrä kasvaa.

Sen sijaan, jos toinen kiihdyttää, erillisyydet eivät kasvakaan enää yhteisesti vaan toisen vinkkelistä enemmän ja toiselle vähemmän. Erillisyyttä voidaan kuvata suoraan ikääntymisenä ja se kehittyy siis epäsymmetrisesti, kun toinen kiihdyttää - riippuen kohtikiihtyvyyden määrästä ja kertyneestä inertiaalisesta avaruudellisesta erillisyydestä, joka on noista kahdesta se erillisyys, mikä säilyttää suhteensa kaikkien mittaajien kannalta, myös tuon kiihtyjän. Mutta ei-inertiaalinen erillisyys muuttaa koko ajan minkowskilaista kulmaansa eli kaikki muut mittaajat näkevät omasta suhdekulmastaan diversion kuinka erillisyyttä virtaa avaruudellisuuden ja ajallisuuden kesken.

Tuo on analoginen potentiaalienergeettisen aseman vaihtumisen kanssa. Saman energiavirtausdynamiikan on tapahduttava kaarevan aika-avaruuden diversioissa kaarevaksi erillisyysjatkumoksi järjestyneenä.

Juuri näin, hyvin sanottu, tuota minäkin tarkoitin. Kun energiavirtausdynamiikka diversioi tasaisessa nopeudessa symmetrisesti, mitään varsinaista ikääntymiseroa ei synny. Vasta kun kertynyt inertiaalinen avaruudellinen etäisyys realisoituu kiihdytettäessä, syntyy aitoa ikääntymiseroa. Kellot eivät tästä välitä hittojakaan. Ne vain mittaavat paikallista energiavirtausdynamiikkaa ajan muodossa. Se minua hämmentää, miksi ihmiset takertuvat fyysisiin kelloihin, kun ne ovat vain mittareita, kuten vaikka viivotin. Kellojen hidaastumista tulisi ajatella samalla tavalla kuin viivotinta Ihmemaan Liisan taskussa. Kun Liisa syö pienentäviä sieniä, hän ja kaikki mitä hänellä on yllään, tavarat mukaan lukien, pienenevät. Nyt Liisan taskussa oleva viivotin on pienentynyt myös. Kun Liisa mittaa viivottimella kämmenensä leveyden, hän saa tulokseksi 7 cm. Ihan saman tuloksen kuin maan päällä ennen sienen syöntiä. Viivotin mittaa ihan oikein ja saa samat tulokset Ihmemaassa ja maan päällä. Mikään ei ole muuttunut. Paitsi, että Liisan käsi on Ihmemaassa paljon pienempi kuin maan päällä, koska Ihmemaassa 7 cm on paljon vähemmän kuin maan päällä 7 cm.