Bored kirjoitti: ↑25 Syys 2025, 10:37
Ei mulla muuta kuin että olette kumpikin aika pihalla. Jospa pysyttelisitte valtavirtatieteen määrittelemissä sanoissa eikä niissä sanoissa joita on omissa sanakirjoissanne.
Olen pihalla teidän omista määrittelyistänne täysin.
Kuitenkin vaikka pohdin kaikkia mahdollisia hypoteeseja on oma runkoni valtavirtatiede. Olen kiinnostunut vaikka Vopsonin ajatuksista mutta niile ei ole mitään kokeellista vahvistusta. Ja epäilykseni on ettei koskaan ehkä tulekkaan.
No, universumi on yksi kokonaisuus yhdestä laajenemisen alusta, universumeja on varmasti, kyllä varmasti muitakin, multiversumit, kaikkeus on se kokonaisuus joka pitää sisällään kaikki universumit äärettömyydessä.
Valtavirtatiede ei tunnista eikä tunnusta yhtäään mitään multiversumeja. Ne ovat hypoteettista pohdiskelua jopa alan huipuilta. Niistä ei ole yhtään mitään näyttöä eikä tule olemaan.
Ajatus on kiehtova, hypoteettisella tasolla, vaikka se jääkin siihen. Muunmuassa se mahdollisuus vaikka että jokainen mahdollinen tapahtuma mitä meille voi tapahtua käydään läpi ääröttimissä määrissä universumeja. Kuten esimerkiksi se että minuutin päästä saan sydänkohtauksen ja ette enää kuule minusta .
Joo, tuota ne juuri hoilottaa, me, ja me ja me siellä muualla, ei noin. Jokainen universumi on omansa, meillä ei ole mitään tekemistä missään muualla paitsi täällä.
Bored kirjoitti: ↑25 Syys 2025, 10:37
Ei mulla muuta kuin että olette kumpikin aika pihalla. Jospa pysyttelisitte valtavirtatieteen määrittelemissä sanoissa eikä niissä sanoissa joita on omissa sanakirjoissanne.
Olen pihalla teidän omista määrittelyistänne täysin.
Kuitenkin vaikka pohdin kaikkia mahdollisia hypoteeseja on oma runkoni valtavirtatiede. Olen kiinnostunut vaikka Vopsonin ajatuksista mutta niile ei ole mitään kokeellista vahvistusta. Ja epäilykseni on ettei koskaan ehkä tulekkaan.
No, universumi on yksi kokonaisuus yhdestä laajenemisen alusta, universumeja on varmasti, kyllä varmasti muitakin, multiversumit, kaikkeus on se kokonaisuus joka pitää sisällään kaikki universumit äärettömyydessä.
Valtavirtatiede ei tunnista eikä tunnusta yhtäään mitään multiversumeja. Ne ovat hypoteettista pohdiskelua jopa alan huipuilta. Niistä ei ole yhtään mitään näyttöä eikä tule olemaan.
Ajatus on kiehtova, hypoteettisella tasolla, vaikka se jääkin siihen. Muunmuassa se mahdollisuus vaikka että jokainen mahdollinen tapahtuma mitä meille voi tapahtua käydään läpi ääröttimissä määrissä universumeja. Kuten esimerkiksi se että minuutin päästä saan sydänkohtauksen ja ette enää kuule minusta .
Joo, tuota ne juuri hoilottaa, me, ja me ja me siellä muualla, ei noin. Jokainen universumi on omansa, meillä ei ole mitään tekemistä missään muualla paitsi täällä.
Aika varma käsitys asiasta josta ei ole yhtään mitään tietoa.
Bored kirjoitti: ↑25 Syys 2025, 10:37
Ei mulla muuta kuin että olette kumpikin aika pihalla. Jospa pysyttelisitte valtavirtatieteen määrittelemissä sanoissa eikä niissä sanoissa joita on omissa sanakirjoissanne.
Olen pihalla teidän omista määrittelyistänne täysin.
Kuitenkin vaikka pohdin kaikkia mahdollisia hypoteeseja on oma runkoni valtavirtatiede. Olen kiinnostunut vaikka Vopsonin ajatuksista mutta niile ei ole mitään kokeellista vahvistusta. Ja epäilykseni on ettei koskaan ehkä tulekkaan.
No, universumi on yksi kokonaisuus yhdestä laajenemisen alusta, universumeja on varmasti, kyllä varmasti muitakin, multiversumit, kaikkeus on se kokonaisuus joka pitää sisällään kaikki universumit äärettömyydessä.
Valtavirtatiede ei tunnista eikä tunnusta yhtäään mitään multiversumeja. Ne ovat hypoteettista pohdiskelua jopa alan huipuilta. Niistä ei ole yhtään mitään näyttöä eikä tule olemaan.
Ajatus on kiehtova, hypoteettisella tasolla, vaikka se jääkin siihen. Muunmuassa se mahdollisuus vaikka että jokainen mahdollinen tapahtuma mitä meille voi tapahtua käydään läpi ääröttimissä määrissä universumeja. Kuten esimerkiksi se että minuutin päästä saan sydänkohtauksen ja ette enää kuule minusta .
Joo, tuota ne juuri hoilottaa, me, ja me ja me siellä muualla, ei noin. Jokainen universumi on omansa, meillä ei ole mitään tekemistä missään muualla paitsi täällä.
Aika varma käsitys asiasta josta ei ole yhtään mitään tietoa.
Aika varma asia jos ei aleta haihattelemaan ihmisen erinomaisuudella. Ihminen on luonnonoikku, ei kaikkeuden täyttävä olento.
Bored kirjoitti: ↑21 Elo 2025, 23:07
Voi olla että kosmologiassa on edessä suuria muutoksia. Jotakin on horsisontissa.
Alkaa olla kinthaalla. Löytyi jo oikea lähtökohta mutta tietysti lähti lapasesta. Mustassa aukossa ei ole ensimmäistäkään atomia, tietysti seuraavaksi väitetään että olemme mustassa aukossa, kuinkas muutenkaan.
Braian Coxia pidän arvossa ja olen katsonut hänen useita videoitaan. Lienee tutkijoiden kärkipäätä.
Pidän hyvin mahdollisena että olemme mustassa aukossa, siis sen sisäpuolella ja nimen omaan tapahtumahorisontin sisäpuolella. Koska se ratkaisee monia universumin arvoituksia joita ei ole kyetty tähän asti ratkaisemaan. Muunmuassa galaxien kätisyyden, pienin ehkä ongelmista. Mutta samalla se ratkaisisi sinunkin ongelmasi. Todellakin universumeja olisi käsittämätön määrä, jopa voisi sanoa että ääretön määrä.
Ehkä syytä katsoa tämäkin video.
Eiköhän tuo ääretön kuvaa riittävän hyvin universumien määrää, äärettömään kun mahtuu melkoinen määrä universumeja ja jostain syystä menee arvailuksi se universumien määrä kaikkeudessa.
Tuossa sisällä mustassa aukossa ajatuksessa tohtoreita sotkee se horisontti, se meidän havaintohorisontti on kyllä periaatteessa samanlainen informaation rajapinta mutta ei silti sinne päinkään kuin mitä se on mustassa aukossa oleva tapahtumahorisontti.
Mustassa aukossa rajapinnan ulospäin muodostaa mustaan aukkoon putoavien nopeus suhteessa kaikkialle ulos, tuo meidän havaitohorisontti on kyllä saman tapainen mutta se on suhteessa sisään, ero tulee siinä että mustassa aukossa se minne kaikki katoaa on mitättömän pieni, se voidaan kiertää ja katsoa sitä joka puolelta, tuo toinen taas on valtavan suuri eikä sen ulkopuolelle pääse koska se rajapinta liikkuu sinne yrittävän mukana, tosin niinhän se liikkuu mukana mustassa aukossakin mutta elämä alkaa loppua kun kaikki hajoaa suunnattomassa gravikentässä mitä siinä havaintohorisontissa ei tapahdu.
Se mitä tapahtumahorisontin toisella puolella tapahtuu on edelleenkin arvoitus. Nuo ovat sinun näkemyksiäsi. Itse seuraan aika tarkkaan (Tosin tutkimuksen huipulta lienee kestää useampi vuosia ennen kuin ne päätyvät maallikoiden tietoon.) mitä tieteen valtavirrassa myös tapahtuu ja lisäksi tutkijoiden filosofisia pohdintoja joita ei vielä voi todentaa millään keinolla.
En tiedä mitä tarkoitat tapahtumahorisontin ja havaintohorisontilla. Jos esimerkiksi meidän havaintomme universumin sisäpuolelta päättykin tuohon meidän universumimme tapahtumahorisonttiin jonka siis "Näkisimme" jos pysystyisimme meidän havaintomme päättyvät siihen. Emme koskaan pysty näkemään sisäpuolelta mitä meidän tapahtumahorisonttimme ulkopuolella on. Esimerkiksi 2,7 Kelvinin jälkihehkua on jo pohdittu uudesta näkökulmasta.
Mielestäni monessakin tieteessä elämme suurta murroksien aikaa. Myös kosmologiassa. Tietenkään Ollin fantasiat vaikka nyt eivät koskaan toteudu. Siinä riitelevät täysin uskonnollinen maailma ja täysi pseudotiede.
Tiede on sitonut omat kätensä havaitopakkoon. Minun mielestä voidaan aika hyvin päätellä mitä noissa horisonteissa tapahtuu. Mustan aukon tapauksessa vuorovesivoimat hajoittaa lopulta kaiken rakenteen mitä aine omaa ja kun itse musta aukko tulee vastaan se jää mikä kestää olosuhteet siellä, atomit ei kestä, jo netronitähti tekee selvää atomeista, pl ihan tähden pintakerros.
Ei meillä maallikoilla ole mitään sananvaltaa noihin asioihin. Voimme esittää mielipiteitä. Ja tuokin on mielipide. Me emme tiedä mitä tapahtumahorisontin toisella puolella on ja mitä siellä tapahtuu. Se on tosin täyttä spekulaatiota tieteen huipuillekin tällä hetkellä.
Goswell kirjoitti:Havaitohorisontti taas perustuu aikaan joka valolla on ollut edetä tänne, siellä ei ole yhtään mitään erikoista, kaikki jatkuu tuon horisontin takana kuten havaintohorisontin tälläkin puolella aina universumimme rajalle saakka, siitä jatkuu aineeton avaruus jossa kuitenkin on säteilyä tästä universumista, sehän etenee sillä nopeudella c joten vastassa on pimeys.
Tuohan on ihan tunnettu tosiasia. Universumimme halkaisija on noin 93 miljardia valovuotta ja säde noin 45 miljardia valovuotta. Avaruus laajenee kiihtyvällä nopeudella, mitä luultavimmin pimeän energian takia. Me näemme vain 13,8 miljardin valovuoden päähän siitä mistä havaitsemme. Ja koska laajeneminen on kiihtyvää niin Adromedan ja Linnunradan todennäköinen yhdistelmä eli Milkromeda jää joskus tulevaisuudessa täysin ypöyksin. Joka puolelta sitä ympäröi säkkipimeä muu universumi. Tosin olen lukenut että mahdollisesti törmäystä ei ehkä tapahdukkaan tai se ajoittuu paljon myöhempään ajankohtaan mihin se on tähän asti sijoitettu.
Ja onko sitten universumi syklinen vai onko edessä lämpökuolema on toinen juttu.
No tuossa se ero seisoo, "onko sitten universumi syklinen vai onko edessä lämpökuolema on toinen juttu."
Tämän univesumin kohdalla saa tapahtua romahdus tai loputon laajeneminen, jälkimmäinen vaikuttaa todennäköisemmältä, ihan sama kumpi tapahtuu, suuressa kuvassa merkityksetöntä.
Nimittäin jos kuvitellaan että tämä universumi on kaikki mitä on, kumpikaan vaihtoehto ei tuota sylklisyyttä. Säteilyä ei saa Erkkikkään takaisin vaikka materian saisikin.
Vaan annas olla kun lätkäistään kaikkeuteen loputon määrä muitakin universumeja ja ikuisuus aikaa, alkaa Lyyti kirjoittaa ihan toisenlaista kertomusta kaikkeudesta.
Kaikki universumit yhdessä vasta on universumi. Gossu käyttää sanoja väärin. Kaikkeus ja universumi ovat synonyymejä. Gossun "universumit" ovat vain osauniversumeja kaikkeudessa, universumissa.
Olen kyllä selittänyt sanojen merkityksen eron, miksi tarvitaan kaksi sanaa samalle entiteetille kun yksikin riittää, ja toinen jää noin vapaaksi toiseen merkitykseen.
Se on totta. Ero on selvä. Emme saisi kilistellä sanoista vaan olisi standardisoitava merkitykset. Siksi ehdotan kaikkeus ja osauniversumit selvyyden vuoksi. Sinä ehdotat kaikkeus ja universumit, jolloin sekaannus säilyy, kun kaikkeus ja universumi ovat synonyymejä.
Bored kirjoitti: ↑21 Elo 2025, 23:07
Voi olla että kosmologiassa on edessä suuria muutoksia. Jotakin on horsisontissa.
Alkaa olla kinthaalla. Löytyi jo oikea lähtökohta mutta tietysti lähti lapasesta. Mustassa aukossa ei ole ensimmäistäkään atomia, tietysti seuraavaksi väitetään että olemme mustassa aukossa, kuinkas muutenkaan.
Braian Coxia pidän arvossa ja olen katsonut hänen useita videoitaan. Lienee tutkijoiden kärkipäätä.
Pidän hyvin mahdollisena että olemme mustassa aukossa, siis sen sisäpuolella ja nimen omaan tapahtumahorisontin sisäpuolella. Koska se ratkaisee monia universumin arvoituksia joita ei ole kyetty tähän asti ratkaisemaan. Muunmuassa galaxien kätisyyden, pienin ehkä ongelmista. Mutta samalla se ratkaisisi sinunkin ongelmasi. Todellakin universumeja olisi käsittämätön määrä, jopa voisi sanoa että ääretön määrä.
Ehkä syytä katsoa tämäkin video.
Eiköhän tuo ääretön kuvaa riittävän hyvin universumien määrää, äärettömään kun mahtuu melkoinen määrä universumeja ja jostain syystä menee arvailuksi se universumien määrä kaikkeudessa.
Tuossa sisällä mustassa aukossa ajatuksessa tohtoreita sotkee se horisontti, se meidän havaintohorisontti on kyllä periaatteessa samanlainen informaation rajapinta mutta ei silti sinne päinkään kuin mitä se on mustassa aukossa oleva tapahtumahorisontti.
Mustassa aukossa rajapinnan ulospäin muodostaa mustaan aukkoon putoavien nopeus suhteessa kaikkialle ulos, tuo meidän havaitohorisontti on kyllä saman tapainen mutta se on suhteessa sisään, ero tulee siinä että mustassa aukossa se minne kaikki katoaa on mitättömän pieni, se voidaan kiertää ja katsoa sitä joka puolelta, tuo toinen taas on valtavan suuri eikä sen ulkopuolelle pääse koska se rajapinta liikkuu sinne yrittävän mukana, tosin niinhän se liikkuu mukana mustassa aukossakin mutta elämä alkaa loppua kun kaikki hajoaa suunnattomassa gravikentässä mitä siinä havaintohorisontissa ei tapahdu.
Se mitä tapahtumahorisontin toisella puolella tapahtuu on edelleenkin arvoitus. Nuo ovat sinun näkemyksiäsi. Itse seuraan aika tarkkaan (Tosin tutkimuksen huipulta lienee kestää useampi vuosia ennen kuin ne päätyvät maallikoiden tietoon.) mitä tieteen valtavirrassa myös tapahtuu ja lisäksi tutkijoiden filosofisia pohdintoja joita ei vielä voi todentaa millään keinolla.
En tiedä mitä tarkoitat tapahtumahorisontin ja havaintohorisontilla. Jos esimerkiksi meidän havaintomme universumin sisäpuolelta päättykin tuohon meidän universumimme tapahtumahorisonttiin jonka siis "Näkisimme" jos pysystyisimme meidän havaintomme päättyvät siihen. Emme koskaan pysty näkemään sisäpuolelta mitä meidän tapahtumahorisonttimme ulkopuolella on. Esimerkiksi 2,7 Kelvinin jälkihehkua on jo pohdittu uudesta näkökulmasta.
Mielestäni monessakin tieteessä elämme suurta murroksien aikaa. Myös kosmologiassa. Tietenkään Ollin fantasiat vaikka nyt eivät koskaan toteudu. Siinä riitelevät täysin uskonnollinen maailma ja täysi pseudotiede.
Mahdatko ollenkaan tajuta, mitä minä tarkoitan universumin fysiikasta? Siinä ei ole mitään uskonnollista eikä mitään pseudotiedettä. Vain yksi teoria muiden joukossa, että galaksien verkosto jatkuu samanlaisena myös siellä minne emme näe. Se on nykyisen tiedon pohjalta kaikista yksinkertaisin Occamin partaveitsen mukaan.
Bored kirjoitti: ↑25 Syys 2025, 10:37
Ei mulla muuta kuin että olette kumpikin aika pihalla. Jospa pysyttelisitte valtavirtatieteen määrittelemissä sanoissa eikä niissä sanoissa joita on omissa sanakirjoissanne.
Olen pihalla teidän omista määrittelyistänne täysin.
Kuitenkin vaikka pohdin kaikkia mahdollisia hypoteeseja on oma runkoni valtavirtatiede. Olen kiinnostunut vaikka Vopsonin ajatuksista mutta niile ei ole mitään kokeellista vahvistusta. Ja epäilykseni on ettei koskaan ehkä tulekkaan.
No, universumi on yksi kokonaisuus yhdestä laajenemisen alusta, universumeja on varmasti, kyllä varmasti muitakin, multiversumit, kaikkeus on se kokonaisuus joka pitää sisällään kaikki universumit äärettömyydessä.
Valtavirtatiede ei tunnista eikä tunnusta yhtäään mitään multiversumeja. Ne ovat hypoteettista pohdiskelua jopa alan huipuilta. Niistä ei ole yhtään mitään näyttöä eikä tule olemaan.
Ajatus on kiehtova, hypoteettisella tasolla, vaikka se jääkin siihen. Muunmuassa se mahdollisuus vaikka että jokainen mahdollinen tapahtuma mitä meille voi tapahtua käydään läpi ääröttimissä määrissä universumeja. Kuten esimerkiksi se että minuutin päästä saan sydänkohtauksen ja ette enää kuule minusta .
Joo, tuota ne juuri hoilottaa, me, ja me ja me siellä muualla, ei noin. Jokainen universumi on omansa, meillä ei ole mitään tekemistä missään muualla paitsi täällä.
Aika varma käsitys asiasta josta ei ole yhtään mitään tietoa.
Aika varma asia jos ei aleta haihattelemaan ihmisen erinomaisuudella. Ihminen on luonnonoikku, ei kaikkeuden täyttävä olento.
Maallikkona kiinnostuin tämän tekstin lihavoisusta osasta : "Ihminen on luonnonoikku, ei kaikkeuden täyttävä olento." Mitä se tarkoittaa?
Filosofia on vasta esitieteellistä pohdiskelua. Ollakseen hyödyllistä, sen perustana on oltava naturalistinen luonnontiede: jokaisella fyysisellä ja mentaalisella tapatumalla on kausaalisnen-sulkeuma-argumentin mukainen fyysinen syy tai selitys.
Bored kirjoitti: ↑21 Elo 2025, 23:07
Voi olla että kosmologiassa on edessä suuria muutoksia. Jotakin on horsisontissa.
Alkaa olla kinthaalla. Löytyi jo oikea lähtökohta mutta tietysti lähti lapasesta. Mustassa aukossa ei ole ensimmäistäkään atomia, tietysti seuraavaksi väitetään että olemme mustassa aukossa, kuinkas muutenkaan.
Braian Coxia pidän arvossa ja olen katsonut hänen useita videoitaan. Lienee tutkijoiden kärkipäätä.
Pidän hyvin mahdollisena että olemme mustassa aukossa, siis sen sisäpuolella ja nimen omaan tapahtumahorisontin sisäpuolella. Koska se ratkaisee monia universumin arvoituksia joita ei ole kyetty tähän asti ratkaisemaan. Muunmuassa galaxien kätisyyden, pienin ehkä ongelmista. Mutta samalla se ratkaisisi sinunkin ongelmasi. Todellakin universumeja olisi käsittämätön määrä, jopa voisi sanoa että ääretön määrä.
Ehkä syytä katsoa tämäkin video.
Eiköhän tuo ääretön kuvaa riittävän hyvin universumien määrää, äärettömään kun mahtuu melkoinen määrä universumeja ja jostain syystä menee arvailuksi se universumien määrä kaikkeudessa.
Tuossa sisällä mustassa aukossa ajatuksessa tohtoreita sotkee se horisontti, se meidän havaintohorisontti on kyllä periaatteessa samanlainen informaation rajapinta mutta ei silti sinne päinkään kuin mitä se on mustassa aukossa oleva tapahtumahorisontti.
Mustassa aukossa rajapinnan ulospäin muodostaa mustaan aukkoon putoavien nopeus suhteessa kaikkialle ulos, tuo meidän havaitohorisontti on kyllä saman tapainen mutta se on suhteessa sisään, ero tulee siinä että mustassa aukossa se minne kaikki katoaa on mitättömän pieni, se voidaan kiertää ja katsoa sitä joka puolelta, tuo toinen taas on valtavan suuri eikä sen ulkopuolelle pääse koska se rajapinta liikkuu sinne yrittävän mukana, tosin niinhän se liikkuu mukana mustassa aukossakin mutta elämä alkaa loppua kun kaikki hajoaa suunnattomassa gravikentässä mitä siinä havaintohorisontissa ei tapahdu.
Se mitä tapahtumahorisontin toisella puolella tapahtuu on edelleenkin arvoitus. Nuo ovat sinun näkemyksiäsi. Itse seuraan aika tarkkaan (Tosin tutkimuksen huipulta lienee kestää useampi vuosia ennen kuin ne päätyvät maallikoiden tietoon.) mitä tieteen valtavirrassa myös tapahtuu ja lisäksi tutkijoiden filosofisia pohdintoja joita ei vielä voi todentaa millään keinolla.
En tiedä mitä tarkoitat tapahtumahorisontin ja havaintohorisontilla. Jos esimerkiksi meidän havaintomme universumin sisäpuolelta päättykin tuohon meidän universumimme tapahtumahorisonttiin jonka siis "Näkisimme" jos pysystyisimme meidän havaintomme päättyvät siihen. Emme koskaan pysty näkemään sisäpuolelta mitä meidän tapahtumahorisonttimme ulkopuolella on. Esimerkiksi 2,7 Kelvinin jälkihehkua on jo pohdittu uudesta näkökulmasta.
Mielestäni monessakin tieteessä elämme suurta murroksien aikaa. Myös kosmologiassa. Tietenkään Ollin fantasiat vaikka nyt eivät koskaan toteudu. Siinä riitelevät täysin uskonnollinen maailma ja täysi pseudotiede.
Mahdatko ollenkaan tajuta, mitä minä tarkoitan universumin fysiikasta? Siinä ei ole mitään uskonnollista eikä mitään pseudotiedettä. Vain yksi teoria muiden joukossa, että galaksien verkosto jatkuu samanlaisena myös siellä minne emme näe. Se on nykyisen tiedon pohjalta kaikista yksinkertaisin Occamin partaveitsen mukaan.
Onko meillä ja voiko meillä koskaan olla mitään empiiristä tietoa sieltä minne emme millään nykyisillä ja tulevilla fysikaalisilla mittausvälineillä "näe"?
Filosofia on vasta esitieteellistä pohdiskelua. Ollakseen hyödyllistä, sen perustana on oltava naturalistinen luonnontiede: jokaisella fyysisellä ja mentaalisella tapatumalla on kausaalisnen-sulkeuma-argumentin mukainen fyysinen syy tai selitys.
Bored kirjoitti: ↑25 Syys 2025, 10:37
Ei mulla muuta kuin että olette kumpikin aika pihalla. Jospa pysyttelisitte valtavirtatieteen määrittelemissä sanoissa eikä niissä sanoissa joita on omissa sanakirjoissanne.
Olen pihalla teidän omista määrittelyistänne täysin.
Kuitenkin vaikka pohdin kaikkia mahdollisia hypoteeseja on oma runkoni valtavirtatiede. Olen kiinnostunut vaikka Vopsonin ajatuksista mutta niile ei ole mitään kokeellista vahvistusta. Ja epäilykseni on ettei koskaan ehkä tulekkaan.
No, universumi on yksi kokonaisuus yhdestä laajenemisen alusta, universumeja on varmasti, kyllä varmasti muitakin, multiversumit, kaikkeus on se kokonaisuus joka pitää sisällään kaikki universumit äärettömyydessä.
Valtavirtatiede ei tunnista eikä tunnusta yhtäään mitään multiversumeja. Ne ovat hypoteettista pohdiskelua jopa alan huipuilta. Niistä ei ole yhtään mitään näyttöä eikä tule olemaan.
Ajatus on kiehtova, hypoteettisella tasolla, vaikka se jääkin siihen. Muunmuassa se mahdollisuus vaikka että jokainen mahdollinen tapahtuma mitä meille voi tapahtua käydään läpi ääröttimissä määrissä universumeja. Kuten esimerkiksi se että minuutin päästä saan sydänkohtauksen ja ette enää kuule minusta .
Joo, tuota ne juuri hoilottaa, me, ja me ja me siellä muualla, ei noin. Jokainen universumi on omansa, meillä ei ole mitään tekemistä missään muualla paitsi täällä.
Aika varma käsitys asiasta josta ei ole yhtään mitään tietoa.
Aika varma asia jos ei aleta haihattelemaan ihmisen erinomaisuudella. Ihminen on luonnonoikku, ei kaikkeuden täyttävä olento.
Maallikkona kiinnostuin tämän tekstin lihavoisusta osasta : "Ihminen on luonnonoikku, ei kaikkeuden täyttävä olento." Mitä se tarkoittaa?
Se oli mielipide asiasta jossa kuvitellaan multiversumit siten että kaikki mahdollisuudet ovat jossakin olemassa, päätöksillä vaikutetaan mitkä niistä toteutuu, eli olen jossakin suuri fysiikannero, jossakin maanviljelijä, pankkiiri, rikollinen, mitä vain keksit, historiakin olisi jossain olemassa, tuollaista huuhaata tarkoitin.
Ihminen on vain luonnonoikku joka syntyi yhdelle mitättömälle planeetalle monen tapahtuman seurauksena ja kuvittelee itsestään liikoja, tähtitieteellisesti liikoja.
Bored kirjoitti: ↑25 Syys 2025, 15:13
Aika varma käsitys asiasta josta ei ole yhtään mitään tietoa.
Aika varma asia jos ei aleta haihattelemaan ihmisen erinomaisuudella. Ihminen on luonnonoikku, ei kaikkeuden täyttävä olento.
Maallikkona kiinnostuin tämän tekstin lihavoisusta osasta : "Ihminen on luonnonoikku, ei kaikkeuden täyttävä olento." Mitä se tarkoittaa?
Se oli mielipide asiasta jossa kuvitellaan multiversumit siten että kaikki mahdollisuudet ovat jossakin olemassa, päätöksillä vaikutetaan mitkä niistä toteutuu, eli olen jossakin suuri fysiikannero, jossakin maanviljelijä, pankkiiri, rikollinen, mitä vain keksit, historiakin olisi jossain olemassa, tuollaista huuhaata tarkoitin.
Ihminen on vain luonnonoikku joka syntyi yhdelle mitättömälle planeetalle monen tapahtuman seurauksena ja kuvittelee itsestään liikoja, tähtitieteellisesti liikoja.
Joo, aika villi ajatus. Sitä on helppo pitää huuhaana, mutta onko meillä ja voiko meillä koskaan olla empiiristä tietoa noista muista universumeista?
Filosofia on vasta esitieteellistä pohdiskelua. Ollakseen hyödyllistä, sen perustana on oltava naturalistinen luonnontiede: jokaisella fyysisellä ja mentaalisella tapatumalla on kausaalisnen-sulkeuma-argumentin mukainen fyysinen syy tai selitys.
Bored kirjoitti: ↑21 Elo 2025, 23:07
Voi olla että kosmologiassa on edessä suuria muutoksia. Jotakin on horsisontissa.
Alkaa olla kinthaalla. Löytyi jo oikea lähtökohta mutta tietysti lähti lapasesta. Mustassa aukossa ei ole ensimmäistäkään atomia, tietysti seuraavaksi väitetään että olemme mustassa aukossa, kuinkas muutenkaan.
Braian Coxia pidän arvossa ja olen katsonut hänen useita videoitaan. Lienee tutkijoiden kärkipäätä.
Pidän hyvin mahdollisena että olemme mustassa aukossa, siis sen sisäpuolella ja nimen omaan tapahtumahorisontin sisäpuolella. Koska se ratkaisee monia universumin arvoituksia joita ei ole kyetty tähän asti ratkaisemaan. Muunmuassa galaxien kätisyyden, pienin ehkä ongelmista. Mutta samalla se ratkaisisi sinunkin ongelmasi. Todellakin universumeja olisi käsittämätön määrä, jopa voisi sanoa että ääretön määrä.
Ehkä syytä katsoa tämäkin video.
Eiköhän tuo ääretön kuvaa riittävän hyvin universumien määrää, äärettömään kun mahtuu melkoinen määrä universumeja ja jostain syystä menee arvailuksi se universumien määrä kaikkeudessa.
Tuossa sisällä mustassa aukossa ajatuksessa tohtoreita sotkee se horisontti, se meidän havaintohorisontti on kyllä periaatteessa samanlainen informaation rajapinta mutta ei silti sinne päinkään kuin mitä se on mustassa aukossa oleva tapahtumahorisontti.
Mustassa aukossa rajapinnan ulospäin muodostaa mustaan aukkoon putoavien nopeus suhteessa kaikkialle ulos, tuo meidän havaitohorisontti on kyllä saman tapainen mutta se on suhteessa sisään, ero tulee siinä että mustassa aukossa se minne kaikki katoaa on mitättömän pieni, se voidaan kiertää ja katsoa sitä joka puolelta, tuo toinen taas on valtavan suuri eikä sen ulkopuolelle pääse koska se rajapinta liikkuu sinne yrittävän mukana, tosin niinhän se liikkuu mukana mustassa aukossakin mutta elämä alkaa loppua kun kaikki hajoaa suunnattomassa gravikentässä mitä siinä havaintohorisontissa ei tapahdu.
Se mitä tapahtumahorisontin toisella puolella tapahtuu on edelleenkin arvoitus. Nuo ovat sinun näkemyksiäsi. Itse seuraan aika tarkkaan (Tosin tutkimuksen huipulta lienee kestää useampi vuosia ennen kuin ne päätyvät maallikoiden tietoon.) mitä tieteen valtavirrassa myös tapahtuu ja lisäksi tutkijoiden filosofisia pohdintoja joita ei vielä voi todentaa millään keinolla.
En tiedä mitä tarkoitat tapahtumahorisontin ja havaintohorisontilla. Jos esimerkiksi meidän havaintomme universumin sisäpuolelta päättykin tuohon meidän universumimme tapahtumahorisonttiin jonka siis "Näkisimme" jos pysystyisimme meidän havaintomme päättyvät siihen. Emme koskaan pysty näkemään sisäpuolelta mitä meidän tapahtumahorisonttimme ulkopuolella on. Esimerkiksi 2,7 Kelvinin jälkihehkua on jo pohdittu uudesta näkökulmasta.
Mielestäni monessakin tieteessä elämme suurta murroksien aikaa. Myös kosmologiassa. Tietenkään Ollin fantasiat vaikka nyt eivät koskaan toteudu. Siinä riitelevät täysin uskonnollinen maailma ja täysi pseudotiede.
Mahdatko ollenkaan tajuta, mitä minä tarkoitan universumin fysiikasta? Siinä ei ole mitään uskonnollista eikä mitään pseudotiedettä. Vain yksi teoria muiden joukossa, että galaksien verkosto jatkuu samanlaisena myös siellä minne emme näe. Se on nykyisen tiedon pohjalta kaikista yksinkertaisin Occamin partaveitsen mukaan.
Onko meillä ja voiko meillä koskaan olla mitään empiiristä tietoa sieltä minne emme millään nykyisillä ja tulevilla fysikaalisilla mittausvälineillä "näe"?
Tuo riippuu siitä, miten määrittelet empiirisen tiedon. Jos empiirinen tieto on vain suoria havaintoja, silloin ei tietenkään. Jos emme "näe" jonnekin, emme saa sieltä havaintoja.
Jos taas havaintojen pohjalta tehdyt loogiset päätelmätkin sallitaan empiiriseksi tiedoksi, silloin on mahdollista saada empiiristä tietoa paikoista, jonne emme "näe". Hypotettinen ajatusleikkiesimerkki: Sinulla on täysi korttipakka. Minä otan sokkona sieltä yhden kortin, suljen sen katsomatta sitä läpinäkymättömään kuoreen ja ammun sen mustaan aukkoon. Emme "näe" mustaan aukkoon millään mittausvälineillä. Mutta, kun katsot pakkasi läpi, huomaat, että herttaseiska puuttuu. Onko meillä nyt sitten empiiristä tietoa, että mustassa aukossa on herttaseiska, vaikka emme mitenkään "näe" sinne?
Jos sanot, että ei ole, päätelmät eivät ole empiiristä tietoa, samalla logiikalla lähes kaikki empiirinen tieto, jota meillä on universumista, ei oikeasti olekaan empiiristä tietoa. Vain suorat havainnot olisivat. Esimerkiksi kosmologia nollautuisi lähes täysin. Empiiristä tietoa olisi vain, että avaruudesta tulee sähkömagneettista säteilyä tietyin ominaisuuksin. Empiiristä tietoa ei olisi, että siellä on tähtiä, planeettoja, galakseja, tai että ne etääntyisivät tai että olisi ollut alkuräjähdys tai mitään muutakaan sellaista. Ne ovat vain päätelmiä meille näkyvästä sähkömagneettisesta säteilystä.
Naturalisti kirjoitti: ↑22 Loka 2025, 10:03
Joo, aika villi ajatus. Sitä on helppo pitää huuhaana, mutta onko meillä ja voiko meillä koskaan olla empiiristä tietoa noista muista universumeista?
Minulle tuli tuosta mieleen Hugh Everettin esittämä monimaailmatulkinta, jossa mittaustapahtuma jakaa maailman kahdeksi eri kopioksi ts. kvanttifysiikan molemmat mahdollisuudet toteutuvat, mutta maailma jakautuu. Everettin monimaailmatulkinta ei käsittääkseni ole sama kuin Fred Adamsin markkinoima multiversumitulkinta, jossa eri alkuräjähdyksistä syntyy maailmankaikkeuksia.
Niin, vallitseva teoriamme kosmologiasta jo nyt ylittää sen, mitä voimme havaita. Koska se on pakko ylittää, muuten teoria on väärä myös havaittavissa olevasta alueesta.
Vän kirjoitti: ↑22 Loka 2025, 10:07
Vain suorat havainnot olisivat.
Kyynikkona ja skeptikkona (ja muutenkin ilkeänä ihmisenä) kysyisin, mikä on suora havainto?
Ei sillä, etten olisi kommentistasi samaa mieltä.
Näsäviisaana vastaisin, että suora havainto on empiirinen tieto.
Vakavasti puhuen tarkoitan suoralla havainnoilla aistimuksia ja mittaustuloksia. Eli sitä, mitä yksilö näkee, kuulee, tuntee, haistaa ja maistaa, sekä sitä, mitä mittari mittaa. Molemmissa tapauksissa varsinaista havaittua fyysistä signaalia muokataan ja prosessoidaan matkalla tietoisuuteemme, mutta nuo ovat mielestäni suorimmat havainnot, mitä on mahdollista saada.
Bored kirjoitti: ↑21 Elo 2025, 23:07
Voi olla että kosmologiassa on edessä suuria muutoksia. Jotakin on horsisontissa.
Alkaa olla kinthaalla. Löytyi jo oikea lähtökohta mutta tietysti lähti lapasesta. Mustassa aukossa ei ole ensimmäistäkään atomia, tietysti seuraavaksi väitetään että olemme mustassa aukossa, kuinkas muutenkaan.
Braian Coxia pidän arvossa ja olen katsonut hänen useita videoitaan. Lienee tutkijoiden kärkipäätä.
Pidän hyvin mahdollisena että olemme mustassa aukossa, siis sen sisäpuolella ja nimen omaan tapahtumahorisontin sisäpuolella. Koska se ratkaisee monia universumin arvoituksia joita ei ole kyetty tähän asti ratkaisemaan. Muunmuassa galaxien kätisyyden, pienin ehkä ongelmista. Mutta samalla se ratkaisisi sinunkin ongelmasi. Todellakin universumeja olisi käsittämätön määrä, jopa voisi sanoa että ääretön määrä.
Ehkä syytä katsoa tämäkin video.
Eiköhän tuo ääretön kuvaa riittävän hyvin universumien määrää, äärettömään kun mahtuu melkoinen määrä universumeja ja jostain syystä menee arvailuksi se universumien määrä kaikkeudessa.
Tuossa sisällä mustassa aukossa ajatuksessa tohtoreita sotkee se horisontti, se meidän havaintohorisontti on kyllä periaatteessa samanlainen informaation rajapinta mutta ei silti sinne päinkään kuin mitä se on mustassa aukossa oleva tapahtumahorisontti.
Mustassa aukossa rajapinnan ulospäin muodostaa mustaan aukkoon putoavien nopeus suhteessa kaikkialle ulos, tuo meidän havaitohorisontti on kyllä saman tapainen mutta se on suhteessa sisään, ero tulee siinä että mustassa aukossa se minne kaikki katoaa on mitättömän pieni, se voidaan kiertää ja katsoa sitä joka puolelta, tuo toinen taas on valtavan suuri eikä sen ulkopuolelle pääse koska se rajapinta liikkuu sinne yrittävän mukana, tosin niinhän se liikkuu mukana mustassa aukossakin mutta elämä alkaa loppua kun kaikki hajoaa suunnattomassa gravikentässä mitä siinä havaintohorisontissa ei tapahdu.
Se mitä tapahtumahorisontin toisella puolella tapahtuu on edelleenkin arvoitus. Nuo ovat sinun näkemyksiäsi. Itse seuraan aika tarkkaan (Tosin tutkimuksen huipulta lienee kestää useampi vuosia ennen kuin ne päätyvät maallikoiden tietoon.) mitä tieteen valtavirrassa myös tapahtuu ja lisäksi tutkijoiden filosofisia pohdintoja joita ei vielä voi todentaa millään keinolla.
En tiedä mitä tarkoitat tapahtumahorisontin ja havaintohorisontilla. Jos esimerkiksi meidän havaintomme universumin sisäpuolelta päättykin tuohon meidän universumimme tapahtumahorisonttiin jonka siis "Näkisimme" jos pysystyisimme meidän havaintomme päättyvät siihen. Emme koskaan pysty näkemään sisäpuolelta mitä meidän tapahtumahorisonttimme ulkopuolella on. Esimerkiksi 2,7 Kelvinin jälkihehkua on jo pohdittu uudesta näkökulmasta.
Mielestäni monessakin tieteessä elämme suurta murroksien aikaa. Myös kosmologiassa. Tietenkään Ollin fantasiat vaikka nyt eivät koskaan toteudu. Siinä riitelevät täysin uskonnollinen maailma ja täysi pseudotiede.
Mahdatko ollenkaan tajuta, mitä minä tarkoitan universumin fysiikasta? Siinä ei ole mitään uskonnollista eikä mitään pseudotiedettä. Vain yksi teoria muiden joukossa, että galaksien verkosto jatkuu samanlaisena myös siellä minne emme näe. Se on nykyisen tiedon pohjalta kaikista yksinkertaisin Occamin partaveitsen mukaan.
Onko meillä ja voiko meillä koskaan olla mitään empiiristä tietoa sieltä minne emme millään nykyisillä ja tulevilla fysikaalisilla mittausvälineillä "näe"?
Tuo riippuu siitä, miten määrittelet empiirisen tiedon. Jos empiirinen tieto on vain suoria havaintoja, silloin ei tietenkään. Jos emme "näe" jonnekin, emme saa sieltä havaintoja.
Jos taas havaintojen pohjalta tehdyt loogiset päätelmätkin sallitaan empiiriseksi tiedoksi, silloin on mahdollista saada empiiristä tietoa paikoista, jonne emme "näe". Hypotettinen ajatusleikkiesimerkki: Sinulla on täysi korttipakka. Minä otan sokkona sieltä yhden kortin, suljen sen katsomatta sitä läpinäkymättömään kuoreen ja ammun sen mustaan aukkoon. Emme "näe" mustaan aukkoon millään mittausvälineillä. Mutta, kun katsot pakkasi läpi, huomaat, että herttaseiska puuttuu. Onko meillä nyt sitten empiiristä tietoa, että mustassa aukossa on herttaseiska, vaikka emme mitenkään "näe" sinne?
Jos sanot, että ei ole, päätelmät eivät ole empiiristä tietoa, samalla logiikalla lähes kaikki empiirinen tieto, jota meillä on universumista, ei oikeasti olekaan empiiristä tietoa. Vain suorat havainnot olisivat. Esimerkiksi kosmologia nollautuisi lähes täysin. Empiiristä tietoa olisi vain, että avaruudesta tulee sähkömagneettista säteilyä tietyin ominaisuuksin. Empiiristä tietoa ei olisi, että siellä on tähtiä, planeettoja, galakseja, tai että ne etääntyisivät tai että olisi ollut alkuräjähdys tai mitään muutakaan sellaista. Ne ovat vain päätelmiä meille näkyvästä sähkömagneettisesta säteilystä.
Oletan, että tarkoitat suoralla havainnolla tässä representaatiota – siis havaintoa, joka syntyy jonkin mittausvälineen tai aistikanavan kautta. Siinä tapauksessa ei siitä sen enempää.
Itse kannatan matematiikan ja logiikan osalta fiktionalistista filosofiaa: kaikki päättelykeinot ovat tulkintani mukaan kumuloitunutta empiriaa. Ne ovat hyödylliseksi osoittautuneita fiktioita, joiden toimivuus perustuu käytännön menestykseen, ei metafyysiseen totuuteen.
Mennään sitten tuohon herttaseiska-esimerkkiin. Voin hyväksyä ajatuksen, että kuvaamasi menettelyn jälkeen mustassa aukossa on jokin paperinen tai muovinen läpyskä, joka meidän järjestelmässämme tulkitaan herttaseiskaksi. Mutta onko siellä mitään, joka itsessään olisi "herttaseiska"? Vai onko kyse vain siitä, että me ulkopuolelta päättelemme sen olevan siellä – ja tulkintamme perustuu konventioon, ei suoraan havaintoon?
Olennaisempi kysymys kuitenkin on: onko musta aukko osa tätä universumia – vai erillinen universumi? Jos musta aukko on osa tätä universumia, silloin sen sisäpuolinen tila kuuluu samaan fysikaaliseen kokonaisuuteen kuin meidän havaintotodellisuutemme. Mutta jos musta aukko synnyttää uuden universumin, kuten jotkut hypoteesit esittävät, silloin sen sisäpuoli ei enää ole osa tätä universumia, vaan uuden kausaalisen rakenteen alku.
Tässä kohtaa kysymys ei ole enää vain empiirisen tiedon rajoista, vaan siitä, miten määrittelemme universumin rajat – ja mitä pidämme fysikaalisesti mielekkäänä jatkumona.
Ja tähän liittyen: en ole vielä saanut vastausta siihen, voiko muiden universumien olemassaolosta ylipäätään saada mitään empiiristä tietoa. Jos ne ovat kausaalisesti erillisiä, miten mikään havainto – edes epäsuora – voisi koskaan viitata niiden olemassaoloon?
Filosofia on vasta esitieteellistä pohdiskelua. Ollakseen hyödyllistä, sen perustana on oltava naturalistinen luonnontiede: jokaisella fyysisellä ja mentaalisella tapatumalla on kausaalisnen-sulkeuma-argumentin mukainen fyysinen syy tai selitys.
.
